IHAN NORMAALI MOUSSAKA

Kaupallinen yhteistyö Oatlyn kanssa.

Ajat muuttuu, tavat muuttuu, ruuat muuttuu. Se mikä eilen oli vielä poikkeus, onkin tänään uusi normaali.

Mulle moussaka on mehevä ruokamuisto Kreikasta, tänään saatan tehdä sen kuitenkin erilailla kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Haluan kokeilla, miettiä ja pohtia omia pieniä keinoja muuttaa maailma, niin terveyden kuin ympäristön kannalta. En tiedä, sopiiko pienet keinot ja maailman muuttaminen samaan lauseeseen, mutta mikää ei silti estä muokkaamasta omia asenteita. 

En siis halua tehdä tästä numeroa, mutta mun ihan normaali moussaka voi tänään olla selkeästi vegaanimoussaka. Ja hemmetin hyvä sellainen!

Tykkään käyttää proteiinin lähteenä linssejä tai papuja ja tämän (ihan normaalin) moussakan täytteenä on aivan superhyvä tomaattinen linssikastike. Moussakaa se ei olisi, ellei kastikkeessa maistuisi ihanasti kaneli.

Täydellisen moussakasta tekee kuitenkin ihana bechamel-kastike, tiedättehän tuon klassisen valkokastikkeen, jota ilman ei lasagne olisi lasagnea, kuorrutettu kukkakaali mistään kotoisin tai, tosiaan, moussaka moussakaa. Bechamel valmistuu Oatly- kaurajuomasta, jonka maku antaa ihanan viljaisan vivahteen kastikkeelle yhdessä muskottipähkinän kanssa.

Vähän teki mieli tarttua myös iMat Ruokaan, joka on siis tuollainen kermamainen ruuanlaittotuote, mutta tällä kertaa valitsin kuitenkin kaurajuoman, kastike onnistuu kyllä molemmista, tai puolet ja puolet. Eli mitä sulla nyt siellä jääkapissa sattuu olemaan.

Moussaka on niin mehevää, etten kyllä edes jäähtyneenä saa leikattua sellaisia säännöllisen mallisia neliömallisia annospaloja, joita ruokakuvissa aina näkyy. Mun moussaka kauhaistaan lautaselle, jolle se muhevasti leviää. Ihan sama muuten lassen kanssa.

MOUSSAKA  (jonka kruununa ihana kaurajuomasta valmistettu bechamel)

6:lle

2 munakoisoa

hiukan öljyä 

suolaa ja mustapippuria myllystä

linssitäyte

2 rkl öljyä

2 salottisipulia

1 valkosipulinkynsi

1 porkkana

1tl kanelia

1 tl oreganoa

2 rkl tomaattipyrettä 

2 pahvitetraa punaisia linssejä

1 tlk tomaattimurskaa

2 dl kasvislientä

valkokastike

3 rkl öljyä

3rkl vehnäjauhoja

1/2 l Oatly kaurajuomaa

150 g vegaanista juustoraastetta (mozzarellatyyppistä)

hiukan jauhettua muskottipähkinää

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen (kiertoilma 180). Siivuta pestyt munakoisot puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Levitä uunipellille, voitele öljyllä, suolaa ja pippuroi. paahda 25 min kunnes saavat hiukan väriä ja kypsyvät.

Hienonna sipulit ja valkosipuli ja raasta tai pilko porkkana. Kuumenna öljy keskilämmölle ja kuullottele sipulit pehmeiksi, lisää sitten porkkanaja mausteet mukaan, freesaile muutama minuutti.

Lisää tomaattipyree, linssit, tomaattimurska ja kasvisliemi ja keittele hiljalleen parikymmentä minuuttia. Jos täyte uhkaa paksuuntua liikaa, lisää nestettä.

Valkokastiketta varten kuumenna öljy (voit käyttää myös kasvismargariinia) ja sekoita siihen vehnäjauho hyvin. Älä anna kuitenkaan ruskistua vaan kaada mukaan kaurajuomaa pienissä erissä, koko ajan paakuttomaksi sekoittaen. Jatka sekoittamista ja miedolla lämmöllä keittämistä 3 minuuttia, eli kunnes kastike sakenee. Lisää lopuksi vegaanijuustoraaste ja kuumenna sekoittaen tasaiseksi. Mausta muskottipähkinällä.

Kokoa moussaka voideltuun vuokaan. Ensin puolet munakoisoviipaleista alle ja puolet linssitäytteestä päälle. Toista kerran ja levitä lopuksi valkokastike kaiken pinnalle.

Paista uunissa n. 30 minuuttia, eli kunnes pinta kääntyy kullankeltaiseksi. Pinnalle ripoteltu persiljasilppu on kiva lisäväri, kun kannat vuoan pöytään.

Lisää ihan tavallisia reseptejä löydät Oatlyn reseptisivuilta.

VADELMA-PISTAASIPAVLOVA ON IHANA JUHLAHERKKU

Kaupallinen yhteistyö Oatlyn kanssa.

Kevään leivontaetappi on on ohitettu, siis se, kun saa hyvästellä munkinpaiston ja rasvankäryn munkintuoksun hetkeksi ja suunnata ajatukset kevään ja kesän juhlakauteen. Ja sehän on varsinainen kakkusesonki, jos mikä. Ei juhlaa ilman kakkua, vai olenko väärässä? 

Kun oikein kakuttaa, kakkuja voi tehdä kokonaisen puhvetin erilaisia, mutta yksikin kakku piisaa jälkiruuaksi kesäkutsuille.

Juhlat vietetään tänä vuonna kenties vielä pienimuotoisesti, mutta pienemmänkin porukan juhlat ovat tärkeät juhlan kohteelle. Ehkä jopa vielä lämminhenkisemmät ja intiimimmät. Isojen juhlien ongelma on nimittäin se, että ensin sankari on vastaanottamassa vieraita ja tarjoilujen jälkeen alkaa yhtä pitkä rupeama toisinpäin, aina joku lähdössä.

Maailma muuttuu pienin askelin ja tämä koronavuosi on muuttanut sitä ehkä enemmän kuin itse tästä aitiopaikalta edes kykenemme näkemään.

Edessä on uusi normaali, se on varmaa.

