About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Ei makia maailmasta lopu: Valkosuklaakakku browniella


Kodin Kuvalehdessä julkaistiin alkuvuodesta järjestämänsä suklaaherkkukilpailun satoa. Kilpailun voittajaksi valikoitui tämä "Valkosuklaakakku browniella" (ohje  Minna Salin).

No pakkohan tälläistä on kokeilla. Resepti osoittautui toimivaksi, vaikka se hiukan työläs onkin, sitä noudattamalla saa hyväkoostumuksisen kakun. Syntisen vahvan suklaista tämä kyllä on, raskasta pikemminkin kuin makeaa. Tarjosin sen limellä ja sokerilla maustettujen survottujen mansikoiden ja vadelmien kanssa, jotka sopivasti raikastivat tätä meillä pihviaterian tuhtina jälkkärinä kahvin kera tarjottua kakkua.

Kaupan päälle tuli aivan Nigellamainen olo, kun parina seuraavana päivänä kävin aina jääkaapista lusikalla lohkaisemassa suuhuni palan tätä herkkua...

Ja hän ihmettelee miksi imetys ei laihduta...

Kopioin reseptin vielä tähän.



Valkosuklaakakku browniella

Brownie-kerros


100 g voita
100 g tummaa suklaata (70%)
2 munaa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl tummaa kaakaojauhetta (esim. VanHouten)
¾ dl vehnäjauhoja (AnniHelena)
2 dl vadelmia


Juustokakkukerros

100 g valkosuklaata
1 prk (200 g) maustamatonta tuorejuustoa
1 prk (200 g) ranskankermaa
2 munaa
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
pari tippaa vaniljauutetta (oman maun mukaan, kannattaa maistella)

1. Leikkaa 24–26 senttisen irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Voitele halutessasi kevyesti.

2. Sulata tumma suklaa ja voi miedolla lämmöllä hellalla kattilassa. Vatkaa munat ja sokerit kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi kaakaojauhe jauhoihin. Lisää muna-sokeriseokseen sula voi-suklaaseos. Sekoita varovasti. Nostele varovasti joukkoon jauhot.

3. Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Ripottele päälle vadelmat. Paista uunin alatasolla 175 asteessa 15 minuuttia.

4. Valmista sinä aikana juustokakkuseos. Sulata valkosuklaa vesihauteessa. Sekoita tuorejuusto ja ranskankerma notkeaksi. Lisää joukkoon munat yksi kerrallaan. Sekoita massaan sokeri, vaniljasokeri ja vaniljauutetta. Sekoita sulaan suklaaseen lusikallinen juustoseosta ja vasta sen jälkeen sekoita nopeasti suklaa lopun juustoseoksen joukkoon.

5. Ota vartin jälkeen brownie uunista ja laske lämpötila 160 asteeseen. Kaada juustoseos brownien päälle ja jatka paistamista, kunnes juustoseos ei ole enää juoksevaa, noin puoli tuntia. Kokeiltaessa tutisee kevyesti. Ota kakku uunista ja anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä, sitten jääkaapissa yön yli.







maanantai 4. huhtikuuta 2011

Spagettia, simpukkaa ja sinihomejuustoa


Kävin läpi varmaan kaikki keittokirjani- siis lukemalla- äitiyslomani alussa, aamun synnytystäkin edeltävän yön luin vierashuoneen sängyn päällä keittokirjoja kun en poltoiltani saanut nukuttuakaan. Maitotyttö on siis jo kohdussa altistunut muhkealle määrälle gastronomista kirjallisuutta, jos lapsi kerran jo masussa tottuu kuulemiinsa ääniin ja äidin syömiin makuihin, niin varmastikin lukemani teksti ja sen synnyttämät mielikuvat lienevät kulkeutuneen jotenkin vauvelinkin aivoituksiin...

