Munkki-juttu!

Taivaallisen huono kuva....

 Koska tämän blogin pitäjä kärsii ankarista "harvoin päivitetty heinäkuu"- tuskista, on täältä lainakoneen kautta yritettävä pukata jonkinlaista viestiä. Kamera on täynnä kuvia, mutta eivät ne taida tänne koneelle telepaattisesti siirtyä, enkä jaksa alkaa perehtyä tarvittavaan tekniikkaa (joka luultavasti on pala kakkua, anyway), joten kaivelen Picasan kätköistä aiemmin kesällä valokuvattuja munkkeja.

Arvatkaa sitten onko minulla mukana käyttämäni taikinareseptiä (koska muistan se ei ollut aivan normi), mutta sovitaanko, että nämä onnituvat takuuvarmasti tavallisella löysähköllä pullataikinalla. Lupaan sen.

Eli nyt jakaan vain mutaman munkkikommentin, etten sanoisi munkkimietelmän.

Jos lapsesi rakastaa kaiken maailman suklaamunkkeja, miksi et sulattaisi munkkiesi päälle suklaata ja vähän strösseliä, onhan ne kotitekoiset aina parempia ( no, ei aina, jos esim olet polttanut hiivan :)) kuin ne ostetut hiivakuplat. (Joita välillä tulee kyllä himoittua niitäkin, ja syönnin jälkeen aina kauhea morkkis!)

Hyödynnä kesä! Rasvapaista ulkona terassilla, rautapadassa irtolevyllä tai grillin sivukeittimessä tai piuhan päässä olevassa rasvakeittimessä. Anna käryjen kadota keveästi kesäiseen iltaan naapurien iloksi tai kateudeksi (ihan naapurisuhteista riippuen, meidän katu kyllä tietää, että jos munkinhaju johtaa meidän terassille, ei sieltä tarvitse tyhjin masuin lähteä. Jaetut munkit ovat niin parhaat munkit!)

Tuli muten ihanan kaunis "nousuraita", tuo keveän munkin tunnusmerkki.

Älä innostu liikaa. Yllättäen 2,5 dl taikinasta saa melkoisen määrän munkkeja, munkit ovat kuitenkin parhaimmillaan noin välittömästi paistamisen jälkeen. Etkä ehdi leipääntyä taikinan tekoon tai paistopuuhiin.

Minä tykkään kaulita munkkitaikinan levyksi, josta sitten painelen ympyröitä erikoisvalmisteisella ananaspurkki muotillani. (Kahta lapsuudesta tuttua leivontahärpäkettä en suostu vaihtamaan; toinen on ananaspurkkimuotti ja toinen felixketsuppipullosta -siitä pullon mallisesta - leikattu jauhokauha...).Sitten vaan ensin sormi läpi keskeltä ympyrää ja toinen mukaan ja kierittelet sormien avulla reiän isommaksi. Myös yhden sormen hulahula-tekniikka on toimiva.

Ja sitten kun kyllästyt sotkemaan sen suklaan kanssa, sokeroi loput munkit ihan perinteiseen tapaan. Olet takuulla päivän suosikki äiti/ puoliso/ mumma/ ystävä / naapuri (tai iskä /pappa).

Huomenna äitin paras Urho7v täyttää 8v! Ensi viikolla sitten juhlitaan!

Mansikkamaitua

Minne tämä heinäkuu katoaa? Istun tässä Tukholman keskustan kahvilassa painimassa isältä lainatun läppärin kanssa. Kotona vietetyn viikon aikana internetyhteytemme oli jostakin syystä muutamaa tuntia lukuunottamatta solmussa ja muutenkin halusin toki viettää vapaa viikon perheeni kanssa enkä tietokoneen. Lapsia ehtii tulla kova ikävä kymmenessä päivässä.

Olen siis nyt "kesätöissä" heinäkuussa laivalla verestämässä vanhoja tarjoilijantaitojani. Vaikka päivät ovat pitkiä ja tahti rankka on oikeasti kiva välillä tehdä sitä mitä osaa. Olen aina tykännyt asiakaspalvelusta ja ruuan ja viinin parissa työskentely on aika inspiroivaa tälläiselle foodielle, varsinkin kun laivalla voi oikeasti ylpeänä kantaa asiakkaalle annokset. Ja aina oman mielen pohjallekin jää monta esillepanovinkkiä, makuyhdistelmää ja uutta ruokaideaa muhimaan.

