Olen suomalainen

On päiviä jolloin on hieno herätä ja tietää olevansa suomalainen. Sitten on aamuja, jolloin on vielä hienompaa olla suomalainen.
Ja se, kumpi aamu kulloinkin koittaa, taitaa olla aivan sieltä suomalaisen omasta päänupista kiinni.

Onnea hienosta MM- hopeasta 2014 kiekkoleijonat!

Toukokuuta on vielä viikko jäljellä ja minä tyttö olen leireillyt lasten kera jo 6 vuorokautta. Vapun aikaan hyytävissä olosuhteissa (oliiviöljy kiinteässä olomuodossa leirikeittiössä) varmaan 40 rottweilerin kanssa ja viime viikonloppuna beach-tunnelmissa pikaluisteluleirityksessä. Ensimmäisessä oli mukana (kuten joka leirillä) Suomelle viime vuonna Rottweilereiden MM-kisoissa joukkuekultaa voittanut koirakko ja jälkimmäisessä vierailivat myös olympiaedustajat.

Suomen lipun korkealla pitäminen, meikäläisen toimesta, löytää kyllä omimmat ilmenimismuotonsa aivan jostakin muusta kuin urheilusuorituksista. Olen oikein ylpeä siitä, että saan olla mukana  loppuvuoden  Suomalaisen Työn liiton Sinivalkoinen Jalanjälki-kamppanjassa.

Kampanja kamppanjoi suomalaisten tuotteiden ja  sitä myöden suomalaisen työn puolesta. Jos kukin meistä lisäisi kotimaisten tuotteiden ostamista kympillä kuukaudessa, loisi se 10 000 uutta vuosityöpaikkaa. Käy allekirjoittamassa oma kympillä kuussa-sopparisi, osallistut myös kampanjassa mukana olevien yritysten tuotepalkintojen arvontaan.

Ruokapuolella suomalaisuuteen on helpoin kiinnittää huomiota. Jotenkin suomalainen tuottaja ja maatalouden arki on sen verran mummolassa kasvaneelle sydäntä lähellä, että vaikkapa maitotuotteissa kotimaisuus on tärkeä valintakriteeri. Luulenkin, että parhaiten pystyn itse petraamaan ja lisäämään suomalaisen työn tukemista "tavarapuolella". Etsisi ihan oikeasti sitä avainlippua tai joutsenmerkkiä tai muuta suomalaisuuden tunnusta.

Sillä silmällä lähdin sunnuntai-iltapäivä ostoksille lähikauppaani Cittariin tekemään muutamia pakollisia ostoksia (lue wc-paperi). Ikkunanpesu on vielä edessä, niin kuin muukin kevätpuunaus, kesä kun pääsi yllättämään ja siivousainevarasto finaalissa. Leivinpaperirulla pääsi tekemään myös loppumistempun. Mutta siis suomalaisen tuotteen kiilto ja tietoinen valinta silmissä:

Wc- paperi. Ei vaikeaa. Ja sitä paitsi, Lotus passaa meidän perheessä kaikille pepuille (juu, perheessämme asuu yksi wc-paperi-fanaatikko, ja se en ole kyllä minä. Paitsi kotimaisuuden osalta.)
Merkitkin löytyy.

Lapsille muuten hauskaa kauppatekemistä; nyt pitäisi saada leivinpaperia, etsikääpäs mulla semmoinen, jossa on suomalaisuuden merkki.

Leivinpaperi oli oikeasti loppu. Eskimo on tuttu ja turvallinen valinta. Samalla tarttui mukaan extravahvaa foliota kesän extravahvuutta vaativiin grillauspuuhiin. Hyvä tuote, on normikokoa isompaakin. Ai niin, ja jääpalapussejankin otin, Urho9v saa täyttää ne kesäjuomia varten, kun varaston pakkasessakin on taas tilaa. 

