Nyhtöpossua nyytissä mulle. ARVONTA sulle!

Nyyteissä on jotakin hurmaavaa.  Nehän ovat kuin pikkuinen lahjapaketti jokaiselle ruokailijalle. Ja onko paketin avaamista parempaa? (No jaa, kenties; se antaminen!) Voit tuunata oman paketin kunkin syöjän mieltymysten mukaan. Lapset tykkää. Voit käyttää kypsiä aineksia tai kypsentää kypsentämättömiä. 

Minä olin ottanut nyhtöpossua pakkasesta sulamaan ja kun oli perunoitakin keitettynä niin herkulliset nyytit valmistuivat tuota pikaa. Tämä on niitä kurkkaa mitä kaapissa on - reseptejä, että olkaa hyvä ja soveltakaa.

Nyhtöpossu-nyytit

Kypsää nyhtöpossua
keitettyjä perunoita
valkosipulinkynsiä
sipulia
aurajuustoa
jotakin grillauskastiketta, tässä ihanaa ruotsalaista sweet chipotlea

suolaa, mustapippuria

Asettele lohkotut ja viipaloidut ainekset kokkausarkille, päällimmäiseksi liha ja kastike. Muista maustaa perunat suolalla ja pippurilla. SAGA kokkausarkit ovat tässä kestävyydessään ihan mainiota. Minulla on myös purkki Saga kokkauslankaa, jolla kiepautin nyssykät nätillä rusetilla kiinni. Grillaa pienellä lämmöllä tai epäsuorasti, grillin kansi suljettuna n. 20 min. verran.

Jotta vihanneskiintiö täyttyisi, pistin yhteen nyyttiin kesäkurpitsa- ja tomaattiviipaleita, yrttejä ja sipulinvarsia.  Ja jotta juustokiintiö varmasti ylittyisi, pistiin väleihin vielä Musta torvisieni-juustolevitettä (Silva).

Tällä kertaa rullalle. 

Nyytit suojasin vielä foliolla ennen grilliin laittoa. Nämä muuten voi tehdä toki uunissakin.

Samalla kun nyytit kuumenivat grillasin liian tuoretta leipää vähän rapsakammaksi grillipellin päällä.  Grillipellistä löytyy juttua täällä. ;utta nimettäköön se nyt tämän kesän grillauslöydöksi. Luulin, että arvosanan saisivat keväällä ostamani grillilankut, planking- you know, mutta niillä olen aikaansaanut vasta toispuolisesti paistettua lohta.

ARVONTA
Minulla on kuitenkin ilo järjestää blogissani harvoin nähty lukijahemmottelu eli arvonta. Jätä kommenttilaatikkoon viesti, mitä SINUN herkkunyyttisi sisältää. Muista laittaa myös email-osoite, että saan otettua siihen yhteyttää, ellei henkilöllisyytesi selviä muuten. 

Arvon 2 pakettia SAGAn grillauspeltitarvikkeita eli molempia kokoja  käteviä kokkausarkkeja ja foliota. Arvon kaksi tuotepakettia tässä blogin puolella. Ensi viikolla laitan arvonnan vielä facebookkiini kahdelle lisää kaikkien tykänneiden kesken, joten poikkea jo nyt  tykkäämässä sivustani. En ole sitä tainnut koskaan mainostaakkaan täällä, vaikka se on ollut olemassa jo iät ajat. Salainen fb-sivusto... What a great idea!

Arvonta päättyy 22. 8. Viikonloppuna voittajien julistus.

Yhteistyössä Saga

Grilliribsit 2014 - ne parhaat!

 

 

 

Tämä on mun paras  possun grilliribsi-reseptini 2014. Koska en ole muunlaisia vielä tehnytkään tänä vuonna. Meinaan kyllä koittaa keksiä pyörää vielä uudelleen, mutta ensin on otettu kunnonmakupohjat tällä jo aikaisemmin julkaistulla ohjeella. Ihan vaan laitan uuspostauksena, koska jollakin on kuitenkin mennyt ohi. Pikku muikkari.

 

Ikikysymys on paahtaako vai keittääkö ribsit. En tyrmää keittämistäkään, koska jo vanha kansahan sanoi, että joka keitetyn paistaa, se makian maistaa. Jollain peri-amerikkalaisella  BBQ- sivustolla  luin kuitenkin pönkitystä  paahtamiselle, tavalle millä olen tehnyt ribsejä viime vuodet. Itseasiassa olen alentanut lämpötilaa ja pidentänyt paahtoaikaa alkuajoista.

 

Lihaa keittämällä saadaan nimittäin...makoista lientä! Sinnehän ne makuaineet vesiliukoisena liukenee!

 

 

Ota siis possun panosvyöt tarpeeksi ajoissa huoneenlämpöön. Asettele uuninpellille leivinpaperin päälle ja hiero kuivamausteseoksella. 

Paahda uunissa 150 asteessa n. 2h kunnes tunnet lihan alkavan vetäytyä luista.

 

Sudi ribsit yltä päältä grillauskastikkeella. Grillaa niihin tahmeat pinnat varoen palamista miedolla lämmöllä.

 

Leikkaa pienemmiksi paloiksi ja kalua luut puhtaaksi.

 

Ohje mausteseokselle ja Hoisin-kastikkeelle löytyy TÄÄLTÄ.

 

Näin yksinkertaista se on. Voit toki käyttää jotain savunmakuista valmiskastikettakin.

 

Onko Nälkä -blogista löytyy myös aivan hillittömiä grillauskastikkeita. Hillittömien grillausohjeiden lisäksi.

 

 

Kotitilan possun luutonta grillikylkeä

Kun hallussa on kilon pötkäle ihanaa luomupossun luutonta grillikylkeä, niin sitä saattaa ihminen mennä ihan sekaisin valintojen edessä, että minne suuntaan sitä lähtisi viemään. Makean savuisiin amerikkamakuihin, kalankastikkeensuolaista aasialaista kohti vaiko jonnekin Etelä-Amerikan chimichurri-maailmaan? Ehkä pysytäänkin perustanskalaisesti Skandinaviassa?