Helsinki-Tukholma väli on myös kiva aikataulullisesti sen puolesta, että meillä on päivällä useita tunteja vapaa-aikaa. Sen sijaan, että kärvistelisin päivien hidasta kulkua lapsia ikävöiden, päätin lähtiessäni, että nyt äiti on vähän lomalla töissä. Eli kuljeskelen kaupungilla, yritän etsiä kivan kahvilan, nautin jonkun erikoiskahvin, hengittelen syvään ihan turistina. Helsingissä tapasin edellis-työpassissa rakkaan ystäväni Virpin ja piipahdimme lounaalla Bulevard Socialissa, huomenna Virpi tulee taas kummityttöni Miran kanssa kaupunkiin, käydään vähän tyttösin juhlistamassa Miran 11v. synttäreitä. Eli kivoja pieniä kohtaamisia, kamerakin kulkee mukana, joten ehkä julkaisen vielä postauksen "Minun kesä-Helsinkini" Helsinkihän on minulle lähes yhtä eksoottinen kuin Tukholma.

 Mutta sillä välin rakkaat ystävät tehkää vaikka mansikkamaitoa!

Mansikkamaito
Tehosekoittimellinen perattuja mansikoita (kylmiä...)
Kylmää rasvatonta maitoa haluamasi paksuuden saavuttamiseksi tarvittava määrä.

Surauta, tarkista makeus ja lisää hiukan sokeria tarvittaessa ja nauti.

Ylellisemmän version saat toki vaikka vaniljajäätelöllä, mutta oikeasti, et kyllä tämän parempaa tarvitse. Ja tähn uppoaa ne torilta ostetut jo vähän pehmenneetkin mansikat. Eiliset mansikat aamupalajuomaksi!

Kohta sitä paitsi tehdään mustikkamaitoa! On kuulemma tulossa todella hyvä sato!

Viva la Mansikka! (juustokakkumansikat)

Jos rakastat juustokakkua etkä pane pahaksesi mansikansyöntiä tai toisinpäin, rakastat sormisyötäviä (sillä eikös kaikki sormin syötävä maistu aina herkulta?), on tämä resepti juuri sinulle, söpö tapa nauttia heinäkuun suosikkisadosta mikäli suoraan rasiasta napsiminen alkaa kyllästyttää. Itse törmäsin reseptiin Kokit ja Potit -blogissa, ihanat kuvat saivat vakuuttumaan, että juuri tätä meillä tehdään jussina. Ja varmasti nyt myös pitkin kesää. Jos mansikka-marenkikakku on helppoudessaan ollut jo usean kesän favoriitti mansikkatarjoilu, on tämä mulle varmaan tämän kesän hitti.

Äläkä säikädä, vaikka lopputulos on ihanan pikkuruinen, ei tässä reseptissä ole mansikanperkuuta kummempaa näpräämistä. Eli voittaa nopeudessa kaikki juustokakunteot ja soveltuu hyvin vaikka  mökkiolosuhteisiin.

Alkuperäisessä resptissä käytettiin kermalla notkistettua mascarponea, Itse minulla oli tavallista appelsiinilla maustettua tuorejuustoa ja ranskankermaa.Ensi kerralla taidan käyttää maustamatonta, jota ryyditän tuoreella sitruunalla tai limellä. Kekseinä käyvät kaikki kaurakeksit ym muut digestivet, mutta nämä Lulun Bastognet on kyllä aika upean makuisia  tähän.

Respti määrät ovat vähän sinnepäin, tämä ei ole niin tarkkaa.

Juustokakkumansikat

n. 1 l mansikoita

1/dl tuorejuustoa tai mascarponea

1 dl ranskankermaa

maun mukaan sitruunaa tai limeä, notkistukseen kermaa tai maitoa

2-3 Bastogne keksiä murskattuna

Käytä hyviä kiinteitä mansikoita. Pikku vihannesveitsellä kaiva jokaiseen mansikkaan kolo samalla kun poistat kannan. Aseta sisus ja ehkä liian pehmeät mansikat sivuun.