Pesuainepuolella menin bezeeerk!  Miten voi olla tälläisiä siivoustuoksuja? Villiherukka, valkoapila, lime, sitruuna, en kestä, näistähän vois tehdä melkein ruokaa! En ole minkään kukkaisbukeen tai laventelin ystävä, mutta koska olemme aivan onnekkaasti (ja kiitän siitä myös perheemme ex-rottweilereita) allergiavapaa perhe enkä mitenkään yliherkkä tuoksumaailmalle, en voi sille mitään, että valitsen aina jotakin sitruunaa, limeä, omppua... ja nyt vielä valkoapila ja villiherukka. Kiilto- cleanilta löytyy kyllä näppärästi koko siivousarsenaali ja kyllä, myös hajusteettomana. Hei, varustelu kuntoon niin siivouskin maistuu!

Jos nyt oletetaan, että ikkunat on pesty ja neliöt puunattu, uunissa paistuneet korvapuustit ja muutenkin uurastettu (tämä toki tänä sunnuntaina vain teorian tasolla), niin lopuksi on aika kääntyä ihan sinne itseensä. Ennen kassoja on vielä kosmetiikkahylly ja suomalaista työtä tukee vuorenvarmasti Lumenen osastolla.  Siellä oli tullut tosi herkullisen värisiä, Suomen luonnosta ammentavia  vartalonhoitotuotteita. Lakkaa, kuorivana geelinä ja kosteuttavana voiteena sujahti kärryyn.

Tuntuuko mainonnalta? No kamoon! Niin on tarkoituskin. Suomalaisen työn puolesta. 

Muista, 10 000 työpaikkaa vuodessa, vain lisäämällä 10 kuussa suomalaisten tuotteiden ostoa. Toivottavasti kampanja herättelee meissä kaikissa Suomessa valmistetun tuotteen ostoshimon.

Jollen minä vielä vakuuttanut niin käy katsomassa Kokit ja Potit- blogissa mitä sieltä on löydetty.

Yhteistyössä Suomalaisen Työn Liitto

HIENO PÄIVÄ - vaikka purjot paloo

HIENO PÄIVÄ. Parempaakaan otsikkoa en saanut aikaiseksi, koska tämä päivä oli yksi niistä, joita sanat eivät riitä kuvaamaan. Eivätkä edes kuvat, sillä niitäkin on vain muutama, hätäpäissään hutaistuja onnettomia, sillä mulla oli hiukan parempaakin tekemistä (onneksi blogaaniystävät saapuivat illansuussa kameroineen, listaan loppuun linkkejä, mistä löytyy ihania kuvia).

Päivä oli myös sellainen, jonka opit hiljalleen sulavat nahan alle ja vaikuttavat ruuanlaittooni ja ruokarakkauteeni tästä edespäin vuoren varmasti. 

Itsekin astelin hiukan hämmentynein askelin, tietämättä ihan varmasti mitä odottaa, kun aamusella kävelin kohti Dieta HQ:sia (Tai siis ihana Mecu nouti kyllä metropysäkiltä). Dietan päätoimistosta löytyy normitoimiston ja valtaisten varastotilojen lisäksi mm. aivan kuolettavan hieno astia-showroom sekä tietenkin huippuunsa varusteltu ravintolakeittiö. Oma määränpääni.

Päivän mittaan minua kävi tervehtimässä monta dietalaista, nimet taisivat hiukan unohtua, mutta oikeasti mieleenpainuvaa oli jokaisen jämäkän reilut kädenpuristukset. Ja se, kuulkaa, kertoo pohjalaiselle enmmän kuin tuhat sanaa.

Miksi olin paikalla, sen voit käydä lukemassa täältä ja täältä. 

Tämän menun vuoksi olisit varmaan sinäkin tullut paikalle?

