Luomua leipää ja porkkanavoita

Minulla oli muistikirjansivunmittainen luettelo leivontaideoita lokakuun MyllärinLuomun  Lumoudu Luomusta - teemaan. Jostakin syystä jauhopussin suu ei ole kuitenkaan pöllähtänyt auki ja eilen huomasin lokakuun olevan loppusuoralla. Pakko on paras pakote.

Illan hämärissä  nostelin sitten ainekset pöydälle, nyt mentäisiin taas simppelin kautta.   Luomuporkkanoita, -piimää ja voita ja Myllärin kuituinen talonleipäaines, jonka olin valinnut testattavaksi jauuhoseokseksi ja jonka sitten vasta leivonnan jälkeen tajusin olevan ei-luomua. Voi hyvää päivää! No tämän lähemmäksi en nyt sitten luomua tässä kuussa ehdi. Jauhoseos on kuitenkin joutsenlippumerkillä varustettu, eli varmasti toiseksi parasta heti luomun jälkeen. Anteeksi tämä sekaannus.

Kuituinen talonleipäaines kuulosti kuitenki taikinajuurineen niin hyvältä, että sitä oli pakko päästä kokeilemaan. Varmuuden vuoksi käytin nesteenä luomupiimää, ajatteli sen vielä komppaavaan juuren makua. Ja tosi makuisia pikku leipäsiä tulikin. Tein pikkuannoksen, 10 pientä leipää, oheen pyöräytin luomuporkkanoista ja luomuvoista makean aromikkaan levitteen.

10 pientä talonleipästä ja porkkanavoita

3,5 dl kädenlämpöiseksi lämmitettyä luomupiimää
500g Myllärin Kuituista Talonleipäainesta (eli 1/2 pussia)
 1 tl kuivahiivaa
2rkl siirappia
1 tl suolaa

Liuota hiiva lämpöiseen piimään ja sekoita mukaan muut ainekset. Vaivaa taikinaksi.  Anna nousta liinalla peitettynä puoli tuntia. Leivo taikinasta jauhotetulla pöydällä ensin pötkö, jonka leikkaat 10 osaan. Taputtele kukin pala sitten leivinpaperille lituskaiseksi pikku pyöryläksi. Kohota vielä liinan alla toiset puoli tuntia, pistele haarukalla ja paista 225 asteessa n. 15-20 minuuttia.

Porkkanavoi

3 keskikokoista luomuporkkanaa
50g luomuvoita
Keitä porkkanat vähässä suolalla maustetussa vedessä kypsäksi ja soseuta ne sauvasekoittimella. Kun sose on hetken jäähtynyt, sauvo mukaan myös huoneenlämpöinen voi. Levitä halkaistulle leivänpuolikkaalle, syö ja hymyile

Loppukaneettina eteläpohajalaanen sanoo, että kylloli nättyjä teherä!

Ja marraskuussa päästetään sitten mun sisäinen jauhopeukalo villisti valloilleen! Tämä on lupaus! (..watch me break it!)

 

Postauksessa käytetyt jauhot lahjoitti Myllärin.

Prässättyä hirvenposkea

Olen etuoikeutettu. Isäni käy hirvimetsällä. Vaikka hirviporukat suurenevat ja luvat vähenevät ja koko perheeni rakastaa hirven metsäisen kuivakkaa makua, ei sentään käsirysyyn ole vielä lihoista tarvinnut lähteä. Tosiasia on kuitenkin, että hirvestä löytyy jokaista ruhonosaa vain se tietty luojan suoma määrää ja kun sitä sitten aletaan paloitella porukalle, "hyvät palat" menevät välillä turhan pieneksi. Kuulostaa hullulta, mutta näin se vain on. On siis aika tähyty myös hirvessä käyttämättömimpiin ruhonosiin. Olen jo muutaman vuoden pyydellyt hirvenpotkaa, se vaan ei tunnu onnistuvan tämän porukan leikkaussuunnitelmissa. Sen sijaan tänä vuonna isäni kysyi, ottaisiko talteen vasanposket. OTA!

