HYVÄÄ JOULUA 2014

On aika rauhoittua joulupuurolle ja joulusaunaan.
Aina se hetki tulee ja koskaan en ole valmis. Mutta niinkuin elämässä aina pitäisi, iloitaan niistä asioista mitä meillä on eikä mietitä niitä mitä olisi vielä pitänyt ennättää tehdä.

Minulle tärkeä joulutraditio on ollut Urhon syntymävuoden joulusta 2004 joulukorttien lähettäminen. Sitä ennen en ollut koskaan lähettänyt ainoatakaan. Oma juttuni joulukorteissa on valokuvat, tähän saakka ainakin lapsistani. Ystäväni, valokuvausliikettä pitävä Viivi on alusta asti ollut mukana toteuttamassa kortteja. Välillä Viivi on ottanut kuvat, joskus lainannut kameraa ja yleensä sommitellut kortit ja tekstit. Viime vuosina olen enemmän ja enemmän kuitenkin hoitanut myös kuvauksen ja kuvankäsittelyn, eli tämän vuoden kortissakin Viivin käsialaa on enää vain teksti, joka itse asiassa ei ole tuo yllä oleva, jonka lisäsin kuvaan nyt tässä vain Picasassa, fontti ja väri on hiukan eri lopullisessa versiossa.

Olin niin suunnitellut, että joulun ja yli 10 kortin rajan ylittämisen kunniaksi julkaisen  jouluna postauksen 10 joulukorttia. Tässä sitä kuitenkin ollaan, aattoaamuna 2.53, juuri sain lahjat pakettiin, mutta kuvien skannaamisen ja etsimisen sijaan taidan suoda itselleni muutaman tunnin levon, ennenkuin nousen ottamaan kinkun leivinuunista.

Perheeni ja minä toivotamme kaikille tätä lukeville, sukulaisille, ystäville ja tutuille, blogini seuraajille ja ihanille kanssa-blogaaneille oikein 

HERKULLISTA JA LEPPOISAA JOULUA!

Uunilohi - koska joulun allakin on syötävä

Ja ruoka on mieluiten helppoa ja nopeaa. Marketeissa on ollut pitkin joulukuuta kivoja shokkitarjouksia kokonaisista kirjolohista. Ja mikäs sen helpompaa kun sellaisen pukkaaminen uuniin. 

Yksi parhaimpia uunilohia, jota olen syönyt, on ollut rakkaan ystäväni KarjaMekon valmistama. Merja pökkäsi uuniin kyllä muistaakseni fileen, mutta se, mikä herätti ruuan valmisteluvaiheessa huomion, oli yletön voilla läträily. Minut kun oli opetettu, että lohi rasvaisena kalana ei voita kaipaa. Ja terveellistä olla pitää, että mieluummin jonkinmoista höyrykypsennystä vaan...

No, siitä Merjan lohesta tosiaan tuli yksi parhaimmista syömistäni huolimatta ruuanlaittonaikana esittämistäni korjaavista ja rakentavista kommenteista (joita ei onneksi huomioitu). Kai se ystävä tottuu, neuvoihinkin. Nykyään, aina tavatassamme, minulta jaksetaan kysyä, vieläkö lapseni nukkuvat samassa sängyssä kanssani. Ennen omiani olin nimittäin kovin kärkäs neuvomaan kuinka kummityttöni pitäisi opetella nukkumaan jo omassa sängyssä. KarjaMekko on onneksi ellei maailman, niin ainakin Suomen vahvin nainen, ja hän on aina jaksanut kuunnella neuvojani. Toteuttaa ei ehkä koskaan...

Omasta lohestani tuli  siis KarjaMekkomainen ja Jamie Oliversmainen yrtti-sitrus-VOIversio.

Ja hyvää oli.

Kokonainen kirjolohi uunissa

1-2 kg lohi

suolaa

pippuria

sitruuna

tuoretta tiliä

tuoretta lehtipersiljaa

VOITA niin paljon kuin kehtaat

Huuhtele ja kuivaa lohi. Leikkaa sen molempiin kylkiin vinoittain viiltoja. Silppua yrtit  (jätä tilliä myös oksina sisustaa varten)ja sekoita niihin raastettu sitruunan kuori. Viipaloi sitruuna. Suolaa ja pippuroi kala sisältä.  Tunge viiltoihin yrttislppua ja lohkare voita. Käännä kalan toinen kylki ja toista. Laita sisällekin voipaloja sekä tillinvarsia ja sitruunansiivut.