Sinne- bistron ravintoloihtija ja yksi Suomen huipuimpia keittiömestareita Kai Kallio oli laatinut menun, pohjautuen juuri Sinnessä päättyneeseen Paul Svensson- viikkoihin (no just se Stromsö-kokki ja itseasiassa yksi Ruotsin parhaimpia ja arvostetuimpia keittiömestareita), jota Paul oli itsekin viikon verran kokkaamassa. Minkä vuoksi nyt tiedämme, että Alhopakan ankka esimerkiksi, esimerkiksi, on laadultaan parasta mitä skandinaaviasta löytyy, mikäli Paulilta kysyy.

Tuo menu on vaan kalpea aavistus siitä mistä komponenteista jokainen herkullinen annos koostuu.  Jos otan esimerkiksi tuon jälkiruuan; niin siinä oli vaniljatimjamiliemessä haudutettua raparperia, raparperigranitea, jukurttimoussea, italialaista marenkia pintatohotettuna, raastettua pistaasia, raastettua kuivattua kirsikkaa, turkinpippurimarenkilastuja ja limesokeriliemessä marinoituja ahomansikoita.

Paljonhan se Kai tietenkin toi mukanaan jo valmisteltuna. Mäntyöljyt oli keitetty ja ankanmaksamousset ja punajuurigeleet valmiiksi pusseissa (erilaiset pursotinpussin täyttötehtävät osoittautuivat muuten aivan kompastuskivekseni...), mutta ihan viimeiseen asti me valmisteltiin, välillä käytiin läpi reseptilistaa, että mitä vielä puuttui ja jatkettiin.  Oletan, että koska olin tavallaan kunniavieras, niin en joutunut varsinaiseen keittiörääkkiin, vaan sain suoriutua tehtävistäni melko leppoisaan tahtiin, silti kumminkin tekemisen meiningillä. Ja kun minulla suu käy koko ajan, niin se aika kun en saanut ohjeita, kyseli, kyselin ja kyselin.

Opin siis miljoona pientä asiaa. Vaikka että:

• Annosta kootessa muista suola, happo, rakenne ja kermaisuus/täyteläisyys
• Kuinka tuorekelmu katkaistaan
• Miten tehdään italialaista marenkia
• että ruskistetussa voissa on sen salaisuus
• maista, maista, maista
• carita-liina on oivaa jugurtin valutukseen
• Kurkun keskiosa siemenineen on herkullista, mummonkurkkukuutiot keskustasta olivat todella hyviä
• muutenkin raaka-aineet käytetään kaikki tyynni; raparperin kuorista keitetään  ensin punainen haudutusliemi raparpereille joka lopulta siivilöidään ja pakastetaan graniteksi
• luonto tarjoaa montaa herkkua niitä etsiville; vaikka kuhmujäkälää
• Kun annoksessa on pieniä komponentteja suola saa olla voimakas ( teimme kukkakaalipyrettä ruskistetusta voista ja Kai pyysi maistamaan suolaa, joka minusta oli juuri sopiva. Sen jälkeen sinne lisättiin 2 kourallista!)
• gn-pakki järjestelmä on kokonaan oma maailmansa
• kaikki annoksen komponentit pistetään järjestykseen, samaan kylmälaatikkoon, että ne on sitten helppo nostaa esille.

Erityisen mukavaa oli myös jutustelu Vesan ja Kain kanssa  uurastuksen työn lomassa. Puhuttiin ravintoloista, mesuista ja työhistorioista ja siitä kuinka perustetaan ravintolan keittiö ja kuinka tärkeää tällaisessakin asioissa kumppanuus on, samalla kun tohotettiin purjoa, kuorittiin parsaa, friteerattiin kuhmujäkälää tai valmistettiin jugurttimoussea.

Ennen vieraiden saapumista, Kai ilmoitti, että minä vastaan sitten annosten ulkonäöstä ja voin suunnitella esillepanon. Sen vaikeampaa tehtävää ei olisi voinut antaa (paitsi se pursotinpussitus). On se kumma, että vaikka mulla on oma varma näkemys lähes joka asiasta, tälläisessä kohtaa murenee täysin kaikki  itsevarmuus. Joten kyllä se lopulta meni niin, että minä voivottelin kun en uskaltanut ensimmäistäkään pisaraa laittaa lautaselle, sitten kysyin, että kuinka SINÄ laittaisit.... ja sitten laitoin juuri niin. No tällä reseptillä tuli superkaunokaisia annoksia.

se on sitten kolme ketuleipää per annos....Ruotsista elävinä  saapuneet meriravut on paistettu vain selkäpuolelta, annoksesta löytyy sekä grillattua purjoa  ja purjoa etikkaliemessä, kastikevaahdot vielä tulossa...






