ZUPPA DI SOPPA

Ystäväni valitti, että ei löydä blogistani mitään koska otsikointini on niin kummallista. No, linja jatkuu vakaana...

Tämä keitto on lähes tulkoon nimetön, koska vetäisin sen päästäni ja pääraaka-aineiden listaaminen nimeen tuottaisi jonkinlaisia hirmuisia yhdistelmiä, joiden oikeinkirjoitussääntöjen miettiminen saattais tuottaa suurta tuskaa (taidan yleensäkin mennä sääntöjen sijaan mutu-tuntumalla, mikä ei ole kovin suotavaa ja luulisi ihmisen jo jotakin vuosien saatossa oppineen; tässä sopivasti voisin viitata (taas?) ajankohtaisesti MUUTEN laudaturin arvoiseen Yo-aineeseeni, jossa kuulemma loistava asiasisältö, mutta jossa toistuvasti kirjoitin AGFANISTAN. Onneksi mahdollisuuksia oli vielä toinenkin... olisi se kyllä ollut jotenkin fiksumman kuuloista saada se ällä otsikolla Islam- nouseva maailmanmahti? kuin, en nyt enää muista sitä paremmin pistein lähtenyttä otsikkoa, mutta se oli tyyliin Harrastus (nimeä) joka on antanut minulle paljon. Ja sitten kirjoitin viulunsoitosta...). Kikherne-savupaprikakeitto? Kolmen pavun (voiko linssi olla papuna?) keitto? Kolmen pavun ja yhden linssin keitto? Tulinen tomaattinen kasvis- kikhernekeitto? Paprikalla?

Mikään nimistä ei kata keiton, lähes padan ruokaisuutta, jämäkkää takapoltetta ja herkullista  tuoksua. Ja tämä pata kuuluu tehdä niinkuin minäkin sen tein, ilman reseptiä, maistelemalla edeten ja itseensä uskoen. BSTR-mainostoimistolla oli laajennuksen kunniaksi remonttihenkinen avoimet ovet, joten mikäs sopisi tarjoiluihin paremminkin kuin kökkähenkinen soppa. Ja kerrankin keitto, joka ei diskriminoi syöjäänsä; lihansyöjät harhautuvat ruokaisuudesta ja savupaprikan tujuudesta, kasvissyöjät ovat ihanasti yllättyneitä ja vegaanit eivät meinaa uskoa tuuriaan. Kaikille samaa, tasapuolisesti. Maistui tuoreen leivän kanssa. Naapuritalon  juuri kilvet ja käädyt saanut (onnea!) Juurella-ravintolan  keittoon ripotellusta tuoreesta korianterista nauttinutta keittiömestari-ravintoloitsija Jania lainaten: "Kiva syödä jotakin joka on maustettu vähän eri lailla." 

Kasvis-yrttikeitto pavuilla? ...ääh kyllä sekakielinen Zuppa di Soppa on ihan yhtä hyvä.

Zuppa di Soppa

sipulia
valkosipulia
punaista, keltaista ja vihreää paprikaa
tomaatimurskaa, voit käyttää myös valkosipulilla, yrteillä tai chilillä maustettua
valutettuja käyttövalmiita kikherneitä
valutettuja käyttävalmiita isoja valkoisia papuja
punaisia linssejä
kasvisfondia
cayenneä
chiliäjauhetta
savupaprikaa
mustapippuria
suolaa
oreganoa
keiton lievennykseen vettä

Valmiiseen keittoon runsaasti tuoreita yrttejä silputtuna; oreganoa, korianteria, lehtipersiljaa, basilikaa

Tein keittoa 150 hengelle, joten aineita oli määräämätön määrä, mutta jos nyt alat keittelemään vaikka 6 hengen annosta, niin sanoisin pari isoa sipulia, yksi kutakin paprikaa, kaksi kikhernetölkkiä, muita yksi ja kolme tomaattimurskaa ja mausteita sitten 1/2 tl:sta maun mukaan lisäillen. Keitä ensin sipuleita ja paprikoita tomaattiliemessä pehmeiksi (voit toki myös freesata, mutta en siihen itse alkanut kun sipuleita ja paprikoita oli kilokaupalla), lisää sitten pavut, linssit ja mausteet. Ennen syöntiä yrtit.

