Paistettua vaniljakuhaa

Myönnän, että kun törmäsin tähän reseptiin, mietin kaksi kertaa, että anteeksi mitä, kuhaa ja VANILJAA? Kyllähän minä sillä jälkiruuat maustan ja joskus nuorempina vuosina myös vaniljantuoksuiset kutakuinkin raskaan makeina ylläni leijuvat hajuvedet kuuluivat ehdottomiin suosikkeihini. Sittemmin kyllä hajuvedet ovat tehneet traagisen täyskäännöksen kohti huomattavasti  citruksempaa maailmaa.

Mutta resepti jäi alitajuntaan, ja ajattelin, että kyllä sen on pakko olla hyvää. Syy on reseptin löytöpaikka; Ikisuosikkieni Vahtera/Nurmi opus Sekametelisoppa. Sittemmin jossain törmäsin myös toteamukseen, että vanilja on varteenotettava mauste, ellei jopa klassikko, myös äyriäisille. Sitäkään tiennyt. Mihinä mua on piretty?

 No ei muuta kun kokeilemaan. Naapurit olivat tuoneet pakkaseen mulle peräkärryn lainaa vakuumipakattuja kuhafileitä, suoraan kalastajalta, Oulunjärvesta nostettuja. Uskallan väittää, että olivat aika ensiluokkaisia, vaikka pakkasessa kävivätkin. Resepti on simppeli, vaati vain vaniljatangon, perunoita ja muutaman maitotuotteen. Ja lopputulos sitten? No oli kyllä mun elämäni parasta kuhaa. Oon aina ihmetellyt, kun sitä kutsutaan niin järviemme herkkukalaksi, että mitä ne oikein vouhkaavat, kun en oikein koskaan saa ravintolassa hyvää, eikä tuo kotikalastajakaan tuo ikinä kun haukea kotiin. Nyt ymmärrän. Siinä loppumetreillä nuo perunat keittyivät hiukan liikaa kokoon, tiedättehän, se käy niin nopeasti, mutta makua se ei tosiaankaan haitannut.

Suosittelen kokeilemaan kuhaa näinkin!

Paistettua vaniljakuhaa
4:lle
4 kuhafileetä
1 tuore vaniljatanko
12 pientä perunaa
2 dl kermaa
2 dl maitoa
mustapippuria myllystä
suolaa
2 rkl voita

Kuori perunat ja puolita. Halkaise vanijatanko ja kaavi siemenet veitsen hamarapuolella talteen. Laita perunat, maito, ripaus suolaa ja vaniljatanko kattilaan. Lisää vettä niin, että pinta peittyy, keitä perunat lähes kypsiksi.

Nosta perunat pois kattilasta ja keitä maitovettä kokoon, kunnes jäljellä on vajaa desi. lisää kerma ja perunat ja jatka tuokio keittämistä. mausta suolalla ja pippurilla.

Mausta kuhafileet suolalla ja pippurilla ja sivele pinnalle vaniljan maltoa eli niitä talteen otettuja siemeniä. Paista kalat voissa pinnaltaan rapeiksi ja tarjoile perunoiden kanssa

(resepti, Vahtera, Nurmi: Sekametelisoppaa. Otava)

Jälki-hallowiinit!

Kuu paistaa heliästi, kuollut ajaa keviästi, etkös elävä pelkää...?

Ja aivan kuten olette joskus kuulleet jollekin tapahtuneen; kameraani tallentui tuo ylläoleva salaperäinen otos. Luulen, että henget aaveet ja kummituksetkin olivat saapuneet vielä viimeisimmästä viimeisimpiin Halloween -juhliin.

Jopa 8  kahdestatoista paikalle saapuneesta lapsesta onnistuttiin pysäyttämään  sekunniksi yhteiskuvaan. Urhon vaatimattoman asun takana on wc-paperi muumio-asu, tiedättehän, nuo  vuosituhansia vanhat käärinliinat hajoavat hetkessä päästessään ilman kanssa kosketuksiin....näköjään!