Pistä lohi tulikuumaan (250 astetta) 15 minuutiksi ja sitten käännä 180 asteeseen 30 minuutiksi.

 Tarinan opetus: Voi on hyvää?

Punajuurilaatikko piparjuurella

Tämä punajuurilaatikko on raivannut tiensä meidän aattoillan ruokapöydän pysyväksi jäseneksi. Olen itse alkanut syödä laatikoita vasta aikuisena (enkä vieläkään koske maksalaatikkoon), mutta tähän laatikkoon olen rakastunut. Se maistuu jotenkin niin punajuurelta, rehellisesti, ja samalla se on kuitenkin kevyen ja kuohkean makuinen. Punajuuri- ja bataattilaatikothan ovat tulleet joulupöytäämme vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana ja enkä tunne tarvetta tehdä bataattilaatikkoa. Siinä ei mitään vikaa ole sinänsä, mutta se on  vähän kuin perunalaatikon ja lanttulaatikon risteytys, ja jos molemmat ovat pöydässä, niin eiköhän se riitä.

Punajuuri taas ansaitsee osansa oman makunsa ja huikean värinsäkin vuoksi. Joulupöydässä omaan makuuni punajuuri-aurajuusto tai punajuuri- jauhelihalaatikot ovat kuitenkin vähän tymäköitä. Siksi tämä on meidän joulupöydän laatikkomme.

Valmiista soseesta tehtynä se valmistuu noin 4 minuutissa ja sitten vielä paistoaikaa 45 minuuttia.  Ohje taitaa olla alunperin Yhteishyvän (2007). Voit toki tehdä myös keittämällä raakoja punajuuria, kuorimalle ne ja soseuttamalla. Mutta ainakin Kasvisgalleria- merkkistä punajuurisosetta löytyy valmiina pötköstä. Siinä Pirkan omassahan on myös perunaa (why?), joten siihen en sotkeutuisi. Piparjuuri tuorejuustoa ei taida löytyä kotimaisena versiona (why?), mutta sitä Cantadou-merkkistä on ihan yleisesti saatavana. 

Punajuuri-piparjuurilaatikko

500g punajuurisosetta
125g  piparjuurituoreuustoa (cantadou)
1 dl kuohukermaa
1 rkl piparjuuritahnaa
1/2 tl  suolaa

Sekoita kaikki aineet, kaada sopivan kokoiseen vuokaan ja paista 175 asteessa 45 minuuttia.

Nuavvaan, teit juuri punajuurilaatikon yhdellä lauseella!

Mainitsenpa sitten vielä 2 mainitsemisen arvoista seikkaa. Alkuperäisen reseptin soseen määrä oli 600g, mutta putkilossa on 500g. En kuitenkaan rukannut muita ainesmääriä, koska alunperin sehän oli raakapaino.

Ja toinen asia, että oli muuten vaikein kuvattava evö.

Mun taatelit ei oo kakussa!

Eikä kaikki muumit penaalissa laaksossa, mutta on nää pehmiän tahmaiset taatelit vaan aivan superhyviä näin. Maista itte. Tekemisen vaivasta ei oo ainakaan kiinni.

Sinihomejuustotäytteiset taatelit

taateleita
sinihomejuustoa

Ihanan pehmeitä taateleita myidään kaupassa pienissä pahvilaatikoissa nätisti vieri viereen pakattuna. Osta askillinen, ota taateli kerrallaan käteen, tee viilto kylkeen ja kaiva siemen pois. Se tulee melkein itsestään ja on hyvin vaivatonta (paitsi jos teet 120 kappaletta niinkuin minä).

Sitten avaa sinihomejuustopaketti. Tässä kohtaan kannattaa panostaa johonkin hyvin pehmeään sinihomejuustoon, mulla oli Castellon Creamy Blue käytössä. Ota nokare veitsellä ja pökkää taatelin sisään.

Ja sitten kerralla suuhun. Aivan sairaan tajuttoman hyvää. Mutta kokeilleet jo tietävätkin.

Ja muut kokeilemaan. Glögipalaksi, jälkkäriksi, muuten vaan.
Jokihaka oli näemmä tehnyt vähän jatketumman version, takuulla myös hyvää.

