OLIPA KERRAN JOULU: PAAHDETTUA RUUSUKAALIA JA KANELIA

 

Luukku 2

Nyt eletään muuten siitäkin syystä ihanata aikaa, että kotimainen ruusukaali on sesongissa. Ja nyt kun meistä ei enää kukaan keitä ruusukaalia hengiltä, sen ihana maku pääsee oikeuksiin.

Parhaita valmistusmetodeja on ilman muuta uunissa paahtaminen. Ruusukaalin leikkuupinta oikein karamellisoituu ihanasti. Siinä voi rauhassa sitten leikitellä mausteilla ja lisukkeen lisukkeilla.

Lyönpä vetoa, että kovinkaan moni ei ole parittanut sitä kanelin kanssa. Kaneli, jos mikä on joulusesongin mauste ja soveltuu mainiosti myös suolaisiin ruokiin, ei pelkästään leivontaan.

Paahdetut ruusukaalit  kanelin kanssa on mainio ja maistuva, simppeli kasvislisuke. Ihan vaikka joulupöytään (mutta itselläni alkaa ainakin olla kaikki paikat varattu kun on niin montaa laatikkoa ja salaattia), mutta sitten muina pyhinä ja juhla-aterioina aina itsenäisyyspäivästä uuteen vuoteen.

PAAHDETTU RUUSUKAALI JA KANELIA

1 rasia ihania kotimaisia ruusukaaleja, nyt kun niitä saa

1 rkl hyvää öljyä, rypsi tai oliivi

1 tl kanelia

1 tl suolaa (tai maun mukaan vähemmän

1/2 dl mantelilastuja

1 dl kuivattuja karpaloita

Leikkaa ruusukaaleista kannat ja halkaise ne puolikkaiksi. Kierittele öljyssä, kanelissa ja suolassa ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle. Irronneet lehdet mukaan.

Paahda 200 uunissa n. 20 min kunnes alkavat saada kaunista väriä.

Heitä sekaan mantelilastut ja karpalot ja paahda vielä 5 min. 

Tarjoa heti.

Ja sitten ihana vinkki kaikille jouluttajille.

Minulle on tosi paljon serkkuja, viitisenkymmentä varmaan, Mutta vain 3 superserkkua, Maiju, Aliisa ja Riina (Rintala). Tiedätkö mikä on superserkku(nimi on ihan meidän omakeksimä)?

No se on semmoinen serkku, jonka vanhemmat ovat omien vanhempiesi sisaruksia. Eli niinkun molempien vanhempien  puolilta serkkuja. Kuulostaa ensiksi epäilyttävältä, mutta sitähän se ei ole.

Olisi hauska tietää paljonko löytyy muita, joilla on superserkkuja. Tiedän vain äitini, jolla taitaa olla niitä kymmenkunta (ja tietenkin kaikki äitini 11 sisarusta, koska sama juttu kuin äidillä...ja tietenkin nämä kaikki äitini superserkut, joilla 11 superserkkua, tai itseasiassa 13, mutta siis onko muita meidän suvun ulkopuolella...). 

Sain sut nyt varmaan sekaisin ja ainakin itseni astumaan vinkkipolulta harhaan. Tässä se tulee:

Maiju, superserkkuni, joka kirjoitaa Pientä puuhastelua - blogia on julkaissut ystävänsä kanssa Tunnelmia&taikaa e-kirjan, joka on vapaasti ja ilmaiseksi ladattavissa.

Ihana kirja on täynnä houkuttelevia reseptejä ja raikkaita jouluaskarteluideoita.

Aika hienoa, Maiju ja Heta. 

OLIPA KERRAN JOULU: VENÄLÄINEN SILLI

Luukku 1

Tervetuloa ihana joulunodotus! Hienoa avata tänään blogini 1. kalenteriluukku. Vuonna 2019 kalenterissa oli Perinteinen joulu, 2020 Herkullinen joulu ja nyt 2021 Olipa kerran joulu.

Mitäänpä en ole entisistä vuosista oppinut ja suunnitelmat on yhtä suloisesti levällään kuin aina ennenkin. Ajattelin kuitenkin, että nimi pitää olla, huhuilin tuolla IG:n puolella ja sieltähän ihana kollega ja ruokatoimittaja,  ystäväni Minna @Haarukkavatkain reippaasti ehdotti tätä. Kiitos ihanista ihanin Minna, tämä on niin suloinen nimi. Jos jonain päivänä en saakaan reseptiä aikaan, voin aina kertoa jouluisan tarinan, sen tämä nimi antaa myöten! 

