THE KALAPÖYTÄ (feat. Hyvää Joulua)

Sehän se on. SE. Se aaton kalapöytä. Aterian ihana aloitus ja yleensä lähestulkoon myös huipennus, ellei kinkku ole sitten sattumoisin ihan erikoisen, erikoisen hyvää. Hyväähän se nyt on aina.

Kaloja saa rauhassa kerrankin nauttia ihanan,  yli-runsaan valikoiman, kylkeen keitettyä puikulaa ja ehkä hiukan leipää, meidän leipäkorissamme kaveriksi kuuluu saaristolaisleipä(tai kuuluisi mikäli en tänä vuonna olisi onnistunut saamaan niistä raakoja 3 tunnin paiston jälkeen...), äitin tekemä joululimppu ja hapankorppu. Kalat tehdään itse, vanhoilla suosikkiresepteillä ja uusilla kokeiluilla. Aina joku on parempaa kuin toinen. Kokeilut menevät klassikkolistalle, klassikot taistelevat paikastaan. Suurimman osan kaloista laittaa äitini, mutta minä ja NuutinMinna myös saamme useimmiten tehdä jotain. (Oma vuoroni saattoi mennä katkolle tänä vuona, koska epäonnistuin surkeasti.)

Joulun maustekaloja varten on tietyt lasiset säilykepurkit, joihin ne aina tehdään. Sinne mahtuu n. 10 aikuisen kalat kahdelle aterialle. Parhaat syödään loppuun, niitä vähemmän parempia saattaa jäädä välipäiviksikin Mumman ja Papan särpimiksi. Kalat tarjoillaan erivärisistä mariskooleista, se on juuri sopivan kokoinen ja kaunis, vähän tilaa pöydästä vievä astia. Jos nyt ostaisin itselleni mariskoolin kuussa (minulla on vain 2) olisi mulla tarpeeksi ensi jouluun, kattaus on suunnitelmissa pitää nimittäin meillä.

Meillä jouluruokailu toistaa samaa rakastettua kaavaa vuodesta toiseen, ei edes oman itsensä takia taida olla järkeä pistää muistiin joka vuosi menua erikseen. Suurin vaihtuvuus on kalojen parissa, joten 2014 kalapöytä ansainnee postauksen.

Kalapöytä 2014

Roseepippurilohi

Kylmasavulohi

Muikunmäti, smetana ja sipuli

Valkosipuli-rosepippurisilakat

Sinappisilakat

Inkiväärisilakkarullat

Limetti-kaprissilli

Glögisilli

Lasimestarin lohi

Kaksi pöydän ehdotonta uutuushittiä olivat tänä vuonna Teresa Välimäen ja Johanna Lindblomin suloisesta Syksyn uutuuskirjasta Hyvää Joulua äitini bongaamat Valkosipuli-rosepippurisilakat ja Limetti -kaprissilli. Reseptit olivat, kuten näiden tarkkojen rouvien reseptit tuppaavat olemaan, ehdottoman toimivia, todella kauniita ja maistuvia. Korvasimme  rakastamani äitin valkosipulisilakat  tällä roseepippurisella versiolla, joka on ihan korumaisen kaunis kun punaiset pippurit ja sipulit pilkahtelevat valkoisesta kastikkeesta (minkä näemmä kuvaaja on epäonnistunut vangitsemaan...)

Tuo kirja kannattaa hankkia ihan jouluklassikoksi, inspiraatiota löytyy ruokapöytään kylläkin läpi vuoden. Harmittaa kun en saanut aikaiseksi siitä vinkata jo ennen joulua, mutta ollaan nyt asialla jo ensi vuotta varten vaikka. Tai ostatte nyt jo ensi vuoden lahjakirjoiksi, ettei painos pääse loppumaan.

Valkosipuli-rosépippurisilakat

500g silakkafileitä

Liemi
2dl vettä
2 dl väkiviinaetikka
2 rkl suolaa
2 tl sokeria

Ranskankermakastike
1 prk (200g) ranskankermaa
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 punasipuli hienonnettuna
2 tl rosépippureita murskattuna
1 tl suolaa
0,5 tl sokeria

Huuhtele silakkafileet kylmässä vedessä lävikössä. Mittaa kulhoon liemen ainekset ja nosta fileet sinne. Peitä kulho kelmulla ja anna kypsyä 3h jääkaapissa.

Valmista kastike sekoittamalla ranskankermaan hienonnetut sipulit, murskatut rosépippurit ja suola ja sokeri. Sekoita hyvin. Kaada silakoista etikkaliemi pois ja lado tiiviiseen kannelliseen purkkiin kerroksittain silakkafileitä ja kastiketta. Sulje purkki ja kääntele niin, että kaikki fileet maustuvat. Anna tekeytyä jääkaapissa yön yli ennen nauttimista.

(resepti Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin kirjasta Hyvää Joulua)

Limetti-kaprissilli oli myöskin useamman syöjän ykkönen kaloista. Reseptin saatte nyt kaivella aivan itse Hyvää Joulua-kirjasta.

Sen sijaan oma ainokainen kalapanostukseni oli fiasko. Yritystä oli, katsokaa nyt vaikka noita sydämenmuotoisia porkkananpaloja. Luotin sokeasti naistenlehden reseptiin ja kielsin itseltäni järjenkäytön. Reseptissä oli vain yksi  marinointi/mausteliemi, jossa luki Rajamäen mauste-etikka. Mitä se on? Ostin sitten normi etikkaa, jolla useimmiten kalat marinoidaan, mutta kyllä niistä tuli aivan järkyn etikkaisia ja kalat kypsyivät niin, että hajosivat hiutaleiksi (tässä kuvaaja on lähes onnistunut vangitsemaan toivotun lopputuloksen, joka ei siis ollut kuvan kaltainen). Kalan nimi olisi voinut olla silakkahiutaleita etikassa, niin oltaisiin oltu aika lähellä totuutta.

NuutinMinna oli valmistanut kestosuosikin eli gögisillin. Edelleen yksi suosikeista yleisotannassa. Itsellänihän menee aina kaikki silakat sillin edelle. Paitsi nuo omat yllä-olevat.

Lasimestarin lohi on varmistanut paikkansa joulupöydässä. Ensi vuonna mä luulen, että kuitenkin kokeilen lohi-pastramia sen sijaan (emännän veto-oikeudella).

No sitten vielä yksi silakka, sanoi äitini suunnitteluvaiheessa ja mä huusin heti, että sinappisilakka. Se vaan on niin parasta.

Kaikki ei ole kaupan. Isän tekemä Rosepippuri-graavilohi on ja pysyy. 

Ainoa varsinainen ostokala on kylmäsavulohi. Tänä vuonna se oli aivan lyömättömän huippuherkullista lähikalaa tuosta Bergön saaren kalastajilta (saatavilla siis omasta Cittaristamme). Parasta kylmäsavulohta miesmuistiin!

Lapsuuteni joulupöytään ei mäti kuulunut. Minun vaatimuksesta joskus vuosituhannen vaihteesta asti se on nyt siihen kuulunut. Rakastan, rakastan, rakastan. Mielellään ei kirjolohen mätiä, vaikka sitäkin on joskus ollut. Tällä kertaa oli muikkua.

Ja sen vaan sanon, että kun tämän menun maisteli läpi ja vielä santsasi parhaimmat palat, niin kyllä kuulkaa viileä kotikalja maistui pitkin iltaa.

Ensi vuoteen, sinä ihana perinteinen kalapöytämme! Niin klisé... Mutta tuskin maltan odottaa!