JUHLAT JÄRJESTYKSEEN!

Huomasin, että oon aikamoinen juhlanjärjestämisexpertti. Pursuan kaikenmoista hiljaista tietoa, jota olen imenyt itseeni aivan pikkulikasta. Lapsuudessa Oravan mummolassa, kun suku oli suuri ja ylioppilasjuhliin kutsuttiin kaikki kyläläisetkin (tai itseasiassa, silloin  tarvinnut ketään erikseen pyydellä) ja se jakkaroiden ja penkkien levittely pitkin tupaa ja kamareita ja niiden ihanien voileipätarjoilujen valmistaminen oli aivan luonnollista puuhaa, sen ikeen alle ei vaivuttu eikä sitä liikaa stressattu. Se vaan tehtiin. Mä luulen, että sieltä juontaa jo juurensa se mun perusasenne, etten tunne minkäänlaista pelkoa suurempienkaan juhlien järjestelystä.

Juhlatraditiot kuitenkin muuttuvat, tavat ja tarjoilut, juhlan aiheetkin. On aivan ihanaa, että nykyään pidetään kolmi- ja nelikymppisiä kaikkien viiskymppisten (ja 60 ja 75 ja 80 jne) lisäksi. Ja pitää muistaa, että mun juhlat on aina mun näköiset ja - tyyliset. Panostan yleensä, sattuneesta syystä, ruokatarjoiluun, kun joku muu panostaa johonkin aivan muuhun. Ja se on aivan OK, niin sen pitääkin olla. Omat juhlani taipuvat paisumaan koossa (häät 270 henkeä, Urhon rippijuhlat 140 henkeä omat 50 saman verran jne) ja silti tykkään tarjota kaikille kunnon ruokaa.

Oman perheen juhlien lisäksi oon saanut olla mukana järjestämässä kavereiden synttäreitä, YO-juhlia, rippijuhlia, risitiäisiä ja häitä. Ravintolatyössäkin on tullut häärittyä erilaisissa juhlissa. Kyllä tykkään siitä hommasta. Ja sitten joskus kun olen ihan vaan vierasvieras, niin se tuntuu ihanalta ylellisyydeltä (ja joskus tosi vaikealta, ettei ryntää keittiöön apuihin).

Mua pyydettiin tekemään lehtiin juttu, mitä asioita olisi hyvä ottaa huomioon juhlajärjestelyissä. Elämäni vaikein juttu! Ensimmäisen luonnoksen jälkeen, johon olin vähän kerännyt karkeasti tärkeimpiä kohtia, mulla oli tuplamäärätekstiä lopulliseen merkkimäärään nähden. (Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi painetut ja verkkojulkaisut)

Ehkäpä jotakin ajatuksia sain tuotua  esiin, toivotaan, että joku saa jutusta jonkinlaista tukea ja johdatusta, paineita toivottavasti ei kukaan!

Sillä juhlien järjestäminen, jos mikä, on iloinen asia.  Toivon kaikille hyvin sujuvia juhlia, kommelluksiakin on mukava muistella jälkeenpäin.

Jos yhden perinnön saan jättää, joka on hyvin ajankohtainen tänä päivänä ja kaipaa kiireellistä päivitystä ja asennemuutosta (ja saa ison joukon ainakin eteläpohjalaisia emäntiä barrikadeille) se olisi vanhan sanonnan hylkäys.

Mikään ei saa sitten loppua kesken. 

Unohtakaa nyt tämä jo hyvät ihmiset. Ruokatarjoilun pystyy laskemaan etukäteen aika tarkasti. Otetaan esimerkki helpommasta päästä: Täytekakun menekki lasketaan munien avulla, munien määränhän suhteutetaan muut käytettävät aineet (maailman helpoin täytekakkupohjahan on yhtä paljon munia, sokeria ja jauhoja). 1 munasta riittää kolmelle hengelle, vähän pyöristäen, eli 6 munan kakku 6x3 = 18 eli yleensä lasketaan  että 20 hengelle (anteeksi tämä vallaton laskentatyyli). Jos siis sulla on tulossa n. 80 henkeä juhliin, pärjäät takuuvarmasti neljällä kuuden munan kakulla.  Usein kuitenkin, meilläpäin, tehdään varuuksi viisi ellei kuusi kakkua, ettei vaan lopu kesken.

Ja siinäpä sulla on sitten juhlien päätyttyä vielä 2 tuliterää kakkua, joista vielä voisi syödä 40 henkeä. Ja luulen, että on myös räppeitä edellisistä kakuista.

Juhlien ruokahävikkiin voisi siis kiinnittää paljon enemmän huomiota. 

Kukaan ei kuitenkaan määräänsä enempää syö.