Asiat muuttuvat myös kotikeittiössä. Tälläinen sekasyöjä huomaa miettivänsä ja punnitsevansa yhä useammin valintojaan ja niiden kestävyyttä. Kun katsoo noita omia lapsiaan ja tajuaa, että maapallo on meillä vain lainassa lapsiltamme (en muista missä kuulin tämän ajatuksen, mutta sen ytimekäs sanoma pysäytti), on se paras motivaatio muutokselle. Ne mun teot on pieniä, mutta mielestäni tärkeitä; kierrätän, pärjäämme yhdellä autolla, syödään enemmän kasvisperäistä ruokaa.

Mutta parasta tässä ajassa on se, ettei näitä tarvitse miettiä eikä selitellä sen kummemmin, toteuttaminen alkaa olla ihan jokapäiväistä ja helppoa, meidän lapsillemme nämä asiat eivät enää tule herättämään minkäänlaista ihmetystä.

Mutta siis kakkuahan mun piti.

Pavlova on mun kaikkien aikojen suosikkikakku, eikä sellaista tilaisuutta, ettei pavlova herätä ihastuksen huokailuja sitä nauttineissa. Se on ihanan makuinen, helppo tehdä ja nopea koristella, pavlovan pohjat voi tehdä jo hyvissä ajoin. Eikä sen ääreltä tarvitse pyörtää vegaaninkaan kun marenkipohja tehdään aquafabasta. Jos  et tiedä mistä puhun, niin tämä ei ole sen erikoisempaa kuin kikherneiden lientä säilykepurkista. Mahtavaa marenkia tulee. 

Herkullisen päällisen pavlovaan saa aikaan Oatlyn kaurapohjaisilla tuotteilla, tuo niitten iMat Visp vispautuu tosi kestäväksi ja runsaaksi vaahdoksi. Sekoitin mukaan hiukan iMat Fraiche'a, tykkään sellaisesta pienestä happamuudesta, mitä se tuo makuun. Kauragurttikin voisi sopia, mutta sitä en nyt tällä kertaa testannut.

VADELMA-PISTAASIPAVLOVA

10:lle

pohja

2 dl kikhernelientä (ihan tavallisesta kikhernesäilyketölkistä tai pahvitetrasta)

2 dl sokeria

1/2 tl ksantaania

1 rkl maissijauhoja

1 rkl sitruunamehua

25 g pistaasipähkinöitä rouhittuna

pinnalle

2,5 dl Oatlyn iMat Visp'iä

1/2 prk Oatlyn iMat Fraiche'a

1/2 dl sokeria

1 tl vanilja-aromia

2 rkl sitruunamehua

250 g tuoreita vadelmia

25 pistaasipähkinöitä rouhittuna

muutama pala vegaania valkosuklaata

sitruunamelissaa ja tomusokeria

Vatkaa kikherneliemi ja sokeri (säästä 1 rkl sokeria) kestäväksi marengiksi, mielellään sähkövatkaimella tai yleiskoneessa. Tähän kuluu aikaa n. 10 min, mutta sitten saatkin vaahdon, joka ei kulhosta tipu vaikka käännät sen ylösalaisin. Sekoita säästämääsi 1 rkl sokeria, ksantaani ja maissijauho keskenään ja sekoita nämä marenkiin. Ksantaani auttaa kestävän marengin muodostamisessa. Sekoita mukaan sitruunamehu ja pistaasirouhe. Pähkinät voi myös jättää pois.

Voitele leivinpaperi tilkalla öljyä ja levitä marenki lusikalla haluamasi kokoiseksi  paksuksi levyksi. Marenkia on melko reilusti, voit pursottaa toiselle pellille pikkumarenkeja tai tehdä toisen, pienemmän pohjan. Kikhernepurkissani oli kuitenkin juuri tuo 2 dl lientä niin käytin kaiken.

Paista kiertoilmauunissa, 120 asteessa 2 h, sammuta sitten uuni, laita jotain uuninluukun väliin, että se pysyy raollaan ja anna kuivua jälkilämmössä, vaikka yön yli.

Irrota jäähtynyt pohja varovasti leivinpaperista.

Vatkaa iMat Visp vaahdoksi, lisää iMat Fraiche ja mausta sokerilla, vanilja-aromilla ja sitruunamehulla.

Levitä täyte pohjalle (tästäkin jää hiukan yli, voit käyttää sitä toisen pohjan pinnalla tai tehdä pikkumarengista ja hedelmistä lasiin jälkkäreitä). Ripottele pinnalle vadelmat, pistaasirouhe ja sitruunamelissan lehtiä. Sulata valkosuklaa pursotinpussissa ja tee sillä ohuita nauhoja kakun pintaan. Lopuksi vielä siivilöit pintaan hiukan tomusokeria.

Sen lisäksi, että tämä on herkullista ja helppotekoista, saa tämän tarjoaminen vieraille mut tuntemaan itseni pikkuriikkisen tiedostavammaksi ja trendikkäämmäksi. Nämäkään asiat eivät ole silti mustavalkoisia. Meidän perheessä syödään vielä suureksi osin eläinkunnan tuotteita, muttei läheskään niin paljon kuin 10 vuotta sitten. 

Pieniä askeleita, pieniä askeleita... tästä voisi tulla uusi normaali!

Klikkaa Oatly- resepteihin.

ESPANJALAINEN TOMAATTILEIPÄ

Pan con tomate. Tai katalaaniksi Pa amb tomàquet, tarkoittaa yksinkertaisesti leipää tomaatin kera. Se on Espanjassa suosittu tapas tai muuten vaan aterian aloittaja.

Vähän päässyt multa unohtumaan vaikka leipäfriikki olenkin. Mutta kuvattuani annoksen, kun vetelin siinä keittiönpöydän kulmalla puolikkaan patonkia tykötarpeineen, päätin, että en koskaan enää ikinä unohda, miten näin yksinkertainen voi olla näin julmetun hyvää.

Ja myös nerokasta sillä tavalla, että tämän alkupalan ainekset voi kantaa pöytään suurella yhteisellä vadilla kaikkien käsille (kirjaimellisesti), tai jokaisen lautaselle voi kattaa valmiiksi muutaman paahdetun leipäviipaleen, halkaistun kypsän tomaatin ja puolikkaan pullean valkosipulinkynnen, sekä ripauksen sormisuolaa. Ja voi sen toki tehdä kokonaan valmiiksikin (juuri ennen tarjoilua, sillä tomaatti kastelee leivän nopeasti). Ihan niin kuin tyyliin kulloinkin sopii.

