Tähtikakku

Meidän kadulla vietti ristiäisiään eilen pikkuisen suloinen Jane Susette. Koska olen ilmeisesti katumme virallinen ristiäiskakun leipoja sain toteuttaa pinsellalle äitinsä visoiman yksinkertaisen tyylikkään ristiäiskakun.

Vaahtokarkkikuorrutteen alta löytyy 7-munan  kakku, jossa täytteenä vadelma-vaniljamousse sekä valkosuklaamousse.

Tervetuloa meidän kadulle, Jane!

Olipa kerran ihana ulkofilee

Sen hartain toive oli päätyä juhlallisesti lautaselle ravintolassa, jossa juuri se kaikkien annosten joukosta oli valittu juhlistamaan erityistä hetkeä.

Siksi se ensin leikattiin pihveiksi. Se suolattiin ja pippuroitiin. Sen kimmoisat pinnat suljettiin tulikuumalla parilapannulla. Se sai ylleen tapenade-leipä-yrttitahnan ja siirtyi hetkeksi uuniin, jossa ankanrasvassa paistetut perunat, palsternakat ja juurisellerit odottivat. Pihvien saavuttaessa täydellisen kypsyyden ja levähtäessään vielä hetken, kokki viimeisteli hapokkaan sipuli-tomaattichutneyn, joka toimitti mehevälle pihville kastikkeen virkaa.

Ja sitten se oli valmis. Kaikessa yksinkertaisuudessaan komeudessaan.

Tapenade-kuorrutettu naudan ulkofileepihvi

Tomaatti-sipulichutney

Perunaa, palsternakkaa ja juuripersiljaa ankanrasvassa

Tapenade-kuorrutettu naudan ulkofileepihvi

6:lle

1 kg Atrian Kulinaari Pihvinaudan Ulkofilee

suolaa

pippuria

öljyä paistamiseen 

n. 5dl Tapenade-kuorrutetta

Ota liha ajoissa huoneenlämpöön. Siisti filee poistamalla kalvot ja leikkaa se poikkisyin 6:ksi pihviksi. Suolaa ja pippuroi, sekä öljyä pihvit ja paista kuumalla parilapannulla pinnat kiinni ja kaunis väri pintaan. Levitä paksuhkosti kuorrutetta pintaan, aseta pihvit uunivuokaan ja gratinoi 225 asteessa ylätasossa nopeasti (1-min), jotta pihvi säilyy mehevän mediumina.

Tapenade-kuorrute

Tapenade

200g kivettömiä kalamata oliiveja
3-4 rkl neitsytoliiviöljyä
2 rkl kapriksia
2 tl sitruunamehua
1 valkosipulinkynsi
hiukan tuoretta timjamia
hiukan mustapippuria myllystä
2 siivua maalaisleipää

100g parmesania 

1dl silputtua basilikaa

Kaikki ainekset kulhoon ja survo paksuksi tahnaksi pamixilla  tai käyttäen tehosekoitinta. Maistele ja lisää öljyä tai sitruunaa maun mukaan. 

Tomaatti-sipulichutney

2 rasiaa miniluumutomaatteja

2 punasipulia

2 rkl punaviinietikkaa

suolaa, pippuria, sokeria

1 dl basilikaa silputtuna

2 rkl oliiviöljyä

Kuumenna äljy kasarissa tai paistinpannulla. Lisää silputtu punasipuli ja 4 osaan pienityt tomaatit. Hauduttele pehmeäksi - miedolla lämmöllä. Lisää lopuksi etikka ja mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Viimeistele sekoittamalla mukaan basilikasilppu.

Perunaa, palsternakkaa ja juuripersiljaa ankanrasvassa

6 perunaa

2 juuripersiljaa

2 palsternakkaa

2 dl ankanrasvaa

suolaa

pippuria

timjamia

3 valkosipulinkynttä

Kuori ja pilko jauhoiset perunat 4 osaan. Keitä ne lähes kypsiksi suolatussa vedessä. Laita perunat uunivuokaan yhdessä muiden kuorittujen ja pienemmäksi pilkottujen  juuresten kanssa. Kaada päälle kuumennettu ankanrasva, sekoita, suolaa ja pippuroi. Paista 180 asteessa 30 minuuttia. Lisää sitten muutama timjaminoksa ja kuoritut puolitetu valkosipulinkynnet ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia.

