About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Tapaus anastetut tomatillot eli Salsa Verde


Meksikolainen salsa verde voi olla fresca eli tuore/raaka tai cocida eli keitettyä. Olisin halunnut tehdä jälkimmäistä, mutta yllättäen essuni taskussa Helsingistä salakuljettamistani 6 tomatillasta paljastuikin pari punaiseksi... 4 pienestä vihreästä tomaatista ei oikein saa keitosta aikaiseksi. Siis licuadoraan (=tehosekoitin)!

Viime viikolla pääkaupunkireissuminilomasella osallistuin Hartwallin ja Blogiringin järjestämään tapahtumaan, missä tuli aikamoinen olutpläjäystietoisku maisteluineen. Lisäksi siellä kokkailtiin katuruokaa Top-Chef Teemu Laurellin johdolla, mikä oli aivan hulvattoman hauskaa, koska Teemu on hauska heppu.  

Ihaninta oli kuitenkin se, että siellä oli kulhollinen tomatilloja eli vihreitä tomaatteja, jotka eivät siis ole raakoja tomaatteja, vaan ihan oma lajinsa, jota Meksikossa juurikin käytetään salsa verdeen. Makukin on ihan omintakeinen. Tänne meille asti ei koskaan ole kyseistä lajiketta löytynyt, eikä sitä aivan jatkuvasti taida kyllä Helsingin suunnaltakaan saada. Ehkä koko ajan paremmin, en tiedä? No kun niitä siinä oli sitten "ylimääräisiä" niin pakko oli anastaa muutama essun taskuun. Tein sen kyllä aika suureen ääneen, että varkauteni ei varsinaisesti ollut kovin salakähmäisesti suoritettu... (onko tämä nyt sitä kun tomaattien kasvatuksen yhteydessä aina puhutaan varkaista?....vähän rankempaa puutarhahuumoria näin kevään kynnyksellä!)


Salsa Verde Fresca
Meksikolainen salsa verde
pieni annos n 3dl

5 tomatilloa
1 jalapeno tai vihreä chili
1 valkosipulinkynsi
tuoretta korianteria
vettä
suolaa maun mukaan

Leikkaa chilistä kanta pois, puolita tomatillot, kuori valkosipuli ja heitä ne kaikki tehosekoittimeen. Perään kourallinen  tuoretta korianteria  ja desin verran vettä. Surauta sileäksi. Maista lisää suola ja tarvittaessa vettä, mikäli salsa on turhan tanakkaa.

Tarjoile meksikolaisten ruokien lisukkeena tai käytä vaikka enchiladaksien valmistukseen. Salsa on juuri niin tuoreen ja raikkaan makuinen kuin mitä se näyttääkin. Melkein teki mieli imeä pillillä. Jotkut käyttävät salsassa myös sipulia, mutta henkilökohtainen meksikoauktoriteettini Mirna sanoi: "no, cebolla no lleva, toma un sabor diferente....a mi no me gusta...(Minulle täytyy puhua selkoespanjaa.)


Resepti ansaitsee myös leiman.


Ja vielä: tiesittekö että tomatillot kasvavat kuivien lehtien verhoamana ananaskirsikan tapaan? En minäkään, mutta onneksi on Natasisko.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Viikuna-frangipanetorttu


Ystäväni (no just joo, varmaan) Gordon Ramsey on tämän piirakkareseptin takana. Mieleni on tehnyt sitä kokeilla jo pitkän aikaa, kypsien viikunoiden löytäminen vain ei ole kaikista helpoin tehtävä.

Mutta viettelevältähän tuo piirakka näyttää, vai mitä? Siitäkin huolimatta, että näemmä unohdin tomusokerit pinnalta kuvausvaiheessa....raivostuttavaa! Käyttäkää mieikuvitustanne. Tomusokerin kanssa olisi ollut niin täydellisen kaunista.