Natasisko tulee viikonloppuna. Tekiskö molempia?

Hurmaavan tuoksuva rosmariiniglögi

Naapurin&co thriving mainostoimisto BSTR suosii kaikenlaista originellia ideointia, rosoista käsityön aitoutta haluten tarjota asiakkailleen vain parhaita, alkuperäisiä elämyksiä...(*luonnehdinta täysin omani) Onko tuo sitten ihme, että huomaan taas emännöiväni porukan glögitilaisuutta asiakkailleen? Lievää hämminkiä aiheutti lyhyehkö vastaukseni EI useampaan kertaan esitettyyn kysymykseen "Onko sinulla tälläinen pitopalvelu?". Minä vain jotenkin löydän itseni keskeltä tämänkaltaisia operaatioita, tämän tästä. Operaation jouluisena ajatuksena oli kiirettömän glögihetken lisäksi tarjottu mahdollisuus tuoda kuusen alle ikämerkitty joulupaketti lapselle, paketit annetaan eteenpäin Hope-yhdistyksen kautta jaettavaksi.

Glögiä siis. Ei ehkä perinteisintä punaviiniglögiä. Tehdään sitten jotakin muuta. Tehdään hurmaavaa vaaleaa omenaglögiä. Ei minulla selkeää reseptiä ollut, mutta vaikutteita olin toki imenyt (vaikkapa Jonnalta ja 365Soppalehdestä). 

Glögin voit toteuttaa tähän tapaan (esim. 120 hengelle...): osta 12 litraa omenamehua ja 15 litraa kuivaa ranskalaista omenasiideriä, 0,75 l pulloja Alkosta ja Calvadosta maun mukaan.  Laita kuumenemaan, heitä mukaan reiluja kourallisia mausteita  ja aseta tarjoilulaseihin pätkä tuoretta rosmariinin oksaa. Se on reseptin lopullinen ihanuus; tuoksuu mielettömältä jo lähestyessäsi lasirivistöä ja saatuaan kuuman glögikylvyn ylleen hurmaa ihanasti nostaessasi lasin huulille. 

Rosmariiniglögi

kuivaa ranskalaista siideriä noin puolet

omenamehua noin puolet

calvadosta halutun vahvuusasteen mukaan

tuoretta inkivääriä kimpale halkaistuna

kokonaisia neilikoita

kanelitankoja

pituussuuntaan halkaistu vaniljatanko

puskakaupalla tuoretta rosmariinia

Rosmariinin tuoksu. Mainitsinko jo? Hurmaava.

Ja erityisonnittelut kaikille tarkan reseptin  noudattajille. Nyt vähän rohkeutta peliin ja maustamaan.

Glögin kanssa piti tarjoilla jotakin pientä makoista ja suolaista. Paahdetut sokerikanelimantelit  on ihan ykkösjouluinen valinta ja helppo. Paahda kuorellisia manteleita 10 min 200 asteisessa uunissa Kuumenna ruskeaa sokeria ja hiukan vettä sulaksi liemeksi kattilassa, mausta reilulla kanelilla ja kaada mukaan paahdetut kanelit. Sekoittele mantelit hyvin seoksessa ja kaada takaisin uuninpellille.  Ripottele päälle vielä ruskeaa sokeria ja kanelia ja levitä mantelit jäähtymään.

Ruiskarpalopiparit ovat myös hurmaavia.

Makean trion sai päättää mineistä minein juustokakku, jossa konvehtivuoan pohjalle paineltin digestivemuru-voi seosta, päälle sitruunatuorejuustoa, jonka päälle keitin mustaherukoista  ja hillosokerista  päällisen. 

Mutta se glögi. Se hurmasi jo tuoksullaan! 

Parhaat jouluherkut- tuumailua

Perinteiset jouluherkut meidän pöytään. Luultavasti meidän perheen perinteet ovat erilaiset kuin teidän perheen ja perinteeksihän voi muodostua sekin, ettei pöydässä ole mitään perinteistä. Meillä yritetään aina rajoittaa tuota kattausta, mutta aina jonkun mielestä jotakin on ehdottomasti oltava, joten lopputulos on kirjava (ja maistuva). Joulupöydän ääreen vanhempieni luona kokoontuu yleensä 10-16 henkeä ja pöydän ääressä on  suomalaisiin herkkuihin  tutustunut myös chileläinen, turkkilainen ja useampi meksikolainen.

