KAFFILLEEEEEE!

Kahvin kanssa maistuu myös suupalanen jotakin pientä, usein makeaa, vaikka omat parhaat kahvihetket ovat ehdottomasti ne kun metsässä istuu kannonnokkaan, avaa rapisevaan voipaperikuoreen kääräistyt rukiiset eväsleivät ja nauttii ne termospullokahvien, tai mikä vielä parempaa, nokipannukahvien kanssa. Kahvi ei ole minulle jokapäiväinen juoma, siksi nautinto kahvihetkistä onkin aina erikoishetki.

Paulig julkaisi kevään juhlakauden kunniaksi vaaleapaahtoisen mutta tiivisaromisen Presidentti Special Blend sekoituksen.

Pauligin kolmas Special Blend- vuosikertakahvi saa seurakseen rustiikin kutsuvan filotaikinaleivonnaisen. Kupillinen erinomaista kahvia kohtaa lehtevän kuoren alla pehmeänkinuskisen sydämen, jonka suolahiutaleet tiivistävät Nariño-pavun aromit. Pekaanipähkinän maku jää viipyilemään. Parissa suupalassa kaikki mitä kahvi kaipaa.

Hyviin hetkiin. Juhliin, vierastarjottavaksi, piknikille tai ihan vaan omaksi iloksi. Leivonnainen ei ole liian hieno, silti se on tarpeeksi erilainen herättämään kiinnostuksen. Makupari ei tällä kertaa perustu makeuteen vaan rapsakkaan suutuntumaan ja suolakiteiden herättelemän kahvin aromiin.

 

Helppokin kuin mikä.
 

 

Filoringit suolakinuskista ja pähkinöistä

n. 80kpl

 

1 paketti filotaikinaa 450g

1tölkki valmiskinuskia kondensoidusta maidosta

200g pekaanipähkinöitä

2 tl sormisuolaa

100g voisulaa voiteluun
 

 

Sulata filotaikina ja avaa rulla. Jaa taikinasivut kahdeksi pakaksi. Levitä molempien taikinapakkojen päälle tölkistä paksua kondensoitua kinuskia. Rouhi pecanpähkinät ja levitä ne kinuskin päälle, lopuksi ripottele päälle hiukan sormisuolaa.

 

 

Halkaise molemmat taikinalevykerrokset vielä puoliksi ja rullaa ne pituussuuntaan rulliksi ja leikkaa kukin rulla 20:ksi sormenlevyiseksi palaksi. Nosta rullat uuunipellille leivinpaperin päälle ja voitele voisulalla. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

 

 

Paulig lähetti pikkuruisen pressopannun kahvipakettien kera ja pääsin eka kertaa kokeilemaan kahvin valmistusta sillä. 3-4 mittalusikallista kahvia pohjalle, päälle juuri kiehunut vesi, kansi päälle, ettei aromit karkaa ja 4 minuutin kuluttua mäntä alas. Kahvi on valmis nautittavaksi. Helppoa ja näppärää ja HYVÄÄ! Kahvipakettien kuljessähän on nykyään tuo pressopannun kuva, mikäli kyseinen suodatuskarkeus soveltuu sille.

Teillä, hyvät lukijat on nyt mahdollisuus valita suosikkinne toinen toistaan herkullisimmista (ja luultavasti jokaisesta omaani kauniimmasta, saankohan mä sääliääniä?....) makuparileivonnaisesta Pauligin kotisivuilla. Eniten ääniä kerännyt resepti tarjotaan Paulig Special Blend 2014 kanssa Pauligin ständillä Taste of Helsinki tapahtumassa kesäkuun puolessavälissä.

yhteistyössä Paulig

Suklaahippu-maapähkinävoinimihirviöpikkuleipä

Kukaan ei varmaan voi väittää, että ymmärtäisin google-optimoinnin päälle mitään?

Sen sijaan kunnon pikkuleivän päälle ymmärrän kyllä. Herkuista parhaimpia on amerikkalaistyyliset chocolate chip cookies, mutta perinteisistä rakastan lusikkaleipiä ja kaneliässiä. Harvoin muita, tai edes näitä tulee leivottua ja ehkä lanteet, tai oman ruumiinrakenteeni kohdalla keskivertalo, kiittää.

