About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Kuuleeko San Francisco?


Pari viikkoa sitten oli aivan pakko napata (=ostaa) rautatieasemalta junaan Anna-lehti kun kannessa mainostettiin kahta tuttua bloggaajaa, Hanna Gullichsenia ja Kira Åkerströmiä. Tai eihän ne nyt varsinaisesti mitään tuttuja ole, mutta molempien vaiheita olen seurannut suurella kiinnostuksella. Hannan kanssa ei vielä koskaan ole osuttu saman pöydän ääreen, Kiran kanssa kyllä, viimeksi juttelimme Gloria Blog Awardseissa, jossa Truly Kira valittiin parhaaksi ruokablogiksi. Kira oli seuraavana päivänä muuttamassa San Franciscoon ja kerroin innolla odottavani kuulumisia sieltä päin. Kira on paitsi jumalattoman kaunis ja lahjakas,myös ihanan vaatimaton ja lämmin ihminen.




Annan artikkelissa Kira mainitsi yhden suosikki-munaruuistaan: Tummaksi paahdettu ruisleipä, paksu kerros voita, avokadoa korianteria, täydellisen valuva uppomuna ja sriracha- chilikastiketta. Tuskin jaksoin odottaa viikonloppua ja lauantai-aamua kun pääsisin leivän pariin.

Tuo sriracha on minulle juttu, joka on jostain syystä mennyt hiukan ohi. Yhtäkkiä sitä alkoi näkyä resepteissä siellä täällä ja pullon ulkonäkökin alkoi tulla tutuksi. En todellakaan ollut tässä suhteessa etujoukoissa, kun kastike löytyi rakkaan cittarinikin hyllystä ennenkuin minä aloin edes kaivata sitä. Lähemmät tutkimukset toki  osoittivat, että kyseessähän on thaimaalainen chilikastike, onhan tuota joskus tehty itsekin suuressa kivimorttelissa. Tämä kukkopullo taas on ameriikan brändäystä, jossa on maailmanlaajuisesti onnistunut Huy Fong Foods. Mutta aivan sama, hyvä on soossi.

Ja kuin nappi tässä aamiais/lounas/iltapalaleivässä. 



Kiran ihana aamiaisleipä

pari ruisleivän palaa paahdettuna
voita leiville levitettynä
1 avokado viipaloituna
1 valuva uppomuna
paljon paljon silputtua tuoretta korianteria
sriracha- chilikastiketta

Kokoa ainekset leipien päälle ja ruiskaise päälle niin paljon srirachaa kuin uskallat.

Uppomunat ovat mulle pieni mysteeri, niistä tapaa tulla pyrstötähtiä, mutta ehkä josks onnistun minäkin vielä. 

Uppomuna
1 l vettä
1 rkl väkiviinetikkaa
ripaus suolaa
1 muna (tähän leipään)

Kumenna vesi kiehuvaksi ja laske lämpöä niin, että se poreilee hiljaa. Lisää etikka ja suola. Riko muna ensin varovasti pieneen kuppiin. Kiepauta vesi pyörteelle jollakin kapustalla ja kumoa muna sitten kupista varovasti pyörteen silmään. Anna kypsyä 3 minuuttia (Kira sanoi 4, mutta minun pikkumunilleni se oli kyllä liikaa, seuraa siis tilannetta.) Nosta vedestä reikäkauhalla ja tarjoile.




Leipä oli parasta pitkään pitkään aikaan. Minulla oli jopa suuria kuvausvaikeuksia, kun paahdetun ruisleivän, korianterin ja srirachan aromit hiipivät nenääni. Taisin haistaa munan ja avokadonkin.

Kiitos, ihana Kira ja tervyysiä San Franciscoon!

lauantai 1. helmikuuta 2014

Ennakkopeesailua - avokadomunat


Tosi hassu juttu. Söin herkullista avokadoa tänään aamiaiseksi, tarkoituksena nyt kirjoittaa siitä postaus, mutta se siirtyköön ainakin päivällä. Merituuli nimittäin postasi avokadomunista tänään ja minä heti ilahduin, että kappas, noitahan minäkin tein ja postasin...riensin sitten vertailemaan omaa postaustasni ja kuinka ollakkaan, en sitä löytänyt.

Ainakin tunnin yhteensä yritin eri hauilla etsiä ja selasin tekstejä, ei löydy. Lopulta  sitten aloin selata valokuviani ja siellä löytyivät kuvat, helmikuun 14, 2013. Ilmeisesti sitten kuitenkin jäänyt postaamatta. Muistin vain niin elävästi tekemisen, syömisen ja valokuvaamisen, jopa tuorepuristetun mehun, jonka join tämän kanssa, että olin satavarma, että olen ne julkaissut. Onkohan mulla enempikin tälläisiä juttuja?