Vaikka tässä onkin frangipanea, tortun tekoon ei saa kyllä uhrattua aikaa kymmentä minuuttia kauempaa, pohja on nimittäin valmista voitaikinalevyä. 20 minuuttia uunissa, tarjoilet vielä lämpimän kaunottaren hunajan ja vatkatun kerman (sekä tomusokerin) kera, kelpaa kyllä kruunuksi mille tahansa aterialle.



Viikuna-frangipanetorttu
4-6 torttua, koosta riippuen

450 g valmista torttutaikinaa
 1 keltuainen vispattuna voiteluun
10 tuoretta viikunaa

Frangipane
100g mantelijauhetta
100g voita
1 2/3 dl tomusokeria
1 muna
3dl vehnäjauhoja

Valmista ensin frangipane. Vatkaa pehmeä voi ja tomusokeri vaahdoksi. Vatkaa joukkoon muna. Lisää mantelijauhe ja vehnäjauho ja vatkaa tasaiseksi.

Kauli torttutaikina n. 3mm paksuiseksi ja jotain sopivan kokoista pyöreää apuna käyttäen leikkaa torttupohjat ( alassuin käännetty muumikulho tässä)ja asettele ne uuninpellille leivinpaperin päälle. Viiltele tortun reunapinnat n. 1 cm leveydeltä (ei pohjaan asti) ja voitele reunat sitten keltuaisella.

Levitä jokaiselle tortulle kerros frangipanea ja asettele viipaloimasi viikunat limittäin massan päälle. Vielä hiukan tomusokeria päälle ja uuniin 200 asteeseen 20 minuutiksi.

Valuta vielä lämpimän tortun päälle hunajaa, ripaus tomusokeria ja tarjoile vatkatun kerman kera.

Ehkä kuppi erinomaista kahvia... 



keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Rosmariini-pannacotta, rosmariinisiirappia ja pinjansiemenkrokantti


Lauantaina vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Mitäs jos  hemmotellaan naisia kermaisen pehmeällä pannacottalla, jossa viettelevät rosmariini ja hunaja? Viileään pehmeyteen vastaa rapea rosmariini-pinjansiemen krokantti ja muutama kiehkura rosmariinisiirappia viimeistelee herkun.
 



Hunajainen rosmariini-pannacotta
5 annosta

3 dl kermaa
2 dl maitoa
0,5 dl sokeria
1 rkl hunajaa
½ halkaistu vaniljatanko
1 rosmariininvarsi
2 liivatelehteä

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
Kiehauta kaikki ainekset ja keitä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen muutama minuutti.
Nosta rosmariini ja vaniljatangot seoksesta ja sekoita mukaan liivatelehdet, joista olet puristanut ylimääräisen veden pois.
Kaada tiheän siivilän läpi annosmaljoihin. Anna hyytyä kylmässä vähintään 4 tuntia, mieluummin yön yli.
Koristele tarjolle tuotaessa rosmariinisiirapilla ja pinjansiemen-rosmariinikrokantilla.

Rosmariinisiirappi
2 dl ruokosokeria
2dl vettä
1 rosmariininoksa

Kiehuta hiljalleen kunnes siirappi sakenee, n.10 min. Poista oksa varovasti.

Pinjansiemenkrokantti
40g pinjansiemeniä kuivalla pannulla kevyesti paahdettuna
1 dl ruokosokeria
1 rkl silputtua rosmariinia

Levitä paahdetut pinjansiemenet ja rosmariini leivinpaperinpäälle yhtenäiseksi matoksi. Sulata sokeri paistinpannulla ja kaada se varovasti maton päälle. Anna jäähtyä 5 min. Rouhi kovettunut seos krokantiksi.



Jos päätät juhlistaa ateriaa tällä herkulla, voin ylpeänä kertoa, ettet muuten ole ainoa. Ensi viikonloppuna ainakin tarkasti arvioituna sellaiset 250 PwC Women 2014 -tilaisuuteen osallistuvaa naista herkuttelee tällä  tilaisuutta varten laatimani reseptin mukaan valmistetulla jälkiruualla. 

