Myönnän, että kun törmäsin tähän reseptiin, mietin kaksi kertaa, että anteeksi mitä, kuhaa ja VANILJAA? Kyllähän minä sillä jälkiruuat maustan ja joskus nuorempina vuosina myös vaniljantuoksuiset kutakuinkin raskaan makeina ylläni leijuvat hajuvedet kuuluivat ehdottomiin suosikkeihini. Sittemmin kyllä hajuvedet ovat tehneet traagisen täyskäännöksen kohti huomattavasti citruksempaa maailmaa.
Mutta resepti jäi alitajuntaan, ja ajattelin, että kyllä sen on pakko olla hyvää. Syy on reseptin löytöpaikka; Ikisuosikkieni Vahtera/Nurmi opus Sekametelisoppa. Sittemmin jossain törmäsin myös toteamukseen, että vanilja on varteenotettava mauste, ellei jopa klassikko, myös äyriäisille. Sitäkään tiennyt. Mihinä mua on piretty?
No ei muuta kun kokeilemaan. Naapurit olivat tuoneet pakkaseen mulle peräkärryn lainaa vakuumipakattuja kuhafileitä, suoraan kalastajalta, Oulunjärvesta nostettuja. Uskallan väittää, että olivat aika ensiluokkaisia, vaikka pakkasessa kävivätkin. Resepti on simppeli, vaati vain vaniljatangon, perunoita ja muutaman maitotuotteen. Ja lopputulos sitten? No oli kyllä mun elämäni parasta kuhaa. Oon aina ihmetellyt, kun sitä kutsutaan niin järviemme herkkukalaksi, että mitä ne oikein vouhkaavat, kun en oikein koskaan saa ravintolassa hyvää, eikä tuo kotikalastajakaan tuo ikinä kun haukea kotiin. Nyt ymmärrän. Siinä loppumetreillä nuo perunat keittyivät hiukan liikaa kokoon, tiedättehän, se käy niin nopeasti, mutta makua se ei tosiaankaan haitannut.
Suosittelen kokeilemaan kuhaa näinkin!
Paistettua vaniljakuhaa
4:lle
4 kuhafileetä
1 tuore vaniljatanko
12 pientä perunaa
2 dl kermaa
2 dl maitoa
mustapippuria myllystä
suolaa
2 rkl voita
Kuori perunat ja puolita. Halkaise vanijatanko ja kaavi siemenet veitsen hamarapuolella talteen. Laita perunat, maito, ripaus suolaa ja vaniljatanko kattilaan. Lisää vettä niin, että pinta peittyy, keitä perunat lähes kypsiksi.
Nosta perunat pois kattilasta ja keitä maitovettä kokoon, kunnes jäljellä on vajaa desi. lisää kerma ja perunat ja jatka tuokio keittämistä. mausta suolalla ja pippurilla.
Mausta kuhafileet suolalla ja pippurilla ja sivele pinnalle vaniljan maltoa eli niitä talteen otettuja siemeniä. Paista kalat voissa pinnaltaan rapeiksi ja tarjoile perunoiden kanssa
(resepti, Vahtera, Nurmi: Sekametelisoppaa. Otava)
Juttu kuljetti ajatukseni muutaman vuoden takaiselle Normandian minilomalle, jossa herkuttelin vaalealla kalalla (olisiko ollut merikrotti), joka tarjottiin vanilja-laventelikastikkeen kera...
VastaaPoistaMeinasin kysyä, että oliko se sitten hyvää, mutta huomasin, että käytit verbiä herkutella, joten kai sain vastauksen kysymykseeni, ellet sitten ollut hirveän sarkastinen ...;)
PoistaJoo, oli oikeasti hyvää :).
PoistaMinäkin olen tuota ohjetta Sekametelisopasta tuijottanut monta monituista kertaa. Aina olen tullut siihen tulokseen, että kummallinen yhdistelmä, voiko olla hyvää? Siis voi! Täytyy tehdä!!! Meidän lähikaupasta saa usein Oulujärven kuhaa, joten sitä syödään meillä joka tapauksessa melko usein. Jopa herahti vesi kielelle!