Tervetuloa mukaan joulukalenterimatkalle, luvassa jouluisia reseptejä, ehkä jokunen tarina, jouluisia vinkkejä, jouluhuumoria ja tunnetusti saatan tirauttaa jouluna muutaman joulukyyneleenkin eli kertakaikkisen elämänmakuinen joulukalenteri, varsinainen sillisalaatti, jota rosolliksikin kutsutaan. 

Jos koskaan, niin nyt oli vilpitön aasinsilta jouluun!

 

Ja venäläiseen silliin!

Minä, kuten käsittääkseni muutama muukin, rakastan joulun ylenpalttista kalailua. Muutama uusi resepti on kalenteriakin varten sillä saralla tulossa, mutta aloitetaan ihan tosi perinteisellä Venäläisellä sillille.

Venäläinen silli on sillivati, jossa tarjottavat asetellaan raidoittain. Jostain syystä haluan sen aina tehdä soikeaan vatiin. Tällä kertaa vati oli melko pieni, tuli vähän ahdasta, mutta koska tein pienen annoksen, en viitsinyt jättimäistäkään tarjotinta ottaa. Mutta älä nyt ota tästä soikeudesta samanlaista neuroosia, hyvin tämän saa tehtyä muunkin malliselle lautaselle.

Tämä on nopea tehdä ja vaivaton, jos käytät valmiita kurkkukuutioita ja punajuurikuutioita. Olen tehnyt, niitä isompia vateja, muutamiin pikkujouluihin ja näitä saa olla aina täyttämässä, menekki on kova.

Ehkä siksi, että on herkkua. Tätä tarjoiltiin muuten Iso-Hoon ja minun häissänikin, mutta taidan olla ainoa, joka sen enää muistaa.

Pitäisikin joskus kertoa, kuinka häitä juhlittiin v.1998.

VENÄLÄINEN SILLI

6:lle

1 pkt (150g) matjesilliä

4 kananmunaa

2 dl etikkapunajuurikuutioita 

2 dl suola/maustekurkkukuutioita

3 kananmunaa

1 punasipuli

tuoretta tilliä

kastike (joka unohtui laittaa näihin kuviin)

1 dl ranskankermaa

1/2 dl majoneesia

1-2 tl sinappia

Laita silli tarvittaessa likoamaan kylmään veteen jääkaappiin 2-3 tunniksi, huuhtele, kuivaa ja leikkaa annospaloihin. Nykyään on kyllä niitä hetivalmiita kevytsuolattujakin, joita ei tarvitse liotella.

Keitä kananmunat. Laita munat kattilaan kylmään veteen ja kuumenna kunnes kolina käy, eli munat alkavat kiehua. Sammuta nyt hella ja ota kellosta 10 min. aika. Tasan. Sen jälkeen kaada vesi pois ja jäähdytä munat kylmässä vedessä. Saat täydellisiä keltuaisia ilman mustia rantuja.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset ja hienonna molemmat haarukalla.

Valuta punajuuri- ja kurkkukuutiot. Voit toki pilkkoa itsekin kokonaisista.

Kuori ja hienonnan tai leikkaa punasipuli ohuiksi renkaiksi.

Hienonna tilli.

Sitten vaan asettelemaan oman näkemyksen mukaisesti vadille raidoittan, silli pääosassa. Helposti alkaa ärsyttää kun punajuuri värjää vieruskaverit, mutta koita keksiä ratkaisu. 

Kastikkeen saat sekoittamalla kaikki sen ainekset yhteen. Kastiketta valutetaan sillien päälle, mutta jos on kaunista silliä, niin miksei allekkin.

Kauniimpiakin vateja olen venäläisestä sillistä tehnyt, mutta en paremman makuisia. Kyllä keitetyn perunan kanssa maistui ihanalta Venäläinen silli ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Vieläkin janottaa! 

LEIVONTAOHJEITA JOULUN ALLA

 

Siitä tuli kyllä kaunis, mun paistetusta sinihomejuustokakusta. 

Rakastan kaikkia jouluperinteitä ja perinneleivonnaisia, mutta on ihanaa myös tehdä välissä jotakin itselle uutta. Joulun alla on yleensä monenmoista pikkujoulua ja kookoontumista, joihin on kiva viedä jotain jouluista, itseleivottua, joskus ehkä muutakin kuin joulutorttuja ja pipareita.