Tästä kaikesta seuraa se, että en muista tarkasti kuinka nämä valmistin!

Kyseessä on siis halkaistun avokadon siemenkoloon rikottu muna, joka kypsytetään uunissa. Pippuria ainakin näyttää olevan. Viereen paistoin rapeaa pekonia. Avokadon sisällö levitetin tahnamaisesti paahdetun leivän päälle, ja pekonit sitten siihen päälle vähän pienemmäksi repäisten.

Sen muistan, että oman annokseni reseptin löysin Tastespottingista.
Sillä Sipulan reseptistä (ja Kulinaarimurulakin oli näitä tehnyt) voit käydä katsomassa tarkempaa ohjetta, molemmista löytyy myös vähän eri lisukkeet.

Ellen olisi näitä jo tehnyt, niin ihan varmasti Merituulen postaus olisi saanut mut valmistamaan näitä heti sunnuntai-aamiaiselle. Nyt tuli peesattua jo ennakkoon. Mutta varmasti näitä tehdään taas. Inspiroitukaa tekin!



maanantai 27. tammikuuta 2014

Ei rumia, vain erilaisia...





Näin joku viisas äiti, jolta minäkin voisin ottaa opikseni, kasvatti lapsiaan suvaitsevuuteen. Olisi hienoa jos pystyisi juurruttamaan lapseensa ajattelutavan, että kukaan/mikaan ei ole ruma, korkeintaan vain erilainen.

Pätee, niin pätee ainakin näihin sämpylöihin. Innoissani lähdin leipomaan täysjyväruisjauhoista sämpylöitä (ja korjatkaa jos olen väärässä; ruisjauho on AINA täysjyvää). Hiukan iski uskonpuute loppusuoralla ja lisäsin vajaan kolmanneksen jauhomäärästä lopulta sämpyläjauhoa. Silti melko rukiista tuli. (=hyvä!) Ja kuten kuvasta näkyy ihan sämpylän näköistä. 



Pellillä lepäilevien sisarsämpylöiden juju oli tällä kertaa muotoilla kustakin hiukan erinäköinen ja dippailla  munalla voidellut sämpylät ennen uuniin laittoa erilaisissa siemensekoituksissa ja muissa päällysteissä. Se käy tosi kätevästi jos sinulla on iso muffinipelti, kaada syvennyksiin eri päällysteitä ja sitten aina dippaat leipäsen sinne. Minulla oli valikoimissa sesaminsiemeniä, auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä, raastettua cheddaria ja paahdettua sipulirouhetta.


The erilainen leipä

5 dl maitoa
50g voita
50g tuorehiivaa
1 tl suolaa
1/2 dl leipäsiirappia
10 dl Myllärin Ruisjauhoja
5-6 dl Myllärin Luomu Hurjan viljainen sämpyläjauhoja

2rkl voita
päälle erilaisia siemeniä, juustoa, sipulirouhetta, leseitä
muna voiteluun

Kuumenna maito ja voi kädenlämpöiseksi, lisää joukkoon murennettu hiiva, suola ja siirappi. Alusta sitten pikkuhilja jauhot joukkoon kunnes saat kulhon reunoista ja toivottavasti myös sormistasi irtoavan taikinan. Yleiskone helpompi...

Anna taikinan kohota puolituntia peitettynä vedottomassa, lämpimässä paikassa. Kumoa taikina  jauhotetulle leivinlaudalle ja vaivaa  vielä hiukan. Jaa taikina 4 osaan. Painele (ruisjauhon ansiosta taikina on niin pehmeää, ettei tässä  kaulinta tarvitse) suorakaiteen muotoiseksi levyksi, voitele pehmeällä voilla ja kääri kääretortun tapaan rullalle. Leikkaa rulla sopiviin paloihin. Leivo muista ko,mesta tainan osasta samankokoisia palleroita, kustakin eri tyylisiä. Yhdestä vaikka puöreitä, yhdestä solmuja ja jostain kieppejä. Sitten vaan voitelet munalla ja dippaat kunkin leipuskan johonkin päällysteeseen (ei nonparelleihin) ja asettelet sitten pellille kevyesti vieri viereen, niin, että erilaiset ovat aina vierekkäin. Annoksesta saat kaksi tälläistä pellillistä. Koko leipäkin saa olla epäsymmetrisen muotoinen. 