Annos on varmasti reilu. Pohjaa voisi paatunut lihansyöjä tuunata vielä chorizolla tai jauhelihalla. Mut ei kaipaa, ei kaipaa! Mutta jos välttämättä haluaa. Olla lihansyöjä.

ON ARKI. ON VARHAISKAALIPASTA

Eikä ollenkaan mikään turha arkipasta, vaan lähestulkoon täydellinen arkiruoka. Valmistuu pastan kiehautusajassa, sisältää vain muutaman aineksen, mutta sopivasti hiilihydraattia ja proteenia että jaksaa työt ja leikit. Ja tärkeimpänä tietysti maku, joka näin varhaiskaalisesongin aikana on huomattavan tuore ja raikas. Kaali pysyy nyt kauniin vihreänä pannulla käännellessä, ei mitään ruskeaksi haudutettua talvikaalta tässä ruuassa. Tätä söi meillä ihan joka iikka, vaikka uusi ruoka olikin.

Reseptin olen pölläissyt Anikolta, joka kannustaa kaikkia kokeilemaan Unkarilaista kaalipastaa, tämän ruuan esikuvaa.  Káposztás tészta, jos ymmärrät. Minulla kun sattui olla jauhelihaa, niin paistelin senkin mukaan. Vähän otin omia vapauksia kaalin suikaloinnissa. Että ei ihan samanlaista tullut, mutta kiitokset lähtee kuitenkin Unkarin suuntaan. Tehkää sitä tai tätä, niin hyvää tulee.

Melkein unkarilainen kaalipasta
4:lle

1/2 varhaiskaali suikaloituna (tai kokonaan jos pieni)
Pastaa 4:lle keitettynä, penne tai farfalle vaikka
300g jauhelihaa
öljyä, suolaa, pippuria, kuminaa


Ripottele suolaa hiukan suikaloidulle kaalille ja rusentele kaalia käsin. 

Laita pasta tulemaan pakkauksen ohjeen mukaan. Ruokaan sopii hyvin joku tricolori-pasta, niin annokset saavat vähän väriä.

Ruskista jauheliha pannussa ja lisää sitten kaali ja freesaile vielä hetki, mutta älä ihan veltoksi. Ripottele mukaan halutessasi hiukan kivaa maustetta kuminaa. Lopuksi suolaa ja pippuroi. Sekoita mukaan valutettu pasta ja tarjoile.

No, okei, vuolin mä vähän parmesaniakin päälle. Koska sitähän se pasta aina huutaa.

Sweet Vaasa

Sweet Vaasa, ihana kahvila aivan Vaasan sydämessä. Juuri sellainen kuin kahvilan tuleekin olla; valoisa, vähän rosoinen, tyylikkään väljä, ystävällinen palvelu ja ensiluokkaiset tuotteet. Skandinaaviutta ihan parhaimmillaan.

Kahvila sijaitsi sopivasti kulman takana kun kävin uusimassa merimiehen terveystarkastuksen, jossa aina kahden vuoden välein testataan kattavasti merikelpoisuus. No todistus, no sailing. Muistelen kauhulla edellistä kertaa kun mieslääkäri kehotti riisumaan sekä housut ja paidan, en millään muista, että edellisten kertojen lääkärit olisivat vaatineet tätä. No biggie, lääkärillä voi tottakai riisua, mutta kun en ollut VARAUTUNUT.