Minä tietysti olen tuon version kannalla, jossa itse säädetään leivän kanssa. Uunissa tai paahtimessa rapeaksi paahdettuun leipään hierotaan ensin valkosipulia (halkaise valkosipulinkynsi kuoret päällä, kuori suojaa sormia), sitten halkaistua kypsää tomaattia hinkataan ja puristetaan siihen päälle. Kaadetaan loraus jotain jättehyvää oliiviöljyä ja lopuksi sormi/hienoa merisuolaa. Oi nam!

Tässä se resepti melkein tulikin, mutta laitetaan virallisesti vielä tuohon alle. Tunnustan, että ostin espanjalaisia luumutomaatteja tätä varten, ne olivat erittäin kypsiä ja siksi varmaan tarjouksessa alle kahden euron/kg, mutta niissä on myös jytysti makua.

Kesällähän tämä onkin sitten varsinaista sesonkiruokaa.  

Basilika on kuvassa ihan vaan värin takia!

Espanjalainen tomaattileipä - Pan con tomate

4:lle (tai kahdelle...)

1 patonki tai ciapatta

4 valkosipulinkynttä (kaksikin kyllä voi riittää)

4 tomaattia

oliiviöljyä

sormisuolaa tai hienoa merisuolaa

Leikkaa ciapatta halki ja puoliskot sopiviksi paloiksi tai siivuta patonki vinottain ohuehkoiksi viipaleiksi.

Paahda uunissa, paistinpannulla tai paahtimessa kauniin värinen, rapea pinta.

Halkaise tomaatit ja valkosipulinkynnet kuorineen. Kuori suojaa sormia hiukan valkosipulintuoksulta.

Hiero valkosipulin leikkuupintaa leivän rapeutuneeseen leikkauspintaan. Ole varovainen, raaka valkosipuli on lopultakin melko tykkyä tavaraa ja se on aika polttavaa jos laitat sitä liikaa.

Hiero sitten tomaatin leikkauspintaa leipään puristellen, että saat hedelmälihan irtoamaan. Jos teet leivät valmiiksi syöjille, voit toki leikata tomaatin hakkelukseksi tai raastaa sen ja nostella sitten lusikalla leivän pinnalle (mutta kun jokainen tekee itse, on siinä vasta tunnelmaa). Ja viimeinen leipä saa paksun tomaatinriekaleen peitokseen)

Viimeistele reippaalla oliiviöljylorautuksella ja reilulla suolalla.

Oi autuutta! 

Kuka tulee syömään?

DIPPI VIIKONVAIHTEEKSI

 

Oon itse mielessäni nimennyt tämän dipin Ystävän dipiksi. Vaikka nyt otsikoin tämän Dippi viikonvaihteeksi, ei tämä nyt ainakaan tämän viikonlopun suosikki sipsi-dippi-illoille ehtinyt (sanoisin, että ne ovat varmaan pe ja la), mikä pikkasen harmittaa. En vain ehtinyt koneelle ennen kuin nyt klo 22.00 lauantaina.

Meillä on nimittäin ollut klo15 asti meneillään Maitotytön 10v- yökyläsynttärit ja kas kummaa, sillä on ollut ihmeen työllistävä vaikutus meikäläiselle. Olen saanut ihan kirjalliset ohjeet mm. tarjoilusta...

Toivottavasti näistä hetkistä ystävien kanssa jää Likalle ihania muistoja, nämä on sellaisia asioita kuitenkin, joiden toteuttamiseen ei vaivannäön lisäksi  muuta tarvita.

 si+

Tämä dippi ei kuitenkaan ollut listalla, mutta kun tiesin, että tänään sipsit virtaa, niin tein itselleni tätä Ystävän dippiä, jonka erikoisuus on se, että se tulee nauttia nimenomaan Sour cream & onion - sipsien kanssa.

Opin tämän reseptin joululomalla Natasiskoltani, joka on perinyt reseptin ystäviltään Leyla&Petteriltä. He taas ovat saaneet reseptin enlanninkielisiltä ystäviltään, muistan, että siskoni olisi sanonut, että austaralialaisilta (mutta ei nyt enää muista niin sanoneensa).

Mutta tyypillisestihän parhaat reseptit kulkevat eteenpäin ystävältä toiselle.  Resepteissä parasta syömisen jälkeen on jakaminen! 

Ensi sunnuntainahan on ystävänpäivä, joten tähdätkää tällä reseptillä vaikka ensi viikonloppuun.

Ystävän dippi

100 g  ranskankermaa

100 g maustamatonta tuorejuustoa (eli molempia yhtä paljon)

2  tomaattia

1 punasipuli

sweet&sour -kastiketta

Sekoita ranskankerma ja tuorejuusto.

Poista tomaateista kannat ja kuutioi tomaatit pieneksi kuutioksi.

Kuori ja hienonna sipuli mahdollisimman pieneksi. Sekoita molemmat  ja 1 rkl sweet&sour- kastiketta juusto-ranskankerma seokseen.

Levitä dippi laakealle vadille ja tiputtele pinnalle sweet&sour-kastiketta.

Tämä dippi tulee kauhoa Sour cream&onion  makuisilla sipseillä 

sweet&sour sattumien läpi.

VERIAPPELSIINIRIISI

Miten herkullisen retroa! Siitä on kuulkaa kulunut pitkä aika kun olen viimeksi syönyt appelsiiniriisiä. Muistot yltävät jonnekin yläasteen köksäntunnille, joilla appelsiiniriisi esitti ylevän hienostunutta, arkipäivän yläpuolelle nousevaa jälkiruokaa, jotenkin monimutkaistakin.Ehkä se oli vastaisku iänikuisille kiisseleille.

Totuuden nimissä, appelsiiniriisiä helpompaa jälkiruokaa tuskin löytyy. Kun pallottelin kädessäni veriappelsiinia, appelsiiniriisi nousi mieleen. Ja eikös veriappelsiiniriisi nyt olisi jotakin ylevän hienostunutta ja arkipäivän yläpuolelle nousevaa jälkiruokaa?

Ylevää tai ei, keittelin edellisiltana jo riisipuuron valmiiksi ja ilahdutin tällä toimella ainakin perheen riisipuurofriikkiä, kun sai riisipuuroa myös syödäkseen. Ihan arkipäivänä tätä  jälkkäriä syötiin, pääruuaksi oli säilykehirvikeittoa (tai hirvisäilykekeittoa...).

Ja niin oli hyvää.

Lapset ei edes suostuneet maistamaan. Että oikein kiva. Mikä piru niitä vaivaa?