Tähän varmaan tulee lisätä, että paista n. 25 minuuttia 200 asteessa. Minä en kohottanut enää pellillä, mutta ei se varmaan huonoa tee. 

Aika hauska nostaa pöytään, kukin saa murtaa mieluisensa palan. Urho9v söi kaikki sesamit, koska muut siemenet olivat niin epäilyttävän näköisiä. Itse harmittelin kun en löytänytkään unikonsiemeniä, jotka ostin tätä varten.  No säästetään ne jotakin syntistä vehnäleipää varten. Sillä tämä on terveellistä!

Osallistun tälläkin reseptillä pitkäkestoiseen MyllärinLuomu blogihaasteeseen, kiitos vaan leivontaa varten saamistani jauhoista.

Myllärin Luomun jauhoista on tullut leivottua myös;

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Bratwurstipelti aka ruttumakkaraa


Kaikki itseään kunnioittavat ruokabloggaajat eivät ehkä julkaisisi ohjetta, eivät ainakaan kuvia.

Mutta niinhän se on tosielämässä, että aina sieltä uunista ei tule aivan valiota taikka priimaa ulos. Joskus- varsinkin vihainen kokki- saa bratwurstinkin muuttumaan ruttunaamaksi.

Voidaan olla myös eri mieltä siitä, ovatko nämä oikeasti pilalla, meidän perhe ainakin nälkäisenä ulkoilun päätteeksi söi hyvällä ruokahalulla.

Kiitos Pia, yksi Maitotytön ihanista kummitädeistä, joka kiikutit meille Helsingin Makkaratehtaan juustobratwursteja. Meillä ei ruokalahjoissa voi mennä vinoon!

Koska minulla ei ollut kotona hapankaalia, enkä nyt sellaiseksi pystynyt yhtäkkiä muuttumaan, päätin tehdä uunikasviksia makkaran kanssa. Yhden pellin taktiikalla.

Bratwurstipelti

Jauhoisia perunoita, porkkanaa, punasipulia, juuripersiljaa ja punajuurta luorittuna ja lohkottuna. Tai mitä juureksia nyt sattuu olemaan. Perunat tietysti saavat olla kuorineen. Levitä uuninpellille, räiski päälle hiukan öljyä, sekoittele ja suolaa ja pippuroi.

225 asteen uunissa 20 minuuttia ja sitten bratwurstit pinnalle, Käännä kun saavat väriä. Päälle timjamia tai jotain yrttiä lopuksi mikäli sattuu olemaan.

Siinä se. Oikiasti, en ymmärrä mitä tapahtui. Eivät ne olleet yhtään rutussa kun otin ne uunista, vaan pullean ruskean rasvaisen kiiltäviä. Sillä välin kun hain kameran ne olivat loukkaantuneet ja muuttuneet noin 105-vuotiaan näköisiksi.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Hummus kotitekoisesta tahinista ja täysjyväpita


Miksi tehdä tahini itse kun sitä saa purkista niin helposti?
 - Vaikka siksi, että sulla on kaapissa useampi paketti sesaminsiemeniä, eikä nekään kyllä ikuisesti säily. 
- Puhtaasta kokeilunhalusta. 
- Tekee mieli hifistellä. 
- Jos ei justiin oo tahinia kaapissa 
- Näet ihanan reseptin, jota on ihan pakko kokeilla kotona (ymmärrettävästi teillä kaikilla syy on tämä, luettuanne postauksen...)
- Se maku, se maku!



No miksi sitten alkaa sotkea täysjyvävehnäjauhoja kunnon vanhaan täysvalkoiseen pitaleipään?
- Se terveys, se terveys! Katso vaikka juuri julkaistuja uusia ravintosuosituksia. (Tää on niin sen mukainen resepti: On palkokasvia, sesaminsiementä, täysjyvää, oliiviöljyä, sipulia, ei miitään huonoa)
- No kun se Myllärin Luomun kisa jatkuua aina vaan, tässä kuussa teemana terveyttä täysjyvästä. Niin on kun nenä päähän! 
- Koska terveellisyydeestään huolimatta täysjyvävehnäjauhot passasivat tähän aivan mainiosti, jotenkin ennakkoluuloisesti tämä vehnäleipuri odotti saavansa uunista jotakin näkkileivän tyylistä korpukkaa, mutta niin vaan uunista putkahti ulos mitä pehmeimpiä, kohonneita pitoja.
-Se maku, se maku!


