About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 28. kesäkuuta 2018

KESÄN SALAATIT



Mullon loma.
Loma loma loma.

Itseasiassa on ollut jo  10 päivää, mutta en ole ehtinyt sitä oikein noteerata. Koska lomalomaloma ei tarkoita lomaa kaikista töistäni, vain tuosta säännöllisimmästä, jossa on ollut aikamoisen puuhakas kevät ja sitten kaikki muut deadlinet olen siirtänyt loman alkuun.

Onneksi oli juhannusviikonloppu ystäväperheen mökillä ja edellinen viikonloppu prometheusjuhlineen Porissa omien siskojen ja veljien perheiden parissa, muuten tulisi höyry korvista tässä epätoivoisessa kamppailussa tehdä tekemättömät hommat.

Kesän ämpärilistaa en uskaltanut edes tehdä, mutta haluaisin tietysti olla lasten ja ystävien ja koirien ja hevosten kanssa ja ladata akkuja. Mutta ihan pakko mun on siivota ja läpikäydä tämä huusholli ja varastot tässä talossa, joka on ilmeisesti imenyt itseensä kaiken muiden konmarittamat. Tavaran määrä on universumissa vakio, mutta pitääkö sen kaiken pakkaantua meille?

Eilen otin itselleni laatu-aikaa ja kävin  illalla ilman vähän viilennettyä tallilla ratsastamassa ja kun 10 aikaan tulin kotia kohti, pysähdyin kauppaan ja poppasin mukaani pakastetun pepperonipizzan.

Voi luoja se maistui hyvältä miljoonan kylmän maitolasillisen kanssa(lämmitin sen toki pakkauksen ohjeiden mukaan ensin). Onnenhetket on niin pieniä.

Mutta tietysti ja ennen kaikkea kesällä tulee nauttia SALAATISTA!


Vaikka sellaisesta, jossa kypsät tomaatit kohtaavat persikat. Ehkä mehukkuuden huipentuma.


Tai Kesäkurpitsacapresesta. Onko ihanampaa kuin nuo rouskuvat nuudelit!


Lounasnälän vie varmasti papuinen ja tonnikalainen ja ihanan etikkainen salaatti.


Ja carpaccion voikin valmistaa melonista. Niin raikasta ja keveää.


 Ja porkkana. Se vaan syttyy aasialaisella twistillä.

Kaikki superhelppoja, muutaman aineksen salaattireseptejä ja niitä on tänään ollut teille tarjolla taas sanomalehdissä ympäri maan. Toivottavasti inspiroin ja ilahdutin resepteilläni ja kuvilla jotakuta teistä.

Täältä blogistakin löytyy paljon hyviä salaattireseptejä. Tässä linkit muutamaan suosikkiini:

  1. Nektariini-mozzarella oli männä kesän ykkössuosikkini.
  2. Vesimeloni-chilisalsa, raikas ja sopivasti hotti.
  3. Olen myös neuroottinen kreikkalaisen salaatin suhteen. Se on just tällänen eikä muunlaanen. Ja haluan Kreikkaan, just nyt.
  4. Ja näitä salaatteja selaillessani tajusin juuri, että mullahan on ainekset Myllymäen pierusalaattiin. Ja se onkin kuulkaas maukas! Teenpäs kuin teenpäskin. Flatulaation uhallakin!
  5. Tabbouleh, siihen tulee sitten persiljaa. 9 ja 1/2 desiä!
  6. Paras sipuli-yrtti-tomaattisalaatti evö!
  7. Aasialainen nuudelisalaatti on iloinen yllätys aina buffettarjoilussa. Koukuttava.
  8. Kurkku-feta-tillisalaatti yksinkertaisuudessaan huikean herkku.
  9. Juustohampurilaissalaatti on jäänyt mieleen vitsikkäänä kokeiluna. Mutta söisin kyllä heti uudestaankin, jos joku mulle tekis.
  10. Vietnamilainen kana minttu-salaatti on niitä joita haarukoidaan suoraan kulhosta kun ei vain voi lopettaa.
Kannattaa käydä tsekkaamassa kaikki salaatit, niitä on yli puolensataa blogissa.

