Käristykselle kaveri

Ja sehän on tietenkin maa-artisokka-perunamuusi!

Viikonloppu uhkaa ilkeästi huveta käsistä ilman ainoatakaan postausta, siispä tässä pika-sellainen.

Viime viikonloppuna syötiin meillä superherkkusuosikkiamme hirvenkäristystä ja yllätys yllätys tänään mummolassa syötiin myös hirvikäristystä. Mutta tokko siihen voi kyllästyä. Ohje kaikessa pyhässä yksinkertaisuudessaan täällä.

Kun minulla oli jääkaapissa vielä Raijalta saamianin maa-artisokkia, päätin käristeen kaveriksi polkaista kunnon muusit. Mulla sattui olla myös kulhollinen hyvin karamellisoitunutta punasipulisilppua (luulin polttaneeni kikhernesalaatin sipulit edellisenäpäivänä ja tein salaattiin uuden satsin) ja näin pääsi lautaselle kelpo lisäke.

Maa-artisokka-perunamuusi

määrät väkimäärän mukaan

puolet jauhoisia perunoita

puolet maa-artisokkaa

ruskian karamellisoituneeksi pannulla helliteltyä punasipulia maun mukaan

reilu kimpale voita

lämmitettyä maitoa (vähän)

suolaa

Keitin perunat ja maa-artisokat kuorineen kypsiksi ja pusersin ne perunapuristimen läpi, niin ei tartte kuoria. Sekaan sipulit ja voi, sekoita, tarvittaessa hiukan maitoa. Lisää suola!

Nam!

Korianterilla (NAM!) ryyditetty kikherne-fetasalaatti

Sain synttärilahjaksi natoni perheeltä Tessa Kiroksen hurmaavan "Hillasoilta oliivilehtoihin"(alkup. Falling Cloudberries). Tessan äiti on suomalainen, isä kyproslainen/ kreikkalaisilla sukujuurilla, aviomies italialainen, lapsuudessaan asunut Etelä-Afrikassa, myös Lontoossa ja nykyään Italiassa. Tessa käy läpi ruokamuistojaan kustakin maasta viehättävin kuvin ja pikku tarinanpätkin. Lisäksi  kirjassa on vielä makuja maailmalta -osio, eli varsinainen sekametelisoppa, mutta aika kiva sellainen. Minua viehättää myös ajatus, että joku jossain muussa maassa lukee hyvinkin eksoottista Suomi-osiota.

Mutta löytyihän kirjasta monta reseptiä merkattavaksi myös tuleviin kokkailuihin. Päällimmäiseksi kirjasta jäikin sellainen aurinko-oliiviöljy-kana-yrtit- tunnelma, ja eikun pientä piristystä tammikuun kokkailuihin.

Aivan ensimmäisenä oli pakko toteuttaa tämä korianterinen kikherne-fetasalaatti.

Korianterilla ryyditetty kikherne-fetasalaatti

200-250 g valutettuja kikherneitä
2 dl oliiviöljyä
1 suuri punasipuli hienonnettuna
5 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1-2 punaista chiliä ilman siemeniä ja hienonnettuna
200-250g fetajuustoa murustettuna (kaihda valmiita kumikuutioita!)
4 kevätsipulin varret hienonnettuna (multa unohtui, menee ilman, vois korvata myös ruohosipulilla)
1 puntti korianteria hienonnettuna
1 puntti sileälehtistä persiljaa hienonnettuna
1 sitruunan mehu
suolaa ja pippuria myllystä makusi mukaan

Kuumenna 3 rkl oliiviöljyä ja kuullota siinä punasipuli pehmeäksi. Lisää valkosipuli ja chili, pehmittele mutta älä anna palaa. Kun nenääsi tulee valkosipulin tuoksu, poista pannu levyltä. Jäähdytä ainekset kunnolla.

Kun huuhtelet ja valutat kahviherneitä ja vähän heiluttelet siivilää, herneistä irtoaa usein kuoriosaa. Voit poimia ne pois. Muuten lisää kikiherneisiin feta, kevätsipulit, korianteri, persilja ja sitruunamehu, mausta pippurilla ja suolalla tarvittaessa. Lisää lopuksi jäähtynyt punasipuliseos ja loppu oliiviöljy, sekoita hyvin.