Kuha,. pakurikääpävaahtoa, kuhmujäkälää, kananmunaa ruskistetussa voissa kukkakalipyrettä.....








Alhopakan ankkaa, punajuurigeleä, ankanmaksamoussea, ihana kastike värtsilän fermentoiduista vadelmista ja ankkaconfitlihoista, punajuurta





Mäntyöljyä, burrataa ja Sinnen leipää, jota maistettuani sanoin, että tämä on ihan kuin lapsuuden makumuisto Sveitsistä, johon Kai, että resepti on sveitsiläinen! Vein limpun myös kotiin, maistatin äidilläni ja kysyin mikä tulee mieleen. Äitini vastasi yhdellä sanalla: Sveitsi!...ja joka ei koskaan ole sveitsiläistä maalaisleipää maistanut, voin kertoa sen olevan HYVÄÄ!




Se kuuluisa, niin herkullinen jälkiruoka, ettei koskaan.




Ja se purjotuhka, minne se oikein meni? Oliko Siian liemi? Siika valmistettiin siis tohottamalla palat ja sitten kaatamalla tuhka-suolalientä  päälle ja antamalla maustua. Etten sanoisi juurikin tasan 4 minuuttia.

En tiedä mikä oli parempaa, päivän kokkailu vai se, että sain kutsua illalliselle muita blogaaneja. Harvoin ihminen pääsee tälläistä illallista kenelläkään  (tahi sitten parillekymmenelle...)"tarjoamaan".






Tai saamaan sellaista posliini-tietopläjäystä, että oksat pois! Ja uskokaa kun sanon, posliinin maailma ON kiinnostava, en vain tiennyt sitä ennen tätä päivää.









Paikalla oli myös huipputaitava juomataiteilija Robert Arcukselta.  Menuun kanssa tarjoiltiin nimittäin aivan upea drinkkimenu. Juomat olivat kylmiä, raikkaita ja yhdistelivät ennakkoluulottomasti aineksia akvaviitistä absinttiin ja maustettiin ja koristeltiin reilulla kädellä, sitrushedelmien kuoripaloilla, timjamilla, tähtianiksella ja rosmariinilla. Taidan olla vähän out nykypäivän drinkki-skenestä, mutta jos se on tätä, niin haluaan kyllä juoda oppia enemmän.






Tilaisuus huipentui Robertin ja Nannan extempore-drinkkishowhun, jonka harhaanottava nimi yrittää peitellä tosiasiaa, että huolellisesti käsikirjoitettua showta oli harjoiteltu lähes 3 viikkoa (vähintään 2h päivässä...)
Pääsin kerrankin näyttämään flööraustaitojani (voit kysyä tapahtuman todistaneilta, kuinka meni...) ja tulihan siitä drinkistäkin juomakelpoinen vaikka yleisö olisikin tehnyt toisia valintoja. Mutta minä sain päättää!

Onko nyt kaikki ymmärtäneet, että päivä oli huippu? Kiitos kaikki paikalle saapuneet bloggaajat, kiitos Dietan väki hienosta mahdollisuudesta ja loppuun asti saatetusta huolenpidosta, Chef Vesa, Meku ja Irkku, erityisesti kiitos Kai (kärsivällisyydestä), kiitos Robert ja Arcus.

Erityiskiitos myös vielä paikakahvin saloihin tutustuttaneen barista mestari Jarille Coffeeplacelta. Sain sulta ihan elämäni parhaan kahvin. Piste.