Kesä todellakin on ihmisen parasta  pepperoni-pakastepizza salaattiaikaa. 



maanantai 11. kesäkuuta 2018

MANTELISITRUUNAPULLA (gluteeniton)


 Kaupallinen yhteistyö K-Ruoan kanssa

Voi pulla! Uunilämpinä, lasillinen kylmä maitoa kyytipoikana, on suurinpiirtein ihaninta  mitä tiedän. Samaa mieltä on muu perhe, eikä ensimmäinen pellillinen korvapuusteja häviä katoamisvauhdissa juurikaan valonnopeudelle.



Tutustuin juuri huipputuotteeseen, kotimaiseen Pirkka gluteeniton pullataikinaan, jolle Keliakiliitto myönsi Vuoden 2017 gluteeniton tuote - tunnustuksen. Paketti löytyy pakasteosastosta ja siitä syntyy näppärästi erilaiset pikkupullat myös gluteenitonta ruokavaliota noudattaville. Vaikka meillä ei olekaan lähipiirissä sitä noudattavia, ei tarvitse kummoisetkaan kutsut olla kun asia tulee ajankohtaiseksi ja pidänkin aina silmälle helppoja ja hyviä vaihtoehtoja. Mielelläni tarjoilen myöskin samaa tuotetta kaikille ilman turhia erotteluja.

Taikinasta valmistuu ne omat suosikkini, korvapuustit, vallan mainiosti. Tällä kertaa lähdin kokeilemaan vähän erilaista sitruunan mantelista täytettä ja se kyllä taitaa löytää tiensä  täytteeksi myös seuraavan kerran kun leivon perinteistä vehnäpullaa. 

Gluteeniton taikina näyttää hyvältä paperisissa annosvuoissa paistettuna. Jos olet tälläinen ei-jokapäivä-gluteenittomien-tuotteiden-kanssa-painiva kuin minä, niin muistathan leivontainnossasi huomioida, että myös leivonta-alusta ja leivinpelti ovat gluteenittomassa kunnossa (ei siis sama millä leivot vehnäpullaa).  Ja itse leivonnassa jauhotukseen käytetyt jauhot ovat gluteenittomia!


 MANTELISITRUUNAPULLA (gluteeniton)
16 kpl

1 pkt Pirkka gluteeniton pullataikina (450 g), pakaste
100 g huoneenlämpöistä voita
1 dl ruokosokeria
1 dl mantelirouhetta
1 sitruunan mehu
voiteluun kananmuna ja pinnalle mantelilastuja

1. Sulata pullataikina pakkauksen ohjeen mukaan.
2. Sekoita huoneenlämpöinen voi, sokeri, manteli ja sitruuna notkeaksi tahnaksi.
3. Kauli taikinasta suorakaiteenmuotoinen levy ja levitä täytetahna levyn päälle. Kääri rullalla ja leikkaa 16 palaan. Nosta palat paperissin annosvuokiin.
4. Anna nousta 30 min leivinliinan alla. Voitele kanamunalla ja ripottele pinnalle mantelilastut. paista 15-20 min. 200 asteisessa uunissa.



Vinkkailuun makuun päästyäni vielä toinen Pirkka tuotevinkki: Saaristolaiskalapihvit taipuvat myös grilliin. Lähikalahankkeen uusimmassa versiossa kotimaista lahnaa höystää pinaatti. Pihvi on mainiota arkiruokaa vaikkapa pernamuusin ja kananmunakastikkeen kera (oi nam) mutta extra kiinnostava siitä tulee kun sen nakkaa grilliin ja raidoittaa kalaburgeriksi. Höysteet kunkin maun mukaan, mutta kannattaa kokeilla myös tätä minun versiotani: tonnikala, majoneesi ja hienonnettu kurkku sekoitetaan meheväksi tahnaksi. 

Tuote löytyy siis pakkasesta (ja pihvit saa heittää grilliin jäisenä) ja on myös gluteeniton koko perheen suosikki. Niinkuin jo aiemmin lanseerattu saaristolaispihvi. Pirkka tuoteperheestä löytyy aikamoinen valikoima erinomaisa gluteenittomia tuotteita muutenkin.

Mutta nyt takaisin pullan perään. Koska pulla nyt vaan on, ihan parasta!