Tais mennä vähän ruuvit ja mutterit sekaisin, mutta uunin kautta grilliin sen sitten talutin kumminkin.

Olin hiukan yllättynyt, kun tarkempi tarkastelu osoitti, ettei kylkipalassa ollut nahkaa lain, minä kun olin jo maistanut mielessäni sen rapsakkuuden. Mutta niin pehmeää, suussa sulavaa lihaa sain aikaiseksi, että meidän pikku perheemme veteli tuon kaiken kerralla.

Älkääkä tulko selittämään mitään läskinsyönnistä. Tällä tavoin valmistettuna ja tälläisessä palassa "läski" on vain jotain lihaa täydentävää ja maustavaa ihanaa pehmeää HERKKUA!

Ihan varmasti läskikäännytän (lähes) kenet tahansa.

Lihaan tulevasta kuivarubista olen innoissani. Suomesta saa vihdoinkin kuivattuja Ancho-chilejä ihan marketista (Santa Maria) ja se yhdistyi jauhetun kahvin kanssa aivan mahtavasti. Ei ole liian tulista lapsillekaan, vain lempeän mausteista. Hedelmien hapot ja varsinkin päälle puristettu lime sekä raparperisalsa tekevät turhaksi muunlaiset kastikkeet ja sopivat rasvaiselle possulle upeasti.

Ancho-chili ja kahvi maustettua possunkylkeä, raparperisalsaa ja grillattuja hedelmiä.

1kg luutonta Leppälän luomutilan possunkylkeä
1 kuivatettu Ancho -chili hienonnettuna
1rkl suodatinkahvijauhoa
1rkl tummaa sokeria
1 rkl merisuolaa
1 rkl paprikaa

Grilliin:
puolitettuja limejä
puolitettuja nektariineja
lohkottuja ananaksia

raparperisalsa:
1 raparperinvarsi halkaistuna ja pilkottuna
1/2 punasipuli hienonnettuna
1 puntti korianteria hienonnettuna
1-1/2 punainen tai vihreä chili hienonnettuna
1 rkl sokeria
2 rkl omenaviinitetikkaa
suolaa

Kuivaa liha ja ruuduta veitsellä läski. Sekoita kaikki mausteet keskenään ja hiero sitten lihan pintaan. Surautin kuivamausteseosta hiukan sauvasekoittimella, että sain ancho-chilin pienemmäksi. Käytin sen siis kuivana ja siemenineen. Laita lihaa uunivuokaan läskipuoli ylöspäin 120 asteeseen 3-4 tunniksi.

Raparperisalsaan sekoitat vain kaikki aineet yhteen.

Ota grillissä sitten vielä lihaan vähän pintaa ja hedelmiin kauniit paistopinnat. Anna lihan vetäytyä 10 min., leikkaa siivuiksi, purista päälle grillattua limeä ja tarjoa hapokkaan raparperisalsan ja grillattujen nektariinien ja ananaksen kanssa.

Taisin joutua jo johonkin Karibian suuntaan?

Tämä resepti joutuupi muuten Michelin-tähti ravintola Chef&Sommelier'in  keittiömestari Sasu Laukkosen tiukkaan syyniin Lihaa parhaimmillaa - kisassa. Kisaa varten sain tilata lihapaketin Kotitila.fi verkkokaupasta, mistä tuli veloituksetta kisaa varten laitettavaksi tämän lisäksi myös luullista grillikylkeä ja kasleria. Kaikki Leppälän tilan sikamaisesti käyttäytyvää luomupossua. Melko helppoa tuollainen ovelle tuotava termokuljetus. Kerralla isompi satsi ja loput tuoreesta lihasta voi pakastaa.

Mutta siis. Pitäkää peukkuja!

postauksessa käytetyn lihan on antanut reseptikehitystä varten Kotitila.fi

Paistetaan joulukinkku ruiskuoressa ja leivinuunissa

Leivinuunistani puuttuu digitaalinen lämpötilansäädin. Voi voi.

Mutta jouluhan on juuri sopiva aika harjoitella kinkunpaistoa. Lupaa siis paistaa perinteikkäästi joulukinkku leivinuunissa suvun pöytään. Joulukinkun rooli on kuitenkin melko pieni, tuskin sen kypsyyttä, makua, suolaisuutta tahi ulkonäköä kukaan vaivautuu arvostelemaan. 

Joulukinkun perinteinen paistoaika on 1,5h/kg  yöaika. Aattoaamun suloiseen kinkuntuoksuun herääminen on niitä asioita joulussa, joita odotan koko vuoden. Näköjään jouluni ovat viime aikoina päättyneet vieraisiin pöytiin, siksi kinkunpaistossakin on ollut vajausta. Tämän vuoden kukamitäkintuo-listaa laadittaessa ilmoitin tuovani kinkun, koska Atria lähetti minulle 6,5 kg viljapossun juhlakinkun (siis potkalla) kilpailuun osallistumisesta.

Eli minä paistan kinkun, kun sellainen on. Leivinuunissa tietysti, kun sellainen on. Ruistaikinakuoressa, koska niin en ollut koskaan tehnyt.

Ensimmäiseksi, otin kinkun sulamaan hitaasti jääkaappiin  3vrk ennen paistohetkeä. Riitti juuri ja juuri.

Aatonaatonaattoaamuna aloitin uuninlämmityksellä. Ensin pienet tulet  ja sylihalkoja, sitten vielä pitkin uunin pituutta 2 sylillistä. Sinisen hehkun sammuttua, vedin hiilet alas ja luudin uunin puhtaaksi, suljin pellit ja luukut.

Sitten on hyvä hetki paistaa vaikka uuninlämmitysleipää.

Arinalle asetettu lämpömittari näytti vielä illalla 200 ja aatonaattoaamuna sellaista reilua sataa. Mietin olinko kärväyttänyt kinkun mikäli olisin sen illalla saatellut jo uunin lämpöön.