Maitotyttö3v alkoi eilen vaatimaan kakun leipomista, kun naapurin Linnealla on 3v synttärijuhlat perjantaina, mutta sain tytön ylipuhuttua pikkuleivän tekoon. Kaivoin esille kirjan, jossa on amerikkalaisia perinnereseptejä ja sieltä löysin tämän  suklaapikkuleipäreseptin, joka sisältää sopivasti peanut butteria elikkä maapähkinävoita, sitä kun sattui olla keskeneräinen purkki, eikä sitä tule oikein käytettyä, en koskaan oppinut USA:ssakaan noihin peanut butter & jelly- leipiin.

Chocolate chip and Peanut butter cookies
n. 30 kpl
3 dl Myllärin leivontakarkeita vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
100 g pehmeää voita
2 1/2 dl fariinisokeria
1 kananmuna
 reilu desi maapähkinävoita
200g tummaa suklaata rouhittuna (tai parasta ovat tietysti chiocolate chips, mutta niitä ei mulla ollut)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. 
Vatkaa sokeri ja pehmeä voi vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten, sitten maapähkinävoi. 
Sekoita mukaan sitten jauhot, jonne olet sekoittanut suolan ja leivinjauheen.
Lopuksi lisää suklaa.
Nostele kahden lusikan avulla kakkareita leivinpaperin päälle ja paista 13-15 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla. 
Nauti maidon kanssa.

Nopeita tehdä, nopeita syödä. Urho9v ei niin piitannut "tästä kummasta mausta" (= peanut butter?), joten äitille ja äitin keskivartalolle jäi enemmän.

Viime viikolla ajettiin Urho9v:n kanssa autolla 700 km kahdestaan ja siinä tuli puhuttua monta juttua. Parhaat jutut, tyyliin muna on kanaa viisaampi, tulee aina kumminkin saunassa. Ja ellette tienneet, 9v kyselee edelleen. 

- Äiti voiko laavaa laittaa purkkiin?
- ömmm....
- Voiko laava sulattaa timantin?
- ähäm, ömm...
- Voiko timantin särkeä? kuinka?
- No voi sitä ainakin leikata...ömm...
- Tiedätkö äiti mikä on maailman toiseksi kovin aine?
- ömm...no?
- Mä tiedän. Ceramit-pannu!

Olin olen sanaton.
Äkkiä pikkuleipää!

Koskapa käyttämäni vehnäjauhot olivat Myllärin, miksipä en ilmoittaisi tätäkin reseptiä Myllärin blogihaasteeseen, viimeisenä, eli helmikuun teemana on "MESTARILEIPOJAN TAIDONNÄYTE". Taitavat molemmat sanat olla vähän kaukaa haettuja kun meikäläisestä puhutaan, olen enemmän tälläinen fiiliksellä pellille taikinaa roiskiva.  Joka kuukausi Tomi Björk on valinnut mestarileipurin, arvonimen ovat ansainneet ainakin: 

Kirsin keittiössä
Tyrniä ja Tyrskyjä
Tuulikummun keittiössä
Potluck by One

Maaliskuiseen finaaliin voi päästä myös villillä kortilla, elikkä yleisöäänestyksellä, jonne pääset tästä.
Hopi, hopi Ankerias! 

Eniten tykätty: tuulihatut

Siitäpä onkin piiiitkäpiitkä, ellei vallan liian pitkä, aika kun olen tehnyt viimeksi tuulihattuja. Joskus muinoin niitä tehtiin useamminkin kaikkiin juhliin, mutta ellen aivan väärässä ole niin viimeisestä satsista on kulunut jo yli 12 vuotta, taisin tehdä niitä Helmi-kummitytön ristiäisiin (ja tiramisua!). Aika hiljan tuli Helmin äidin, Karjamekon (maailman ihanin ja helpoin anagrammi ellei peräti sananmuunnos) kanssa puheeksi nuo tuulihatut, heidän suvussaan kuulemma muistellaan niitä vieläkin lämmöllä ja varsinkin niiden mahtavan makuista täytettä. Sillä täytehän ne nyt lopulta kruunaa. Itse puhun nyt siis suolaisista tuulihatuista ja vaikka minulla ei ole aavistustakaan, mitä niiden väliin silloin 12 vuotta sitten laitoin, niin ei tämä täyte ainakaan huonompi ole.

