Riemastuttava ilta tuplauuniin tutustuessa

Epäilenpä onko kodinkonemyyjilläkään koskaan näin hauskaa uunien parissa?

Pakko jakaa.

Blogirinki oli kutsunut joukon bloggaajiaan Samsungille järjestämäänsä tilaisuuteen. Vaikka tekniikkavempain-esittely ei ensimmäisenä välttämättä kolise kotiinpäin oli vaikea vastustaa taas tilaisuutta tutustua uusiin meikäläisiin.

Illasta sukeutui jotain vielä parempaa.

Jos nimittäin sen aloittaa Akseli Herlevin laittamilla alkupaloilla. Savumuikkua, kanttarellivoita ja näkkäriä.

Revittyä possua shisolehdellä.

Ja lopettaa kunnon sitdown dinneriin valkoisilla liinoilla verhotuilla pöydillä.

Akseli oli valmistanut Lähi-Itä henkisen illallisen: karitsan paahtopaistia, mieletöntä couscousia, vihersalaattia, leipää ja labnehia eli valutetasta jugurtista valmistettua juustotahnaa.

Siinä välissä kuunneltiin uuni-asiat, tupla-uuni osoittautuikin oikein kiinnostavaksi uutuudeksi.  Pääsimme myös testaamaan kuinka 2 ruuan laittaminen eri lämpötiloissa ja toiminnoilla (esim höyry/grillaus) tapahtuu fyysisesti samassa uunissa ja vielä yhtäaikaa.

Onneksi päästiin testaamaan. Kokki-sotaaaaaaAAAAAAA!

Joukkueenjohtajiksi oli paikalle kutsuttu ihanat ihmiset, Raksu "Remppa" Lignell ja White Trash Disease- blogin Nata. Akseli oli valmistanut meille alku-, pää- ja jälkiruoka-annoksen, jota pääsimme maistamaan. Maistamaan, koska reseptejä ei annettu! Natan sinisessä joukkueessa kisasivat Vatsasekaisin kilinkolin, Pumkin Jam, Pullahiiri, Tequila's Bakery, Avaruusasema ja minä. Aikaa oli varattu tunti, mikä ei ollut ehkä kuitenkaan liikaa, ainakin jos miettii, että Riikka ja minä, jotka valmistimme pääruokaa teimme ihan mielettömiä mokia...Pätkimme parsat ennen kypsennystä, poltimme ruskistetun voin, höyrytimme lohet niin kypsiksi, että valkuaisaineet suorastaan kattoon kimmahtivat... Onneksi voista ja lohesta ehdittiin ottaa uusinnat. Meni muuten sitten ihan viime minuutille lohen paistossa, kuten kunnon kisassa ainakin.

Uuni toimi loistavasti, mutta olisitko itse tiennyt kuinka kauan höyryttää uunissa leivinpaperissa paksua lohifilettä? En näköjään ainakaan tiennyt. 

Annos näyttää hiukan hassulta, koska lautanen jonka saimme annosta varten on salaattilautaskokoa. Kyseessä siis kuitenkin leivinpaperissa höyrytettyä lohta, ruskistettua kaprisvoikastiketta, parsasalaattia ja kukkalipyrettä.

Akselin eteen vietiin annokset aina yksi laji kerrallaan kumpaiseltakin joukolta. Toinen joukkue vei pisteet kotiin alkuruuan, eli paahdettujen Portbellosienten osalta (niukasti tietenkin) mutta pääruokien jälkeen olimme tasatilanteessa... Ja niin vain kävi että mascarponevaahto, kirsikkakompotti ja kaakaomurun salat oli paremmin analysoinut, tuottanut ja esille laittanut: meidän joukkueen leivontaosasto, Jee!

Palkinnoksi saimme koko joukkue omat Samsung tuplauunit. Vitsivitsi!

Ja jos olisimme hävinneet, olisin tehnyt protestin, koska kahdella joukkueella ja tavallaan 8 uunilla ( 4 uunia tuplatoiminnolla) oli käytössään vain yhteensä 4 patalappua! (no en kai....enhän minä nyt tosissani näitä ota....).

