About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Kukkakaalta ja aurajuustoa


Tämä on herkullinen ja helppo tarjottava buffettiin. Enempi ehkä kesäruoka, niinkuin sesongin mukaan, mutta koska tätä oli jo aikoinaan Urhon ristiäisissä niin tein taas. Jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin lainattua, jotakin sini...ai niin ne taisi ollakin häät. No toteen meni meilläkin jos tämä luetaan "vanhaksi", (oli kyllä ihan fressiä!), uutta olkoon vaikka limelohi uutta, ja lainattua oli esim, kastepöytä ja kastemalja Elli-serkulta, kun en löytänyt Urhon ihanaa tinaista maljaa...

Aurajuusto-kukkakaali

1, 5kg kukkakaalta
3 pussia aurajuustomurua
Iso puntti ruohosipulia silputtuna
pari tippaa tabascoa
3rkl Worchesterin kastiketta
0,5 l maustamatonta jugurttia

Pilko kukkakaali syötävän kokoisiksi kukinnoiksi ja ryöppää nopeasti kiehuvassa vedessä, niin että ne jäävät vielä aivan rapsakoiksi. Sekoita kaikki aineet (jäähtyneet kukkakaalit!) yhteen isossa kulhossa, koristele ruohosipulilla.

Tämä on siis aika iso resepti. Varmaan 30:lle noutopöytään. Ellei joku saa kukkakaalihimokohtausta. Tai paikalle satu sinihomejuustoaddiktia.

Voitteko uskoa, että ristiäisiä edeltävänä lauantai-aamuna cittarissa ei ollut ollenkaan tuoretta kukkakaalta! Ulkolaistahan se olisi ollut joka tapauksessa, mutta nyt oli jossain päin eurooppaa joku kuljetuslakko joka oli sotkenut toimituksia. Ei ollut todellakaan aikaa lähteä kukkakaalin perään ympäri pitäjää, joten otin suuren riskin ja ostin pakastekukkakaalta. Sulatin sen, mutta en enää erikseen ryöpännyt, ettei mene pehmeäksi. Ihan hyvin toimi, mutta osta kuitenkin ensisijaisesti tuoretta!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Vihersalaatti kuivatuilla karpaloilla ja pinjansiemenillä


Salaatti kuuluu kai olennaisesti buffet-tyyppiseen ruokailuun. Usein niitä on tarjolla jopa 3-5 sorttia. Hyvä salaatti on jumalaista, sitä tekee mieli syödä vaikka ei yleensä niin salaatista piittaisikaan. 

Salaattien kohdalla olen kumminkin tosi kriittinen. Luvattaman usein ne 3 salaattia tarkoittavat esim. kahta kiinankaali- tai jäävuorisalaattia, toisessa on suurinpiirtein ananasta ja toisessa herne-maissi-paprikasekoitusta. Se kolmas on tietenkin sitten pastapohjainen mössö, josta on paha mennä sanomaan mitä siinä ylipäätään on. Kaiken päälle vaan suurelle kauhalla jotakin paksua kaloripitoista voimakkaanmakuista sinihome tai valkosipulikastiketta ja kyllä maistuu...

Oonkohan mä vähän huonolla tuulella?

No, joka tapauksessa, Maitotytön juhlissa minä halusin tarjota simppeliä, mutta hyvännäköistä ja raikkaanmakuista salaattia. Ja yksi plaatu saa riittää. Varsinkin kun se tarjoillaan tästä jumalattoman suuresta posliinikoolista, jonka muuten sain Iso-Hoolta lahjaksi Urho6v:een synnyttyä. Tiedettähän, usein aviomiehet hellivät vaimojaan synnytyksen jälkeen esimerkiksi korulla tai juurikin isolla posliinivadilla (?)....

Raikas vihersalaatti kuivatuilla karpaloilla ja pinjansiemenillä

Erilaisia salaattilaatuja, tässä jääsalaatti, rucola ja viinisuolaheinä
basilikaa
pinjansiemeniä
kuivattuja karpaloita
kirsikkatomaatteja

Revi salaatinlehdet ja basilika, paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla ja sekoita salaattiin yhdessä tomaattien ja karpaloiden kanssa.

