SAUDIKANA

 

Saudikana on meidän perheen reseptiaarre. Se on äitini kehittelemä, silloin kun kasarilla asuttiin Saudi-Arabiassa ja äitini jäljitteli paikallisia makuja ja tuoksuja ja aikaansai tämän upean aromaattisen kanaruuan. Silloin ei ollut paikallisia keittokirjoja, ei nettiä, eikä oikein pääsyä paikallisten keittiöön, että olisi voinut reseptejä vaihdella. Piti edetä makumuistojen varassa.

Reseptistä tuli hyvä, koska se on helppo, nopeatekoinen (paitsi uuniaika) ja ennen kaikkea superherkullinen. Siitä on tullut meille tärkeä resepti myös Saudi aikojen jälkeen, sen iskiessä maku- ja hajunystyröihin, virtaavat mieleen monet muistot noilta ajoilta. 

Ja vaikka resepti onkin pirun simppeli, se on kuitenkin ollut sellainen resepti, jota me, neljä lasta vuorotellen soitamme äidille ja kyselemme, että niin mitäs siihen tulikaan ja kuinka paljon.

Jaoin reseptin juuri instagrammissa ja aivan hullua, että joka toinen tykkääjä myös tallensi reseptin.

Siitä huolimatta, itsekin juttuja tallentaneena, musta tuntuu, että ne vähän katoaa sinne, niin ajattelin, että kyllä se on pakko laittaa tänne blogiinkin. Tällä se pysyy ja löytyy googlaamalla. 

Ja sitä paitsi: Eläköön blogit!

Kirjoitan tänne aivan liian harvoin.

Saudikanaa

4:lle

4  maustamatonta koipireisipalaa (nykyään taitaa olla 3 paketissa, ovat niin suuria)
3 dl riisiä (raakaa)
7 dl vettä
1 1/2 tl suolaa + hiukan kullekin koivelle
2 tl curryä + 1 tl kullekin koivelle
5-10 kokonaista neilikkaa
10 kokonaista kardemumman siementä
1 kanelitanko
2 dl rusinoita
Öljyä uunivuokaan
 
Aseta uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Öljyä syvä, lasagnetyyppinen uunivuoka. Kaada vuokaan riisit sekä suola, curry, neilikat, kardemummansiemenet, rusinat ja puolitettu kanelitanko, sekoita mausteet riisin joukkoon. Makumieltymystesi mukaan voit valita riisin, basmatista tai risottoriisistä saat aika puuromaisen tahmaisen lisäkeriisin, toiset pitävät enemmän pitkäjyväisen perusriisin irtonaisuudesta. Neilikat antavat reippaasti makua, niiden kanssa voit aloittaa varovasti, kardemummansiemeniä voit huoletta nakata joukkoon sen kymmenkunta.
 
Kaada vesi riisien päälle.
 
Sirottele ja hiero kunkin koipireiden nahan alle(ellet pääse nahan alle, iske puukolla vähän reikiä nahan läpi lihaan ja mausta nahan pinta) ja päälle teelusikallinen curryjauhetta ja hiukan suolaa. Mikäli et ole löytänyt marinoimattomia paloja, voit pestä marinadin pois kylmällä vedellä, kuivaa huolellisesti. Asettele kananpalat vierekkäin riisipedille nahkapuoli ylöspäin ja paista 200 asteessanoin puolitoista tuntia eli kunnes nahka muuttuu rapeaksi ja ruskeaksi.

Tämä kun paistuu sun uunissa, niin ihanat ja houkuttelevat hajut leviävät kotiisi. Tuosta riisistä tulee jumalaista kun se saa arominsa noista mausteista ja se imee itseensä kaiken kanasta tihkuvan rasvan.

Alkuvalmisteluihin ei saa menemään kuin viisi minuuttia ja loput hoitelee uuni.

Toki arki-iltana ei ehkä oo aikaa ootella 1,5 tuntia ruuan valmistumista... mutta jos sattuu sellainen päivä, että oot kotona nakkaamassa ruuan uunin, niin...!

Ja kuten huomasitte, tätä tehdään yhdestä budjettiaterioiden kivijaloista, aina edullisista ja joskus vielä edullisimmista (kuten nyt, punalaputettuna) kanan koipireisistä(vai reisikoivista?). Muita aineita mulla onkin aina kotona ja jos joudut ostamaan noita mausteita, ne kyllä riittää aika moneen kokkauskertaan(varsinkin jos ostaa joka joulu kinkkua varten kokonaisia neilikoita kun ei muista onko niitä).