Voit valmistaa tämän jo etukäteen ja jättää muutamaksi tunniksi marinoitumaan niin maut vain syvenevät. Menee sellaisenaankin pitaleivän kaverina. Meillä tein lisäksi vielä uunilohkoperunoita (koska lapset ei ehkä piittaa niin tästä chilistä) ja kanastrippejä uunissa. Muuten oikein herkullista, mutta viittä vaille valmis ruoka jäi uuniin kun Iso Hoo ja Urho8v päättivät vetäistä alle vitosen murtsikkalenkin. Nain ollen meillä oli sitten kanakorppuja ja lohkoperunoita.

Mutta hyvinkin herkullista kikhernefetasalaattia. Korianterilla ja lehtipersiljalla!

Ai niin, ja jos haluatte, että pösilä ruokabloggari laittaa Henri Alenin ihan hämilleen odottamattomilla kysymyksillään ja vielä raportoi asiasta blogissaan tiedän yhden jonka" ihan Gojissa " tekelettä (äitini sanoin) pitäisi käydä äänestämässä CocoVi -kilpailussa facebookin kautta täällä. Palkintona on nimittäin parhaille kokkaustuokio kyseisen Muru-henkilön kanssa. Teillekin arvonnassa tuotekasseja.  Kiittää ja pokkaa.

Shanghai Cowboy

 

Mexican fusion kitchen, ilmoittaa kyltittömän ravintola Shanghai Cowboy'n kotisivut. Meksikolaisia makuja suomalaisista raaka-aineista ja kuinkas se nyt menikään? Paljastui kyllä, että Mexican fusion sisälsi sumeilematta myös hyvin paljon aasialaisia vaikutteita, mutta mikäpä siinä, hyväähän se on vietnamin possukin!

 

Joulukuussa kokkikoulun aikaan viivyimme Iso Hoon kanssa Helsingin reissulla kaksi yötä.  (ollaan nyt testattu sattuneesta syystä scandiceja, tällä kertaa Torni, jonka joulukatuisista näkymistä lumiseen Helsinkiin 10+, mutta muuten aikamoinen pettymys,tai siis ihan tavallinen, en tiedä mistä olin saanut päähäni sen olevan jotenkin spesiaalimpi? Minne siis Helsingissä hotelliin, jos haluaa vähän erilaisen elämyksen :kiva miljöö, palvelu ja huippuaamiainen?)anteeksi, anteeksi, jälkikorjaus, Marskissahan me oltiin.

Eka iltana suuntasimme 7 hengen ystäväporukalla siis ulos syömään, pöytävaraus oli tehty  tähän kyseiseen Unioninkatu 18 ravintolaan jonkun ystävän suosituksesta.

Ja puolensa ja puolensa. Niin on kaikella. Ruoka oli erittäin kohtuuhintaista ja annokset oikein reiluja, vaikka olin jostain lukenut nurinaa pienistä annoksista. Palvelu oli ystävällistä, hiukan sekoilevan rentoilevan viipyilevää, eivätkä tietyt pankkikortit toimineet tuona iltana, mikä aiheutti kai ylimääräistä härdelliä.

Ravintola on todella pieni pitkänomainen tila ja pöydät pikkuisia baaripöytiä, jotka eivät ole kyllä tarkoitettu ruokailuun ellei nyt haeta sitten jotain ihme-eksotiikkatunnelmaa vääränlaisilla kalusteilla. Lisäksi, kylmä kun oli, ainakin minä sain joka kerran ulko-oven käydessä selkääni jäätävät puhurit.

tässä meidän 7 hengen seurueen jäljet (tyhjät päydät)

Ja itse ruokaan: Alkupaloina otimme kaikille oman keittiön nachoja, guacamolea ja salsaa. Ison Hoon kanssa jaettiin Prawn Tostada with avocado, lime mayonnaise, pico de gallo and piri ( rapeita pieniä tortillalettuja jättikatkaravunpyrstöillä avokadon, limemajoneesin, picode gallo tomaattisalaatin ja piri -pippurin kanssa)

 
sekä Char Siu Pork with maroon, papaya, peanuts, basil and mint (Char Siu possua pappayjalla, suolapähkinöillä, basilikalla ja mintulla, mikä hitsi on maroon?)

Hyviä olivat, kumpaisetkin, tuo possu toi mieleen vähän Bo Ssämin.

Pääruuaksi olisi pitänyt tilata jotain muuta kuin mitä minä tilasin. Esimerkiksi BBQ Pork Chalupa with cinnamon bean, pico de gallo and cream fraise (Grillipossua -vähä kuin nyhtösellaista- kanelipapuja, pigo de galloa ja ranskankermaa). Vähä minua alkoi kyllä jo kyllästyttää annosten samanlainen esillepano, alkuruuissa se oli vielä viehättävän raikasta, mutta kun useissa pääruuissakin oli sama muotti....