Tapahtumasta löytyy juttua ja hillittömän paljon parempia kuvia myös ainakin seuraavilta sivuilta:

 Dieta

Andalusian auringossa: Nanna kokkaa oksat pois

Tiskivuoren emäntä: Nannaa bloggaajien kanssa

Syötävän hyvää: Bloggaajasyömingit

Habanero-kitchen




Eikä tarvinnut tiskata....



Kotitilan possun luutonta grillikylkeä

Kun hallussa on kilon pötkäle ihanaa luomupossun luutonta grillikylkeä, niin sitä saattaa ihminen mennä ihan sekaisin valintojen edessä, että minne suuntaan sitä lähtisi viemään. Makean savuisiin amerikkamakuihin, kalankastikkeensuolaista aasialaista kohti vaiko jonnekin Etelä-Amerikan chimichurri-maailmaan? Ehkä pysytäänkin perustanskalaisesti Skandinaviassa?

Tais mennä vähän ruuvit ja mutterit sekaisin, mutta uunin kautta grilliin sen sitten talutin kumminkin.

Olin hiukan yllättynyt, kun tarkempi tarkastelu osoitti, ettei kylkipalassa ollut nahkaa lain, minä kun olin jo maistanut mielessäni sen rapsakkuuden. Mutta niin pehmeää, suussa sulavaa lihaa sain aikaiseksi, että meidän pikku perheemme veteli tuon kaiken kerralla.

Älkääkä tulko selittämään mitään läskinsyönnistä. Tällä tavoin valmistettuna ja tälläisessä palassa "läski" on vain jotain lihaa täydentävää ja maustavaa ihanaa pehmeää HERKKUA!

Ihan varmasti läskikäännytän (lähes) kenet tahansa.

Lihaan tulevasta kuivarubista olen innoissani. Suomesta saa vihdoinkin kuivattuja Ancho-chilejä ihan marketista (Santa Maria) ja se yhdistyi jauhetun kahvin kanssa aivan mahtavasti. Ei ole liian tulista lapsillekaan, vain lempeän mausteista. Hedelmien hapot ja varsinkin päälle puristettu lime sekä raparperisalsa tekevät turhaksi muunlaiset kastikkeet ja sopivat rasvaiselle possulle upeasti.

Ancho-chili ja kahvi maustettua possunkylkeä, raparperisalsaa ja grillattuja hedelmiä.

1kg luutonta Leppälän luomutilan possunkylkeä
1 kuivatettu Ancho -chili hienonnettuna
1rkl suodatinkahvijauhoa
1rkl tummaa sokeria
1 rkl merisuolaa
1 rkl paprikaa

Grilliin:
puolitettuja limejä
puolitettuja nektariineja
lohkottuja ananaksia

raparperisalsa:
1 raparperinvarsi halkaistuna ja pilkottuna
1/2 punasipuli hienonnettuna
1 puntti korianteria hienonnettuna
1-1/2 punainen tai vihreä chili hienonnettuna
1 rkl sokeria
2 rkl omenaviinitetikkaa
suolaa

Kuivaa liha ja ruuduta veitsellä läski. Sekoita kaikki mausteet keskenään ja hiero sitten lihan pintaan. Surautin kuivamausteseosta hiukan sauvasekoittimella, että sain ancho-chilin pienemmäksi. Käytin sen siis kuivana ja siemenineen. Laita lihaa uunivuokaan läskipuoli ylöspäin 120 asteeseen 3-4 tunniksi.

Raparperisalsaan sekoitat vain kaikki aineet yhteen.

Ota grillissä sitten vielä lihaan vähän pintaa ja hedelmiin kauniit paistopinnat. Anna lihan vetäytyä 10 min., leikkaa siivuiksi, purista päälle grillattua limeä ja tarjoa hapokkaan raparperisalsan ja grillattujen nektariinien ja ananaksen kanssa.

Taisin joutua jo johonkin Karibian suuntaan?

