Mikroaamiainen

Kuka sanoo, että maanantaiaamuna ei voisi ilahduttaa itseään erikoisaamiaisella? Turha kaikkea on sinne viikonloppuun säästää, ehkä päinvastoin, maanantai ansaitsee jotakin spesiaalia.

Mikroaamiaisessa on se kiva, että se valmistuu nopsaan -yllätys, yllätys- mikrossa. Sen takia se on helppo valmistaa aivan ihan yksin myös  pelkästään itselleen. Mulle tämä oli oikeastaan melkein lounas, koska odotettavahan oli, että saan Maitotytön tainnutettua ensin päiväunilleen. Sitten 5 minsaa kokkausta ja kymmenen minuuttia herkuttelua... tai taisi siinäkin mennä vaan 5 kun oli lapattava suuhun niin nopsaa, kun tuntui maistuvan.

Oma inspiraatio löytyi täältä.  Minulla ei ollut persiljaa, mutta olipa korianteria (tiedän ei sama -vaan parempaa!) Tähän voi käyttää siis  tomaattikastikkeen jämiä, tälläistä ei minulla ollut, mutta olin tätä silmälläpitäen ostanut kaappiin jo säilyketölkin Barillan Tomato and Basil -valmiskastiketta. Jos kerran niihin sortuu, kannattaa mielestäni valita italialainen merkki, jos se on alkuperäisesti tarkoitettu italialaisille, on se varmaan parasta mahdollista, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Tomaattinen aamiaismuna mikrossa

Pikkuinen laakea vuoka, ja vuuan koon mukaisesti:
tomaattikastiketta
1-2 munaa
persiljaa tai korianteria
mustapippuria
hiukan juustoraastetta (tässä parmesania )
kastikkeesta riippuen hiukan suolaa

Kaada vuuan pohjalle kastiketta, ja riko keskelle muna(t). Täytä reunatkin tomaattikastikkeella. Poksauta keltuaiseen terävällä veitsellä muutama reikä rikkomatta sitä. Ilman reikiä se räjähtää mikrossa (ainakin legenda kertoo näin), päälle mustapippuria ja muutama veto juustoa raastimesta.

Mikrota n. 600 Watilla   vajaa minuutti kerrallaan n 2min. niin, että keltuainen jää vielä juoksevaksi. Kannattaa käyttää mikrokupua, koska myös tomaattikastike tykkää räiskyä pitkin seiniä. Ja mikäli sinulla on suurperhe, niin valmistat nämä tietenkin uunissa.

Päälle korianterisilppu ja paahdettua leipää, ehkä tikuiksi leikattuna, millä kaavit herkun suuhusi. Viereen lasi vastapuristettua appelsiinimehua. Sanomalehti ja ikkunasta tulviva maaliskuun aurinko.
Tälläisiä maanantaiaamuja kestää vaikka kuinka monta....

 Liemessä Jenni oli kokannut juuri kanssa lounaaksi vähän  samahenkistä, mutta ruokaisempaa; kikherneitä tomaatttia, fetaa ja munia. Vaikuttaa kokeiltavalta herkulta Lähi-idän keittiöstä.

Maanantaiaamuna pääsi päivänvaloon myös pieni "sivublogi" työnimellä Keittiöhöyryjä. Kommentoin tyylilleni uskollisesti (=tyylittömästi?) ruuanlaittoa ja ruokamaailman ilmiöitä kuukausittain Rasvatieto- sivustolla. 
Hassua, ihan jänskätti.

Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki

Edellisen Tasavallan Presidenttimme  Tarja Halosen viimeisiä merkittäviä tekoja oli Suomen Leijonan Ritariskunnan Suurmestarin ominaisuudessa myöntää isälleni Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki viime itsenäisyyspäivänä.

Viimeisimpiä merkittäviä tekojani leivonnan saralla oli valmistaa näköispatsas (merkistä) äitini tekemään kakkuun. Ihan perhepiirin käyttöön onneksi vaan. Ritarimerkin muotoiluun käytettiin valkoista sokerimassaa, punaista marsipaania, punaista ja kultaista elintarvikeväriä. Merkki muotoiltiin kuvasta mallaten, vapaalla kädellä ja silmällä, ilman kaavoja tai mittasuhteiden mittausta. Vai pitäiskö sanoa ilman suunnitelmaa....