Siispä en uskalla polttaa uunissa kun yhden sylillisen puita. Iltapäivällä uunissa aina vaan 250. Jätän vähän jotakin luukkuja auki, kun lähdemme kauppaan (=hullu jäähdyttää leivinuunia!)

Oohps, ja niinhän siinä kävi, että sitten illalla asteita oli vain ehkä
120. Uskottelen sen riittävän.

Kinkku on otettu päivällä huoneenlämpöön, jotta sisälämpö nousisi 5-6 asteeseen. No ei kyllä nouse.

Illalla 9 maissa alan vihdoin taikinantekohommiin. Myllärin Luomu on laittanut minulle joulureseptejä varten juuri sopivasti 2 kg ruisjauhopussin. Sekoitan siihen 1, 5 dl vettä ja vaivaan liisterimäiseksi taikinaksi. Kinkkuun jätän verkon. Asetan kinkun uunipannun päälläolevalle ritilälle kamarapuoli ylöspäin ja aloitan kinkun muuraamisen taikinalla. Se on helppoa. Välillä voi kastella käsiäsi saadaksesi sileän ja aukottoman lopputuloksen. Aukot ovat nimittin pahasta, niistä tursuava kinkunneste saattaa aiheuttaa koko kuorrutteen repiämisen. Kinkun pohja jätetään ilman kuorrutusta.

Ruistaikinaa oli reilunlaisesti ja sitä jäi, olisi siis riittänyt varmaan 10kg kinkullekin. Mutta eipä ainakaan loppunut kesken.

Ja sitten laitoin kinkun sinne leivinuuniin työnnettyäni ensin paistimittarin sen paksuimpaan kohtaan, kuten ohjeistetaan.

Puoli neljän maissa aamulla, ruiskuorrute näyttää hyvältä ja paistuneelta, Kinkun sisälämpötila vain 40, uunin lämpö niukin naukin sata. Yhdeksältä aamulla, kun kinkku näyttää vielä 60 työnnän sen sähköuuniin 120. Ei tässä enää joura orotella!

Lopulta kello 11 soitan äidille. On pakko lähteä, jos mieli ehtiä Kortesjärven Iso-Mummolaan. Kinkku ei aivan vielä valmis. Jospa isä hakisi sen puolentunnin kuluttua, jolloin epäilen lämmön saavuttavan 76-77. Niin ja äitikiltti, jos sinä vielä kuorruttaisitkin  kinkun....
Näin tapahtui. Paitsi, että äitini onnistui polttamaan kuorrutuksen ja se piti raaputtaa pois kinun pinnasta. No, se oli vain ulkonäkökysymys.

Itse kinkku. Katasrofialueen rajoilla kolutessaan siitä oli kuin olikin muodostunut lähes täydellinen. Kypsä ja mehevä. Ruistaikinakuori tosiaan ajaa asiansa, sitä voi käyttää myös sähköuunissa. Se pitää kinkun mehevänä, omastanikin tuli nestettä vain minimaalisen vähän. Se kinkunrasva mitä talteen saatiin oli kaikkien mielestä parempaa kuin koskaan, syyksi epäilemme kontaktia paahtuneen rukiin kanssa. Taikinakuorihan ei ole tarkoitettu syötäväksi, se poistetaan ja kinkku kuorrutetaan normaaliin tapaan. Muutama suupala  rapeaa kuorta rasvaan kastettuna katoaa kyllä suuhun alta aikayksikön. Minä jäin nyt sattuneesta syystä paitsi tätä yhtä kinkunpaiston huippukohtaa.

Niin taas kävi, että loppu hyvin kaikki hyvin. Isä ja äiti kävivät eilen kinkkualennusmyynnissä ja toivat minulle yhden. Että ei tartte aina aattona harjootella. Itselleenkin ostivat 10kg kinkun, jonka lihamestari vetäisi sirkkelillään jäisenä 4 palaan. Kyllä tekevät kun pyytää. Paras alennusmyyntikinkkuvinkki!

Ja mitä kinkunpaistoharjoituksiin tulee, kai tässä enää mitään harjoittelemista oliskaan, kun siinä leiviuunis vaan olis se lämpötilansäädinnipukka.

Sikasienipasta

Luit ihan oikein. Ellet sitten lukenut sekasienipasta? Kirjoitin kyllä sikasienipasta, koska sienet olivat tässä pastassa pelkkää suppilovahveroa. Ja sitten tässä oli sitä sikaa, eli kunnon possunkylkisiivuja vai miksikä kastikelihaksi sitä välillä siivutetussa muodossaan kutsutaankin. Tavallinen pekoni varmasti käy myös ja kyllä ne sekasienetkin käy. Joviaali pasta.

Ja jotenkin tummansuolaisesti ihanan syksyinen.

Sikasienipasta

4:lle

250g siankylkeä siivuna

0.5-1 l tuoreita suppilovahveroita, pakastettuja puolet vähemmän

1 keltasipuli

2-3 valkosipulinkynttä

300g pennepastaa

1 ruukku rucolaa

suolaa ja mustapippuria

tarjoilun parmesania

Keitä pennepasta pakkauksen ohjeen mukaan napsakan tuntuiseksi.

Pilko siansiivut kylmälle pannulle ja ala lämmitellä niitä pikkuhiljaa niin, että rasva alkaa tiristä. Lisää joukkoon 5 minuutin kuluttua oikotut sipulit ja valkosipulit sekä pilkotut sienet. Paistele kunnes sienineste haihtuu ja possu on mukavan rapsakkaa. Sekoita mukaan napsakka, valutettu pasta.

Käytä suolaa ja mustapippuria.

Ota pannu hellalta ja revi ja sekoittele rucola pastan joukkoon. Höyli päälle parmesaania ja nauti.

Ihanaa, rapsakkaan raikasta, kuulasta syksyä kaikille tämän pastan myötä! Se on täällä!