Ja miksikäs sitten teen (tai tein) usein tuulihattuja. Tämä saattaa yllättää väärässä uskossa elävät, mutta vastaus kuuluu: "Siksi kun ne on niin tosi helppoja." Muutama niksi taikinanteossa, ja vikaan ei voi mennä. Varsinkin kun tykkää rustiikista ulkonäöstä, eli lätkii kokkareet vaan pellille ilman turhia pursotteluja. Joutsenet on sitten erikseen, mutta ei nekään käsittääkseni ole vaikeita. Juuri muisteltiin, että Natasiskon Yo-juhliin tehtiin näitä aikanaan kanssa. Ja sitten Natan kahden ystävänkin juhlissa oli ollut tuulihattuja, mutta hienompia, eli joutsenen muotoisia...voi mitä nuoruuden traumoja!

Nyt menin googlailemaan pöpöliinin ristiäisiä varten myös taikina ohjeita ja niissä on hämmentävää variaatiota rasvan, munien ja jauhojen suhteissa. Siksi kaivoin esille vanhan kotitalouskirjan ohjeen, jonka mukaan aikaisemminkin olen onnistunut. Ja yllätys yllätys/ täyte on ihan omapäinen ja sitä voi varioida, mutta en kyllä missään nimessä laittaisi mitään majoneesia sekaan. Täytteen salaisuus on kylmäsavutuotteet, ne antavat makua pieninäkin määränä, valitsitpa poroa härkää tai lohta.

Taikinan tei puolitoistakertaisena 30 hengen ristiäisiin (Einon) ja kaikki meni. Tuo täytemäärä taas riittäneen tuplamäärälle tuulihattuja, ainakin. Ja siis, nämä olivat tosiaankin kehutuimmat tarjoilupöydän antimista

Tuulihatut
n.40 pientä

100g voita
2dl vettä
2 dl vehnäjauhoja
3 munaa

Kuumenna rasva ja vesi kattilassa kiehumispisteeseen.

Lisää jauhot sekottaen taikinaa puuhaarykalla. Keitä seosta koko ajan sekoittaen, KUNNES SE IRTOAA KATTILAN REUNOISTA. Taikina tuntuu tässä vaiheessa kovalta ja sitkeältä.

Nosta kattila pois liedeltä ja anna taikinan jäähtyä hiukan.

Lisää munat yksitellen sähkövatkaimella vatkaten. Tässä vaiheessa taikinasta tulee hiukan pehmeämpää mutta siitä muodostuu kuitenkin yksi klöntti. Joka on siis siinä yleiskoneen tai sähkövatkaimen vispilässä kiinni, luulen mä.

Nosta pellille kahdella ruokalusikalla kokkareita. Ei tarvitse muodosta välittää kunhan muistat koon puolesta, että leivonnaiset kohoavat uunissa kaksinkertaisiksi.

Paista 170 asteessa keskitasossa 20-30 minuuttia. Älä auo uuniinluukkua paiston aikana. Jos leivonnaiset eivät paistu kypsiksi, ne lässähtävät, mutta tätä ei ole kyllä koskaan minulle käynyt. Mitä suurempia teet, sen kauemmin tietysti paistat, mutta miksi tekisit suuria, pienet on söpöjä.

Halkaise jäähtyneet tuulihatut niin, että yksi sivu jää vielä kiinni ja täytä löpsäyttämällä lusikallinen täytettä sisään ja kansi kiinni pehmeästi.

(Paras) tuulihattujen täyte
tää on varmaan sadalle...

2 pakettia ruohosipulituorejuustoa
2 dl ranskankerma
120g kylmäsavuhärkäleikkelettä
1 Ahvenanmaan suolakurkku (ne nyt vaan on niin hyviä)
4 dl  vatkattua vispikermaa
1 lehtipersiljapuntti

Sekoita tuorejuustot ja ranskankerma pehmeäksi. Lisää pieneksi silputtu leikkele ja hienonnettu yrtti sekä pieneksi kuutioitu suolakurkku. Sekoita lopuksi joukkoon kermavaahto.