 

Ehkä parasta oli Iso Hoon  syömä Chocolate Ribs with coke, chipotle, mekong slaw, pomegranate and mint (Suklaaribsit cokiksella, chipotlella  granaatinomenalla, mintulla ja "mekong Slawlla").
Eriytiskiitokset aasialaistyyppisestä lisäkesalaatista, mekong slawsta. Ribsejä ei voinut ennakko-odotuksista poiketen oikein syödä käsin , koska supermurea liha jäi lautaselle ja vain luu jäi käteen nostaessa. Mutta eihän siitä nyt voi valittaa!

Mä aloin sitten tietenkin kikkailla ja oikein haastatella tarjoilijaa parhaimman annoksen kaipuussani. Olin jo melkein itse päättänyt ottaa vähän tavanomaisilta kuulostaneet, mutta arvatenkin superhyvät tacot, mutta tarjoilijan suosituksesta päädyin  ottamaan Tamarind Braised Beef Buritto with refried beans, mekong slaw and cucumber salsa (tamarindi liemessä haudutettu naudanliha Burito, papuhöystöllä, mekong slaw-salaatilla ja kurkkusalsalla). Tämä oli kyllä epäonnistunut annos niin ulkonäöltään, valmistukseltaan (burrito vähän palanut) kuin maultaankin. En olis kyllä tunnistanut täytettä naudanlihaksi, jota se kai oli?

Mikäli annos oli sellainen kuin kuului, oli meillä kyllä tarjoilijan kanssa melkoisen eri maut!

Kun paikalle sitten ilmestyi glitterinaamainen DJ, aloimme epäillä, että paikka ei ehkä ollut sittenkään suunnattu meille keski-ikäisille ja poistuimme paikalta jonnekin muualle jälkkärdrinksuille.

Siis ei minulla ole mitään henkilökohtaista glitterinaamaisia DJ:tä kohtaan, päinvastoin, hän vaikutti oikein sympaatiselta,  ja jos olisin 28v hienoisen trendikäs tyyppi joka hakee aina vähän jotain erilaista ja vaikka isolla likkaporukalla viettämässä iltaa syöden ja muutaman drinksun voimalla, ehkä myöhemmin intoutuisin myös tanssiin (pöydillä, saa olla kyllä varovainen...)...  niin mähän olisin täälä ihan täpinöissäni.

Mutta nyt ei kyllä mun  hienoisen glitterit legginssitkään auttaneet tällä kertaa ja siirryimme keskustelemaan laskettelusta (yksi pariskunnista on nykyään ihan extreme laskettelijoita, menossa Japaniin  tänä vuonna...eivät käytä hissejä vaan pistävät karvat suksenpohjiin), talonrempasta, lapsista, veneistä (joista me ei Iso Hoon kanssa ymmärretä mitään, ellei puhuta sitten risteilyaluksista), eroista, lähestyvästä joulusta ja ylipäänsä sellaisesta hienovaraisesta kettuilusta mitä harrastetaan tuttujen (keski-ikäisten) kesken kun tunnetaan niin hyvin, että tiedetään kunkin kipupisteet ja on jännä vähän tökkiä tikulla. Rakkaudesta se hevonenkin potkii, vai mitä?

Mutta Summa summarum: Ei voida puhua ruuasta samalla viivalla Helsingin helmen, Patronan kanssa . Kotikutoista yritystä kyllä löytyy, niin ruusta, miljööstä kuin palvelustakin ja tietynlaista vetovoimaa kaikessa absurdiudessaan Annokset vaihtelevan tasoisia, mutta ainakin menussa kuulostavat hyvältä, mutta plussaa hyvistä hinnoista, ei aina tartte kattella satasen lentoa ravintelissa käydessä.

Että käykää, sillälailla ennakkoluulottomasti vaikka arkena elokuvan jälkeen, ihan passeli.
Tarjoilijatyttö puhui suomea, muuten pöytävarausjutskat oli hoidettava kolmannella kotimaisella. Ainakin viikonloppuna pöytä täytyy varata.