Läskisoosi goes Asia

Nyt on pienellä ihmisellä taas yksi elämää suurempi kysymys pohdittavana kun seuraavan kerran marketin lihahyllystä tarttuu matkaan porsaan kylkisiivupaketti. Että tehdäkkö ihan sitä oikiaa ittiänsä, läskisoosia, vai tätä Braised Pork Belly, jonka  Lemons and Anchovies- blogista löytämääni reseptiä lähdin soveltamaan. Siellä on muuten annoksesta upeat kuvat, jotakin muuta kun nämä illalla rätkityt, tajuntansa menettäneellä korianterilla höystetyt kuvat.

Tämä oli kivan näppärä tehdä, ja jos teillä nyt on sitä karkkipossun lientä pakastimessa tai muu maakariliemi , niin puoli litraa sitä ajaa varmasti tämän liemen asian, ja pääset vieläkin helpommalla.

Ja ehkä possunsiivut vois paistaa pannullakin, alkaa  silloin olla jo tosi pikaisesti valmistuva.

Läskisoosi goes Asia

350g possun kylkisiivuja, tai kastikelihaa, tai millä nimellä sitä nyt myidään.

1/2 l kanalientä (vesi+fondi)
2 rkl Ketjap Manis (makea soijakastike)
3 rkl viinietikkaa (riisi- tai tavallinen omenaviinietikka)
2 rkl osterikastiketta
1 kuvattu tähtianis
1 kanelitanko
4 valkosipulin kynttä kuorittuna
 2 kuivattua chiliä tai 1-2 rkl chilihiutaleita
Kiinalaista viismaustetta

oliiviöljyä
Korianteria tai ruohosipulia tai kevätsipulinvarsia annoksen päälle näön ja maun antajaksi.
suolaa, pippuria

Laita uuni 200 asteeseen.
Levitä kylkisiivut uunipellille leivinpaperin päälle.
Voitele siivut oliiviöljyllä ja mausta suolalla ja pippurilla
Kasta öljysuti sitten viismausteeseen ja  sudi sitäkin viipaleille. Paista uunissa  20 minuuttia.

Tee liemi eli laita loput aineet kattilaan, kiehauta ja palauta matalalle lämmölle. Pilko paistetut kylkisiivut 2-3 osaan ja lisää liemen sekaan. Anna hiljalleen kypsytellä 30-40 minuuttia.

Keitä hyvät basmatit, annostele riisi kulhoon, päälle pehmeitä, pikkuisen tahmeita ja aavistuksen makeitakin possunkylkisiivuja kastikkeessa ja korianteria.

Ja sitten tiedättekin kai suunnan?

Grrrrr mitä grilliribsejä!

Vihdoin viimein sain grillauskauden avattua lauantai-illalla. Ilmeisesti myös lopetettua samalla saman tein, sillä kuusi vuotta vanhasta kaasugrillistä putosi takaseinä puhkiruostuneena kokonaan pois. Tiedän kyllä, että polttimot voi vaihtaa, mutta mitäs sitten jos ei ole enää materiaa mihin polttimot kiinnittää? Tälläistä voi ilmeisesti tapahtua ainoastaan allekirjoittaneelle! Onneksi naapurin kaasugrilli vietti vapaailtaa, ja saimme sen lainattua omalle terasille. Kun oli vieraitakin tullut kutsuttua....

Viime kesän harjoittelin monta kertaa grulliribsien tekoa, ja nyt alkaa resepti olla kohdillaan. Olen päätynyt keittämisen sijaan esivalmistelemaan kylkirivistöt uunissa paahtamalla kuivamausteseosta pintaan hierottuna. Sitten tehdään B-B-Q-kastike jota sivellään varsinaisen grillauksen aikana. Uunissa paahtamisen idean, kuten myös pintaan hieraistun seoksen reseptin nappasin jo viime kesänä Sillä Sipuli-blogista, sieltä löydetyt reseptit eivät kyllä koskaan tuo pettymystä. Heidän grillauskastikkeensa on myös mainio, mutta tällä kertaa kokeilin Lantliv mat&vin 3/12 -lehdestä löytyvää hoisin -kastikkeen makuista grillauskastiketta. Suosittelen ehdottomasti.

Porsaan grilliribsit hoisin tyyliin

reilu 2 kg porsaan marinoimattomia elikkä naturelleja porsaan grillikylkiä

Mausteseos pintaan:
riittää reilulle 2 kilolle joka taas riittää 4-6 hengelle riippuen lisukkeista sekä syöjien intohimosta grilliluihin

1 rkl fariinisokeria
2 tl paprikajauhetta
1 rkl karkeaa merisuolaa
mustapippuria
1 tl valkosipulijauhetta
hiukan chiliä

Hiero mausteet yhteen morttelissa ja hiertele seos sitten grilliluurivien pintaan. Asettele palaset levälleen vierekkäin uuninpelille (leivinpaperi! tiskari kiittää!) ja paahda 200 asteessa n. 30-40 minuuttia, kunnes liha hieman alkaa vetäytyä luista.

Hoisin-tyylinen grillauskastike

1 1/2 dl hoisinkastiketta (marketin eksotiikkahyllystä lasipurkissa, esim blue dragon)
1/2 dl japanilaista soijaa
1 rkl mustapippuria myllystä
1 dl tummaa muscovadosokeria, itse korvasin fariinilla tällä kertaa
1/2 dl punaviinietikkaa
1 pieneksi hakattu tuore chili siemenineen

Sekoita kaikki kastikkeen aineet pieneen kastrulliin (siis pieneen kattilaan) ja nosta kiehumispisteeseen, sitten pienellä lämmöllä keittelet kokoon niin kauan että kastiketta on jäljellä enää vain kolmannes. Anna kastikkeen jäähtyä. Kastikkeen voit siis tehdä jo hyvissä ajoin/edellisenä päivänä, ei myöskään haitta vaikka ribsit esipaahtaa aamulla ja grillaa illalla.