Tärkein omaksumani oppi jouluruokateemoilta on, lajien rajoittamisen epännistumisen myötä se, että ylenpalttinen määrällinen jouluruokavarustelu on turhaa. Ei laatikoita tarvitse tehdä pakastimeen etukäteen valtavia määriä, maksimissaan 2, yksi aatolle ja toinen joulupäivälle ja yhdestä laatikosta voit miettiä monen syövän kun annos per henki on yleensä noin lusikallinen. Kaloja riittää sopivan kokoinen purkki per laji jne.

Aika paljon jouluruokailun järjestämisestä lankeaa äitini osalle, koska, no, hänkin aina haluaa tehdä sitä ja tätä, mutta yritämme jakaa hommia paikalle tulijoiden kesken kuitenkin. Olen toimittanut monta vuotta jälkiruokavastaavan virtaa ja nyt näköjään leivinuunin myötä saan helposti ylipuhuttua itselleni myös kinkunpaistovastuun. Samoin pöytään on kuulunut saaristolaisleipäni. NuutinMinna pruukaa tehdä ainakin glögisilliä ja sienisalaattia ja kauempaa tulevat osallistuvat  sitten aattona Waldorfin salaatin ja rosollin tekoon. Tai tuovat pääkaupunkiseudun herkkumarketeista vaikka jotakin loistavaa pateeta pöytään. Isälleni lankeaa aina maailman herkullisimman rosépippurigraavilohen teko sekä kinkun leikkaaminen.

Joulupöydästämme tapaa muodostua kutakuinkin tälläinen:

2 silakkaa (usein valkosipuli- ja sinappi)

2 silliä (glögisilli ja joku muu)

roseepippurilohi

kylmäsavulohi

mäti, smetana ja sipuli

maksapateeta 

metsäsienisalaatti

Waldorfinsalaatti

keitetyt puikulat

hapankorppu, saaristolaisleipä ja joululimppu

XXX

joulukinkku ja kastike/sinappi

sinappi

rosolli

lanttulaatikko

porkkanalaatikko

punajuurilaatikko

perunalaatikko

maksalaatikko ja puolukkaa

Variaatiota löytyy: lohta löytyy välillä jääkellarinlohena tai rullana  ja savustettunakin ja kaloja saattaa löytyä enempikin kun joulun alla joku pongaa ehdottomasti kokeiltavan reseptin. On pöydässä kokeiltu vaikkapa chevicheäkin. Tänä vuonna pöytään on tulossa Teresan ja Johannan ihanan Hyvää Joulua -kirjan reseptein valkosipuli-rosèpippurisilakat ja limetti-kaprissilli.

Osa joulupöydän hurmasta on itse tekeminen, tuoksut ja maut, mutta ei meidän perheessä kaihdeta myöskään ostaa jotakin valmiina. Kaloista kaupasta lähtee mukaan  kylmäsavulohi. Laatikoita on kaikkia tehty itse myös, mutta luulen että maksalaatikko (joka kuuluu ehdottomasti IsoHoon joulupöytään) on toisien äitien tekemää (Saarioinen). Laatikot ovat muutenkin kohta, jossa omaa työtaakkaa voi helposti keventää. Kaupan valikoima on hyvä ja tuotteet perinteisin reseptein ilman lisäaineita valmistettuja.  Joulupatee tai maksapasteija tulee myös kaupasta. Minä aina haaveilen itsetehdystä maalaismaksapateesta ja joskus olen tehnytkin sitä joulupöytään, mutta kyllä on sanottava, että SE resepti on vielä täysin kateissa. Eilen ostin testiin joulupöytääkin ajatellen Wigrenin  tryffelimaksapasteijaa. Olen miettinyt, josko maalaismakkarasta saisi tuunattua vaikkapa suolakurkun ja pekoninmurun avulla omanlaisensa pateen? (Nyt on aivan pakko lisätä jälkikäteen vielä linkki Kokit ja Potit - Hannelen postaukseen, jossa hän juurikin on päätynyt maksamakkaran tuunaukseen. Toiset tekee kun toiset vasta suunnittelee. Tosi hauskasti olimme ajatelleet samoja reittejä, Hannele on minun tapaani kuukausittain postannut Sinivalkoinen jalanjälki -kampanja hengessä. Kaikki kampanjan postaukset löytyvät kootusti täältä. Ollaan molemmat ylpeitä työstämme suomalaisen työn eteen!) Ja vaikka meidän äiti ehdottomasti haluaakin pilkkoa rosollin omin kätösin, on sen ostaminen valmiina huomattavasti nopeampi oikotie.