Ruokailun päätteeksi meille esiintyi vielä upea suomalaisranskalainen, karismaattinen duo Eva& Manu, joiden eteerisen herkät laulut ja tulkinnat jäivät sydämiin. Evalla on muuten mieletön instrumentti laulunäänen lisäksi, suutrumpetti. Aika uskomaton värkki!

Kuvassa myös Eeva ja Manu

Palaan vielä myöhemmin aiheeseen tupla-uuni ja eiköhän juttua tule jokuseen muuhunkin blogiin. Lisään sitten linkkejä.
Kesän viimeisimpiä kauniita iltoja, kiitos Samsung ja Blogirinki, kiitos kanssabloggaajat.

Ai niin ja kiitos Akseli Liekeissä-kirjasta. Yövyin ystäväni Virpin perheen luona, ja niinkuin monesti ennekin, nukuimme siskonpetissä Virpin kanssa alakerran parivuoteessa, koska isäntä halusi katsella TV:tä, joka taas sijaitsee siellä missä myös heidän varavuoteensa. Siinä sitten sängyllä oli pakko päästä selaamaan Liekeissä-kirjaa. Oltiin jo loppupuolella, kun Virpi tuumasi: " Miten sieltä sivujen välistä oikeesti tulee pekoninhajukin?"

Aikamoinen grillikirja!

Yhteistyössä Samsung

Angry Birds - Pinjata. Ja ohje kans.

Siinä se nyt sitten roikkuu, löysässä narussa. Pahanilman pinjata-tipun piti valmistua jo Urho9v, synttäreille. Vaan kuinkas kävikään?
Äiti teki taas karkeita virhearviointeja koskien omia kädentaitojaan sekä sanomalehtipaperimassan kuivumisaikaa, eikä Pinjatapallo, eikä edes aikaisemmin tehty koepallo, ehtineet kuivua juhlapäiväksi.

Keksin hädissäni sitten syntymäpäivänä kun piti kertoa pojalle, että mitään Pinjataa ei sitten olekaan, että tehdäänpä tästä meidän perheen ohjelmanumero katujuhliin, jotka pidettiin eilen. Ja kylläpäs se ohjelmanumero olikin, lasten mieleen ainakin. Karkeilla ei ole asian kanssa tietenkään mitään tekemistä.

Katujuhlamme majoittuivat tänä vuonna sään pelossa (niin turhaan) keskeiselle paikalle, eli meidän autokatokseen. 12 kpl aikuisia omassa pitkässä pöydässään. Lapsille oma pöytä ja tietenkin vielä Pinsella-pöytä. Tässä menossa Pinsella- vilkutus.

Halkopinoon voi jallupullon lisäksi kätkeä myös karaoke-vehkeet. Koskaan ei voi tietää kenestä sukeutuu illan tummetessa varsinainen Naurava kulkuri...

Rohkeimmat eivät kaivanneet edes taustanauhaa. Ilta kului syöden ja palan painiketta nauttien, erilaisten aarteenetsintä-leikkien ja perhe vastaan perhe-otteluiden temmossa. Oma perheeni, mitä paikalla ollut kuuluttaja koki tehtäväkseen  erityisest painottaa, tuli kisassa viimeiseksi.

Pinjatan iskussa sen sijaan löytyi vain voittajia. Pallukka osoittautui kumman kestäväksi, varsinkin kun eka kierros iskettiin tukevalla solumuovimiekalla. Pääsivätpä kaikki iskemään. Ja lopulta sitten kun pesismaila otettiin käyttöön, niitä karkkeja alkoi myös sataa.

Perheen pienimpien kohokohta kuului kuitenkin olleen se, kun kisan jälkeen eräs nimeltä mainitsematon äiti kiskaisi Angry Birds- pallon päähänsä ( se säilyi ehjänä, vaikkakin kuhmuisena lukuunottamatta yhtä päänmentävää aukkoa) ja tanssi taustalla sopivasti soineeseen Hurriganesiin tiukkaakin tiukemman rokki-twistin. "Nanna, sä olit niin hauska!" (Linnea 2v)

Muutama tunti menee välillä lapsia nukutellessa, sitten on aikaa vielä hetkeksi kokoontua aikuisten suunsoitto- rinkiin. Katumme näytti niin ihanalta sytytettyämme perinteiset ulkotulet.