Olkaa hyvä ja nauttikaa! Ja muistakaa käydä kertomassa mitä piditte.

En ole kyllä hirveän huolissani. Miehenikin tykästyi annokseen...


maanantai 3. maaliskuuta 2014

Albondigas en Chipotle de Doña Blanca


Mexicossa syödään paljon muutakin kun tortilloja eri täytteillä. Tässä yksi resepti Mirnan aarreaitasta, anoppinsa elikkä Doña Blancan lihapullat.

Ja voi poijat oli hyviä lihapullia. Resepti jäi aivan varmasti käyttöön. Salaisuus on kastikkeessa, jossa maistuu  upeasti adobe kastikkeeseen säilytetty chipotle-chili. Eli kun kerran löydät kaupasta sen pienen purkin, tässä taas uusi käyttötapa. Purkki on todella riittoisa, yhteen ruokalajiin kun ei kovin monta chiliä voi laittaa. Suosittelenkin, että loput säilyketölkistä pakastat parin chilin annoksina, avatussa säilyketölkissähän ne eivät kauaa säily.

Lihapullat kannattaa tehdä ehdottomasti possun- ja naudanjauhelihan sekoituksesta, possusta tulee tarvittava maku ja rasva. Lihapullaan on suloisesti upotettu pieni pala kananmunaa, en oikein tiedä sen funktiota, mutta jos edes mennyt Doña Blanca kerran lihapullat näin teki, niin teen minäkin. Hiukan aikaa vievää touhua, kunnon spend-the-whole-day-cooking-meininkiä. Ei vaiskaan, ei siihen nyt niin kauaa mennyt.



Albondigas en Chipotle de Doña Blanca
Doña Blancan meksikolaiset lihapullat chipotlekastikkeessa

Lihapullat
45-50kpl
2-3 viipaletta vaaleaa leipää, hiukan kuivahtanutkin käy
maitoa niin, että murennetut leivät hyvin peittyvät
1kg porsaan- ja naudan jauhelihaa 50/50
1 sipuli hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 munaa
1/2 dl soijaa
 1tl suolaa
mustapippuria
3 kovaksi keitettyä kananmunaa




Chipotle-kastike lihapullille
1 kg tuoreita tomaatteja
3 valkosipulinkynttä
2 kanaliemikuutiota tai fondia
2-3 chipotle chiliä  adobados(tölkistä)
5 dl paseerattua tomaattia 
suolaa, pippuria
vettä

Murustele leivänviipaleet kulhoon ja peitä ne maidolla, anna murujen turvota ja vetäytyä 10 min. Jos leivänkappaleet kovin suuria, voit surauttaa massaa hiukan sauvasekoittimella. Lisää mukaan jauheliha ja kaikki muut ainekset (ei keitettyjä munia), sekoita hyvin ja anna taikinan levätä 10 minuuttia.




Pieni kananmunat pieniksi paloiksi. Ota lihapullataikinasta lihapullan kokoisia mölttejä, pyöritä palloksi, paina toisella peukalolla pullaan kolo ja nosta siihen pieni palanen valkuaista ja keltuaista. Muovaa pallo kiinni. Toista tämä nippa nappa 50 kertaa.

Paista lihapulliin pannulla ruskeat pinnat pienissä erissä (en käyttänyt mitään rasvaa) ja nostele ne sitten soosiin kypsymään 20 minuutiksi.

Kastike

Laita licuadoraan eli tehosekoittimeen, tuohon modernin meksikolaisnaisen tärkeinpään keittiövälineeseen lohkotut tomaatit, kuoritut valkosipulinkynnet, kanaliemikuutiot, chipotlet, suolaa ja pippuria (suolan kanssa varovasti, huom, kanafondi) sekä 2-3 dl vettä. Aja sileäksi nesteeksi.  Laita kastike pataan ja liedelle porisemaan  10-15 minuutiksi, lisää sitten paseerattu tomaatti ja jatka  keittämistä miedolla tulella vielä 10 minuuttia. Lisää sen jälkeen  kastikkeeseen lihapullat ja anna kypsyä 20 min.