Kylkisalaatiksi pyöräytin

Libanonilainen kurkku-tomaattisalaatti

kurkkua paksuina paloina

tomaattia lohkoina tai siivuina(jos pikkutomaatteja)

punasipulia ohuina suikaleina

vähän kuivattua minttua, suolaa, mustapippuria, ruohosipulia

kastikkeeksi sitruunanmehua ja oliiviöljyä, suoraan pintaan

Ai että!

Saako sanoa. Vain oikeanlainen leipä puuttui!

SUKLAAMARENKI-KIRSIKKAKAKKU JA KENWOOD TITANIUM CHEF PATISSIER XL

Kaupallinen yhteistyö Suomen Sähkötuonti  Oy / Kenwood

Huh, huh mikä otsikko! Huh huh mikä kakku! Huh, huh mikä kone!

Älkää siis ihmetelkö, että olen hämmentynyt, mistä oikein aloittaisin.

Alku ehkä paras paikka:

Uutena vuonna tein meidän sisarusten nyyttäripöytään Natasiskon pyynnöstä dominikaanilaista syntymäpäiväkakkua (joka on kuulemma paras kakku ikinä), ja siihen piti valmistaa italialainen marenki.

No minähän sitten valmistin, reipasotteinen yleiskoneeni hurrasi valkuaisten kanssa, vähän siinä multitaskasin, enkä oikein tiedä mitä tapahtui, mutta joka kerran kun lisäsin kuuman sokeriliemen, koko marenki vetistyi. Ja kun sanon joka kerran, tarkoitan, että yritin valmistaa sitä kolme kertaa. Jonkun plan B:n keksin ja kakku tuli, ei ehkä ihan oikeanlainen, mutta kuitenkin.

Ja seuraavan kerran kun olin leipomassa korvapuusteja... yleiskoneeni ei inahtanutkaan. Kuollut. Dead. Poistunut kodinkoneiden ikuiselle hyllylle.

Yleiskoneen hankinta ei ole aivan yhdentekevä markettiin ja koriin hankinta kaltaiselleni heavy userille. Innolla aina luen Kitchen Aid, Ankkarsrum, Bosch (äitilläni ollut 70-luvulta, vielä pelittää), Kenwood käyttäjäkokemuksia. Salaa jo vilkuilin tätä Kenwood Titanium Chef Patissier XL :ää, ja kun sain koneen testiin, olin todella täpinöissäni. Mun alkuvuosi on ollut ihan kauhea, töiden, työmatkojen, harrastusten, harrastusmatkojen ja tietenkin jonkun next to death:ltä tuntuvan keuhkobronkiitin kanssa ja uusi yleiskone paketissa olohuoneen nurkassa odottamassa on vastannut varmaan lähimpänä kiinalaista kidutusta.

Mutta leivotaan ensin tämä kakku ja kerron sitten alkukokemuksia KTC:stä. Halusin tehdä heti kakun, jossa vatkataan kakkupohjan lisäksi marenkia, kermaa jne, eli monipuolista toimintaa. Yhden munkkitaikinan olin koneella ehtinyt pyöräyttää jo.

Tässä kakussa on siis suklainen, vähän mutakakkumainen pohja (mutta paistettu kypsäksi) ja pinnalla ihan suklaamarenkilevy. Väliin voi laittaa mitä haluaa, minä silasin kakkupohjan äitini keittämällä oman puun kirsikkahillolla jonka lisäksi väliin tuli kermavaahdon ja appelsiinirahkan sekoitusta. Ja kun tuota kakkua katselin, niin ei se kyllä kaipaa edes mitään koristelua pintaansa.

Kiitos koneen, täytteiden, pohjien vaiko jopa kakuntekijän...mutta tulipa älyttömän hyvää.

SUKLAAMARENKI-KIRSIKKAKAKKU

Marenkipohja

3 valkuaista

1, 25 dl sokeria

1 tl sitruunanmehua

50 g suklaata

Suklaapohja

100g sulatettua voita

2 munaa

2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

3 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 dl vehnäjauhoja

1/4 tl suolaa

Täyte 

2 dl (hapan)kirsikkahilloa 

1 prk appelsiinilla maustettua rahkaa

2 dl kuohukermaa

2 rkl sokeria

Valmista marenkipohja vatkaamalla munanvalkuaiset  valkoiseksi vaahdoksi. Lisää sokeri ja jatka vatkaamista kunnes marenki on kiiltävää ja kovahuippuista. KTC :ssä (siis Kenwood Titanium Patissier Xl:ssä) on tähän ihan oma automaattiohjelma!  Lisää sitruunamehu (tai etikka) vatkauksen loppuvaiheessa.