Olisin halunnut vajota maan alle eriparialusvaatteissani, joista olin aamulla valinnut niin mukavat mutta kieltämättä kulahtaneet puuvillapikkarit ja mukavuusaspektia korostaen myös jotkut aivan hirveät oranssit rintsikat. Eikä tässä vielä tietenkään kaikki. Kuin saksalainen emansipoitunut kotirouva seiskyt-kaheksankytlukujen taitteesta, olin jättänyt säärikarvat ajalematta useamman viikon jaksolta. Tämä kaikki yhdistettynä rasvaamattomiin, erikoiskuiviin polviini, sai minut seisomaan kaikkea muuta kuin rennon ryhdikkäänä vastaanotolla.

Tällä kertaa erittäin epätyypillisesti olin jättänyt jopa aamiaisen väliin, keskittyen ihon rasvaukseen, säärikarvoihin ja muuhun tähdelliseen. Vähän niinkun uhmakkaana odottelin, että koska tässä aletaan vähentää vaatetusta. Minä olisin pari senttiä pitempi viime kerrasta! Lääkäri otti stetoskoopin käteensä,  vilkaisi minuun hiukan epävarmasti arvioiden, tuumasi "Noh..." ja sujautti stetoskoopin kaula-aukosta sisään. Ja lopulta ainoa paljastettava kohtani olivat NILKKANI, jotka lääkäri pyysi paljastamaan ja pyöritteli niitä sitten hetken käsissään.

Pitkänsillan kautta  (toivottavasti vaasalaiset arvostatte nokkeluuttani) pääsemmekin  kahvilaan, jonne kiiruhdin nälkäisenä ensimmäisenä asiakkaana. 

Listalla löytyy runsaan rustiikit salaatit, päivän lounasannos ja kaikkea ihanaa makeaa. Muna-kanaterästetty caesarini innostutti rapeudellaan, tuoreella parmesanilla ja paikan hurmaavalla leivällä. Mietin siinä syödessäni, että miksi, miksi en syö useammin salaatteja. Ainut pikku kritiikki salaatinkastikkeesta, joka ei oikein tavoittanut ceasarin tujuutta, mikä kyllä caesarissa on  aika tärkeää, mutta hyvää annos oli, vaikkei aivan täysverinen ceasar.

Toki makeapuoli piti testata myös. Vitriinikaapin valo ei kyllä tee täyttä oikeutta tarjonnalle.

Kakkuihminen en oikeasti taida olla, ja kun kerroin tämän, minulle suositeltiin cookiepiirakkaa, vai mikä jättikeksikakku tuon nimi nyt olikaan. Mutta olipa täydellisen sopiva; pehmeän sitkeä eikä lainkaan liian makea.

Sweet Vaasa, you've nailed it!

KESÄKANA ABC

Kaikki mitä olet aina halunnut tietää kesäkanojen pidosta.

Tai ainakin kaikki mitä minä tiedän.

 Sehän ei vättämättä ole paljon, mutta reilu 4 kk rekisteröityneenä siipikarja- tilallisena 3 km kaupungin keskustasta velvoittanee tiedonjakoon.

Eli jos olet jo pitkään haaveillut kesäkanojen hankinnasta, niin tuumasta toimeen. Suosittelen.

Tässä pieni infopaketti, olkaa hyvä!

Kanat kaipaavat luontaisesti maalaismiljöötä, siksi koti-ikävää lieventämään hankittiin sininen pienoistraktori. (Muista suhtautua lukemaasi mediakriittisesti, omat kokemukseni eivät ole mitään kanakuningattaren pyhää sanaa)

LUVAT 

1. Rekisteröidy kuntasi maaseutuelinkeinotoimeen siipikarjan pitäjäksi ja tonttisi siipikarjan pitopaikaksi. Rekisteröityminen on maksutonta. Lomakkeet voi tulostaa seuraavista linkeistä: Eläintenpitäjäksi rekisteröityminen ja Siipikarjan pitopaikkalomake. Vie täytetyt lomakkeet kuntasi maaseutuelikeinotoimeen ja se ei siis ole sama kuin MAVI maaseutuvirasto, jonne itse yritin lomakkeitani tyrkyttää. Oikea toimisto löytyi sitten elinkeinovirastosta. Lain mukaan sinun tulee rekisteröityä, vaikka sinulla olisi vain yksi kana.

