LEIVONTAOHJEITA JOULUN ALLA

 

Siitä tuli kyllä kaunis, mun paistetusta sinihomejuustokakusta. 

Rakastan kaikkia jouluperinteitä ja perinneleivonnaisia, mutta on ihanaa myös tehdä välissä jotakin itselle uutta. Joulun alla on yleensä monenmoista pikkujoulua ja kookoontumista, joihin on kiva viedä jotain jouluista, itseleivottua, joskus ehkä muutakin kuin joulutorttuja ja pipareita.

Sillä ajatuksella testailin ja kehittelin näitäkin reseptejä Lännen Medialle (Turun Sanomat (Turku), Kaleva (Oulu), Ilkka-Pohjalainen (Seinäjoki/Vaasa), Lapin Kansa (Rovaniemi), Hämeen Sanomat (Hämeenlinna), Keskipohjanmaa (Kokkola), Kainuun Sanomat (Kajaani), Länsi-Suomi (Rauma) ja Forssan Lehti (Forssa). Voitte pongailla tänään sanomalehdistä ja niiden verkkosivuilta. Tai ihan vaan inspiroitua näiden kuvien kautta.

Paistettu sinihomejuustokakku oli kyllä napakymppi. Siinä yhdistyy suomalaisten nerokkain makuyhdistelmäp piparit ja homejuusto. Paistettuna versiona maku jotenkin tiivistyy ihanasti. Täytteeseen upotetut viikunahillosilmäkkeet muodostaa ihania sattumia. 

Ja rumaahan tästä on vaikia saada vaikka kuinka yrittäisi.

Nyhtöleipä nousee pöytään kun kyseessä on on rentoa yhdessäoloa rentojen tyyppien kanssa. Kun puhutaan niitä näitä, nautitaan glögistä, oluesta, kaakaosta tai teestä ja mussutetaan samalla ihanaa tuoretta, valkosipulista ja juustoista leipää, josta saa repästyä itselleen aina sopivan palan.

Joulujutuksi se nousee kun se on leivottu kauniin kranssin muotoon. Niin yksinkertaista se on.

 

Kranssin ympyräinen piiri viehättä mua erityisen paljon näin jouluna. Sillä saa moneen leivonnaiseen, salaattiin, antipastovatiin, kalalautaseen aivan uuden twistin, kun asettelee leivonnaisen tai tarjottavan kranssin muotoon. Ihan paras joulukattausvinkki.

Voitaikinakransseja en ollut tehnytkään, mutta nyt tein. Ja taas tuli yjsinkertaista herkkua. Pienesti sotkuista tehdessä, silti lopputulos vaikuttaa minusta ihan huolelliselta. Kehtaa tarjota. Piristeenä joulunpunainen väri.

Ai mitäkö on makuna? Punajuuri ja vuohenjuustoraaste.

Nämä maistuivat myös kotitontulle (tai koiralle), koska olivat kadonneet sillä aikaa kun olimme luistelukisoissa...

Cantuccineja aina unohdan hehkuttaa, vaikka mikään ei ole niin hyvä kaveri glögille kuin tuo italialainen korppu.

Tekotapa kaksine paistoineen saattaa kuulostaa työläältä, mutta ei sitä kertakaikkiaan ole. Tässä ei tarvitse tapella taikinan kanssa kunhan muoilee pellille pötkyläksi, paistaa, leikkaa välillä ja paistaa taas.

Jouluversioon tuli pistaasipähkinää, vähän harmittaa, että unohdin ostaa myös kuivattuja karpaloita, mutta laittakaa te niitä.

Pakkaa lahjarasiaan ja sulla on ihana (pikku)joulutuliainen!

Viimeinen ässä hihassa ei ole varsinainen leivottava, mutta kiva tarjottava kuitenkin. Se on dippijuusto, en sille parempaakaan nimeä keksi. Ei ole niin vetelä kuin olisi juustodippi, mutta kuitenkin muotissa tehtävä (siis mikä tahansa kulho) ja siitä saa helposti kaapaistua  veitsien keksien kaveriksi omalle lautaselle tai lähipiirissä suoraan keksillä kauhoen. 

Ihanat juustot ja ihania sattumia. Siinäpä oivuuden resepti!