Näiden aineiden suhteita voi siis vaihtaa jonkin verran maun kärsimättä. Yllätyksellistä on, että noinkin pieni leikkelepakkaus antaa huiman maun. Itse tein täytteen kermavaahtoa lukuunottamatta illalla jääkaappiin maustumaan, aamulla lisäsin kermavaahdon kakun koristelun yhteydessä.

Tuulihatut voi valmistaa hyvissä ajoin ja pakastaa. Täyttäminen kannattaa tehdä juuri ennen tarjoilua, etteivät sitkisty. Itse tein tuulihatut yöllä ja jätin ne vain ilman mitään suojauksia odottamaan aamua ja hyvin pysyivät rapeina.

On ne ihanan kuohkeita suupaloja. Ihan niinkuin macaronitkin, joita jouduin tekemään kolme satsia ennenkuin onnistuin. En enää muistanut mikä niissä olikaan kriittistä. Nyt muistan, ja kerron joskus teillekkin. Ei ollu muuten sekään mitään salatiedettä. Äitinikin (joka ei ole koskaan macaroneja tehnyt)  jo kyseli, että mitenkä ihmeessä ne voi koko ajan epäonnistua. Tuntematon käsite mun äidille. Mutta ei mulle.

Mutta tuulihatut. Ne onnistuu.

Eteläpohojalaaset Uhoo-piparit

Moon varmahan ensimmäänen, jokon tänä vuanna leiponu piparia. (Meinasin leipoa joulukuussa, tein taikinan, mutta en sitten niin sanotusti "keriinnykkään". Ei kun taikina pakkaseen).

Tämon se rukihinen taikina, jota oon niin ylivertaaseksi kehunu.

Tammikuus ei trenkää kumminkaan teherä joulukuusen tai sianruhon mallisia pikkuleipiä.

Tuumasin, jotta teen sitte helepoomman kautta. Kaulithan taikina littiäksi ja verethän pitsaleikkurilla pohojalaasuuren symboolia eli vinoneliöötä, nuata kirkkovenhen geometrisempiä ilimentymiä.


Oli se onnenkantamoonen, että meirän keltti oli koulus ja häjylikka pihalla  nukkumas kummä näitä tein. Meilläpäinhän tavathan sanua, että hyvää yritethän mutta priimaa pakkaa tulemahan. Nyt oli kyllä lujas.

Yriffysiikkaki on ku kersaan asuulu sen rinnalla, jotta yrittääs vapahalla kärellä verellä tasakookoosia salamiakinkuvia. Kyllä mä ittekseni äänehen manasin siinä teheressäni. Niinkin palion, jotta tein  oikeen analyysin mikkä on mun 3 suuasituunta voimasanaa. Meinas olla vähä ykspualista. (Tutkimuksen tulokset tekstin lopussa, älä lue mikäli  2. käskyn  epäkunnioittaminen loukkaa sinua suuresti)

Ensin meinasin näitä viälä koristellakki harmaalla ja viininpunaasella sokurikuarruttehella, mutta sitte tuumasin, että paree hyvä siloonen kun huanosti kruusattu.

Ja viälä vähä sitä uhoota:
 Ei ne tärä hyvästä mitään, jokkei näistä tykkää. Noukkikaa ny hyvät ihimiset risetti plakkarihinna!
Nämon parahia!

(Aina oon iite itteni kehunu, ja kyllä on kehuja riittäny.)

Enkä ny rupia listaamhan mikä kaikki muu on meilläpäin isoonta, komeenta tai kauneenta, mutta yhyren mainitten.

Ilikka-lehres on ruvennu ilimestymhän uus sarijakuva Pöyrööt, johona seurathan Jussi Pöyröön ja Make Yli-Sakian eresottamuksia. Käykää nauramas.

Koska eileen Maitotyttö viätti 1-vuatispäiviänsä, niin laitethan tähän viälä isooveliensä 1-vuatispotretti.
Ku sopii jotenkin teemahan.

Kuva:Viivi Lampinen ja kuvassa tietysti Urho

Jos tykkäättä että komia, niin näkisittäpä sen äiteen!

