About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Paras. Perus. Kana.



Mä olen SUURI grillikanan ystävä. Sellaisen tulikuuman, pehmeän, karrisen ja mehevän rapsakkanahkaisen grillikanan ystävä. Menen aina puolitainnoksiin  tuoksusta kun marketissa kävelen kanagrillin ohi. Markettikana on hyvää, joskus vähän kuivaa ja mautonta, mutta ihan hyvää. Sitä varten ostetaan tuore patonki ja pöytään katetaan voita ja suolaa, jotta mehevyydessä ja maussa päästäisiin lähemmäs unelmatasoa. Ja sitten revitään kanasta paloja. Voin nyt laitan kuitenkin sen tuoreen leivän päälle, en kanasuupaloihin...


Grillikanaan liittyy aimo annos nostalgiaa. Joka ainoa kerta syödessäni mietin Alpeilla  huikaisevassa auringonpaisteessa monot jalassa syömiäni rapeita kanoja. Keski-Euroopassa osataan grillikanat!

Vielä ihanammat muistot on Saudeista. Soukissa eli kaupungin keskustassa ostoksilla käydessä ostettiin aina tietysti syötävää, sillä shoppaillessa nälkä yllättää. Pohjoisessa Taboukin kaupungissa ei ollut mitään mäkkäreitä eikä itse asiassa mitään muitakaan ravintoloita (ihan loppuvuosina avautui muutama perheravintola) mutta streetfood-osasto tuolloin 80-luvulla saisi minkä tahansa streetfood tapahtuman tai kaupungin tarjonnan kalpenemaan. Ne leipomot flatbreadeineen, shawarmat, falafelit...ja kanat. Kaupungissa oli kokonainen katu täynnä grillikanoja, kadun me länsimaalaiset olimme ytimekkäästi nimenneet Chicken Streetiksi. Miettikää sitä tuoksua... Meidän vakimyyjmme oli lyhyt kiharatukkainen mies, luultavasti joku muu kuin Saudi, ehkä jemeniläinen. Mieheltä puuttui muistaakseni toinen silmä ja pari kappaletta sormia. Jalassa oli uberpaskaiset  vaaleanharmaat teryleenihousut, joiden pultut taisivat olla sellaiset parikymmentä senttiä liian pitkät. Nahkasandaaleihin verhotut paljaat varpaat sieltä kuitenkin pilkistivät. Varpaat taisivat olla kaikki tallella. Kauluspaita repsotti yllä niin ja näin, mahanselkään liennyt helppo pyyhkäistä ylimääräiset rasvat sormista. 

Mutta ne Sadikin (Sadik on arabian kielellä ystävä) kanat. Ne olivat aina meheviä, luista irtoavia, ja maku oli tunkeutunut jokaiseen lihassäikeeseen. Eivät ne varmaan olleet silloin siellä myöskään mitään tehotuotannon tuloksia. Kunhan olivat onnellisia kanoja, uskon. Sadikin korvasta korvaan ulottuva hymy levisi aina vielä aavistuksen kävellessämme Chicken Streetiä pitkin ilmiselvästi kohti hänen kojuaan ja mies kääräisi jo pyytämättä perheellemme 2 kanaa pakettiin ja pussiin. Ellen väärin muista, kanat maksoivat 5 riyalia kappale. Älkää kyselkö vaihtokurssista, mutta paljon se ei rahassa tee.


Mutta palataanpa vielä Keski-Euroopplalaisiin grillikanoihin. Lapsuudessani meillä syötiin usein mielettömän herkullisia itsegrillattuja kanoja viikonloppuisin. Curry'a, suolaa ja kanat ja grilliin pyörimään. Sittemmin tuo grilli on varmaan Seinäjoelle muuton yhteydessä 90-luvun alussa unohtunut jonnekin varaston perille.

Nostalgiafiiliksissä kaivoimme  äitienpäivänä yhä toimivan Sveitsistä aikoinaan ostetun sähkögrillin taas esiin. Isäni toimi grillimestarina, kuten yleensä aina. Grillissä on  pyörivä varras, joka takaa kanan mehukkuuden rasvojen koko ajan hyväillessä kanoja.