2. Mikäli asut kaava-alueella, ota yhteyttä terveysviranomaiseen ja rakennusvalvontaan. Näin tein minäkin, mutta omalla paikkakunnilla vastaavat viranomaiset olivat hiukan hämmentyneitä yhteydenotostani, eivätkä osanneet muuta kuin toivottaa hyvää kesäkananpitoa ja kiitos ilmoituksesta. Käytänteet siis vaihtelevat, ymmärtääkseni joillakin paikkakunnilla tämä on enemmän rutiinia ja saatat joutua täyttämään jonkun kirjallisen ilmoituksen, mutta puhelinsoitto varmasti selvittää mitä omalla paikkakunnallasi vaaditaan.

3. Kohteliasta on kysyä kanapidosta myös naapureilta, ainakin tälläisellä tavallisella tiheään asutulla omakotitalo-alueella.Naapurinkuulemispakkoa ei ole, ellei oma kuntasi sellaista edellytä.

Kanat rakastavat kuopsuttamista ja mullassa ja hiekassa kylpemistä. Se saattaa tietää rankkoja aikoja ruuspenkillesi, ainakin jos kannatat "vapaan kanan kasvatusta".

MISTÄ KANAT JA KUINKA?

Kana on aivan valtavan seurallinen eläin, siksi niitä tuleekin ottaa useampi kuin yksi. Kanoilla on myös totisesti nokkimisjärjestys ja itseasiassa kukko on paras rauhan tae huolehtimaan kanojen elämästä, mutta minä esimerkiksi en ottanut kukkoa, koska en halunnut herätellä naapureitani kovin aikaisin. Viitisen kanaa taitaa olla maksimi ilman kukkoa. Meillä oli 4, se oli mukava määrä. Kana ei muuten tarvitse kukkoa munimiseen.

Maatiaiskanamme hankimme harrastekanalasta kesäkuun alussa. Paikasta sain tietää tuttavani kautta. Netistä löytyy myös vuokrakanoja yms. mutta parhaiten löydät varmaan itse kyselemällä. Se mitä kanoille tapahtuu kesän jälkeen kannattaa miettiä heti alkuun. Mikäli haluat ne pataan kannattaa tutustua Eviran lopettamissääntöihin. Meillä oli hyvä tuuri, että saimme palauttaa kanat takaisin samaan paikkaan, monet kanalat eivät ota niitä enää takaisin, osaksi  tautitartuntariskin takia.

Kesäkanan hinta vaihtelee n. 15- 40€ välillä  iästä ja rodusta riippuen. Oikeasti kai joku munintakanalan kana ei maksaisi montaa euroa, mutta ehkä tuollaiset pienkasvattajien maatiaiskanat ovat tottuneempia ihmisten käsittelyyn.

MISSÄ KANA ASUU? 

Kana tarvitsee suojan auringolta, tuulelta ja sateelta, mutta kopin ei tarvitse olla eristetty. Vanha sanonta sanoo, että kanat pärjäävät kyllä kunhan juomavesi ei jäädy, ja varsinkin maatiaskanat ovat reipasta sorttia.  Meilläkin kanat viihtyivät heinillä vuoratussa kopissan melkein lokakuun puoleenväliin, iltaisin kanojen taaperrettua yöpuulle suljin oven ja kyllä siellä kopissa oli aamulla aina aivan suloisen lämmin. Kanat tykkäävät nukkua orrella. Tuossa meidän versiossa orsi oli jotenkin matalalla ja ne eivät tykänneet siinä olla, mutta mulla oli sitten tarhaan viritettynä luudanvarresta päiväorsi, jossa tykkäsivät istuskella.Tilaa kanat eivät tarvitse paljoa. Virallinen minimi taitaa olla puoli neliötä/kana. Meidän kanamme kävivät nukkumassa koppiosassa 50x63x63, josta oli sitten pääsy munintakoppiin, joka oli 4ox40x40. Se riitti hyvin 4 kanalle.   