Muu kuin äiti, joka tekee niin "erikoista" ruokaa?

Veriappelsiiniriisi

ainakin 6:lle tai vaikka kymmenelle jos ne ei suostu maistamaan

6 dl riisipuuroa

2 dl kuohukermaa

5 veriappelsiinia (tai enemmänkin voi laittaa)

2 rkl sokeria (tai enemmänkin voi laittaa)

Vatkaa kuohukerma vaahdoksi ja mausta sokerilla. Sekoita hyvin kylmään riisipuuroon.

Leikkaa veriappelsiinit kuorittomaksi ja sitten kalvottomiksi

paloiksi, joita voit vielä paloitella. Sekoita riisikerman joukkoon.

Kun kuorenpaloihin väkisinkin jää hedelmälihaa, purista niistä mehut jälkiruokaan. 

Ja mainio hävikistä herkkua - niksi on, että jos sulla on sähköinen sitruspuserrin, jolla olet tehnyt aamulla mehua, niin säästä se jäljelle jäävä appelsiinikuitu ja sekoita tähän jälkkäriin.

...omituinen äiti...

PORKKANA-LINSSIKEITTO UUDENVUODEN TILITYKSEN KERA

Arki. Talvi. Lumi. 

Kaikki nämä asiat ovat mulle positiivisia, silti reilun kahden viikon joululoman jälkeen laskeutuminen arkeen on ottanut yllättävän lujille. Sain kyllä lomalla nukuttua monta kertaa pitkään ja nauttia perheen seurasta leppoisissa merkeissä, mutta en ole aivan varma lataantuivatko akut silti aivan täyteen.

Vuotta 2021 on odotettu kuin kuuta nousevaa, eikä siitä puhuta samaan sävyyn kuin 2020:sta, josta tehdyt meemit huutavat: I hope we never meet again!

Kyllä, mullekin 2020 on ollut erilainen vuosi monella lailla, mutta en koe, että se olisi ryöstänyt lopultakaan mitään olennaista (jos ei nyt lasketa matkustelun vapautta, fyysistä työyhteisöä ja - ympäristöä, kokoontumisia perheen, ystävien ja harrastusyhteisöjen välillä...) Sopeutumaan on joutunut, mutta meidän ihmisten superpowerhan on nimenomaan soputumiskyky (luin sen jostakin, ja se oli mielestäni hyvin sanottu). Saan toki olla kiitollinen päivätyöstäni, jonka onni on se, että se on säilynyt, mutta ei ole myöskään muuttunut liian kuormittavaksi. En aio olla katkera vuodelle 2021 vaan katsoa eteenpäin. Uudenvuoden lupauksia en tehnyt, mutta ajattelin, että haluan siivota elämästäni pois turhaa negatiivisuutta, niin ympäriltäni kuin varsinkin itsestäni.Toivon, että löytäisin vielä sen hymyilevän, iloisen ja innostuvan itseni, joka joskus ainakin olen ollut.

Ja jos olisin tehnyt uudenvuoden lupauksia, niin varmaan olisi pitänyt luvata keventää ja järkevöittää ruokavaliota. Ehkä se on tuolla jossain takaraivossa.

Kun ainainen kiire seuraa kintereillä, vaikka kuinka yritän ottaa rauhallisesti, saa se miettimään prioriteettaja. Kun omatunto soimaa, kun lapsi on ollut tuntikausia kännykällä,etkä itse ole ehtinyt edes ehdottaa mitään järkevämpää tekemistä, saati, että olisit ottanut aikaa tehdä jotakin yhdessä. Kun päivät vain täyttyvät (myös lomapäivät, pois lukien työt) kaikesta; ruuanlaitosta, siivouksesta, pyykinpesusta, lemmikeistä ja silti meillä on aina joko puhtaitten tai likaisten pyykkien vuori, tasaisen sekaista ja muutama katastrofi (tällä hetkellä viittaan työhuoneeseen ja makuuhuoneeseen, joissa käynnissä "operaatiot" sekä keittiöön, jota vaan en tunnu koskaan saavan täysin siistin kuntoon), ei ne ainakaan positiivista energiaa säteile.

Laskin yks päivä esimerkkipäivän (kun mies on merillä), jossa siis minullakin on vain 24 h käytössä. 

• Uni 8 h (se on pakollinen, muuten saan fyysisiä oireita, vaikka joskus tästäkin tingitään, ei niinkään valvomalla vaan  klo 3-5 aamuherätyksillä, ja itse asiassa tarvitsisin unta ehkä tunnin pari reilummin) ja 
• työpäivä 8 h (se on siis 7,25, mutta orientoitumiseen, nyt etätöissä puleerausaika ja työmatka jää toki pois). Ollaan siis 16 tunnissa, 1/3 osa jäljellä. Eikä oo vielä trehty kun töitä ja nukuttu.
• Aamiainen ja Hiljan laittaminen kouluun 1h 
• muut ateriat 1h
• koiralenkit 2h
• hevonen 3h
• jäljelle jää harrastuskuskauksiin, kaupassa käyntiin, bloggaamiseen, muihin töihin, asioiden hoitoon, pikaluistelujuttuihin, hengittämiseen 1 h

Aika masentava yhtälö, joka ei vaan toimi. Tuo nyt oli päivä kiireisintä laatua, mutta tuollaisiakin on. Äitini auttaa silloin paljon. Tuossakin on aika minimiajat, selviänkö mä nyt ruuanlaitosta ja syömisestä yhdessä tunnissa vuorokaudessa? Ehkä en. Tällä hetkellä IsoHoo on suurimman ajan kotona, joten hän hoitaa pääsääntöisesti Meimitherottweilerin lenkitykset, eikä nyt juuri alkavasta lumentulostakaan tarvitse murehtia lumitöiden osalta. Tallilla en käy ihan joka päivä, ainakaan 3 h, joka menee helposti ratsastuspäivinä, toisina päivinä saatan selvitä tunnillakin jos liikutan hevosen kävelemällä (Hanski on laihiksella, joten sitä ratsastetaan ja kävelytetään lisäksi joka päivä, urakan, tai tämän mielenterveyttä ja fysiikkaakin ylläpitävän harrastukseni jaan toisen omistajan, Anumarian kanssa).

Joku voi ajatella, että meneepä sillä paljon aikaa noihin eläimiin, että oma valinta. Ja niin onkin ja näin on hyvä.