Tarjoile valkoisen riisin kera.

Todella maukasta. Tässä on kivaa myös se, että kun lihapullat eivät itsessään ole mausteisia ennen kastikkeeseen upottamista, oli helppo jättää kymmenkunta lihapullaa lapsille pannulle paistumaan.

Ja jännitykselle ensimmäsien lihapullan abduktio. Jee, se oli sielä!



Nämä lihapullat saavat tietenkin itseoikeutetusti autenttisuusleiman.



Huomasimme  turkulaisen Taco Nito -ravintolan kanssa olevamme aivan samalla asialla, levittämässä tietoutta aidosta meksikolaisesta ruuasta. Taco Niton väen sanoin:

Taco Niton tärkein tehtävä Suomessa on tuoda aito meksikolainen keittiö ihmisten tietoisuuteen helposti lähestyttävällä ja uudella tavalla. Meksikon ruokakulttuurilla on paljon annettavaa ja tulevaisuudessa haluammekin tuoda pala palalta lisää Meksikon herkkuja Suomeen. Ruoan laatu ja asiakaspalvelu ovat yrityksemme kulmakiviä ja uskomme että tulevaisuudessa joka taajama Suomessa pääsee nauttimaan tuoreista tacoista ja burritoista.

Taco Nito saa peuhata ravintolarintamalla, minä tuon toivottavasti uusia reseptejä kotikeittiöön. Taco Nito ystävällisesti luovutti logonsa käyttööni.




lauantai 1. maaliskuuta 2014

Approved By Mexicans: Frijoles Refritos

Lisää kuvateksti


Meksikolainen ruoka ja minä. Rakkaussuhteemme on pitkä ja hiukan mutkainenkin. Vaihto-oppilasvuotena tutustuin ja ihastuin ihanaan texmexiin ja siitä se kaikkia lähti. Amerikan vuoden jälkeen kokkailtiin kotona ja kiljuttiin ilosta kun löydettiin kaupasta viimein tacokuoria.

Jostain syystä en ole vieläkään ennättänyt Meksikoon saakka kääntymään. Mutta meksikolaisen ruuan suhteen olen käynyt perusteellista koulua.  Olen joskus kertonut perheemme tekopojasta* Uliseksesta, joka on tutustuttanut koko perheemme aitoon meksikolaiseen kotiruokaan. Ulin vanhemmat käyvät Suomessa myös melkein vuosittain ja silloin kun Mirna saapuu, silloin kokataan!  On tehty tamaleita useaan otteeseen, pozolea ja monenmoista aamiaista,  yhtä sun toista tacoa ja carnitaa. Tarveaineet on usein kuljetettu meksikosta asti.



Jos jotain olen oppinut  niin sen, että meksikolainen ruoka ei useinkaan ole edes tulista, tulisuuden määrää  voi kukin säädellä salsoilla. Mutta koska olen saanut seurata kuinka meksikolainen äiti tekee ruokaa pojalleen, minäkin yhdistän meksikolaisen ruuan nykyään kotiin ja perheeseen, se on kotoista rakkausruokaa parhaimmillaan.

Blogistani löytyy reseptejä meksikolainen hakusanan alta, ja toivon voivani jakaa niitä edelleen. Minulla on vielä kokeilematta Mirnalta viime syksynä haastattelemani reseptit. Tulossa on ainakin kielitacoja ja lihapullia. Meksikossa, kuten muuallakin samasta ruuasta on varmaan sata versiota, paikkakunnittain tai perheittäin, haluan silti uskoa, että jakamani reseptit ovat autenttisia, meksikolaisten hyväksymiä. Meksikonpostauksieni lopussa tuleekin tästedes löytymään Ulin mulle piirtämä Approved by Mexicans- leima. (Se on muuten mukaelma meksikolaisten omasta joutsenlippumerkistä.)