Hummus kotona alusta asti,  Tahini myös!

Kotitekoinen tahini
5dl kuorittuja sesaminsiemeniä
1 3/4 dl hyvää oliiviöljyä
1/2 tl suolaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Kaada sesaminsiemenet  leivinpaperin päälle uuninpellille ja lämmitä uunissa 5-10 minuuttia, sekoita välillä. Älä ota väriä! Anna jäähtyä 20 minuuttia.

Laita tehosekoittimeen (tai käytä sauvasekoitinta kuten minä, kun en löytänyt sekoittimen terää) siemenet ja puolet öljystä ja anna käydä minuutin niin, että koostumus muuttuu tahnamaiseksi. Lisää sitten loppu öljy pikkuhiljaa kunnes koostumus on mieluinen, tahnamainen mutta silti notkea. Mausta suolalla.

Hummus
1/2 dl hienonnettua salottisipulia
 1/2-1 tuoreen sitruunan mehu
2 rkl itsetehtyä tahinia
1/2 tl oreganoa
1/2 tl suolaa
1/2 tl jeeraa
1/2 tl mustapippuria
1 tölkki kikherneitä (onneksi kotona sattui olemaan Bonduelle-merkkisiä....koska kaupastahan ne saattavat olla loppu kiitos Henkka Alenin)
1 hienonnettu valkosipulinkynsi

Ja kaikki sitten vaan tehosekoittimeen tai sauvalla murskaksi. Voit vielä löysätä oliiviöljyllä jos liian paksua. Aseta tarjolle mielellään laakealle vadille, koristele oliiviöljyllä ja vaikka savupaprikajauheella. Minä hienonsin tällä kertaa nuupahtaneen korianterin ja mintun ja ripottelin päälle. 

Kuvaaminen oli muuten tosi hankalaa kun sormeni haisivat sitruunalle, korianterille ja mintulle. Siitä ei tuoksu parane.


Täysjyväpita
3 dl vettä 
20g tuorehiivaa
3rkl öljyä
2 tl sokeria
1 tl suolaa
6-7 dl Myllärin  luomu täysjyvavehnäjauhoa
Hiukan  Myllärin erikoisvehnäjauhoa leipomiseen

Sekoita kädenlämpöiseen veteen hiiva, suola, sokeri ja öljy. Alusta mukaan jauhot, kunnes taikina irtautuu kulhon reunoista ja mukavan kimmoisaa. Laitoin itse 6 dl täysjyvävehnäjauhoja ja jatkoin sitten tavallisilla kunnes taikina oli sopivaa, saattoi mennä vähän yli 7 dl yhteensä.

Kohota taikina peitettynä 30 minuuttia ja leivo siitä sitten 6 pyöreää pitaleipää. Minä tapaan jättää kaulimen laatikkoon ja painelen vain käsin.

Paista 5 minuuttia tulikuumassa uunissa eli 250 asteessa. Leivät nousevat pusseiksi.


Paloittele leivät ja tarjoile hummuksen kanssa.  Jos leipää jää yli tai valmistat ne paljon tarjoilua aikaisemmin, on hauska idea tehdä myös pitaleipäsipsejä, eli voitele  leivät öljyllä, ripottele päälle hiukan sormisuolaa ja paahda rapeiksi uunissa.



(Alkuperäinen Tahini/Hummus resepti Ellen Mat&Vin 6/2013. Leipä osallistuu Myllärin luomukisaan, joka sponsoroi jauhot valmistusta varten)


torstai 23. tammikuuta 2014

Kakutus jatkuu - Disney lentsikat-kakku


Kun ei tässä näemmä muuhunkaan repee, niin jatketaan hiukan vielä kakuilla. Eihän tätä suloista Disney Planes -kakkua voi julkaisemattakaan jättää.  Kakku meni Naapurin Jerry6v synttäreille ja tehtailin sitä yhtäaikaa tuon pinsella Tuhkimokakun kanssa.

Selkeät täytteet, mansikkaa ja kermavaahtoa, iso kakku ja sitten vähän lentsikalle sielunmaisemaa kakun pintaan. Jerryn äiti toi valmiin muovisen pikkulentsikan, sitä en sentään kaikkivoipaisuudenluuloissani alkanut tällä kertaa väsäämään. Luulen, että ERITTÄIN fiksu päätös.

Olisihan koko kakusta toki voinut tehdä lentokoneen mallisen...
hmmmm....