Ostimme kanatalon valmiina netistä, niitä oli vähän vaikea löytää vielä viime kesänä kotimaasta, nyt tuossa meidän lähellä olevan Sopurahankin pihasta löytyy 3 eri mallia. Isäni nikkaroi vielä 220x180 ulkotarhan jatkeen. Siinä on myös päällä verkko. Maatiaskanat ovat erinomaisen hyviä lentämään ja tulevat yli kyllä kahdenkin metrin aidasta. Meidän rakennelma oli just sellainen, että saimme sitä pariin mieheen siirrettyä pihallamme uuteen paikkaan, tytöille riitti uutta kuopsutettavaa, eikä meidän nurmikkommekaan tuhoutunut. Siirsimme tarhaa aina 2-5 päivän välein ja samalla sitten haravoin kakatkin kompostiin. Tiedoksi; kana kakkaa tosi paljon.

Munintakopin ja kanalan pohjalla oli kuivaa heinää. Kesällä kopin pohjalla oli turvetta, mutta syksyllä laitoin sinne heinää kanoille pahnoiksi. Lisäksi mulla oli siis se luudanvarsiviritelmäorsi, pesukooli täynnä hiekkaa, jossa kanat kävivät kylvyssä ja ruokinta- ja vesiautomaatti.

Kuumimmilla helteillä ja rankimpina sadeöinä viritin vanhan pressun katoksi tarhaan. Uitettu kana on nimittäin kauhean näköinen.

Tuossa kuvassa näkyy pätkä tuollaista suurta puutarha-aitaverkkoa. Sitä liikuttelemalla sai kanat yksinkin takaisin tarhaan. Tai Urhon ei tarvinnut kuin sanoa kanoille, että nyt kotia, niin ne menivät, mutta meille kaikille se ei ollut aivan yhtä helppoa aina.

MITÄ KANA SYÖ?

Kana syö paljon vihreää, mutta se tarvitsee myös eläinperäistä proteiinia. Varmistaakseni kanojeni monipuolisen ruokinnan, ostin säkin kanarehua, josta 4 kanaa eivät reilussa 4 kuukaudessa ehtineet verottaa puoltakaan. Ruokinta-automaatti sateen suojassa on myös kätevä, tiedät, että kanoilla on aina ruokaa saatavilla. Kanat tykkäävät kyllä kaikenlaisista kotiruuankin tähteistä ja niitä veimme päivittäin, samoin kuin vihreää kasvimaalta. Joskus pengoin niille kastematoja, niistä meinas tulla aivan tappelu.

Kanan maha tarvitsee toimiakseen hiukan karkeaa hiekanjyvää, mutta oletin, että ne sitä saivat tuolta maasta ja kylvyistä. Hyvänmakuiset ja hyväkuoriset kananmunat ovat varmasti paras tae siitä, että ruokinta on kohdillaan.

Raikasta puhdasta vettä tulee kanoilla olla aina saatavilla. Vesi pyssy hieman puhtaampana, jos se ei ole aivan maanrajassa.

MUNINTA

Meillä tuli koko kesän munia 1-4 päivässä useimpina päivinä 2-3, ihan loppusyksystä ei enää ihan joka päivä. Munat olivat hiukan eri värisiä, mutta kaikkien sisällä oli uskomattoman kaunis keltuainen. Runsas vihreän syönti edesauttaa kuulemma intensiivisen keltaista väriä. Ihan välillä vietiin lahjoiksi omia kananmunia, ja se oli meidän mielestä ainakin tosi spesiaali lahja.

