About me
Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.
maanantai 24. maaliskuuta 2014
Yhtä Katukeittiötä...
Tunnisteet:
helppo,
keittokirjat,
sormiruoka,
tahnat,
voileivät
Tuntuu, että elämä on yhtä katukeittiötä nyt, kun streetfoodi tapahtumaa toisensa perään pukkaa ja blogit on pullollaan ihanaisia sormin syötäviä eväitä. Matkalla katukeittiöön ehkä konkreettisestikin, loppuviikosta alkaa meillä jonkun sortin pienimuotoinen vesivahinkoremppa, en ole varma vielä missä määrin se lamauttaa keittiötäni, vai kokataanko meillä mikrolla ja kahvinkeittimellä seuraavat viikot. Ja käydään grillille.
Yksi tämän hienon keittokirjakevään esikoisista on Liemessä- Jennin rosoisen ihana "Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa". Sen ohjeet ovat vaivattomia, lyhyitä ja taatusti testattuja, lopputuloksena hyvistä raaka-aineista oivaltaen toteutettuja "roska"ruokia, jotka katkaisevat nälältä selän. Sopii erinomaisesti nuoren keittiöön, nuorenparin keittiöön, rentoon keittiöön, kansainvälistä twistiä kotikeittiöön halajavan keittiöön, mummin keittiöön, jotta pysyy trendeissä kiinni, samasta syystä keski-ikäistenkeittiöön, mun keittiöön ja ihan varmasti myös sun keittiöön! NaapurinUllakin heti lainas multa, vaikkei koskaan ole himiöinyt mitään muuta mun keittokirjaani.
Äitini kyllä sanoi, että näähän on kaikki sun reseptejä. Vaikka kirjaimellisesti väite ei tietenkään pidä paikkaansa ainoankaan reseptin kohdalla, se kuvastaa sitä, kuinka läheltä kirjan ruokafilosofia liippaa omaani. Rentoa ruokaa maailmalta ja turuilta, vatsat täyttyy ja mieli ilahtuu.
Chipotle-majoneesi on se resepti, joka vangitsi ensimmäisenä huomioni, sitä kun en todellakaan ole koskaan valmistanut tai keksinyt valmistaa. Ja kun jääkaapissa oli sopivasti tölkin pohja chipotlea, niin tuumasta toimeen. Yhdestä tölkistä muuten tulee chipotlet varmaan 4 eri ruokaan, kannattaa pakastaa avatun purkin jämät pikku minigripeissä ellei satu viettämään mitään chipotle- viikkoja. Ja samantien kirjan inspiroimana versio klassikosta eli BLTC - leipä, josta kyllä paistettu kananmuna jäi tällä kertaa pois
BLTC & CHIPOTLEMAJONEESI
4 kpl
1 vaalea hapanleipä (4 isoa siivua siis, käytin Vaasan Kauralimppua vaikkei se nyt hapanleipä olekaan.)
(2 paistettua kanamunaa)
4 pekonia
1 avokado
1 pihvitomaatti
salaattia
chipotlemajoneesia väliin (ja mä lisäsin tietenkin korianteria....)
Paista pekoni pannulla. Nosta pekonit talouspaperin päälle ja anna ylimääräisen rasvan imeytyä. Paahda leivät paahtimessa tai pannulla voilla sipaistuna.. Täytä, kokoa leipä ja puolita.
Aivan hurjan hyvää ja chipotlemajoneesi on taivaasta, vaikka en majoneesin suurkuluttaja olekaan.
CHIPOTLEMAJONEESI
5 valkosipulinkynttä
0,5 dl oliiviöljyä
2 chipotlea adobo-kastikkeessa( säilyketölkki)
2 keltuaista
1 rkl limen mehua
suolaa ja pippuria
Paista pannulla kokonaisia kuorittuja valkosipulinkynsiä öljyssä 10 minuuttia. (miedolla) Ota öljy talteen ja anna sen jäähtyä hieman.