Valmista muista aineksista sekoittamalla tahna, jonka pistät pursotinpussiin. Pursota joka mansikan reikä täyteen ja kasta sitten kantapuoli keksimuruun. Valmis!

Keksimuruihin kannattaa dipata vasta juuri ennen tarjoilua, niin ne ovat ihanan rapsakoita, eivät toki pahoja pehmenneinäkään.

Ai niin, ja ota se lautanen missä on ne sisukset ja hylätyt mansikat, sekoita jäljelle jäänyt täyte niihin ja päälle keksimurut ja lusikoi suuhun nautiskellen, jäävätpä valioyksilöt sitten vieraspöytään!



Kuvatessa ilmeni hävikkiongelma, kuvattava tahtoi kadota lautaselta....

Heinäkuu on blogikirjoitusten taholta hiukan vaativaa aikaa itselleni, olen nimittäin paikassa,  jossa
tietokoneenkäyttö on rajoitettua. Sen sijaan päivät kuluvat aamuvarhaisesta iltamyöhään seuratessa valkotakkisten miesten (ja on siellä mukana naisiakin) hääräilyä. Ei, en ole kirjautunut sisään kotipaikkakuntani mielenterveyshuoltoinstituttiin eli Törnävälle vaan itse asiassa käväisen joka toinen päivä Tukholmassa. Ja kyllä, ruuastakin on vahvasti kysymys. Joko arvaatte missä olen ja mitä teen?

Taisi tulla liikaa vinkkejä, mutta kysynpä kumminkin. Vatausaikaa ensi maanantaihin 9.7 klo 24 saakka. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan jääpalamuotti, jonka avulla jäädytät jäiset snapsilasit elokuun rapujuhliin.

Ai niin, heinäkuun Keittiöhöyrytkin ovat olleet jo jonkin aikaa luettavissa.

Pikkutytön pikkukakku

Lasteni Elli -serkku täytti kuun alussa hienot 5 vuotta! Juhlia vietettiin Yo- viikonlopun sunnuntaina ja pääsin hyödyntämään yhden yli jääneen kakun. Pursotukset vaan uusiksi ja tällä kertaa värillisinä. Viime vuonna kakku oli keijukaisteemalla, nyt Elli toivoi Littlest Petshop-kakkua. Tiedoksi vaan kaikille, jotka epäilevät tämän olevan My little pony-kakku....

Reunoihin keksin laittaa karnevaalikeksit, ihan hauskaa ja tosi helppoa....karnevaalikeksejähän on kemuissa jokatapauksessa oltava. Lainailin naapuriston nuorilta naisilta näitä pikkuhahmoja malliksi, aioin ensin tehdä hahmopatsaita kakkuun ninjagoiden tapaan, mutta koska näillä kyseisillä olioilla on ylimuodostuneen kokoinen pää ruppiin verrattuna, hylkäsin idean lopulta mahdottomana tehtävänä.

Kehitinkin sitten aivan oman tekniikan (tai en muista nähneeni kenenkään näin tekevän, mutta siis kaikkihan on tehty aina jo jonkun toisen toimesta aiemmin....)Sitä voisi kutsua vaikka leikkaa ja liimaa-tekniikaksi. Eli ensin etsin netistä sopivan yksinkertaisen piirroskuvan mahdollisimman yksinkertaisesta hahmosta ja tulostin niitä muutaman. Näitä sitten käytin kaavoina, 1 oli ehjänä mallina, 2 taisin leikellä kaavoiksi.

Aloitin siis kaulimalla aina tarvitsemani väristä vaahtismassaa. Ja sitten kaavojen ja terävän pikku veitsen avulla leikkasin ääriviivat. Sitten leikkasin  kaavojen mukaan aina yksityiskohtia iti ja niiden mukaan tilalle  aukkoon aina uuden palan, jonka sovitin siihen. Tämä oli itse asiassa oikein mukavaa näpräämistä. Lopuksi piirsin mustalla elintarviketussilla harjan kiehkurat, ripset ja kulmakarvan ja sieraimet ja nostin kuvan kakun päälle.

Synttärisankari tykkäsi ja mansikkakakku taisi itseasiassa kerrankin huveta lähes viimeistä palaa myöden.