Siis me äidit (minä ja NaapurinUlla) päätimme, että voimme vielä tällä viikolla järjestää lapsille Halloween-juhlat, mitä väliä sen on niin oikeasta ajankohdasta kun ei perinnekään ole meidän.
Tai siis oikeastaan juhlan emäntä-isäntäparina toimivat NaapurinMinttu ja Urho8:veet. Viime viikolla askarreltiin kartongista kurpitsakutsut ja jaettiin ne katumme lapsiperheille. Meillä on tämä sekalainen seurakunta, tykätään välillä järjestää keskenämme kivoja juttuja, vaikka lapsemme eivät nyt päivittäin välttämättä leikikään yhdessä, mutta luulen, että niin paljon on tehty tässä 6 vuoden kuluessa yhdessä, että lapsetkin tietävät heti ketä tarkoitetaan käsitteellä "meidän kadun lapset".
Myös aikuiset olivat tervetulleita tohdittajiksi ja glögille. Ja lapset saivat tietysti pukeutua hirveisiimpinsä.

Luulimme olevamme tosi viisaita jälkihalloweenien järjestäjiä, Tiimaristahan saisi vaikka mitä koristeita puoleen hintaan. No valitettavasti Tiimari oli lähettänyt kaikki takaisin keskusvarastolle, kun maanantaina NaapurinUlla lähti setelitukun kanssa ostoksille.

Onneksi Äitini hoksasi Pilailupuodin, siellähän olikin vaikka mitä pientä koristusta ja vielä kohtuuhintaan, eli emme jääneet rekvisiitatta. Kivat lepakkosiimat ja hämähäkkiviirit siivittivät mustaoranssista tunnelmaa.

Kutsut järjestettiin nyyttärimeiningillä lapsia silmälläpitäen, ja
herkkuja riitti. Monenmoista naksua ja raksua, retrotikkupaloja, jelloja, karkkeja. NaapurinMintun kanssa kokeilin tehdä noita "kekkereitä" tai siis valkosuklaalla päällystettyjä keksitikkareita, joita piti koristelemamme  haamuiksi tai silmämuniksi, ei vain sitten kuitenkaan keretty.

Urho halusi tehdä toisinnon voittoisasta (tai no, palkintosija...)
kakustaan, mistä olin hirmuiloinen. Tsajut oli tehnyt blogissaan ihania omarsormia, joita meinasin tehdä myös, mutta se osoittautui hankalaksi, koska olin tuonut kaupasta kotiin vain mantelit ja jättänyt Omar-karkit hyllyyn.

Pieni stressi-demis äidillä!

Ihmeteltiin kovasti miksi IsoHoo ei ollut paikalla....kunnes lasten boolimaljasta löytyi turvonnut käsi.... (kuvassa jo sormetkin katkottuina, kellui kokonaisena aika vaikuttavan näköisenä).

Alakerrassa soi tietokoneelta horror-äänet vieraiden saapuessa.Yläkerrassa oli pimeässä aulassa kahden diskopallon ja Cheekin  siivittämä Disko, jossa toivoimme lasten tanssivan ylimääräiset energiat pois.

Stressi-demis-äidillä oli myös kaikkia suunnitelman asteelle jääneitä ohjelmanumeroita, täytyy toteuttaa ensikerralla.
Rohkeuskoe kuitenkin järjestettiin, jossa lapset yksitellen kiipesivät kynttilöin valaistua polkua mustan saunamme lauteille kurkkimaan mitä hirvityksiä lauteiden alla asusti. (Hämähäkkiyhteiskunta)

Kaksi tuntia kulki melkoisen haipakkaasti, ehdittiin me äidit ja yksi isäkin nauttia mustikkaglögistä, pipareista ja aurajuustosta, NaapurinUllan herkuista tortillakääröistä ja mun vuohenjuusto-paholaisenhilloleivistä, jotka muuten ulkonäkönsäkin puolesta sopivat teemaan.



Ja mitäs vielä. Niin, en ole aivan varma juhlitaanko meillä Halloweeniä ensi vuonna, tai uskaltaako enää kukaan kadun lapsista meille koskaan, sen verran hiljaiseksi vetivät naamat, kun näkivät illan isäntäparin takapirut eli äidit.

