About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Pääsiäisperinteitä lapsilleni




Ihania pääsiäsimuistoja lapsuudestani. Pieniä välähdyksiä ja muistikuvia ja mieleenpainuneita perinteitä. Aika usein mummolasta. Mummolassa tehtiin aina tien toiselle puolelle oma pääsiääsvalakia. Iso valakia tehtiinkin, risu- ja rankakuormia haettiin useampikin. Ja tietysti traktorinrenkaita. Ja kyllä ne sitten paloovakkin! En ole varmaan ollut kun 3-vuotias, muistan kuinka valakialle piti pukia lämpimästi, punaanen toppatakki ja damaskit. Isä oli käymässä Sveitsistä ja toi mukanaan ilotulitustraketteja, luulisin, että Oravan kylän ensimmääsiä, joita sitten ammuskeltiin. Ekaluokkalaisena sain Sveitsistä ihanan pääsiäispaketin, jossa oli Lindtin suklaata ja sellainen jättimäinen suklaapupu, ei sekään ollut tainnut ennemmin Oravaan päästä. Munia puhallettiin tyhjäksi jo muutama viikko ennen, jotta pääsiäisenä riitti varmasti maalaamista. 

Ja koululaisena trullittelut. Että sitä jaksettiin kiertää, aamusta iltaan, ja voi sitä saaliin riemua. 


Kaksi on mulla pikkutrullia nyt kotona. Joskus ennen lapsia ei sillä ollut niin väliä, olinko pääsiäiset laivalla töissä tai leirillä koiraa treenaamassa. Nyt on toisin.  En kerta kaikkiaan malta lähteä mihinkään kotikulmilta, en ulkomaille, en lappiin, en. Toivoisin, että lapsilleni jäisi muistiin ihanat pääsiäisperinteet, joita joskus ehkä jatkaisivat omien perheensä parissa. Tai ainakin muistelisivat.




Etelä-Pohjanmaalla trullitellaan  lankalauantaina. Olen siinä pikkuisen puritaani ja haluaisin erottaa palmusunnuntain virpojat omaksi kastikseen, vaikka niinpä nuo perinteet ovat perinjuurin ja lopullisesti sekoittuneet. Siitä en kuitenkaan tingi, että meillä pukeudutaan trulleiksi, varusteina siis ainakin hilakku ja kaati (huivi ja esiliina)ja mielellään kahvipannu. Pajunkissavitsoja koristellaan nykyään mukaan virpomistyyliin ja onhan se mukava antaa vastalahja. Olen jopa yrittänyt kertoa, että virpomisloru ei ole meidän perinteitä, Hyvän pääsiäisen toivotus riittää, mutta tässä olen kyllä joutunut antamaan lapsille periksi ja ihanastihan tuo Maitotyttökin sen ilmoille kajauttaa (käy kuuntelemassa kaikkiäitini reseptit instagrammista).



Myönnettäköön, että välillä pääsiäissiivoni ovat vähän niin ja näin, silti yritetään ehtiä koristeluhommiin. Kaivetaan vanhat koristeet pääsiäislaatikosta ja laitetaan lasten askartelut esille. Rairuohon kasvatus yritetään ajoittaa optimaalisesti. Joulukuusi kannetaan vihdoin tuvasta.



Äitilläni ja Isälläni on vieläkin tapan lahjoittaa lapsenlapsilleen ne suuret suklaiset pääsiäispuput. Mutta kun päästään asiaan eli munanmaalaukseen, olen taas aivan kaavoihin kangistunut. Ei mitään styroxpallokoristeluja vaan oikeita kananmunia, jotka puhalletaan tyhjiksi. Lapset ovat aina yhtä lumoutuneita tästä äidin erikoistaidosta, vaikkakin siinä välillä jokunen saattaa rikkikin räsähtää. Urho10v. muna taisi jäädä tänä vuonna maalaamatta, Maitotytön omaan kirjattiin nimi ja vuosiluku.




Pääsiäinen on myös yhdessäoloa. Mummolaan kokoontuu useimmiten pienten serkusten parvi. Nautitaan hyvistä ruuista äitini pitkän pöydän ääressä. Tapellaan lasten kanssa kuinka kauan pöydässä pitää istua. Opetellaan tapoja. Taitavat oppia eniten kiistelemään. Viimeisenä pääsiäispyhänä muisteltiin vähän raamatunjuttujakin, niitä tarinoita siis, kuuluuhan se kai yleissivistykseen. Me aikuiset innostuimme tekemään "kuka raamatun henkilö olet"- testejä... (Mooses olen).


Pääsiäislauantain ehdoton perinne on sitten pääsiäisvalakia (huom. juhannuskokko). Meitä on taas onnistunut, kävelymatkan päässä on perinteisesti kaksi valakiaa. Kovasti oli vain luottovalakiamme pieni tänä vuonna, pakko laittaa tähän vuosien takainen isompi kuva, todisteena siitä, että isompikin se on ollut.