Ja mulla on ainakin kirjahyllyt täynnä nyt keittokirjoja, jonne on kätevillä erivärisillä teipeillä merkattu kokeiltavia reseptejä. Osa kirjoista oli sellaisia, joista ei koskaan oltu kokattu, tai ei ainakaan sitten kymmeneen vuoteen. Eli nyt tulikin uutta inspiraatiota. Ei toki aina mitään maata mullistavia ennen kokeilemattomuuksia, vaan aivan simppeleitäkin reseptejä, joista ajattelin että aha, tuota-saan-tehtyä -vaivattomasti-ja-nopeasti, tai enpä-oo-hoksannu-tuollaista-ennen-tehdä-vaikka-aineksiakin-on-yleensä-kaapissa ja pitäiskö-kokeilla-kuinka-tätä-oikein -oikeasti-reseptin- mukaan-tehdään.

Tämä pasta täyttänee ainakin nuo kahden ensimmäisen kategorian kriteerit. Alkuperäinen resepti löytyy sellaisesta täysin kokkaamattomasta opuksesta kuin RUOKAVUOSI (Valitut Palat). Onkos kellään  muulla tälläistä hyllyssä? Aika monta merkkilappua sai nyt sivuilleen tämäkin kirja.

Spagettia simpukkaa ja sinihomejuustoa

250g spagettia
vettä
2tl suolaa/litra vettä
1 tlk vteen säilöttyjä simpukoita (n. 400g)
Puntti hienonnettua lehtipersiljaa
1 rkl voita
2rkl
vehnäjauhoja
4 dl maitoa
mustapippuria
1 pussi aurajuustomurua

Keitä spagetti kypsäksi ohjeen mukaan.
Pastan kiehuessa valmista juustokastike; sulata rasva kattilassa ja lisää jauhot. Lisää maito vähän kerrallaan sekoittaen. Keitä kastiketta 3-5 min. Lisää sinihomejuusto. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Lisää valutetut simpukat kuumenemaan kastikkeeseen.

Sekoita valutettu spagetti kastikkeeseen kahden puuhaarukan avulla. Kaada lämmitetylle vadille ja ripottele silputtu persilja päälle. Tarjoile rapeakuorinen leivän kera.

Näin vaan arkisetti tölkkisimpukoista oivaa ruokaa. Sitten vaikka viikonloppuna voi fiilistellä ja aloittaa tuoreiden jynssäämisellä kun on aikaa. Toisaalta, en kyllä malta niistä  mitään spagettiannosta tehdäkään kun ne vaan on niin hyviä valkosipulissa ja viinissä....

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Lisää kakunkoristeita

Väsäsin viime yönä 5h kakunkoristeita vaahtokarkkimassasta naapurin huomisiin ristiäisiin. Niistä tuli hienoja.
Kuvia ei ole.
Eikä muuten enää kakunkoristeitakaan.
Koira söi.
Vanha vitsi, mutta vähän turhan todellinen meillä.
Ottakaa edes osaa.

(Valitettavasti tämä ei ole myöskään aprillipila!)

torstai 31. maaliskuuta 2011

Viikon kalaruoka: Kypsä lohitartar ja käsienpesua


Meinaa mennä tässä kuussa vallan makian puolelle koko blogi, mutta onhan meillä ruokaakin syöty. Ja myös vaadittuja viikottaisisa kala-annoksia. Eilenkin erittäin innovatiivinen (NOT!) pakastelohkoperunat vuokaan, kypsennys, päälle sitten loppurasia kirsikkatomaatteja puolitettuna, yksi sipuli viipaloituna, tonnikalapurkin sisältö, suolaa, pippuria, pari kourallista juustoraastetta ja vielä10 min. kuumassa uunissa. Syötiin Chunky salsa -purkin jämien kanssa. Oikein varsinainen arkimättö, eikä kai tätä nyt voi kalaruuaksi laskea :). Mutta voin kertoa salaisuuden: maistu tosi hyvältä. Söin aivan liikaa. Urho6v sen sijaan kieltäytyi syömästä, koska a) tua ei näytä kovin herkulliselta b) ja mä tiedän maistamattakin, että tuo ei maistu hyvälle. Aukottomia perusteluja. Mutta kyllähän kasvava eskarilainen nyt raa'alla porkkanalla ja banaanillakin (no se oli taas vuorostaan vähän ylikypsä, kuorin koko banaanin, ettei näe mustia kuoria...) pärjää. (huokaus)

Mutta siis on meillä tehty "kunnon" ruokaakin. Pirkasta löytyi tälläinen kokeiluun mennyt resepti.


