About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

perjantai 4. marraskuuta 2016

KURPITSA-PERUNATORTILLA


Miks aina pitää hurahtaa? Ihastua johonkin raaka-aineeseen ja sitten tehdä siitä koko ajan ruokaa, niin että lopulta tulee melkein kyllästys. Nyt  meidän keittiössä liikutaan jo epäilyttävän lähellä kurpitsa-ähkyn vaaravyöhykettä. Sesonkiajattelussa ehkä parasta onkin se, että vaikka raaka-ainetta tuutataan kuukausi-pari joka tuutista, se usein melkein unohdetaan loppuvuodeksi...ja ensi vuonna maltat tuskin odottaa, että pääset kurpitsa-apajille.



Mä oon sen aikakauden lapsi, että en muista kyllä kurpitsaa syöneeni kun tasan yhdessä muodossa. Kurpitsapikkelsinä. Enkä muuten syö tänäkään päivänä. Siis pikkelsinä. Se jos mikä ansaitsisi varmasti kunnon reseptisession, koska luultavasti kurpitsapikkelssikin on oikeasti hyvää, niin kuin kaikki muutkin kurpitsajutut. Ja muut pikkelöidyt jutut.



Tänään kurpitsa sekaantuu versioon iki-ihanasta espanjalaisklassikosta perunamunakkaasta. Tuli muuten hyvää, Kuumana kylmänä ja haaleena. Isoina slaisseina  salaatin syrjään tai lihankin seuraksi ja miksei tapas tyyliin tikun nokkaan. Helppoa, paitsi, että kurpitsa palaa muuten huomattavan herkästi pannulla, johtuukohan se kokin kömpelyydestä kurpitsan makeudesta?



KURPITSA-PERUNATORTILLA
4:lle, 6:lle tai 20:lle (Pää, lisuke, tapas)

1/2 hokkaido-kurpitsa (n.600g)
2 jättiä rosamundaperunaa
öljyä paistamiseen 
1 dl silputtuja tuoreita yrttejä, yhtä tai kahta; ruohosipuli,persilja, timjami, basilika, korianteri
6 munaa
6 rkl maitoa
suolaa ja pippuria, hiukan muskottipähkinää

Pese peruna ja kurpitsa hyvin, sillä jippii, nyt ei kuorita! Halkaise hokkaido varovasti (kurpitsojen kuori on yleensä niin kova, että joutuu käyttämään valtavasti voimaa ja sekä terävän, että tylsän veitsen kanssa voi herkästi lipsahtaa ja sitten tulee pahaa jälkeä), ja lusikoi siemenet pois. Viipaloi kurpitsanpuolikas noin 3 cm paksuisiin siivuihin ja sitten kukin siivu ohuiksi viipaleiksi (5 mm?). Jokaiseen palaan jää siis hiukan kuorta. Laita pannulle kuumenemaan 2 rkl öljyä ja kuullottele kurpitsansiivuja 5 min., suolaa ja pippuroi, ja nosta pois odottamaan. 

Viipaloi perunat. Isot uuniperunat kannattaa ensin puolittaa ja sitten puoliskot vielä halkaista ja sitten vasta siivuttaa, niin tulee sopivan kokoista. Kuumenna 3 rkl öljyä pannulla ja paista perunoita 10 minuuttia. Suolaa ja pippuroi.

Silppua yrtit ja sekoita ne yhteen kurpitsa- ja perunaviipaleiden kanssa ja laita uuninkestävälle pannulle. Vatkaa munat ja maito (laita muskottipähkinä sekaan) sekaisin ja kaada kasvisten päälle. 20 minuuttia 180 asteesssa tuntui sopivalta ajalta kypsymiseen.

Ja jos oikein villiksi haluaa heittäytyä, niin kerron vaan, että muutama mozzarellan siivu paistamisen loppuvaiheessa sulaa tuohon ihanasti.



torstai 3. marraskuuta 2016

#MEOLLAANFOODLOVER


Nyt olis kyllä kakkukahvien paikka. Uuden  ruokasivuston FOODLOVER:in kunniaksi.

Olen tehnyt suuren osan blogini yhteistöistä Blogiringin kautta. Blogiringistä on aina löytynyt tarvittava tuki ja turva ja kun joku muu on hoitanut puolestani markkinoinnin ja neuvottelut on ollut helppo keskittyä vaan ihan kamppanjoiden ytimeen, herkullisiin resepteihin, mielenkiintoisiin teksteihin ja vetovoimaisiin kuviin.