Ja mitä sitten jos joku laji syödään loppuun?

Juuri niin, ei yhtään mitään.

Jatketaan muilla lajeilla ja tuskin kukaan edes huomaa, että se lohivoileipäkakku tai makaroonisalaatti tai kinkkupiirakka loppui. Kun on muutakin.

Ja se emännän ilo kun juhlien tarjottavat ovat olleet hyvin mitoitetut, eikä tähteillä tarvitse täyttää jääkaappia ja pakastinta.

Koska savustettu lammas ei parane pakkasessa. Just saying.

 

HOTELLEISTA JA VARSINKIN HOTELLIAAMIAISISTA

 

Vuotta on takana vasta kaksi ensimmäistä kuukautta ja olen ehtinyt viettää jo 8 yötä hotellissa! Miten näin on päässyt käymään?

En hirveästi matkustele työni vuoksi, ainakaan tällä erää, ja kaikki nämä yöpymiset ovatkin liittyneet pikaluistelukisoihin ympäri Suomen. Tänä kautena kisoja on ollut enemmän muilla paikkakunnilla kun saatiin vuosien jälkeen kisat myös Kuopiossa ja Jyväskylässä. Kahdesti kisat olivat kaksipäiväiset, joten yövyimme myös 2 yötä. Suomessa välimatkat ovat kohtuullisen pitkiä ja ajokelit talvisin saattavat olla aika yllätyksellisiä, eikä viiden tunnin automatkan päälle starttiviivalle asettunut ole kyllä parhaassa vireessä. Siksi mieluummin saavumme rauhassa edellisiltana. Lisäksi, kannatan intohimoisesti aina junakyytejä, ja niin Helsinkiin, Poriin kuin Jyväskyläänkin olemme siirtyneet raiteita pitkin.

Siellä täällä olen napsinut kännykkäkuvia, mutta en kovin ahkerasti. Olkoon ne jutun kuvituksena.

Hotellin valinnassa tärkeimpiä ovat sijainti ja hinta. Siksi puolet öistä on Scandic hotelleissa (jäsenkortti) ja Sokostakin on tullut käytettyä samasta syystä. Toki noiden isojen ketjujen hotelleihin liitän myös jonkinmoisen taatun peruslaadun.

Olemme yöpyneet siis ihan perushotelleissa

• Sokos Hotel Tripla
• Scandic Pori
• Kylpylähotelli Rauhanlahti
• Sokos Hotel Puijonsarvi (2 yötä)
• Scandic Jyväskylä City
• Scandic Pasila (2 yötä)

Ja alustuksena on vielä sanottava, että nämä ovat mun omia näkemyksiä, eikä kaikki pidä samoja asioita tärkeinä.

Mutta noin yleisesti, rakastan hotelleja ja nämä kisareissut ovat olleet myös ihania irtiottoja arjesta, minilomia ja laatuaikaa lasten kanssa, puolet Urhon, puolet Maitotytön kanssa. On aina jännittävä avata ensimmäistä kertaa hotellihuoneen ovi ja nähdä puhdas, pedattu huone. 

Ihana on myös pujahtaa raikkaiden lakanoiden väliin.Viime reissulla mentiin Urkin kanssa nukkumaan eka iltana kympiltä ja toisena ysiltä ja posoteltiin 8:30 asti. Oli ehkä tarvetta noille unille.  Ihana on kyllä myös viettää hotelliyö aivan yksin.Olkoonkin, että tuollaisilla työreissuilla usein saapuu myöhään ja väsyneenä ja herätys on tosi aikaisin.

Useamman kerran woltattiin pizzat huoneisiin, ravintolat kun menivät välillä niin varhain kiinni. Mutta ihana picnicfiilis siinäkin.

Tässä jutussa aion nyt kyllä sekä simppailla että kehua. Olisi kiva kuulla myös sun hotelliajatuksia.

Huoneista

Siisti huone on kaiken a ja o. Ja yleensä huoneet ovatkin siistejä, samoin nämä, Rauhanlahden ysärimeininkiä lukuunottamatta, ovat olleet hiljattain remontteerattuja tai kohtuu uusia. Pasila, esimerkiksi, on kokenut melkoisen muodonmuutoksen viihtyisäksi ja valoisaksi, muistikuvieni pimeästä ja ahtaasta hotellista. Tripla uusimpana oli todella ihana ja avara ja näköalat upeat.  Kylpyhuoneen sisustus ja taso antaa helposti huoneelle ylellisen leiman, jos se on tarkkaan harkittu.Vedenkeitin on ihanaa plussaa, silityslauta ja -rauta tuntuu löytyvän kaikkialta. Nykyään alan tarkistaa myös löytyykö Chromecaster. Lasten kanssa plussaa on uima-allas, vaikkei nyt kyllä näistä ehditty saunoa kuin Rauhanlahdessa.