Kanat kävivät vuorollaan munintakopissa, joskus siellä oli kaksikin vierekkäin. Elsa alkoi hautomaan heinäkuun välissä ja se oli hiukan rasittavaa, kun tyttöä piti väkisin häätää ihmisten ilmoille (ja että saataisiin munat kerättyä). Elsan äidinrakkaus taisi olla pohjattoman syvää, sillä sehän hautoi ja hautoi kaksi kuukautta

VIRIKKEET

Kana tarvitsee hyvinvointiin siis asumuksen, ruokaa ja vettä sekä oman kanalauman. Se haluaa istuaa orrella, se haluaa kuopsuttaa ja kylpeä hiekka/multakylvyssä. Päästimme kanat aina ulkoilemaan vapaasti pihaamme kun olimme paikalla, vieressä on metsä, että aika hyvin pidimme silmällä, etteivät tytöt karkaa sinne. Kasvimaat ja puskanjuuret olivat lempipaikkoja. Kanoja oli kiva seurata ja niille voisi opettaakin ties mitä, mutta jotenkin se kesä meni vaan niin nopeasti. Ruualla niitä saa houkuteltua melkein mihin tahansa.

Kanat ovat tosi persoonallisia ja oli hieno huomata kuinka pääkanamestarimme Urho oppi ennakoimaan mitä ne kulloinkin aikovat tehdä. Näistäkin kuvista huomaa kuka oli meidän linssilude.

Kesäkanat ovat kiva harrastus ja mahdollista siis hyvinkin pienin resurssein. Lapset oppivat eläimistä ja niiden hoitamisesta, mutta päävastuu on tietenkin aina aikuisella. Totta kai kanat sitovat ja niille täytyy löytyä loman ajaksi hoitaja.

Pitkän haudonnan jälkeen Elsalla alkoi vielä sulkasato ja se oli syksyllä ihan surkean näköinen muiden lihavien kanarouvien keskellä.

Keinuminen oli Maitotytön ja Elsan yhteinen harrastus

Haikea oli se lokakuun ilta kun pakkasimme ystämme Laten, Paten, Äänekkään ja Elsan pahvilaatikkoon ja ajoimme ne takaisin syntymäkotiinsa. Äänekäs protestoi tapansa mukaan, sanoisinko lähes kuin olisi sikaa tapettu.

Mutta nyt on taas kevät!

Kanajuttuja viime vuodelta:

Koko kesä kanoja
Tytöt tykkää

AVOKADOSUKLAALEVITE (on vegaani)

Kaikkeen sitä. Ihminen suklaanhimossaan. Sitä niinkun vainuaa parhaimmat suklaareseptit niin, että päätyy instagrammin kautta lopulta sveitsiläiseen ruokablogiin, jossa valmistetaan viettelevän näköistä VEGAANIA suklaalevitettä yhdistelemällä muutama ainesosa, joista yksi on avokado. Ja jos sveitsiläinen kehuu suklaalevitettä, niin minä kyllä ostan.

Yksi mieleenpainuneimpia lapsuusmuistoja Sveitsistä on sveitsiläinen välipala. Ihanaa rapeakuorista, taikinajuurista maalaisleipää siivu ja siivun päälle taitettiin rivi tai kaksi suklaalevystä. Ai että, mikä energiabuusti. Kokeilkaa vaikka.

Reseptin innosti testaamaan Fanny the Foodie-blogi, eikä ihan vähiten herkullisten kuvien takia. Tai sen tunnelman; kuinka terveellisyyttä uhkuva aamiainen ja samalla ihanan syntisen suklainen. Kadehtien katson aina  toisten trendikkäitä aamiaiskuvia. Miksi omalta pöydältäni ei koskaan löydy smoothie bowlia tai jotakin hedelmillä, pähkinöillä tai marjoilla tuunattua puuroa, vitsi, ei edes ikinä niitä viherpipermehuja. Mun aamiaiset haisee pekonille varmaan viiden kilometrin päähän. Ikävystyttävän vanhanaikaisen perinteistä.

Vaikka en mä kyllä meinaa pekonista luopua. Joskus silti voisi kai tarjota paahtiksen päällä suklaista avokadolevitettä tuoreilla marjoilla tai hedelmillä koristettuna. Pähkinää. Kookoslastuja.

Uuuu....