Nosta tapenade-kuorrutteella hunnutettu pihvi  kuumalle lautaselle. Asettele viereen annos ankanrasvan rapeuttamia juureksia. Viimeistele annos valuttamalla chutney lautasen poikki ja osaksi pihvin päälle.

Asiakas kiittää. Niin kotiravintolassa kuin oikeassakin.

Resepti osallistuu Atrian Kulinaari Juhlahumua- haasteeseen ja toteutuksessa käytetty 1 kg ulkofile on saatu Atrialta. 

Kolmen kaalin nakkiborssi

Kyssäkaali, hapankaali, lehtikaali ja Kulinaari. Tämähän ryöpsähtää suorastaan runolliseksi. Kulinaari on siis Atrian lihaisa nakki, josta piti kehittää Arjen Herkkuja- teemalla sopiva ruoka. Elikkä kilpailuresepti.

Ai että mun tihkaisi. Nakki napsahti kyllä suuhun hyvinkin maukkaana ihan kylmiltään, enkä tuota muutenkaan pahalla silmällä katso mitä tulee arkiklassikoihin, nakkikeittoon ja - kastikkeeseen. Mutta jotenkin pääni on vain niin suppea, että sinne ei meinaa millään mahtua mitään kovin eksoottista ja uutta nakista. Nakin kavereita ovat peruna, sinappi, ehkä kotimaiset juurekset.

Ja ihan työpaikkalounasravintolan listallekin pitäisi sopia. 
Lähdin tuunailemaan vanhaa kunnon borssikeittoa nakkiystävälliseen suuntaan lisäämällä kasvisrepertuaaria, hapankaalta ja muodikasta ja extraterveellistä lehtikaalta. On siellä edelleen se punajuurikin.

Oi, että sopan keitin!

Kolmen kaalin nakkiborssi
8:lle
2 pakettia Atria Kulinaari A lk:n Herkkunakkia
3 punajuurta
2 porkkanaa
1/2 kyssäkaali
1 juuripersilja
1 palsternakka
1 sipuli
400g hapankaalta
3 lehtikaalen lehteä
2 rkl tomaattipyrettä
2 rkl hunajaa
2 kasvisliemikuutiota
2 rkl punaviinietikkaa
suolaa 
mustapippuria
voita
vettä

tarjoiluun smetanaa

Kuori  kaikki juurekset ja paloittele ne ronskinkokoisiksi tikuiksi (koska en löytänyt julienne-leikkuriani, mutta äiti, se on aivan varmasti tallessa, vain jossakin väärässä paikassa). Kuori ja silppua sipuli. Sulata isolla paistinpannulla pari ruokalusikallista voita ja freesaile kasviksia siinä niin, että ne hiukan pehmenevät. Lisää tomaattipyre ja hunaja.

Kaada kasvikset isoon kattilaan ja kaada päälle noin pari litraa vettä sekä kasvisliemikuutiot. Kiehauta ja keittele sitten hiljalleen kasvikset pehmeiksi, n. 10 minuuttia.

Paloittele nakit ja ruskista pannulla.

Lisää keittoon hapankaali ja ruodittu sekä suikaloitu lehtikaali. Lisää punaviinietikka ja nakit. Kuumenna kiehuvaksi, ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

Tarjoile smetananokareen ja ruisleivän kera.

Kaalinen nakkiborssi hyödyntää hienosti kauden vihannekset ja juurekset. Se maistuu niin kotipöydässä kuin työpaikkalounaana ja isossa kattilassa teet siitä oivaa kökkäruokaa. Kökkä taas ei ole mitään kökköä vaan talkoot pohjanmaaksi.

Oi että sopan keitin!

Yhteistyössä Atria Kulinaari. 

Hra Heksagoni ja rouva Pentagoni.... (eli jalkapallokakku)

 ...ne yhteen soppii! 

Niinpä. NIINPÄ sitä luulisi, koska tästä mustien viisikulmioiden ja valkoisten  kuusikulmioiden liitosta muodostuu tuo miljoonien intohimon kohde, nimittäin jalkapallo.