KYPSÄT LOHITARTARPIHVIT(5 annosta)
n. 600 g nahatonta lohi- tai kirjolohifileetä
1 (iso) sipuli
1 kananmuna
2 rkl kapriksia
2 rkl piparjuuritahnaa
1/2 tl mustapippuria
(ripaus suolaa)

Paistamiseen
juoksevaa margariinia tai öljyä

Leikkaa lohi pieniksi kuutioiksi, hienonna sipuli ja kaprikset. Sekoita lohikuutioiden joukkoon sipuli, muna, kaprikset, piparjuuritahna, pippuri ja halutessasi ripaus suolaa. (Huom! kaprikset ja piparjuuritahna sisältävät suolaa). Paista seoksesta lettupannulla pihvejä. Taikinasta tulee noin 12 pihviä.


Reseptissä oli kivaa kun ei tarvinnut sotkea mitään erillisiä koneita tai myllyjä kalan hienontamiseen, vaan krouvisti veitsellä pienittiin. Lisäksi tässä oli mun ikisuosikkejani kaprista ja piparjuurta, niin tämähän voi olla pelkästään hyvää.

Lisäksi pilkoin muutaman tomaatin ja tyhjensin oliviipurkin lopun tomaatti-oliivi salsaksi ja paahdoin uunissa jauhoiset, öljyllä sivellyt, suolatut ja pippuroidut perunanpuolikkaat lisäkkeeksi. Päälle kermaviili- tilli kastike johon taisin murskata yhden valkosipulinkynnenkin.

Oikein maukasta ja vaihtelua lohiruokiin. Kysymys tietenkin kuuluu, että mikäli sinulla on lohifilettä, miksi et pääsisi vielä helpommalla ja paistaisi medaljongit tai palat vaan rapeaksi pannulla. Kaprikset ja piparjuuret voi laittaa sitten vaikka sen kanssa tarjottavaan kermaviili- tai jugurttikastikkeeseen. Mutta jos sulla on jotakin pikku kuutiota tai suikaleita, tee näitä.


Ja sitten vielä se käsienpesu: Kun kalaa käsittelee, alkavat kädet yllättäen haista kalalle. Superserkkuni on varsin kätevä ihminen ja toi Maitotyttöä katsomaan tullessaan äitylille omatekemää saippuaa. Yksi käytetty ainesosa oli kahvinpurut, ja kylläpä tällä saippualla pestessä lohenhajut sormista lähti. 

Pesu sujuu varmaan ilman erillistä ohjetta

Näin sievästi oli saippua pakattu.

Itsetehdyt lahjat ovat parhautta!

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Macaron kynnys ylitetty



Nyt voin sitten minäkin sanoa valmistaneeni Macaroneja. Vai pitääkö sanoa Macaronsseja? Tiedä tuota, mutta tietänettä mitä minä tarkoitan. Noita  pastillisateenkaarenvärisiä herkkuleivonnaisia, joissa 2 marenkimaista (mutta parempaa) kuorenpuoliskoa kiinnitetään toisiinsa jollakin suussasulavaisen ihanalla täytteellä. Macaroneja tuntuu putkahtavan esille nykyään kaikkialta, lehtien sivuilta, televisio-ohjelmista, blogeissakin niitä on tehty runsaasti.