Ai niin, se resepti. Unohdan ihan itseni kun alan jaaritella kuinka jyrän alla olen. Ehkä nämä on kuitenkin kolmannen maailman ongelmia ja myös omia valintoja, ja enemmän täytyy olla kiitollinen.

Yritän olla. Mutta tsemppiä muillekin asioiden kanssa painiville. Omat asiat ovat kuitenkin jokaiselle tärkeitä jo terveydenkin kannalta.

Mutta se resepti: olen niin iloinen, että Maitotyttö tykkää ylikovaa kasviskeitosta. Linssejä lisäämällä siihen saa sopivasti myös proteiinia, ja olen Urho16v: llekin yrittänyt asiaa mainostaa. Aina auttaa jos kylkeen leipoo sämpylöitä, niin tein nytkin Mikan klassikko-ohjeella.

Mutta keitto on siis hyvä, helppo, nopea ja ravitseva eli täydellistä arkiruokaa.

(ja apua, "pikkupoikani" tuumas mulle eilen, että "Äiti, ens vuonna mä täytän 18!")

Porkkana-linssikeitto

4 :lle

1 rkl öljyä

1/2 kg porkkanoita paloiteltuna

1 sipuli, hienonnettuna

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

1 rkl inkivääriä

(1/2 chilipalko hienonnettuna tai 1/4 tl chilihiutaleita)

1 tl jauhettua korianteria

1 tl kurkumaa

7,5 dl l kasvislientä

1 dl punaisia linssejä

1 prk kookosmaitoa

pinnalle tuoretta , hienonnettua korianteria

Freesaa porkkanoita ja sipuleita pannulla öljyssä kolmisen minuuttia. Lisää muut mausteet ja freesaa vielä pari minuuttia.

Lisää kasvisliemi ja linssit ja keitä hiljaa poreillen kunnes porkkanat pehmenevät eli vartin verran.

Soseuta.

Lisää kookosmaito ja kuumenna. Ripsauttele tuoretta korianteria reilusti pintaan ja nauti hyvän leivän kera. (Vinkki: Mikan maailman parhaat porkkanasämpylät)

 
Arki. talvi. Lumi.

Ihanaa!

HERKULLINEN JOULU: JOULUAATON SALAATTI

 

Luukku 21

Kaikki äitini reseptiT

Herkullinen joulu

Jouluaaton salaatti, Ensalada de Nochebuena, tuo vielä kerran tähän joulukalenteriin terveiset Meksikosta. Onhan tässä jo juotukin maissikaakaota ja herkuteltu Buñueloilla. Jouluaaton salaatti on nimensä mukaisesti varsinkin jouluaattona syötävä hedelmäinen ja raikas salaatti, vähän makeakin. Reseptejä  ja variaatioita löytyy aina jälkiruokamaiseen, aika pitkässä liemessä olevaan hedelmäsalaattiin, tämä versio on enemmän raikkaan salaattimainen. Kastikkeeseen lisätään usein majoneesia tai kermaa, mutta valitsin tämän sitruksisen version. Resepteissä voi olla vaikka Jicamaa, eli pikkumaissipapua, jota nyt ei ihan meidän cittarissa ole. Omin valtuuksin lisäsin myös kuivatut karpalot usein käytettyjen granaattiomenan siementen sijaan. Suolapähkinöiden tilalla voi käyttää myös paahdettuja kurpitsansiemeniä.

Iltakin jo pimeni ja otti vähän aivoon kun en hätäillessäni saanut salaattia kauniisti esille. Siinä kun on nuo punajuuret, niin sitä ei monta kertaa korjailla. Voit myös kuutioida ainekset, tässä yritin jotenkin laittaa siivut ja lohkot kerroksittain, tätä voisi vielä harjoitella. 

Mutta tärkeintä on maku, eiköstä joo? (ja nyt ihan mun joulumielen takia vastaatte "kyllä, kyllä").

Jouluaaton salaatti Meksikosta

1 jääsalaatti

2 appelsiinia, kuorittuna ja siivutettuna

2-3 punajuurta, keitettynä ja siivutettuna

2 omenaa, kuorittuna ja lohkottuna

3 rengasta (tuoretta) ananasta lohkoina

1/2 dl kuivattuja karpaloita

1/2 dl suolapähkinöitä

kastike 

1/2 dl tuoremehua

1/2 limen mehu

2 rkl valkoviinietikkaa tai vaaleaa balsamicoa

1 valkosipulinkynsi, puristettuna

Revi jääsalaatin lehdet laakealle vadille. Asettele sitten appelsiinisiivut niiden päälle, sitten punajuuret, omenalohkot ja ananas, aina niin, että edellistä kerrostakin vähän pilkottaa. Ripottele pinnalle karpalot. Sekoita kastike, kaada salaatin pinnalle ja viimeistele suolapähkinöillä.

Herkullista joulua bloggaajakollegoilta

Kuva: Haarukkavatkain, Minna Rautio-Pakaste

Klementtiinijäätelö kuulostaa myös ihanan sitruksiselta ja juuri sopivalta joulun jälkkäriksi. Sen olisi voinut tietysti tehdä pakkaseen jo viime viikolla kun vielä oli hyvin aikaa ennen joulua, mutta jospa te olette siivonneet ja tehneet kaiken muun (toisin kuin eräät), niin toki tässä kerkiää hyvin tehdä myös yhdet klementtiinijäätelöt. Resepti on Haarukkavatkain - blogista, sieltä löytyy  Minnan, ruoka-alan moniosaajan herkulliset reseptit. Niitä löytyy muuten myös K-ruoka lehdestä.

Hedelmäsalaatti on yksi joulun jälkiruuista jo lapsuudestani, erilaiset mausteliemet nostavat sen kyllä aivan uusiin sfääreihin. Suolaa&Hunajaa blogi ei ole hetkeen päivittynyt, mutta sen sisältämät reseptit ovat niin mahtavia, että tiedän ihmisten yhä edelleen löytävän sinne uudestaan ja uudestaan. 

HERKULLINEN JOULU: PAHOLAISEN MUNAT

Luukku 9

Kaikki äitini reseptiT

Herkullinen joulu

Paholaisen munat on helppotekoinen klassikko. Kun niitä kattaa tarjottimellisen vaikka noutopöytään, on se yksi ensimmäisenä tyhjenevistä tarjottavista. Aina. Ajattelisi, että kananmuna on niin arkinen ainesosa, helposti saatava ja edullinen, että se kalpenisi muiden herkkujen rinnalla. Mutta ei, tarjotin tyhjenee ensimmäisenä.