Palvelu

Palvelu on ollut kaikkialla hyvää, vaikka se koronarajoitteiden takia onkin ollut vähän rajoittunutta. Pitää erikseen varata saunavuoroa, varata aamiaisaikaa yms... itse ilahduin Pasilassa kun tajusin, että he eivät kysyneet halusinko välisiivouksen (no eikös se vähän kuulu hotellielämään) vaan sängyt oli päivän aikaan käyty petaamassa. 

Sänky

Olen tosi hyvä nukkumaan, enkä yleensä minkäänlaisesta sängystä nouse kipeänä ylös. Oma suosikkini on kovahko sängy matalalla tyynyllä. Muutaman kerran on sattunut huono tyynysesonki, vaikka osassa on valittavana useampikin tyyny. Ilmeisesti useammin ja useammin huoneisiin laitetaan leveä parisänky, se on ihana! Jos Maitotyttö haluaa nukkua äitin kainalossa, ei tarvitse pelätä löytyvänsä lattialta sänkyjen välistä.

Lakanat on tosi tärkeät. Paksut ja luonnonmateriaalia. Nyt olen  huomannut olevani jonkin verran prinsessa ja herne tyyppiä. Herneitä ei ole kyllä vielä sängystä löytynyt, mutta nykyään tuntuu hitti olevan nesteen läpäisemättömät patjansuojukset. Ymmärrän kyllä yskän, mutta silti ne ovat minusta inhottavia. Eivät toki aivan sairaalan muovien veroisia, mutta kyllä mä tunnen ja aistin sen hitsin vinyylin siellä alla. Enkä tykkää.

Aamupala

Tästähän mun oikeasti piti puhua ja mulla on ihan liikaa sanomista:

Miinukset ja plussat sulassa sekamelskassa

• Miksi ihmeessä, aikalailla poikkeuksetta, aamiaisilla on joka hotellissa sama (ja siis täysin sama tuote) kun tulee leikkeleisiin ja juustoihin?
• Miksi sama pätee paistovalmiiseen leipävalikoimaan? Missä paikalliset leivät?
• Upeaa oli kun pöydässä oli "Marian leipomat sämpylät ", vaikka.

• Leivän leikkauspiste on viehättävä ajatus, mutta kerää ruuhkaa ja kannikoita. Oli tosi virkistävää kun yhdessä hotellissa oli nuo paistovalmiit siivutettu valmiiksi nätisti koriin, siitä oli ihana ja hygieenistä ottaa.
• On tosi kiva trendi, kun tarjottavia ripotellaan sinne tänne, eikä kaikki oli yhden linjaston  varrella tai ahtaassa välikössä. Innovatiiviset ja erilaiset ratkaisut tarjoilussa, padat, kipot ja tarjottimet houkuttelevat huomattavasti enemmän kuin  perus GN-pakit.

• Paikallisia ruokatuotteita tuomaan väriä ja eloa valikoimaan, kivoja kylttejä niistä kertomaan.
• Tarpeeksi henkilökuntaa aamiaiselle. Mikään ei harmita ja yökötä niin kuin täynnä astioita seilaavat pöydät etsiessäsi omaa siistiä nurkkaa.  Tämä oli kyllä aikaisempaa paremmin mielestäni hallussa. Vain yhdessä hotellissa kokkipoikaraukka yritti pitää huolta sekä tarjoiluista, että asiakaspaikoista yksin....

• Hävikki ajattelu on tullut myös aamiaiselle. Kuulin asiakkaan valittavan kun näkemiään laskiaispullia ei ollutkaan riittävästi tarjolla ja oli juuri ennättänyt mainostaa lapsille. Tämä on kyllä ymmärrettävää, mutta pöytään voisi tuoda enemmänkin ylijäämä extroja, ja nämä laskiaispullatkin olivat juuri sellainen. Että ei koskaan kohdillaan.
• Meillä on ollut hauskoja kädenvääntöjä pekonista: Scandicin pekoni on nykyään lähes kinkkumaista, Sokoksella on enemmän se perinteisempi. Että tiedoksi vaan,  tiedän, että hotellivaraus on perustunut myös pekonin laatuun.
• Teekannut ovat ihana lisä.
• Ja ne lautaset. Miten ihana on käyttää reilunkoista lautasta teeasetin sijaan!
• Ja miksi, oi miksi Sokos olet jättänyt pavut pois?
• Ihana pieni juttu, ja just tällaisilla jutuilla saadaan sitä persoonallista otetta, oli kun yhdessä hotellissa munakokkelin vieressä oli pienet kulhot pekonimurua ja viipaloitua kevätsipulia.