Vaikka merkki vaikuttaa ehkä yksinkertaiselta, kyllä siihen sain 3 tuntia kulumaan. Saatan olla myös hidas, kuten käyttämäni tekniikka "yrityksen ja erehdyksen kautta".

Anteeksi Suomen Leijona, mutta sinua on jotensakin haastava muotoilla 2cm kokoisena miniatyyrinä.

Lopultakin merkki oli liian kookas kakkuun ja jouduimme kikkailla vähän tuon "kiinnitysrenkaan" kanssa.

Onnittelut iskä vielä hienosta tunnustuksesta. Olemme kaikki susta ylpeitä, kuten aina.

...jos oltais brittejä niin oliskohan mulla nyt Sir Isä?

Chana dal -keittoa pakistanilaisittain ja rapsakat leipäset

Huonona linssin käyttäjänä ja vielä huonompana pakistanilaisen ruuan tuntijana tartuin Tastespottingissa tähän kyseiset asiat yhdistävään reseptiin Spicy Spoon blogissa.

Tätä on sitten yh-äiti syönyt koko viikon. Pisteitä mulle kasvisruuasta! Makujensa puolesta se toinen tekemäni linssikeitto oli ehkä herkumpaa, mutta siinähän olikin kaikki keitot pelastavaa sulatejuustoa. Toisaalta tämä oli herkullisen poikkeavaa suomalaisesta arkikokkailusta ja mikäli olet suomalainen arkikokkailija, haluat luultavasti laittaa tähän tuhdimpaa chiliä, nyt maku oli chilistä ja inkivääristä huolimatta lempeää kuin hernekeitto. Luulenpa myös että kana-tai kasvisliemi pohjana olisi terävöittänyt makua.

Chana Dal keittona
6:lle

2 rkl rypsiöljyä
1 sipuli hienonnettuna
1 tlk tomaattimurskaa
1pikkupurkki tomaattipyrettä
1/2 tl turmerikkiä eli kurkumaa
 1 tl suolaa (tai enemmän)
1 chili pilkottuna tai maun mukaan kuivattuja hiutaleita
1 1/2 l kiehuvaa vettä
 400g vihreitä linssejä (tai chana -linssejä, en tiedä edes mitä ne on)
pari  sentin paksuista siivua tuoretta inkivääriä kuorittuna

tarjoiluun: tuoretta korianteria, sitruunn lohkoja, oliiviöljyn ripottelua

Mausteetkin tuntuu eksoottisimmilta elleivät ne ole lähi Salesta

Laita öljy suuren kattilan tai kasarin pohjalle miedolle lämmölle.
Lisää sipulit ja anna muhia puoli tuntia, kurkkaa 10 minuutin välein ja pyöräytä kauhalla. Sipulit sulavat kullanruseaksi mössöksi.

Lisää tomaattimurska, -pyre, ja mausteet ja korota vähän lämpötilaa ja freesaile muutama minuutti.

Lisää kiehuva vesi, linssit sekä inkiväärin palat. käännä liesi takaisin miedolle lämmölle ja laita kansi päälle. Keittele hiljalleen n. 11/2 h kunnes linssit kypsyneet.. Poista inkiväärin palat.

Mikäli haluat syödä perinteistä Chana Dalia vaikka riisin kanssa, lisää pataan tarvittaessa vettä ja  tarjoile korianterin , sitruunan ja öljyn kanssa. Tää tosiaan kaipaa tuota sitruunaa.

Ensimmäinen päivä - näyttää ihan chililtä

 Jos taas olet kiinnostuneempi keittomaisesta konsistenssista, niin soseuta keittoa puolihuolimattomasti sauvasekoittimella. Tämä ei tarkoita, että räiskyttelet pitkin seiniä, vaan että puolet linsseistä saa jäädä kokonaisiksi, lisää sitten vettä halutun paksuuden (siis konsistenssin!) aikaansaamiseksi.

Ja sitten edelleen sitä sitruunaa ja korianteria!

Siinä keittoa toisena päivänä valmistaessani harmittelin, että minulla ei ollut mitään keitolle sopivaa leipää. Yhtäkkiä muistin  Viini 1/2012 lehdessä olleen saunaruoka-artikkelin , jossa tarjoiltiin mini-Naannin näköisiä rapeita valkosipulileipiä eri dippien kera. Äkkiä etsimään lehti käsiin ja todella: nämähän tekaisisin tuossa tuokiossa!