Blogirinki on lyönyt nyttemmin hynttyyt yhteen toisen suuren blogiportaalin, Indiedays'in kanssa ja nyt katsotaan mitä hienoa tästä syntyy.

Foodlover- sivu kokoaa sinulle helposti seurattavaksi kaikkien meidän yksittäisten blogien postauslinkit yhdelle sivulle. Selaa herkullisia kuvia ja klikkaa itsesi blogien sivuille.

Foodloverin myötä saatat löytää itsellesi ihan uusia, ihanan luettavia blogeja. Kokit ja Potit Hannele keksi huippuidean, esitteli 5 erityisen ihanaa blogia teemalla #meollaanfoodlover ja haastoi heidät ja meidät muutkin esittelemään omat 5 suosikkia.

Vatsasekaisin Kilinkolin on aina uponnut minuun. Jo blogin ihanan rohkea nimi ja siihen liittyvä tarina koukuttaa. Riikan palkitun blogin kuvat ovat aina huippuluokkaa, Riikka on kuvaajana löytänyt oman yksilöllisen tyylinsä. Reseptit ovat selkeitä ja ytimekkäitä. Ja se Riikka sielä blogin takana, se on yks maailman suloisimmista ihmisistä. 

Pata Porisee on huippulaadukas blogi myös, tästä suhteellisen läheltä, Virroilta. Anna-Leenalla on maatilan emäntä ja pyörittää hyväntuulisena lapsiperheen arkea. Oikeesti Anna-Leenan vois istuttaa vaikka mihin hipsterikahvilaan, jossain Euroopan pääkaupungissa, eikä se erottuisi joukosta. Kyllä me osataan täällä mettissäkin. Ihania kuvia myös!

Sweet Food O´Mine- blogia päivitetään myös täältä suunnasta, ihan tuosta meren rannalta. Sari on yksi aikaansaavimpia bloggaajia, joita tiedän. Muutaman viime vuoden aikana Sari on julkaissut varmasti ainakin 5 keittokirjaa (vai enemmän) ja siinä sivussa rakentanut talon ja kasvattanut ihan pieniä lapsia. Mitään näistä ei tehdä vasemmalla kädellä. Blogin videoista välittyy myös upea huumorintaju.

Huumorintajusta puhuen, Ruokahommia- blogin Janna on FB-päivityksistään päätellen ehkä huumorintajuisin ala-asteen ope, jonka tunnen. Ja blogista olen aina tykännyt. Useimmat Jannan resepteistä on juuri niitä, jotka huutaa mulle aina, että tee tätä, tee tätä.

Ja sitten Mansikkamäki. Sanotaan nyt näin, että ihmisellä täytyy olla paikka, missä voi käydä ihailemassa, mihin taitavan ihmisen kädentaidot ja mielikuvitus riittää. Mansikkamäki on juuri sellainen paikka. Terveisiä ja ihailevia huokauksia.

Sanon vaan, että vaikeaa tuolta oli blogeja valita, niin huippuja ja taitavia blogeja on mukana. Mukana on monta, joita voin kutsua ystävikseni, monta joita ihailen suunnattomasti, ja monta joiden puoleen käännyn kun epätoivo tai -tieto yllättää ruuanvalmistuksen saralla.

Ai niin, ja ne kahvit vielä!

Tämän parempaa ei kai oo!



maanantai 31. lokakuuta 2016

VIIKKOMENU 44


Mistäs tämä viikkomenu inspiroituu? Vaikka mistä. On kippoa, on pastaa, on meksikoa tai texmexiä ja mykana myös blogini kaikkien aikojen luetuin resepti. yli 75 000 kertaa. Kohtahan tuo sivunäyttö mittarrikin taitaa olla yli 2 500 000. Kiitos teille!


MAANANTAI :SIKASIENIPASTA

Possunkylkeä, sieniä ja pastaa. Tämän pastan voimalla kyllä jaksaa. Rucolaa pitää olla. Ja parmesania.



Tämä kulho on niin valloittavia makuja ja värejä täynnä, että tiistaikin tuntuu parhaalta päivältä!



KESKIVIIKKO: KANA -ENCHILADAS (SUIZAS) 

Kana- enchiladat saavat edustaa viikon lohturuokaa. Terveisiä Porvooseen!



Viikon teema taitaa ollakin väriterapia!