Kun lupaudut tekemään  naapurin 7v. syntymäpäiville jalkapallokakun itsenäisyyspäiväksi ja tekoajankohdaksi valikoituu aamuyön pikkutunnit* , saattaapi tuntua, että ne kuviot eivät aivan niin noin tuosta vain loksahda paikoilleen. Sillä sitä ne eivät tee. Jotenkin urakasta kuitenkin selvittiin, ei vähäisimpänä apuna Leipurin Putiikista löytämäni viisikulmio-muotti. Muotin sivut olivat 4,5 cm ja se taas tarkoitti (älkää kysykö mistä tämän tiedän...) että pallokakun halkaisijan tulee olla 25cm, että kuvio toistuisi oikeanlaisena.

Minulla on Ikeasta ostettu pyöreäpohjainen kakkukulho (iso, olisko 5l ainakin) Ja mittailin sitä, että jos teen siihen 5 munan kakkupohjan, se nousee aikalailla 25cm halkaisijan kohtaan. Ja näin suurin piirtein kävikin. Ei tässä nyt koko ajan viivaimen kanssa hääritty (mietin nyt, olisiko kuitenkin pitänyt?).

Tuon puolipallon kakkupohjan sitten kostutin ja täytin yksinkertaisesti toivomusten mukaan kermalla ja banaanilla (ja kinuskilla, oma lisäys). Täytetyn kakun vuorasin kauttaaltaan vaahdotetulla voilla, jotta kuorrutteen olisi mukava asettua paikoilleen kauniisti, eikä kakku falskaa. Koska sokerikuorrutteet ja tässä käyttämäni vaahtokarkkimassa ovat todella makeita, on aivan turha alkaa tehdä mitään voin ja sokerin sisältävää kreemiä, voin suola itseasiassa antaa sopivasti vastapainoa päällysteen makeudelle. Ja tämä on hra Leipurin Putiikin vinkki.

Kakku siis päällystettiin kauttaaltaan valkoiseksi kaulitulla vaahtokarkkikuorrutteella, ja siloiteltiin nätisti. Ohueksi kaulitusta  mustasta kuorrutteesta otin  muotilla viisikulmioita ja aloin liimailla niitä paikoilleen. Ja tyydyn vaan sanomaan, että oikean paikan löytäminen ei ole aivan niin yksinkertaista miltä se kuulostaa. Lopuksi viimeistelin kuusikulmioiden avonaiset sivut mustalla lakritsinauhalla, joka sekin on, piru vie, kippuraista tavaraa. Ja juuri kun suoraa tarvittiin.

Lopputulos oli kuitenkin kelpo mielestäni, vaikka hiukan hikeä ja kyynelitä vieritettiinkin. Eikä tämä nyt lopulta mitään rakettitiedettä ole, joten ehkä sinä onnistut paremmin, rohkeasti vaan. Tästä kakusta tykkää varmaan suurempikin sälli!

*Mistä moinen kakunteolle otollinen ajankohta? No, koska koko itsenäisyyspäivän aatto meni kokkaillessa ratsastusseuran pikkujouluun edellisvuoden malliin (tänä vuonna 42h ja karaokeisäntä) Ja sitten oli itse ne pikkujoulut, ja sitten piti tietysti pitkin iltaa tiskatakkin ja siivota keittiötä paikan päällä. Ja oli niin hauskaa, lauloimme ja tanssimme niin, että haalin katto oli varmaan metrin ilmassa. Eihän sieltä sitten kotiin malttanut lähteä ennenaikojaan, lopputiskien jälkeen taksilla kotiin, NaapurinUllan kellon mukaan kuulemma tasan kello kaksi. Ja sitten aloin leipoa. Olin ehkä pikkuisen väsynyt. Ehkä jopa pikkuisen huppelissa. Onneksi uunijuoppouden käsitettä ei tunneta...

Yösyöntiä

Onneksi se ei ole mun säännöllinen harrastus. Mutta joskus, ihan joskus vaan, tulee kauhea himo jääkaapille öiseen aikaan, kun muistaa, että siellä on jotakin tiettyä.

Kesken Tuntematonta sotilasta kipaisin jääkaapille, repäisin auki nakkipaketin, voitelin näkkärin voilla ja puserrin sinappivanan keskelle.

Ja lavastin kuvan kun tajusin, että haluan jakaa tämän hetken. Mutta vain yhden ainokaisen kuvan.