Kaupallinen yhteistyö K-ruoan kanssa

torstai 31. toukokuuta 2018

ALKUKESÄ JA RAPARPERI


Alkukesä ja raparperi.
Raparperia pikkelöitynä retiisin kanssa. Sopii vaikka minkä grillattavan kylkeen esimerkiksi ja huippu kaikissa leivissä yhtenä täytteenä.



Raparperikiisseliä, sitä on oltava. Tämä raparperikiisseli on sangen erinomainen, koska se on ruisraparperi kiisseeli, olettekos moista tehneet?


Jos parin kesän takainen hitti oli raparperipekoni, niin miksipä ei grilliin ja samaan nyyttiin lisätä vielä broileria. Maistui mansikka-couscousin kanssa.


Piimäpohjainen raparperikakku on se lännen nopein ja helpoin, eikä kyllä herkulliisuudesta tarvitse tinkiä siitäkään.


Mutta Lähi-idässäpä raparperi on osa suolaista lihapataa. Jonsei pataruoka nappaa näillä heltehillä niin tämä  persialainen lihapata onnistuu talvisaikaankin pakastetuista raparpereista. Vaikka taitaa siellä Lähi-idässä ilmoja pidellä kesät talvet.

Tälläistä raparperi-inspiraatiota tällä kertaa. Reseptithän ovat tuttuun tapaan julkaistu Lännen Median sanomalehdissä tänään torstaina. 

En vaan ehtinyt heti aamusta huudella. Kiirettä pitää. Ja ilimoja!

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

ÄITI ANSAITSEE PAREMMAN SALAATIN

Kaupallinen yhteistyö Apetina.

Kin. Salaatinkin. Äiti ansaitsee paremman salaatinkin.

Äitit ansaitsevat kaikkea kaunista ja hyvää, ihan joka päivä. Ja ihan siitä syystä, että jokainen äiti tuntee joskus riittämättömyyttä ja kädettömyyttä omien lastensa edessä. Useimmat äidit myös kuulevat jossain vaiheessa elämäänsä olevansa paska - tyhmä - ainä sä rageet - mitään et ymmärrä - äiti, joten kompensaatio kunniaan ja vähän ekstrahyvää syömistä kohtelua välillä (oman lapsen halausta parempaa extrahyvää ei kai olekaan).


Näyttää siltä, että äitienpäiväksi saadaan grillauskelit, joten jos on odotettavissa lihallisia iloja, niin kylkeen menee mainiosti tämä houkuttelevan tuore, suolaisen makea marjakauden salaatti. Myöhemmin kesällä kun varsinainen marjakausi  käynnistyy,  kannattaa  muistaa tämä salaatti, jonka kruunaa hurmaava mansikkavinaigrette unikonsiemenineen. Nyt haetaan kaupasta pensasmustikkaa ja mansikat.

Tämä äiti pakkailee helaviikonloppuun koiraleirikamppeita ja muonituksia, pakkaa lapset ja koiran autoon. Maitotytöllä ja Urho13v:llä on kaksoisleiritys, ensimmäiset pari yötä koiraleirillä kesäsiirtolassa äitin kanssa josta siirrän leiriläiset sujuvasti pikaluisteluleirille Ähtäriin. Tiedossa siis 4 päivää ulkoilua, seuranpitoa, järveä, saunaa, lämpöä ja vanhojen merkkien mukaan myös kyitä (sekä äidillä edestakaisin autolla husaamista ja leiriläisten muonitusta).

Äitienpäivälounaalle aion istua valmiiseen pöytään luisteluleirin puolella kun haen lapset kotiin, eikun koiraleirille vielä muutamaksi tunniksi.



Resepti salaattiin ja huikeaan kastikkeeseen löytyy täältä Apetinan sivuilta. Hups! Se olikin Zomerse bessensalade eli sama hollanniksi (täällä näytetään olevan aivan luistelumoodissa).


Kaupallinen yhteistyö Apetina.



maanantai 7. toukokuuta 2018

PELLILLINEN HERKKUPALOJA


Kaupallinen yhteistyö K-Ruoan kanssa

Pirkka 5/2018 putosi aika moneen postiluukkuun viime keskiviikkona, ja niin kuin aina, selasin ensimmäisenä reseptiosion. Sieltäpä löytyi taas inspiraatiota: Teen ainakin halloumiparsavartaita ja grillattua tomaattisalaattia. Miso-inkiväärivoi grillatuille katkaravuille kuulosti myös herkulta. Kaikenmoinen grillaus inspiroi just nyt!

