Lätyt eli letut eli ohukaiset eli krepit

Lätyn taivas; vuohenjuustoa, lakkahilloa ja kermavaahtoa

Meillä ehdottomasti lätyt. Samoin kuin mumma, ehdottomasti ei mummo, mummi tai mummu tai mikään muu.
Rakkailla asioilla nimiä riittää ja minulla nämä kaksi asiaa liittyvät hyvin vahvasti yhteen. Olin Oravan Mummani (toinen on Kortesjärven Mumma) 13 oman lapsen jälkeen "kasvatee", koska asuin vauvasta lukioikään varmaankin yhteensä 10 vuotta enemmän tai vähemmän mummolassa vanhempieni opiskellessa ja työskennellessä ulkomailla.

Ja tietysti olen ollut se hellitty ja lellitty. Muistan kuinka Mumma tuli aamulla navetasta herättämään pientä ekaluokkalaista kouluun, harjasi pitkän tukkani, sylkäisi kämmenpohjiinsa ja siloitti hiuksiini alkaessaan patukoida (teillä ehkä letittää?) liukkaita ja sähköisiä (ja takkuisia...) hiuksiani kahdelle patukalle (palmikolle?).

Lätyt muistuttavat minua aina rakkaasta Mummastani. Jos minulla oli paha mieli tai tunsin itseni kipeäksi, Mumma paistoi aina herkullisia lättyjä. Ja aina ne auttoivat, mahakipuunkin. Joskus taisin kyllä vähän narrata, että mahaani koskee tietäen, että vain Mumman lätyt toisivat parannuksen.

Lätyt ovat käteviä myös palkitsemiseen ja lahjontaan. Eilen lätyn paistoon oli 3 hyvin perinteistä syytä:

1) Kaapissa oli puoli litraa pari päivää vanhaa sinistä maitoa.

2) Palkitseminen; Urho7v lähti  viereiseen laskettelumäkeen kahden  samanikäisen kaverinsa kanssa ihan päinsä. Tai kaverin äiti vei ja haki, mutta päinsä siis laskettelivat ( ja kuulemma menivät "reileistä" -äidin sydäntä kylmää..) siellä neljä tuntia.

3) Itseni lohduttaminen; Urho7v nimittäin tuumasi tunkiessani monoja kotona sen jalkoihin (joo, kyllä äitin apu vielä kelpaa), että:" Niin äiti, tämä nyt tarkoittaa sitä, että olen jo ISO POIKA, kun meen yksin mäkeen..."

Lättytaikina
Sopiva pienelle perheelle, tehkää isommalle enemmän

5dl (vanhaa) maitoa
1 iso muna
3 dl jauhoja, meillä 2 dl vehnäjauhoja ja 1 dl ohrajauhoja
1/2 tl suolaa

 Vispaa kananmuna rikki maidon joukkoon. Lisää suola ja jauhot ja vispaa sileäksi taikinaksi. Anna taikinan seistä ainakin vartti.

Paista voissa isoja tai pieniä OHUITA lättyjä, hyvä valurautapannu on ehdoton hommaan, kunhan saat hellaasi sopivan lämmön.

Voi pannulle tirisemään, kauhalla taikinaa sopivasti pannuun ja kallistele taikina reunoille asti tai pyöräytä se metallilastalla leviälle.

Ensin paistetaan toiselta...

...ja sitten toiselta puolelta.

Urho7v nautti lättynsä  perinteisesti hillon ja kylmän maidon kanssa. Pelkkä hienosokerikin on muuten aika voittamaton .

Mutta minäpä muistin, että  Sipulan Merituuli se mennä vuonna ehdotteli lätyt täytettäväksi vuohenjuustolla, lakkahillolla ja kermavaahdolla. Ja näin tapahtui.

Lättytaivas!

Tähän on omiaan se "kuoreton" juusto, joka myydään valmiina viipaleina

Tulipa tämäkin päivä nähtyä. Ei riittäny pelkkä bloggaaminen vaan piti itkeä ja blogata.