Mutta luvattu ohje:

Angry Birds- Pinjata

Yksi pyöreä jätti-ilmapallo
Muutama sanomalehti
Eri Keeperiä
Punaista kreppipaperia
valkoista, keltaista ja mustaa kartonkia A4:et riittää
Jeesusteippiä.
Keppi
ripustusnarua
Sisälle paperipäällysteisiä karkkeja

Hyvissä ajoin ennen  merkkipäivää, ainakin kolme päivää, puhalla ilmapallo ja sido se. Tavallisesta ilmapallosta saa vain päärynän, mutta ainakin Tiimari myi yksittäisiä PYÖREITÄ jättipalloja.

Leikkaa sanomalehdet noin. 5 cm levyisiksi kaitaleiksi. Tee erikeeper-liimasta ja vedestä liisteri, eli ohenna liimaa reilusti vedellä.
Foliovuoka on kätevä tähän tarkoitukseen. Siis liisteriastiaksi. Kasta papeisuikaleet liisteriin ja liimaa niitä koko pallon päälle limittäin ja ristikkäin. Anna kuivaa useita päiviä.

Kun pallo on kova ja kuiva, pistä sisäpallo rikki. Sivele palloa liimalla ja liimaa epämääräisiä revittyjä punaisia kreppipaperinpaloja niin, että peität kaiken sanomalehden. Palaset saavat pinjata henkisesti roikkua sieltä täältä. Vaikka sanomalehtipaperiosion teinkin keskellä yötä ihan yksin, sopii se mainiosti lasten kanssa yhteisaskarteluksi, niinkuin tämä koristelukin, johon Urho9v ja Hilja2v innolla osallistuivat.

Leikkaa  ja liimaa kartongista nokka ja silmät.

Leikkaa puukolla takapuolelle luukku, josta voit täyttää pallon namusilla. Liimaa luukku kiinni jeesusteipillä ja kerkiessäsi naamioi se vielä kreppipaperilla.

Pallossa on reikä myös yläpuolella, se kohta, missä ilmapallon solmu oli. Etsi tarpeeksi pitkä keppi. Sido siihen ripustusnaru ja pudota se pituussuunnassa aukosta sisään. Vedä narusta ja keppi lukkiutuu vaakatasoon ja voit ripustaa Pinjatan.

Sitten vain hutkimaan. Silmät sidottuna ja 3 yritystä kukin. Arvoimme vielä lyöntijärjestyksen erilaisilla tehtävillä.

Hei ja nyt vois joku järjestää naamiaiset. Mä voisin olla Angry Bird!

Grillibataatti on niin kaunis !

Tuo oranssi väri on juuri omialtaan loppukesän ja alkusyksyn grillauksiin. Bataatti on harvoin nähty vieras meidän grillissä, varmaan superpehmoisen koostumuksensa vuoksi, olenko pelännyt vaikeaksi grillattavaksi. GoodFood 07/2013 -lehti sai minut testaamaan uutta reseptiä, ja siitä tuli oitis aivan suosikkiykköslisuke liharuokien kylkeen. NaapurinUllakin hurmaantui täysin, toisin kuin NaapurinVesa, joka pahoitteli, ettei vain millään osaa herkistyä makeille mauille muuta kuin jälkkäreissä. Ja näin puhuu mies joka maistamatta lisää salami-aurajuuston päälle reiluhkolla kädellä suolaa. Että en minä kovin paljon ottanut itteeni.

Grillibataatin todellinen kruunu oli itseasiassa chipotle-maustevoi, savuisen tulinen chilivoi on täydellistä pehmeänmakean bataatin päällä. Ja sisällä. Kaikkialla.