Makein herkku on tullut jo testattua kun kehittelin uusista Pirkka Toffeesuklaa-rakeista tämän aika viettelevän peltipiirakka-reseptin. Makeahan inspiroi sillä lailla tasaisesti läpi vuoden.

Nuo suklaarakeet on muuten Suomessa valmistettuja, niin kuin aika moni muukin  Pirkka-sarjan karkeista. Kaakao näissä ja muissa sarjan makeisissa on aina UTZ- sertifioitua, mikä tarkoittaa, että kaakao on tuotettu vastuullisesti ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnista huolehtien.


Leivonnassa käytössä kaikki oikotiet onneen, eli  pohjaa varten nappasin kaupan pakastealtaasta valmiin murotaikinapohjan. Enpä tässä leivonnaisessa ainakaan huomaa eroa vaikka olisin sen taikinan omin pikku kätösin nyppinyt.  Pellinä käytin muuten tuollaista Pirkan suorakaiteenmuotoista säädeltävää vuokaa, joka on kyllä kätevin kaikessa tuollaisessa brownies- tyyppisessä ruutuleivonnaisissa, kun uunipelli meinaa olla turhan suuri. Mutta onnistuu tämä myös tavallisella pellillä.

Piirakan kruunaa ihan tavallinen, ennen tarjoilua päälle levitettävä kermavaahto, joka neutralisoi makeuden sopivalle tasolle.




Toffee-suklaa peltipiirakka
20 palaa
1 pkt (400 g) Pirkka murotaikinaa (pakaste)
2 pussia (á 200 g)Pirkka Toffee-suklaarae
100 g huoneenlämpöistä voita
2 dl sokeria
3 munaa
 2 rkl tummaa kaakaojauhetta
½ tl suolaa
5 dl kuohukermaa

Sulata pakastetaikina ja kauli /painele sormin se ohueksi n. 33 x 37 neliskanttisen uunipellin pohjalle ja reunoille leivinpaperin päälle. Pistele haarukalla reikiä pohjaan ja paista 200 °C uunissa 10 min. Anna jäähtyä.
Ota toffee-suklaarakeista kourallinen sivuun. Rouhi loppuja pienemmäksi ja sulata mikrossa 2-3 kertaa 25 s kerrallaan, aina välillä sekoittaen. Rakeet eivät sula sisältä kokonaan, mutta muuttuvat kuitenkin pehmeiksi.
Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi. Jos sinulla on yleiskone, käytä sitä, muuten sähkövatkainta. Lisää joukkoon sulatetut toffee-suklaarakeet ja anna käydä tasaiseksi massaksi. Vatkaa sitten kananmunat joukkoon yksi kerrallaan. Lisää kaakaojauhe ja suola. Vatkaa seos mahdollisimman sileäksi. Maistaessa tuntuu kuitenkin vielä karkkien raemaisuus, se on ok.
Vaahdota kerma. Sekoita puolet kermasta täytteen joukkoon ja laita puolet odottamaan viileään. Levitä täyte tasaisesti pohjan päälle ja paista 200 °C n. 20 min. Anna piirakan jäähtyä täysin uunista oton jälkeen, mieluummin viileässä.
Levitä kermavaahto piirakan päälle ennen tarjoilua ja ripottele pinnalle säästämäsi toffee-suklaarakeet kokonaisina tai rouhittuna.



Palat ovat ihan reilunkokoisia, että jos on paljon muutakin tarjottavaa, niin kyllä tästä riittää tarjottavaa 30:llekin. Piirakka on tuttuun tyyliini aika konstailematon ja krouvi, ei ehkä paras valinta Yo-juhliin, kun on nuo viime hetken kermavaahdon levityksetkin (yo-inspiraatiotakin löytyy kyllä Pirkasta), mutta rennoille koko perheen synttäreille aivan täydellisiä. 
Että NAM vaan!

Kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoan kanssa.

torstai 26. huhtikuuta 2018

VINKKEJÄ VAPPUUN!