Ennen tarjoilua lisää kastike.

Kastike

oliiviöljy
vadelmavinaigrette
välimeren yrttiseos
sormisuolaa
mustapippuria

Sekoita kastikkeen aineet  esim ravistamalla kannellisessa lasipurkissa. Lisää salaattiin.

Musta oli juuri sellainen salaatti kuin mitä ajoinkin takaa.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Kaharen paistin pirot


Avataanpa  ristiäismenun lihatarjonta hirven routapaistin (tai jääpaistin, routa vain kuulostaa ihanammalta) kuvalla, koska se on näistä pikaisesti napsituista kuvista ehkä parempi. Tällä tavoin (jäinen paisti yöksi uuniin matalaan lämpöön ja sen jälkeen suola/mausteliemeen marinoitumaan) on meidän perheessä hirvipaistia valmistettu ehkä viitisen vuotta. Siitä tulee toisin kuin normi uunipaistista melko takuuvarmasti hyvää, ei koskaan kuivaa, ja valmistus on siis uskomattoman helppoa. Se sallii myös "syötäiskö huomenna hirvipaistia" kaltaiset inspiraatiot kun paistia ei tarvitse päiväkausia sulatella.

Hyvää paisti oli tälläkin kertaa. Näihin juhliin sen valmisti äitini. Tekovaiheessa oli vähän dramatiikkaa, kun vanhempani olivat lähteneet aamulla hautajaisiin, paisti oli uunissa ja siinä vieressä lappu "antakaa paistin olla uunissa", veljeni perheelle joka yöpyi mummolassa. No pikkuveliNuutti oli tullut sitten käymään ja vilkaissut paistin lämpömittaria joka näytti 75 ja reseptissä piti kai olla 60 kun valmis. Nikoveli sitten soittamaan minulle, että mitä nyt tehdään ja minä sitten kehotin että kai se nyt on pakko ottaa pois. Joten he ottivat ja löivät paistin valmiina odottavaan marinadiin. Minä en ole koskaan käyttänyt jääpaistissa lämpömittaria, kun nyt vasta sain digisellaisen ja myös siitä syystä, että EIHÄN SIIHEN JÄISEEN PAISTIIN SAA MITÄÄN MITTARIA TYÖNNETTYÄ! No tämä meni ohi siis meiltä kaikilta kolmelta fiksulta sisarukselta, paistomittari siis ei ollut lähelläkään paistin keskustaa....  eli paisti ei ollut kypsä. No äiti tuli kotio ja löi paistin takaisin uuniin. Kaikesta tästä konhotuksesta huolimatta emme siltikään saaneet paistia pilattua ja se maistui kaikille äitini valmistaman pihlajanmarjahyytelön kera. Ei se nyt mitään roseeta ollut, mutta mehevää kylläkin, ja juuri näin siitä pidänkin.




Vitello Tonnato- kuvan väritys on hieman ankea, mutta sen unohtaa popsiessaan herkkua. Saisipa annokseen visuaalisestikin näyttävyyttä, jos olisi vaikka lisännyt tarjottimen sivuille/päälle rucolaa mutta , believe me, juuri siinä kohdassa ei kertakaikkiaan (niin, meillä ei ollut sitä erillistä keittiöapua...) kerennyt kun heittää vadit pöytään. Tämä on mainio noutopöytäruoka, Perinteisesti siis vasikkaa mutta onnistuu mainiosti possusta tai kalkkunasta, niinkuin meillä nyt.

Ja valmistus meni näin:

Kalkkunaa Vitello Tonnaton tapaan

1,5 kg kalkkunan filettä (3 pakettia) (voisi olla myös sitä kalkkunarullaa, mistä saisi varmasti tosi nättejä siivuuja, mutta sen kilohinta oli tällä kertaa tuplasti fileen hinta, niin tämä äityli säästi)

tonnikalakastike:

2 purkkia tonnikalaa
4dl majoneesia
8rkl kapriksia
10 anjovisfilettä
loraus kermaa
1 sitruunan mehu

koristeeksi rucolaa, parmesanlastuja ja isoja kapriksia (tämä koristeluvaihe jäi siis valitettavasti hunningolle kun tuli kiire saada vadit pöytään)
Valmista sekä kalkkuna, että kastike valmiiksi jo edellisenä päivänä.