Atrian Kulinaari nakkipaketti (2kpl) oli jääkaapissani, kuin myös 1 kg Atria Kulinaari ulkofile (jota en sentään alkanut keskellä yötä paistelemaan), koska joulukinkunhimossani vastasin Jees Atrian ruokabloggareille suuntaamien Arjen nautintoja ja Juhlahumua - haasteisiin. Haasteissa kyseisistä tuotteista valmistetaan teemaan sopiva annos. Kummastakin kategoriasta valitaan voittaja-annos, joka palkitaan joulukinkulla, kaikilla Atrian joululaatikoilla, sekä Riddersheim Gourmet -valikoimalla. Lisäksi Juhlahumua annos pääsee toteutukseen Ravintola Graniittilinnan listalle ja nakkiruoka ravintola Palmion. 

Ja jokainen osallistuvasta 15 bloggarista saa joulukinkun. Pitäkää lukijat silmat auki tällä viikolla blogeissa esiintyvien reseptien varalta, aikaa toteutukseen on vain Lucianpäivään saakka. Ja parasta kaikesta, teidän ei tarvitse äänestää missään, otatte  vaan parhaat reseptit toteutukseen jos inspis iskee.

Ai niin, ja pitäkää mulle peukkuja!

Yhteistyössä Atrian kanssa. Atria toimitti käyttööni veloituksetta 2 kpl nakkipaketteja ja 1 kg ulkofilettä haasteita varten. Joulukinkku saapuneen lähempänä aattoa.

Jonkin sortin nuudelisoppaa

 

Ei hajuakaan ollaanko Pohjois-Vietnamissa, Keski-Laosissa vai Samuraiden teltalla, mutta kai tämä keitto jonnekin Aasian suuntaan suhaa, autenttisuudesta viis. Nyt ei keitelty luista herkullista lientä, eikä sitä löytynyt pakkasestakaan, joten fondit apuun ja pikaherkun tekoon. Nigella ehti jo ennen minua tämän pikakeiton tekoon, mutta eihän mulla tietenkään ollut kaapissa aivan samoja aineita. Koska eihän mulla oo sitä Nigellan kaappiakaan, sitä Pantry'ä, mutta Campasimpukallapa on.

 

 

Jääkaapissa oli sopivasti parin sadan gramman ulkofileepala ja lehtikaalta, nehän kiljui sieltä nuudelikeittoon pääsyä, joten armahdin ne. Kieltämättä keitto kevensi ja lämmitti ihanasti, oikein odotin pääseväni syömään sitä seuraavanakin päivänä.

 

Chilihärkä ja nuudelikeitto

3:lle

keittoon

100g riisinuudeleita

100g lehtikaalta

reilusti korianteria

 

liemeen

1l kanalientä (fondista

2 rkl soijakastiketta

parin sentin pala inkivääriä kuorittuna ja pilkottuna

1 punainen chili

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

 

ulkofilee

200g ulkofileepala

3 tl soijaa

 1/2 tl kanelia

 1cm pätkä inkivääriä kuorittuna ja pilkottuna

1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

 

Sekoita lihan marinadiainekset kulhossa ja pistä fileenpala sekaan marinoitumaan vähintään puoleksi tunniksi.

 

Laita liemiainekset tulelle, kiehauta ja jätä sitten hiljakseen porisemaan kansi päällä.

 

Valmista noodelit pakkauksen ohjeen mukaan, valuta lävikössä ja huuhtele kylmällä vedellä kun valmiit. 

 

Lämmitä pinnoitettu pannu tosi kuumaksi ja paista fileen pinnat kiinni joka puolelta. Sen jälkeen käännä lämpö miedommalla ja paista molemmin puolin vielä pari minuuttia, ota sitten leikkuulaudalle vetäytymään.

 

Kiehauta liemi uudestaan. Lisää pienitty ja ruodittu lehtikaali sekä nuudelit. Annostele kulhoon. Leikkaa filee poikkisyin mahdollisimman ohuiksi siivuiksi ja aseta kullekin syöjälle keiton päälle lihasiivut ja viimeistele reilulla määrällä korianteria.

 

Voisit äiti tehdä tätä iskälle joskus!