Mun tyypillinen aamiainen sisältää siis teetä ja tuoremehua, ehkä smoothia, jos on. Puurot, jugurtit, croissantit yms jää syömättä. Kasaan mielelläni lautasen, joka muistuttaa englantilaista aamiaista, eli kokkelia, pekonia, papuja, tomaatit ja sienet ovat todellista bonusta.Nakit ja makkarat ei. Sitten sitä tuoretta leipää, juustolla ja leikkeleillä ja taas pekonilla. Lopuksi yritän ottaa jotain hedelmää, kun kaikki mielestäni tarkkailevat kuinka epäterveellisesti syön....

Aamiaishaaveita

• Monipuolinen ja laadukas valikoima, ei tarvitse olla suuri, mutta jotakin omaa ja erilaista. Muistiin on jäänyt esim. Porvoossa Pariisin Villessä oli ihanaa peltilpiirakkaa (lähituottajien raaka-aineista) ja saman kaupungin RUNOssa tomaatit tarjoiltiin mozzarellan kanssa marinoituna. Myös Tukkilan B&B tilalla oli ihana pieni,  mutta rakkaudella valmistettu aamiaismenu 
• Tuskin uskallan haaveilla kokista, joka paistaa aamiaismunasi kuten haluat.
• Tai pöytiintarjoillusta kahvista/teestä...

Jotenkin pitäisi vielä rohkeammin irrottautua tuosta geneerisestä aamiaisbulkista, sitä toivon.

Ja vaikka valitsenkin perushintaisen ketjuhotellin, väitän silti, että asiakkailla on aina pieni odotus ja usko saavansa  jotakin extraa. Hotelliyö on aina tai ainakin sen soisi olevan, vähän edes lux. Muutenhan vois mennä kaverin sohvalle yöksi (Kiitos Virpi, kyllä sitäkin on kulutettu! Ja sekin on kyllä aina lux. Yleensä siihen kuuluu jopa kampaamopalvelut aamulla....).

LASKIAISEN RESEPTIT: MAKEAT HERKUT JA KUUMAT KEITOT

Aurinko paistaa, hanget hohtaa ja hiihtolomakauden aloitus kurkkaa nurkan takana. Ennätysluminen talvi ja Pekingin talviolympialaisten hiihtomenestys on virittänyt tavallisen tallaajankin hiihtohalut huippuunsa. Laskiaissunnuntaita vietetään 27.2 ja laskiaistiistain pitkät pellavat lasketellaan viikolla 9, joka on meidän hiihtomaviikko, 1.3.

Näitä talven huippuhetkiä enteillen laadin Lännen Medialle ajankohtaisen ruoka-aukeaman, jota julkaistaan eri sanomalehdissä (Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi).

Tässä vinkit näistä herkuista tänne omaankin blogiin. Sitä mieltä olen, että perinteisiä herkkuja, laskiaispullaa ja pannareita täytyy ainakin olla, jos klassikkoon haluaa vaihtelua, voi kokeilla uusia versioita.

Hyvä kuuma keitto maistuu ulkoilun jälkeen. Ehkä paremmalta kuin mikään muu.

 

 

Tuonne hillo- ja nutellahyllyille on ilmestynyt jos jonkinmoista makiaa uutuuslevitettä. Biscoff-tahna on näistä yksi. Se on sellainen  paahdetun kinuskin tai wilhelmiinakeksin makuinen levite. Siitä sai mahtavan täytteen laskiaispulliin. Tervetullutta niille, jotka ei siedä mantelimassaa tai ovat totaalisen kyllästyneitä hilloon.

Hillot voi sitten säästää minipannareihin, joiden uusi muoto syntyy muffinipellin avulla. Hillot ja kermat pysyvät ihanasti kuppimaisten pannarien sisällä.

Itse lukeudun niihin, jotka rakastaa mantelia. Sen takia mantelisarvetkin maistuvat piirun verran paremmilta kuin pelkät tavalliset. Nämä sarvet valmistettiin siitä aukirullattavasta valmistaikinasta, joten valmistus vaikka aamiaisen makeaksi palaksi käy sutjakkaasti.

Innostuin myös tuomaan laskiaispullamakuja raakaleivontaan. Jostain syystä raakaleivonta on kuulostanut jonkin verran työläältä aina, mutta sitähän se ei ole. Nämä kardemumman makuiset pienet raakapullat on niin helppoja valmistaa, että homma sujuu vaikka lasten kanssa yhdessä.