Idean tuohon hyytävään Zombie vetskarinaamalookkiin sain Kannat Kattoon-blogista, josta jäjet johtivat erilaisiin Youtuben Zipper face- tutoriaaleihin. Omani syntyi kyllä ihan viidessä minuutissa, toivottavasti joskus pääsen rakentamaan kunnon maskin ajan kanssa. Loisto idea! Mutta ehkä lievästi sanottuna lasten mielestä järkyttävän pelottava....

Capunti, suppilovahverot ja sinihomejuusto

Kaikenmoista mitä pieni ihminen ei tiedä.

Että on sellainenkin pastan muoto kuin capunti, joka muistuttaa miniatyyristä, avattua herneenpalkoa.

Ja että kaksi vahvaa makua, sinihomejuusto ja suppilovahverot ovatkin pannulla sulassa sovussa, etten sanoisi peräti hyvää pataa...
Onneksi olen aivan hiljattain valaistunut molempien asioiden suhteen.

Hyvin, hyvin harvoin (sanoinko jo, etten kovinkaan usein?) teen kermaista pastakastiketta (carbonaraa ei lasketa), mutta nyt oli sen aika, koska  tämän helpommaksi ei paljon herkullinen ruoka voi mennä. Välillä elämässä (tai siis puhun ruuanlaitosta) niin tarvitaan kermaa, vai mitä?

capunti kavereineen

Suppilovahvero-sinihomejuustopasta
4:lle

n. 300g pastaa (tässä capunti)
n. 3-4 dl pakastettuja suppiksia, tuoreita litran verran
150g sinihomejuustoa
2dl kermaa
mustapippuria
vettä
päälle hiukan tuoretta yrttiä, lehtipersiljaa, tai ruohosipulia

Keitä pasta al dente, eli napakan suutuntumaiseksi runsaassa suolatussa vedessä ohjeen mukaan.

Sillä välin, paista tuoreet tai sulatetut, pienityt sienet kuiviksi, eli kunnes niiden oma neste suurinpiirtein haihtuu, Lisää kerma ja murustettu aurajuusto. Jos seos menee liian paksuksi, voit liennyttää vähän vedellä. Kuumenna. Mausta mustapippurilla myllystä.

Valuta pasta ja sekoita kastikkeen joukkoon. Mukaan voi mennä ripaus keitinlientäkin, siinä oleva pastantärkkelys sitoo myös kastiketta (tai jotakin, ainakin kuulostaa hienolta). Tärkeintä on kastikkeen ja pastan sopiva suhde; ei haluta kuivaa pastaa, kastikkeen on oltava runsaasti paksua, ei haluat myöskään pastakeittoa. Ripottele yrtit pinnalle

Nauti rapeakuorisen maalaisleivän kanssa, jos suinkin sattuu olemaan käsillä. Yksinkertaisen hyvää.

Ohje on pikkuisen "noin" ohje, kun siinä lisäilin aineita kokatessani, mutta luulen, ettei tässä yksinkertaisuudessa voi mennä kovasti vikaan suuntaan tai toiseen.

Ihana Lindsay! (ja arvonnan tulokset)

...ja samaan aikaa toisaalla julkaistaan huomattavasti mielenkiintoisempia ateriontikokemuksia!

Mutta jonkinmoinen  henkilökohtainen Mad Venture - kokemus, tai ainakin First Ever, sain Kirjamessu-perjantaina kun söin elämäni ensimmäisen vegaanin ja myös lähes raakaravintoisen (ei kai sämpylä voi olla raakaravintoa?) aamiaisen -tai ylipäätään aterian- ravintola Silvopleessä.

Tarjottimellani on huippuhyvää raakatattaripuuroa kolmen kastikkeen kanssa: Cashew, taateli ja mansikka-avokado. Siis myös kastikkeet olivat huippuhyviä! Sitten  yliterveellisen oloinen viherjuoma, valkoista teetä, hiukan hedelmiä ja vihannessämpylä. Näitä ruokakokemuksia voisi hankkia vaikka lisää!