Paitsi että joko olen suunnattoman huono kokki tai sitten reseptissä oli jotakin häröä. Ensinnäkin siinä oli minusta mielettömän vähän nestettä, ripauttelin lisää sekä maitoa, että vettä kun en meinannut saada taikinasta taikinaa ja mielestäni se oli vieläkin liian tiukkaa. Toiseksi paistolämpötila 140? WTF? Eihän tässä mitään revittyä possua valmisteta vaan ohuita leipäsiä.
Mutta tässä Arto Rastaan resepti, ehkä te saatte sen toimimaan:

Rapeat valkosipulileivät
n. 10 kpl

1 tl kuivahiivaa
1 tl vettä
1 tl sokeria
1/2 dl jogurttia
4 tl maitoa
1 tl rypsiöljyä
4 dl vehnöjauhoja
 1/4 tl suolaa

Pinnalle: sulatettua voita, hienonnettua valkosipulia ja persiljaa (paitsi, että laitoin tietysti korianteria1
!)

Kuumenna uuni 140 asteeseen.
Sekoita hiiva, teelusikallinen lämmintä vettä ja sokeri
Lisää jugurtti, maito ja öljy.
Lisää jauhot ja suola ja vaivaa taikinaa käsin pari minuuttia. (tässä kohdin piti alkaa lisätä nestettä kun eihän siitä mitään taikinaa tullu, jauhot vaan pöläji)
Anna taikinan kohota 10 minuuttia.
Leivo taikinasta ohuita pyöreita leipiä. (Mulla oli pastakone vielä ajalehtimas tusossa pöydällä niin sukaisin ne pallukat sen läpi 1:llä.
Voitele leivät sulatetulla voilla valkosipulilla ja persiljalla.
Paista uunissa 10-15 minuuttia.

Muotopulien veljeskunta vasta menossa uuniin reseptin kaunokaisten kuvien vieressä.

Oops, nyt muuten huomasin, että tein just väärin päin, laitoin  kuivat leivät uuniin ja voitelin vasta kypsät! Olisko se voinut olla tuhon syy? Joka tapauksessa 15 minuutissa leivät ei saanu YHTÄÄN väriä, heitin ne sitten grillivastusten alle, jolloin ne sai lopuksi liikaa väriä, mutta kätkin sen alapuolelle. Pehmittelin niitä sitten karjalanpiirakkamaisesti valkosipulivoisulassa.

Mutta oli se taikina hemmetin kuivaa!

Voilla, valkosipulilla ja korianterilla on kyllä sellainen vaikutus, että tuoreena nämä suorataan sujahti keiton kanssa kurkusta alas. Toisaalta kengänpohjakin olis sujahtanut.

Vielä yhteiskuvaan:

Tarjoilija, keitostani puuttuu korianteri....

Minä itte

Minä kun olen sellainen meinaaja, niin on jäänyt muutama juttu hoitamatta. Vähän niinkuin ennenvanhaan, kaikki ketjukirjeet vuorenvarmasti jumittuivat ikuisiksi ajoiksi pöydälleni, niin nytkin on jäänyt huomioimatta muutama blogitunnustus, jotka kanssabloggaajat ovat minulle myöntäneet. Ei sillä, että niitä suorastaan taivaalta minulle olisi jatkuvasti sadellut, mutta nyt siis hoidan pois nämä kolme ainokaista saamaani. Ja kerran vielä nöyräästi kiitän ja niiaan.

Ensimmäinen on siis blogisiskoltani ruuanlaiton tietopankilta Herkkusuulta ja siihen liittyvät seuraavat kysymykset:

1. Koska aloitit blogin?

Helmikuun 8. 2010, puolentoistavuoden harkinnan jäkeen (=sain vihdoinkin digikameran)

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee?

Vaikeita gastronomisia valintoja kotikeittiössani.

3. Mikä tekee blogistasi erilaisen muihin blogeihin verrattuna?

En halua olla erilainen - haluan kuulua joukkoon!

Se, että en pysty erottamaan persoonaani ja elämääni, ruuanlaitosta, vaan kerron aina kaiken, myös sen, mitä te ette halunneet tietää.

4. Mikä sai sinut aloittamaan kirjoittamisen?

En koskaan lopettanutkaan

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Ulkonäkö voisi olla tyylikkäämpi. 

S 

Ikuisesti kadehtimani Sauvajyvänen lähetti minulle sweetest  blog- tunnarin ja puhui niin kauniisti blogistani, että mitokondriat vaan heitti volttia.