Jos mikä keitoista kuuluu laskiaiseen, niin se on kyllä hernekeitto! Olen tosissani sitä mieltä, että purkkihernekeitto on  Suomen paras valmisruoka. Ja miksikö, koska se maistuu hernekeitolta, ei teolliselta. Hyvillä mielin vetelen siis purkkihernaria vatsaani, mutta annas olla kun sen hernekeiton valmistaa alusta asti kuivattuja herneitä liottamalla ja palvatusta sianpotkasta. Eihän voi parempaa olla!

Laivatyöaikoina opin lisäämään keiton päälle raa'an sipulin, ja sepäs vasta onkin herkkua ja tuo vähän rouskuakin muuten niin pehmeän koostumuksiseen ruokaan.

Hernekeitto on helppo valmistaa myös kasvisversiona. Senkin pidän aika simppelinä. Lihan sijaan herneitten kaveriksi pääsee porkkana ja sipuli ja maku on tutun hernekeittoinen. Mutta sitten kun halutaan irroitella  niin hernekeitto valmistuukin kikherneistä, pienellä linssilisäyksellä ja lähi-idän maustein.Kaunis keltainen väri keittoon tulee yhdistelmästä punaiset linssit ja porkkana.  Kyllä on hyvää!

Jos hernekeitto pitääkin miehen ladulla, niin gulassikeitto vie minut aina suoraan aurinkoisille alpeille ja mutkamäkeen. Välillä on aivan hämmentävää lusikoida kotoista gulassikeittoa ja ihmetellä, kuinka tämä voikin maistua näin oikealta. Jauheliha ei ole se perinteisin gulassikeiton raaka-aine, mutta nopeuttaa valmistusta ja suomalaiselle tuttuna raaka-aineena maistuu myös Eino Ennakkoluuloiselle.

Jostain syystä hän on aika usein nähty vieras ruokapöydässämme...

Mutta, jos lopetan tämän vähän sillälailla urheilijafiiliksin, että näihin kuviin ja tunnelmiin!Nauttikaa Suomen talvesta. Vielä ei kuulu olla kevät, nyt on talvi. Ihana talvi!

LEIPÄJUTTUJA

 

Kyllä se on leipä. Resepteistä rakkain ja tarjottavista tutuin ja turvallisin. Aterian täydentäjänä tai  yhtenä pääruoka-aineena, aina yhtä rakas. Olen ihan hulluna leipään. Maukas ja hapan ruisleipä on osa identiteettiäni, mutta en kyllä vastusta rapeakuorista, sisältä pilvenpehmeää valkoistakaan. Jokaiselle leivälle on aikansa ja paikkansa.

Tykkään valtavasti thairuuasta, mutta sydämeni itkee hirveästi leivätöntä pöytää. Skandinaavi ja eurooppolainen keittiö esittelee jo melkoisen leipärepertuaarin, puhumattakaan intialaisesta valikoimasta. Ja kyllä, lasken latinalaisen keittiön tortillatkin leiväksi. Olen hirviän avarakatseinen.

Leipärakkaudesta huolimatta olen kunnostautunut varsinaisena leipäjuuren tappajana (toinen murhanhimonkohteeni on huonekasvit). Unelma elää, mutten varsinaisesti koskaan ole päässyt sellaiseen juurileivontaflowhun. Sitä odotellessa voin harjoitella juuretonta leivän leipomista. 

Tänään on tuottamaani Lännen Median sisältöä taas useissa lehdissä(Turun Sanomat (Turku), Kaleva (Oulu), Ilkka-Pohjalainen (Seinäjoki/Vaasa), Lapin Kansa (Rovaniemi), Hämeen Sanomat (Hämeenlinna), Keskipohjanmaa (Kokkola), Kainuun Sanomat (Kajaani), Länsi-Suomi (Rauma) ja Forssan Lehti (Forssa). Otsikoin jutun Leipää, leipää, enemmän leipää, se varmaankin kertoo jo kaiken olennaisen. Toivottavasti innostut kokeilemaan jotain resepteistä.

Laitan vielä tähän huomion, että jos vaihtelet jauholajeja keskenään (enemmän kuin sallittua soveltaa), muistathan, ettei eri laadut mene yksi yhteen. Jos korvaat vaikka 1 dl tavallista vehnäjauhoa speltillä tms, tulee taikinasta turhan tiukka, koska speltti kaipaa enemmän nestettä, jne. Yksi poikkeus eli hiivaleipäjauho ja vehnäjauho ovat korvattavissa 1:1 toistensa kanssa.

Pehmeät ruisruudut on kiva resepti. Se on sämpylämäisen pehmeä, silti selvästi rukiinen ja taikina painellaan vaan uunipellille. Mulle tulee tästä leivästä muistot sekareikäleivästä.