Elokuva-illan Tex-Mex pelastus

Varmaan kaksi asiaa mitä en saa suustani ulos. Toinen on  "Moi!" ja toinen on "leffa". Tämäkin otsikko olis huomattavasti enemmän menossa mukana, jos se olisi "leffa-ilta". Mutta kun en puhu noin, en saa kirjoitettuakaan noin. Erikoinen, mutta jatkuva vika. Ja ettei kukaan ymmärrä nyt väärin, niin toki tervehdin ja hyvästelen ihmisiä koko ajan, mutta moi sanomanani tuntuu vaan aivan teennäiseltä.

Mutta suuhun sisään tunkemisella, sillä ei tunnu olevan mitään rajaa. Joten vuoden ensimmäinen postaus sijoittuukin kulinarismin huippuhetkien sijaan enemmän mättölinjalle. Mutta sillekkin on oma paikkansa.

Tutummat varmaan ovat havainneet viehtymykseni meksikolaiseen keittiöön. Joskus jenkkivuosi  (jenkki ja kaikki sen muunnannaiset, olen vasta hiljattain pystynyt käyttää sanaa muusta kuin purukumista puhuttaessa) kuitenkin nostaa päätään ja  käännyn sumeilematta Tex-Mex: in puoleen. Koska sillekkin on paikkansa.

No Tex-Mex tyyliin on tullut tehtyä aina samat monenlaiset nachot, tacot ja tortillasalaatit. Siksi iskinkin heti silmäni näihin Pioneer Womanin Easy Green Chile Enchiladoihin, pikkuisen vaihtelua.

Mikä parasta. Voi ostaa kaikki tavarat valmiiksi etukäteen varalle, että sinulla on sitten kun himo iskee, tai voit loihtia tyhjästä herkut kun luulet, että sinulla ei ole mitään kivaa syöpöteltävää ja se hyvä elokuvakin olis tulossa tv:stä. Poikkeuksena ehkä juusto ei säily forever, mutta senkin voi raastaa ja pakastaa vaikka etukäteen, jos juusto on harvinainen näky jääkaapissasi. Ja  jos  himo iskee yllättäen, viittä vaille elokuvan alkua, ei hätää, et missaa kun ekat 5 minuuttia, koska näiden teossa ei mee kun 10 minuuttia.

Ja ohjettahan joutuu aina vähän soveltamaan, pääasia on, että ostat niitä pieniä maissitortilloja, jotka siis ovat pelkkää maissia ja siten myös gluteenittomia. Näitä löytyy kyllä molemmista valtamarketeista, mutta ainakin Cittarissa ne löytyvät Tex-Mex osaston sijaan gluteeniton tuote -hyllyvälistä, mikä on aivan idioottimaista.

Ongelmaksi jää vielä nimi, enchilada kun on käsittääkseni aina rullattu ja esim tostadat rapeita...

Tex-Mex  tortillat  uunissa

paketti pieniä pehmeitä maissitortilloja (2-3 per syöjä)
1 prk Salsa Verde kastiketta (Pirkka, mieto)
1 prk siivutettuja vihreitä chile tai jalapenoja
1 sipuli
voita
juustoa raastettuna (esim goudaa ja kypsynyttä cheddaria puolet ja puolet)
1 purkki lemppari valmissalsaasi (Old El Paso thick and chunky on mun)
ranskankermaa tai kermaviiliä

 Ja aloituksesta 10 minuuttia voit aloittaa televisionkatseluherkuttelun!

Ajastin siis päälle.

Laita  uuni 225 asteeseen. 
Kaada salsa verde kasariin kuumenemaan ja hienonna maun mukaan (kourallinen) jalapenoja mukaan.
Silppua sipuli ja laita voinokareeseen hiljalleen kuullottumaan ja pehmenemään.
Raasta Juustot
Avaa salsa ja kermaviili.
Levitä tortillat uuninpellille leivinpaperin päälle ja ripottele jokaiselle juustoraastetta.
Tuikkaa uuniin kunnes juusto sulaa.
Sitten vaan joka tortillan päälle ensin sipulia, sitten salsa verdeä, sitten punaista salsaa ja lopuksi kermaviiliä.
Kastikkeet kannatta vetää keskelle vauhtiraidaksi, niin on helpompi syöda kun taitat tortillan kahtia.

On sotkuista. On hyvää.

Ja se elokuva oli tällä kertaa Napapiirin sankarit.

Sekin oli hyvä! Uskoakseni myös ensimmäiset viisi minuuttia....