Pilttiniksi

Kun meillä nyt sattuneesta syystä noita pilttipurkkeja kertyy, ja ehkä jollakin muulla on sama tilanne, niin tässä aika hauska pikkuvinkki uusiokäyttöön. Jos meinaan ootte tehneet tarpeeksi jo suklaa-pistaasikipposia....Sallittakoon tälläinen  askarteluvinkki (joka ei erikoistaitoja tarvtse) tänne ruokailun lomaan, ja tämähän tavallaan LIITTYY ruuanlaittoon....

Eli säästä lastenruokapurkkien kansia (toki muutkin lasipurkkien kannet käyvät!). Tässä nyt täytyy ihan maksamattomana mainoksena todeta, että itseasiassa juuri nuo Piltti-merkkiset kannet ovat aivan mainioita, koska ne ovat söpön ruudullisia ja tekstittömiä.

Pese ja kuivaa kannet huolella. Liimaa kansien sisäpuolelle haluamasilaisia kuvia tai tarroja. Tässä on käytetty Tiimareista löytyneitä ostettuja, joista suurin osa oli vielä tuollaisia "topattuja pulleroita", se tuo kansiin mukavaa käsin kosketeltavaa tekstuuria.

Jos ostat tuplat tarrat, saat aina kaksi samanlaista kantta tekemällä aikaan pahvisista muistipelikorteista poiketen maistelun kestävän muistipelin. Meillä vielä haasteeksi riittää yhdet kuvat tyyliin "missä lehmä?".

Tässä pieni osa omasta kansipelistä.

Tämän ihastuttavan simppelin leluvinkin sain Maitotytön fysioterapeutilta Jaanalta. Meidän kohdalla tässä on tarkoituksena eräänlainen käden kiertoliikkeen "jumppa". Lapsi tarttuu kanteen kädellään ja kääntää kätensä nähdäkseen sisäpuolella olevan kuvan.

Maitotytöllä diagnosoitiin synnytyksen jälkeen nimittäin Erbin pareesi. Se on olkahermospunosvaurio, joka aiheutuu nimenomaan ahtaasta synnytyksestä.
( Maitotyttö avustettiin imukupilla, mutta jäi silti hartioistaan kiinni niin, että vetävää kätilöäkin piti vaihtaa...).
Näitä onnettomia juttuja sattuu 1-3 vauvalle tuhannesta, ja se on todella harmittavaa koska lapsi on yleensä muuten ollut täysin terve.
Erbin pareesi ilmenee siis enemmän tai vähemmän halvaantuneena käsi ja olkavartena. Maitotytön oikeassa kädessä liikkuivat ainoastaan sormet. Paranemista on vaikea ennustaa, sen näkee oikeastaa vasta ensimmäisen vuoden aikana. Päivittäinen jumppa ja passiivisten liikeratojen ylläpito ovat olleet osa päivittäistä rutiinia, kuten alussa myös erilaisten tuntoaistimusten tarjoaminen. Keväällä fysioterapeutti aloitti viikottaiset kotikäynnit, nyt vuoden alusta käy enää kuukausittain. Pari kertaa on käyty TAYSsissa käsikirurgilla ja ensimmäiset puolivuotta kuukausittain omalla SEKSin lastenpolilla (lyhennetäänko Seinäjoen keskussairaala noin?).

Pahimmissa tapauksissa käteen jää virheasento ja  se saattaa olla myös pienempi ja tietenkin heikompi, joten se vaikuttaa mm. ammatinvalintaan. Meillä näyttää nyt, että olemme saaneet parhaimman lottovoiton ikinä, Hiljan liikeradat ovat palautuneet yksi kerrallaan, enkä usko, että asiaan vihkiytymätön huomaa edes mitään Hiljan liikkeistä. Likka on ollut myös itse tosi touhukas neiti, Voima-Manta, kuten pappa häntä kutsuu, siirtelee oikeallakin kädellään tuoleja, aukoo kaappeja, repii kirjoja hyllystä ynnä muuta jumppaa. Koko ajan! Ja näyttää, että oikeakätinenkin on tulossa. Pienempänä vauvana käytti kyllä hienosti kaikkia 4 raajaansa, esim kirjoja "lukiessaan".