Ainoa ongelma reseptissä on oikeastaan bataattien hervottomat koot, olisi kiva tehdä jokaiselle oma bataatti uuniperunan tapaan, mutta meillä saatavat ovat yksinkertaisesti liian suuria siihen. Esikypsensin omani kokonaisena ja suurimman laitoin 4 osaan, hiukan pienimmän puolitin ennen grillausta.

Grillibataatti ja Chipotle maustevoi

Kokonaisia bataatteja ruokailijoiden määrän mukaan

maustevoi n. 6:lle
150g voita huoneenlämpöisenä
2 valkosipulinkynttä murskattuna
pari chipotle-chiliä (chipotlechili-tölkistä katso kuva, saa nykyään marketeista)

Laita bataatit uuniin kokonaisina 225 asteeseen ja paista pehmeiksi, koosta riippuen 30-60 min.Tämän voit esivalmistella jo hyvissä ajoin. Grillatessa sitten grillaat puolitetut tai 4 lohkotut bataati kuorineen kuumiksi.

Maustevoin saat yksinkertaisesti surauttamalla kaikki aineet tahnaksi sauvasekoittimella. Kääri sitten pehmeä tahna muovikelmun sisään ja muotoile tangoksi, anna kovettua pakkasessa tai jääkaapissa.

Tee kuumiin, grillattuihin bataatteihin viillot ja täytä ne kylmällä maustevoilla. Siis runsaalla kädellä, tähän tulee nimittäin himo. Varmista, ettei seurueessa ole syöjiä, jotka eivät koe makeita makuja omakseen pääruoka-annoksissa. Syö heidänkin osuutensa.

Banana Split -kakku

Sarjamme "Hyvät herkut, hirveät kuvat" Urho9v synttäreiltä saa tänään jatkoa, kun paljastan toisen amerikanhurahdukseni, jota kokeilin syntymäpäivätarjoiluissa. Pakkohan se oli, vai väitätkö, ettei mielenkiintosi herää kun törmäät Banana Split Cake -reseptiin? Ensimmäinen mielikuvani oli tietysti joku banaania sisältävä jäätelökakku. Reseptiin tutustuessani huomasin sen sihtaavan enemmän kyllä juustokakkuun. Tekovaiheessa menetin välillä uskoni kakun herkullisuuteen, mutta kappas vaan, väärässä olin.

Pieni yhteenveto
+ maistui aivan ihanalta
+ pikkuisen erilainen
+ ei liivatteen kanssa sekoilua (vink.vink. Ankerias)
+ ulkonäössä ei voi epäonnistua kun kakku kootaan uunivuuan sisään
+ helppo valmistaa, ei varmaan voi epäonnistua
+ kaikki tykkäs

- ulkonäkö aika homemade, koska kootaan uunivuokaan
-ei ainakaan laihdu tätä syömällä

Banana Split -kakku

120g voita, sulatettuna
0,5 l digestive keksejä murskattuna muruiksi

200g maustamatonta tuorejuusto (philadelphia)
1 1/4 dl pehmeää voita
7,5 dl tomusokeria
4 banaania viipaleina
1 iso tölkki ananaspaloja, valutettuna
 2,5 dl pecanpähkinöitä hienonnettuna (ei hirveän pientä)
1 l mansikoita, paloiteltuna
 2,5 dl kuohukermaa
 Ja päälle hirveästi kirsikoita, säilykkeetkin käy, minä käytin tuoreita

Valmista pohja yhdistämällä voisula ja keksimurut. Painele tiiviisti melko syvän uunivuuan pohjalle. (Pohjakooltaan noin puolet uuninpellistä, elikkä aikas iso). Paista 175 asteessa 7-10 minuuttia ja anna sitten pohjan ja vuuan jäähtyä kunnolla.

Vispaa tuorejuusto, pehmeä voi ja tomusokeri vaahdoksi, n 5 minuuttia koneella. Levitä pohjan päälle. Levitä seuraavaksi banaaniviipaleet, sitten ananaspalat. Seuraavaksi tulee noin puolet pähkinöistä ja niiden päälle mansikat.