Ja jotta nyt ei menisi ihan pörinäksi niin laitetaan loppuun ajat sitten lupaamani resepti, meksikolainen perussetti jota syödään vähä kaiken kanssa, eli paistetut pavut, Frijoles refritos. Yksinkertaista, mutta niin Meksikoa.



Frijoles Refritos
yksinkertainen meksikolainen papulisäke

1 keltasipuli - kuullota  kuorittu ja pilkottu sipuli pehmeäksi reilussa öljyssä
2-3 tölkkiä käyttovalmiita mustia papuja
1 chipotle chili (chipotles en adobe)





Kumoa valutetut ja huuhtaistut pavut blenderiin yhdessä chipotle- chilin kera. Aja  karkeaksi soseeksi. Lisää massa yhteen sipuleiden kanssa ja paista hetken, älä kuitenkaan kuivata seosta liiaksi. 

Asettele kuumat paistetut pavut tarjoilukulhoon ja koristele halutessasi korianterilla.

Ja loppukevennys pitää olla. Uli on mennyt tähdittämään opastuvideota."Kuinka taco syödään?"

Kyllä meksikolainen tietää.

*lisäksi tekopoikaselitys vielä kerran:*  Kyseessä on Ulin oma termi, jonka hän on niin söpösti kääntänyt espanjasta suomeksi. Sanakirja luultavasti ehdottaisi termille hijo postizo suomalaista vastinetta ottopoika, mutta koska esim tekohampaat ovat dentatura postiza ( sama myös esim tekorinnat) niin loogisestihan silloin hijo postizo on tekopoika. Claro!




Miten Taco Syödään! from Taco Nito on Vimeo.

torstai 27. helmikuuta 2014

Tavallisen hyvää


Mä olen niin tavallinen.

Tavallinen ruuanlaittajakin.  Ruokabloggaajakin elää aivan tavallista lapsiperhe-arkea. Perheenäidin elämää. Sitä kun yritetään revetä joka paikkaan ja suurimman osan aikaa tunnetaan vaan äärimmäistä riittämättömyyttä ja jos ei sitä, niin ainakin syyllisyyttä. Ajankäytöstä, valinnoista, jopa ruokavaliosta.

Yritän armahtaa myös itteni. En pysty koskaan sanomaan, että valmistan aina kaiken alusta asti itse. Monesti kyllä, tietyt asiat on vaan paljon maistuvampia itse alusta asti ponnistettuna. (Vaikka paistetut silakat. Ne on ehdottomasti valmistettava kokonaisista silakoista,jotka perkaan itse, ei fileistä.) Mutta olen myös rakastunut siihen perunavihanneskeittopussiin pakkasessa, josta taikoo vartissa lapsillekin maistuvan keiton. Pinaattilätyt on melkein viikottainen hätävara. Ja välillä ostelen sitä makaroonilaatikkoakin. No onhan se helppo tehdä itse (ja kyllä parempaakin), mutta joskus sen valmiina osto on vaan paljon helpompaa. Ja sitten mulla on salainen addiktio vielä pakastepizzoihin. Ja kaikkeen uuteen, valmisruokaankin. Kerran kokeiltava. Ja niin kuin ruuanlaiton kanssa yleensä, niiden alusta asti tehtävienkin kanssa, joskus tulee hirmu hyvää, joskus never-again-annoksia.



Nyt olen sitten kokeillut Abba Ateriavalmis kalakastikkeita Blogiringin kamppiksessa. Kastikkeet on tarkoitettu nopeuttamaan arkea, lohifile uunivuokaan , kastike päälle ja 25 min. uunissa. Päiväkin oli passeli, lapset sairastaa jotain ihmeellistä pientä kuumeilua hiihtoloman kunniaksi ja oma lomani yliopistolta on vasta ensi viikolla.

Iskä-IsoHoo haki aineet kaupasta ja saatiin näppärästi kello viiden ruoka pöytään.