(Tutkimuksen tulokset: 3 kirosanaa tai saman sanan eri variaatiota, olivat ylivoimaisesti eniten toistuvat: " Ei ristus!", " Voi ristus!" sekä "Ristuksen kevät!")

Moneen kertaan tehdyt kakunkoristeet

Kaipa sitä on laitettava kuva näistä viime viikonlopun ristiäisten kakusta johon sain tehdä koristeet useampaan otteeseen kun armas koirani mieltyi miiden makuun niin että popsi ne toimitusta edeltävänä iltana.

Sanon vaan, että JIIHAAA! Näitä vauvojakin olin tehnyt varalle 2 kappalein, jos sattuisin sössimään jotenkin. Mutta Obelix söi sekä alkuperäisen, että varan. Ja tuhannet kukkaset! ( no useampi kymmen ainakin) Ja yhdet tennarit.

Kakku oli siis 9-munainen ja täytetty valkosuklaa - ja vadelmamoussella. Päällys ja koristeet vaahtokarkkimassaa. Lisäksi tein vielä pyydetyt tennarit (kuvia samanmoisista täällä), jotka ilmeisesti laitettiin johonkin  muuhun tarjottavaan. Niistäpä en muistanut kuvia ottaa.

Sekin oli kiva, että mulla ei sitten ollut enää pinkkiä massaakaan kotona ja pe-iltana kaupat kiinni, onneksi ekakertalaisen värjäys onnistui.

Tein myös 2 satsia macaroneja samaisiin juhliin. Eka   satsi keskiviikkona onnistui, mutta perjantai yön satsi yllättäen meni ihan persilleen. Macaronien jalat keikahti ikään kuin kumoon ja massa valui alta jättäen ontohkon kuoren. Oli taas naurussa pitelemistä. Sitten vaan reippaasti aamuyön tunteina tein vielä yhden satsin, koska mitäpä mulla muutakaan kun piti vielä kakkuakin täytellä. Vaikken siihen sitten valkuaisia vanhennellutkaan, niin ne kuitenkin onnistuivat OK. Kuvailla en paljon jaksanut, en epäonnistuneita enkä onnistuneita. Kotiin jäi kuitenkin muutama, niin seuraavana päivänä ikuistin.

LINNEA HYMY SOFIANNA, onnittelut kauniista nimestä. Oli kunnia leipoa (sählätä) juhliisi kakku.

Macaron kynnys ylitetty

Nyt voin sitten minäkin sanoa valmistaneeni Macaroneja. Vai pitääkö sanoa Macaronsseja? Tiedä tuota, mutta tietänettä mitä minä tarkoitan. Noita  pastillisateenkaarenvärisiä herkkuleivonnaisia, joissa 2 marenkimaista (mutta parempaa) kuorenpuoliskoa kiinnitetään toisiinsa jollakin suussasulavaisen ihanalla täytteellä. Macaroneja tuntuu putkahtavan esille nykyään kaikkialta, lehtien sivuilta, televisio-ohjelmista, blogeissakin niitä on tehty runsaasti.

Macaronit ovat todella vanha leivonnainen, sen juuret juontavat ainakin 1500-luvun Ranskaan, minä en ollut kyllä niistä vielä 5 vuotta sitten koskaan kuullutkaan. Mutta nyt olen! Jotenkin liitän ne ylellisen elämän makeisiin hetkiin,

Ylellistä elämää Etelä-Pohjanmaalla....

...toisaalta on mieleeni jäänyt, että macaronien teossa jos missä voi helposti epäonnistua. Ne lätsähtää, halkeilee,  kuori ei nouse pitsimäisen jalkaosan päälle, kuori on kiilloton tai röpöläinen tai spruuttauksen jälki on näkyvissä, tai... no en oikein tiedä kaikkia tapoja epäonnistua, kun olen itse vasta kerran kokeillut valmistamista. Voisivatkohan ne olla myös pahoja?

Sopivasti haastellinen tehtävä siis tuomaan jännitystä perheenäidin arkeen, varsinkin kun ensimmäinen valmistuskerta tähtää tuotoksen tarjoamisiin ristiäisissä. No, sen verran on sanottava, että en kyllä kenellekään kertonut tekeväni niitä, eli uunipellilliset olisi voinut kenenkään kaipaamatta liuttaa roskiksiin jos pahin scenario olisi toteutunut. Sitäpaitsi äitini olisi tainnut saada slaagin, jos olisi tiennyt mun vielä näitä kokeilevan.