Ihan ajan hermolla sitten perjantaimätönkin kanssa. Toimiva tämäkin!


LAUANTAI: MAA-ARTISOKKAKEITTO

Lauantain kunniaksi GRW:stä aikoinaan kopioimani resepti, jolle lukijoita ja kurkkauksia riittää aina vaan. Resepti on kyllä kaiken gloriansa ansainnut!



SUNNUNTAI: HIRVIKÄRISTYS

Kauhea kuva v.2010, mutta yksi meidän perheen rakkaimmista ruuista. Hirvikäristys. Just lauantai-iltana Urho12v sanoi että jo 3 päivää on tehnyt mieli perunamuusia ja hirvikäristystä. Asia on korjattavissa. Mumma lupasi laittaa.



VIIKON LEIVONTA: CHILI-KANELIBROWNIES

Chili vaan sopii peppaamaan suklaata. 



VIIKON XTRA: JUUSTOTÄYTTEISET PEKONICHILIT

Nämä chilisormet on sitten addiktiokamaa. Menis kivasti perjantain vain elämää -härkisnachopellin kanssa.


Ja hauska olisi vielä kuulla, mikä sua erityisesti inspiroi tällä viikolla. Inspiraatiota voi olla sekin, että maa-artisokkakeitto vaikkapa saa tekemään jotain muuta lempparisosekeittoa! 

Niinhän se elämä twistaa!

lauantai 29. lokakuuta 2016

COOKIES CREAM BERLIN


Kaikkein parasta on  usein matka (ja sen odotus) päämäärään. Olin enemmän kuin kauan miettinyt berliiniläisessä Cookies Cream-ravintolassa käyntiä ja matka paikan päälle oli, no, melkein kuin pieni seikkailu. Ainakin suuri kontrasti. Melkein paras juttu koko ravintolakäynnissä. Just se yllättävä, odottamaton lisäpuheenaihe, vaikka se nyt meidät saikin valtoihinsa oikeasti ravintolan ulkopulella.
 

Keskellä iltakuhisevaa Berliiniä etsit ylellisen hotellin ja Komische Teaternin välistä kapean kujan, joka vie sokkeloiseen sisäkortteliin, labyranttiin, jossa on kulmaa kulman perään, roskiksia, pimeää, metalliportaita, autiota, melkein halloweenia. Ainut opaste ravintolaan matkan varrella on harvakseltaan tuikahtava suureellisen ruostunut, suoraan draculan linnan kuvauksista hommattu kattokruunu.


Lopulta, melkein jo uskon menettäneenä, ovi ja sen vieressä kyltti.




Meille avataan ovi ja astumme punaisella sametilla verhoiltuun tupakki- (mitä ihmettä?) ja drinkkisalonkiin, josta meidät ohjataan kulkemaan portaat ylös varsinaiseen ravintolaan.


Sitten ollaankin rosoisen intiimissä, yksinkertaisessa ravintolasalissa. Pöydästämme näkyy suoraan keittiöön. Ollaan vähän siinä keskellä salia (minä voitan näköjään aina pöytävarausarpajaisissa...), mutta toisaalta, salin laidoilla olevat pöydät ovat niin vierekkäin, että en ymmärrä kuinka asiakkaat mahtuvat paikoilleen. Hyvin mahtuvat, sillä lähtiessämme ravintola on viimeistä paikkaa myöten täynnä. Mukaan mahtuu myös esim. asiakkaiden mukanaan tuoma suuri pitkäkarvainen koira, joku mustan setterin typpinen tai ehkä belkkari. Mutta aika hienoa tämäkin. Elämää saa olla. Vaikka koira ei siis aiheutakaan mitään häiriötä.


Ravintolassa ei tunnu olevan pulaa farkkuhousuisista, yksilöllisiin mustiin paitoihin pukeutuneista tarjoilijoista ja meitä palveleva pitkä partajooseppi on avulias, asiantunteva, ystävällinen ja sopivan neutraali. Hän antaa meille aikaa tuskailla tilauksen kanssa, mutta odottaa meidän ei tarvitse missään kohtaa.  Tarjoilu onkin tarjoilijoiden rennosta pukeutumisesta huolimatta ihan huippuravintolatasoa. Valkoviini pidetään kylmässä eikä sitä hulautella lasiin niin, että riittää nyt ainakin hetkeksi, samoin toimitaan veden kanssa. Vähän kerrallaan, mutta usein.