AVOKADOSUKLAALEVITE

1  täydellisen kypsä avokado 
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 rkl mantelimaitoa
6 pehmeää taatelia, kivi poistettuna

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja surauta tahnaksi. Onnistuu myös sauvasekoittimella. Avokadon tietysti puolitat ja koverrat hedelmälihan pois, ettet nyt aivan kokonaista heitä sinne blenderiin.

Taatelit on niitä hedelmäosastolla pahvirasiassa myytäviä pehmeitä, ei niitä taatelikakun valmistuksessa käytettäviä palikoita.

Sitten vaan tahnaa leivän päälle ja tahnan päälle marjoja, banskua, mangoa, mitä mieli halajaa. Tahna ei ole kovin makeaa vaan oikein suklaisen rikasta, niinpä joku hedelmäsokerinen juttu on omiaan leivän päällä.

Kyllä teidänkin täytyy ostaa tämä. Ihan vaan maun ja tunnelman takia. My five seconds as a maalaishipsteri in the morning.

Huomenna voidaan taas paistaa sitä pekonia.

GOTTHARDS KROG, UUMAJA

Kuva GK nettisivuilta

Gotthards Krog'issa on aivan oma, unenomainen tunnelmansa. Sisustus on runsas, messinkiä ja samettia, menneen ajan fiilistä joka siirtää sinut suoraan jonnekin englantilaisesta laivanvarustamosta kertovaan sarjaan purjelaivojen aikakaudelta(mikä sen nimi oli, jossa oli se partainen laivanvarustaja ja oliko se hänen siskonsa, joka oli businessnainen, Elisabeth?). Kaikki on  toteutettu niin uskomattoman taitavalla silmällä ja loistavalla maulla, sillä jonka ruotsalaiset tuntuvat imeneen jo äidinmaidossaan. Eipä ihme, että Krouvi palkittiin parhaasta ravintolasisustuksesta vuoden 2015 ravintolagaalassa Ruotsissa.

Gotthars Krog toimii aivan upean, sanoisinko suolanmakuisen ylellisen Stora Hotellet'in yhteydessä. Ravintola on saanut nimensä Gotthard Zetterbergiltä, joka kuulluu olleen melkoinen karäktääri ja Storahotellin ensimäinen ravintoloitsija. Nuoruudessaan myös merenkulkija, joka seilasi itse Nordenskjöldin kanssa Grönlantiin 1883.

Pääsin yöpymään hotellissa paluumatkalla Hemavanista ja pongasin ihanan ravintolan alakerrasta, mutta vilkaisu ruokalistaan ja sitten 4 tuntia autossa istuneihin lapsiin sai minut kaitsemaan pesueeni (ihanaan) huoneeseemme ja hain iltaeväät viereiseltä mäkkäriltä. Luulen, että se ei ollut loppupeleissä huono valinta kokonaisuuden huomioon ottaen. Kuukausi reissun jälkeen minulle tuli työmatka Uumajaan ja varasin heti 3 hengen seurueellemme illallispöydän Gotthardista.

Ihan rankan ja pitkän kokouspäivän jälkeen, jonka lounas koostui kokouspöydän hedelmistä, pretzeleistä, juustosta ja kinkusta, oli ihana istua nauttimaan ruuasta. Hämyisässä ravintolassa kamerani ei kyennyt miljöökuviin, jospa vaan uskotte minua, että sisustus on upea. 

Historiallinen rakennus oli aikoinaan yhdistelmä merimieskirkkoa ja hotellia. "Rakennus huokuu historiaa, joten annamme historian tuoda oman mausteensa myös menuumme. Useimmilla listamme annoksilla on tarina kerrottavana ja jokainen tarina  voi muuntua reseptiksi. Luomme oman twistimme klassikkoannoksiin yhdistämällä paikalliset raaka-aineet inspiroituen meristä, satamista ja vieraista kulttuureista." Suunnilleen noin kertovat ravintolan nettisivut. Ja annokset olivat, niinkuin sisustuskin, monikerroksisia ja runsaita, täynnä ihmeteltävää.