 

 

 

Maailman kaunein menu

Ainakaan koskaan ei minun laatimani menukokonaisuus ole ollut näin hienosti esillä, kehyksissä vielä ja oikein paspatuurin kera. Isona tauluna. Sanokaa minua lapselliseksi, mutta jotenkin en onnistu kuin huokailemaan kun katson tuota Susan Seppälän menustani virittämää taulua. Että parin päivän kokkausurakka valmisteluineen päivineen on noin kauniisti tiivistetty yhteen kuvaan. Sopivan rosoisena, liitutahraisen rönsyilevänä mutta kuitenkin rytmikkäänä.

Ja mitenkä tuo taulu sai sisältönsä? BSTR Luova Konttori piti asiakkailleen 5v. synttärit ja uusien hienojen toimitilojensa tuparit. Oli VIP-passia, punaista mattoa, DJ:tä, valokuvaajaa ja tietenkin hyvää ruokaa. Tämä aasinsilta saattaa tulla teille yllätyksenä, mutta tässä vaiheessa minä astuin kuvaan mukaan. Yksi BSTR omistajista on nimittäin naapurini ja vielä synnyinpitäjästäni, ja ilmeisen vakuuttunut ruuanlaittotaidoistani. Tai ei ainakaan uskalla muuta olla.

Piti siis saada 150 hengelle näppärää sormisyötävää. Menun tuli pohjautua BSTR asiakkaiden raaka-aineisiin. Paikalle oli hankittava myös astiat, pöytäliinat, valittava viinit ja saatava paikalle tarjoiluapua.

Että apua! Jossain vaiheessa edeltävänä yönä ristin käteni ja ajattelin, että no, huomenna kello kuuteen mennessä kaikki on ohi, syteen tai saveen. (Moinen ajattelutapa erottaa minut ehkä perustavalla tavalla oikeasta catering-palvelusta...)

Tarjoilupöytä sai verhokseen "buffaliinoituksena", jos tiedätte mitä se tarkoittaa (liinat kauttaaltaan maahan asti), mustat lakanat liinat ja pöytä koristeltiin pikku timantein ja kultapaljetein, tuikuin sekä takareunan tyylikkäällä jouluvalosarjalla, tilaisuuden aikana tila oli nimittäin hämyisen tunnelmainen.  Kuvassa vielä valot päällä.

Tarjoilun piti olla tyylikästä, tietenkin herkullista, mutta siinä sai olla ihmisen (c'est moi?) käsityön leima. Tämä tarkoittaa hienosti sanottuna sitä, että esim. lohileivät olivat todellakin kaukana yhdellä muotilla otetuista, uniikkikappaleita toisin sanoen. Mutta maku oli yksi illan tähdistä. Resepti-idea on alunperin Safkaa-kirjasta ja moneen kertaan perhejuhlissa jo testattu. Pirjon Pakarilta löytyi mainio makeahko limppu, Puolukka-kaurakas, joka toimitti alusleivän virkaa, sitten reilusti piparjuuritahnalla maustettua voita, kylmäsavulohta ja kaiken kruununa siivu garia eli pikkelöityä inkivääriä. Leipäsen ulkonäköön antoi haasteen se, että minun oli siivutettava pienet limput käsin, enkä halunnut kauheasti hukata maukasta kuorta, joten leikkasin vain viipaleet suurin piirtein yhtä suuriin palasiin. Josta seurasi, että muodoltaan ne olivat hyvinkin erilaisia.

Kaksi asiaa hankin valmiina, tässä toinen eli juureslastut. Menuussä piti olla alunperin vain lehtikaalisipsejä, mutta kävikin niin, että juhlat osuivat juuri viimeiselle kotimaisen lehtikaalin saatavuusviikolle...lehtikaalta piti saada, mutta hirvet olivat ehtineet ensin. Yllätyksekseni  löysin  Cittarista 5 pussia ja ostin ne ja valmistin sipsit, mutta riittävyyden taatakseni hankin noita juuressipsejä myös. Rahkeet eivät enää riittäneet itsevalmistettuihin viime tipassa. Värikäs juuresputous näytti aika kauniilta lehtikaalisipseineen tarjoilualustalla, jotka ovat muuten kaikille tarjottaville Värimiesten suuria, lähes mustia ja epämääräisen metallinhohtoisia lattialaattoja. 