Kauhian kallis joululahja

Tietokoneongelmoidessa, mitä puuhaa harrastan vieläkin sujuvasti vuoden vaihtuessa, meni ohitse miljoona  joulun postattavaa asiaa, ennen joulua, joulun aikaan, joulun jälkeen...eihän niitä nyt enää viitti ainakaan hirviästi levitellä, koska, niinkuin sanonta kuuluu, uusi vuosi, uudet kujeet.

Jotain sentään on pikkupakko (tiedettehän, se sisäinen palo?) jakaa, ja itseasiassa tämä jos mikä sopii hyvin myös Uuden Vuoden tunnelmiin, varsinkin jos aiotte posauttaa auki pullon ihanaa, kylmää kuplivaa...samppanjaa, cavaa tai proseccoa, sektiä....

Sillä nyt kaikki korkit visusti talteen. Koska niistä voi varsin näppärästi ja varsinkin nopeasti ASKARRELLA jotakin erinomaisen ihanaa. Leikkaat nimittäin korkista sen kavennuksen jälkeen olevan päätynupin irti (tarkoitukseen käy varsin mukavasti kaikki laadukkaat keittiöveitset, ja myös ne ei niin laadukkaat, hätätapauksessa myös mora) ja liimaat laatugluella, eli esimerkiksi erikeepperillä leikkauspintaan tiimarista tai askarteluliikkeestä ostamasi magneettinapin (tiimarin hinta 6kpl 1,49).

Näin saat poislahjoitettavaksi tai itsellesi pitkäaikaiseen pitoon (esim. laskut, lukkarit, valokuvat, kotipizzan alennuskupongit ja kummipojan piirustukset jääkaapin ovessa) upean kauniin, uniikin jääkaappimagneetin, jonka  aito, rosoisen sileä pinta,  etupuolen taidokas leimaus ja materiaalin joustava lämpö sormiasi vasten tuovat arkeesi ripauksen ylellisyyttä, tarinan jostain kallisarvoisesta hetkestä tai vielä kauempaa, viiniköynnöksissään kypsyvien rypäleiden pitkästä, hellyydellä vaalitusta matkasta korkin sinetöimään pulloon.

Ja koska kallis lahja on se paras lahja, on lahjansaaja varmaan pyyteettömän ilahtunut tiedostaessaan  ne eurot jotka ovat lahjantekijältä kuluneet magneetti-, liima- ja työaikakustannusten lisäksi itse päämateriaalin hankintaan. Esimerkiksi tuollainen 4 magneetin setti, kustantaa tekijälleen helposti parikin sataa euroa, pelkästään samppanjapullojen hinnassa!

Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2013!  Kaikille!

p.s. jotkut ihmiset ovat saattaneet sortua alumiinipintaisiin kodinkoneisiin, ja ovat joutuneet luopumaan jokakeittiötä raikastavasta -ja selkiyttävästä-  jääkaappimagneettimaniasta kiinnittömättämyysongelmien pakottamana. Heille suosittelen esimerkiksi Ikeasta hankittavia erilaisia magneettitauluja tai listoja.

p.s II tätä postausta ei sponsoroinut Tiimari, Eri Keeper, Mora, Ikea, eikä edes Lanson tai muu samppanjan valmistaja. Harmikseni.

Joulutervehdys ja pakkoloma

Lämmin joulutervehdys kaikille ystäville, blogiani lukeville, tänne satunnaisesti eksyneille sekä ihanille kanssabloggaajille.

Tietokoneeni sanoi perjantaina irti kaikki sopimuksensa, antoi kaikkensa ilemeisesti Urhon aamuiseen Minecraft sessiioon ja päätti lopettaa surffauksen kertaheitolla saappaat jalassa. Välipäivinä luultavasti sitten tiedän onko kovalevy kunnossa... äitini sanoin, kuultuuan katastrofista " no siinä meni blogi ja kaikki!" ;D
Onneksi ei nyt sentään ihan näin, mutta luultavasti uudet postaukset ovat nyt jonkun aikaa katkolla. Ehkä ihan terveellinen pakkoloma.

Joulupäivänä ainakin haluan kattoa E.T:n Urho8v. kanssa....

Mutta kun tässä olis ollu niin kaikkea kivaa postattavaa....