Kevättäpinöissä vain minä voin unohtaa tempaisseeni tänään lehtiin (Aamulehti, Turun Sanomat, Kaleva, Ilkka, Pohjalainen, Satakunnan Kansa, Hämeen Sanomat, Keskipohjanmaa, Forssan lehti, Lapin Kansa ja Kainuun SanomatLehtien lukijamäärä on noin miljoona ja kokonaistavoitettavuus noin kaksi miljoonaa suomalaista) ruokatorstai- aukeaman. Mutta kai sitä voi vielä hehkutella näin illemmallakin?

Aiheena vappu, mikäs muu. Koska Suomi, olen alkanut  vapunvietossa kallistua piknikin sijaan brunssiin, jonka voi kyllä sään sattuessa siirtää kototerassillekin. Siksi sivun teemana olikin viipyilevä vappubrunssi. Valitsen sen kyllä joka kerta kevään ensimmäisen ravintolaterassi-istunnon sijaan, kun sormet kohmeisina yrittää kulautella oluttuopista (tiedetään, oon amatööri).

Vappuun jotenkin kuitenkin liittyy vahvasti tuo juomapuoli ja siksi ehdotankin brunssille Tee se itse - mocktail nurkkausta. Supertrendikästä, varsinkin jos teet sen superterveellisesti.  Ennen kaikkea aivan vapun herkullista!

Nyyttärimeininki rasittaa kaikkia yhtäläisen vähän ja yleensä silloin kaikille löytyy jotakin mieluista. 

Kun brunssipöydästä täytyy löytyä aina kananmunaa jossakin muodossa, mietin sille paikan lehtevässä (ja niin kätsyn valmispohjaisessa) piiraassa kasvisten kanssa.



Tykkään myös kananmunalla täytetyistä pekonisista perunanpuolikkaista, nyt ideoin niiden sijaan kaksi muuta hyvää täytettä. Toisessa chorizoa, toisessa sieniä.  Sanomattakin selvää, että myös juustoa on reilusti.



Caprissalaattia kelpaa aina varioida, varsinkin kun kesän herkuimpia tomaatteja odotellaan vasta, saa uunipaahto ne kuitenkin huikeisiin korkeuksiin. Tämä on just sitä yksinkertaisinta parasta!

Ja kun kerran paahdetaan iso pino leipiä, niin sillipurkkien lisäksi kannattaa pöytään nostaa helppoakin helpompi, maultaan  huippuraikas lohikakku.



Mutta kaikkein herkin, keväisin ja suloisin annos kuitenkin on vadelmaskonssit kukkavoilla. Sain Mimikseltä ihanan lähetyksen kukkia ja versoja, huimaavan kauniita, ja osa niistä päätyi tuohon lohikakkuun ja osa kukkavoihin. Uunituoreen skonssin pinnalla sipaisu kukkaisvoita. Emmä kestä. Taidan tehdä näitä juhannuksenakin!
 




tiistai 17. huhtikuuta 2018

FOODIES & WINOS



Kaupallisessa yhteistyössä Social Wines

Mä olen aina hurmaantunut katetusta pöydästä. Menu- ja paikkakortit, vielä tyhjien lasien kavalkadi, trendikkäästi asetellut kukat ja piitkäpiitkä pöytä, jonka tiedät kohta täyttyvän samanhenkisistä ihmisistä, puheesta ja naurun solinasta, erinomaisesta ruoasta ja siihen sovitetusta juomasta. Joka kerta pieni pala taivasta.


Viime perjantaina olin mukana juuri tuollaisessa kuplivassa illassa, kun kokoonnuimme Social Wines'in ja Atria/Jyväbroiler'in tarjoamalle illalliselle seuraavana päivänä avautuvaan uuteen ravintolaan ja juhlatilaan, Väinö Kallioon. Paikan historiallinen mutta rento miljöö loi puitteet rennolle illalle ja siinä kuunnellessamme ravintolan suunnitelmia (sunnuntaibrunssit kuulostivat must-go´lta) starttasimme juhlatunnelmaan Jaume Serra Brut -kuohuviinillä, joka on aina oivallinen valinta alkumaljaksi. Runsaasti kupliva, sitruunainen ja viheromenainen kuohuviini on muuten ehdottomasti hinta-laatusuhteeltaan voittaja (alle 9€), jos mietitte alkumaljoja vaikka kevään Yo-juhliin.