Syy minulle epätavalliseen aamiaiseen oli se, että Finn Lectura oli kutsunut minut ja muutaman muun bloggaajan aamiaiselle tapaamaan vegaania keittokirjailijatarta Lindsay S. Nixon'ia. Olin
kutsusta innoissani ja tapaaminen olikin mainio tapa aloittaa muutenkin niin jännittävä päivä (illalla oli Bloga wards -gaala ja siinä keskipäivällä piti osata ajaa auto Simonkentän hotellista Forumin parkkihalliin, huom. siis minun!)

Lindsay oli oikein välitön, lämminhenkinen ihminen. Ennen  amerikkalaisen Lindsay'n nyt suomennettua  keittokirjaa Helpot ja nopeat kasvisherkut ( mielettömän tylsä nimi hyvällä kirjalla), Lindsay oli minulle aivan tuntematon, vaikka nyt kyllä  muistan törmänneeni aikaisemmin jo hänen supersuosittuun blogiinsa Happy Herbivore. Mutta kun en ole elämäntavoiltani vegaani, enkä ole kummemmin koskaan tuntenut kutsumusta tuohon suuntaan, niin ymmärrettävästi en ollut siihen aikaisemmin kovin syvällisesti tutustunut.

En oikein tiedä, mistä tapaamisessa olisi pitänyt puhua, mutta se ei tarkoita, että olisimme siellä tuppisuin istuneet. Jutustelu soljui ihan rentoutuneesti ja minä ainakin kyselin Lindsayltä vaikka mitä, asiasta ja ehkä sen vierestäkin. Yritin kuitenkin sivistyneesti antaa muillekin suunvuoron, mutta en ole varma tuntuiko muista siltä!

Mutta mitä  opin? Lindsay on siis 31-vuotias (joo, kysyin iänkin...L luuli, että kysyn painoa kun alustin kysymystä, että tätähän ei yleensä naisilta kysytä...) lakimies, joka aika nopeasti valmistuttuaan jätti leipätyönsä ja alkoi kokopäivätoimiseksi vegaanilähettilääksi. Bloginsa Lindsay aloitti 5 vuotta sitten, jolloin vegaaniblogeja oli vain USAssa muutamia. Lisäksi Lindsay'llä oli myös ehkä hiukan erilainen näkökulma, hän jakoi nopeasti valmistuvia ja myös hyvin vähärasvaisia  reseptejä. Vaikka nykyään pelkästään vegaaniblogeja on hurja määrä, on L säilyttänyt ja kasvattanut suosiotaan yhtenä ensimmäisistä. Jopa niin, että hänet tunnistetaan yleisesti joka puolella USA:a ja tuntemattomat tulevat juttelemaan. Lindsayllä on 5 (vai kuuden) keittokirjan kustannussopimus, jossa nyt siis ollaan puolessa välissä. Hän matkustaa paljon ympäri Amerikkaa ja maailmaa kertoen vegaanista ruokavalioista ja väliajat sitten kehittelee uusia reseptejä keittokirjoihinsa, kuulemma kokeile ja maista -metodilla. Vuodenvaihteessa hän lyö aina jarrut kiinni pariksi kuukaudeksi ja lataa akkuja  perheensä parissa ja lomailee vuorilla lumilautaillen. L:llä on 2 assistenttiä, joista toinen taisi olla hänen aviopuolisonsa.

Lindsay päätyi aikoinaan kokeilemaan vegaania ruokavaliota terveysongelmien kanssa ja kertookin päässeensä sen avulla niin migreeneistä kuin ylipainostaankin. Myös lähes hänen koko perheensä on kääntynyt vegaaniksi, viimeisimpinä alkuvuodesta vanhempansa, jotka kuulemma saivat heittää viimeisessä terveysrtarkastuksessa lääkkensäkkin huitsin Nevadaan (jossa myös L lautailee?)

Ja ne tärkeät pointit vegaaniuden puolesta:

Terveys: ei lainkaan kolesterolia, vähärasvainen vegaaniruokavalio on myös vähäkalorinen ja kuitupitoinen

Talous: Vegaaniset peruselintarvikkeet ovat edullisia, siis säästät.

Eläimet: Kunnioittaa eläinten oikeuksia.

Ympäristö: Ympäristöystävällisin ja kestävin tapa syödä.