Niinpä sitten viime sunnuntaina sain muovipussin, jossa oli 4 vasanposkea, isäni irroittamaa. Kaksi vähän pienempää, "harjoituskappaleet", eipä noita ollut kukaan aiemmin irroitellut. Samanteni sain myös karvaisen vasanturvan, siitä luultavasti myöhemmin, ja pari kieltä.

No kädetönhän se olen minäkin tälläisten ruhonosien edessä. Hampaattomalta vaikutti myös google. Edes vasikanposkireseptejä ei tahtonut löytyä.
En oikein tiennyt olisiko minun jotenkin pitänyt putsata paloista kalvoa tms. Päädyin lopulta vain huuhtelemaan palat, taputtelemaan kuiviksi, asetin ne rautapataan, päälle suolaa, yks lohkottu sipuli kymmenkunta maustepippuria, muutama laakerinlehti, rosmariininvarsi ja vettä niin että lihat peittyivät. Liemeksi olisi voinut käyttä ehkä myös olutta, punaviiniä en koskaan sotke hirvenlihan kanssa, se on mielestäni aivan liian voimakasta hirvelle (paitsi tomaattisessa pastakastikkeessa), vaikka muihin lihapatoihin epäröimättä heitänkin desin jos toisenkin. Sitten uuniin kansi päällä, 110 astetta ja 12 tuntia. Ei ole hätähousun ruokaa tämä!


Hirvenposket haudutettuna uunissa

4 poskea
1 iso sipuli kuorittuna ja lohkottuna
10 maustepippuria
reilusti suolaa
2-3 laakerinlehteä
rosmariininoksa
vettä niin, että lihat peittyvät

Pistä kaikki ainekset pataan. Hauduta kansi päällä 12 tuntia 110 asteessa.

Lopputuloksena liha, joka haarukalla painaessa suli suorastaan alta pois. Poskiliha ei ollut ollenkaan niin kuivaa kuin hirvenliha yleensä, eikä myöskään suurisyistä. Liha oli lähes tahnamaisen pehmeää. Halusin kuitenkin nyhtää poskipalat pieneksi, koska ne olivat niin epämääräisen näköisiä erikokoisia.

No mitäs sitten? Muistin prässätyn häränlihan ja päätin itsekin vuorata pikku vuuan kelmulla ja painelin lihat sinne tiukkaan. Päälle paino ja päiväksi prässiin. En kaatanut mukaan lientä, enkä rasvaa, liemi olisi hiukan ehkä jähmettänyt  massaa ja helpottanut leikkaamista, viipaleet kun tahtoivat kumminkin särkyä hiukan leikattaessa. Leikkasin siis paketista viipaleet, jotka kieräytin vehnäjauhoissa ja paistoin  niihin voissa rapsakan pinnan yhdessä tuoreiden salvianlehtien kanssa.

Mikäs siinä oli sitten nauttiessa prässätystä hirvenposkesta, uunikasvisten (puna- ja keltasipuli, punajuuri, porkkana, maa-artisokka ja peruna reiluina paloina, öljyttynä, suolattuna ja timjamilla maustettuna) ja äidin valmistaman aroniahillon sekä rapeiden salvianlehtien kera.

Kimchi Bokkeumbap

Ja mitäpä tapahtui sille Bo ssämeistä ylijääneelle pikakimchille? Sillä toisin kuin fermentoitunut esikuvansa, pikakimchiä tuskin kannattaa jättää fermentoitumaan.

Lopusta tehtiin tietysti Kimchi Bokkeumbapia, tuota korealaisten ikiomaa kotoista lohturuokaa, Korean ehdokasta paistetun riisin laajalle kisakentälle. Huokeaa, nopeatekoista, pirun tulista. Juu ja sitten tosi muunneltavaa myös. Tee kasvisversiona ujuttamalla mieleiset kasvikset sekaan, tai ota mukaan kanaa, possua, tonnikalaa, nautaa. Milloin se tietenkin poistuu kasvisaterian genrestä.