Kalkkunanfileet huoneenlämpöön tuntia ennen paistoa. Laita paistiin mittari. Kaada uunivuon pohjalle kanalientä, etteivät fileet kuiva uunissa. Lämmitin uunin ensin 200, laitoin kalkkunat sinne, käänsin uunin 150:iin ja  paistoin kunnes mittari hälytti 72 astetta. Kääräisin fileet ensin folioon vetäytymään ja laitoin yöksi jääkaappiin. Aamulla sitten leikkasin fileestä mahdollisimman ohuita siivuja. Tästä tuli kyllä aika paljon, mutta jätin päätypalat suosista leikkaamatta ja niistä tein viikolla sitten meille kalkkunakeittoa. Usein liha keitetään tähän ruokalajiin, mutta uunissakin kalkkuna jäi tosi meheväksi. Viime kesämä tein possua, ja se kyllä kuovahtaa tosi helposti uunissa.

Kastike: Sekoita tonnikala, majoneesi, pienet hienonnetut kaprikset, hienonnetut anjovisfileet, kerma loraus ja sitruunamehu, mausta suolalla jos tarpeen. Voit surauttaa kastikkeen tehosekoittimessa tai sauvalla. Tarkista maku. Jos seuraavana päivänä kastike tuntuu liian paksulta, sitä voi ohentaa vedellä.
Paras kastike syntyy laatuaineiksista, tonnikalasta oliiviöljyssä ja itsetekaistusta majoneesista. Mutta kyllä tämä hyvää tuli purkkimajoneesistakin. Kaikkea ei aina ehdi, eikä tarvi!

Asettele liha vadille ja sen päälle puolet kastikkeesta. Koristele rucolalla, parmesanilla ja isoilla varrellisilla kapriksilla. Tarjoile puolet kastikkeesta erikseen, niin vieraat voivat lisätä itse.

Tähän tulee himo! Ja kyllä reseptiä kyseltiin! Kannat kattoon - blogi oli keksinyt tarjota näitä myös coctailpalojen muodossa, olivat olleet kuulemma menestys.



Pöydässä oli tarjolla myös rosmariiniuunilohkoja, ruisnappeja ja kaupan esipaistetuista  aamulla paistettua ciapattaa. Ja näkyypä tuossa tuo savusiikamoussekin, josta luulin, ettei minulla ole edes kuvia.
Ensi kerralla vielä yksi noutopöytä -postaus, sitten päästään makeiden kimppuun. Jostain kumman syystä vaan ei meinaa ehtiä koneelle...ei edes öisin...nukkuakin pitää....

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Noutopöydän kalaosastolla lohta ja siikaa


Suomessa tarjoiltavissa noutopöytäruokailuissa on varmasti aina tarjolla kalaa, jos ei muuta niin jonkinlaista silliä tai maustesilakkaa. Tai graavilohta. Savukalaa, lämmin- tai kylmäsavustettuna, vaihtoehdothan ovat lukemattomat, eikä usein varmaan tule ajatelleeksi, että monessa muussa maassa kalatarjonta saattaa olla aika vähäistä tälläisessä tarjoilumuodossa. Itsekin tajusin sen vasta nyt kun aloin asiaa oikein tuumaamaan. Siis hyvä meille! 

Maitotytön ristiäismenussä katettiin pöytään tällä kertaa Limekypsennettyä korianterilohta ja savusiikamoussea. Jos juhlien järjestäjä, emäntä, ruuanvalmistaja, tarjoilija ja keskushenkilön äiti on samalla myös ruokabloggari  s a a t t a a  käydä niin, että aikaa valokuvaukselle ei juurikaa löydy. Siksi vain tuo ainokainen kuva lohesta ja, yllätys yllätys, moussesta ei sitten ensimmäistäkään. Great!