Kilttejä mukuloota

Jos omat kersat jopa joulun alla välistä tuhmaaloovat, samaa ei voi sanoa näistä koiraystäväni Raijan penkistä kaivetuista maa-artisokka kaunokaisista. Nehän taipuvat kiltisti vaikka miksi. Ja varsinkin nyt kun tajusin, ettei nätä kirjaimellisesti moniulotteisia tyyppejä ole laisin pakko kuoria, päinvastoin, kuoret vaan tuovat intensiteettiä makuun. Hyvä pesu harjalla ja se on siinä. Sosekeitossa ei mitään ongelmaa ja näin paahdettuna kuori on yksinkertaisesti lisäbonusta. Ja että tämänkin asian tajusin vasta, kun luin kanssabloggajieni, joilla on taito uudelleen maustaa näkökulma kuin näkökulma, postauksia tässä syksyn mittaan. (aina upeat Sillä Sipuli ja Siskot kokkaa).

Nämä veijarit löysivät  tiensä uuniimme jo tuossa marraskuun puolella, mutta koska edellisen postauksen keitto innoitti muutaman kommentin tästä kuorimattomuudesta, niin ajattelin, että postaus olisi paikallaan. Tämä on muuten ehkä pikkuisen käänteinen Blogireality, kyseessä on nimittäin ihan tavallinen tiistai-ilta, kun ei ollut keritty ruokakauppaan sitten edellisviikonlopun ja ihmettelin mitä laitan ruuaksi. Jääkaapissa oli siis ystäväni tuomia maa-artisokkia, puolikas aurajuusto, ja pakkasessa härän entrecóte.

Oli kyllä pakko avata tiistaille myös viinipullo!(meillä yleensä vain viikonloppuvieraille)

Paahdetut maa-artisokat

Maa-artisokkia
öljyä
suolaa
pippuria
savupaprikaa

Pese mukulat hulellisesti ja puolita ne. Asettele ne uunivadille, pirskottele reilulla kädellä öljyä ja sirottele päälle haluamasi mausteet. Anna paahtua 200 asteessa uunissa n. parikymmentä minuuttia. Halutaan pikkuisen väriä ja napakka kypsyys. Maa-artisokka kuitenkin hiukan bataatin tavoin (en saa niitä ranskikisia onnistumaan?) mössääntyy helposti, jos se menee ylikypsäksi.

Entrecóte

Olin leikannut välikyljyksen pakkaseen jo valmiiksi pihveiksi. Siispä sulaneet ja huoneenlämmössä huilineet biffit kuumalle pannulle voiöljyseokseen. Paista molemmilta puolilta haluamaasi kypsyyteen, Medium on hyvä. Entrecóte on justiinsa sellainen viharakkaussuhde pihvi (sopii siis hyvin esim hääpäivä-illalliselle), Siinä oleva rasva maustaa sen upean maukkaaksi, mutta samalla suuhun voi tulla myös ikäviä jänteikkäitä "välipaloja". Henk kohtaisesti olen ratkaissut tämän ongelman sillä, että käytän aina superterävää pihviveistä syödessäni ja leikkaan suosista heti ne vähäkin epämääräiset välikohdat pois, enkä ota niitä suuhuni purkaksi. Hiukan voi lautaselle jäädä siis tavaraa, mutta maku on hyvä ja säästyy siltä yökkimisefektiltä, jonka minä ainakin herkästi saan epämääräisestä palasta (toivottavasti kellekkään ei jää traumaa tästä paljastuksesta).

Sinihomejuusto-rosepippurimaustevoi

100 g pehmeää voita
50g sinihomejuustoa
1 rkl kokonaisia rosepippureita morttelissa hiukan survottuna

Koko muu ruuanvalmistus kesti siis noin puoli tuntia, mutta maustevoista kannattaa aloittaa, että se ehtii jähmettyä. Survo siis kaikki ainekset sekaisin ja muotoile voipaperin avulla rullaksi ja kääri folioon tai kelmuun ja pistä pakkaseen pikajähmettymiseen.

Rakastan maustevoita pihvin kanssa, huomattavasti enemmän kuin kastikkeita. luultavasti koska ne ovat yksinkertaisia valmistaa, silti muutamasta ainesosasta saa herkullisen lopputuloksen. Tämän voin mulle vinkkasi herkkumessuilla Sara (La Fountain) ja tämä olikin tosi herkkua.

Sitten vaan tämä annoksista yksinkertaisin lautaselle:

Ettei nyt näytä niin lohduttomalta tuo annos niin valehtelen paljastan, että annoksen jälkeen nautittiin, kenties johonkin ksekieurooppalaiseen tapaan?, tiukka vihersalaatti.

Tää oli nyt sitä arjen juhlaa...