Piirrä leivinpaperille kakkuvuoan kokoinen ympyrä. Lusikoi marenki keoksi sen keskelle. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa, anna jäähtyä hiukan ja valuttele 2/3 siitä sitten marenkin päälle. Nyt kun levittelet marengin ympyrän kokoiseksi, se saa mukavat suklaaraidat. Loput suklaat voit lirutella pintaan.

Paista 1,5 h 100 asteessa.

Anna jäähtyä.

Valmista suklaapohja vaahdottamalla (KTC hoitaa homman!) sokeri ja munat valkeaksi vaahdoksi. Lisää yhteen sekoitetut kuiva-aineet ja lopuksi hiukan jäähtynyt voi.

Tasoita taikina n. 22-24 cm irtopohjavuokaan(voitele reunat, pohjaan leivinpaperi) ja paista 15 min 175 asteessa, tai kunnes taikina ei tartu tikkuun. 

Anna jäähtyä kokonaan.

Kokoa kakku levittämällä suklaapohjan pintaan kirsikkahillo.Vaahdota kerma ja mausta tarvittaessa sokerilla. Sekoita mukaan valmis appelsiinirahka ja lusikoi kermarahka hillon pintaan.

Aseta lopuksi marenkipohja kermarahkan pinnalle.

Et oo hetkeen saanut mitään näin hyvää! (Ainakaan minä ollu saanu.)

EKA KERRAN KOKEMUKSET KENWOOD TITANIUM CHEF PATISSIER XL :STÄ

• Tukeva, painava, stabiili, kuten heavy duty koneen tulee ollakin. Tämä ei ole kone, jota heilutellaan koko ajan kaappiin ja takaisin vaan se ansaitsee paikan, josta käsin sitä voi myös käyttää. Tyylikäs ulkonäkö ja muotoilu kestää kyllä katseet keittiön tasolla.
• Vatkaimet, kulhot ja roiskesuoja menevät kaikki helposti paikoillaan. Tämän asian kanssa takkusin edellisen koneeni kanssa (olen kyllä edelleen surullinen, että onnistuin saamaan sen hengiltä, kone ei ollut Kenwood). Myös vatkainten kiinnityskohdat ovat hyvin suojatut, tämän tärkeyden olen huomannut pulla- ja leipätaikinoiden kanssa, joissa taikina alkaa usein kiivetä taikinakoukkua pitkin.
• Voi että mitkä tehot!
• Ihanat perusvarusteet. Kaksi teräskulhoa (7 l ja toinen vähän pienempi)vispilä, taikinakoukku, K-mela ja kumireunainen mela esim. kreemeille (ihanaa, ei enää koneen sammutusta ja voin kaapista nuolijalla reunoista kesken vatkauksen.) Tähän koneeseen tulen hankkimaan ainakin lihamyllyn ja raastimet. Ehkä mehustimen? Lisäosia on parikymmentä.
• Olen aina halunnut koneen, jonka kulhoon tulee ompelukoneen lailla valot. Nyt on.
• Ja sitten se high tech. Aloitetaanko siitä, että voit punnita ainekset suoraan kulhoon! Mä usein ylenkatson grammareseptejä (vaikka oikeasti nehän vasta ovat tarkkoja) kun en jaksa punnailla erikseen va'alla. Mutta tässä sä saat punnittua samalla kun lisäät aineita. OMG!
• Eikä tässä vielä kaikki: tässä on piru vie  (nyt on ihan pakko kiroilla) lämmitystoiminto. Vaikka nyt suklaan sulattamiseen. Tai sen italialaisen marengin tekoon. En vielä ehtinyt testata, mutta kerron kyllä...
• Tässä on myös ohjaava näyttö, jossa on esiasetut, neuvovat toiminnot vaikka nyt kakkutaikinalle tai sille italialaiselle marengille. Mä katsastelin sitä ihan tyytyväisenä englanniksi, mutta jumatsuka kielivalikoimastahan löytyi  myös suomen kieli!
• Tuo toiminto ohjeisti muo myös käyttämään K-melaa sokerin ja munien vaahdottamiseen kakkutaikinassa. Mähän en oo koskaan käyttäny kun taikinakoukkua tai vispilää ja oon aina ihmetellyt, että onko se mela johonkin lihapullataikinan sekoitukseen. No ei o! Se on ihan perus kaikkeen!
• Mä oon kova lukemaan ohjekirjaa, mutta sellaisiahan ei oo oikeasti enää olemassa, kaikki löytyy netistä. Aina vähän pelkään kaikki automaattitoimintoja, että kuinka niitä osaa käyttää, mutta KTC on kyllä helposti lähestyttävä, eikä ollenkaan pelottava ja uskon ja että saan ja haluan ottaa siitä kaiken mahdollisimman irti. 