Reseptejä löytyy sitten vähän googlettamalla joka lähtöön. On lähes ydinfysiikkaa (ainakin mulle) lähenteleviä ohjeita, jossa keitellään sokerilientä lämpömittarin kanssa, mutta yllätys yllätys, tartuin otsikkoon Macarons  (Helppo Ohje!). 

Macarons

100g mantelijauhetta

110g kananmunan valkuaista (n. 3 kpl)

200g tomusokeria

4 rkl sokeria

väriainetta ja makuaineita tarvittaessa (vaniljasokeri, erilaiset aromit)

Luojan kiitos, joulupukki oli tuonut mulle vihdoin keittiövaa'an, jonka nyt valjastin vaativaan mittaustehtävään. Jostain muualta olin lukenut, että munanvalkuaisia kannattaa paremman lopputuloksen saamiseksi "vanhentaa"! 1/2 - 1 vrk. Niinpä valkuaiset aamulla varhain kuppiin odottamaan iltamyöhällä tapahtuvaa salamyhkäistä leivonta-operaatiota.


Mantelijauheen pitäisi olla kai jotakin superhienojakoista. Kysyin sitä eräästä leivontaliikkeestä, heillä ei kuulemma ollut, käski ajamaan hienommaksi tehosekoittimella. No, älä tee niin, se vain  pakkuuntui ja "massautuu". Terässiivilän tai paremminkin sihdin läpi sitten painelin sitä, ja siinä oli kyllä urakkaa, ei meinannut läpi mennä. En tiedä oliko tämä ollenkaan tarpeellista vai kenties onnistumisen avain?

Mutta siis sekoita keskenään mantelijauhe sekä tomusokeri. Vatkaa sähkövatkaimella valkuaisia kunnes ne alkavat vaahtoutua. Lisää sokeri ruokalusikallinen kerrallaan. Vatkaa vaahto on paksuksi, kiinteäksi ja kiiltäväksi. Nyt voit lisätä väriaineen. Minä aion tehdä oikein hennon vaaleapunaisia, mutta kun minulla ei -näköjään- ollut hajuakaan kuinka paljon pinkkiä pastaväriä pitäisi lisätä (no todella vähän;kai joku riisinjyvän kokoinen määrä) niin sitten laitoin muka vähän ja se olikin aivan liikaa, eli Maitotytön juhlissa syötiin sitten melko sähäkän pinkkejä macaroneja.

Sekoita manteli- ja tomusokeriseos nuolijalla valkuaisvaahdon joukkoon. Taikina ei saisi olla liian kovaa, muttei myöskään liian löysää. Kokeile koostumusta laittamalla pieni nokare leivinpaperille, tuloksena pitäisi olla tasainen pinta eikä siihen saisi jäädä huippuja. Jos jää, on taikina liian paksua ja sitä tulisi vielä hetki sekoitella.

Taikina ohjeistettiin laittamaan pursotinpussiin jossa on iso pyöreäpäinen tylla ja  pursottamaan halkaisijaltaan noin 2cm kokoisia nappeja leivinpaperilla vuoratulle pellille. Ei onnistunut mun (uudella) tyllalla ollenkaan, laitoin lopuksi  kertakäyttöpursotinpussiin ilman tyllaa, leikkasin siihen reiän ja pursotin siitä. Leivinpapru pitää olla muuten sitten  just pellin kokoinen, muuten reunoilla oleva paperi vääristää noustessaan kuorten muodon. Kopauta peltiä pari kertaa pöytää vasten (kyse ei ole taikauskosta, vaan ehkä ilmakuplien tasauksesta?), ja anna sen jälkeen niiden levätä noin tunnin verran.

Lämmitä uuni 150 asteeseen, ja paista macaroneja keskitasolla noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja täytä pursottamalla.Pariuta ennen täyttöä samankokoiset kuoret, koska ne on kumminkin kaikki erikokoisia. Niin saat sopusuhtaisia lopputuloksia. Kuoret voi hyvin pakastaa ja täyttää myöhemminkin. Parhaimmillaan macaronit ovat päivän parin päästä.