Laita tehosekoittimeen valkosipulit, chipotlet ja keltuaiset. Sauvasekoittimellakin onnistuu. Sekoita mukaan öljy ohuena nauhana lisäten. Mausta limemehulla (ja suolalla ja pippurilla).
Ihastus! Kiitos Jenni. Voit lukea nyt omaa keittokirjaasi synnytyspolttojen aikana. (Tämä oli sisäpiirivitsi) Sitäpaitsi Jenni taitaa hoitaa kyseisen hommankin punnaamatta. Ihan kuin keittokirjan synnyttämisen!
Oikeasti tiedän, se on ollut rankka urakka, raskaana ja ilman ainuttakaan vapaapäivää puoleen vuoteen. Tarkoitin vain, että sinä sait sen näyttämään niin helpolta.
Puss och kram!
Ja pakollinen omistuskirjoituskuva.
torstai 20. maaliskuuta 2014
Mun possu dim sum
Katuruokaa. Kaikkialla. Herkullista sormisyötävää. Maiskuta, ryystä, rouskuta, nuole sormenpäät. Syö onnellisena.
Katuruoka -nimike on juurikin niin armeliaan laaja, kuin haluat. Samaan aikaan ihanasti kulttuurisidonnainen, silti vahvasti globaali. ( En voi uskoa, että kirjoitin juuri ruokabogiin sanan "globaali"! Seuraavaksi tulee varmaankin "kokonaisvaltainen".)
Kiinan lahja katukulttuuriin ovat erilaiset höyrytetyt nyssykät. Täytteitä voit varioida loputtomiin, omani on hyvin helppo perusohje, johon sesamöljy tuo juuri sen oikean sävyn. Wonton kuoria saa kätevästi pakasteena aasialaismarketeista, on niitä joku hullu tehnyt itsekkin, mutta olivat nämä valmiskuoret käteviä.
Omani eivät ulkonäöllään voita missikisoja, mutta herkkukisassa mennäänkiin jo pitkälle. Oikeasti dim sumit ovat hiukan kuin sushi, valmistuksesta voi tehdä lähes taidetta ja parhaat dim sum kokit ovat arvostettuja mestareita.
Nää vaan tavallisia...
Possu dim sum
60 wonton kuorta (aasiakauppapakaste)
400 g mahdollisimman sikapitoista jauhelihaa
nippu kevätsipuleita
1 valkosipulinkynsi
2 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
5 rkl soijaa
3 rkl sesamöljyä
100g pak choyta, varhaiskaalia tai pinaattia
makea soijadippi
1rkl soijaa
2 rkl balsamicoetikkaa tai miriniä
2 rkl hunajaa tai sokeria
1 kevätsipuli hienonnettuna
1 punainen tai vihreä chili siemenineen pikottuna
4 rkl kuumaa vettä
Laita kaikki täytteen ainekset lihaa lukuunottamatta pienemiksi pikottuna tehosekoittimeen ja aja tahnaksi. Sekoita tahna sitten hyvin possun jauhelihaan. Käsin paras. Jollet omista mitään tehoblenderiä, pilko vain ainekset mahdollisimman pieniksi.
Levitä kerrallaan kymmenen wonton kuorta jauhotetulle pöydälle ja laita reilu pikkulusikallinen täytettä jokaiselle. Jos haluat puolikuun mallisia, leikkaa muotin avulla kuorista pyöreitä. (Tein näin puolet kuorista). Kostuta kuoren reunat ympäriinsä veteen kastetulla sormella ja painele vastakkaiset puolet kiinni niin että saat puolikuun mallisen nyytin. Rypyt ja siirrä sivuun odottamaan, sauma ylöspäin. Voit siis tehdä myös neliönmallisista erilaisia nyssyköitä, muista vain aina kostuttaa yhteenliimattavat reunat.
Dippikastikkeen valmistat vain sekoittamalla ainekset yhteen.
Höyrytä pallerot kypsiksi, n. 6 minuuttia.Pallerot muttuvat läpikuultaviksi. Nauti hyvän, aasialaishenkisen dippikastikkeen kera.