Ilta hörähti käyntiin superpositiivisesti, kuten parhaat illat tuuppaavat tekemään, iloisten jälleennäkemisten merkeissä ja uusien tuttavuuksien kanssa kättä vaihdettaessa. Tarinan arvoinen oli myös paikalle saapumiseni, kun minä -maalaistyttöakka - pysäytin HSL bussin ihan siihen sopivasti hollille ravintolan eteen. Olihan siinä pysäkkikin 100 m taaksepäin, mutta...



Ensimmäisenä kaatoon ruokapöydässä pääsi Greenleaf Organic Riesling. Viinistä tuli omaan nenään melkein päärynälimsamainen tuoksu, mutta mausta löytyi kyllä rieslingin vahvat, tutut ominaisuudet ruokaviinininä. Puhdaspiirteinen ja kuiva viini sopi erinomaisesti alkuruokana tarjoillun Broileri-pistaasiterriinin kylkeen. Molemmissa maistui kevät!



Pitkän ruokapöydän ainoa haittapuoli on sen pituus ja toinen pää, jonka jutut jäivät kyllä kokonaan kuulematta. Meidän päässämme  juteltiin (ja naurettiin)-tämä saattaa nyt yllättää- blogeista ja blogiemme historiasta, viineistä, ruuasta, ihmissuhteista ja esimerkiksi kankaista(!), paikoista Tampereesta Kokemäen kautta Tukholmaan. Mielenkiintoinen oli myös Social Wines'in viinien esittely, aina korva nappaa jotain uutta. Ilta oli myös eräänlaista alkutuuppausta seuraavan päivän Inspiration Blog Awardseihin, jotka itseltä jäivät väliin samanaikaisten suvun juhlien takia.



Kun lihalla on asteita 57, on se likimain täydellinen. Atrian naudan entrecote, joka on muuten aikamoinen kimpale, oli putsattu kauniiksi filemäiseksi paistiksi, saatiin pöydän päähän itse keittiömestari kertomaan kuinka se filee oli oikein käsiteltykään kun Kulinaari-Kimmon kanssa sitä ihmeteltiin. Suli suuhun spelttirisoton, manchegon ja parsan kyydittämänä.




Ja varsinkin viinin. Los Monteros on mulle aikaisemmin tuttu viini. Se on mahtiesimerkki espanjalaisesta lihaviinistä,  joka ei kaihda pitkään haudutettua, kypsempääkään lihaa. Rypäle on crianza ja makua löytyy ja siitä jää suuhun oikein mukava, tasapainoinen jälkimaku. Erikoisplussana on tietysti myös pullon ulkonäkö (lieneekö se meidän perusjannujen yleisin viinin valintakriteeri?), sen erottaa helposti pullorivistöstä ja lisäksi se on superkaunis pöydässä.

Ja kyllähän se maistui  maistuu. Taisi illallinen venyä ainakin tunnin yliajalle. Happens with the best of parties!




Ruokailun päätteksi herkuteltiin ihanalla Dooley's pannacotalla. Tätä tulee olemaan muuten mun seuraavassa juustokakussa! Kyllä te tiedätte. Herkkua!




Kuten kaikki  parhaat illat, yliajasta huolimatta tämäkin ilta loppui ennen aikojaan (vai ovatko ne juuri siksi niitä parhaita iltoja, koska ei halua vielä lähteä?) Pitihän siinä vielä näpäistä yksi selfie sydämenpuolelle istutetusta Einosta. Eino on se Tämän kylän homopoika -blogin Eino ja kun vastapäätä istui Uudenkuun Emilia ja Go 4 it Vol 2 - Minttu, oikealla puolella  jo vanha tuttu Lumo lifestyle´n Tuuli  ja vinottain sitten Indiedays'in Laura ja SoppaHanna (aivan liian kaukana) oli ympärillä ihana sekoitus genrejä ja nuorta ja vanhaa ja ikinuorta.

Junailin itseni yöpymistukikohtaani Voutilaan. Lipuntarkastuksen kera ja väärällä lipulla tietenkin. Minä ja Helsingin joukkoliikenne ollaan vaan aika erikoinen yhdistelmä....



Kaupallinen yhteistyö Social Wines