Tämä resepti joutuupi muuten Michelin-tähti ravintola Chef&Sommelier'in  keittiömestari Sasu Laukkosen tiukkaan syyniin Lihaa parhaimmillaa - kisassa. Kisaa varten sain tilata lihapaketin Kotitila.fi verkkokaupasta, mistä tuli veloituksetta kisaa varten laitettavaksi tämän lisäksi myös luullista grillikylkeä ja kasleria. Kaikki Leppälän tilan sikamaisesti käyttäytyvää luomupossua. Melko helppoa tuollainen ovelle tuotava termokuljetus. Kerralla isompi satsi ja loput tuoreesta lihasta voi pakastaa.

Mutta siis. Pitäkää peukkuja!

postauksessa käytetyn lihan on antanut reseptikehitystä varten Kotitila.fi

KAFFILLEEEEEE!

Kahvin kanssa maistuu myös suupalanen jotakin pientä, usein makeaa, vaikka omat parhaat kahvihetket ovat ehdottomasti ne kun metsässä istuu kannonnokkaan, avaa rapisevaan voipaperikuoreen kääräistyt rukiiset eväsleivät ja nauttii ne termospullokahvien, tai mikä vielä parempaa, nokipannukahvien kanssa. Kahvi ei ole minulle jokapäiväinen juoma, siksi nautinto kahvihetkistä onkin aina erikoishetki.

Paulig julkaisi kevään juhlakauden kunniaksi vaaleapaahtoisen mutta tiivisaromisen Presidentti Special Blend sekoituksen.

Pauligin kolmas Special Blend- vuosikertakahvi saa seurakseen rustiikin kutsuvan filotaikinaleivonnaisen. Kupillinen erinomaista kahvia kohtaa lehtevän kuoren alla pehmeänkinuskisen sydämen, jonka suolahiutaleet tiivistävät Nariño-pavun aromit. Pekaanipähkinän maku jää viipyilemään. Parissa suupalassa kaikki mitä kahvi kaipaa.

Hyviin hetkiin. Juhliin, vierastarjottavaksi, piknikille tai ihan vaan omaksi iloksi. Leivonnainen ei ole liian hieno, silti se on tarpeeksi erilainen herättämään kiinnostuksen. Makupari ei tällä kertaa perustu makeuteen vaan rapsakkaan suutuntumaan ja suolakiteiden herättelemän kahvin aromiin.

 

Helppokin kuin mikä.
 

 

Filoringit suolakinuskista ja pähkinöistä

n. 80kpl

 

1 paketti filotaikinaa 450g

1tölkki valmiskinuskia kondensoidusta maidosta

200g pekaanipähkinöitä

2 tl sormisuolaa

100g voisulaa voiteluun
 

 

Sulata filotaikina ja avaa rulla. Jaa taikinasivut kahdeksi pakaksi. Levitä molempien taikinapakkojen päälle tölkistä paksua kondensoitua kinuskia. Rouhi pecanpähkinät ja levitä ne kinuskin päälle, lopuksi ripottele päälle hiukan sormisuolaa.

 

 

Halkaise molemmat taikinalevykerrokset vielä puoliksi ja rullaa ne pituussuuntaan rulliksi ja leikkaa kukin rulla 20:ksi sormenlevyiseksi palaksi. Nosta rullat uuunipellille leivinpaperin päälle ja voitele voisulalla. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

 

 

Paulig lähetti pikkuruisen pressopannun kahvipakettien kera ja pääsin eka kertaa kokeilemaan kahvin valmistusta sillä. 3-4 mittalusikallista kahvia pohjalle, päälle juuri kiehunut vesi, kansi päälle, ettei aromit karkaa ja 4 minuutin kuluttua mäntä alas. Kahvi on valmis nautittavaksi. Helppoa ja näppärää ja HYVÄÄ! Kahvipakettien kuljessähän on nykyään tuo pressopannun kuva, mikäli kyseinen suodatuskarkeus soveltuu sille.