Näiden jouluisten paholaisten munien resepti on tosi perus, mutta silti maistuva. Munien täyte kannattaa pursottaa tähtityllalla, niin siitä saa kauniin. Muista, että täyte täytyy hienontaa tosi hyvin, että se menee notkeasti läpi tyllasta. Jos haluat lisämakua, voisi tuohon pinnalle laittaa vaikka kymäsavulohen palan tai palan silliä, tai tahnaa voisi maustaa myös Kallen mätitahnalla tai tonnikala- tai lohitahnalla.

Joulufiilis paholaisenmuniin tulee niinkin yksinkertaisesti kuin yrtin lehdellä ja pienillä paprikanpaloilla, jotka mallaavat siis orjanlaakeria (opin tämän nimen viime vuonna Sauvajyväseltä) eli mistelinoksaa, joka taas on tuttu joulusymboli ainakin angloamerikkalaisesta kulttuurista.

Ja viimeisenä vinkkinä se, että tahnan voi valmistaa etukäteen pursotinpussiin odottamaan, mutta pursota itse munat vasta hiukan ennen tarjoilua, etteivät ne ala kuorruttua ikävästi.

Jouluiset paholaisen munat

12 kpl

6 munaa

3 rkl majoneesiä

12 tl sinappia

hiukan suolaa ja paprikajauhetta

12 lehtiopersiljan tai korianterin lehteä

3x 12 punaisesta paprikasta pillillä painamalla leikattua pyörylää (myös rosepippurit käy)

Munankeittovinkki:

Täydelliset kovaksi keitetyt munat ilman tummia reunoja saat kun laitat munat kylmään veteen  kattilaan ja liedelle kunnes vesialkaa kiehua. Sammuta liesi ja anna munien seistä kuumassa 10 min. Jäähdytä ne sitten  kylmässä vedessä.

Jos voit valita, älä käytä tähän supertuoreita munia, niistä on vaikea irrottaa kuori.

Kuori siis keittämäsi munat ja halkaisen ne. Usein tämä tehdääm pituussuunnassa, tällä kertaa leikkasin ne halki keskeltä, jolloin valkuainen jää pyöreäksi. Ota keltuainen talteen toiseen kippoon. Leikkaa valkuaisten pohjista pienet palat, jotta saat ne seisomaan pystyssä.

Hienonna keltuaiset, majoneesi, sinappi ja suola notkeaksi tahnaksi ja pursota ennen tarjoilua valkuaiskuppiin.Ripottele hiukan paprikajauhetta pintaan.

Mistelin saat kun asetat munan reunaan yrtin lehden ja otat (metalli)pillillä paprikasta pieniä pyöryleitä, joita laitat aina kolme lehden viereen.

 

Herkullista joulua bloggaajakollegoilta

Tasty Travelissimo blogista löytyy ohje näihin suolaisiin joulutorttuihin. Otako poro- vai lohitäytteellä?

Pientä suolaista, erilaista alkupalapöytään löytyy myös vanhoista postauksistani eli jouluisat kasviskiekot.

NELJÄN KUUKAUDEN KASVISGRATIINI

Kun sain tämän reseptin Whats up -viestillä Silénin Samilta, se oli nimetty Mielenvikasen hyvä kasvisgratiini - nimellä. En vastusta  tätä, koska se kuvaa ruokaa oikein mainiosti, mutta oman otsikkoni nimi viittaa yhteen sen oleelliseen raaka-aineeseen. Reseptistä napatun kuvan saatteena luki, että Tee jos ehdit. Valmistus kestää tosin 4 kk...

Olin siinä hyvässä asemassa, että minulla oli mahdollisuus noudattaa reseptiä 100%. Sinulla ei luultavasti ole, mutta  luulen että pääset hyvin herkulliseen lopputulokseen myös reilussa puolessa tunnissa.Jatka siis lukemista.

 Ihastuin kasvisvuokaan muutamasta syystä:

• Siinä on varsiselleriä. Miten ihanalta se maistuikaan kasvispaistoksessa!
• Kaikki kasvikset pysyivät ihanan rapsakoina, tämä gratiini ei ole pehmeää kasvismössöä.
• Tällä oli helppo lisätä omaa kasvissyöntiä. Kun yksin söin, tästä riitti useamman päivän etälounaaksi.
• Tämä oli niin hyvää! Fressien kasvisten lisäksi rutkasti persoonallista makua antoi Juustoportin vahvan makuinen brandy-pähkinäjuusto.
• Mustapippuri on hyvää!

Alkuperäinen resepti löytyy tuosta ylemmästä kuvasta. Noudatin sitä tarkasti, Arabian vuokaa myöden. Itseasiassa mulla oli ensin toinen vuokaa, mutta vaihdoin sen. Harvoin tulee noudatettua reseptiä näin tarkasti. Mutta tiedejutuissa on pakko!

Oon nykyisessä työssäni aika lailla tutkijoiden ympäröimänä Elintarvikekehityksen tutkimusyksikössä  Seinäjoella. Reseptin laatinut Sami on väikkäriään kirjoittava muusikko ja äänisuunnittelija, joka on tehnyt paljon yhteistyötä  professori Anu Hopian kanssa erilaisissa ruokaa ja musiikkia yhdistävissä projekteissa.

Tällä kertaa parivaljakko inspiroitui Bernin Yliopiston tutkimuksesta , jossa tutkittiin vaikuttaako musiikin soittaminen juustoille niiden kypsymiseen. Tutkimusta jalostettiin edelleen ja juustoja on nyt kypsytetty laboratorio-olosuhteissa 4kk jo kahteen otteeseen, kypsytyskaapeissa on soitettu Samin luomaa musiikkia juustoille. Jos olen oikein ymmärtänyt, ei ehkä varsinaisesti musiikkia kuten me sen miellämme (olen vakuuttunut, että juusto jolle olis soitettu Abban Mamma Mia! olis luultavasti mun suosikki), vaan lähinnä eri äänitaajuksilla tapahtuvaa värähtelyä, joka sitten vaikuttaa tai ei vaikuta juuston kypsyttämiseen liittyvien mikrobien toimintaan.

Nyt kypsytyksen päätyttyä, kaikenlaisten mittausten sekä raatien suorittamien aistinvaraisten arviointien jälkeen juustoista jäi jäljelle  kannikoita, joita minäkin lupauduin pelastamaan hävikiltä (olen siis tärkeä osa tätäkin tutkimusta). Gratiinissa käyttämäni juusto oli todellakin tätä vaadittua,  musiikilla kypsynyttä!