1. Lempiväri: Ruskean koko spektri

2. Lempieläin: Hevonen, rottweiler

3. Lempinumero: 6

4. Paras alkoholiton juoma: Eihän näihin voi vastata mihinkään yhdellä vaihtoehdolla: C-C zero, kotikalja, puristettu tuoremehu.

5. Facebook tai Twitter: Naamakirja

6. Intohimosi: Ruoka ja elämä

7. Lahjojen antaminen vai saaminen: No saaminen ja ainakin yhtä paljon antaminen!

8. Mieleisin kuvio tai muoto: No se pohjalainen kirkkovene timantti

9. Paras päivä viikossa:perjantai

10. Lempikukka: Tulppaani

 

Viimeisimpänä elämäniloinen Soppakellari antoi minulle bonusmaininnan ;D jakaessaan Liebster Blog- tunnustuksia. Tähän ei liity kysymyksiä kunhan jakaa tunnuksen viidelle  alle 200 rekisteröityä lukijaa sisältävälle blogille eteenpäin. Mutta koska  mä olin bonus, niin mun ei varmaan tartte näin monelle.

Ja se on se oikea syy, miksi näihin on jäänyt vastaamatta, kun en osaa päättää kenelle kaikista ihanista näitä jakaisin. Mielellään vielä sellaiselle, joka ei ole saanut näitä kymmeniä kertoja.

Kaikki blogit tuossa oikealla ovat mielestäni huippuhyviä, kukin omalla erikoisella tavallaan. Joidenkin kanssa tunnen aivan ainutlaatuista sielujen sympatiaa, huumorit natsaa kohdilleen.

Halusin kuitenkin muistaa blogeja joita ei tuossa listalla (vielä) ole ja jotka ovat  minulle vähän uudempia tuttavuuksia, mutta suositusten arvoisia.

Gurmee : Tämä on juuri sellainen blogi, että voin vain tyytyä ihmettelemään kuinka se oikein toimii, kuvat liukuu esiin itsestään ja eri sivuja on monta. Hanna imee vaikutteita joka puolelta ja jakaa reseptikokeilut blogissaan.

Makuja Kotoa: Heidi todellakin tekee ruokaa laidasta laitaan, perinteisestä lihakeitosta lohinigiriin ja kaikkea siitä ympäriltä. Ja millä tahdilla... onko jossain kuukaudessa 33 päivää. No Heidillä on!

Soul Kitchen: Yksinkertaisen houkuttelevan tyylikästä. Anna syö, juo ja matkustaa. My kinda woman!

Kivistössä: Oonkohan se vaan minä, mutta mulla tulee aina tästä blogista niin tsehovilainen tunnelma. Mari&LiisaMaalla ovat kyllä oikeasti niin viimeisimmissä ruokatrendeissä kiinni kuin olla voi.


Sovitaanko, että vastaatte kysymyksiin ja lähetätte 3.lle eteenpäin, kun tämä oli tälläinen tupla-bonus tunnustus. Jos jaksatte. En loukkaannu. En lopettanut ketjua.

Fried rice - tiellä kohti täydellistä paistettua riisiä

Paistettua riisiä ei millään malta tilata kiinalaisessa tai aasialaisessa ravintolassa. Kyse ei ole siitä etteikö kunnon paistettu riisi olisi kielen mennessään vievä herkkua, mutta ihan kuten pyttipannukin, onhan se vähän tähderuokaa, ravintolassa tilataan Kanaa Kung Pao, Härkää osterikastikkeessa,Hapanimelää possua tai jotain muuta parilla suloisella kirjoitusvirheellä. Nou flied lice!

Mutta koska se nyt kuitenkin on hyvää ja kun sen voi tehdä lähes mistä aineksista tahansa on se mitä otollisin kotiruoka. Jos siitä ylipäätään saa muuta kuin ruskealla soijalla värjäytynyttä riisimössäkkää, josta ulkonäön lisäksi puuttuu täysin myös se tärkein eli maku. Koska en ole hetkeen kokenut mitään erityisiä onnistumisen elämyksiä tällä saralla, päätin nyt, kun jääkaapissani odotti kana-aterian ja (ei sen Hesburgerin vaan ihanan siirappisen sesam-kanan) basmatiriisin jämät (suuri määrä, koska keitän aina hirrrrrveesti riisiä), ottaa oikein opikseni, tehdä netissä fried rice reseptiikka analyysiä.