Ja tärkeä ajatus ehkä joulustressin keskellä on myös se, että kulloisenakin jouluna mennään niillä voimavaroilla, joita on. Jos työstressi painaa, pimeys ja syysflunssa vie voimat tai on vaikka viimeisillään raskaana, niin sitten kaupan kautta: suomalaisen joulun ja jouluruokien hienous on siinä, että kaupastakin saa laadukkaat laatikot, kalat ja leivät. Näitä meidän suomalaisten suosikkeja ostaessasi  haastan sinut myös Sinivalkoinen jalanjälki-kampanjaan. Muistathan, että ostovalinnoillasi voit suoraan vaikuttaa suomalaiseen työllisyyteen! Kampanjasivuilla ehdit vielä osallistua myös jouluiseen  kilpailuun, jossa havainnollistuu valintojesi työllistävä vaikutus.

Pidetään lippu korkealla vastakin. Postauksessa mainitut yritykset ovat mukana kampanjassa.

No, kyllä näillä eväin jaksaa leikitellä kuusen alla.

Välillä meno saattaa äityä aika hurjaksi...

Onhan sitä joulupukkia odotettu kokonainen vuosi. Aina se tulee ja aina se on yhtä jännittävää.

Illalla myöhään lastataan lahjat autoon ja ajetaan kodin rauhaan, onneksi matka on vain suurin piirtein autoon istumisen vaiva. Äidin paras joululahja on edessä, pitkään nukuttu yö ilman herätyskellon soittoa joulupäivänä.

 

 Ja kiitos kysymästä, oman joulupöytäni kahta en vaihda - herkut ovat kinkunrasva ja kylmä kotikalja.

Ja ne ruispiparit. Mainostan niitä joka vuosi. Taikina on helppo työstää ja piparit ovat ihanan mausteisia. Viime viikolla leivoin satsin glögitilaisuuteen. Alkuperäisessä GR&W lehden reseptissä 2009, jota en nyt tähän hätään löytänyt, lisättiin taikinaan kuivattuja karpaloita. Miten ja kuinka paljon jäi nyt tietämättä, tein siis oman pääni mukaan. Tein pipareista myös laktoosittomia ja tällä kertaa kokeilin Sunnuntai- leivontamargariinia (Keiju) voin asemasta. Hyviä tuli. Karpalot hiukan pakkatuivat kaulittaessa ja jouduin välillä avittamaan muotilla painelua veitsellä, mutta ainakin tomusokerin kanssa lopulta noista nättejä minitähtiä tuli.

Ruis-karpalopiparkakut (n. 80 kpl normaalikokoisia, minimuotilla tuhansia paljon enemmän)
200g laktoositonta Sunnuntai-leivontamargariinia
2dl ruokosiirappia tai tummaa siirappia
3dl fariinisokeria
2rkl kanelia
2rkl jauhettua korianteria
1 1/2 rkl neilikkaa
1rkl inkivääriä
1rkl  maustepippuria
1/2rkl muskottipähkinää
2 kananmunaa
 3 1/2dl ruisjauhija
1 1/2 tl soodaa
2dl mantelijauhetta
4dl vehnäjauhoja
2 dl hienonnettuja kuivattuja karpaloita

1. Mittaa voi, fariini, siirappi ja mausteet kattilaan. Kiehauta koko  ajan sekoittaen ja keitä kunnes sokeri liuennut. Jäähdytä seos.

2. Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita tasaiseksi.

3. Lisää sooda ruisjauhoihin ja seos siirappiseokseen, lisää mantelijauhe ja karpalot. Sekoita vehnäjauhot mukaan parissa erässä.

 4. Kokoa taikina tiiviiksi massaksi ja peitä kannella tai kelmulla ja anna tekeytyä yön yli jääkaapissa. 
5. Työstä taikinaa noin 1/3 erissä. Kauli taikina kevyesti jauhotetulla alustalla muutaman mm. paksuiseksi. Tästä taikinasta tulee hyvät piparit sekä superohuina versioina, että reilusti paksumpinakin.
Ota piparimuotilla  pipareita.