Myös maitotyttö halusi syödä kakkua. "Itte", niinkun näettä. Kuvaan päässyt pujahtamaan myös se The Äiti, johon tämänkin blogini nimi viittaa.

Kaikki olimma tyytyväisiä.

kynttilänjäljet, jos ihmettelette.

Jälkiruoka, tuo aterian kruunu....

Maistuvat juhannusrillailut saivat ihanaisen päätöksen kun NuutinMinna  pyöräytti pöytään Pirkasta pongaamansa jälkiruuan. Manzikkaahan sen olla pitää jussina ja niin siis olikin. Mansikkaa, nektariinia ja ihanaa kastiketta, kaikki mahtuvat otsikon uberhelppoa ja -nopeaa alle ja onneksi myös kategoriaan herkkuherkku. Kyllä se Pirkka vaan meidät osaa ohjeistaa! Vaikka välillä tuntuu, että sielä samat reseptit pyörii vuodesta toiseen, niin kai se on vaan hyvä, jos on joku  hyvä resepti jäänyt huomaamatta, niin ehkä sen sitten kolmannella kerralla huomaa. Ei vaiskaan, onhan sielä innovaatiota myös, varsinkin kun kaupan tuotevalikoimaan tulee uusi tuote, niin siitä on kehitelty monta reseptiä. Aina muistan yhden reseptilehden joitakin vuosia sitten, kun tuntui, että jokaisessa reseptissä oli Pirkka välimeren tahnaa, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Suurin piirtein "kesäinen kahvi välimerentahnalla". Näin  kai luodaan tarve ;). Mutta mitäs siitä. Aina luen Pirkat kannesta kanteen.

Mutta nyt siis tässä testattuna, mitään lisäämättä, mitään pois jättämättä.

Mansikkaa ja nektariinia

5dl mansikkaa
2 nektariinia
1rkl silputtua sitruunamelissaa (no tätä voi kyllä laitta enemmänkin, jos kerran puskan ostit)

kastike, tuo jälkiruuan kruunu:
 2 dl turkkilaista jugurttia
3/4 dl kinuskikastikepurkista (siis 2 desin)

Sitten vaan putsataan mansikat, ja pilkotaan ne, sekä nektariinit ja sekoitetaan iloisesti sitruunamelissan kera.
Kastike syntyy myös vain sekoittamalla sen aineosat toisiinsa.

Ja sitten sopivat (tai ne ainoat) jälkiruokamaljat kaapista, Annostele jälkkäri niihin ja päälle loraus kastiketta, ja loput yhteiseen kuppiin mistä sitä voi lisätä.

Koska haluat lisätä sitä, trust me.

Churrasco ja mangosalsa

Churrasco-sana löytyy sekä portugalin-, että espanjankielestä. Huomattiin pikkuveliNuutin kanssa juhannuksena, että merkitykset sen sijaan vaihtelevat maasta toiseen. Minä olin juhannuksen grillailuja varten kaivanut esiin Suomen Kuvalehden Gourmet 2/08 lehden, kun olen sitä säilyttänyt, siinä oli nimittäin niin erinomainen grilliruoka-artikkeli. josta moni resepti vielä kokeilematta. Churrasco-pihvi oli juuri tälläinen. Kun näytin pikkuveliNuutille artikkelia, hän välittömästi ilmoitti, ettei churrasco ole  mikään pihviruokalaji, vaan yleisnimitys kaikelle grillattavalle, vähän kuin B-B-Q. Näin siis ainakin Brasiliassa, jossa veljeni vietti vaihto-oppilasvuotensa.(terveisä myös Mausteiselle Mantelille samalle suunnalle).

Asiaa tutkittuamme sitten huomasimme, että se kyllä itseasiassa on sitten monessa maassa nimi myös tietyntyyppiselle grillattavalle pihville; ohuelle, PITKITTÄISSUUNTAAN leikatulle naudanpihville.

Mutta ennen juhannusaaton ateriaa, oli pieni mutka matkassa:

Grilli seisoi vielä paketissa. Entinenhän sanoi itsensä irti alkukuusta. Hajosi käsiin, etten paremmin sanoisi. Uusi hankittiin kriteereillä suuri mutta halpa.