 Ja niin vaan tammikuun aamupäiväaurinko alkoi jo heitellä valoa ja varjoa kuvaustilanteeseen. Leikitään, että tämä on instagrammikuva...

maanantai 20. tammikuuta 2014

Jo-oo, sä osaat!


"... Kyllä viisivuotiaan tytön pitää osata jo kiroilla
 Reippaasti sanot nyt äidilles
 Ettet aio 
Edes ttu maistaa 
Ja leikit hiekkalaatikon keskellä johtajaa 
Opit siinä oikean asenteen 
Veljes ottakoon syyt niskoilleen (sä osaat!)"
-Erin: Tule paha tyttö-

Maitotyttömme on ottanut vähän ennakkoa, täyttää nimittäin juurikin tänään (21.1) vasta KOLME vuotta! Äitin erkanemista populaarikulttuurista todistaa se, että olen jo pitkän aikaa suunnitellut postaavani tytön synttäripostaukseen Hanhiemon satuaarteesta  Maitotytöstä kertovan sadun. Erinin laulu taitaa olla kyllä enemmän tätä päivää. Meillä hyvinkin konkreettisesti.

Sunnuntaina otettiin myös hiukan ennakkokiihdytystä synttäreihin, joiden teemana on tänä vuonna, mikäs muu kuin pirsellat. Ja pirssit.
Kutsuttiin siis ihanat kummit, isovanhemmat ja ja lähitäti ja -eno perheineen juhlimaan kolmen vuoden korkeaa ikää.

Äiti heitti heti aamusta suurimman kattilansa liedellä, kuori 4 kiloa perunoita ja keitteli juhlakansalle takuuvarmaa talvista herkkua, Kolmen juuston porokeittoa. On muuten tämän blogini aloitusresepti.


Koska keitto ja leipä kevyesti täyttävät massut, mehu/kahvitarjoilulinjalla pääsee sitten helpommalla. Eli muutamaa pikkuleipää ja sitten kakku. Olin, itsekin ajatellut tekeväni Barbie-prinsessakakun ja kun Maitotyttö ilmaisi toiveekseen Tuhkimo-kakun, oli asia sillä selvä. Ja hyvin suloisesti myös isäni näytti viikko sitten kotona käydessäni tietsikasta kakun mallia, oli vähän googlaillut barbiekakkuja.

Siispä Tuhkimo edestä....



Tuhkimo takaa...


Kaikkihan tietää lorun jatkon: Tuhkimo jääkaapissa...


Kakku hyvin lyhyesti:

Ostin Tuhkimobarbien ja riisuin hameen pois ja kiedoin vyötäröstä alaspäin tuorekelmuun. Tein kaksi 4 munan kaakaokääretorttupohjaa, jotka leikkasin suikaleiksi niin, että sain 4 leveääsuikaletta ja kaksi lirukapoista. 

Tein kovin monimutkaisen täytteen, yksinkertaisempi olisi riitänyt. Keitin sokerista, keltuaisesta, maidosta ja perunajauhosta kiisselin, lisäsin siihen mascarponea ja siivilän läpi puristetut mustaherukat ja hiukan liivatetta. Jäi hiukan löysäksi, mistä johtuen ei oikein pysynyt välissä ja kakku jäi hiukan kuivaksi ja oli sotkuinen rakentaa.

Sivelin täytteen liuskoille ja kerros kerrallaan kieputin suikaleet barbien jalkojen päälle, lanteille ne pikkusuikaleet. Yhtään ei jäänyt hukkaan, ei uskoisi, että tuossa hameessa on 8 munan kakku!

Kieputin hameen vielä tiukkaan tuorekelmukääreeseen ja poistin jääkaapista hyllyn, jotta sain barbien yöksi kylmään lepoon. Aamulla poistin muovin ja barbie seisoi tosi tukevasti. Voikreemi päälle ja sitten kaulimaan sinistä hametta. Tein samaan aikaan naapurille Disneyn lentsikka-kakun, jonka pilviin olin käyttänyt sinistä, eikä massa sitten riittänytkään ihan eteen asti. No, laitoin extrapalat vaaleampaa.

 Ja kuinka sitä kakkua sitten leikattiin? Ihan hyvin. Terävällä veitsellä kerros kerrallaan. Pysyi hyvin pystyssä sittenkin kun koko takapuoli oli syöty.



Ja syntymäpäiväsankari tykkäsi kakusta, sehän oli tärkeintä.
Tosin kun kysyttiin mikä oli parasta synttäreissä, vastaus kuului:
"Se, kun laulettiin Paljon oven avaan."

Ihana Likka.