Niinkun kuvasta näkyy, olut on oma lempivalintani aasialaisruuan kaveriksi. Hartwall on tuonut markkinoille ensimmäisen kotimaisen, kokonaan alkoholittoman, maultaan hyvin sitruksisen oluen. (täältä lisää reseptejä) Sopii hienosti tälle annokselle ja on tervetullut alkoholiton vaihtoehto. Muuten kuulemma mös erinomainen palautusjuoma, kaikki sporttaajat (jaana!).
Pils on tälle ruualle toinen hyvä vaihtoehto ja oma suosikkiolueni ylipäätään. Hienoa, että on saatu sillekin uus kotimainen vaihtoehto ja vielä mahdottoman kauniissa pullossa.
Tämä olutfiilistely johtuu siitä, että olin pari viikkoa sitten mukana Blogiringin ja Lapin Kullan järjestämässä tilaisuudessa, jossa harjoiteltiin oluen maistamista ja sitä kuinka erilaiset oluet korostavat eri asioita ruuassa. Ilta päättyi hulvattomaan kokkailuun Top Chef Teemu Laurellin kera. Streetfood - henkisesti tietenkin.
Kuva kertokoon enemmän kuin 1000 sanaa. Näistä tunnelmista oli kiva lähteä suunnittelemaan omaa katukeittiö-postausta.
Kuva Kim Ohman visuals/Lapin Kulta |
Kuva Kim Ohman visuals/Lapin Kulta |
Lisää kuvatekstiKuva Kim Ohman visuals/Lapin Kulta |
Kuva Kim Ohman visuals/Lapin Kulta |
Ja kiitos muuten niistä tomatilloista!
yhteistyössä Lapin Kulta |
sunnuntai 16. maaliskuuta 2014
Moniaistinen ruokamuisto
Tunnisteet:
blogitapahtuma,
jutut,
Seinäjoki,
tapahtumat
Helmikuinen ystävänpäiväilta 16 vuotta sitten. Törnävän kauniiseen, linnamaiseen kirkkoon johtava kuusikuja on valaistu elävin tulin. Pehmeät lumihiutaleet leijailevat maahan hiljalleen.
Sisällä kirkossa on viileä. Sielläkin palavat kynttilät. Jännitys nostaa punan poskilleni, tunnelma on yhtäaikaa lämmin ja juhlava.
Häämarssin ensi sävelet kajahtavat soittamaan Schubertin Ave Mariaa. Aloitamme yhteisen matkamme kohti alttaria rakkaan ystäväni Merja Kakon yhtyessä lehterillä kauniilla sopraanollaan säestykseen. Hetken kauneus nostaa vielä tänäänkin ihokarvat käsivarsillani.
Viime viikon lopulla Rytmikorjaamolla täällä Seinäjoella järjestettiin Sensibus-festivaali, joka keskittyi moniaistisuuteen; ruuan, juoman, musiikin ja eri taidemuotojen yhdistämiseen. Perjantai-iltana vuorossa oli Sound&Scent Bistro, jossa paikalle saapuneet saivat ostaa pikkuannoksia ruokaa paikallisilta ravintoloitsijoilta samalla nauttien eri taidepläjäyksistä. Minä, paikallisena ruokabloggaajana olin saanut myös toteutettavakseni moniaistisen makunautinnon. Olin niin hukassa tehtävänannon kanssa. Lopulta päädyin muistelemaan elämäni hetkiä, jotka ovat painaneet unohtumattoman muistijäljen mieleeni.
Katoin siis omalle pöydälleni kynttelikön, samppanjacoolerin ja -lasit (ja -pullon) häärekvisiitaksi ja tein siianmätiä, smetanaa, yrttejä ja piparjuurta sekä mallasleipämuruja sisältäviä mallas-mätilusikoita, mätiä kun oli myös aikanaan hääpöydässämme. Pääsin kertomaan annokseen liittyvän "tarinani" vuorollani. Koko tarinan ja makukokemuksen kruunasi se, että paikalla oli sekä konserttiflyygeli, sitä upeasti soittava Raili Peltonen ja Lahdesta asti paikalle rientänyt ystäväni Merja Kakko laulamassa tuon Ave Marian.