- Eikoo pahtoleipää? on meidän lasten yleisin leipäaiheinen kysymys. No kyllä sitä pakkaa aina olemaan, se säilyy hyvin ja paahtimen kautta tuntuu aina tuoreelta. Oiva perusta myös kaikille lämppäreille ja kerrosleiville.

Ei sen teko oo vaikeaa itsekään, tulee ihan Ankkalinna - fiilis kun se kohoaa hienosti yli vuoan reunojen. Muista antaa leivälle aina aikaa kohota. Silloin kehittyy niin tekstuuri kuin makukin. Tässä leivässä on revitelty hieman siemenillä ja kaurahiutaleilla, oisko se jotenkin terveellisempää?

Nuo ihanat kuplat tässä mun helpossa artesaanileivässä kielivät pitkästä kohotuksesta. Tämän leivän teossa on vain vettä, suolaa, jauhoja ja hiivaa. Niinkin yksinkertaista voi leipä (ja elämä) olla.

Kakkosjutussa jaan pari leipäistä ruokaa. Fattoush-salaatti tulee Lähi-idästä ja featuroi rapeaksi paistettuja pitakolmioita, mielellään ihanan happaman sitruunaisella sumakilla maustettuna. Ihan parasta nojatulimatkailua muuten, valmistaa ja syödä tämmöinen täällä talvituiskujen keskellä.

Isohoo ihastui leipämuruspagettiin. Siinä vasta simppelin maukas resepti.

Molemmat näistä ruuista kelpuuttavat raaka-aineekseen myös muutaman päivän vanhan leivän, mikä suureksi bonukseksi laskettakoon.

Ei sitten muuta kuin kädet taikinaan!

TOP 10 SUOSITUIMMAT RESEPTIT 2021

 

Vuosi sitten tein ensimmäisen kerran koontipostauksen kyseisen vuoden aikana julkaistuista, eniten luetuista resepteistäni. Se oli mielenkiintoinen katsaus ihan itsellekkin, mutta tuntui kiinnostavan myös muita, sillä itse asiassa se ylsi viime vuoden tilastossa sijalle 3. Jätän sen nyt kuitenkin pois listauksesta ja keskityn resepteihin, jotka olivat lukijoiden suosikkeja viime vuoden postauksista. 

1. Marry Me! -kana

Yksi oli ylitse muiden. Tämä Maikkarin uutisissakin palstatilaa saanut resepti on hypensä ansainnut. Se on nimittäin yksinkertainen ja helppo valmistaa, silti täynnä makua, sitä kielen mennessään vievää sorttia. Ja valmistuu alta 10 minuutin. Jos ei siis tämä  resepti ole vielä ehtinyt koekeittiöösi, ehdotan, että otat sen vieraaksi teidän ruokapöytäänne pikimmiten. Uskallan väittää, että pyydät toistekkin.

2. Vanha kunnon pyttipannu

Sitä etsii niin kiihkeästi uutta ja erilaista kokeiltavaa, ettei huomakkaan kuinka joku herkullinen klassikko on jäänyt postaamatta. Just sellainen, joka maistuu itselle joka ikinen kerta kun sen kotona rakkaudella tekee. Ja sitten sitä erehtyy luulemaan, että ketä sitä nyt kiinnostais perus makaroonilaatikko-, nakkikeitto, makaroonisalaatti - tai lättyrespti. VÄÄRIN! Perusreseptit on aina kaikkein googlatuimpia, kaikesta huolimatta. Tämäkin resepti oli sellainen, että otin vaan muutaman kuvan varuulta kun tein pyttäriä omassa arjessa. Olin ihan, että en taida postata, eihän tällä oo mitään arvoa, KAIKKI onnistuu pyttärissä. Niin se vaan on, ettei pidä olettaa toisten puolesta.

3. Ihan vaan kaalikeitto

Tämä  resepti menee varmasti samaan kastiin edellisen kanssa. Herkullista, edullista ja perinteikästä arkiruokaa. Syksyn kaalisesongin lisäksi aivan huippua näin keskitalvellakin.

4. Wonton-keitto

Miksi maailmassa on niin paljon ihania ruokia syötäväksi? Tämän keiton näpräämisestäkin on kulunut aivan liian pitkä aika. Eikun uusintaan.

5. Espanjalainen tomaattileipä

Elämän yksinkertaisia nautintoja, muutama priima raaka-aine ja ikiaikainen resepti. Lievitystä kaukokaipuuseen ja vaihtelua leivän tarjoilutapaan.