Uskomatonta kyllä, pikkuveljen ja isonsiskon saumattoman yhteistyön tuloksena grilli kuitenkin kuoriutui esiin vajaassa parissa tunnissa. Ja ilman ainuttakaan poikkipuolista sanaa. Toisin olisi tainnut olla Iso-Hoon kanssa kootessa, hermorakenteensa  kun on melko räjähdysherkkä( siis minustahan asia ei voi olla kiinni!). Samaa sanoi kyllä kälyni NuutinMinna; ei kuulemma ihan mene aina ilman riitoja heilläkään tälläiset koontisessiot, noin niinkuin lievästi ilmaistuna. No, jokainen varmaan tietää mistä puhun.

Veljeni puikkas kuvan valmiista juhannusteosta jo naamakirjaansakkin, missä hyvin aiheeseen liittyvästi brasilialainen ystävänsä jo kommentoi: "Minne ne hiilet pannaan?"

Mutta takaisin pihviin. Löysin netistä sitten muuten toisenlaisenkin leikkuutavan churrascolle: Siinä file pätkäistään normaalisti poikittain n. 5 cm paloiksi. jotka sitten fileointityyppisellä veitsellä avataan spiraalimaisesti  syynsuuntaan ohueksi pihviksi, vähän niinkuin avattaisiin kääretorttu rullalta. (Nigaragualainen tyyli). Täytyy kokeilla joskus sitäkin. Itse tein oman ohjeeni mukaan. Veljeni oli ostanut suomalaisen mahdollisimman pienen fileen (no, meitähän oli vain 3 aikuista syömässä ja 3 lähes syömätöntä lasta), ja se todellakin oli pieni, suurinpiirtein käsivarteni paksuinen, siis kyynärpäästä alaspäin. Tähän leikkuutyyliin olisi nimittäin tarvittu sellainen jyhkeä brassifile, sen keskikohdasta olisi onnistunut mainiosti. Nyt ei aivan pystynyt toteuttamaan ulkonäöllisesti.

Churrasco-pihvi ja mangosalsa
4:lle

600-700g naudan sisäfileen keskikohtaa
1/2 dl grillausöljyä ( 1 dl rypsiöljyä, 3 rkl soijakastiketta, 1/2 dl ketsuppia, 1 valkosipulinkynsi, 2 rkl siirappia, mustapippuria myllystä, surauta kaikki tasaiseksi sauvasekoittimella)

Kun ensin olet putsannut fileen ja leikannut paksuimman keskikohdan erilleen, n. 20cm pätkän ehkä, leikkaa sitten palasta syyn suuntaisesti eli siis pituussuntaan 4 palaa. (Siis niinkuin jos tekisit voileipäkakkua leikkaamattomasta vuokaleivästä). Eli nyt sinulla pitäisi olla 4 suorakaiteen muotoista pihviä, joita voit vielä kevyesti nuijia nyrkilläsi litteämmiksi. (oma fileeni oli tosiaan niin ohut, että jouduin leikkaamaan pitemmän keskiosan, sen kahtia ja ne kahtia pituussuuntaan, siksi kuvani pihvistä ei nyt ole aivan sellainen kuin sen kuuluisi olla, kääntäessä sain ne vielä grillissä jotenkin supuun, mutta jos ymmärrätte tekniikan?) Sivele pihvit grillausöljyllä.

Niin, nämä  nyt ei sitten ole sattuneesta syystä suorakaiteen muotoisia

Grillaa pihvit tulikuumalla arinalla, niin etttä asetat pihvit 45 asteen kulmaan ritilään nähden, jos haluat taiteilla pihviin vinoruudutuksen. Silloin pitää siis kerran kääntää pihvin asentoa samalta puolen. Muuten vain nopeasti grillaus molemmin puolin, lautaselle ja syömään.

Ai niin se ....

Mangosalsa

2 kypsää mangoa
1 punasipuli
 1dl basilikasilppua
1 dl korianterisilppua
1 punainen chili
1vihreä chili
1 sitruunan mehu

Kuori mango ja kuutioi hedelmäliha. Silppua sipuli yrtit, viipaloi chilit. Sekoita ainekset keskenään ja purista sitruunamehu päälle. Tähän käy upeasti tietenkin myös lime.