Oon kyllä vakuuttunut, että mikä tahansa voimakas juusto käy hyvin. Brändipähkinä on aika arvokasta - mutta niin hyvää - juustoa, joten en tiedä maltatko raastaa sitä kasvisgratiiniin, mutta hyvin se sopii siihen, niinkuin sopi muuten pizzaankin, nosti senkin aivan uudelle levelille. Mutta yritä löytää kuitenkin jotain sopivaa voimakkaan makuista juustoa, joska se on aika oleellista tässä ruuassa.

Jos on pakko käyttää jotain miedompaa juustoa, niin kokeile edes laulaa sille mozzarellapallolle ennenkuin revit sen gratiinin pinnalle. Esim. ikivihreä Bella Ciao! (joku perheessämme on katsonut Rahapajan tuotantokaudet kolmesti läpi...) olisi ehkä kokeilemisen arvoinen.

 

TARINAA LEPPÄROUSKUSTA

 

Pakko kertoa teille tästä tämän syksyn uudesta sienituttavuudestani, leppärouskusta, vaikka lumi jo peitti maan täällä meillä.

Leppärousku on verraten yleinen sieni, näin sanotaan, mutta sen käyttöä haittaa se, että sitä rakastavat myös sienikärpästen toukat. Tai minkälie hyttysten, ylipäänsä se on yksi suosituimpia "vallattuja" sieniä. Kun leppärouskun tapaa, se kannattaa halkaista. Jalka on aika usein menetetty, samoin ihan lakin keskiosa, mutta hyvällä tuurilla siitäkin saa säästettyä osan lakkia.

Oma tutustumiseni tapahtui  syyskuun lopulla Pajulahden urheiluopistolla, missä oltiin Maitotytön kanssa pikaluisteluleirillä. Kotiinlähtöpäivänä ohjelmassa oli halukkaille Fat bike- pyöräilyä, mutta minua kiinnosti sen verran erilainen metsä, että lähdin sinne pariksi tunniksi katsomaan, olisiko minulle mitään uutta annettavaa. 

Kovin kauas en tainnut päästä, ja ensin tuntui, että eihän täälä ole mitään (=sienestyspaniikki), kun muistin, että sienestys ei oo hätäsen hommaa, pitää pysähtyä.

Ja näin onkin. Kun hidastaa, hengittää syvään ja alkaa katsella metsää uusin silmin, alkavat sienetkin näyttäytyä*. Samalla metsä tekee takuuvarmaa terapiatyötä työstressin vaivaamalle tai muuten liian kiireiselle. Verenpaine laskee. Sehän on tutkittu. Sen myös tuntee. Mä luulen, että juuri se tunne on se "sienionni" eikä niinkään saaliin määrä. Ehkä siksi olen myös ehdottomasti suuntautunut sienestykseen marjastuksen sijaan. Vaikka mustikassa tai puolukassa kokee  metsän rauhaisan vaikutuksen, on se silti jotenkin ykstotisen työlästä. Pakkaa nimittäin olla, että ensimmäinen mustikka ei ole toista kummempi.

Olin sellaisessa vähän melkein niittypohjoisessa metsänreunassa, puron vieressä. Siitä oli harvakseltaan muutama rivi isoja kuusia, vähän aukeaakin kuusien jälkeen ja toisella puolella sitten kuusi- lehtipuumetsää. Kävelin sitä kuusikon laitaa (kun en halunnut eksyä) ja aloin pikkuhiljaa hahmottaa pienen pieniä kangassieniä (eli siis kangasrouskuja) lehtien seasta. Ja haaparouskuja, muutama karvalakkikin siellä oli. Sain niitä kivan saaliin. Lähempänä kuusia alkoi sitten olla huomattavasti kookkaampia, oranssinsinertäviä sieniä. Minulle aivan uuden näköinen. Tutkin sitä ja olisin heti sanonut, että joku rousku, mutta sienestäpä ei tullutkaan valkoista maitoa, josta aina varmistun rouskuista. Sen sijaan, sieniä siinä käpälöidessäni alkoivat sormenikin muistuttaa porkkanoita, niin vahvasti sienen väri tarttui.

Sienikirjaa ei ollut mukana ja yritin googlailla ja ladata jonkun sovelluksenkin, mutta ei niistä löytynyt apua. Jos itse haluat tutustua sieneen tarkemmin, Luontoportin sivuilta löytyy hyvä kuvaus.

Pohdin mitä tehdä ja sitten muistin biologi ja uniikin Perinnepata- keitraaja Lehtosen Päivin tuolta Turun puolesta (ihanin Päivi laittoi mulle syyslomalla Turussa mukaan ruisleivän juurenkin). Ja ihan niin kuin ihmiset alkavat aina kertoa vapaa-ajallakin lääkärille vaivoistaan, minä muistin Päiviä tuolla oheiselle videolla.

Vastaus tuli nopeasti ja melkein nolotti - mutta ihan oikeasti- minä en tuota sientä tuntenut! Se oli siis leppärousku, joka on herkullinen sieni, jonka saa heittää suoraan pannulle ilman ryöppäämistä.Voi oppia ikäni kaikki. Keräsin niitä reilun kauppakassin pohjan,aika moni jäi siihen kun sienen valloitus oli suoritettu jo jonkun muun toimesta.

Että minä olin onnellinen. 

Kuusien läheisyyden takia oletan sienien olevan kuusenleppärouskuja. Lähiserkku Männynleppärousku on vielä aavistuksen herkullisempi (väittävät). Minua eniten hämäsi sienen nimi, leppärousku, jonka meikäläisen logiikalla tarkoitti, että sieni olis jollain lailla lepän kumppani. Leppä kuitenkin loisti poissaolollaan näissä maisemissa.

Vastaus löytyi jälleen kerran meidän kauniista kielestämme. Leppä on muinaissuomalainen hurmetta elikkä verta  tarkoittava sana (oranssi maitoneste muuttuu lopuksi sinertäväksi/viininpunaiseksi). Nimi tulee siis tästä verenväriseksi muuttuvasta maitiaisnesteestä. Sen voi myös ajatella viittavaan lepän väriin, joka on puun sisällä hiukan oranssiin vivahtava, aivan kuten tämä reilusti porkkanaan (tai no, leppään) vivahtava sieni.