Pahoittelen epätarkkaa kuvaa, mutta kyllä tämä komistus ansaitsee kuvaan päästä. Resepti on helppoakin helpompi:

Grillikanaa vartaassa

2 maustamatonta broileria
6 rkl curryä
2 rkl suolaa
1 sitruuna

Maustemäärät ovat suuntaa antavia. Maista käyttämääsi curryseosta, niitä on hyvin eri makuisia. Mietoa currya saa läträtä varmasti 3 rkl per kana, mutta on olemassa myös melko tulisia ja kitkeriä seoksia. Ota silloin varovaisemmin.

Sekoita suola ja curry yhteen ja hiero seoksella kana niin sisältä kuin ulkoakin. Isämme ei ujuttele mausteseosta nahan alle, vaan hieroo sen nahan pintaan, sisältä maut pääsevät ujuttautumaan lihaan myös, sinne siis runsaasti. Laita molempien kanojen sisälle myös situunanpuolikkaat mehevyyttä säilyttämään. Sido kanat puuvillalangalla ja pujota vartaaseen.

Kanat saavat pyöriä grillissä 2 tuntia. Se tuoksu! Aivan parasta maailmassa.

Anna kanojen hiukan vetäytyä foliolla peitettynä ja paloittele sitten kanat valmiiksi vadille. Isämme  mielestä parhaat palat ovat kaularangan ja rintakehän maustejäämäkohdat...kotoisasti siis rippeet.



Grillikanamme oli juuri niin hyvää kun muistimme, jollei vielä parempaa. Luulen, että grilli ei unohdu pölyttymään enää varastoon vaan se  matkaa vuoroin meidän, vuoroin pikkuveliNuutin ja tietenkin Mummolan väliä aina tarpeen mukaan, kun haluamme helliä perhettämme tai vieraitamme helposti.

Ja ajatus vartaassa pyörivästä kaslerista jäi myös kytemään...




13 kommenttia:

  1. Nam, kuola valuu juttua lukiessa. Onneksi saa lounaalla eilisen uunikanan loput salaatissa. Uunitettu kana on tietysti grillikanan korvike, mutta hyvää sekin. Alpeilla pääsee muuten loppuviikosta syömään kanaa hankien hohteessa jos sääennustukset pitävät paikkansa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kyllä, uunikanaahan täälläkin on valmistettu grillikanasta haaveillessa!

      Siis onko sinne luvattu vuorille myräkkää vai auringonpaistetta? :)

      Poista
  2. Herranen aika sentään, miulle tuli kaamea nälkä. Ja kyllä valuu kuola täälläkin. Eipä ole nyt kanaa... Mutta syömään on nyt mentävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti se kana tarttuu käteen ens kerralla kun sitä on jossain tarjolla...

      Poista
  3. Voi ei miten ihana retrolaite! Mäkin haluan tuollaisen :) Grillikana on ystävä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Ja vissiin (yli) nelkyt vuotta vanha. Mutta ei yhtään yski, hyviä tuli kanoista!

      Poista
  4. Tuollainen grilli oli lapsuuskodissani, liene 60-lukuinen. Oli siinä hyljeksimässäni kaasugrillissäkin pattereilla toimiva varras, kerran taidettiin kokeilla...
    Kyllä tuo rapea kuori on parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin miettinyt että toimiiko nuo hienot kaasugrillit vartaineen. Kun sellainen olis tietysti ihana...

      Olikohan nämä sähkögrillit silloin joku hitti?

      Poista
  5. Vai vielä tuo grilli on voimissaan. Ravikujalla se oli ahkeras käytös. Varmaankin toiminnoiltaan on hyvin yksinkertainen ja siksi kestänyt. Joo ja kanasta tuli maukasta. Se oli aina kanaa silloin, ei mitään broileria. T. Mimma-täti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on sillä ollu pitkä lepojaksokin. Nata ja Niko ainakin odottaa, että tehdään myös niille kanaa kun tulevat käymään. Lapsuusnostalgioita!

      Poista
  6. Olipa ylevää, veren (eiku veDen) kielelle herauttavaa juttua. Ihan paras mauste oli ystävän ``pultut´`.

    VastaaPoista
  7. Olipa ylevää, veren (eiku veDen) kielelle herauttavaa juttua. Ihan paras mauste oli ystävän ``pultut´`.

    VastaaPoista