No onhan näitä nähty. Mutta ei meillä. Siksi sallinettekin lapsellisen ylpeyteni oman kätösteni tekeleistä.
Näistä tuli niin suloisia! Olin niin täpinöissä, että huikkasin tekoyön jälkeisenä päivänä jokaisen ohikulkevan naapurin kattomaan mun "kaakunkoristeeta".
Ristiäisiä edeltävän viikon yöt luuhasin netissä etsimässä ideoita kakkusivuilta. On sielläkin runsaudenpula, sanon minä. Lopulta tuntui, että hilluin välillä Pionilaakso - Mansikkamäki - Ewelyn's Cakeheaven ja mietin mitä osaisin ja uskaltaisin tehdä. Kas harjoitteluun ei ollut aikaa, oli onnistuttava kerralla. Pääsin sitten parina päivänä pujahtamaan myös pariksi tunniksi kaupungille ja ryntäilin kolmen kakkutarvikkeita myivän liikkeen välillä (luojan kiitos, tänne on rantautunut edes niitä, ei olisi enää netistä kerinnyt tilailemaan) yrittäen miettiä mitä välineitä tarvitsisin ja ylipäätäänkin, että mitä niillä kaikilla oikein tehdään.
Here is my lopputulos:
8 munan pyöreä täytekakku, jossa yksi väli valkosuklaamoussea ja toinen mansikkamoussea. Kakku on tosi korkea, koska täytevälitkin ovat paksuja. Kokosin sen saman säädettävän kakkuringin avulla, millä paistoinkin, olisko ollu 26 cm. Täytin kakun illalla ja aamulla vuorasin sen samalla valkosuklaamoussella mitä oli välissäkin ja kaulin valkoista vaahtokarkkimassaa ison ympärän, jonka kaulimen avulla nostin kakun päälle. Sitten vaan liimasin koristeet, ja olin tyytyväinen. Toki kakun päällinen jäi takaa vähän vajaaksi kun mulla ei ollu mitään mittaympyrää kaulitessani ja tuunasin sitten sinne sellaisen aaltomaisen reunapalan, mutta ei haitannut. En ole niin kriittinen.
Koristeet olin askarrelut pari yötä sitten, että ehtivät kovettua. Nekin on eri värisistä ja makuisista vaahtismassoista.
Siinä saldo. Sanonpahan vaan, että ensikertalaiselta meni väsätessä varmaan 5 tuntia. Kukat on tehty sellaisilla erikokoiseilla painettavilla muoteilla, muotoilin terälehtiä sitten vielä erikseen sellaisella virkkuukoukin tyyppisellä pallopäisellä työkalulla. Eniten ylpiä oon noista tossuista. Niihin oli vain paperikaavat, muuten silkkaa käsityötä, mutta ohjeet oli hyvät. Takana näkyy eka versio, joka alkoi mennä niin päin pyllyä, että piti aloittaa alusta.
Lähikuva vielä. Omaan äitiini teki lähtemättömän vaikutuksen nuo "silkkisatiiniset kengännauhat", joita hän jo tuolla Maitotytön ristiäisten kommenteissa mainostikin. No ne on kyllä vaan ihan Eurokankaasta...
Mutta piru vie, onhan nämä tennarit söpöt!
Täytyihän ihmisellä olla vielä suunnitelma B:kin mikäli tossut ei olisi onnistuneetkaan. Kaupassa oli myynnissä vauvasilikonimuotti, jonka ostin. Sinne sitten tuollaasta ihonväristä vaahtismassaa, pual tuntia pakastimessa ja irrotus. Uskomattoman tarkka pieni vauva ryttyineen kaikkineen.
Suloista. Kaikkien kymmenien eri blogien ristiäiskakkujen inspiroimana päädyin asettamaan vaavin ruusunlehtipedille. Mulla oli sopivasti tennareista valkoisen ja vaaleanpunaisen massan kaulintarippeet pöydällä. Kaulin ne sellaiseksi hiukan marmoroiduksi, kaksiväriseksi levyksi. Leikkasin leikkauspyörällä pisaranmallisia paloja ja käytin taas niitä pallopää virkkukoukkuja muotoiluun ja asettelin ne sitten lomittain ympyrän muotoon.
Värittelin tuota tukkaa vielä ruskeaksi. Siskoni oli sitä mieltä että tuo "tasoero" laadussa vauvan ja terälehtien välillä oli hiukan silmiinpistävä, mutta yhtäkaikki, minä olin tyytyväinen. Paitsi, että eihän mulla ollu kuin yksi kakku. Niinpä vaaveli pääsi nukkumaan macaron- vadin keskelle!
Ja se kakku maistuikin hyvältä.