Macaronit ovat todella vanha leivonnainen, sen juuret juontavat ainakin 1500-luvun Ranskaan, minä en ollut kyllä niistä vielä 5 vuotta sitten koskaan kuullutkaan. Mutta nyt olen! Jotenkin liitän ne ylellisen elämän makeisiin hetkiin,

Ylellistä elämää Etelä-Pohjanmaalla....

...toisaalta on mieleeni jäänyt, että macaronien teossa jos missä voi helposti epäonnistua. Ne lätsähtää, halkeilee,  kuori ei nouse pitsimäisen jalkaosan päälle, kuori on kiilloton tai röpöläinen tai spruuttauksen jälki on näkyvissä, tai... no en oikein tiedä kaikkia tapoja epäonnistua, kun olen itse vasta kerran kokeillut valmistamista. Voisivatkohan ne olla myös pahoja?

Sopivasti haastellinen tehtävä siis tuomaan jännitystä perheenäidin arkeen, varsinkin kun ensimmäinen valmistuskerta tähtää tuotoksen tarjoamisiin ristiäisissä. No, sen verran on sanottava, että en kyllä kenellekään kertonut tekeväni niitä, eli uunipellilliset olisi voinut kenenkään kaipaamatta liuttaa roskiksiin jos pahin scenario olisi toteutunut. Sitäpaitsi äitini olisi tainnut saada slaagin, jos olisi tiennyt mun vielä näitä kokeilevan.

Reseptejä löytyy sitten vähän googlettamalla joka lähtöön. On lähes ydinfysiikkaa (ainakin mulle) lähenteleviä ohjeita, jossa keitellään sokerilientä lämpömittarin kanssa, mutta yllätys yllätys, tartuin otsikkoon Macarons  (Helppo Ohje!). 

Macarons


100g mantelijauhetta

110g kananmunan valkuaista (n. 3 kpl)

200g tomusokeria

4 rkl sokeria

väriainetta ja makuaineita tarvittaessa (vaniljasokeri, erilaiset aromit)

Luojan kiitos, joulupukki oli tuonut mulle vihdoin keittiövaa'an, jonka nyt valjastin vaativaan mittaustehtävään. Jostain muualta olin lukenut, että munanvalkuaisia kannattaa paremman lopputuloksen saamiseksi "vanhentaa"! 1/2 - 1 vrk. Niinpä valkuaiset aamulla varhain kuppiin odottamaan iltamyöhällä tapahtuvaa salamyhkäistä leivonta-operaatiota.


Mantelijauheen pitäisi olla kai jotakin superhienojakoista. Kysyin sitä eräästä leivontaliikkeestä, heillä ei kuulemma ollut, käski ajamaan hienommaksi tehosekoittimella. No, älä tee niin, se vain  pakkuuntui ja "massautuu". Terässiivilän tai paremminkin sihdin läpi sitten painelin sitä, ja siinä oli kyllä urakkaa, ei meinannut läpi mennä. En tiedä oliko tämä ollenkaan tarpeellista vai kenties onnistumisen avain?

Mutta siis sekoita keskenään mantelijauhe sekä tomusokeri. Vatkaa sähkövatkaimella valkuaisia kunnes ne alkavat vaahtoutua. Lisää sokeri ruokalusikallinen kerrallaan. Vatkaa vaahto on paksuksi, kiinteäksi ja kiiltäväksi. Nyt voit lisätä väriaineen. Minä aion tehdä oikein hennon vaaleapunaisia, mutta kun minulla ei -näköjään- ollut hajuakaan kuinka paljon pinkkiä pastaväriä pitäisi lisätä (no todella vähän;kai joku riisinjyvän kokoinen määrä) niin sitten laitoin muka vähän ja se olikin aivan liikaa, eli Maitotytön juhlissa syötiin sitten melko sähäkän pinkkejä macaroneja.