Laitoin ihan ensimmäisenä perunat kiehumaan ja kiehutin melkein kypsiksi, sain sitten samaan vuokaan paineltua lisukkeeksi ryttypottuina, voita ja oliviiöljyä, suolaa ja pippuria päälle. Pyrstöksi asettelin suloisia broccoliineja. Ne olis kyllä saanut esikeittää, mutta oma moka.

Sitten kaikki vaan uuniin. Valintani oli osunut sitruunaiseen kastikkeeseen ja syödessä tuli kyllä ihan kesäiset tunnelmat, sillä lailla hollandaisetyyppisesti; lohta, perunaa ja parsakaalta. Lähes 800g lohiziivu katosi meille 4 pekkaan tuosta vaan.



Onnistuneen maun, lisäaineettomuuden, helppouden ja muun mukavan lisäksi parasta tässä ehkä on, että voin delegoida ruuanlaiton myös IsoHoolle, jonka ainoa bravuuri on pannulla paistettu makkara. Itse kyllä lisää joukkoon myös purkkihernekeiton, mutta minä irtisanoudun irti sen herkullisuudesta, IsoHoolla kun on mielihalu lisätä joukkoon vaikka nakkeja.


Ja instagramvideointiharjoitukset jatkuvat, onneksi nämä ovat vain 15 min. pituisia. Keskellä tapahtuu jotakin sekavaa...editointi on mielestäni aivan yliarvostettua.....

 




 Yhteistyössä Abba Ateriavalmis

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

The Ruislimppu


In the leivinuuni. Toteutunut unelma.

Jos olisin varsinainen mestarileipuri, olisi ihaninta kun minut tunnettaisiin  ruislimpustani. Kovakuorisesta, ruskeaksi paahtuneesta, happaman aromikkaasta kaunokaisesta. Rakkaudella vaalittuun juureen leivotusta. 

Oven takana jono leivontapäivänä.



Hiukan oioin mutkia. Koska on meneillään Myllärin Luomun kisapuolivuotiskauden viimeinen leivontakuukausi, teemana mestarileipomus, kaivoin Ruisleipäaines pussin kaapista samaan aikaan kun pistin tulet leivinuuniin. Ruisleipäainekseen tarvitsee lisätä vain pala hiivaa ja lämmintä vettä ja sitten antaa lämmintä kättä tai tässä tapauksessa yleiskonetta.

Ruisleipäaineksessa on valmiina ruisleipäjuurta, jonka kyllä haistaa taikinaa vaivatessa. Ruisleipätaikinalla on aivan omanlaisensa sielu. Se on koostumukseltaan tahmeaa, silti erittäin muokattavaa, sen aromi kiidättää minut muistossani aikaan, jolloin ripustauduin kiinni vielä mumman kaatiin (*=esiliina).

Vaivattu taikina saa levätä ja nousta lämpimässä peitettynä, tunnin tai kaksi. Ja sitten siitä leivotaan limput.

Jaoin taikinan ohjeen mukaisesti kolmeen osaan ja pyörittelin palloiksi. Runsaasti jauhoja mukana tässäkin vaiheessa. Itse limppu pyöritellään hauskasti  kättä vasten niin, että saat tavallaan kartion jossa pohja on kämmentäsi vasten, ja jonka käännät sitten pöydälle niin, että kärki osoittaa kattoon. Pitäisi tehdä tästä emoksen pyörityksestä kai video...

Anna limppujen kohota ja repeillä liinan alla vielä 40 min. Paista sitten 250 asteisessa uunissa puolisen tuntia, kunnes limppu kumisee pohjaan koputtaessa.

Tuli niin hyviä, vaikkakin pieniä, että en millään raaskinut rikkoa illuusiota mestarileipurista ja kertoa syöjille käyttäneeni ruisleipäaineksia.




Jauhot toimittanut käyttööni Myllärin luomu. Muita kilpailupostauksia aiheesta:

Suklaapähkinäpikkuleivät