Teillä, hyvät lukijat on nyt mahdollisuus valita suosikkinne toinen toistaan herkullisimmista (ja luultavasti jokaisesta omaani kauniimmasta, saankohan mä sääliääniä?....) makuparileivonnaisesta Pauligin kotisivuilla. Eniten ääniä kerännyt resepti tarjotaan Paulig Special Blend 2014 kanssa Pauligin ständillä Taste of Helsinki tapahtumassa kesäkuun puolessavälissä.

yhteistyössä Paulig

IHMISKOE

Amatöörit ja ammattilaiset on erikseen, sehän on selvää. Huomenna laitetaan lakeuksien likka (tai ehkä pitäis laittaa, että akka) lujille: pääsen päiväksi Dietan ammattilaiskeittiöön (missä saattaa olettaa laitteidenkin olevan vimpan päälle...) toteuttamaan varsin ihanalle, mutta myös erittäin kriittiselle kohderyhmälle Sinne-ravintoloihtija Kai Kallion suunnitteleman menun. Apupoikieni taso on kuitenkin sellaista luokkaa, että en osaa päivää pelätä, vaikka valmistettavana onkin 5 ruokalajin menu ensiluokkaisista raaka-aineista n. 25 hengelle. 

Kysehän on siis tästä tilaisuudesta.

Huomenna se nähdään osaanko olla mitään muuta kuin tiellä. Tänään sain alustavan menun ja se oli pyörryttävän ihana syöjän kannalta. Mutta tajuttoman vaativa tälläiselle perheenäiti-kokkaajalle. Pidän menun vielä salattuna, mutta voin kertoa, että paikan tilaisuudesta varanneet ovat tehneet kyllä loistoratkaisun.

Saa nähdä, mitä nousee, minkä näköisenä ja missä aikataulussa? Odotan innolla päivän kokkikoulua ja lupaan kertoa teille rehellisesti oman työpanokseni määrään. Odotan päivää myös suurella nöyryydellä, on ainutlaatuista päästä saman piisin ääreen huippuammattilaisten kanssa. Ja vaikka olenkin tälläinen iloinen hölöttäjä ja huseeraaja, luulen, että kanssani aikaisemmin työskennelleet kokit (kokki-tarjoilija suhteessa) varmasti allekirjoittavat sen, että olen aina suhtautunut kunnioituksella luukun takana taikojaan tekeviin keittiöammattilaisiin. 

Palvelusta on kirjoitettu viime-aikoina paljon ja sen toimivuuden perustana on kyllä tarjoilijan ja kokin ammattisuhde, joka perustuu molemminpuoliseen luottamukseen ja kunnioitukseen toisen ammattitaitoa kohtaan.

Jaa-a hakoteillä taas, ajatus rönsyilee. No, jos näin käy huomenna keittiössä, ehkä Cheffit laittavatkin mut tarjoilemaan....

Lämpimästi tervetuloa tilaisuuteen ilmoittautuneet bloggaajakolleegaani! Odotan työntäyteistä, opettavaista päivää ja ihanaa, iloista iltaa seurassanne.

(Pitääkö jäädä tiskaamaan?...)

Jaettavan hyvä yhdistelmä

Quesadillat on helppoja herkkuja. Avokado, lime, tomaatti ja punasipuli ja kaiken päälle pilven lailla ripottautuva korianteri sitoo meksikolaistyylisen aamiaislautaseni maut tutuksi herkkukomboksi.

Aivan yhtä hyvin tämä käy lounaaksi, illalliseksi tai iltapalaksi. Hyvä yleensä käy. Kaikille koska vaan.

No se juju ja salaisuus eli jippo piilee tietenkin quesadillan täytteissä. Muistakaa mun ohje edelleen: Vähemmän on enemmän.
Juustoa on tietenkin pakko olla. Kestosuosikkini on myös raakachorizo, joka tällä kertaa löysi aivan valovoimaisen kaverin, ohueksi siivutetun salaattifenkolin. Toimii.