Käsivarteni ihokarvat...
Taas yksi hieno tapahtuma, jossa sain olla osallisena. Asiakkaiden keskuudessa kiersi mm. impronäyttelijöitä, lavalla oli todella mielenkiintoisia esityksiä, mm kaksi settiä vetäneet M.A Numminen ja Chef Santeri tällä kertaa Dj:n (?) ominaisuudessa sämpläten musiikka Mauri Anteron runonlausuntaan (ja soittaen 3 säveltä melodicasta). Kappaleiden välillä yleisölle tarjoiltiin makupaloja öylätistä nallenapalmiin... Melko Performanssi. En voi enää koskaan lukea Chef Santerin keittokirjoja muistelematta tätä...
Mukana oli vielä argentiinalais-ruotsalaiskokoonpano, joka jammaili Aroma Jockeyn kera. Juu, miettikää vaan mikä se on.
Illan päätteeksi oli vielä Softenginen keikka. Urhohan oli heti pukattava samaan kuvaan poikien kanssa, ties vaikka tulevat euroviisuvoittajat. Ihquja ovat joka tapauksessa, kaikki 4 kuvaan päässyttä nuorta ja nuorempaa miestä.
Minä pakkasin kuitenkin lusikkani ennen keikan alkua, mikä lienee viisas teko. Esimerkiksi nyt vaikka siksi, että Maitotyttö saapui paikalle ihan nätissä sinisessä villamekossa, hiukset kahdella patukalla (no teilläpäin varmaan letti!), mutta kun kotiinlähdön aika koitti, neiti riekkui jo melko vähäpukeisena aulassa suuntaviittoja täynnä olleen tangon kimpussa....
Sensibusfestivaalista on vielä pakko jatkaa toisenkin postauksen verran, sen verran mielenkiintoisia juttuja oli järjestetty. Olin perjantai-illalla aika poikki, mutta askel nousi vielä kepeästi kotiinpäin kun paikalla olleet Seamkinpojat, jotka tekivät opinnäytetyötä haastattelemalla yleisöä kertoivat minulle lähtiessäni, että haastateltavat olivat erityisesti nostaneet elämykselliseksi luomani kokonaisuuden, jossa tarina auttoi kietomaan musiikkiesityksen ja maistelu-annoksen yhteen.
Nöyrästi kiittäen, paikallinen ruokabloggaaja.
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Huevos Rancheros
Tunnisteet:
aamiainen,
kananmuna,
meksikolainen
Terveisiä meksikolaiselta aamiaiselta. Söin sen kyllä lounaaksi. Oli pakko tehdä tätä meksikolaista aamiaisklassikkoa, kun jääkaapissa oli tuoretta salsa verdeä. Annos on tietysti varioitavissa, ja jos olet suomalainen, voit tuskin vastustaa tomaatin ja/tai avokadon pilkkomista lautaselle. Punasipulia. Paistettua chorizoa, tai kinkunsiivu munan alle. Alkaa muuten jo rekkamiehetkin pysyä tiellä.
Tällä kertaa kuitenkin erittäin erittäin (tahallinen toisto) perus huevos rancheros.