Sillä ajatuksella testailin ja kehittelin näitäkin reseptejä Lännen Medialle (Turun Sanomat (Turku), Kaleva (Oulu), Ilkka-Pohjalainen (Seinäjoki/Vaasa), Lapin Kansa (Rovaniemi), Hämeen Sanomat (Hämeenlinna), Keskipohjanmaa (Kokkola), Kainuun Sanomat (Kajaani), Länsi-Suomi (Rauma) ja Forssan Lehti (Forssa). Voitte pongailla tänään sanomalehdistä ja niiden verkkosivuilta. Tai ihan vaan inspiroitua näiden kuvien kautta.

Paistettu sinihomejuustokakku oli kyllä napakymppi. Siinä yhdistyy suomalaisten nerokkain makuyhdistelmäp piparit ja homejuusto. Paistettuna versiona maku jotenkin tiivistyy ihanasti. Täytteeseen upotetut viikunahillosilmäkkeet muodostaa ihania sattumia. 

Ja rumaahan tästä on vaikia saada vaikka kuinka yrittäisi.

Nyhtöleipä nousee pöytään kun kyseessä on on rentoa yhdessäoloa rentojen tyyppien kanssa. Kun puhutaan niitä näitä, nautitaan glögistä, oluesta, kaakaosta tai teestä ja mussutetaan samalla ihanaa tuoretta, valkosipulista ja juustoista leipää, josta saa repästyä itselleen aina sopivan palan.

Joulujutuksi se nousee kun se on leivottu kauniin kranssin muotoon. Niin yksinkertaista se on.

 

Kranssin ympyräinen piiri viehättä mua erityisen paljon näin jouluna. Sillä saa moneen leivonnaiseen, salaattiin, antipastovatiin, kalalautaseen aivan uuden twistin, kun asettelee leivonnaisen tai tarjottavan kranssin muotoon. Ihan paras joulukattausvinkki.

Voitaikinakransseja en ollut tehnytkään, mutta nyt tein. Ja taas tuli yjsinkertaista herkkua. Pienesti sotkuista tehdessä, silti lopputulos vaikuttaa minusta ihan huolelliselta. Kehtaa tarjota. Piristeenä joulunpunainen väri.

Ai mitäkö on makuna? Punajuuri ja vuohenjuustoraaste.

Nämä maistuivat myös kotitontulle (tai koiralle), koska olivat kadonneet sillä aikaa kun olimme luistelukisoissa...

Cantuccineja aina unohdan hehkuttaa, vaikka mikään ei ole niin hyvä kaveri glögille kuin tuo italialainen korppu.

Tekotapa kaksine paistoineen saattaa kuulostaa työläältä, mutta ei sitä kertakaikkiaan ole. Tässä ei tarvitse tapella taikinan kanssa kunhan muoilee pellille pötkyläksi, paistaa, leikkaa välillä ja paistaa taas.

Jouluversioon tuli pistaasipähkinää, vähän harmittaa, että unohdin ostaa myös kuivattuja karpaloita, mutta laittakaa te niitä.

Pakkaa lahjarasiaan ja sulla on ihana (pikku)joulutuliainen!

Viimeinen ässä hihassa ei ole varsinainen leivottava, mutta kiva tarjottava kuitenkin. Se on dippijuusto, en sille parempaakaan nimeä keksi. Ei ole niin vetelä kuin olisi juustodippi, mutta kuitenkin muotissa tehtävä (siis mikä tahansa kulho) ja siitä saa helposti kaapaistua  veitsien keksien kaveriksi omalle lautaselle tai lähipiirissä suoraan keksillä kauhoen. 

Ihanat juustot ja ihania sattumia. Siinäpä oivuuden resepti!

DOMINOKEKSIKAKKU

Keskisen Kyläkaupan näytöskeittiössä kokkailemani pizzakakku pääsi jo Iltalehden uutisiin , mutta tulihan siellä kokkailtua myös toinen kakku, joka yhtä lailla passaa isänpäivän tunnelmaan, nimittäin jättimäistä keksiä muistuttava Dominokeksikakku! 