Kun grillauksen aika koittaa, sivele glaseerauskatiketta ribseille ja grillaa miedolla lämmöllä ribsit kuumiksi ja kastikkeen hiukan pintaan karamellisoituneeksi. Kastiketta saa sivellä pintaan myös grillauksen aikana kun kääntelet ribsejä. Viimeisen kerran kastiketta pintaan juuri ennen kuin julistat ribsit valmiiksi. Anna luiden levätä vielä 10 minuuttua ennen kuin paloittelet ne tarjolle.

Grillauksessa on tärkeää, että grillaaja ei syöksy välillä minnekään muihin hommiin, sillä nämä herkut kärähtävät hyvin helposti, ole valmiina siirtämään niitä välillä sivuun mikäli lieskat alkavat näkyä, tai hoksaat että nyt on liian kuumaa eli kääntele siis kylkiä ahkerasti, muuten et kyllä huomaa sitä.

Huom, tässä ennen leikkuuta, voishan ne näinkin tarjota... ja nämä ei siis oo oikiasti yhtään planeet (tällä kertaa) vaikka glaseeraus tummanpuhuvalta vaikuttaakin. Tiedättehän, kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa....

Ribsien kanssa meillä tarjottiin ihanan tulisen kirpeää vietnamilaista kaalisalaattia (kuten tämä kanasalaatti, mutta ilman kanaa ja lisänä inkivääri), uunilohkoja, ciabattaa, ja grillattua munakoisoa, paprikaa ja kesäkurpitsaa fetalla. Vähän sekavasti tuli menuun tuota välimerellisyyttäkin mukaan, mutta teki niin mieli noita vihanneksia ja perunaa.

Ja tällä kertaa siis loistava kypsyys ribseissä ja tuo tahmakastike suorastaan pakotti ottamaan aina yhden lisää ja lisää ja lisää.

Maitotyttökin innostui ribseistä ja imeskeli kokonaista 3 luunympärystää putipuhtaaksi. Taisi heittää pikkuisen tytön natriumtasot kaakkoon, mutta ei hennonnut kieltää kun toinen niin antaumuksella keskittyi hommaan.

Tulihan se sieltä illan viileys ja hämäryyskin vielä kun alettiin lähestyä puolta yötä. Ja kesän ensimmäiset toveri hyttyset. Oli siis kaivettava esiin paellapannu. Kas kun en muuta keksinyt hätäpäissäni alustaksi sitruunatuikuille ja hyttyskierukalle, jolle ei tietysti löytynyt alustaksi kuin kaljapurkki...

Sunnuntaiaamun herätys olikin sitten" hauska" kun Ilkka-lehden kannessa törötti keskellä isona oma naama. Alunperin jutun oli tarkoitus liittyä Hävikistä-herkuksi- tempaukseen, mutta kun lehtimaailmassakaan ei näköjään aina vasen käsi tiedä oikean hommista, sattui niin, että Kalevan toimittajat tekivät samaisen aiheen tiimoilta jutun Kokit ja Potit Hannelesta ja sehän julkaistiinkiin sitten useammassa maakuntalehdessä ruokatorstai- palstalla, mm Ilkassa. Hyvä niin, se oli hyvä juttu. Ilkan toimittaja porhalsi kuitenkin meille ja sanoi työstävänsä muuten juttua ruokablogeista ja etsivänsä uuden näkökulman.

Juttu sai siis kansilööpin lisäksi vielä kokonaisen sivun tilaa Aikaa ja Ihmisiä palstalla väliotsikoilla "Samaa ruokaa kahdesti? Kiitos ei!" ja "Herkullista kokeilua ja mokailua" jossa maalattiin kuva aikalailla kai minun näköisestäni pössöttäjästä. Erityisesti pidin sanavalinnasta "Mihinkään erityisruokavalioon hän ei ole kunahtanut." :)
Juttua ei valitettavasti (onneksi?) ole luettavissa verkkoversiona, ainoastaan maksullisessa näköispainoksessa. Jutussa oli myös lopussa Ruokablogit vertailussa -taulukko, jossa lyhyesti kuvailtiin kunkin arvosteltavan blogin kirjoittaja, idea lyhyesti, päivitystiheys, millaista ruokaa, visuaalinen ilme, erikoista, plussaa ja miinusta. Blogeille oli sitten jaettu nälänherätysarvosana 4-10. Kanssani lankulle olivat joutuneet Omenaminttu, Suolaa&Hunajaa, Vegemisiä ja Campasimpukka.. Ja koska meilläpäin ei koskaan vedetä kotiappäin sain omaksi nälänherätysarvosanaksi kiitettävän 9! Jotta kiitos vaan !

Ja pientä jälkikorjausta; juttu löytyykin täältä ja täältä, ilman kuvia ja vertailutaulukkoa.

Pika Bo ssäm

Ensimmäinen sana suomea, loput koreaa.

Jos tykkäät mehevästä possusta, rapsakasta suutuntumasta, helposta, sormiruuasta ja aasialaisesta klängistä, tämä saattaa olla sun juttu. Bo ssäm on siis perusolemukseltaan pitkään haudutettua rikkirevittyä possua, joka kääräistään salaatinlehteen lisukkeiden kanssa. Lisukkeena voi olla kimchiä, sipulia, riisiä, kastikkeita, oikeasti melkein mitä vaan aasialaiseen tyyliin sopivaa.
Ankerias Vipunen ehti viime viikolla jo tehdä oman Bo ssäminsä, näyttivät ja kuulostivat herkuilta, ja huomattavasti ortodoksisemmin valmistetuilta kuin nämä omani.