6. Ketoon: Aamiaiselle!

Viime keväänä  ketoiltiin tiukan ankarasti Fitfarmin ketokuurilla. Parin kuukauden aikana lähtikin hämmentävät 10 kiloa. Tämä syksy on tuonut vähän takapakkia, kun oli tuo pitkä onnettomuus saikku ja näköjään reseptinä koronaselviytymiseen onkin ollut sipsit ja cola...

Ketoon- sarjan postaukset olivat kaikki tyynni suosittuja, ja vaikka vain kaksi on tässä 10-sarjassa, siinä ne muut kärkkyvät heti hollilla. Jos ketoilu kiinnostaa, niin kokemuksia, ideoita ja reseptejä löytyy Ketoon!- postauksistani.

Aamiaisvinkkien kuvat näyttävät sen verran herkullisilta, että kyllähän noita voisi taas syödä.

7. Pääsiäispöydän makeat herkut

Teen kuukausittain ruokasivuston Lännen Median julkaisemiin sanomalehtiin ja olen niistä tosi ylpeä, kuvat ja teksti Nanna Rintala.

Tapaan kerätä blogiini kuvakoosteteaserin resepteistä ja näitä pääsiäisherkkuja  on käyty katsomassa eniten, ja onko tuo ihme, niin herkullinen on esimerkiksi tämä kuvan tyylikäs porkkanajuustokakkuhybridi.

8. Ketoon, ketoon baby ketoon!

Toiseksi suosituin ketopostaukseni. Aika kivaa kun olen jaksanut raportoida näin tarkasti.

9. Helpot suolarouskut Marttojen tapaan

Syksyllä tuli sienestettyä kerrankin oikein urakalla, sujuu se homma yhdelläkin kädellä, kun vaan on aikaa. Metsät tarjosivat kyllä parastaan, löysin omilta hoodeiltakin monta sientä, johon en aiemmin törmännyt. Tai ainakaan tunnistanut.

Rouskut olen nyt pari vuotta laittanut suolaliemeen Marttojen ohjeella, joka on minusta ihan paras. Hyvin säilyy, mutta sienet ovat käyttövälmiita ihan huuhtelulla, ei tarvitse liotella kuten perus tönkkösuolattuja.

Ja mikä ihana sienisalaatti näistä tuleekaan!

10. Tattisipsit, parhaat sipsit

Hyvän sienivuoden kruunasivat ihanat, uudet sienireseptit. Tattisipsit taisi nousta jonkinmoiseksi hitiksi ja ymmärrän kyllä miksi. Uskaltaisiko sitä toivoa tänäkin vuonna näin hurmaavaa sienisatoa, tatteja oli paljon, ne olivat suuri ja järjestään käsittämättömän puhtaita. Mikäs siinä oli sipsejä veistellä!

Omaksi sienireseptisuosikikseni nousee kuitenkin Nyhtötatti ja sen voin nimetä myös koko vuoden resepteistä ehdottomaksi suosikikseni.

Toivon itselleni vilkasta postausvuotta, paljon ihania, onnistuneita reseptikokeiluja teille jaettavaksi. Joulukalenterini 2021 taisi kosahtaa kiville viimeisellä viikolla, ei vaan enää tunnit riittäneet vuorokaudessa, kun kaikkien joulu- ja työkiireiden lisäksi saimme vielä chileläisiä vieraita 4 päiväksi joulunalusviikolla.

Viime vuoden malliin, tässä vielä vuoden top 3 reseptit kaikista resepteitäni viime vuodelta ja koko blogini ajalta:

Vuosi 2021/ kaikki reseptit:

1. Paella

2. Kinkku-makaronisalaatti

3. Satavarma hirven routapaisti 

Paella syrjäytti routapaistin kärjestä ja kinkku-makaronisalaatti tuli listalle uutena, pudottaen vaaleaorakkaan pois.

12 vuoden ajalta TOP 3:

1. Paella

2. Satavarma hirven routapaisti

3. Ihaninta lammasta - nyhtölammas

Koko ajalta säilyy viime vuoden trio muuttumattomana.

OLIPA KERRAN JOULU: PIKKUJOULU RAVINTOLA C:SSÄ

 

LUUKKU 16

Avaan nyt eilisen luukun, koska eilen oli pikkujoulu, josta nyt kerron. 

Työporukan pikkujoulukohteeksi valikoitui Tampere ja siellä Ravintola C, jonne jo pitkään tehnyt mieli. Kävimme alkuun Milavidan museossa tutustumassa 1800-luvun kosmpoliittien joulunviettoon ja kävelimme sieltä joulutorin ja kauniisti valaistin Tampereen halki  ravintolaan illalliselle.

En aio käydä ruokia pala palalta läpi, lukuisten komponenttien kanssa  olisi pitänyt muistikirjaa.Mutta nauttikaa kuvakavalkaadista.