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja levitä komeuden päälle. Koristele lopuilla pähkinöillä ja kirsikoilla. Anna tekeytyä jääkaapissan 4h tai tunnin verran pakastimessa, ellet ole tässä vaiheessa huomannut lukea ohjetta loppuun (Huom. Campasimpukka, Jonna ja allekirjoittanut) ja vieraat ovat jo tulossa.

Alkuperäisblogissa näitä oli tehty myös pikkukippoihin yksittäisinä. Söpöjä, mutta reseptin mukaan vain 8:lle. No takaan ja allekirjoitan että Suomalaisia mahtuu tämän kaakun ympärille ainakin tuplasti. Ja luultavasti enemmänkin, vaikka se hirveän hyvää olikin.

Rosendahls Trädgård

Tukholman sydämestä Djurgårdenista löytyy ihana, tutustumisen arvoinen kohde, Rosendahlin puutarha. Sinne löytää helposti Sergelin torin vierustalta lähtevällä 7 ratikalla. Itse pyöräilin paikalle näppärästi Siljan terminaalista työkaverini Ailan (kiitos!) johdattamana. Puutarhan seesteisyys ja miljoonat kauniit, konstailemattomat yksityiskohdat tarjosivat juuri sopivan hengähdyshetken keskellä kiireistä työviikkoa.

Puutarha on erikoistunut luomutuotantoon ja se toden totta näyttääkin onnistuneen luomaan varsinaisen kestävän kehityksen keitaan, jonka tunnelmasta nauttivat niin kasvit, ihmiset kuin eläimetkin.

Alue koostuu sekä kasvihuoneista, viljelypalstoista että tunnelmallisista hengähdyspaikoista, joita on siroteltu sinne tänne.

Kaunis heinäkuinen kesäpäivä houkutteli meidät lounastamaan puutarhan omenapuutarhaan, missä omenapuiden latvukset tarjosivat viileän kalveen. Jokaisessa omenapuussa killui suloinen puukyltti, joka kertoi puun lajikkeen.

Puutarhan kahvila tarjoilee lounasta ja leivonnaisia, joiden kaikkien valmistamiseen on käytetty tietenkin oman maan antimia. Valitsin paahtopaistisalaatin, joka oli raikas ja herkullinen, palan painikkeeksi ruotsalaisten rakastamaa seljankukkaa- kylläkin ihan limonadin muodossa.

Alueella on viljelty satoja vuosia ja sen lisäksi, että siellä järjestetään paljon kursseja ja näyttelyitä, on se nykyään myös suosittu juhlapaikka. Ehkä yllättäenkin puutarha on auki läpi vuoden, ei tosin talvisaikaan ihan joka päivä. Joulun alla paikka on kuulemma uskomattoman kaunis kun kaikki kasvihuoneet on koristeltu kymmenin pikku lyhdyin.

Puutarhasta nauttivat puutarhaintoilijoiden lisäksi varmasti erilaista (luomu)lounasta etsivät, esteetikot ja rauhaa rakastavat... mutta myös shoppaholikot!

Rosendahlista löytyy nimittäin kerrassaan ihastuttava luomumyymälä, jonka tuotteita olisin voinut kahmia koriini kasapäin.

Jos ette ole nähneet vielä maailman suloisinta lakritsaa, niin tuossapa yllä kuva. "Söisin vaikka pieniä kiviä" saa aivan uuden merkityksen...

Onneksi olin huomenissa saapumassa lomasatamaan ja saatoin napata paikan oman leipomon hapanleivistä mukaani edes yhden syntisen hyvän limpun. Nam!

Rosendahlin puutarha on nappipaikka just sinulle joka etsit vähän vaihtelua päivä Tukhomassa risteilyille, turha sitä Drottningsgatania on edestakaisin aina ravata. Ja koska paikkaa ylläpitää biodynaamista viljelyä edistävä ja kehittävä säätiö, on sisäänpääsy ilmainen. Sekin on tänä päivänä melko harvinaista se!

Minihampurilaiset - vähänkö spesiaalit!