Huevos Rancheros
1:lle
2 maissitortillaa
2 paistettua kananmunaa
hiukan juustoraastetta (esim gouda)
Salsa verdeä maun mukaan (onnistuu myös purkista)
reilu kauhallinen frijoles refritos eli niitä papuja
korianteria maun mukaan
Paista kananmunat jättäen keltuaiset löysiksi. Kuumenna tortillat päälletysten paistinpannulla. (Ei mikroa tänään, ei ne tykkää, maku ei lähde irtoamaan) Kokoa annos asettamalla lautaselle ensin tortillat, niille hiukan juustoraastetta ja kananmunat päälle ja sitten reilusti salsa verdeä. Frijoles refritos ja korianteri täydentävät setin.
tiistai 11. maaliskuuta 2014
Tapaus anastetut tomatillot eli Salsa Verde
Tunnisteet:
kastike,
kasvikset,
meksikolainen
Meksikolainen salsa verde voi olla fresca eli tuore/raaka tai cocida eli keitettyä. Olisin halunnut tehdä jälkimmäistä, mutta yllättäen essuni taskussa Helsingistä salakuljettamistani 6 tomatillasta paljastuikin pari punaiseksi... 4 pienestä vihreästä tomaatista ei oikein saa keitosta aikaiseksi. Siis licuadoraan (=tehosekoitin)!
Viime viikolla pääkaupunkireissuminilomasella osallistuin Hartwallin ja Blogiringin järjestämään tapahtumaan, missä tuli aikamoinen olutpläjäystietoisku maisteluineen. Lisäksi siellä kokkailtiin katuruokaa Top-Chef Teemu Laurellin johdolla, mikä oli aivan hulvattoman hauskaa, koska Teemu on hauska heppu.
Ihaninta oli kuitenkin se, että siellä oli kulhollinen tomatilloja eli vihreitä tomaatteja, jotka eivät siis ole raakoja tomaatteja, vaan ihan oma lajinsa, jota Meksikossa juurikin käytetään salsa verdeen. Makukin on ihan omintakeinen. Tänne meille asti ei koskaan ole kyseistä lajiketta löytynyt, eikä sitä aivan jatkuvasti taida kyllä Helsingin suunnaltakaan saada. Ehkä koko ajan paremmin, en tiedä? No kun niitä siinä oli sitten "ylimääräisiä" niin pakko oli anastaa muutama essun taskuun. Tein sen kyllä aika suureen ääneen, että varkauteni ei varsinaisesti ollut kovin salakähmäisesti suoritettu... (onko tämä nyt sitä kun tomaattien kasvatuksen yhteydessä aina puhutaan varkaista?....vähän rankempaa puutarhahuumoria näin kevään kynnyksellä!)
Salsa Verde Fresca
Meksikolainen salsa verde
pieni annos n 3dl
5 tomatilloa
1 jalapeno tai vihreä chili
1 valkosipulinkynsi
tuoretta korianteria
vettä
suolaa maun mukaan
Leikkaa chilistä kanta pois, puolita tomatillot, kuori valkosipuli ja heitä ne kaikki tehosekoittimeen. Perään kourallinen tuoretta korianteria ja desin verran vettä. Surauta sileäksi. Maista lisää suola ja tarvittaessa vettä, mikäli salsa on turhan tanakkaa.
Tarjoile meksikolaisten ruokien lisukkeena tai käytä vaikka enchiladaksien valmistukseen. Salsa on juuri niin tuoreen ja raikkaan makuinen kuin mitä se näyttääkin. Melkein teki mieli imeä pillillä. Jotkut käyttävät salsassa myös sipulia, mutta henkilökohtainen meksikoauktoriteettini Mirna sanoi: "no, cebolla no lleva, toma un sabor diferente....a mi no me gusta...(Minulle täytyy puhua selkoespanjaa.)
Resepti ansaitsee myös leiman.
Ja vielä: tiesittekö että tomatillot kasvavat kuivien lehtien verhoamana ananaskirsikan tapaan? En minäkään, mutta onneksi on Natasisko.
maanantai 10. maaliskuuta 2014
Viikuna-frangipanetorttu
Tunnisteet:
jälkiruoka,
leivonnaiset,
leivonta,
makeat piiraat
Mutta viettelevältähän tuo piirakka näyttää, vai mitä? Siitäkin huolimatta, että näemmä unohdin tomusokerit pinnalta kuvausvaiheessa....raivostuttavaa! Käyttäkää mieikuvitustanne. Tomusokerin kanssa olisi ollut niin täydellisen kaunista.