Dominokeksikakussa on monta hyvää puolta.  Se on vähän kuin kakun ja keksin hybridi. Maku on ihanan täyteläisen suklainen, vaikkei siihen suklaata tarvitse sulattaakkaan vaan maku tulee suuresta määrästä tummaa kaakaojauhetta. Tavallaan tämäkin kakku on aika vitsikäs, onhan se jättimäinen keksi. Taikinakin on ihanasti sitkas sieltä keskeltä.

Itse tein tämän kahteen Heirolin 20 cm vuokaan, jotka sopivat uuniin yhtäaikaa. Se on aika kiva koko jättikeksille. Kahteen siksi, että tämä keksimäinen kakku ei ole oikein täytekakkumaisesti halkaistavissa, enkä tiedä kuinka se kypsyisikään paksuna versiona. Jos sulla on vain yksi vuoka, niin laita puolet taikinasta jääkaappiin odottamaan ja paista ensin toinen, se ei siitä odottelusta ota nokkiinsa.

Koristelussa vähän kipuilin, kuten kuvatkin kertovat. Dominokeksissähän on domino kirjoitus ja kaikkia ihania kiekuroita. Tämä kakkutaikina ottaa vastaan muotoilua, eli voit laittaa taikinan vuokaan ja sitten muotoilla siihen esim haarukalla tai lusikavarrella reunakuviota  ja pyöristyvää reunaa,  ja antaa mielikuvituksen loihtia loput kiemurat.

Voit ottaa myös pienen määrän taikinasta sivuun ja rullata siitä pötköä jota leikkaamalla saat aseteltua kirjaimet ja kuviot pintaan ennen paistoa. Jos jaksat olla pikkutarkka tässä saat upeaa jälkeä aikaan. 

Minen jaksanut.

Klmas mitä koitin oli kuvioiden ja kiemuroiden pursotus sulatetulla suklaalla jo paistetun kakun pintaan, ok tämäkin.

Paitsi jos aattelet laittaa pinnalle vielä vähän tummaa kaakaojauhetta ja sitä humahtaa jotenkin toispuoleisesti liikaa.

Voit sitten sanoa, että joo tämä on meidän lasten leipoma...

DOMINOKEKSIKAKKU halkaisija 20 cm

taikina
110 g huoneenlämpöistä voita

5 dl sokeria

2 munaa

1 tl vaniljauutetta

3, 5 dl vehnäjauhoa

3,5 dl tummaa kaakaojauhetta

½ tl suolaa

täyte

2 dl vispikermaa

200 g vaniljatuorejuusto

1 dl tomusokeria

1 tl vaniljauutetta

(koristelu 100 g tummaa suklaata)

Tarvikkeet:

2 x 20 cm irtopohjavuoka

Kuumenna uuni 180 C.

Vaahdota voi ja sokeri yleiskoneella tai vatkaimella. Lisää munat yksi kerrallaan, välillä hyvin vatkaten. Lisää vanilja. sekoita kuivat aineet ja siivilöi ja sekoita taikinaan.

Vuoraa irtopohjavuokien pohjat leivinpaperilla ja voitele reunat. Jaa taikina vuokiin ja paista 15-20 min. Anna jäähtyä kunnolla ennen irrotusta.

Vaahdota vispikerma jämäkäksi ja lisää mukaan tuorejuusto, tomusokeri ja maun vaatiessa vanilja. 

Laita toinen pohja tarjoilulautaselle ja levitä täyte sen päälle. Nosta toinen pohja kanneksi.

(Kuumenna suklaa vesihauteessa ja pursota pyöreäaukkoisella tyllalla pintakuviota dominokeksin mallin mukaan.Tai koristele teksti mukaan taikinalla ennen paistoa, tai anna olla luonnontilassa)

Ai niin, kakussa on yksi vähän huono puoli. Koska se on puoliksi keksi, voi leikkuu tuottaa ongelmia. Paras apuväline on pieni sahalaitainen tomaattiveitsi, jolla ikään kuin sahaa palan kakusta ilman, että painaa niin lujaa, että täyte pursuaa välistä. Pohja puoli leikkauttuukin jos sitten paremmin, kun se ottaa täytteestä vähän kosteutta.

Että ei täydellinen tämäkään. Maku kuitenkin huippu!

kertakaikkisen mahtavia nämä kännykkäräpsyt, anteeksi...

MAKEA PIZZAKAKKU VITSIKKÄÄLLE ISÄLLE

 

Sehän on isänpäivä viikon päästä ja sillä livulla kävin kuumentamassa vähän uuneja tuolla Kyläkaupan näytöskeittiössä.