Sekoita manteli- ja tomusokeriseos nuolijalla valkuaisvaahdon joukkoon. Taikina ei saisi olla liian kovaa, muttei myöskään liian löysää. Kokeile koostumusta laittamalla pieni nokare leivinpaperille, tuloksena pitäisi olla tasainen pinta eikä siihen saisi jäädä huippuja. Jos jää, on taikina liian paksua ja sitä tulisi vielä hetki sekoitella.

Taikina ohjeistettiin laittamaan pursotinpussiin jossa on iso pyöreäpäinen tylla ja  pursottamaan halkaisijaltaan noin 2cm kokoisia nappeja leivinpaperilla vuoratulle pellille. Ei onnistunut mun (uudella) tyllalla ollenkaan, laitoin lopuksi  kertakäyttöpursotinpussiin ilman tyllaa, leikkasin siihen reiän ja pursotin siitä. Leivinpapru pitää olla muuten sitten  just pellin kokoinen, muuten reunoilla oleva paperi vääristää noustessaan kuorten muodon. Kopauta peltiä pari kertaa pöytää vasten (kyse ei ole taikauskosta, vaan ehkä ilmakuplien tasauksesta?), ja anna sen jälkeen niiden levätä noin tunnin verran.

Lämmitä uuni 150 asteeseen, ja paista macaroneja keskitasolla noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja täytä pursottamalla.Pariuta ennen täyttöä samankokoiset kuoret, koska ne on kumminkin kaikki erikokoisia. Niin saat sopusuhtaisia lopputuloksia. Kuoret voi hyvin pakastaa ja täyttää myöhemminkin. Parhaimmillaan macaronit ovat päivän parin päästä.

Ai niin, se suussasulava täyte.

Vadelmamarmeladi ja valkosuklaa-ganache

Spruuttasin aina puolikkaan reunoille valkosuklaa rinkulan ja laitoin lusikalla keskelle vadelmaa. Pursotus olisi kyllä tainnut käydä helpommin myös marmeladille. Ganache tarkoittaa yksinkertaisesti sulatettua (valko)suklaata, jota lievennetöön kermalla, siihen mulla ei ollut reseptiä tai ohjetta ja siksi eka satsi menikin roskikseen.

Mutta näin, kun ei oo liian kriittinen, voi olla tyytyväinen. Ei nua nyt täydellisiä oo, mutta kyllä ne nyt mielestäni onnistuivat sen verran hyvin, jotta tarjolle kehtasi panna. Seikkailut Macaronien kanssa varmasti jatkuvat, James Bondillakaan ei oo tainnu olla näin jänskää koskaan. Unohda siis koe-erät ja tarjoudu sinäkin vaikka valmistamaan näitä ystävättäresi häihin 100 hengelle. Pitää adrenaalitason korkealla!


Ja jollei olisi ollut niin kiire, olisin asetellut nämä niin ettei kuvassa olisi näkynyt ainoatakaan nyppypintasta...



perjantai 25. maaliskuuta 2011

Ristiääskaakku ja koristeet


No onhan näitä nähty. Mutta ei meillä. Siksi sallinettekin lapsellisen ylpeyteni oman kätösteni tekeleistä.
Näistä tuli niin suloisia! Olin niin täpinöissä, että huikkasin tekoyön jälkeisenä päivänä jokaisen ohikulkevan naapurin kattomaan mun "kaakunkoristeeta".

Ristiäisiä edeltävän viikon yöt luuhasin netissä etsimässä ideoita kakkusivuilta. On sielläkin runsaudenpula, sanon minä.  Lopulta tuntui, että hilluin välillä Pionilaakso - Mansikkamäki - Ewelyn's Cakeheaven ja mietin mitä osaisin ja uskaltaisin tehdä. Kas harjoitteluun ei ollut aikaa, oli onnistuttava kerralla. Pääsin sitten parina päivänä pujahtamaan myös pariksi tunniksi kaupungille ja ryntäilin kolmen kakkutarvikkeita myivän liikkeen välillä (luojan kiitos, tänne on rantautunut edes niitä, ei olisi enää netistä kerinnyt tilailemaan) yrittäen miettiä mitä välineitä tarvitsisin ja ylipäätäänkin, että mitä niillä kaikilla oikein tehdään.