Eipä tarvinnut mennä kuin yhteen blogiin; Steamy Kitchen. Luin, luin, luin ainakin kolmesti läpi ja nyt olen imenyt kaiken sen tiedon itseeni ja tässä se tulee teidän käyttöönne. Oliko mikään ihme, että tuli kerrankin aivan erinomaista paistettua riisiä?

Riisi: Riisin on ehdottomasti oltava vähintään eilen keitettyä, jo jääkaapissa päivän levännyttä oikean lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Mausteet: No et käytäkkään sitä soijaa, joka värjää kaiken näyttämään siltä kuin wokin päällä olisi suoritettu moottoriöljyn vaihto. Käytä vietnamilaista  tai thaimaalaista kalakastiketta. Kastiketta ostaessasi, jos valikoimaa on, kiinnitä huomio kastikkeen väriin ja osta vaaleinta vaihtoehtoa. Vaalein on sitä laadukkainta, ensimmäisistä painokerroista. Myös sesamöljy on tarpeen oikean maun aikaansaamiseksi

Stemy kitchenin naisen supersalainen ase ja minun vaihtoehtoni sille: Paistetun riisin voi tehdä lähestulkoon mistä vihanneksista, äyriäisestä ja lihasta tahansa, mutta yhtä tuo nainen ei vaihda. Joka wokkiin pilkotaan kiinalaista kestomakkaraa eli Lap Cheong'ia! Epäilen tuon saatavuutta maassamme, mutta omassa jääkaapissani oli  perjantaisen pizzapäivän jäljiltä niitä pieniä pepperonimakkaran siivuja ja ne toimivat tässä hyvin. Aivan maistoin kiinalaisen kestomakkaran suussani (kun vain tietäis miltä se maistuu.)

Paistaminen: Wokki tai laakea paistinpannu (itse olen juuri in-between-woks)ja  sähikäisen kuumat lämpötilat kuitenkaan polttamatta mitään, kaikkien ainesten paisto ensin erikseen, aloitus makkarasta, jonka makurasvassa jatketaan muiden paistoa, viimeisenä riisi ja siihen sitten mukaan vielä uudelleen kaikki muu. Tässä kyllä juksasin, ja lisäsin aineet aina edellisiä poistamatta ja kuten yläkuvasta näkyy, lopuksi luruttelin vatkatun munan keskelle, vaikka nekin kehotettiin kokkeloimaan erikseen. Mutta eihän sitä nyt kaikkea ihminen pysty kolmella lukukerralla omaksumaan. Toimi kuitenkin näinkin ja jäipä siis vielä yksi "vaihde" testaamatta. Enskerralla luvassa siis täydellistä, mutta sitä odotellessa päästiin jo porteille asti:

Kiinalaista paistettua riisiä - Fried rice

• 0,5-1 l eilistä keitettyä riisiä (tiesitkö, että keitetyn riisin voi myös pakastaa?)
• Muutama kourallinen vaikka siirappikanan tähteitä, tai muuta lihaa, voit kyllä paistaa vaikka broiskun suikaleita, mutta lihassakin saisi olla makua.
• 1 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
• 1 purjo (tai sipulia silppuna)puolirengas siivuina
• 1 paprika pilkottuna
• n. 5cm korkuinen nippu pepperonimakkaran siivuja leikattuna neljännesosiin
• 1 muna  (tai 1-3, meillä ei ollut yhtään ja naapurissakin vain yksi...)
• 2 rkl woköljyä
• 2 rkl sesamöljyä
• 1-2 rkl kalakastiketta
• suolaa ja pippuría maun mukaan
• tuoretta korianteria hienonnettuna, koska se on vaan niin ihanaa

(tänne sopisivat myös bambun versot eli bamboo shoots... ;D)

 Öljyt siis pannulle, sitten purjo, inkivääri, paprika ja pepperoni,anna paistua hetken. Lisää riisi ja huolehdi, että riisi kuumenee jokaiselta jyvältään, lisää  kypsä liha. Kun kaikki on jälleen kuumaa, raivaa keskeltä  tila munille, jotka kaadat kevyesti vatkattuna keskelle pannua ja rikot kokkeliksi. Mausta kalakastikkeella, tarkista suola pippuri, lisää korianteri ja syö.

Eli siitä vain kehittelemään oma versio. Pidä kalakastike ja tuo pepperoni!

Eikö oo muuten ihanasti aasialaishenkinen tuo annoskuva.

Vitsivitsi.

Salaisuus on Ikeasta ostettu musta lyijykynä...