Eli jatkoa seuraa. Kysykää, jos jotain tulee mieleen. Verkkokauppa.comista näitä löytyy, kuten myös esim. Stockmannilta, jossa pääsee sitten oikein hipelöimään. Tämä on pitkäaikainen investointi, eli kannattaakin varmasti tutustua mitä odotettavissa jo etukäteen.

Taikinakoukku on todella paksu ja tukeva.

Vispilä on vähän pisaranmallinen.

Sen aikaansaama marenki oli niin vahvaa, että olis voinut tehdä siitä lumiukon!

Tämä on se kuuluisa monikäyttä K-Mela. K niinku Kenwood.

Eikä monimutkaista miljoonan säätimen käyttöpaneelia. Display ja tuo kierrettävä/painettava säädin.

Meistä tulee kyllä parhaat kaverit.

Mutta nyt: leipokaa kakkua!

GRILLIKANA ON NÄLKÄISEN YSTÄVÄ!

Nälkäisen ystäviä ovat itse asiassa kaikki ruoat, jotka saa valmiiksi nopeasti ja vaivatta ilman turhaa vaivaa ja miettimistä.

Ja justiin siinä tulee kuvaan kuuma, marketista ostettu grillikana tai kaks. Se on jo sellaisenaa ihanan mahtavaa pikaruokaa. Itse tykkään ottaa kylmän ja ison lasin maitoa ja repiä kanasta paloja leivän kanssa. Salaatti kylkeen olisi vielä mahtavampi vaihtoehto. Grillikanaa on tullut pyöriteltyä vartaassakin ja mun parhaat grillikanamuistot voi käydä lukemassa täältä. Sekä ohjeen niihin grillikanoihin.

Olen nyt vähän myöhässä tämän jutun kanssa, sillä nämä ilmestyivät jo viime torstain lehdissä (perjantaina I-P), mutta laitan tähän nopeasti inspiraatioksi kuitenkin vielä, niin herkkuja olivat.

Grillikanaa kannattaa, varsinkin jos osuu vielä tarjous kohdalle, ostaa heti muutama ja repiä lihat irti ja pakastaa tähteet sopivan kokoisiin pusseihin. Niistä saa näpäkästi aineksia arkiruokiin. Tässä mun suosikkeja:

Kanaa, tuoregnoccccheja, parsakaalta, juustoa ja kermaa.

Mieletöntä Buffalokana ja aurajuusto pizzaa. Valkoiseen pizzaan oranssisessa siipikastikkeessa pyöritetyt lihat, älyttömän ihanaa!

 Paistettu riisi. Nämä ainekset voi kaikkikin tulla pakkasesta. Pakastettu tähdekana ja -riisi, herme-maissi- paprika tai muut kasvikset.

Vietnamilainen kanasalaatti, joka on kyllä raikkaista raikkain. Yks parhaita salaatteja ikinä!

Grillikanan rangat ja nahat kun vielä laitat kattilaan keittymään useammaksi tunniksi, niin kyllä on sulla ihan parhaat kanaliemet. Muistan että Jamie Oliver jossain reseptissään vielä murskas sen rangan mässäyttämällä muutaman kerran lihanuijalla, mutta en löydä tämmöistä reseptiä nyt mistään.

Raskas lihanuija on muuten yksi niistä harvoista keittiötarvikkeista, joista olen hankkiutunut eroon, koska olin jostain lukenut, että se rikkoo lihan syyt liian armottomasti. Arvatkaa olenko sen jälkeen miljoona kertaa tarvinnut lihanuijaa? 

JOKA PÄIVÄ ON HYVÄ KALAKEITTOPÄIVÄ!

