HUONO ÄITI ...mut hyvät synttärit!

Siinä se on. Kuvallinen todiste panoksestani poikani kaverisynttäreihin. Sellainen pikkuisen omatuntoa piinaava. (Olen lukenut liikaa Sivumaku-Janin blogia). Mutta kyllä meidän perhe, varsinkin äiti ja lapset, kurvaavat joka tapauksessa kiireisenä päivänä Mäkkärin kautta, silloin kuin ei jaksa ajatella keittävänsä edes sitä ruoka-pöytään-viidessä- minsassa- soppaa tai sulatella pakastettuja jämiä. Minkäs sille voi, pikkasen virtaa joskus amerikan kaipuu suonissa.

Olen huomannut, että vaikka en blogia alkanut pitämään itselleni päiväkirjaksi, on siitä kuitenkin jo näin  viiden vuoden aikajänteellä tosi kiva tarkastaa, mitä tehtiin ja syötiin tiettyinä juhla-aikoina. Siksi nämä Urhon 11v seremoniatkin vielä kirjaan tänne vaikka synttäreitä vietettiinkin jo heinä-elokuun vaihteessa. Vanha tuttu virsi, sopivaa aikaa ei tahtonut löytyä, eikä näköjään virtaakaan. Siksi järkkäilin Urholle Jalkkissynttärit. 10 kaveria kokoontui ensin meillä ja sitten lähdimme kentän metsästykseen. Kuskeiksi olin värvännyt Mumman ja Papan itseni lisäksi. Onneksi jo kolmas kenttä tuolla joen rannassa Sahalammen vieressä oli vapaana, pappa jakoi pojat joukkueisiin ja tunnin verran pelattiin huippujalkapalloa.

sankari 11v.

Pelin jälkeen palasimme takaisin kotiin, ja pikaisen juusto vai tavallinen- gallupin jälkeen, kurvasin jakemaan 25 euron hampurilaista, 2 per mies + tukijoukot ja  pelin pallopoika Maitotyttö. (Huomatkaa tarjoilujen huomattava taloudellisuus!) Pöytään katettiin myös lisää synttäreille ehdottomasti kuuluvaa epäterveellisyyttä eli, pari kulhoa sipsejä ja cokista. 

Ja koska Urho11v ei ole mutakakkua lukuunottamatta mikään kakunsyöjä, tekaisin paksun pellillisen mokkapaloja ja huijasin sen kynttilällä kakuksi. Laulusta ei tingitty.

Omatunnolla tai ei, mutta harvoin on synttäripöytä tyhjennetty niin viimeistä murua myöden, eli ei kai ne osallistujien mielestä ihan pöllöt tarjoilut olleet.

Ihan sinä oikeana päivänä seikkailimme Urhon kanssa Väskin seikkailusaarella, mutta jo vähän aikaisemmin pidettiin kemut lähipiirille: isovanhemmille, serkuille ja kummeille. Pompin keittiön ja grillin välillä, joten tarjoiluista on pari pikaotosta.

Lämmittelin grillissä meksikolaisittain valmistamaani nyhtölammasta eli Barbacoaa ja tortillalättyjä (varoitus: maissitortilla tällä tavoin on hiukan haasteellinen...) ja lapsille vaihtoehtona myös hot doggeja, joita taisi kyllä kaikki aikuisetkin haluta.

Pöytään olin sitten koonnut lisukkeita, mitä tuossa nyt onkaan; valmisketsuppia, majoneesia, sipsejä...mitä ne ruokaharrastajat nyt tapaakaan tarjota..

 No oli siinä ainakin yksi papu-maissisalaatti, ihan itte tehty.

Osan hodarisämpylöistä olin täyttänyt katkiksilla ja kurkuilla. Kun en tiennyt, että kaikki aikuisetkin haluaa niitä perhenakkeja.

Erikseen katettiin sitten makea osasto, joka oli suppea, mutta herkullinen. Sankarille mutakakku, mansikkabrita ja vaahtokarkkeja ja mansikoita tikussa sekä aamulla keitettyä mansikkamehua (taisi olla parhaaseen mansikka-aikaan) ja kahvi ja teetä oli tarjolla.

Pilke silmässä on isältä peritty

Pakko laitta heti pari kuvaa, on se mun poikani ja tärkiä, kuten tavattiin aina päiväkoti- vuosina toisillemme erotessa huudella: "Oot mulle tärkee!"

Ja sanomattakin on selvää, että onnittelulaulusta ei tingitty.

Joku on ehkä nähnyt tekemänäni vähän upeampiakin synttärikakkuja, mutta ilmeisesti suutarin lapsi- juttu pätee myös ruokabloggariin.

Ja siis hainko mä tosiaan niille tarjoiluksi euron hampurilaisia?

No, ainakin eli täysillä jalkkispelin tunnelmissa. Kuten kuvakin todistaa... Bad, bad, bad mama!

Camp Urho 10v.
Urhon herkut ja herkut 9v.
Urho 7v

Missä Urho 8 ja 6? Voi voi...