Että hirrrrrveeeeen onnellisia olemme tällä hetkellä!

Sitten vaan kannet nurin ja kääntelemään!

Juustohampurilaissalaatti -voi ameriikka!

Lähtökohtaisesti - mikä ihana suomalainen täysin turha sana - hyvä juustohampurilainen on hyvää. Hyvä salaatti on niinikään hyvää. Mutta ehkä vain amerikkalainen osaa yhdistää nämä kaksi yhdeksi annokseksi joka myöskin on hyvää, mutta satuttaa niin suomalaista sielua ristiriitaisuudellaan, salaatinhan tulee olla myös terveellistä ja vaikka tässä tuota viherpuolta tuleekin syötyä niin ei tuo juusto, voiset krutongit ja jauheliha tätä mitenkään kovin kevyeksi salaattiherkuksi tee. Mutta onko sen nyt niin väliä, jos tätä syödessä tulee hyvä mieli?

Ohje on Pioneerwoman'in peruja. Luin salaatista myös toisesta suomalaisesta blogista ja nyt en kauhukseni muista mistä, vaikka muka mieleeni sen painoin, että voisin siihen viitata. Ilmaise siis itsesi vaikka kommenteissa, jos luet tätä.

Olen muokannut vähän ainemääriä, tälläisessä reseptissä ei ne ole niin nöpönnuukia, neljälle hengelle tässä yritellään kuitenkin tehdä.

Juustohampurilaissalaatti

400 g naudan jauhelihaa
 4 rkl ketsuppia
1 rkl amerikkalaistyylistä keltaista sinappia
1 rkl dijon-sinappia
1 rkl savuista B-B-Q kastiketta
2 isoa sämpylää, tai 4 paksua leivänviipaletta 
aika paljon voita
romaine tai jääsalaattia yks "erä"
2 dl oranssia cheddarraastetta
4 tomaattia (talvisin mielstäni eniten makua on luumutomaateissa)
2 maustekurkkua
1 punasipuli

Ruskista jauheliha paistinpannussa, kaada pois mahdollinen ylimääräinen rasva. Mausta jauheliha makusi mukaan ketsupilla, sinapeilla ja B-B-Q-soossilla. Laita setti syrjään, mutta pidä lämpinä.

Paloittele sämpylät kuutioiksi, sulata ruokalusikallinen voita pannulla ja laita leipäkuutiot sekaan. Paistele miedohkolla lämmöllä leipäkuutioita noin 10 min, lisää aina joukkoon ruokalusikallinen voita kerrallaan, kunnes kaikki leipäkuutiot ovat voisen paahtuneita. Siirrä syrjään.

Koska ihminen on kerkiävä kone, olet tällä välin varmaan ennättänyt repiä salaatin, kuutioida tomaatit, raastaa juuston, leikata punasipulista henkäyksen ohuita renkaita ja vaihtaa vauvalle vaipan. Hyvä, sitähän minäkin!

Enää jäljelle salaatin kokoaminen: salaatti alle, päälle jauheliha ja sen päälle juusto. Sitten tomaatit ja sipulit, lopuksi vielä rapsakat ja aah niin voiset leipäkuutiot kaiken komeuden ympärille. Lasiin jonkun sortin kolloo ja ei kun syömään.

Makaroonilaatikko

Kyllä. Meillä syödään makaroonilaatikkoa. Esimerkiksi viime viikolla. Sopivasti eilen blogiystäväni Jonna kauniista Suolaa&Hunajaa blogista asiasta kyselikin. Tokkopa tarkoitti asiaa ihan kirjaimellisesti, mutta koska huumorintajuni on pohjalaisen olematonta,. tässä tulos.