Ja on kuulkaa aivan ihanainen lisäke grillattavien kumppaniksi. En nyt ehkä makkaralle ihan ensimmäisenä kattaisi, mutta naudan, kanan, possun, äyriäisten, kalan...kaikkien kanssa herkkua.  Nopeatekoinenkin, kunhan vaan löytää kypsät mangot. Suosittelen viidellä tähdellä, mikäli ette ole koskaan tehneet: *****.

Churrascon ja mangosalsan kera tarjoiltiin grillattuja maissintähkiä,  vähän kuin aterian alkuun oli tuoretta patonkia ja grillattua munakoisotahnaa, joka antoi tuoksunsa perusteella odottaa paljon, mutta oli aivan mitätön, eli uusintaan menee. Ei nimittäin ollut reseptiä ja yritin muistella kuinka sitä pitää tehdä. Alkuun oli myös mozzarellaa ja avokadoa jogurtissa.

Hauska yhteensattuma oli, että aloin katsomaan Gourmet-lehden artikkelin kirjoittajaa, nykyisin kun tuollaisiinkin asioihin tulee kiinnitettyä huomiota, ja kyseessä oli kukapa muukaan kuin edesmennyt Visa Nurmi, jonka tekosia tuo mozzarellareseptikin yhdessä Antti Vahteran kanssa on..Tykkään kyllä niin heidän tyylistään, ja ohjeet on aina lyhyitä ja ytimekkäitä, onneksi niitä jäi useampi kirjallinen jälkipolville.

Kotijuhannusta vietettii aivan pikkuisen myös haikeissa tunnelmissa, Kauhavalla nimittäin vietettiin Lentäjien Juhannusta 67:ttä ja samalla viimeistä kertaa ilmasotakoulun lakkauttamisen myötä. Saimme onneksi tuossa kotipihassakin Seinäjoellä todistaa muutamaan otteseen hävittäjien ylilennon, emme pienten lasten kanssa jaksaneet juhliin lähteä. Itse juhlassa en ole monta kertaa ollut, vaikka Kauhavalainen olenkin, olin jo pienenä hepvostyttö ja Suviyön Suurravit vetivät aina pitemmän korren. Mutta hävittäjälentueet taivaalla, siihen jylinään ja usein kauniiseen näkyyn totuin kyllä lapsuudessa ja haikealta tuntuukin tietää yhden aikakauden olevan loppu. Surettaa Kauhavan puolesta.

Herkulliseen ja simppelin ihanaan mansikkaiseen jälkiruokaan palaan myöhemmin.

...nyt muuten hoksasin, miksi se grillin kokoaminen sujui kuin tanssi.. Meillähän oli....

...TYÖNJOHTO kunnossa!

Kevyesti kesään lihapiirakalla

Koska vuoden suurin salaatinsyöntisesonki on käynnissä ja  elämän bilevaihekin kaukana takanapäin, mikä tarkoittaa vain muistoja kesäöiden grillireissuista, on ihmisen vähintäänkin uppopaistettava jotakin välttyäkseen liialta keventymiseltä (Henkilökohtaisesti olen vältellyt keventymistä viime vuosina uskomattomalla menestyksellä).

Myös koska kesä on juuri oikeaa aikaa hyödyntää appivanhemmilta joskus saaatua friteerauskeitintä. Pönttöö kainaloon ja terassille, käryt fasaanien iloksi. Sähköisen friteerauspannun suurin avu on muuten se termostaatti, ei tartte miettiä, koska öljy on sopivaa ja jäähtykö se vai peräti roihahtaa kohta.

Ja myös siksi, että saat ihanan yllärivieraan yökylään ystävättärestäsi lapsiensa kera, ja grillin sanottua alkukuusta irti sopimuksensa on keksittävä jotakin muuta (kevyttä) iltapalaa. Omat perinteeni velvoittavat tietysti; vieraiden varjolla kokataan aina jotain ennentekemätöntä, epäonnistumisen uhallakin. Sitäpaitsi pahimmassa tapauksessa voi aina sanoa, että en ollut koskaan ennen tehnyt tätä, varmaan huono resepti. Teeppä bravuuriasi, epäonnistu ja yritä siten selittää, että yleensä tämä on kyllä syötävää. Ni!