6. Paista 6 min. (about) 200 asteessa.

Yhteistyössä Suomalaisen Työn liitto

Oma kakku = Paras kakku = Suklaakakku

Kun saa itte leipua kaakkunsa, niin saa sellasen kun haluaa!

Halusin pienen, koska inhoan jääkaapissa tilaa vieviä kakunrippeitä. Enkä edes tykkää hirveästi täytekakusta. Halusin suklaata ja kirsikkaa, pikaversiomuunnelman lempparistani, Schwarzwälder Kirchtortesta. Ja halusin päälle paljon nonparelleja, koska tiedän, että joku halusi osallistua niiden päälle laittamiseen.

Kakku tehtiin uhkarohkeasti ilman reseptiä, ja pohja onnistui, vaikka en leivonnassa tätä metodia kellekään suosittelekaan. Vältin myös kaikki vaahdotukset, ihan käsipelillä ja yhdessä astiassa tehty pohja. Testasin ekaa kertaa syksyllä (Mastermarkilta) saamaani Levúen pientä 15cm silikonireunaista kätevää leivontavuokaa ja siihen olisi kyllä mennyt ehkä muna tai parikin lisää. Tästä kakusta söi kuitenkin 6 aikuista ja 4 lasta aivan soppelit palat, vaikka se pieni olikin.

Nannan suklaakirsikkakakku
pieneen 15 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan

pohja
150 g voita sulatettuna
1,5 dl sokeria
3 munaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
100g sulatettua tummaa suklaata

täyte ja pinta
hapankirsikoita liemessä
1 prk ranskankermaa
3dl kuohukermaa
sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan

Aioin ensin vaahdottaa voin ja sokerin, mutta eihän minulla ollut kuin jääkaappikylmää voita ja hups, mikropehmitys meni pieleen ja tuli voisulaa. Sekoitin siis voin ja sokerin ja lisäsin munat yksitellen hyvin vatkaten. Kaikki kuiva-aineet sekaisin ja lisäys taikinaan, lopuksi sekoita mukaan sulanut suklaa. Voitele 15cm pikkuvuoka ja paista 180 asteessan. 40 minuuttia.

Halkaise jäähtynyt pohja kahtia. Korkeamman pohjan voisi leikata kolmeen osaankin. Irtolaidallinen vuoka on kätevä, koska voit käyttää laitoja myös tässä kokoamisvaiheessa ja vetäytymisessä niin saat kompaktin kauniin muotoisen kakun. 

Aseta siis pohja vuokaan uudelleen ja kostuta kirsikoiden liemellä. Asettele pohja sitten täyteen vieri viereen hapankirsikoita.  Vatkaa kermavaahto vaahdoksi ja lisää loppuvaiheessa ranskankerma, joka antaa kermavaahdolla aivan uuden ja täyteläisen ulottuvuuden, mausta vaniljasokerilla ja sokerilla varovasti haluaamasi makeusasteeseen. Levitä kermavaahtotäytettä reilusti kirsikoiden päälle ja nosta kansi päälle. Kuten kuvasta näkyy kakkuni kansi on kupera, mutta eipä tuo haitannut. Kostutin vielä kannen ja levitin reilusti kermaseosta päälle. Ja sitten viileään odottamaan tarjoiluhetkeä, joku kansi, ettei kerma ota jääkaapista makuja, itselläni  oli huippusää terassisäilytykseen.

Tarjolle tuotaessa rouhi  päälle suklaata ja/tai anna pienten kätösten ripotella mielinmäärin nonparelleja. Kerrankin.

Kakku maistui juuri siltä kuin halusinkin. Äiti sanoi, että tämä on juuri sellaisen makuinen, kuin joskus pääsee kunnon kahvilaan ja iskee kakunpalan himo, niin tälläistä sitä haluaisi.

Syömisen lisäksi vähintään yhtä hauskaa oli leipominen. Ja rapsiminen. Miksi sitä teilläpäin sanotaan?

Ainut epätoivonhetki oli kun ruuan jälkeen odotettu kakku vihdoin tuotiin pöytään. Eikä päästykään heti syömään kun piti laulaa. Ja puhaltaa kynttilä. Ottaa valokuva.

Eino, joka muuten ainoana sai santsiannoksen, vaipui epätoivoon. Kuinka KAUAN vielä pitää odottaa?