Mutta nämä olikin pika bo ssämit! Oma inspiraationi löytyi MeNaiset 2/2012 numerosta, jossa Minka Björck kokkasi Tomi-siipalleen  nätä alkupalaksi. Jos Michelin maininnat ravintoloilleen saavuttanut ravintoloitsijapariskunta uskaltaa oikoa mutkia, miksen siis minäkin. Kimchi vaihtui Mummon kurkkuihin ja pitkään haudutettu possu pikapaistettuihin kylkisiivuihin.  Pariskunnan ohjeessa oli kastikkeena chilillä maustettua majoneesia ja jätin sen kokonaan pois, kun en jotenkin osannut mieltää sitä tähän kaikkeen. Saattaa olla tietysti hyvääkin, itse en ole niin suuri majon käyttäjä muutenkaan. Hyvää tuli silti. Erinomaisen hyvää.

Kaikki sorminsyötävähän on ylipäätäänkin parempaa kuin samat asiat haarukan varressa....

Pika Bo ssäm
2:lle

200g possunkylkeä siivuina (ihan siis sitä marketin raitalihaa)
suolaa, pippuria
salaatinlehtiä

lisukkeet:
mummon kurkkuja (tai kimchiä)
tuoretta korianteria
kevätsipulia silputtuna
punaista chiliä viipaleina

Paista possunkyljet rapeiksi ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuten pekoninkin kanssa, kannattaa aloittaa kylmältä pannulta paisto ja lopuksi vasta lisäät boforttia, että varmistat rapsakkuuden. Irrota salaatinlehdet kerästä, asettele lehdelle kylkiviipaleita lisukkeineen ja tuikkaa suuhun. Minulla oli salaattina jääsalaattia, ja se nyt ei oikein ehkä soveltunut tähän parhaiten malliltaan, testaa itse oma salaattilaatusi.

Mummon kurkut
1 kurkku viipaleina
2 rkl sokeria
1/4 tl suolaa
3 rkl väkiviinaetikkaa

Laita kaikki ainekset kannelliseen kulhoon, hölskyttele ja pane jääkaappiin maustumaan hetkoseksi.

Tätä ei tarvitse yrittää kääntää miksikään kääröksi, tee siitä vain tacomainen kouru. Oikein ihania ovat esim. alkupaloina, eivät liian täyttäviä, mutta kivoja kun haluat tarjota vieraillesi jotain uutta.
En minä ainakaan ollut viime vuonna Bo ssämeistä kuullutkaan. Täytyy myöntää, että vuosi sitten tein jotakin salaatinlehteen käärittävää kun minulla ei yllättäen ollutkaan vietnamilaisten kevät/kesä rullien kuoria.

Seuraava rikkirevitty possusatsi pääsee muuten viherpedille pötköttämään!

Olisko se sitten läskisoosi?

Tämä ei ole sitten mikään puolivuosikymmentä suvussa varjeltu läskisoosi-resepti. Eikä myöskään se Ainoa Oikea läskisoosi. Ei tässä ole myöskään tehty mitään modernisaatiota, eikä kastikkeessa ole mitään twistiä.

Kylkisiivupaketti vain hyppäs marketissa kärryille ja sai minut nostalgoimaan läskisoosilla. Pitäähän sitäkin tehdä aina välillä. Onhan Suomi varmaan  ennen enemmän tai vähemmän ruokittu ruskealla kastikkeella ja sen variaatioilla, ainakin 3 minua edeltävä sukupolvea. Ja kyllä olen minäkin osani saanut ruskeista soosseista.

Tämä versio ei ole mikään esimerkki myöskään ruskeasta kastikkeesta, mutta tällä kertaa tämä ruoka syntyi näin tai ainakin vähän sinnepäin.

läsät grilliin...

Läskisoosi

300-400g  possun kylkisiivuja tai onko ne kastikelihankin nimellä joskus?
1 sipuli
1porkkana
2rkl vehnäjauhoja
vettä
2dl purkki kermaa tai jotakin rypsikermaa (5%) niin on vähän köykääsempää
1lihafondikuutio
röpsäys sinappia
polenkymmentä kokonaista MAUSTEpippuria (tai enemmän
suolaa, paprikaa, valkopippuria

Tarjoillaan kuorineen keitettyjen perunoiden kera.

Paista läskisiivut erissä rapsakoiksi pannulla, mausta lihat aina paistoerän lopussa. Lisää viimeisen erän mukaan myös pilkottu sipuli ja porkkana ja palojen ruskistuttua ja sipulin pehmettyä, ripottele jauhot päälle. Sekoita ja anna jauhojenkin vähän kypsyä rasvan imeytyessä niihin. Sekoita pannun pohjan peiton verran vettä mukaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää pannulla lihat ja kerma,fondi ja mausteet., anna hautua liedellä puolisen tuntia. Säätele kastikkeen paksuus lisäämällä tarvittaessa vettä.
 Kurikannatoni kertoi joskus, että hänen edesmennyt anoppinsa laittoi aina kaikki ruskeatkastikkeet (lihapulla, makkara, nakki, liha, läski, maksa yms) uuniin hautumaan pariksi tunniksi miedolle lämmöllä. Silloin niiden maut muokkaantuvat niin hyviksi, ettei parrempaa voi olla.

Kyllä oli hyvät läskissoosit ihan hellaltakin. Vaikka ette tiedä tykkäävänne läskisoosista, niin luulenpa vaan, että on se teidänkin geeneissä. Suomalaiset. Medborgare.

Goooood mooorning Vietnaaaam! : Thịt nướng

No en ole kyllä paikan päällä nyt enkä koskaan aikaisemminkaan, mutta onnistuuhan ne vietnamilaiset pidot omalla terassillakin. Asia  on nimittäin niin, että vietnamilainen ruokahan on jo pitkään ollut hitti ja ymmärtääkseni varsinkin rapakon tuolla puolen se on nykyään supersuosittua.

Koska autenttiset Vietnami-kokemukset puuttuvat, saattaa olla, että moni asiaan vihkiytynyt kiemurtelee nolona tätä lukiessaan. Puhumattakaan nyt syntyperäisistä. Mutta tälläiseen tulokseen päädyin asiaa  tutkiskeltuani.