Sain  houkuteltua mukaani  kaksi muuta pikaluistelumamageria, Annen ja Katin sekä  Berliinin leirimme tekniikkavalmentajan Annelin. Pieni ylellinen poikkeama leirirutiineihin sallittaneen meille. Käytiinhän me viikon aikana myös 4x Ikean lihapullilla. Ihan vaan tiedoksi, ettei hotellimme ympäristössä todellakaan ollut mitään ravintola tai street food- keskittymää. Onneksi oli edes IKEA. Koska eväämmekin varastettiin hotellin parvekkeelta...
Olin siis päättänyt vierailla jossakin kiinnostavassa ruokakohteessa ja aivan itsekkäistä syistä.

Annelin kanssa söimme 4 ruokalajia, Kati ja Anne 3. Listalta oli aivan vitsin vaikea tehdä valintoja. 

Cookies Cream on siis kasvisravintola, vaikka sitä ei missään erikseen mainosteta. Lista nyt kerta kaikkiaan ei vain sisällä muuta kuin kasviksista valmistettuja annoksia. Ruoka on huolella ja kauniisti valmistettua.


Grillattua purjoa, mustaa seesamia, piparjuurta. Tämä oli upean näköinen sienimetsä!


Oma eka alkuruokani oli selleriuute omena gyozan kera (timjamia,saksanpähkinää, chiliä). Kadehdin
vähän Annelin purjoja, mutta saan onneksi maistaa.



Toisena alkuruokana päädymme kaikki   vuohenjuustoon ja  kurpitsaan. Annoksessa retikkaa ja pihlajanmarjaa. 
 

Anne söi pääruuaksi kuuluisan punajuuriannoksen gnoccheilla. Nuo oliivinmuruset oli ihanan makuisia.



Kaikki muut olimme sitten päätyneet samaan pääruokaan, jossa oli polentaa ja munakoisoa pappadoumin kera. Munakoiso oli mahtavan lihaisa ja täyttäväkin, maut tässäkin annoksessa hyvin pehmeät. Kaikissa annoksissa maistui se kuuluisa bitter, joka tuli pitkään paahdetuista, melkein poltetuista kasviksista (tässä annoksessa se löytyi tuosta vahvasta kastikkeesta). Juttelinkin siitä tarjoilijan kanssa, joka ylpeänä ilmoitti, että juuri se onkin erikoisuutemme ja salaisuutemme. 

Ehkäpä niin, mutta en voinut olla salaa vertaamatta mielessäni paikan ruokia Kööpenhaminan Manfreds'iin. Cookies Creamin annokset olivat omaa luokkaansa taidokkaalta ulkonäöltään, mutta maullisesti rakastin enemmän Manfredsin yksinkertaisempia mutta intensiivisempiä tulkintoja. 


Katin herkkä ja kaunis jälkiruoka yhdisti -kuulemma tosi onnistuneesti- tilliä ja omenaa. Tämä täytyy laittaa korvan taa.


Poltettu (!) ananas ja kookossorbetti oli juuri sitä sopivaa rosoa, jota hieman kaipasin hienostuneisiin annoksiin. Ihan tavallinen mutta ihan hirveän hyvä.


3 ruokalajia maksoi 44€ ja 4 55€. Eli Suomen hinnoissa ei mitenkään hirveän kallis, Saksan ravintolahinnoissa sen sijaan melko kallis. Hyvä vaihtoehto, pöytävaraus pitää tehdä, mutta sen saa ihan hyvin edelliselläkin viikolla. Kasvissyöjälle huippupaikka. Mullakin oli parasta seuraa, kiitos naiset, vaikka tietysti oli vähän paineita, kun minä heidät sinne raahasin. 

Ja niinkuin sanoin, ravintolan metsästys ihan huippu! 

Lisää ravintolasta Alex Niemisen VEGEBLOGISSA, Jauhot Suussa testasi ravintolan jo tuoreeltaan 2011!  VEGE! keittokirjan Alex rankkasi ravintolan Euroopan parhaimmaksi kasvisravintolaksi, tuon jutun siivittämänä minäkin paikalle lähdin. Tästä  huomaa, että ravintolakokemus on aina hyvin intiimi ja yksilöllinen, siihen vaikuttaa moni niin moni asia, välillä tuntuu, että tuulen suuntakin.

torstai 27. lokakuuta 2016

KAIKKI SAMAA HYVÄÄ PATAA


Onneksi on tiskikoneet. Jos jotain inhoan, niin tiskaamista. Sitä ryppyisin sormin kuumassa vedessä altaan pohjalla olevien aterimien haromista. Kaikkea lilluvaa. Kiitos, en halua puhua enempää. En muistella.