Siis syömme kyllä kotona tehtyä makaronilaatikkoa. Pastaruuista vain ehkä vieläkin useammin menee valmistukseen spaghetti Bolognese, se on meidän arkiruokien tiukka ykkönen. Jostain syystä meillä ei koskaan valmisteta makaroonimössöä, tuota lapsiperheiden (isien) valmistamaa suosikkiruokaa. Sen sijaan viime viikolla söimme mm. purkkihernekeittoa. Eli  tavallista, tavallista. Ruokakohokohtien bloggaaminen saattaa vääristää kuvaa aterioistamme.

Tämä kääntyis vielä makaroonimössöksikin.

Mutta nitä annettavaa minulla olisi makaroonilaatikolle?. Mukailen itsekin aina pussin kyljestä ohjetta. Ehdottomasti en ala lisäilemään sinne pakastevihanneksia tai tomaattimurskia. Eihän se sitten ole enää makaroonilaatikkoa. Jostain syystä makaroonilaatikko kuuluu kuitenkin 10 eniten googlatun reseptin joukkoon, ilmeisesti joku kaipaa siis reseptiä, vaikka se pussin kyljessä oleva on kyllä ihan hyvä.

Yksi rakas muisto kuitenkin makaroonilaatikkoon liittyy. Ollessani aikoinani Etelä-Saksassa Au Pairina, perheen 7 vuotias Jan-poika oli nirsoista nirsoin. Jopa nirsompi kuin Urho7v. Jan myös saattoi kätkeä ruokiaan esim. suuriin olohuoneen vaaseihin, joista ne hajullaan sitten paljon myöhemmin paljastuivat. Kun Au Pair oli ensin siivoamista siivottuaankin yrittänyt päästä hajusta....
Ainut ruoka mikä  suomalaissaksalaiselle Janille kelpasi oli Macaroni Auflauf, tuttavallisemmin siis makaroonilaatikko. Sitä sitten tehtiinkin Janille suurin piirtein aina edellisen loputtua. Ja sen Au pairin, joka teki maailman parasta makaroonilaatikkoa nimi oli Nanna. ;) (ja heillä on ollut ainakin 16 aupairia)

Mutta nyt siitä pussin kyljestä:

Makaroonilaatikko

	5dl	sarvimakaroonia
	400g	jauhelihaa
	1	iso sipuli
	1-2tl	suolaa
	1tl	currya
		hiukan valkopippuria
	1tl	paprikajauhetta
	3	kananmunaa
	7dl	maitoa

Keitä makaronit pakkauksen ohjeen mukaan (lihaliemi tekee terää!). Ruskista jauheliha ja sipuli. Mausta kypsä jauheliha. Sekoita liha ja makaronit ja kaada voideltuun vuokaan. Sekoita kananmunat ja maito (tai lihaliemi) ja kaada vuokaan. Kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla 1 tunti. Laktoosittoman makaronilaatikon saat käyttämällä lihalientä.

Resepti: Arja Savela, Myllyn Paras Oy (muokattu)

Jan on muuten nykyään a'la Carte- kokki Stuttgartilaisessa ravintolassa!

Ja makaroonilaatikon kanssa tarjoillaan ehdottomasti ketsuppia. Tämä on juurikin se ruoka, jonka takia tuo pullo kököttää kaapissamme.

Ja vielä varoituksen sana: en yleensä laita tähän curryä, mutta nyt laitoin kun kerran aloin tuota pussiohjetta tarkkaan lukemaan. Useimmiten tämä valmistuu ihan näppituntumalla. Olisko sitä vähän lipsahtanut vai oliko curryni niin voimakasta? Tulos oli kyllä melkoisen  keltainen ja voimakkasti curryltä maistuva. Mikä johti siihen, että Urho7v:n  se maistui omituiselta.

Eli oikeastaan, kuka söi ja kuka ei meillä makaroonilaatikkoa viime viikolla?