Thịt nướng on vietnamilaista possua, jota paistellaan kadunkulmissa eräänlaisessa halsterissa. Sitä voidaan sitten lisukkeiden kera syödä kulhossa nuudeleiden päällä tai siitä voidaan rakentaa  bánh mì,vietnamilainen patonki tai sämpylä. Minä lähdin jälkimmäiselle tielle, sillä olen muutenkin leipänarkomaani.

Originaali resepti

Vietnamilaista grillattua possua  Thịt nướng,  bánh mì - patongissa

1 kg possun filettä

2 sipulia hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 sitruunaruohoa pienenä hakkeluksena
2 rkl sesaminsiemeniä
2 rkl ruokosokeria
1/2 tl suolaa
 1 rkl hunajaa
2 rkl kalakastiketta
1 rkl sesamiöljyä
1/2 rkl öljyä

Tarjoiluun:
vehnäsämpylöitä
paahdettuja suolapähkinöitä, tuorekurkkua, etikkaporkkanoita, korianteria tai minttua, kevätsipuliöljyä, ja tulista kastiketta, sipulirouhetta

Viipaloi possu n. puolen sentin paksuisiin viipaleisiin. Yhdistä muut aineet sekaisin marinadiksi ja kääntele lihat sitten kauttaaltaan marinaadin peittoon, jätä jääkaappiin mieluummin vuorokaudeksi, mutta ainakin yön yli.

Öljyä halsteri ja levitä lihat halsteriin mahdollisimman ohuelsi kerroseksi, jotta lihat saisivat grillautuessaan mahdollisimman karamellisoituneen pinnan. Grillaa polttamatta  kypsiksi.

Täydellisestihän karstoittumista ei voi estää...Kuulunee ainkin omaan grillaustyyliini, valitettavasti.

Liha on kuitenkin herkullisen tuoksuista ja makuista. Kuten sanottu, tätä voi tarjota nuudeli- tai riisipedillä mutta Banh mi -leipä lisukkeineen kuulosti houkuttelevimmalta.

Paahdettuja suolapähkinöitä, kurkkua, sipulirouhetta, kevätsipuliöljyä, joka valmistettiin kaatamalla kuumennettua öljyä varsineen pikottujen kevätsipulien päälle,etikkaporkkanoita (valmistettu vähän kuin mummon hölskytyskurkut ilman tilliä), korianteria ja chili- ja kalakastike-pohjaista kastiketta ja lihaa  aukaistuun vehnäsämpylän sisään aseteltuna.

Todellakin Nam, Vietnam.

Mutta haluaisin kyllä päästä vertaamaan aitoon. 

Pikaista kotikiinalaista tyylin Chop Suey

Tiesittekö, että Chop Suey ei oikeasti ole "mannerkiinalainen" ruokalaji ollenkaan, vaan amerikassa asuvien kiinalaisten kehittämä? No en tiennyt minäkään, mutta aina täällä virtuaalimaailmassa  valaistuu.
Chop Suey on siis ylipäänsä aivan tarkkaan määrittelemättä jotakin lihaa ja vihanneksia wokattuna.

Kiinalainenhan on tosi hyvää kotonakin kun sen valmistaa alusta asti, jos aikaa vaan riittää vihannesten pilkkomiseen. Itse paistotouhussahan ei paljon nokka tuhise. Nyt olin kuitenkin sortunut ostamaan paketin possunsuikaleita (no sentään edes marinoimattomia) ja halusin saada väelle vaan tavattoman nopeasti  ja helposti pötyä pöytään.

CHOP SUEY pikaisesti

possun suikalelihaa
1 pussi kiinalaisia wokkiwihanneksia pakasteesta
inkivääritahnaa
öljyä
soijaa
vettä
maizenaa

Paista kuumalla wokkipannulla kuumassa öljyssä possunsuikaleet, lisää sitten vihannekset ja inkivääri, mausta soijalla. Lisää hiukan nestettä ja suurusta maizenalla, niin saat kastikkeeseen mukavan kiillon. Tarjoile riisin kera.

Urho6v:n motto on jostain syystä:"Mä vihaan kiinalaista". Yritin lievittää näin pahaa asennevammaa tutustuttamalla poika puikolla syönnin saloihin. Valitettavasti visioni ei toteutunut, vaan pikkusyöjä löysi pikemminkin itsestään sisäisen rumpalinsa. Seurauksella, että nyt täytyy  muistaa seuraavaksi puikkoja tarvittaessa, että nostin ne "jäähylle" keittiön yläkaappien päälle...

Rapsakkaa possunkylkeä

Nyt sitten lakeuksille oli vihdoinkin eksynyt ennen joulua oikein paikallisen Kurikkalaisen  possunlihan lähituottajan myyntipöytä paikalliseen cittariin. Sillä taisi olla jopa sorkkia myynnissä. Minä edes hätäpäissäni vanuin kiinni palaseen possunkylkeä kun olin sen perään jo haihatellut siskot kokkaa blogin inspiroimana. Oli pukattava se pakkaseen, kun siinä kohdassa ei ollut oikein possunkyljen valmistuksen mentävää aukkoa.

Helmikuun MeNaisissa oli sitten rapean possunkyjen resepti joka sai minut kaivamaan pakkaseen hylkäämäni kimpaleen esiin ja ryhtymään toimeen. Tuli kuulkaas hyvää, ellei täydellistä. Nahka on ihanan syötävää ja näkkärimäisen rapeaa ja liha maukasta ja suussasulavaa. Jaksan hämmästellä sitä, kuinka tuosta possun kyljen palasta, joka ihan tosissaan näyttää lähinnä palalta silavaa, niin vähän tuntuu siinä olevan liharaitoja, kuoriutuukin uunikäsittelyn jälkeen ihan lihaisia biittejä.
Reseptin mausteet ja kasvikset, jotka paistettiin kyljen kanssa uunissa ja sitten jatkojalostettiin kastikkeeksi vaihtuivat ihan simppeliin uunikasvispetiin, en kokenut kastiketta tässä niin tarpeelliseksi. Ja näinhän tämä oli vielä helpompaa...