Pizzakakku on hauskan näköinen ja pizzalaatikosta tarjottuna hyvinkin vitsikäs vaihtoehto isänpäivän kakuksi. Juuri sellainen, jonka leipomisesta voivat lapset ottaa kopin, enemmän tai vähemmän avusteisesti. Tämän kakun kohdalla voit vaikka skipata pohjan teon kokonaan ja osta valmiin matalan torttupohjan, makuelämys ei siitä ota nokkiinsa.

Pizza kyllä viehättää lapsia ja lapsenmielisiä, joten ei oo pöliä vaihtoehto lasten synttäreillekään.

Tässä mun pizzassa on täytteenä pepperoni, oliivi ja vihreä paprika.

PIZZAKAKKU

Pohja
3 kananmunaa
1 dl sokeria
½ dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
½ tl leivinjauhetta

Koristelu
250 g mansikkamarmeladia
100 g valkosuklaata
vihreitä marmeladikarkkeja
4 mansikkaremmiä
mustia karkkeja oliiveiksi

Kreemikuorrutus
125 g huoneenlämpöistä voita
3,5 dl tomusokeria
½ tl vaniljauutetta
Geeliväri, keltainen ja ruskea
 
Laita kuuni kuumenemaan 175 C. Ota 28cm irtopohjavuoka. Vuoraa pohja leivinpaperilla ja voitele reunat.

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää varovasti taikinaan. Kaada vuokaan ja paista uunissa 175 asteessa n. 15 min tai kunnes kakkupohja on kypsä. Irrota vuuasta hiukan jäähtyneenä.

Valmista voikreemi. Vaahdota voi, vatkaamalla (koneella) n. 8-10 min. Lisää sokeri erissä välillä hyvin vatkaten ja lopuksi vaniljauute. Värjää pizzapohjan väriseksi käyttämällä keltaista ja ruskeaa elintarvikeväriä(muutama tippa!).

Anna pohjan jäähtyä ja nosta se sitten pizzalautaselle/tarjoilualustalle/ pizzalaatikkoon. Levitä kuorrute pintaan ja reunoille.

Pizzakastike: Levitä mansikkamarmelaadi/hillo pizzan päälle, jätä 1 cm vara reunoille.

Juusto: Ota vihanneskuorijalla runsaasti valkosuklaasta lastuja marmeladin päälle.

Täytteet: Leikkaa mansikkaremmistä ympyröitä pepperoniksi, leikkaa vihreästä marmeladikarkista vihreän paprikan paloja ja ripottele oliiveita mallaavat karkit pinnalle.

SOPA DE TROMPETAS DE LA MUERTE

Ihastuin tämän sienen dramaattiseen nimeen niin, että oli pakko tehdä sitä eiliselle dia de muertos(kuolleitten päivä 2.11 Meksikossa) - päivälle. Mustatorvisienikeitto siis, sama ruattiksi (svart trumpetsvamp) ja englanniksi  Horn of plenty (britit on aina niin postiivisia!) mutta romaanisissa kielissä se ihana draama vasta tulee. Trompetta dei morti italiaksi ja trompetta de la mort ranskaksi, ja no, saksaksikin ovat intaantuneet nimeämään Die Toten Trompete, vaikka siinä on kyllä hienoinen ero espanjan  trompetas de la muerte, koska saksaversio taitaa olla kuolleet torvet kun romaanisten kielten versio kääntyy suomeksisiis kuoleman torviksi. Mustatorvisieni kuulostaa melko lällyltä sen jälkeen.

Törmäsin italialaiseen nimeen tuolla sieniryhmässä ja siitä se ajatus sitten lähti. 

Mustatorvisienihän on aivan mahdottoman herkullinen pannuvalmis sieni. Tänä syksynä sitä on ollut tarjolla runsain esiintymin, olen nähnyt kuvia ihmisten löydöksistä, mutta tokikaan itse en ole törmännyt. Niitä etsiessä pitää ikään kuin etsiä mustia aukkoja maasta ja sitten niitä alkaa näkemään. Kerran olen Lapualta löytänyt.

Mutta onneksi on sieniystäviä, vaikka Jari Lahdesta (sain tämän kuulostamaan aivan tinderikytkökseltä, mutta Jari on siis rakkaan ystäväni Merjan aviomies), jolta olen saanut ison rasian kuivattuja mustatorvisieniä pari vuotta sitten, mutta eipä nuo miksikään mee. Olen huono käyttämään kuivattuja sieniä, omani useimmiten pakastan, ja unohdan kuinka käteviä kuivatut ovat. 