Urho muuten kuittaisi eilen mulle johonkin, en nyt muista mitä hänelle paasasin syömisestä , mutta kuitenkin, että: " ai siksikö kun sä teet monen AIKUISEN mielestä hyvää ruokaa?"

-huokaus- kieltäydyn lukemasta rivien välistä....

Lohi Kedgeree

Lohi Kedgeree, ruokalaji jota ei koskaan aiemmin ole tullut valmistettua, enkä ole tainnut syödäkään. Tähän intialaiseen, vai oliko se lähinnä Intiassa majailleiden englantilaisten kehittämään riisi-lohi pyttäriin törmää kyllä usein, siitä huolimatta minulla on aivan suunnattomia vaikeuksia muistaa ruuan oikea nimi, pakkaa aina tulla että Kedegree.

Näinhän se käypi ummikolle ja asiaan vihkiytymättömälle helposti.

Tämä on kyllä muuten mainio ruoka, johon voit käyttää vaikka uunilohen tähteet, lohtahan kun monessa taloudessa useimmiten kalaruuista  tehdä ja olisko vielä se uunilohi suosituimpia tapoja valmistaa se lohi?

Tuo ylläoleva kuva on otettu tekovaiheessa, nestettä on vielä reilusti jäljellä, lopullinen rakenne on aika kuiva - muilta osin paitsi maultaan.

Vaikka ainelista on pitkä, tämä valmistuu nopsaan ja huumaa tuoksullaan jo valmistuksen aikana.

Lohi Kedgeree
1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli hienonnettuna
 pieni pala tuoretta inkivääriä, pieneksi silputtuna tai raasteena
1 kanelitanko
1/4 tl jauhettua kuminaa
1/4 tl jauhettua korianteria
1/4 tl jauhettua kurkumaa
200g basmatiriisiä
375ml kasvislientä
2 porkkanaa pieninä kuutioina
100g pakasteherneitä
100g pinaatin lehtiä
172 sitruunan mehu
400g kypsää lohta
(20g paahdettuja mantelilastuja tarjoiluun)

Kuumenna öljy isossa paistinpannussa, lisää sipuli ja mausteet ja paista muutama minuutti. Pieni tilkka vettä ehkäisee, ettei mausteet pala pohjaan. Lisää riisi, kasvisliemi, porkkanat ja herneet, kuumenna kiehuvaksi. Pienennä lämpö, laita kansi päälle ja anna hautua 15 min. Vettä voit lisätä tarvittaessa.

Kääntele pinaatin lehdet joukkoon, purista sitruunamehu ja anna muhia pari minuuttia. Lisää lopuksi lohi.

Ohje oli taattua Pirkka laatua Marian Lautasella -blogista :)

Barbababa-kakku, tai siis Barbapupu

Tänään oli aika juhlia Maitotytön 1v. syntymäpäivää  isovanhempien ja lähellä asuvien kummien, enon ja tädin perheitten kanssa.

Hiljalle halusin tehdä jotakin suloista . Kääretorttulevystä, vadelmahillosta, kermavaahdosta ja karamelleistä päädyin väsämään aika ihanan Barbapupu hahmon, Barbababoista Hiljakin tykkää. Kakun nähdessään Hilja kyllä tokaisi - useampaan otteeseen - että "vauva"... Ehkäpä se oli kuitenkin kohteliaampi sananvalinta Hiljan kahdesta osaamasta sanasta. Toinen on nimittäin "nenä".

Kakun kanssa tarjottiin, kahvia, haudutettua teetä ja mustaherukkamehua, Nigellan suklaakakkua Prinsessankeittiöstä vadelmien ja kermavaahdon kanssa (koska en saanut leikattua omasta säällisiä viipaleita, minun oli rakennettava "keko"), Uhoo-pipareita ja hyvin erikoisia Chocolate chips -pikkuleipiä. Chocolate chipsit olivat Hersheyn ja tein pussin reseptillä. Niistä puuttui jauhot kokonaan. Lisäsin sitten summissa ja aivan liian vähän, joten sain aikaiseksi melkoista kuravelliä. Mä niiiiiiiiiin reklamoin.