Rapsakka possunkylki

600 g luutonta possunkylkeä
1 rkl merisuolaa
1 tl mustapippuria
1rkl öljyä

2 sipulia
2 porkkanaa
1 bataatti
3 valkosipulinkynttä
timjamia

Leikkaa terävällä veitsellä possun nahkaan n. sentin välein ristiviillot, mutta älä viillä lihaan asti. (helpommin sanottu kuin tehty). Sivele pintaan öljy ja hiero suolaa ja pippuria lihan molemmin puolin. Nosta liha uunivuokaan nahkapuoli ylöspäin. Kaada vuokaan 2 dl vettä. Paahda 225 uunissa 30 min. tai kunnes nahka on rapeaa (minulla kesti kauemmin).

Kuori ja pilko sillä välin kasvikset reiluiksi paloiksi. Ota liha uunista ja valele sen pintaa vuossa olevalla nesteellä. Nosta kasvikset, kuoritut valkosipulinkynnet ja timjami vuokaan siirtäen osan kasviksista lihan alle. lisää kasviksiinkin hiukan suolaa. Laske uunin lämpö 150 astetta ja paista vielä 1,5 h.

Valmiin kyljen on hyvä antaa vetäytyä hetki folion suojissa ennen leikkausta (meillä ei kyllä ehtinyt). Leikkaa reilun paksuisiksi siivuiksi.

Kyllä mun isä tykkäis tästä!

Pintaa ihanaa rapeaa...

Ja että rasvatasapaino pysyisi varmasti hallinnassa, paistoin vielä hapankorppukuorrutettuja paistinperunoita annoksen kylkeen.

Tacos de Costilla, Salsa Roja ja Guacamole (vol.III)

Tässä meksikolaisen fiestan pääruuan toinen puolikas, Tacos de Costilla eli Siankylki-tacot. Reseptiikka ammentaa taas perinteisen yksinkertaisesta meksikolaisesta ruokakulttuurista.


Tacos de Costilla

Me siis oikaisimme hiukan ostamalla valmista grillikylkeä. Nopeuttaa tietenkin ruuanlaittoa olennaisesti.
Possun liha revitään luista ja pilkotaan pieneksi.

 Tuohon tapaan.

Tortillan lämmitys samoin kuin  enchiladoissa.

Ja sitten onkin tarjoilun aika. Tortillalle laitetaan lämmitettyä possunlihaa, silputtua sipulia (muista pilkata hyvin!) ja korianteria, Salsa Roja - kastiketta, halutessasi myös guacamolea. Viimeiseksi puristus limeä. Tortilla kouran pohjaan "tacomaisesti taitettuna" (Katso ylin kuva) ja kohti suuvärkkiä. Hyvää, hyvää, hyvää!

vaiheessa possunliha ja Salsa Roja lisätty

Salsa Roja -punainen chilikastike

Ja lopputuloksena siis  jotain tämän tyylistä:

Elikkä tämä kastike on hyvin lievää, juoksevaa, paljon "vetisempää" kuin valmiit
 Tex-Mex -kastikkeet. Ettette sitten ihmettele.

Fiestan menuta suunnitellessamme (tai kun meille KERROTTIIN oikeammin mitä tulemme valmistamaan) hairahduin suurena salaatin ystävänä (not!) kysymään pitäisikö pääruokien kera tarjoilla jonkinmoista salaattia. Nyt kun minua on taas "viisastettu", tiedän, että meksikolaiset eivät harrasta salaatteja, kuten me asian ymmärräämme. Heidän ruuissaan tuoreet vihannekset pilkotaan joko annoksen sekaan jollain tavalla, tai niistä valmistetaan salsa-tyyppisiä lisukkeita, kuten esimerkikisi guacamolea.

Guacamole

Todistettavasti siis osaan valmistaa guacamolea.

Halkaise kuori, ja paloittele kypsät avokadot. Ainakin meidän cittarimme avokadoja saa poikkeuksetta kypsytellä kotona 7-5 päivää, onneksi olimme varautuneet ja avokadomme olivat täydellisiä, eivät vielä ruskettuneita sisältä, mutta liha irtosi esim. kivistä helposti.

Itse survon avokadot käsin suuressa kivimorttelissa, koska pidämme guacamolesta, jossa on vähän enemmän tekstuuria ja irtopaloja. Sitten sekoitan joukkoon muut hyvin pieneksi pilkotut vihannekset, tomaateista kannattaa valuttaa vähän lientä pois. Limettiä puserretaan päälle, sekä maun vuoksi, että tummumisen estämiseksi. Tässä vaiheessa avokadon kivet voi palauttaa sekaan, ne kun estävät niinikään kauniin vihreän värin haihtumista. Vielä suolaa ja sitten makujen tarkistus. Lisää limeä, lisää suolaa?

Tällä kertaa guacamolemme oli 4 lapsivieraamme takia täysin chilitöntä ja maistui näinkin, vaikka kyllä chili toki potkua antaa.

Jollain näistä kotimaassa myynnissä olevista Tex-Mex tuotesarjoista on tarjolla myös erinomaista valmista guacamole- mauste pussia. Tyyliin lisää 2 avokadoa. Pysyisin tosi kaukana semmoisista jossa kehotetaan sekoittamaan joukkoon esim. kermaviiliä. Ja henkilökohtaisesti en ole kyllä löytänyt ainokaistakaan hyvältä maistuvaa valmista guacamole-purkkia, eli tämä simppeli herkku on kyllä vahvasti suositeltavaa valmistaa omin pikku kätösin. Kunhan vain muistat kypsyttää avokadot.

Sitten vielä hiukan tortillasipsejä,

meksikolaista olutta

tai muuta virkistävää....

Huom. Suola ja sitruuna suuhun ENSIN ja sitten päälle Tequila!

Jälkiruokaa odotellessa....