Vaikka tässä onkin frangipanea, tortun tekoon ei saa kyllä uhrattua aikaa kymmentä minuuttia kauempaa, pohja on nimittäin valmista voitaikinalevyä. 20 minuuttia uunissa, tarjoilet vielä lämpimän kaunottaren hunajan ja vatkatun kerman (sekä tomusokerin) kera, kelpaa kyllä kruunuksi mille tahansa aterialle.
Viikuna-frangipanetorttu
4-6 torttua, koosta riippuen
450 g valmista torttutaikinaa
1 keltuainen vispattuna voiteluun
10 tuoretta viikunaa
Frangipane
100g mantelijauhetta
100g voita
1 2/3 dl tomusokeria
1 muna
3dl vehnäjauhoja
Valmista ensin frangipane. Vatkaa pehmeä voi ja tomusokeri vaahdoksi. Vatkaa joukkoon muna. Lisää mantelijauhe ja vehnäjauho ja vatkaa tasaiseksi.
Kauli torttutaikina n. 3mm paksuiseksi ja jotain sopivan kokoista pyöreää apuna käyttäen leikkaa torttupohjat ( alassuin käännetty muumikulho tässä)ja asettele ne uuninpellille leivinpaperin päälle. Viiltele tortun reunapinnat n. 1 cm leveydeltä (ei pohjaan asti) ja voitele reunat sitten keltuaisella.
Levitä jokaiselle tortulle kerros frangipanea ja asettele viipaloimasi viikunat limittäin massan päälle. Vielä hiukan tomusokeria päälle ja uuniin 200 asteeseen 20 minuutiksi.
Valuta vielä lämpimän tortun päälle hunajaa, ripaus tomusokeria ja tarjoile vatkatun kerman kera.
Ehkä kuppi erinomaista kahvia...
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Rosmariini-pannacotta, rosmariinisiirappia ja pinjansiemenkrokantti
Tunnisteet:
jälkiruoka,
yrtit
Lauantaina vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Mitäs jos hemmotellaan naisia kermaisen pehmeällä pannacottalla, jossa viettelevät rosmariini ja hunaja? Viileään pehmeyteen vastaa rapea rosmariini-pinjansiemen krokantti ja muutama kiehkura rosmariinisiirappia viimeistelee herkun.
Hunajainen rosmariini-pannacotta
5 annosta3 dl kermaa
2 dl maitoa
0,5 dl sokeria
1 rkl hunajaa
½ halkaistu vaniljatanko
1 rosmariininvarsi
2 liivatelehteä
Laita liivatelehdet kylmään veteen
likoamaan.
Kiehauta kaikki ainekset ja keitä
miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen muutama minuutti.Nosta rosmariini ja vaniljatangot seoksesta ja sekoita mukaan liivatelehdet, joista olet puristanut ylimääräisen veden pois.
Kaada tiheän siivilän läpi annosmaljoihin. Anna hyytyä kylmässä vähintään 4 tuntia, mieluummin yön yli.
Koristele tarjolle tuotaessa rosmariinisiirapilla ja pinjansiemen-rosmariinikrokantilla.
Rosmariinisiirappi
2 dl ruokosokeria2dl vettä
1 rosmariininoksa
Kiehuta hiljalleen kunnes siirappi sakenee, n.10 min. Poista oksa varovasti.
Pinjansiemenkrokantti
40g pinjansiemeniä kuivalla pannulla kevyesti paahdettuna1 dl ruokosokeria
1 rkl silputtua rosmariinia
Levitä paahdetut pinjansiemenet ja rosmariini
leivinpaperinpäälle yhtenäiseksi matoksi. Sulata sokeri
paistinpannulla ja kaada se varovasti maton päälle. Anna jäähtyä
5 min. Rouhi kovettunut seos krokantiksi.
Olkaa hyvä ja nauttikaa! Ja muistakaa käydä kertomassa mitä piditte.
En ole kyllä hirveän huolissani. Miehenikin tykästyi annokseen...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)