Välillä perinteistä lipsutaan. Virpomislorulle jouduin jo antamaan periksi, mutta eivät ne lapset suostuneet mämmiäkään lusikoimaan. Meillä ei pashan ja kulitsojen perään ymmärretä, mutta mämmin soisin maistuvan yhtenä päivänä vuodessa. Omani herkuttelen maidolla ja sokerilla.



Niin, sellaista kuuluu pääsiäisenä tehdä. Meidän pikku maailmassa.


p.s. toivattavasti kuitenkin syön tuossa ylimmässä kuvassa suklaata...

12 kommenttia:

  1. Hoho; joulukuusi! Meillä mä sanoin isännälle jotta joulukyntteliköt vois ehkä viedä jo pois ku juhlapyhä vaihtu ;) Ja joo, trullit on pop. Tosin meillä ainakin tehtiin noita vitsoja muovikassikaupalla pitkänä perjantaina ja sitten virpoessa koko oma ja naapurikylä jaettiin vitsat. :) Ja siitä on mitä, 30 vuotta? ;)

    VastaaPoista
  2. Ihanat perinteet,trullityttö ja pääsiäispostaus:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti lapsillenikin jää samanlainen mielikuva.

      Poista
  3. OI mitä Muruja ja ihania perinteitä! Meillä puhalletaan myös munia tyhjäksi ja olen ostanut juuri tätä varten peitevärit, jotta saadaan mahdollisimman hienoja maalauksia. Tänä vuonna niitä jopa suunniteltiin hieman etukäteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kun ikä ja taidot karttuu, niin sitä voi alkaa tehdä just vähä jotakin erikoisempiakin koristemaalauksia.

      Poista
  4. Oli se suklaata. Hieno oli se teryleeninen liivihamekin sun yllä, alaosassa oli pienet laskokset. Niin ja muistatkos sen Mumman tekemän mämmin? Sitä sitten syötiin pääsiäisvalakian polttamisen jälkeen. Mämmiroppoosessa oli ihanasti paistuneet reunat, nam, nam. Sellaista ei olekaan kaupan valmismämmiis. Terkuin Mimma-täti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaiken muistan! Muistan kun taiteltiin niitä roppoosia, en oo niitä mistään kaupasta enää löytäny. ... ja sukkahousut ja paita on tuoskin kuvas sävy sävyyn.

      Poista
  5. Kiva kirjoitus. Minä taas edustan sitä "puhdasta" vipomisperinnettä, meillä virvottiin ihan omina itsenämme ei-koristelluilla pajunkissoilla lähisukua. Virvottiin palmusunnuntaina, lorun loppuun kysyttiin että "luppaakkos, luppaakkos". Lupaus piti pyytää, kun suklaamunat saatiin sitten vasta pääsiäissunnuntain isolla aamiaisella, eli viikon päästä. Eli minulle se noidiksi pukeutuminen on "vierasta", mutta olen antanut niin paljon periksi, että lapset saavat mennä noitina (ei bättänneinä eikä spaidermänneinä) tai noidan kissoina virpomaan. Kuopuskin on ollut noitana useampana vuotena, se on kyllä suloinen näky, vaikka silti en ole ihan sinut tämän yhdistyneen perinteen kanssa.

    Mämmiä meillä kyllä kuluu, ei sentään Mietaan määriin päästä edes koko perheen voimin, mutta kyllä sitä paljon menee. Aloitetaan joskus kuukautta ennen pääsiäistä, ja juuri äsken meni viimeiset. Syödään sitä puuron sijaan ilta- tai aamupalaksi maidon kanssa. Ja jokunen kerta tietysti jälkkärinäkin vähän paremmin lisukkein. Liekö esikoisen mämmifanius olisi peräisin jo raskausajalta: muutettiin jenkeistä takaisin juhannuksen aikaan, ja en ollut saanut mämmiä kolmeen vuoteen. Äidillä oli pakastettuna minua varten mämmiä, ja niin vetelin sitä onnellisena juhannuksen tienoolla ihan omineni, mitä nyt vauva vatsassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, saada vastine perinteen " toiselta puolelta". Mua kyllä naurattaa, että ollaan niin samanmoisia äitejä jollain tapaaa, jolle tämmöisetkin asiat on vaikeita. Kyllä Urho10v yritti lujaa tänä vuonna pukeutua joksikin viiksivalluksi...kuvittele, mä en siedä edes niitä velhon hattuja. Mutta tosiaan, jossakin annetaan sitten periksi ja luulen että nuoret äidit ei edes välttämättä tiedä näiden perinteiden erilaisuudesta. Vitsojen luulin tulevan kyllä virpomisesta jo lorunkin takia, ei mun aikana nimittäin trulleilla mitään vittoja ollut? Kukahan tekis näistä oikein kansanperinteen tutkimuksen?

      Meidän vakiopuheenaihe oli nuo Mietaan vuosittaiset 50kg mämmiä.

      Paras äiti: Pakastaa mämmiä lapselleen amerikoissa!

      Poista