Saatte ihan itte päättää, mikä se näistä minihamppareista sitten tekikään niin erikoisia. Olisko ollut tarjoilutapa? Tein minihampurilaisia (joita amerikkalaisen "sliders" esikuvansa hengessä tekisi mieleni kutsua "liukkareiksi", mikä nyt olisi varmasti maailman älyvapain käännös, joten -uskokaa tai älkää- pidättäydyn....) Urhon, nyt 9v., syntymäpäiville jonne oli saapumassa melkoinen porukka serkkua, naapuria, kummia ja kaveria ja päätin tarjoiluvastaavan roolissa tehdä asian mahdollisimman yksinkertaisesti. Mikä tarkoitti, että jätän kaikki ihanat lisukkeet pois, pihvi saa vain truutauksen ketsuppia ja maustettua majoneesia. Tämä siksi, että hampurilaisen nouto pöydästä kävisi mahdollisimman vaivattomasti, kenenkään lapsen ei tarvitsisi nirsoilla täytteiden kanssa, eikä mun liioin hukata aikaa hampurilaisten kokoamiseen. Koska piti myös järjestää aarteenetsintää.

Päädyn siis ratkaisuun, että tässä tapauksessa pihvin tulee olla erityisen maukas ja sämpylä pehmoisen maistuvainen. Yritykseen lähdin sitten löytämälläni Lady and Pups/ an angry food blog -blogin ohjeella Ameriikan malliin. Rouva oli tehnyt lähes tieteellistä tutkimusta sliders-hampurilaisten parhaasta pihvistä ja päätynyt taikinaan johon lisättiin jauhelihamassaan juustoa. Ja paljon! Kiloon jauhelihaa epäinhimilliset puoli kiloa juustoa, mikä ei tuo pihviin vain mielettömästi makua ja mehevyyttä, vaan pannulla paistettaessa muodostaa pihvin ympärille myös rapsakan kuoren.( Mutta onhan tämä nyt kyllä ihan suuruudenhulluutta tälläinen määrä!) Kun tälläinen pihvi sitten asettuu  tuoreeseen minisämpylään, jonka leipomisessa on mukana bataattisosetta ja ruskistettua voita, ovat nämä näin pelkistetyssä asussakin aikamoisen herkkuja. 

...No en kyllä laittanut ihan yhtä paljon juustoa.... Seuraavasta ohjeesta tuli ainakin 40 minihampurilaista, en jaksanut laskea pitemmälle. Kuviahan en oikein siinä kerinnyt ottamaan, joten hirveän hyvä minihamppari joutuu tyytymään nyt tälläisiin pikaotoksiin, valitan.

Väliin kuva Happy Joe-pullojen uusio käytöstä. Pirun pillit olivat aavistuksen liian lyhyitä ollakseen täydellisen trendikkään näköisiä. Aamulla keittämäni satsi vadelma-mansikkamehua riitti lapsivieraille hyvin, syy oli luultavasti lisäämättä unohtuneen sokerin...

Juustoiset minihampurilaispihvit

2 kg naudan jauhelihaa, vähemmistöosa voi olla possuakin

750 g oikein ison karkeaksi raastettua tai pieneksi kuutioitua (molempi parempi) juustoa, minulla gouda ja gruyere, aromikas cheddar myös hyvä

6 rkl Worcestershiren kastiketta

2 rkl sipulijauhetta

2 tl jauhettua mustapippuria

1 1/2 tl suolaa

2 tl tabascoa

paistamiseen voita, öljyä, pari- kolme  valkosipulinkynttä ja hiukan timjamia

Vaivaa juusto ja mausteet jauhelihan joukkoon käsin huolellisesti työstäen, että saat massasta mahdollisimman, no, massamaisen.

Taputtele pihvit kostutetuin käsin ensin isoiksi lihapulliksi, mistä sitten taputtelet ne pihvin malliin, muista että ne paistettaessa vetäytyvät hiukan kokoon. Tästä taikinasta tulee siis 40+ pihviä

Kuumenna pinnoitetulla paistinpannulla1 rkl voita ja toinen öljyä, Kun voi alkaa vaahtoamaan, lisää maun antajaksi veitsen lappeella hiukan murskatut valkosipulinkynnet ja timjamin oksat. Sitten vaan paistamaan pihvejä.Paista yhtä puolta kunnes se saa kauniin ruskean värin ja huomaat pinnan hiukan rapsakoituvan, käännä ja paista valmiiksi.