Here is my lopputulos:



8 munan pyöreä täytekakku, jossa yksi väli valkosuklaamoussea ja toinen mansikkamoussea. Kakku on tosi korkea, koska täytevälitkin ovat paksuja. Kokosin sen saman säädettävän kakkuringin avulla, millä paistoinkin, olisko ollu 26 cm. Täytin kakun illalla ja aamulla vuorasin sen samalla valkosuklaamoussella mitä oli välissäkin ja kaulin valkoista vaahtokarkkimassaa ison ympärän, jonka kaulimen avulla nostin kakun päälle. Sitten vaan liimasin koristeet, ja olin tyytyväinen. Toki kakun päällinen jäi takaa vähän vajaaksi kun mulla ei ollu mitään mittaympyrää kaulitessani ja tuunasin sitten sinne sellaisen aaltomaisen reunapalan, mutta ei haitannut. En ole niin kriittinen.

Koristeet olin askarrelut pari yötä sitten, että ehtivät kovettua. Nekin on eri värisistä ja makuisista vaahtismassoista.


Siinä saldo. Sanonpahan vaan, että ensikertalaiselta meni väsätessä varmaan 5 tuntia. Kukat on tehty  sellaisilla erikokoiseilla painettavilla muoteilla, muotoilin terälehtiä sitten vielä erikseen sellaisella virkkuukoukin tyyppisellä pallopäisellä työkalulla. Eniten ylpiä oon noista tossuista. Niihin oli vain paperikaavat, muuten silkkaa käsityötä, mutta ohjeet oli hyvät. Takana näkyy eka versio, joka alkoi mennä niin päin pyllyä, että piti aloittaa alusta.


Lähikuva vielä. Omaan äitiini teki lähtemättömän vaikutuksen nuo "silkkisatiiniset kengännauhat", joita hän jo tuolla Maitotytön ristiäisten kommenteissa mainostikin. No ne on kyllä vaan ihan Eurokankaasta...
Mutta piru vie, onhan nämä tennarit söpöt!

Täytyihän ihmisellä olla vielä suunnitelma B:kin mikäli tossut ei olisi onnistuneetkaan. Kaupassa oli myynnissä vauvasilikonimuotti, jonka ostin. Sinne sitten tuollaasta ihonväristä vaahtismassaa, pual tuntia pakastimessa ja irrotus. Uskomattoman tarkka pieni vauva ryttyineen kaikkineen.

Suloista. Kaikkien kymmenien eri blogien ristiäiskakkujen inspiroimana päädyin asettamaan vaavin ruusunlehtipedille. Mulla oli sopivasti tennareista valkoisen ja vaaleanpunaisen massan kaulintarippeet pöydällä. Kaulin ne  sellaiseksi hiukan marmoroiduksi, kaksiväriseksi levyksi. Leikkasin  leikkauspyörällä pisaranmallisia paloja ja käytin taas niitä pallopää virkkukoukkuja muotoiluun ja asettelin ne sitten lomittain ympyrän muotoon.




Värittelin tuota tukkaa vielä ruskeaksi. Siskoni oli sitä mieltä että tuo "tasoero" laadussa vauvan ja terälehtien välillä oli hiukan silmiinpistävä, mutta yhtäkaikki, minä olin tyytyväinen. Paitsi, että eihän mulla ollu kuin yksi kakku. Niinpä vaaveli pääsi nukkumaan macaron- vadin keskelle!

Ja se kakku maistuikin hyvältä.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Suloiset Mini-juustokakut


Kaikki mikä on miniatyyrikoossa on niin sydämelleottavan suloista. Vaikka joskus koiraa hankittaessa yksi kriteeri olikin SUURI koko, niin näissä äitiyden maitohöyryissä kun saa päivittäin suukotella pieniä sormenpäitä ja kippuravarpaita ja puristaa pientä rakkauspakkausta mini-ihmistä sylissään (huom. ei saa ravistaa /Ej omskakas!), näyttää kaikki pieni kauniilta.