Roolituksen pääosasta vastaavat kuitenkin kimchi ja kypsä riisi.

Jotakuin näin sen tein:

Kimchi Bokkeumbap
3-4:lle

2-3dl kimchiä
1 sipuli kuutiona
6-8 dl kypsää (eilistä) riisiä
2dl kypsää kananlihaa, tai jotain muuta, kasvista, tai ei mitään....
1 rkl oljyä
1 rkl voita
3 rkl sesamöljyä
1 rkl sesaminsiemeniä
 1 paistettu muna per ruokailija

Kuumenna öljy pannussa ja kuullota  siinä kimchi ja sipuli. Lisää riisi, mahdollinen kana tms. voi ja sesamöljy. Lopuksi ripottele sekaan sesaminsiemenet (mielellään paahdetut) ja nosta paistamasi kananmunat annosten päälle.

Pitkään aikaan en ole syönyt mitään näin tulista. Tulisuus oli suoraan johdettavissa kimchini polttavuudesta. Useissa resepteissä mukaan laitetaan vielä tulista korealaista chilitahnaa, onneksi minulla ei ollut sitä.

Kuvitelkaas kuinka monta (miljoonaa) Korealaista syö parhaillaan bokkeumbapia?

Suomalaisia syöjiä, hoc momento,  ei liene järin monta, vahvin veikkaukseni potentiaaliseksi syöjäksi löytyy täältä. Ellei sitten vedä juuri Bibimbappia.

Ystäväni, herkkupuodinpitäjä

Aikas tasan vuosi sitten Glorian Blog Awards- gaalassa, heti alkumetreillä, kaulaani kapsahti (tai saattoihan olla, että minäkin kapsahdin, sanakin on ihan hullu, mutta siis tilanne oli " oletko se sinä?- joo. -ja sitten halattiin"). Koskaan ei oltu tavattu, mutta tutuiksi oltiin jo tultu toistemme blogeja lukiessa.  Kyseessä oli Soul Kitchenin Anna ( ja samassa rytäkässä ensihalailtiin myös Suolaa & Hunajaa Jonna). Ja tik, nuon vaan sain laittaa rastin ruutuun uusi ystävä (itseasiassa siis 2x, ja sinä iltana tuli kyllä muuten useampi ruksi.) Ei niitä joka päivä löydä.

 
Syyslomareissulla pääsin yllättämään Annan käymällä Töölössä, (Museokatu 15) aivan tuoreesti avatussa herkkupuodissa Hella ja Herkku. Jonka tiskin takana siis seisoo juuri kyseinen ihana Anna. Tai ei seiso, vaan tulee mieluusti tutkimaan kanssasi valikoimaa ja kertomaan tuotteista, jotka Anna on kaikki henkilökohtaisesti valinnut, lähes kaikki tuotteita ja merkkejä, joita ei muualta Suomesta saa.

Tutkin antaumuksella hyllyn kerrallaan, ahmin silmilläni kauniita pakkauksia, hypistelin ja maistelin Annan tarjoamia maistiaisia. Yläkuvan huikean kaunis espanjalainen savuöljy siirtyi ostoskoriin välittömästi maistettuani tuota tammensavuista luomuöljyä.

Sinne päätyi myös tryffelvoi. Valitsin sen hienosta sarjasta tryffelituotteita, kun Anna ujutti aivokoppaani aistimuksen tryffelivoilla maustetusta perunamuusista tai siinä paistetussa munakkaasta. Annan asiantuntemuksesta  kannattaa ottaa kyllä kaikki irti, kysyä ja keskustella. Itse ajattelen jotain ruuasta tietäväni, puodissa huomasin, että paljonpas on mitä, en tiedä. Oli tosi kiinnostavaa kuulla artesaanipastan valmistuksesta pronssisuuttimella, tajuta miksi pastassa on karhea pinta...  Tuskin maltan odottaa että ostamani sitruunapasta ehtii lautaselle.