Ai niin, se suussasulava täyte.

Vadelmamarmeladi ja valkosuklaa-ganache

Spruuttasin aina puolikkaan reunoille valkosuklaa rinkulan ja laitoin lusikalla keskelle vadelmaa. Pursotus olisi kyllä tainnut käydä helpommin myös marmeladille. Ganache tarkoittaa yksinkertaisesti sulatettua (valko)suklaata, jota lievennetöön kermalla, siihen mulla ei ollut reseptiä tai ohjetta ja siksi eka satsi menikin roskikseen.

Mutta näin, kun ei oo liian kriittinen, voi olla tyytyväinen. Ei nua nyt täydellisiä oo, mutta kyllä ne nyt mielestäni onnistuivat sen verran hyvin, jotta tarjolle kehtasi panna. Seikkailut Macaronien kanssa varmasti jatkuvat, James Bondillakaan ei oo tainnu olla näin jänskää koskaan. Unohda siis koe-erät ja tarjoudu sinäkin vaikka valmistamaan näitä ystävättäresi häihin 100 hengelle. Pitää adrenaalitason korkealla!

Ja jollei olisi ollut niin kiire, olisin asetellut nämä niin ettei kuvassa olisi näkynyt ainoatakaan nyppypintasta...

Ruispiparit - mun piparit

Viime vuonna tein näitä ensimmäistä kertaa ja nyt toisella kertaa valinta varmistui vain. Nämä on mun pipareitani. Syystä että pidän näiden ja taikinan tummasta väristä, suutuntuman rapeudesta, rustiikista ulkonäöstä, leivottavuudesta ja ennen kaikkea mausteisesta intensiivisestä mausta.

Monet väsyneet  itkut on piparien kanssa  vuosien varrella itketty, kun taikinoiden leivontaominaisuudet olivat niin huonot, että lopuksi piparit olivat kuin jauhohunnulla kuorrutettuja ja täysin mauttomia. Niinpä monta vuotta tein piparit kaupan taikinasta, sitä kun sentään pystyy leipomaan. Äitini tekee Paraisten piparkakkuja, jotka nekin ovat hyviä maultaan, niinkuin yleensä äidin leipomukset pakkaavat olla. Yhtenä jouluna, ei niin kovinkaan kauaa sitten, piparit jäivät kokonaan leipomatta, vaikka olin taikinankin tehnyt, aika vain riensi ja niinhän siinä kävi, että leutona vuonna terassille  jäähtymään nostettu piparitaikina oli siellä samalla paikalla vielä pääsiäisenäkin.

Tämä käyttämäni resepti on Glorian RuokaViini 8/2009. lehdestä. Pahoittelen, kun joku sitä jo toisen kirjoituksen kommenteissa kysyi ja taisin sanoa, että se löytyy Koti&keittiö lehdestä....

Meillä leivotaan nykyään pipareita vain pikkumuoteilla, niillä kun saa niin suloisia suupaloja. Tänä vuonna tuli tähtiä, kuusia, enkelinpäitä, poroja ja possuja. Näitä pipareita en sen kummemmin koristele, "paljaat" piparit ovat mielestäni niitä aitoja suomalaisia. Sitten kun halutaan Urho6v:n kanssa alkaa sotkemaan kuorrutteilla, voidaan ostaa vaikka kaupasta valmiita pipariukkoja ja akkoja siihen tarkoitukseen. Nämä on mun Gourmet- piparkakut ja hyviä juuri näin.

leivontaa helpottaa varmaan nykyään myös kivitaso

Mutta pienet vastoinkäymiset kuuluvat asiaan, tällä kertaa sivujuonteen leivontaan aiheutti jauhettu korianteri, jota ei löytynyt kummastakaan isosta marketista, mikä oli mielestäni käsittämätöntä. Eikä edes äitin varastoista. Omista löytyi n. 1/2 rkl mutta kun resepti vaati 2! Ostin sitten siemeniä ja yritin ensin huhmareella, mikä ei aiheuttanut muuta kuin hajun irtoamista ja sitten laitoin ne sellaiseen moulinex silppuriin, joka vähän rouhi niitä, jauhetusta ei voi todellakaan puhua. Otin riskin ja kippasin nämä vähän krouvimmat mausteet taikinaan, eikä se maussa haittaa. Ulkonäössä ehkä on hiukan rakeisempaa, mutta suurin osa rakeisuudesta johtunee kuitenkin mantelijauheesta.

pikkumuotit on niiiiin syötäviä....