Vaikka eihän tiskaamisesta täysin eroon pääse. On padat ja paistinpannut, parhaat veitset, kultareunaiset kupit ja hopeiset aterimet (no uskokoon ken tahtoo…). Siksi toivotan tervetulleeksi aplodien kera jokaisen reseptin jossa ruuanlaitosta selviää yhden astian taktiikalla.



Viimeisimmässä K-Ruoka-lehdessä, jonka saa napattua ostosreissulla kätevästi mukaan, valmistettiin syksyisen juurevaa makkaravuokaa, ja ihan vaan kaikki yhdessä astiassa. Itse asiassa nämä one-pot-ruuat ovat aika rajoituksettomia, kategorian alle pääsevät kaikki reseptit, jotka valmistuvat yhdessä astiassa, olipa kyseessä kattila, pata, vuoka tai vaikka uunipelti. Valmistusajatkin vaihtelevat vajaan 10 minuutin pastasta (kuinka kätevää onkaan lisätä kaikki ainekset kerralla kattilaan ja pum, pastan kypsyttyä sinulla on valmis ateria!) pitkään haudutettaviin patoihin.

Siideripossupadassa kaikki valmistuu samassa padassa ja vaikka se pataruoka onkin, niin ihan arki-illan mentävässä aikataulussa. Kellotin itselleni 45 min. aloituksesta padan pöytään nostoon. Valitsin lihaksi possun ulkofileetä, se kun kypsyy nopeasti ja on myös useimmiten tosi edullista. Kun possunliha uitetaan siiderissä ja mukaan lisätään hiukan dijonia, on maukas liemi valmis. Pataan voisi aivan hyvin lohkoa mukaan myös perunaa, mutta bataatin makeus ja maa-artisokan rehevä pähkinäisyys tekevät padasta vieläkin mielenkiintoisemman. Ja vielä yksi ilosanoma: maa-artisokan poimuista mukulaa ei tarvitse tosiaankaan kuoria, pesu riittää!

Ja nyt ne aplodit:



SIIDERIPOSSUPATA

2 rkl öljyä
170 g pekonia
2 sipulia
600 g sian ulkofileetä
500 g maa-artisokkaa
500 g bataattia
3,3 dl kuivaa omenasiideriä
1 rkl dijon sinappia
4 dl vettä
1 kanaliemifondi
2 laakerinlehteä
5 kokonaista maustepippuria
1 rkl tuoretta timjamia
1 dl kermaa
suolaa ja pippuria

Kuumenna öljy padan pohjalla. Suikaloi pekoni, kuori ja lohko sipuli ja freesaa niitä padassa kunnes pekonit saavat väriä ja sipulit alkavat pehmetä.

Halkaise possun ulkofilee ja leikkaa puolikkaista n. 1,5 cm paksuisia medaljonkeja. Suolaa ja pippuroi palat ja nosta pataan ruskistumaan.

Pese, mutta älä kuori maa-artisokkia, puolita mukulat (tai 4 osaan jos hirveän isoja). Kuori bataatti ja lohko se reiluin kokoisiin, kokonaisten maa-artisokkien kokoisiin paloihin.

Kun possu saa vähän väriä, pyöräytä mukaan juurekset ja possauta pataan siideri, fondi, muut mausteet ja vesi. Lisää vielä kerma. Nosta uuniin 175 asteeseen ilman kantta n. ½ tunniksi ja kunnes juurekset kypsiä.

Tarjoa hyvän leivän, vaikka Pirkka Ciapattan kanssa.


Kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoan kanssa.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

VIIKKOMENU 43




Syysloma takana, kalenterit päivitetty kohti uutta työntäyteistä viikkoa. Jossain vaiheessa pitäisi Maitotytön kavereille pitää pienet Halloween naamiaiset. Vähän luulen, että koska äiti on taas tässä vaiheessa vasta tässä vaiheessa, niin ihan muutamalle.

Ja ruokainspiraatioksi tulevalle viikolle:


Maanantai: Kanaa ja kikherneitä

Alkuviikon proteiinipommilla lähtee viikko kätevästi käyntiin. Olen ihan unohtanut tämän ruuan itsekin.