Ensi tiistai eli helmikuun toinen tiistai on nimetty kansalliseksi kalakeittopäiväksi.

Toivottavasti et oo unohtanut kalakeittoa ruokalistaltasi. Se on nimittäin yksi parhaimmista sopista ikinä. Kalakeitto sateenvarjon alle sopii mieletön määrä eri kaloista valmistettuja ja eri tyyppisiä  keittoja. 

Kirkas, kermainen vai tomaattinen liemi? Onko se herkullisin tehty lohesta vai jostain järvikalasta?  Yhdistätkö keittoon kylmäsavulohta vai tuunaatko sitä savujuustolla? Mä tykkään myös ihan siitä lapsuudesta ja koulusta tutusta pakastesei keitosta. Tai mieti klassista bouillabaisea...

Kalakeiton syöntiin on monta hyvää syytä: se on herkullista, nopeasti valmistuvaa, terveellistä, kevyttä ja kestävästi kalastettuna myös erittäin hyvä lisäys planetaariseen ruokavalioon.

Tänään jaan muutaman hyväksi havaitun kalakeittoreseptin  torstain ruoka-aukeamalla  ja oheisten lehtien verkkosivuilla (Reseptit löytyvät Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi).

Siitä nyt valitsemaan joku uusi suosikki. 

Esittelenkö oman suosikkini ensin? Se on ehdottomasti tämä herkullinen fenkoli-ahvenkeitto, johon ei tule muuten lainkaan perunaa. Keitto on täynnä makuja ja sopivasti happoa. Reseptin olen saanut seinäjoen yhdeltä kovimmista ruoka-intoilijoista, Somerkallion Mikalta. Kiitos Mika. Mun äitinikin tekee tätä usein ja se on yhdenlainen laadun tae kyllä!

Nyt kun on made-aika, niin mun suosikki saattaisi olla myös tämä fiini madekeitto, jonka aurajuustolisään sain aikoinaan vinkin eräältä kalastajalta. Se on yllättävä ainesosa, mutta aivan valtavan hyvä.

Pari vuotta sitten törmäsin Keisarinnan lohikeittoon. En ihan heti uskaltanut sitä kokeilla alkuperäisen reseptin mukaan, johon tuli mm. hunajaa. Mutta nyt koin, että oli aika päästää tämän keiton resepti omaankin pataani porisemaan.

Aivan turhaan ylenkatsottu on myös tämä maitoon valmistettu pakastekalakeitto, joka valmistuu helposti pöytään parissa kymmenessä minuutissa. Kannattaa hankkia omaan pakkaseen peruna- ja keittokasvikset ja joku pakastekalakuutio tms. niitä hetkiä varten kun pää lyö tyhjää.

Äläkä nyt soimaa itseäsi, jos et jaksa niitä kalaliemiä keitellä. Sitä varten on kalaliemikuutiot ja fondit.  Mutta sen sanoen, niin jos ostat vaikka kokonaisen lohen, niin kyllä se liemi kannattaa kasvisten kanssa perkeistä keitellä. Sinne menee pää ilman kiduksia, ruoto, nahka, ihan kaikki.

Ja jos et tunne itseäsi fileoinnissa ihan varmaksi, kyllä se tehdään sulle kaupan kalatiskillä ja pyydettäessä pakataan perkeet mukaan (muista nyt, että sä haluat ne!). ja jos kokonainen lohi on tarjouksessa, saatat joutua maksamaan euron kaks korkeampaakilohintaa kalamestarin fieointiveitsen käsittelyyn joutuneesta kalasta. Silti vielä kohtuullista.

Ja kysymys kuuluukin sitten lopuksi, että millainen on sinun lemppari kalakeittosi?

KEVYT OLO KEITOILLA JA ENERGIAA PAISTETULLA KAURAPUUROLLA

Oon aina tykännyt kovin keitoista. Keitto ja pala tuoretta leipää (tai, noh, näkkileipä tai hapankorppukin on erinomaista)on yhdistelmä, jonka jälkeen jaksaa hienosti paiskia töitä vielä loppupäivänkin.

Olo pysyy energisenä, silti ne täyttää ja näin talvella myös lämmittää ihanasti.

Tykkään just siitä suomalaisesta perunapohjaisesta pääruokakeitosta, johon lisätään milloin lihaa, makkaraa, nakkeja, kalaa tai vihanneksia. Se on helppo tehdä ja helppo syödä.