Oli kiva tavata Lindsay, joka oli siis ihanan pulppuavan puliseva ja oikein tavallinen, kaikissa sanan positiivisissa merkityksissä. Oli mielenkiintoista tavata bloggaaja joka oli tehnyt siitä itselleen tuottavan "ammatin", mikä Suomen kokoisessa maassa taitaa olla aikamoisen vaikeaa. Ainakin niin tuottavan ammatin, että Linsay aikoo lopettaa työnteon viimeisen keittokirjan jälkeen. Mutta ei kai sentään bloggaamista, siihenhän jää koukkuun?

Tapaamisesta löytyy uusia näkökulmia myös paikalla olleiden kanssabloggaajien tuotoksista. Oli hirmuisen miellyttävä tavata myös Hra ja Rva Kettu Ketun keittiöstä ja Kamomillan konditorian, joka siis on ymmörtääkseni vegaani leivontablogi!

JA SITTEN VIELÄ ARPOMANI FINN LECTURAN LAHJOITTAMAT LINDSAY'N KEITTOKIRJAT:

Arvonta suoritettiin Random org'illa, numeroiden 1-48 välillä. Tuota yhtä omaa kommenttiani en laskenut mukaan kun laskin sijoituksia.

Onnetar suosi numeroita


26 Jii &Nti Papu
25 Tomi Rautio
13 Netta
43 Katza

 Onnea voittajille ja kivoja hetkiä kirjan parissa! Postitan kirjat teille kunhan saan postiosoitteenne.
Kiitos kaikille osallistuneille!

Olin siellä minäkin....

Vasemmalla ChezJasu, pikkuriikkisin on Vatsasekaisin Kilinkolin, oikealla puolellaan Kinuskikissa

Lokakuun viimeisenä perjantaina juhlittiin ensimmäistä kertaa Gloria Blog Awards 2012. Suomalaisista ruoka- ja sisustusblogeista valittiin ansioituneimmat kolmessa kategoriassa: Paras, Kaunein ja Lukijoiden suosikki. Kaksi ensimmäistä valitsi jury n. 10:stä ehdolle asetetusta ja lukijoiden suosikki valittiin kaikille avoimen äänestyksen kautta.

Ihan vaan tulosluonteinen otos lehdistötiedotteesta:

Tuomaristo palkitsi ruokablogit Paras ruokablogi-, Kaunein ruokablogi- ja Lukijoiden suosikkiruokablogi – kategorioissa. Sisustusblogit palkittiin vastaavasti Paras sisustusblogi-, Kaunein sisustusblogi- ja Lukijoiden suosikkisisustusblogi -kategorioissa. Kauneimmaksi ruokablogiksi palkittiin Vatsasekaisin kilinkolin ja kauneimmaksi sisustusblogiksi kiri Weekday Carnival. Parhaimman ruokablogin tittelin voitti Chez Jasu ja parhaaksi sisustusblogiksi palkittiin Parolan Asema.

Lisäksi yli 6530 lukijaa kävi äänestämässä suosikkiruokablogiaan. Äänestyksessä Kinuskikissa voitti äänestyksen huikealla äänivyöryllä (noin 2000 ääntä), Kauhaa ja rakkautta sijoittui toiseksi (yli 900 ääntä) ja Chocochili sai kolmanneksi eniten ääniä (noin 700 ääntä). Yhteensä 5370 lukijaa kävi äänestämässä suosikkisisustusblogiaan ja kilpailu oli hyvin tasainen. Lukijoiden suosikki oli Kotipalapeli (noin 500 ääntä), Valkoinen Harmaja sai toiseksi eniten ääniä (yli 360 ääntä) ja Diagnoosi: Sisustusmania sai kolmanneksi eniten ääniä (yli 300 ääntä).

Hirveästi kaikkia voittajia onnitellen!

Gaalasta on hirveän kiva postaus aitoine bloggaajan kuvineen Siskot Kokkaa Nellellä. Glorian sivuilla löytyy myös kuvakavalkaadi. Ilmeisesti komeimmat oli karsittu kuvista, kun en siellä minäkään vilahtanut...