VastaaPoistaNo tee nyt ihmeessä sitten. Luulen, että tuo Oulunjärven kuha taitaa olla teillä hyvää ihan vaan voissa paistettunakin, mutta jotenkin tämä vaniljahomma nostatti sitä kyllä yllättäen sfääreihin. Eli jään odottamaan "second opinion".
PoistaMä olen nyt kyllä kauhea vastarannan kuha. Vaniljavillityksen alkuhuumassa kokeilin vaikka mitä äyriäistä ja kalaa vaniljalla, kun ei siltä oikein voinut ravintoloiden listoilla välttyäkään. Ja ei siis uppoa, ei millään. Että pitäkää tankonne ;)
VastaaPoistaWaaat? Onko ollu joku vanijavillitys?
PoistaNo siitä en kyllä oo ollu kartalla, sitte ollenkaan, mutta ootpä sä ollu huanoos ravintolois. Tämä nimittäin oli hyvää. Epäilevästi minäkin suhtauduin, muttei voi mitään, hyvää vaan tuli. ;)
Eiei, kyllä se on mun makunystyröissä, jossa vika on, ei ravintoloissa. Ei vaan uppoa. Tulee samanlainen "tän ei kuulu olla näin" -olo kuin saaristolaisleivästä.
Poistasaaristolaisleivän "ei kuulu olla näin...". TÄ?
PoistaJoo, tiedän, olen friiki. Jotkut asiat ei vaan mun suussa kuulu yhteen: siirappinen makea leipä ja pahimmassa tapauksessa kala sen kanssa (=kuivakakku ja graavilohi), vanilja ja merenelävät (=pa-has-ti pieleen mennyt jälkiruoka).
PoistaSamassa pimiässä laatikossa olen ollut minäkin, ei mitään tietoa tämmöisestä vaniljan yhdistämisestä äyriäisiin. Jään epäluuloisesti pohtimaan tätä. Kaiken maailman villityksiä... ;-)
VastaaPoistaPohdi pois, kyllä se siitä kypsyy. Nään jo sieluni silmillä sen sun postauksen kuvan, jossa on puualustalla auki vedetty vaniljatanko, josta osa siemenistä jo vedetty irti puualustalla, vieressä kannu kermaa vanhassa kirpparikannussa ja multaiset perunat kurkkaavat alaskääritystä paperipussista, sivulla lepää voipaperinpäällä kaksi kauniin valkoista raakaa kuhafilettä hiukan limittäin....
PoistaMinä näemmä olen arvattava ja toistan ihtiäni ;-) Mutta joo, mielellään ottaisin tuollaisen kuvan.
PoistaErikoiselta aluksi kuullostaa, mutta loppujen lopuksi miksi ei...Käytetäänhän pippuriakin makeissa jutuissa.Kuhaa täällä ei ole,mutta voisi kokeilla jonkun täkäläisen fisun kanssa.
VastaaPoistaNo siellä varmaan on noita kiinteitä valkoisia lajikkeita...en kyllä tiedä mitä? ;)
Poistajuu, ja esim. viherpippurimansikat on ihana jäkiruoka....
Mä olen maistanut vaniljavoilla valeltua hummeria ja se oli kyllä taivaallista, ja on kait aika klassinen yhdistelmä. Myös vaniljaa ja kampasimpukkaa olen nähnyt kimpassa myös. Joten uskon että toimi hyvin tuon kuhankin kanssa!
VastaaPoistaNo niin, edes yksi uskovainen! ;)
PoistaLukihäiriö iski jo heti otsakkeessa, taivuttelin monta kertaa vaniljakauha-sanaa suussani, ja mietin, että nyt se on menny ja seonnut lopullisesti. Lopulta kyllä hiffasin, mistä oli kyse, mutta silti joka ikinen tekstin kuha-sana kääntyi mielessä kauhaksi.
VastaaPoistaMussa heräsi myös epäilevään Tuomaan vaistot, mutta pakko kai se on uskoa, että hyvää oli, kun kerta niin väität.
Enskerralla tehdään sitten jotakin klassisempaa, vaikka ihan friteerattua kengänpohjaa...sen verran outoa tämä vaniljaKAUha suomalaisen järsittäväksi....
Poista