Itsetehdyt lihapiirakat ovat jo pitkään väijyneet minua siellä täällä ja kutkuttaneet taikinapeukaloani. Mutta kun niitä Liisa väänteli hyvällä menestyksellä hiljakkoin Kivistössä, lupasin itselleni, että nyt, paljon myöhempää ennemmin, niitä vihdoin taiteillaan myös meillä. Reseptiä noudatettiin tunnontarkasti alkuperäistä muokkailematta, paitsi, että en mittaillut mausteita, mistä saattoi johtua, että sinapinsiementen osuus oli arvioitua - tai siis juuri arvionnin seurauksena- suurempi... Ja taikina käskettiin kaulia 3 millin paksuuteen....oiskohan tuo ollut mulla pikkusen reilu, ensikerralla ohennan reippaammin. Lisäksi puuroriisi, jota ihmisellä on AINA joulun jälkiseurauksena vajaa pussi kaapissa, oli varmaan jossakin havikistä herkuksi -puuskassa lähtenyt kävelemään, joten sitä sai tuurata risottoriisi.

Kotitekoiset lihapiirakat
tai Lihis, kuten sitä Kivistössä kutsutaan(jonka resepti tässä kopioituna)

Taikina:

3 dl maitoa tai vettä
25 gr hiivaa
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
1 rkl öljyä
8-10 dl hiivaleipäjauhoja

Täyte:
400 gr jauhelihaa
2 sipulia
4 dl keitettyä puuroriisiä (1,5 dl keittämätöntä)
1-2 tl suolaa
1,5 maustemitallista maustepippuria
valkopippuria
mustapippuria
1 tl sokeria
1 tl sinapinsiemeniä
1 rkl valkoviinietikkaa



Lisää hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen, skoita muutkin aineet joukkoon ja vaivaa kunnes taikina irtoaa käsistä (tai koneesta). Anna nousta peitettynä 3 varttia.

Keitä riisit. Silppua sipulit ja kuullota pannulla. Lisää sekaan jauheliha, paista kypsäksi, lisää riisi ja mausteet joukkoon.

Kauli taikina n.3mm paksuiseksi levyksi jauhotetulla alustalla ja ota pyöreällä muotilla paloja. Täytettä ruokalusikallinen per pala, kostuta reunat ja painele tiivisti nyssykän reunat yhteen. En kyllä muistanut kostuttaa, kiinni pysyivät silti. Anna kohota 10 minuuttia. Mulla taisi tulla 15 piirakkaa ja kuten esikuvallanikin, täytettä jäi reilusti yli.

Uppopaista piirakat 180 asteessa kauniin ruskeiksi molemmin puolin, paistoastian koosta riippuu kuinka monta sinne sopii kerralla kellumaan. Valuta talouspaperin päällä. Kos kuori tuntuu kovalta, anna pehmetä hetken muovipussissa liinan alla. Öljyä rittää hyvin 1 litra. Rypsiöljyä sanoisin, tai muuta mautonta.

Kohta ajankohtaisen sanonnan mukaisesti helppoa kuin heinänteko, eikä edes mitenkään työlästä. Taikina oli upeaa käsitellä jostakin syystä. (vahinko?)

Kukin pistäköön piirakkaansa mitä haluaa, meilläpäin sinappi, ketsuppi ja aivan EHDOTTOMASTI Koskenlaskija- sulatejuustosiivut kuuluvat esillepanoon. Kurkkusalaattikin olisi kuulunut, mutta hänkin oli jo poistunut keskuudestamme.

Mutta jos kesäisiä tunnelmakuvia mietitään, niin "illan viilentyessä ja kääntyessä sateeksi, turvassa terassin katon alla lihapiirakoita paistellen ( ja oli mulla punkkulasikin kädessä), hyvän ystävättären kanssa jutellessa" tuokiokuva ei ole yhtään pöllömpi, vaikkei se ehkä ekana mieleen juolahdakkaan missään ihanin kesäjuttu-gallupissa. Mutta kuten sanottu, ei pöllömpää! ( eli pöllöömpää...)