Gaalaa vietettiin Kellohalilla, vai mikä se nyt on Teurastamon alue, kuitenkin se paikka , jonne ollaan keskittämässä kaikenmoista ruokaisaa toimintaa.  Väkeä oli sopivasti paikalla, jotta notkuvien pöytienkin vierelle sai välillä puikkelehtia. Menu oli Antto Melasniemen käsialaa.

Gloria Blog Awards 2012 -gaalan menu

Oululaisen hapankorppua, häränpotkasalaatti 

Aura Gold-endiivisalaatti 

Savukalamousse-Real-leivät 

Hienoin Mustaleima-oliivi 

Sitruuna-yrtti-juuressalaatti 

Marianne-suklaaleivos 

Vadelmapirtelö 

Omenasalaatti 

Juomina Freixenet Cordon Negroa, Mia Tintoa ja Mia Blancoa sekä Pauligin aromikkaita

kahveja.

Minä olin tietenkin aivan innoissani pääsystä lukijoiden suosikki ehdokkaaksi, vaikka toki kaikki blogit olivat vapaasti äänestettävissä, myös "listauksen" ulkopuolelta.

Olin myös aivan innoissani tilaisuudesta päästä juhlimaan kanssabloggajien kera, nauttimaan kuohuvasta ja herkkupöydistä. Onnistuin rakentamaan koko viikonlopusta oikein kohtaamisten janan: Lähdimme liikkeelle koko perheen voimin jo torstaina Järvenpäähän sukulaisiin yöksi ( punajuurisalaatti, Hirvistroganof ja Creme Brulee, oi Nam!), jotta minä pääsin heti perjantaina aamiaiselle Silvopleehen tapaamaan vegaanikirjailija, bloggaaja Lindsay Nixonia. Ja syömään elämäni ensimmäisen raakaravinto/vegaani aamiaisen. Lauantaina jatkoimme sitten matkaa Turkuun, jossa oli vuorossa 4 sisaren illallisten viimeinen osio. Mutta siitä herkuttelusta myöhemmin.

Jotenkin siinä sitten tuli lopulta perjantainakin niin kiire, että olin tasan kello viisi alusvaatteissani, meikittä föönaamassa vielä hiuksiani hotellihuoneen kylpyhuoneessa kun oli tarkoitus tavata Soppaa ja Silmukoita Marja 20 yli Metron edessä. Ihan pikkasen myöhästyimme, mutta paikan päälle ehdittiin kuitenkin kuudeksi. Saattoi olla, että luomivärit eivät olleet aivan balanssissa.

Kaiken juhlahumun keskellä EHDOTTOMASTI parasta (sen lisäksi, että ihanat blogit voittivat) oli vihdoinkin tavata noita niin tutuiksi tulleita blogiystäviä muuallakin kuin virtuaalimaailmassa. Pientä vaikeutta tuotti tietysti toisiensa tunnistaminen, kaikilla kun ei ole blogeissaan tunnistettavia kuvia. Siksi myös varmasti harmillisesti jäi vielä tapaamatta joitakin, ja joidenkin kanssa ehti vain moikata eikä kerinnyt enempiin juttuihin, mikä sitten jäi vähän harmittamaan.

Tähän tunnemyräkkään ei nyt vain jotenkin löydy edes mitään fiksua sanottavaa. Aivan kun olisi löytänyt kauan kadoksissa olleet perheenjäsenensä. Pidensimme vielä iltaa meidän hotellimme baarissa reilun 10 hengen voimin ja luultavasti olisimme istuneet aamuun asti ellei paikkaa olisi suljettu.

Iso-Hoo oli muuten aivan järkyttynyt, kun sille oli ensimmäiseksi tokaistu(Jonna?), että "me tiedetään susta kaikki!"

Merkillistä...tämähän on ruokablogi!

Kiitos vielä kaikille  Kaikki äitini reseptit- blogia äänestäneille! (äiti,isä, siskot, veljet... ;)

Messulippujen voittajat arvottu

Arvonnan virallinen valvoja astumassa  arvontakoneeseen....