Miksei sitten pikkiriikkiset juustokakutkin? Mastermind reseptin takana on tietysti tuo Amerikan mantereen minibaakkelssien kuningatar Bakerella. Ajattelin että Maitotytön ristiäisiin nämä helppotekoiset leivonnaiset sopivat kuin nenä päähän. Ja nopsastihan nämä väänsin vielä samana aamuna kun kastetilaisuus oli puolilta päivin.( Tokihan hyvin suunniteltujen juhlien emännällä oli jo hommat loppusuoralla sunnuntaiaamuna, ei tarvinnut enää kuin kuorruttaa täytekakku, valmistaa savusiikamousse, siivota työhuone, siivuttaa kalkkuna, kattaa pöytä, raivata eteisen vaatekaappiin henkaritilaa, kylvettää vauva,käydä itse suihkussa, laittaa tukka ja meikki, silittää isännän kaapista kaivettu ryttyinen puku jota olin kehottanut kuntotarkastamaan koko edellisen viikon, paistaa ciapattat ja siivuttaa ne....Onneksi macaronssit tuli täytettyä jo edellisyönä).

Ohjeen minikakut tehtiin siis karkkivuokiin ja S-marketista löysin kuin löysinkin  pikku pusseissa minidigestivekeksejä, jotka passasivat vuokien pohjalla. Ne kannattaa asentaa ylösalaisin eli kupera (vai onko se kovera?) puoli alaspäin niin istuvat paremmin.

Mini-juustokakut

 Minikarkkivuokia (foliomaisia)

Pohja:
Mini digestivekeksejä

Täyte:
2 pakettia maustamatonta tuorejuustoa
2dl sokeria
3 munaa
1 rkl vanilliinia
1 rkl sitruunamehua

Päälle:
Cherry Pie Filling (löytyy ainakin cittreiden amerikkaosastolta metallinen säilyketölki...toki kotimaiset  marjat käyvät hyvin, mutta minä nyt sokeasti menin reseptin mukaan)

Sekoita täytteen ainekset.
Levitä uuninpellitäyteen minivuokia. Ehkä olisi saanut kauniimpia jos vuoat olisi laittanut minimuffaripellin syvennykseen, mutta kun siihen mahtuu niin vähän (24?) niin löin pellin täyteen. Jokaisen vuoan pohjalle yksi keksi väärinpäin. Sitten täytettä pari lusikallista joka vuokaan. Tässäkin saisi parhaimman lopputuloksen varmaan pursottamalla täyte tasaisesti keskelle vuokaa verrattuna omaan tyyliini yrittää sihdata täyteklöntti putoamaan keskelle vuokaa. Vähän onnenkauppaa!

Paista 15 minuuttia 175 asteessa. Anna jäähtyä. Koristele kakkuset kirsikkapiirakantäytejutskalla(Cherry Pie Filling). Tai marjoilla. Tai vaikka mangokuutioilla. Whatever tickles your fancy.

Ensikerralla aion kyllä yrittää tehdä samalla tekniikalla hyydytettäviä juustokakkuminareita. En ole koskaan ollut hirviä paistetun juustokakun ystävä ja musta tuntuikin, että täyte ja pohja sulautuivat uunissa jotenkin toisiinsa. Kuvittelisin, että hyydytetyssä olisi pohjan keksi ihanana rapsakka vasten viileän raikasta juustotäytettä. Ehdottomasti meinaan kokeilla.

Mutta S-Ö-P-Ö-J-Ä-hän nämä olivat!



Mumman eli äitini leipomat  sydämelliset vadelmatäytteiset herrasväen pikkuleivät eivät jääneet kyllä yhtään varjoon kahvipöydässä. Sööttiä! Ja nämäkin olivat ihan minisydämiä.