Hella ja Herkku :n  tuotteet ovat myös huippuja viemisiksi tai pieniksi muistamisiksi. Parhaita lahjoja ovat nimittäin lahjat joita voi käyttää ja nauttia!

Keittiötarvikepuolen avauskokoonpanoon kuuluvat gerberan ihastuttavan väriset ja malliset rustiikit astiat. Eivät ole muuten pahan hintaisia.

Eikä keittiöpyyhemania tässä liikkeessä ainakaan laannu.

 

Hellaan ja Herkkuun löysin ilman suurempia vaikeuksia puikkaamalla  (siis kävellen) eduskuntatalon  ja kansallismuseon välistä museokadulle.  Samalla kadulla löytyy myös Anton&Anton lähiruokamyymälä, Petri's Chokolate Room ja muitakin sopivia ruokaharrastajan käyntikohteita.

 

Anna, tuo ystäväni herkkupuodin pitäjä,  kertoo itse blogissaan yrittäjäksi heittäytymisestä.

 

Onnea ja menestystä unelmien toteutukseen, löytäkööt asiakkaat Hellaan ja Herkkuun! Lähtekööt painavin ostoskorein, inspiroitunein ja malttamattomin mielin kohti uusia kokkauksia... ja palatkoon pian!

 

 

 

Anteeksi, mutta pizzassani on hius....

Asia saattaa liittyä jotenkin pitsataikinan vaivauksessa käytettyyn lapsivoimaan....

 

Ihanaa sunnuntaita kaikille. Tehkää vaikka pizzaa!

Kuuma kylpy

Vaikka television katseluun,  edes ihanien ruokaohjelmien,ei tunnu nykyään liikenevän aikaa, sattuu toisinaan silmään vilahdus jostain ruokaohjelmasta. Niinkuin nyt tässä yhtenäkin päivänä pari minuuttia Jamieta. Oli varmaan uusinnan uusinta kun muistin heti jakson ja muistin myös joskus merkanneeni sen  to do- listalleni. Tässä sitä nyt sitten tule todoo, todoo, todoo!


Bagna Gauda tarkoittaa kirjaimellisesti kuuma kylpy. Alkuperältään tämä vihannesten dippaamiseen tarkoitettu ja aina kuumana tarjottava kastike tulee kai Piemontesta, missä se on tyypillistä talvi- ja syksyruokaa. Mutta kyllä sitä tehdään Provencessakin, ainakin minun Provencen keittiö- keittokirjassa. Ja Nigellakin on sitä showssaan tehnyt, tarjoili hienosti tuikkukuppi padan alla. Eli nyt tämän ruuan tarjoiluun sopivat hyvin kaikki teidän käyttämättömänä lojuvat suklaafonduepadat joissa on tuikkulämmitys. Kerrankin käyttöä turhakkeelle!

Sopivan etikkainen ja lempeästi valkosipulinen kastike hurmaa kasviksen kuin kasviksen. Leikkasin dipattavaksi niin porkkanaa, punajuurta, fenkolia, varsiselleriä, retiisiä kuin kukkakaaltakin. Vaikea nimetä suosikkia, mutta varoitan, että täma on kyllä lievästi addiktoivaa. Kirpeä, kuuma kylpy ja rouskuvaa vihannesta. Tämä oma versioni, joka siis on Jamien versio, on tälläinen kermamainen. Bagna Gauda voidaan valmistaa myös aivan vetisen ruskeana, läpikuultavava liemenä. Sainpas kuulostamaan kauhealta, mutta hyvää varmasti on.