Messuliput 25-28.10 Helsingin Kirjamessuille (ja viini&hyvinvointi) on nyt arvottu. (arvo 15€, kertakäynti valitsemanasi päivänä)

Lippuja arvottiinkin 5 kpl 4 sijasta, koska niitä olin 5! Ei kai haittaa ketään?
Arpa suosi:
Elina.K, Tamara, Maija. Marjo.H ja Anvi
Onnea voittajille!
Olen laittanut kullekin jo sähköpostin ja pyytänyt osoitteenne, että saan liput tänään postiin. Mikäli emailinini ei ole tullut perille niin laita osoitteesi nannablogi (ät) yahoo.com

Kirja-arvonta on auki vielä viikon joten pistä itsesi arvontalistalle. Myös nyt voittaneet osallistuvat kirjankin arvontaan.

Palkinnot lahjoitti Finn Lectura.

Lindsay S. Nixon esiintyy:

• la 27.10. klo 12:00 ravitsemusterapeutti Hanna Partanen haastattelee Lindsay’ä Finn Lecturan osastolla (6e99) – haastattelun jälkeen Lindsay signeeraa kirjoja
• la 27.10. klo 15:30 Lindsay esiintyy Kirjamessujen näytöskeittiössä, missä hän kokkaa kirjan reseptejä – kokkausesityksen jälkeen Lindsay signeeraa kirjoja Finn Lecturan osastolla (6e99)
• su 28.10. klo 12:00 ravitsemusterapeutti Hanna Partanen haastattelee Lindsay’ä Finn Lecturan osastolla (6e99) – haastattelun jälkeen Lindsay signeeraa kirjoja.

ARVONTAA; Pikana ja pitkässä liemessä

Nyt pitää panna toimeksi. Sain nimittäin parhaalla katsomallani tavalla lukijoilleni  jaettavaksi Lindsay S Nixonin  keittokirjoja 4kpl ja samanverran pääsylippuja ensi viikonlopun Kirjamessuille 26-28.10(Helsingissä), joilla siis pääsee myös Viini ja hyvinvointimessuille, jotka järjestetään samassa paikassa samaan aikaan.

Lindsay S. Nixon on  amerikkalainen vegaani ruokablogisti www. happyherbivore.com joka julkaisee nyt siis jo kolmannen keittokirjansa. "Nouseva tähti kulinarismin maailmassa" ja saapuu siis myös itsekin paikalle kirjamessuille.

Vegaanius on itselleni suhteellisen tuntemato käsite, mutta sitä suuremmalla mielenkiinnolla selasin kirjaa, enkä voi väittää vastaan kirjan argumentointia vegaanisen ruokavalion puolesta. Kirjassa on 150 aivan huippua reseptiä, jotka siis on valmistettu ilman mitään eläinperäisiä aineksia. Reseptit ovat myös suurimmaksi osaksi tosi nopeita valmistaa ja takakansi väittää että kaikkia raaka-aineita löytyy suomalaisista ruokakaupoista. Voivat kyllä meidän cittarissa hämmentyä kun menen kyselemään agavesiirappia ja ravintohiivaa, joita esimerkiksi on useimmissa ohjeissa. Ja nyt kaikki vegaanit raivostuvat mulle, mutta siellä oli kyllä niin oivaltavia reseptejä, joita on kokeiltava ihan ehkä eläinperäistenkin aineiden avustuksella.

Mutta lupaan, minä tavallinen carnivore ihan oikeasti perehtyä  vegaaniinkin ruuanlaittoon, vaikka vaan ihan siksi, että tiedän missä mennään. Ja mistä sen tietää vaikka mulla olis kaksi vegaania kasvamassa  kattoni alla?

ARVONTAOHJEET:

Osallistu laittamalla kommenttilaatikkoon sähköpostiosoitteesi, josta sinut nopeasti tavoitan arvonnan suoritettuani, jos haluat lippuja, niin saadaan ne ajoissa perille. Ilmoita myös jos osallistut molempiin tai vaan kirjan arvontaan, lippuja ei ehkä kannata arpoa sellaiselle , joka ei pysty niitä käyttämään.
Kirja sen sijaan kelpaa kaikille!

Messuliput arvon keskiviikkoaamuna 24.10 klo 9.00 ja kirjat vasta viikon päästä 31.10 kello 9.00

Arpaonnea!