Keittiön tervehdystriossa maistui mm. ankkatartartar ja Pyhäjärven made.

Herkullista leipää piti ja sai santsata. Ruisleivän juuri on Maija Silvennoisen vanhasta sukujuuresta, josta palan ravintola sai avautuessaan. Myös nimellä "vain patonkia" markkinoitu vaalea leipä oli huippu, ihana hapanjuuren maku.

Tämä rapuvanukas Näsijärven muikun mädillä oli yksi illan kauneimmista. Annokset toi pöytään nuori, supliikki kokkiherra, jonka kädet oli pakko ikuistaa aloituskuvaan, niin mukavan rennosti hän nojaili aina leikkuulautaan annokset esitellessään. Kotimaisia raaka-aineita on käytetty annoksissa hienosti hyväksi, kuten myös luonnonantimia; kuusta, mäntyä, voikukkaa, mesiangervoa, pihlajanmarjaa, joitain mainitakseni. Tämänkin annoksessa oli käytetty Garum- kastiketta (vanha roomalainen fermentoitu kalakastike) ja saimme hienon selvityksen sen historiasta ja heidän  valmistustavastaan. Myös monesta annoksesta löytyi myös mielnkiintoinen öljy, esim viikunanlehtiöljy oli ennenkokematon.

Tämä jo puoliksi lusikoitu mitättömän näköinen annos oli jonkinmoinen väliruoka, hokkaidokurpitsasta valmistettu keitto, joka kyllä ansaitsee makumaailmaltaan erikoismainninnan. Erinomaisen ihana.

Pyhäjärven kuha, erittäin fresh,  vei kielen kuten tuo valkoinen palsternakkapyreekin. Ja voikastike! 

Lihaisampi pääruoka oli peuran filettä sekä tuolla fermontoidun kiinankaalin alla ylikypsä entrecote, joka oli koko aterian komponenteista ainoa, joka ei sytyttänyt, se oli yksinkertaisesti vain mauton.

Meistä osa nautti puolikkaan viinipaketin ja osa alkoholittoman ja kiinnostuneina haistelimme ja kuuntelimme (!) toistemme laseja. Sommelier vaikutti pätevältä ja oli hieno huomata kuinka alkoholiton vaihtoehto toisti viinpaketin ominaisuuksia kunkin ruuan kohdalla, juuri aina samaa tanniinisuutta, herukkaisuutta, marjaisuutta, makeutta ja hapokkuutta kuin annokselle valittu viinikin.

Kiitos myös upeata tyrniyrityksestä. Se on minulle vaan henk. koht vaikea raaka-aine saada alas, ja sitä on aina listoilla fine dining paikoissa. Tällä kertaa annoksen terva sai minut luulemaan jo syöväni jälkiruuaksi pekonia.

Teeannoksen kanssa saimme vielä suussasulavat lusikkaleivät.

Minä käyn hyvissä ravintoloissa mielelläni, mutta oikeasti erittäin harvoin, siksi nämä kerrat ovat minulle aina kovien odotusten takaisia.

Ravintola C:n miljöö ja kokonaisuus on eleetön ja hillitty, lähes kuivahko. Kauemmin istuskellessa huomaat ravintolalle suunnitellun lasitaiteen katosta pöytiin, tekstiilit, annoksien mukaan vaihtuvien aterimien tyylin. Melkein tunsin asiakkaana olevani liiankin räiskyvä, vaikka yritin käyttäytyä, koska huomasimme, että minun lautaselleni laitettiin aina mielenosoituksellisesti pienin leipäpala.

Mutta jos pikkujoulujen kuuluu olla irtaantuminen arjesta työkavereiden kanssa, niin kaikki kriteerit erinomaiselle nautiskelulle täyttyivät miellyttävässä ja tärkeässä seurassa.

Menun linja piti yllä tasaisesti korkeaa tasoa, komponenttien lipsumatta ja toi sopivasti uutta pohdintaa ja puheenaihetta raaka-aineiden käsittelystä.Ja nuoren kokkiherran kanssa sai sopivasti rentouttaa juttua, mutta hänellä olikin ilmajokinen morsian, eli oli tottunut eteläpohjalaisiin akkoihin. Terveisiä anopille Ilmajoelle!

Kun etsit erityistä paikkaa erityiselle illalliselle, Ravintola C kilpailee suomalaisten huippuravintoloiden kärkikastissa. 

Lisäksi Tampereella, opiskelukaupungissani, hurmasi Milavidan museo. 

Ja Tampere. Tiätty. Pitäisi käydä useammin.

BTW... Piste keskellä kuvaa on Jupiter!