Quesadillat, chorizoa ja fenkolia
tortillojen koosta ja määrästä riippuen 2-4:lle

2 raakachorizoa
4-8 tortillaa, maissi tai vehnä (meksikossa quesadillat aina maissia)
1/2 salaattifenkoli
150g mozzarellajuustoraastetta tai goudaa

Vinkit quesadillojen tekoon voit käydä katsomassa tästä mun videolta.

Siivutat fenkolin ohueksi ja puristat makkarat kuorestaan pannulle ja paistat kypsäksi samalla haarukalla murustellen. Tortilla pannulle, päälle juustoraastetta, chorizoa ja fenkolia, toinen tortilla kanneksi tai käännä yksi puoliympyräksi. Paista molemmin puolin. Leikkaa ympyrä neljäksi, ja puoliympyrä kahdeksi palaksi.

Kerää hyvät lisukkeet ympärille ja nauti aivan parhaasta kotoisesta pikaruuasta.

Aamiaisquesadillan akuuttihimo iski tätä lukiessa, mutta quesadilloja löytyy myös omasta blogista videon lisäksi:

Hurjan herkkuja chorizo-quesadilloja

Yllättävää kyllä, ei enempää?

Oodi perunalle!

Mä oon niin peruna-ihminen! ...ja lisäksi riisi ja pasta, noodeli ja what-not-ihminen, mutta ei seata sitä nyt tähän.

Mä niin rakastan perunaa!

Kohta saa vuoden paras aika, suomalaisen uuden perunan aika. Menee kuulkaa meikäläisellä ohi parsojen ja ravustuskauden ja mansikoidenkin.

Ihan siitä onnesta pari vanhaa perunavinkkiä. Vanhoista perunoista.

Yläkuvassa ihanan rapsakat Hawksmoorin perunat, joiden reseptiin taisin tutustua  Chez Jasun blogin kautta. Hän oli lusikoinut reseptin vaatimat ankanrasvat ankankoipiconfit purkista. Itse otan talteen aina pari kertaa vuodessa rasvat ankkaa paistaessani. Se on kyllä erikoishyvää rasvaa. Jasu käytti timjamia, minä olen näemmä hoidellut homman rosmariinilla. Minä en liioin perunoitani kuori.

Hawksmoorin perunat

1 kg jauhoisia perunoita
5-7 rkl ankanrasvaa
rosmariinin oksia tai timjamia
4 valkosipulinkynttä
sormisuolaa

Pese, kuivaa ja lohko perunat ja esikeitä jättäen ne vielä tuntuvasti napakoiksi ja levitä ne uunivuokaan. Lusikoi sulatettu ankanrasva päälle ja sekoita hyvin.

Paista 220 asteessa noin tunti.  Voit välissä käännellä perunoita, että rapsakoituvat tasaisesti. Vartti ennen valmistusta lisää mukaan valkosipulit hiukan pienistettynä sekä yrtit.

Sormisuolaa ja syö.

Toinen ikisuosikkini on uuniperuna kaikessa simppeliydessään. Ekstra gurmeeta saa, kun suuret jauhoisat perunat kieputetaan  folioon ja heitetään kuumille hiilille. Tämä vaatii aikaa, perunan koosta riippuen vähintäänkin tunnin, mutta peruna saa ihanan aromilisän hiilipaahdosta. Eipä siinä sitten enää kun ristiviillot ja suolaa ja voita. Hiiliksi kelpaa leivinuuni, takka, nuotio, grilli, mikä sulla nyt sattuu olemaan.

Minä tein näitä leivinuunia lämmittäessäni, kun se hiilivaihe siinä kestää niin kauan. Samalla heitin uunimakkarat valurautapannulle ja valkosipulin puolikkaat sekaan.

Saattoipa uuni olla makkaralle hitusen kuuman sorttinen, mutta uskotteko jos sanon, että itseasiassa se on juuri hyvää noin päältä kuivahtaneena.

Huuda hep, jos tykkäät perunasta!