Limelohen ajatus lähti visiosta, että halusin tällä kertaa tarjota jotakin limenmakuista graavilohta, jota olen joskus jossain saanut. No arvatkaa löysinkö yhtään reseptiä sille? Sekopäisenä alkuviikosta googlailin kaikenmoiset graavi- ja  limemarinoidut kalat sun muut cevichet. Ja sitten kun lopulta lauantaina alkoi jo graavausaika käydä vähiin, niin päädyin tekemään seuraavanlaista kalaa. Mainittakoon, että moni nosti sen yhdeksi pöydän parhaimmista antimista ja reseptiä kyseltiin useaan otteeseen.

Limekypsytettyä korianterilohta

1kg pala lohifilettä
3 limeä
1rkl merisuolaa
1tl sokeria
valkopippuria
puntti korianteria

Leikkaa ruodoton lohifile ohuiksi siivuiksi graavilohen tapaan. Sekoita kuivat mausteet. Asettele astian pohjalle kerros lohiviipaleita, ripottele päälle suolaseosta, puhtaaksi jynssätyn limen raastettua kuorta ja limestä puristettua mehua. Asettele sitten seuraava kerros kalaa, taas mausteet jne. kunnes koko kala käytetty ja tässä vaiheessa myös sitten mausteaineet pitäis loppua. Vuoraa astia kelmulla, aseta pieni paino päälle ja siirrä jääkaappiin. Makusi mukaan, anna maustua 3 tunnista eteenpäin. Mulla oli reilu puoli vuorokautta, olisi kyllä vähempikin riittänyt.

Ennen tarjoilua nosta lohet tarjoiluastiaan pois "liemestä" ja sekoita sekaan puntti hienonnettua korianteria.


Savusiikamousse

1 pienehkö savusiika, perattuna
1 dl kasvislientä
40 g sulatettua voita
4 dl kuohukermaa löysäksi vatkattuna

maun mukaan sitruunamehua, valkopippuria, cayennepippuria ja suolaa

Aja siika sileäksi massaksi tehosekoittimessa. Lisää kasvisliemi ja mausteet, sekoita. Lisää sulatettu voi koko ajan sekoittaen. Lisää löysä kermavaahto. Tarkista maku ja laita mousse kylmään muutamaksi tunniksi, että maut ehtivät tekeentyä.

Savusiikamoussen valmistein sillä silmällä, että se sopisi myös "kuivien" uunilohkoperunoiden viereen  maustajaksi tai ruisnappien kera. Ja niinhän se sopikin.

Tämmöinen kalaosasto siis tälläkertaa. Takuuhelppoja ja nopeita valmistaa.


maanantai 14. maaliskuuta 2011

Maitotytön ristiääset


Eilen juhlittiin Maitotytön ristiäisiä. Ihanat juhlat isovanhempien, sisarusten perheiden ja kummien kera joista jää ihanat muistot. Minä halusin äitinä tietenkin järjestää juhlista mieleenpainuvat. Onneksi oma äitini oli auttamassa valmisteluissa, minä kun välillä arvioin nuo voimavarani, tai pikemminkin aikavarani vähän yläkanttiin. Sitten aina yötä myöten tuherretaan silmät ristissä...

No juhlat saa kyllä pystyyn aivan mainiosti kaupan täytekaakukallakin ja vaikka pakastekarjalanpiirakoilla, kukaan ei vaadi tietysti mitään ihmeellisyyksiä laittamaan. Kyse onki siitä, että mä välttämättä HALUAN. Juhlien järjestäminen on vain parasta. Ja sitten kun ihminen aikansa lukee vaikka noita kakkublogeja, joista löytyy mitä hurmaavampia koristeluja, niin sitä alkaa jostain syystä luulla, että kyllähän mäkin varmaan osaan tuosta vaan muutaman ihanuuden väsätä. Siinä sitä sitten aamuyöntunneilla ihmetellään kun visiot ei oikein meinaa onnistua.... Eli suositellaan kaikille aina valmistamaan tärkeisiin tilanteisiin ennenkokeilemattomia reseptejä ja sorminäppäryyttä vaativia askarteluja. Kehittää muuten mielen tyyneyttä!