Aioin kyllä tehdä pihvit huolettomasti ja rasvattomasti uunissa, mutta pannulla paistetun koe-erän jälkeen oli pakko jatkaa pannulla paistoa, paistopinnasta tuli niin upea. Aika sutjakkaasti se kävi kahden pannun tekniikalla.

Bataatti- sämpylät ruskistetulla voilla

200g voita

5 dl maitoa

1 pussi kuivahiivaa

1 iso bataatti, kuorittuna, lohkottuna keitettynä ja soseutettuna

n 13 dl vaikkapa hiivaleipäjauhoja (tai vehnä)

0,5 dl sokeria

 2 tl suolaa

Voiteluun kananmunaa ja päälle ripoteltavaksi vaikka pellavansiemeniä (tai unikon-, sesaminsiemenet, merisuolahiutaleet)

Sulata voi pinnoitetussa kattilassa ja lämmitä sitä keskilämmöllä. Voi vaahtoa ja sihisee pari minuuttia, sitten sihinä alkaa hiljalleen vaimeta ja ruskistuvat maitohiukkaset erottua. Ota liesi pois päältä. Lisää ruskistettu voi kylmään maitoon ja sekoita ja varmista, että neste on kädenlämpöistä (alle 42) ettei hiiva pala. Lisää kuivahiiva ja anna sen sulaa nesteeseen kymmenisen minuuttia.

Vaivaa taikina, helpoiten yleiskoneella. Lisää nesteeseen bataattisose, suola ja sokeri, sitten jauhot vähitellen, anna pyöriä seitsemisen minuuttia. Tarkkaile jauhojen määrää, Taikinan tulee olla pehmeä, kimmoisa ja elastinen, ei siis liikaa jauhoja. Mutta ei myöskään saa olla tarttuvaa.

Peitä kulho muovikelmulla ja leivinliinalla, anna kohota puolestatunnista kahteen.

Kumoa taikina leivinlaudalle ja vaivaa ilmat pihalle. Jaa taikina 4 osaan, kustakin osasta leivo tanko, josta leikkaat 12 osaa ja pyöritä ne  sitten pulliksi. Anna kohota leivinliinan alla lähes kaksinkertaisiksi.

Voitele kananmunalla, sirottele siemenet päälle ja paista 200 asteessa  kullanruskeiksi, eli n. 20 minuuttia.

Leikkaa sämpylät halki, sujauta pihvi väliin lempilisukkeittesi kanssa. Jotka meillä olivat siis vaihtoehtoisesti vain ketsuppi tai maustettu majoneesi.

 Tällä postauksella oli muuten valtavat synnytystuskat. Olen koko viikon yrittänyt saada sitä maailmalle laivalta käsin, mutta koneeni on vain herjannut "virhettä" sivulla. Toivottavasti reseptit ovat nyt niistä vapaat. Huomasin kyllä nyt, että jauhelihataikinan maustamisessa olin huolettomasti sekoittanut ruoka- ja teelusikat, ylläolevan sovelluksen mukaan kuitenkin tein ja kohdillaan tuntuivat olevan.

Ja seuraavana päivänä pistettiinkin jo puku päälle häävieraana

Oli meillä sitten tarjolla ihan kaupan hodarisämpylöitäkin, niitä minejä, ja tavallisia norminakkeja. Urho nimittäin ilmoitti, hyvin varovasti, pari päivää ennen juhlia kertoessani suunnitelluista tarjoilusta, että " Moni varmaan pettyy, jos ei oo hodareita..."

Kuinkas se Hallikainen lauloikaan?

Street Food Helsinki, Top 3

Top3 listaa (absoluuttisena totuutena) lukiessasi on syytä muistaa myös, että nämä ovat  ainoat kyseisen genren paikat, joissa olen Helsingissä tänä kesänä visiteerannut...