Mausteiset Ruispiparit (n. 80 kpl normaalikokoisia)
200g voita
2dl ruokosiirappia tai tummaa siirappia
3dl fariinisokeria
2rkl kanelia
2rkl jauhettua korianteria
1 1/2 rkl neilikkaa
1rkl inkivääriä
1rkl  maustepippuria
1/2rkl muskottipähkinää
2 kananmunaa
 3 1/2dl ruisjauhija
1 1/2 tl soodaa
2dl mantelijauhetta
4dl vehnäjauhoja
(alkuperäisessä oli vielä 2dl hienonnettuja karpaloita tai rusinoita, mutta niitä en ole vielä uskaltanut kokeilla, ehkä ensi vuonna...)

1. Mittaa voi, fariini, siirappi ja mausteet kattilaan. Kiehauta koko  ajan sekoittaen ja keitä kunnes sokeri liuennut. Jäähdytä seos.

2. Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita tasaiseksi.

3. Lisää sooda ruisjauhoihin ja seos siirappiseokseen, lisää mantelijauhe. sekoita vehnäjauhot mukaan parissa erässä.

 4. Kokoa taikina tiiviiksi massaksi ja peitä kannella tai kelmulla ja anna tekeytyä yön yli jääkaapissa. (Jos viet terassille, älä unohda pääsiäiseen asti)

5. Työstä taikinaa noin 1/3 erissä. Kauli taikina kevyesti jauhotetulla alustalla muutaman mm. paksuiseksi. Tästä taikinasta tulee hyvät piparit sekä superohuina versioina, että reilusti paksumpinakin.
Ota piparimuotilla haluamasilaisia pipareita.

6. Paista 6 min. (about) 200 asteessa.

Ikävä rikkoa vuosikymmenten perinne, mutta ainuttakaan pellilistä en onnistunut polttamaan. Kirotut uuninajastimet vievät kaiken jännityksen leivonnasta.

Ja  niille, jotka ovat edelleen jatkaneet perinteisellä linjalla lohdutuksen sanoja: Joulu tuloo vaikka piparit paloo!

Jouluun kuuluvat kaneliässät

Lapsuuden joulujen ihanat muistot liittyvät  minulla vahvasti Oravan mummolan tunnelmiin ja perinteisiin.
Joka vuosi leivottiin jouluksi kahdenlaisia pikkuleipiä. 2 isoa voipaperilla vuorattua ruskeaa pahvilaatikkoa täyttyi piparkakuilla, joita säilytettiin kylmän vintin rappusilla. Toinen pikkuleipä , joka kuului jouluun oli kaneliässät.
Aikuisiällä, kaiken runsaudenpulan keskellä, nuo kaneliässät pääsivät vähän unohtumaan. Tänä jouluna oli aika taas kaivaa resepti esille.

Kaneliässät 
125g voita
3dl sokeria
3 munaa
1tl kanelia
1tl leivinjauhetta
6dl vehnäjauhoja

Pinnalle :
3rkl sokeria
2tl kanelia

Vaahdota voi ja sokeri.  Vatkaa munat joukkoon yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seoksee, Anna taikinan tekeytyä viileässä ainakin tunti, mielellään vaikka seuraavaan päivään.

Muotoile taikinasta sormenpaksuisia tankoja jotka leikkaat noin sormen pituisiin paloihin. Kieritä palat kaneli-sokeriseoksessa ja muotoile ässän malliin.

Paista 175 asteessa 10-12 minuuttia. Noin 3 pellillistä.

Helppo resepti, mutta olivat haasteellisia leivottavia. Ensin taikina tarttui kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin ja sitten jos lisäsi käsiin/pöydälle jauhoja, joka helpotti leivontaa, niin sokeri-kaneli ei enää tartu pinnalle.

Mutta jos kaneliässät on just SE joulupikkuleipä, niin leivottavahan niitä on! Tuli hyvä mieli.