Kun ne ennallistaa vedellä, niin nehän ovat kuin tuoreita (no vähän veltompia). Huomasin sen siitäkin, että liotin ensin vahingossa kuivattuja suppiksia ja huomasin siis liotuksen jälkeen, että nämä tosiaan on suppiksia ja menin kaappiin etsimään toista purkkia, josta löytyi sitten mustat torvet.

Ylipäätään purkkien, pakasteiden jne. nimikoiminenhan on niin turhaa..

 

Mustatorvisienikeitto kuivatuista mustatorvisienistä

4:lle

3-4 dl kuivattuja mustatorvisieniä

1 rkl voita

1rkl öljyä

1 keltasipuli hienonnettuna

1 l vettä

1 kana- tai kasvisfondi

100g sulatejuustoa

1 dl kermaa

0,5 dl marsalaa, sherryä tai konjakkia

1 rkl vehnäjauhoja

1 dl sienten liotusvettä (ja loputkin, ellei sitä nyt ihan mahdottomasti ole)

hienonnettua persiljaa

suolaa tarpeen mukaan

Laita kuivatut sienet pieneen kulhoon ja vettä sen verran, että peittyvät. Ennallistaminen kestää vajaa 30 min.

Nosta sienet vedestä, purista kuivemmiksi (säästä vesi) ja pilko pienemmiksi.

Kuumenna voi ja öljy kattilassa ja kuullottele sipulia ja sieniä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.

Lisää vesi ja fondikuutio, anna kiehua hiljaa 10 min. Lisää kuutioitu sulatejuusto ja sekoita kunnes juusto sulaa mukaan. Lisää kerma ja sekoita. Lisää alkoholi. 

Sekoita jauho hyvin n. desiin sienten liotusvettä ja kaada ohuena nauhana keittoon. Keittele vielä 5 min, jotta keitto hiukan suurustuu ja jauhot kypsyvät.

Maista tarvitseeko lisää suolaa, tai ripauksen sokeria.

Lisää pinnalle persilja. Keittonne on valmis tarjoiltavaksi.

Innostuin tässä näköjään rikkomaan kaikki omat sääntöni sienikeittojen suhteen. Ei sulatejuustoa, ei jauhoja... mutta hyvää kyllä tuli!

SUPPILOVAHVEROPESTOPASTA

Suppilovahveropesto valmistuu käden käänteessä ja on ihan jumalattoman ihanan umamista. Sipaisepa sitä sillälailla huolimattoman paksusti vaalealle hapanjuurileivälle tai sekoita sellaisenaan keitettyyn pastaan. Mikä pikaruoka!

Multa oli vähän jäänyt tämä sienipesto unohduksiin, mutta nyt kun se on jälleen virvoitettu lupaan sitä useammin valmistaa. Jos et ole vielä sienipestoa tehnyt, niin nyt ois korkea aika. Lisäksi hyvä aika, suppilovahveroita kun vissiin riittää ja riittää.

SUPPILOVAHVEROPESTO(PASTA)

1 l tuoreita suppilovahveroita

1 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä

1 valkosipulinkynsi

2 dl raastettua parmesaania

1 dl hyvää oliiviöljyä

1 dl neutraalia (rypsi)öljyä

0, 5 dl tuoretta persiljaa hienonnettuna

mausteeksi suolaa ja mustapippuria

Haihduta putsatuista suppilovahveroista neste pois paistinpannulla. Anna jäähtyä.

Sekoita kaikki loput ainekset suppisten kanssa ja aja tasaiseksi pestoksi, joko sauvasekoittimella tai blenderissä. Öljyä voit laittaa osissa, ja jos tahna tuntuu kivan notkealta, ei kaikkea tarvitse käyttää.

Käytän osaksi tavallista mautonta rypsiöjyä, joskus oliiviöljyn maku (riippuu öljystä) jyrää kaiken alleen.

Pastaa varten keitä spaghettia tai lemppari lyhytpastaasi tarvittava määrä napakaksi. Sekoita pastaan sopivaksi katsomasi määrä pestoa ja nauti.

Pinnalle paistoin muutaman yksilön runsaassa voissa ihan rapsakaksi.

Pesto säilyy ainakin 3 päivää jääkaapissa ja on verratonta myös leivän levitteenä.