MONTPELLIER savustettua juuriselleriä, hapankermaa, mantelia taimenen mätiä, katsuobushia (kuivattua tonnikalaa)

VENETSIA suippokaalta ja karhunlaukkaa, purjoa, mätiä, osterikreemiä, levää

OSAKA pomeloa, inkivääriä, retikkaa, muskottipähkinää, kurkkua mantelelia, friteerattua purjoa, tuoretta tofua...

Alkupala numero II.  RABAT Tartar, couscous, harissa, paahdettuja pistaasipähkinöitä, chermoula, jugurtti, granaattiomenaa....

ROSTOCK Punajuurta ja pitkääpippuria, savustettua kastanjaa, mustakaata, murskattua perunaa, punasipulilientä, paistettua helmikananrintaa ja "slarvsylta", ihan emme tiedä mitä sylttyä se oli, lähinnä muistutti prässättyä (Villisian?)lihaa, mutta pahaa se oli.

SAN DIEGO jalapeñoa, savua, grillattua avokadoa, bartaattipyreetä, frittimaissia, lihalientä ja prässättyä häränposkea

MONACO maa-artisokkaa, kirveliä, kuivattua perunaa, papuja, rakuunaemulsiota, hillottujapikkusipuleita, kermaista meiramilientä ja turskaa

Nää annokset on kuulkaa niin vaikeita, että vaikka mulla on ruokalista tässä, en voi vannoa mikä tämä molempien seuralaisteni jälkkärivalinta oli. Se oli ehkä NAGOYA misojäätelöä, inkivääriä, mikrokakkua, shisoa ja hillottua puolukkaa tai SIMRISHAMN jossa ruusunmarjasorbetti tai ehkä lista oli muuttunut syömisen ja sen tallentamiseni välillä. Joka tapauksessa komponentteja riitti tässäkin annoksessa, eikä ollut kuulemma mitenkään sykähdyttävä.

ALMERIA Crème Brûlée , vaniljaa ja sitrusta

Muutamaa notkahdusta (larvsylta ja tuntematon jälkiruoka) nautimme ruoasta, annoksista riitti syömisen lisäksi myös keskustelua.

Paikan miljöö, palvelu, astiat, ruokalista, ruoat ylipäätään saavat monta plussaa ja tähteä.

Miinukset lähtevät sille, että paikka ei ollut täynnä maanantaina kello 19 eikä se ollut sitä myöskään klo 22 poistuessamme ja olimme varanneet pöydän, silti meidät leidit ohjattiin sohvannurkkaan pikkiriikkiseen pyöreään pöytään (just kokoa wienerkahvila), johon hädin tuskin saimme lautasemme mahdutettua. Ja jossa hankala istua, kaksi sohvalla ja yksi tuolilla. Miksi ihmeessä ei voitu antaa yhtä lukuisista vapaana olevista 4 hengen pöydistä? Tuli vähän sellainen tunne, että luokiteltiinko meidät kastiin öö, tämä tunne voi tietysti olla vain omaa epävarmuutta. Muuten meitä palveltiin miellyttävästi. Pöydästämme näki kylläkin ihanasti suoraan luukulle ja sen takana olevaan upeaan keittiöön, jossa mm, ihania koristekaakeleita. Valitettavasti keittiön yleisilme oli kuitenkin sottainen tai sekava, kaiken maailman jauhopusseja oli tungettu sinne ja tänne. Ja hei, oon mä nähnyt ravintolankeittiöitä, tiedän koska ne näyttää sekaisilta ja koska siltä, että tehdään töitä. Lisäksi luukulla kylmät annokset viimeistellyt ja jälkiruoat rakentanut nuori kokkinainen pisteli aivan häpeämättömästi sormilla suuhunsa varmaan joka kolmannella kerralla kun otti näppeihinsä jotakin. 

Mutta reilusti reilusti siis kuitenkin plussalla. Että suosittelen ehdottomasti jos ja kun löydätte itsenne Uumajasta, joka muuten on aika ihana paikka.