Bagna Gauda vihanneksille

6 valkosipulinkynttä   kuorittuna    

3 dl maitoa        

10  anjovisfilettä  öljyssä      

180 ml neitsytoliiviöljyä        

2-3 rkl valkoviinietikkaa

 

Laita kasariin valkosipulinkynnet, maito ja anjovikset, kuumenna kiehuvaksi ja keittele hiljakseen kymmenisen minuuttia, tai kunnes valkosipulinkynnet pehmenevät. Älä säikähdä vaikka keitos näyttää karmivalta.Se sekoittuu kyllä kun seuraavaksi annat sille kyytiä sauvasekoittimella ja ajat sen sileäksi. Sen jälkeen lisää oliiviöljy ja etikka vähän kerrallaan, mitä enemmän sekoitat, sitä paksumman kastikkeen saat. Tässä kyllä juoksevampi on parempi. Eli sekoita varovasti. Sitten  tarkista , että soosi on tarpeeksi hapokasta. Jos ei, lisää vielä tujaus etikkaa.

 

Valmista tarjottavaksi, ja siis aina kuumana. Eli vihanneksethan olet jo siivuttanut ennakkoon?

Koska söin tämän hirmuannoksen ihan yksin, jäi siitä tähteitä. Laitoin kaikki vihannekset samaan kulhoon ja illalla kuumennin lopun kastikkeen, kaadoin vihannesten päälle ja taas rouskuteltiin.

Vedän puheeni takaisin. Lievästi addiktoivaa ei pidä paikkaansa. TODELLA addiktoivaa!

Rietas kana

Aloitetaan tällä suht. säädyllisellä kuvalla. Se onkin ainoa sellainen tästä annoksesta. Ulkomuodostaan huolimatta tämä uunikana oli herkullinen, maukas ja rapsakka, ilman turhia kikkailuja. Juuri sellainen kokonainen uunissa paistettu broileri, josta olin jostain syystä haaveillut koko syksyn.

Osta siis oma maustamaton broileri, tai maissikana tai helmikana tai mitä niitä nyt onkaan, valele paprikavoilla, pistä uuniin paistumaan (ja muista valella voilla tämän tästä), pistä perunat sekaan, pöydälle odottelemaan raikas vihersalaatti ja herkuttele. Arkeen ja juhlaan.
Myyty.

Kokonainen uunibroileri

1 maustamaton kokonainen broileri (n. 1,3kg?)
1 iso sipuli
1 pieni valkosipuli
suolaa, pippurua
30g voita sulatettuna
1 rkl savupaprikajauhetta
8-10 pienehköä perunaa
öljyä

Napsaise saksilla ensin siipien kärkiosat pois, ne vain palavat uunissa turhanpäiten. Vapauta myös jalat saksilla jos ne on kiedottu yhteen nahalla. Tai ehkä tämä on ulkomuodon kannalta virhe.

Suolaa ja pippuroi kanan sisus. Lohko kuorittu sipuli ja kuoritut valkosipulinkynnet ja täytä kanan vatsaontelo niillä. Sipulit auttavat osaltaan pitämään kanan mehukkaana ja antavat hyvän aromin.

Sulata voi pikku kastrullissa, poista liedeltä ja lisää sitten vasta paprikajauhe, ettei siihen tule kitkerää makua. Pensselöi kana kauttaltaan paprikavoilla ja ripottele pinnalle suolaa. Paista kanaa uunivuuassa 150 asteessa 20 minuuttia.

Sillä välin pese ja kuivaa perunat ja puolita ne. Sekoita niihin ruokalusikallinen öljyä ja mausta suolalla. Ota kana siis 20 min. kuluttua uunista ja asettele perunat kanan ympärille ja allekin, leikkuupinta ylöspäin. Nosta uuninlämpö 180 asteeseen ja paista 45 minuuttia. Voitele välillä paprikavoilla.

Lopulta nosta lämpötila 210 ja uunita vielä vartti. Sammuta sitten uuni ja anna kanan huilata 5-10 minuuttia.

Sitten vaan tarjolle!