Kotiin ajellessamme asettelin sienikassin nätisti viimeisenä tyhjään tilaan  takakonttiin. Olimme toisen lapsi-vanhempiyhdistelmän kyydillä ja  he vielä kävivät etsimässä takakontista jotain laturinjohtoa. Kun neljän tunnin ajomatkan päästä kurvattiin meidän pihaan, niin siinähän se oli, jonkun reppu mossautettuna sienikassin päälle...

Joten kokemuksesta voin kertoa, että leppärousku on herkkä sieni, jonka maitiaisneste nopeasti sinistää osumaa saaneista kohdista. Ei se kyllä sienen makuun ja käyttöön vaikuta, paitsi ulkonäöllisesti melko ikävä.

Sienet ovat nyt alkumaisteluita lukuunottamatta pakastettu paistamisen jälkeen. Täytyy sanoa, että kauniin makuinen sieni. Mulla on nyt pakkasessa yksi pakastelokerollinen suppilovahveroa, lampaankääpää ja leppärouskua, joten tänä talvena saadaan herkutella varmaan sienikeitoilla, - muhennoksilla ja kastikkeilla. Lampaankääpä ja leppärouskua olin ajatellut laittaa myös ihan pizzan päälle tai piirakkaan. Kuivattuna on sitten vielä suppista ja kaverilta saatua  edellisvuosien tattia ja mustatorvisientä. Ne Pajulahden muut pikkurouskut ryöppäsin ja sain ison tölkin suolasieniä (Bring it on, Christmas! Sienisalaatti omasta saaliista!).

Tuntuu, että sieniasiat ovat ihan mallillaan. Sienionni.

KAKSI KEITTOA LAMPAANKÄÄVÄSTÄ

Mulla se jatkuu tämä kuherruskuukausi lampaankäävän kanssa.

Tein kahdenmoista keittoa, tyyliin mitä jääkaapista löytyi sienten lisäksi (eikä löytynyt kovin paljon). Tuloksena aasialainen nuudelikeitto, joka aina bueno (tai pitäiskö sanoa mieluummin 好吃极了) ja sitten ihanasti perinteisen kermaisen, tällä kertaa kylläkin smetanasta. Ja ihan muutamalla aineksella mennään siinäkin.

Mutta kun niissä sienissä on niin valtavasti sitä umamia. Moitin ehkä jolle kulle lampaankääpää maultaa liiankin miedoksi (olen vähän sellainen rouskuja ja sipulia -ihminen), mutta avot kuinka tuo smetanainen sienikeitto oli ihan täydellistä!

Keitto kantaa taas palavasti "ei jauhoja keittoon"- lippua. Mikä se on mulla noissa vehnäjauhoissa ja sienikeitoissa on? Rakenne oli ihanan täyteläinen kun lopussa semisurvaisee sienet vielä sauvasekoittimella.

SMETANAINEN SIENIKEITTO LAMPAANKÄÄVÄSTÄ

2:lle

1/2 litraa tuoreita lampaankääpiä kuutioituna (tai pakkasesta vähän vähemmän)

1 sipuli

1 rkl voita tai kasviöljyä

5 dl kasvislientä (vettä ja kuutio)

1 prk (140 g) smetanaa

pinnalle ruohosipulia tai persiljaa hienonnettuna

Heitä  kuutioidut sienet keskikuumalle pannulle sihajamaan. Kuori ja hienonna (iso) sipuli ja heitä perään. Pehmittele kunnes sienten neste haihtuu ja heitä perään voipala ja anna senkin kauniisti kadota joukkoon. Tässä vaiheessa sipulitkin ovat jo varmasti läpikuultavan pehmeitä, tässä ei tarvitse ruskistella mitään, joten tarkkana lämmön kanssa.

Lisää kasvisliemi ja smetana ja anna pienesti pulppuilla 10-15 min.

Survaise sauvasekoitin keittoon ja aja rouhean sileäksi (Tässä poistuu perheen mahdollinen sipuliongelma samalla).

Tarkista tarviiko suolaa ja pippuria, usein ei.

Ruohosipuli pintaan.

No se aasialainen osuus sitten. Nuudelikeitto on aina ihanaa ja helppotekoista ja ihan hyvin tässä vois sotkea sienet instant nuudeleiden sekaan ja maustepussi päälle. Mä nyt kuitenkin tein nuudelit kun oli, tähän voit käyttää mitä haluat: udon-, sopa-, muna-, riisinuudelia tai hätätapauksessa vaikka spagettia (tai sitä makaroonilaatikkoa varten ostettuamakaronia, sitähän kaikilla on AINA kaapissa) kaikki käy, varsinkaan jos kukaan ei oo kattomas, eikä tartte näyttää niin aasialaiselta. Mun jääkaapissa ei ollu mitään vihreää keittoon pantavaa, ei lehtikaalia, pinaattia, paksoita tai edes kukkakaaliinlehtiä, nämä kaikki olis ihania keitossa. Onneksi oli edes korianteria, chiliä, porkkanaa ja kevätsipulia.

AASIALAISHENKINEN LAMPAANKÄÄPÄKEITTO

1/2 1 tuoreita lampaankääpiä

nuudeleita pakkauksen ohjeen mukaan valistettuina

2-3 kevätsipulinvartta suikaloituna

paljon, paljon hienonnettua korianteria

liemi:

1 rkl öljyä

5cm pätkä  tuoretta inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna

1 punainen chili hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 porkkana lantteina 

1l kasvis- tai kanalientä

1 rkl soijaa

1rkl kalakastiketta

1rkl riisiviinietikkaa

ripaus seesamiöljyä

Paloittele sienet. Lampaankäävästä voi tehdä kauniita isompiakin siivuja, minä nyt olin vaan innostunut kuutioimaan kaiken.

Paista pannulla, kunnes neste häviää.

Valmista nuudelit ohjeen mukaan.

Liemi: Freesaa inkivääriä ja chili, valkosipulia ja porkkanaa öljyssä. Jätä vähän chiliä pinnalle. Lisää kasvis- tai kanaliemi, soija, kalakastike ja riisiviinietikka. Anna porista 10-15 min. Voit heittää sienet sekaan niiden valmistuessa. Viimeinen voitelu piskauksella seesamiöljyä.

Laita kulhon pohjalle nuudelit ja lusikoi päälle sieniä ja lientä. Hukuta pinta korianterisilppuun ja chiliin.

Kumpaa teet ensin?