Keitolla ruokit isommankin kökkäporukan tai se sopii juhliinkin ruuaksi, häista hautajaisiin.

Kyllä mä tykkään kaikista muistakin keitoista, tulisista ja eksoottisista tai sitten sosekeitoista, jossa pääraaka- aine pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Ihan vaikka porkkana-, bataatti-, maa-artisokka- tai kukkakaalikeitto.

Keitto on usein sopivasti kevyttäkin ruokaa, mutta nyt lähdin peräämään ohjeita, joilla saisi lautasellisen keittoa parilla sadalla kalorille tai alle.

Reseptit ovat tänään taas teidän ilonanne Lännen Median printti- ja verkkojulkaisuissa(Reseptit löytyvät Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi).

Ensimmäisenä esittelin teille munakanakeiton. En oikein tiedä miksi sitä kutsuisin, mutta halusin kuitenkin puhua tästä kiinalaistyylisestä

Egg Drop Soupista ihan suomen kielellä. Tämä keitto on nopea vaikka lisäsinkin siihen vielä broilerin jauhelihaa, joka tekee siitä vielä vähän ruokaisemman.

Sosekeitoista jo mainitsinkin. Usein niihin kehotetaan lisäämään kermaa tai tuorejuustoa, mutta kun on kyse tavallistakin keveämmistä keitoista, niitä ei tähän parsakaalikeittoreseptiin käytetä. Eikä kyllä tarvitsekkaan. Maku ja rakenne on täyteläinen ja pehmeä, kiitos mukana soseutettavan jauhoisen perunan.

Nuudelikeittoja voisi syödä kai päivästä toiseen. Ja sitten vielä  jo taas seuraavana päivänä... Tälläkertaa makoisassa liemessä yhdistyy kookosmaito ja umamiset sienet.

Sitten vielä keittelisin ison padallisen vegestronea. Se vasta on niin kevyttä, että lautasellinen kestää vielä ruokalusikallisen pinnalleen ripoteltua parmesaanilastua.

Jos olette seurailleet mun IG stooreja, tiedättekin, että olin juuri 4 vrk ruoka(messu)matkalla Berliinissä, jossa siis kerrankin sain hyvällä omalla tunnolla keskittyä vain siihen yhteen asiaan: ruokaan! (Ja vähän siihen, että löysin ryhmällemme aina sujuvimmat reitit paikasta A paikkaan B julkisilla kulkuvälineillä). Nyt onkin ihanaa, että mulla tämän reissua edeltäneen keittotehtailun jäljiltä on pariksi viikkoa keittolounaita pakkasessa. Keveitä keittolounaita. Tekee hyvää!

Ennen reissua musta ja Maitotytöstä tuli myös paistetun kaurapuuron ylimpiä ystäviä. Varsinkin pikkuisiin, söpöihin annoskuppeihin tehtynä. Nämä pikku aamiaisen energiapommithan on huippuja!

Olisko sun suosikki banaani ja suklaa?

Vai mustikka ja sitruuna (yllätin itseni rakastumalla tähän)?

 

Vadelmaa ja mantelia?

Osa syötiin vasta seuraavana päivänä mikron kautta, hyvin kestivät puurot tämänkin reitin. Paistetun puuron perusohje ja vinkit mukaviin makupareihin, löytyvät nekin torstain ruokaaukeamalta.

 

KÄYTÄTKÖ PAPUJA JA LINSSEJÄ?

 

Syytä olisi! Ravintosisältö- ja suositukset, edullisuus, ekologisuus ja varsinkin HERKULLISUUS...

Torstain ruoka-aukeamalla tänään mun juttua aiheesta ja ihanat reseptit.  (Reseptit löytyvät Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi.) Vai miltä kuulostaa Marokkolainen harirakeitto?

Harira

Tai tuhti Neljän pavun chili?

Bruschetat valkopaputahnalla on aivan huippu, nopea ja yllättävä kaikessa yksinkertaisessa ihanuudessaan.

Myös pavut, feta ja yrtit(paljon korianteria) ovat upea yhdistelmä, kivaa twistiä kun tarjoilet salaatin tortillakupeista.

Extra-juttuna paneudutaan, vielä vuoden 2022 googlatuimpiin resepteihin, USAssa ja maailmalla. Jenkkilistan kärjessä komeilee Sugo, tuo perinteinen italialainen tomaattikastike. Itseasiassa TOP10 listan myös päättää aika lailla sama resepti... mutta lue itse.