Ristäisiin osallistui pappi mukaan luettuna 20 aikuista ja 4 lasta Maitotytön lisäksi. Pohjalaiseen tapaan juhlat vietettiin kotonamme. Samalla pappi toimitti kotimme siunauksen, se tuntui aivan hyvältä, vaikka tälläisiä tapakristittyjä taidamme ollakkin.

Menusta varmaan riittää tälle viikolle blogattavaa. Koska joukossa oli myös pitkänmatkalaisia, halusin tarjota ruokaa. Sen pitää olla tietysti helposti valmistettavaa ja esille laitettavaa noutopöytään soveltuvaa. Ei liikaa, ei liian vähän, mielellään kuitenkin jotakin vähän erilaista, joka jollekulle jäisi hyväksi ruokamuistoksi. Näillä ajatuksilla mentiin tällä viissiin:


Maitotytön Ristiäismenu

Alkumaljana
Moet&Chandon Imperial Brut
lapsille ja papille Pommaccia

Rosmariiniset uunilohkoperunat
Ciapatta, ruisnapit ja voi
Maito, kotikalja ja vesi

***

Valkosuklaa-mansikkamousse täytekakku
Mini-juustokakut
Herrasväen pikkuleivät
Macarons
Kahvi, tee


Tästä varmaan riittää blogattavaa tälle viikolle enemmänkin reseptien muodossa. Mitään teemaahan menussa ei sinänsä ole, muutakuin noutopöytäsoveltuvuus, sillä ainoastaan perunat tarjoiltiin lämpimänä. Helpottaa kummasti, kun meillä ei ollut erillistä keittiönhoitajaa. Onneksi tälläisessä perhepiirissä voi nakittaa ketä tahansa laittamaan vaikka ruokajuomat pöytään. Ja olihan mullakin kaksi kättä kun Maitotyttö kiersi sylistä syliin. Ja se ÄITI.


Ja kyllähän se pääasiakin sitten hoitui. Maitotytöstä tuli kasteessa



Eiköhön nosteta Hiljan malja. Terveyttä ja pitkää ikää!



(Maitotytön kuvat Viivi Lampinen)

torstai 10. maaliskuuta 2011

Sinihomejuustotournedos


Jostakin syystä nimihirviö tuo koko ajan mieleeni sanan supikoirannahkakarvalakki... oliskohan täällä terapeutille töitä? Niin tai näin, ruokana sinihomejuustotournedos osoittautui kuitenkin erinomaiseksi, Suosin useimmiten pihvien kanssa erilaisia maustevoita, nyt pääsi vielä helpommalla kun ei tarvinnut kuin lohkaista pala juustoa pihvin päälle. Syön häränpihviä harvoin, mutta ehkä juuri siksi onnistunut sellainen onkin aina sykähdyttävä kokemus.

Inspiraation kotimaisen härän valmistukseen tsinihomejuustotournedoksi tuli Koti ja Keittiö -lehdestä 3/2011, missä se kehotettiin tarjoilemaan valkosipulimuusin ja kasvisten kera.

Minä päätin valmistaa pihville kaveriksi punaviinikastikkeen, uunissa paahdettuja miniterttutomaatteja (hyvännäköinen ja -makuinen, helppo lisäke!) ja valkosipulista peruna ja juuripersiljapaistosta, jossa kasvikset saavat ensin värin pannussa voissa paistamalla ja sitten haudutetaan rosmariinin, valkosipulin ja lihaliemen kanssa uunissa kypsiksi.

Sinihomejuustotournedos
4 annosta

n. 700g naudan sisäfilettä keskiosasta leikattuna
1 rkl voita ja öljyä 
sormisuolaa
mustapippuria
4 pekoninsiivua
100g sinihomejuustoa

Ota file ajoissa huoneenlämpöön (n. 1h). Puhdista fileestä kalvot ja leikkaa se 4 paksuksi pihviksi. Tournedos on luonteeltaan nimittäin hyvinkin "korkeanmallinen". Kiepauta pekoni pihvin reunojen ympäri ja kiinnitä hammastikulla.