Jotta ei olisi ihan saatu makeamyrkytystä, syötin väen kuitenkin ennen kakkukahveja. Lapsille oli kaiken varalta nakkikeittoa, mutta varsinainen pääruoka oli pakkaskelille sopivati Gulassikeittoa. Haudutin kilon hirvenlihanpaloja ja puoli kiloa naudan keittolihaa yön yli leivinuunissa rautapadassa ja aamulla kumosin ne 10 litran kattilaan, päälle sipulia, rutosti paprikaa, myös jauheena, puoli pulloa Valdiviesoa, tomaattimurskaa- ja pyrettä, kasa lihafondeja, vettä sekä normaalit suolat ja pippurit, loppu haudutukseen vielä 4-5 porkkanaa ja isoja kiinteitä perunoita reiluina kuutioina. Tarjoiltiin smetanan ja vaalean leivän kanssa. 3 onnekasta sai myös pienen lasin punkkua...

Ruusuinen lounas

Älä hyvä ihminen skippaa lounasta, vaikka olisitkin yksin kotona (tai onhan täällä Maitotyttö). Äläkä aina korvaa sitä voileivällä. ...Tälläisiä ääniä kuuluu pääni sisältä, hyviä ajatuksia, mutta miksi ihmeessä negaation kautta ?. Ei ehkä niin hyvä lähtökohta.

Siis kurkkaus kaappiin ja raaka-aineisiin. Sielläpä möllöttää rasiallinen ruusukaalia. Olen ostanut ne sinne mätänemään  jotta voisin kokeilla niiden uunissa paahtamista. Ehkä tästä siis voisi kehitellä myös lounaan.
Ja näin tapahtuikin.

Kyllä se on nyt uskottava, että lähes kaikkea voi paahtaa uunissa. Se on huomattavasti esim keittämistä armollisempi valmistustapa niin maun kuin ulkonäönkin suhteen. Ei niin minuutin päälle. Perunat, porkkanat, sipuli, lanttu, punajuuri, nauris, lanttu, palsternakka; nehän rakastavat uunia. Niin myös kirsikkatomaatit, valkosipuli ja kukkakaali. Bataatti ja parsakaali sekä parsa. Päärynät.Ainaskin. Mutta koskaan en ollut tainnut ruusukaalia uuniin laittaa.

Todistusaineistoa

Mutta ruusukaali siis todistettavasti viihtyy uunissa, hyvästi siis ikiajoiksi vetiset mauttomuudet..

Ruusukaali uunissa paahdettuna

400g. ruusukaalia
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

mausta uunista tulleet vielä esim. parmesan juustoraasteella tai sitruunanmehulla

Leikkaa ikävä kanta reilusti pois ja trimmaa samalla uloimmat likaiset lehdet pois. Puolita ainakin isoimmat. Asettele uuninpelille, pirskottele päälle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja paista 220 n. 20 min.

Unnissa paahdetut ruusukaalit ovat mainio ja kauniskin lisäke erilaisille liharuuille, mutta voihan niiden varaan rakentaa vaikka kokonaisen lounaan. Ja nyt sitten ihan oman mun mukaan. Minä tein näin

• Paahdettuja ruusukaalia parmesaanilla ja sitruunalla terävöitettynä
• Muutama pekoninsiivu, jotka paistuvat uunissa yhdessä ruusukaalien kanssa.
• Kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä.
• Munakokkelia.

Oli hyvää. Munakokkeli oli ehkä turhaa, mutta tulipa tehtyä. Salaattipedillä olisivat varmaan myös nämä kaikki viihtyneet. Tuo peksu tulee kyllä niin kätevästi ja käryttömästi uunissa.

Ja enpähän skipannut lounasta.