Pirkon munat

Pyydän heti aluksi anteeksi tahattomia assosiaatiota anoppiini, jonka nimi on Pirkko. Varsinkin tietenkin Pirkolta itseltään. Anteeksi Pirkko.

Tänään päähenkilönä on kuitenkin, kukas muukaan kuin Pirkko. Pirkko on kylläkin kaunis valkoinen (ja hyvin elävä) Pekingin ankka, joka asustelee tässä lähistöllä hevostilalle, tänä kesänä avatussa Siirilän eläinmaailmassa.

 

Me kävimme tietysti katsastamassa eläinystäviä, varsinkin kun Urho9v on saanut hillittömän kanatartunnan, jota itsekin olen hiljoikseen oireillut jo muutaman vuoden. Ensi kesänä niitä sitten tulee, netistä on katseltu jo kanatarhan mallit ja nyt menimme tutustumaan puitteisiin ja eläimiin ihan paikan päällä. Aiomme ottaa 5-6 kanaa, ja niillä on kaikilla jo nimetkin. Eikös se olekin jo aivan terve ja riittävä hyvä lähtökohta.

Siirilässä me tapasimme sitten Pirkon (siis ankka-Pirkon) ja minä, joka en ole koskaan ankan munaa tietääkseni maistanut lähdin paikasta 6 munaa rikkaampana.

Kuvan vasemman puoleinen muna on kookkaampi ja kovakuorisempi ankan muna. Sattui ikävästi, että vertailu-kananmunani oli jättiläiskokoa, tällä hetkellä kennossa olevat munat ovat puolta pienempiä.

Joka tapauksessa munat ovat siis kananmunaa suurempia ja niitä voi käyttää kaikilla tavoin kuten kananmunaakin. Ankan munassa on kokonsa takia hivenen enemmän kaikkea, enemmän proteiinia, enemmän kivennäisiä ja vitamiineja ja kovan kuoren takia sen säilyvyys on noin 6 viikkoa.

Ankanmunan keltuainen on suhteellisesti suurempi kuin kananmunan,  tuossa alakuvassa olen keittänyt ja halkaissut munan, tuore kuori ei vain oikein irronnut siististi. Ankanmunassa on myös enemmän kolesterolia ja ylipäätään enemmän rasvaa, yksi syy miksi ankanmunien sanotaan tuottavan paremmin kohoavia, parempirakenteisia ja maukkaampia leivonnaisia.

 

Ja miltä ankanmuna maistuu? Annetaan asiantuntijan kertoa (silmillään).

 

 

Ei varmaan jäänyt kenellekään epäselväksi. Hyvä kun kuvan ehdin nappaamaan.

Urho9v. valitsi testimunansa paistettuna.

 

Minä pelastin yhden keitetyistä sillivoileipään. 

Munasta riitti vähän muuhunkin, mutta se onkin jo toinen tarina.

 

Toivon vielä saavani muutaman munan leivontatestiin. Pirkko on muninut ahkerasti , munan päivässä jonka on huomannut myös metsän laidassa päivystävä kulinaristi varis, joka tahtoo nykyään käydä röyhkeästi apajilla. Piilota munasi Pirkko, pyydän!

Eläinmaailmassa oli rakennettu myös ihana kirkkain värisine puomineen oikealta näyttävä miniatyyriesterata, mikä ihana idea väsäillä kätevämpien vaikka omalla pihalle.

Muuri.

Pysty.

Aloittelijoille ristikko.

Aada- koira  oli maailmasta ihanin halittava. Tätä kuvaa katsoessani sydän särkyy, ettei meille ole tulossa koiraa vaan kanoja. Saavat luvan oppia pari temppua.

 

Aika vierähti ponien, possujen, kilien lampaiden, kanojen, vasikoiden, pupujen ja muiden asukkaiden kanssa helposti pari tuntia, välillä ostettiin kiskasta jäätelöt ja sitten taas jatkettiin rapsuttelua, kyhnyttelyä ja silittämistä ja seurustelua. Maitotytön suosikki oli tietysti se kaveri joka aina kysyttäessä

 - Kuka täällä on Pomo?

vastasi

- Mää!

 

Ja sitten kotia syömään kesäherneet!