Paista pihvit kuumalla pannulla voi-öljyssä nopeasti molemmilta puolilta. Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla.

Nosta pihvit uuninpannulle ja leikkaa kunkin päälle reilu viipale sinihomejuustoa. Kuorruta pihvit 225 asteisessa uunissa mediumiksi. Käytin nyt ekaa kertaa digitaalista lämpömittaria, joka on hintansa väärti (ja hinta oli Ikean!), koska sehän hälyttää kun ruoka saavuttaa siihen ohjelmoimasi lämpötilan. Pomminvarmaa. 58 astetta ja pihvi on medium, 68 jos välttämättä haluat kypsän

Anna pihvien vetäytyä hetken aikaa folion alla, tarjoile valmistamiesi lisukkeiden kanssa. Muista poistaa hammastikut. Heitä vissyt huitsin Nevadaan ja nauti punaviinistä, jonka olet avannut jo ryhtyessäsi ruuanlaittoon. Meillä se oli  tällä kertaa Torresin Celeste Crianza 2007 joka oli pehmeine tanniineineen aivan  nappivalinta.


Sivistyneempi olis ehkä ottanut lautaselle hiukan vähemmän perunaa, mutta kun sekin oli niin hyvää...



tiistai 8. maaliskuuta 2011

Lime-mustapippuri mansikoita ja läpikuultavaa pannacottaa


Ateria kuin ateria ansaitsee arvoisensa päätöksen. Sen kummempia suunnittelematta menumme viimeisenä sinettinä keksimme valmistaa Pannacottaa. Nykyisin se on helpompaa kuin koskaan, nimittäin uuden maitopohjaisillekin ruuille käyvän hyytelösokerin avulla. Ainakin olen ymmärtänyt, että tuote on aika uusi? Viime kesäinen työkaverini ja ahkera Martta se minulle jo kesällä tästä vinkkasi.

Ikävä kyllä, en ollut jälkiruokaan varautunut, eikä minulla ollut kermaa (paitsi sipulipyreeseen!), niin päätinpä sitten tehdä ihan vaan rasvattomasta maidosta. Ja kyllähän se onnistui. Väriltään se oli hiukan läpikuultavaa, ainakin mielikuvituksessa sinertävää, niinkuin nyt tapaa olla se rasvaton maitokin. Enkä minä makuakaan moittinut. Toki kerma olisi varmaan tuonut täyteläisemmän säväyksen, mutta pirtsakoiden jälkkärimansikoiden se meni täydestä (no joo) kuin väärä raha. Että en jätä tekemättä seuraavallakaan kertaa jos kermat on unohtunut kauppaan. Mutta jos muistan niin ehkä ostan kuitenkin sitä kermaa. Niinkuin ensisijaisesti.

Lime-mustapippuri mansikat

1 rasia mansikoita
1rkl ruokosokeria
1 limen mehu (ja kuori)
mustapippuria maun mukaan

Perkaa ja viipaloi mansikat. Sekoita muut ainekset joukkoon ja anna maustua viileässä. mustapippuria voit laittaa myllystä oman maun mukaan, mutta sitä saa olla melko reippaastikin. Maistuu ihanalta jäätelön, suklaakakkujen tai valkosuklaakakun tai vaikkapa pannacotan kanssa.

Läpinäkyväisen kevyt pannacotta

5 dl rasvatonta maitoa (Kunnon Pannacotta valmistuu tietenkin kuohukermasta)
1 dl hyytelösokeri Multi
1 tl vaniljaa

Kuumenna sokeri ja maito kattilassa  ja keitä n. 1/2 minuuttia. Mausta haluamallasi tavalla.Jaa annosmaljoihin ja  hyydytä viileässä.

Tarjoile Lime-mustapippurimansikoiden kera.