Kuvalaatu on paikoitellen hiukan heikko, kun kävin äkkiä ennen vieraita napsaisemassa kuvia. Ilmajoen Makkaramestarien jumalainen ilmakuivattu Chorizo sai  suhahtaa minifrittatoihin, jotka valmistin minimuffinivuuassa. Munia (hirveesti munia!),Kuusamon Savupaimenpoika-juustoa ja chorizoa. Tosi simppeli valmistaa. (Note to self: seuraavan kerran kun haluat valmistaa 200 minifrittataa, hanki edes toinen muffinipelti...)  Näistä tykättiin myös kovasti.

Ilmajoen Makkaramestareilta onnistuin saamaan myös ihanaa ilmakuivattua kassleria, joka menee kaikki yleensä ravintoloille. Sehän ei kaverikseen tarvinnut kuin melonikuution. Kuutioidut melonit ja oliivit toimitti Fresh Servant.

Pakko laittaa kuva tuosta kasslerista, se oli niin kaunistakin!Ylistetty olkoon lähituottajat!

Jukolan Juusto avaa kohta kotimaisen Cheddarjuustolan, Cheddaria ei vielä saatu, mutta sen sijaan Emmental Premiumia. Senkin laitoin tikunnokkaan. Kaveriksensa valmistin ihan noista lähiomenapuiden hedelmistä keittelemästäni soseesta omena-membrilloa, joka siis oikeastaan valmistetaan kvitteneistä. Silloin tietenkin omena-etuliite jää pois tuosta Espanjan lahjasta juustotarjottimille.

Ja tietenkin tarjolla oli myös tapenadea ja Pirjon Pakarin huikeaa tomaattikakkoa. Reikäleivän työstö palasiksi oli taas haastavaa, mutta tulipa sitä haluttua särmää...

Juomiksi vissyn lisäksi olin valinnut noutopöytään sattumalta mainiosti sopineet viinit, joiden hienot etiketit olivat vielä lisäbonusta.

 Kahvihuoneessa (joka ei kuitenkaan ollut konttorin "kahvihuone") oli katettu sitten kahvit ja teet. Tarjolla kahta makeaa, Ojalan Pakarin minibebejä (toinen valmistuote) ja Chili -kanelibrownieseja.

Voin rehellisesti sanoa, että minulla kävi mieletön tuuri kun hommasin Sedusta kaksi loppusuoralla olevaa kokkipoikaa kokiksi valmistuvaa nuorta miestä avukseni juhlapaikalle. Minä kun vääntelin tavaroita vadeille, pojat purkivat astiat, kattoivat, asiakkaiden tullessa hoitivat kahvinkeiton, viinien kaatelun, astioiden keruun, astioiden lisäykset, taisivat muutaman viinilasin tiskatakin. Aatulla ja Artulla mieletön asenne, työhön tarvittava silmä ja innostus. Puolta sanaa ei tarvinnut sanoa, kun asiat  jo hoituivat. Myös asiakaspuolella kohteliaasti, avoimesti, ystävällisesti ja ryhdikkäästi. Aikamoisen kultakimpaleen saa, joka nämä pojat joskus ravintolaansa töihin nappaa (luultavasti myös kelpo aviomiehiä/vävyehdokkaita...). En yhtään ihmetellyt kun A:t kertoivat, että olivat hommanneet itselleen paikat kohta alkavaan viimeiseen harjoittelujaksoon sellaisista erinomaisita ravintoloista kuin Seinäjoen Juurella ja Rauman Goto. Kiitos Aatu ja Arttu. Ja menestystä tulevaisuudessa!

Neljän tunnin juhlat päättyivät aikanaan, kuten edeltävänä yönä uumoilinkin. Vaikka paljon sanottu, olin lopulta tyytyväinen omasta puolestani ihan kaikkeen (paitsi nyt ehkä  siihen omaan pohjalaiseen suuruudenhulluuteen, minkä ansiosta tähänkin tuli suostuttua). Varsinkin Menutauluun. Mutta kivalle porukalle oli myös kiva laittaa juhlia!

Harmi vaan, että  BSTR Luova Konttorin sydän, Johnny Booster ei päässyt paikalle, enkä näin ollen päässyt kättelemään, saati yhteiskuvaan elävän legendan kanssa. Onneksi Johnnyn kehystetty kuva antoi edes osviittaa miehen karismasta.

Keep up the excellent work, BSTR!

(Vaikka tässä nyt onkin lueteltu paljon erilaisia yrityksiä, niin en ole saanut asian tiimoilta mitään sponsorointia, jottas tiedätte.)