Kuvankauniilla paikalla Sofiankadulla kököttää Street Gastro -kärry, josta myidään pitatyyppisiä leipiä. Vaihtoehtoja löytyy possu, nauta, kana ja lohi (ja vege?), kaikki omilla lisukkeillaan, jotka ovat hiukan gastrompia kuin perusgrillin sinappiketsuppi-kurkkusalaattiyhdistelmä. Oikeasti sairaan hyviä leipä, jonka chilikastike valuu rennosti rinnuksille. Palvelu oli ripeää ystävällistä, suurin miinus on syömäpaikan löytäminen ruuan saatuasi, varustukseen kun kuuluu pelkkä katu (ja ikkunalaudat, vink,vink).

Testattu 2X....

Tää kuvaraukka ei nyt tee annokselle oikeutta, olis pitäny kuvata lihapuolelta...Minkäs teet kun sulla on zero tölkki, leipä ja coca zero kädessä kameran lisäksi, ei laskupaikkoja, ei assaria....kaiken kruunasi vielä akun loppuminen kamerasta...vai oliko kruunu vasta se kuvanoton jälkeen kadulle kädestäni singahtanut avattu(tietenkin) zero tölkki, joka ihanasti suihkusi vastaantulevan, rattaissa istuvan pienokaisensa ja rattaiden käyttäjän päälle....

Fafa´s käynti on ollut listoillani pitkään. Kunnon falafelejä en ole syönyt sitten 80-luvun Saudi Arabian aikojen, silloin ihanat falafelipatongit olivat vakio-ostos aina Soukissa käydessä. Voi mitä herkkuja ne olivat. Elin ihan pari vuosikymmentä uskossa, että söin jotai lammaslihapullia, koska mikään kasvisruoka ei voi olla näin hyvää.

Fafa's (löytyy 3kpl eri puolita Helsinkiä, tämä iso Roba 2)ei pettänyt, Falafelit olivat tulikuuman tuoreita ja listalla on sitäpaitsi mielettömiä kukkakaali, munakoiso yms. muita yhdistelmiä. Söpöä ja persoonallista on myös se, että ruokaa odottaessa ei saanut vuoronumeroa, vaan tilaus huudettiin nimellä.

Juomaksi meille myytiin Matet, joka on kai suurinta hottia Saksan baareissa, etiketti menee siis niin, että ostat Maten juot ensimmäisen kulauksen ja tarjoilija täyttää pullon uudestaan viinalla. No meidän Matet olivat ehkä melko huoneenlämpöisinä ei niin valtava elämys. Omat jäät siis mukaan! Paikanpäällä myös pöytiä, niin sisällä kuin ulkona.

Ehkä eniten odotettu oli kuitenki meksikolainen Cholo (Lönnrotinkatu 9), jonka IsoHookin ehti testata jo ennen minua. Paikka oli lounasaikaan melko piukassa ja ruokaa (nimellä myös) sai kyllä odottaa aika kauan.

Palvelu oli kuitenkin iloista ja ystävällistä, toimitus onnistui kokonaisuudessaan myös espanjan kielellä, mistä olin hirveän ylpiä. Kohdissa, joissa en ymmärtänyt, pakottauduin hymyilemään typerästi itsevarmasti.

Ruoka oli hyvin meksikolaisen kotikutoista, mikä voi yllättä monet Texmexin syöjät sinällään autenttisuudellaan. Sääli, että junalle tuli lopulta niin kiirus, että loppuruoka piti lähinnä hotkia. Burritot olivat ainakin melkoisen isoja. Otettiin Virpin kanssa puoliksi yks taco- ja yks burritoannos.

Kelpo paikkoja!  Ja keskustassa kaikki, eli seuraavalla Helsingin visiitillä valitseppa joku näistä picnikkien ja mäkkäräiden sijaan.

Testikierros toteutettiin  ehdottomasti omalla rahalla, paitsi ystäväniVirpi tarjosi Cholossa.