Tiistai: Chorizo-Valkosipulikeitto

Toivotaan, että tiistai on viikon kylmin päivä. Tämä keitto nimittäin lämmittää ne luut ja ytimetkin!



Keskiviikko: Kasviscouscous

Vielä ehtii mainiosti herkutella syksyn juureksilla, jotka ovat nyt maultaan parhaimmillaan ja hinnaltaan edullisimmillaan. Couscous- pedillä helppo ateria. Kokeile toki myös kvinoasta, ohrasta tai polentasta. 


Torstai : Capunti, suppilovahveroilla ja sinihomejuustolla

Pastan nimi on ehkä vähän outo, mutta teki tämän nyt mistä vaan niin yhdistelmä suppikset ja sinihomejuusto vaan on herkkua.


Perjantai: Paistileipä hirvestä

Jos ei oo hirveä, niin voi tämän päräyttää naudan paahtopaististakin. Joka tapauksessa sopivan rehevää perjantai-illan soffailuun. Tai siis syö tämä ensin pöydässä ettei tuu sotkua...


Lauantai: Karjalanpaisti

Tällä kuvalla ei nyt voiteta mitään herkku-awardia, mutta sen minä vaan sanon, että menee yli käsityskyvyn edelleen, kuinka uuni taikoo lihasta, suolasta, sipulista ja vedestä näin syvänmakuista ruokaa. On se vaan hyvää!! Ja uppoaa syvvään, kuten appi-ukko sanoisi.


Sunnuntai:Vaniljakuha

Jos sitten sunnuntaina jotain arvokkaampaa, niin tämä kuha kyllä lunastaa paikkansa. Vihreä salaatti kylkeen.



Viikon leivonta: Kurpitsasämpylät

Viime viikollakin leivottiin leipää, kun halusin teidän kokeilevan sitä porkkanavoita. Nyt haluan, että humpsautatte kurpitsasoseen mehevöittämään sämpylätaikinan. Ja onhan ne nyt niin söpiksiäkin.


Viikon Xtra: Verenpunainen Halloween-limonaadi punajuuresta

Viikon extraksi oli aivan pakko laittaa tämä punajuurista tehty limonaadi, se on niin ihanan raikasta ja jumalattoman punaista. Samassa linkissä löytyy extran extrana myös ohjeet maailman helpoimpiin leivo-yhdessä-lasten-kanssa(tai paremminkin koristele)- juttuun eli velhon taikasauvoihin. Lapset tykkä ihan sikana! Ja Halloweenina!

Mitäs teillä syödään ensi viikolla?

lauantai 22. lokakuuta 2016

POLENTAPIZZAA SYKSYYN


Polennasta tehdyn pizzapohjan väri on herkullisen syksyisen oranssi. Oikein syyspizza. Ja kun se kerran on tehty polentaryyneistä, niin sehän on myös gluteeniton. Maku on maissisen pähkinäinen. Kaikista parasta polentapizzapohjassa on kuitenkin se, että se on helppo.

Ainakin kutsun 5 minuutin puuron keittoa helpoksi. Sitten vaan levitetään puuro ja jäähdytetään viileässä. Pohja paistetaan ensin valmiiksi uunissa, kun sitä taputtelee muotoonsa öljytyin käsin, niin reunatkin tulevat aidon pizzamaisen rapsakoiksi.


Polentapizza maistuu oikein mainiosti perinteisen tomaattikastikkeen ja juuston kanssa. Maistuu myös valkoisena pizzana smetanan kanssa, omassani korvasin sen maustetulla tuorejuustolla. Eli kaikki käy, mitä keksit. 

Ens kerralla luulen, että paahdan tähän kasviksia päälle; porkkanaa, parsakaalia, punajuurta, sipulia, oi nam!


Vaihtelua pizzapolittiikkaan siis tällä reseptillä, jonka olen julkaissut Apetina-sivustolla.

Lokakuun Tastetwist-kisa starttasi myös puolivälissä kuuta. Osallistuminen on helppoa; julkaiset vain oman reseptisi #tastewist hashtagilla intagrammissa ja laitat suvun ja kaverit äänestämään sitä Apetina-sivustolla. Tai niin minä ainakin tekisin, jos saisin osallistua. Kaksi kertaa palkinto on tullut jo Suomeen! 

Ja sillä välin; Polentapizzaa!



Yhteistyössä Apetina