Story of my life

 Ai että niinkun lusikka väärinpäin? Ei voi kauhalla ottaa jne... Lusikka joka sopassa? Hopialusikka suussa? Viittaakko tämä kuva ylipäätään mihinkään?

Jos en nyt kumminkaan aloita -tapani mukaan, pitkän linjan tarinoijana - siitä kylmästä itsenäisyyspäivästä jolloin äitini minut pihalle punnasi Kauhavan punahirsisessä synnytyslaitoksessa, jossa myöhemmin yläasteikäisenä luki kyltti "Kauhavan putki".

Solidaarisuuden osoituksena tämä huomautus kuitenkin kaikille Suomen kätilöille ja jo edesmenneille että vielä toimiville synnytysyksiköille, joiden palveluja itsekin olen saanut pariin otteeseen käyttää. Ylilääkäri toivotti minut tervetulleeksi vielä kolmannenkin kerran, epäili, että sitten saataisiin jo ehkä normaali synnytys aikaiseksi. Kieltäydyin kunniasta jo heti kutsun saatuani ja kerrankin näytti olevan päätös joka on pidetty.

Mutta siis sitä minä vaan, että kuinka silloin yli 40 vuotta sitten joka kyläpahasessa oli synnytyslaitos ja nyt niihin ei kertakaikkiaan ole varaa?

Story of my life on kuitenkin tällä kertaa se, ihmestys ja kummastus, etten ole 4 ja puolen vuodenkaan bloggaamisen jälkeen oppinut tekemään muistiinpanoja resepteistäni. Kyllähän minä nyt määrät muistan ja ainekset nyt ainakin. Ennen vanhaan tarjoillessanikin jätin aina blokin* taskuun, muistin annokset paremmin ilman kuin että yritin saada selvää harakanvarpaistani.

Joten olkaa hyvä, kuvanmukainen superherkullinen arjen twist lohikeittoon. On siinä ainakin lohta, perunaa, kukkakaalia ja porkkanaa. Muistaakseni kookosmaitoa ja maustepuolella ehkä inkivääri, jeera, turmeric (Help, Merituuli, mikä se nyt olikaan?).

Oisko lehtipersiljaa tai korianteria?  Ei voi muistaa vaikka elokuussa tein.

No oli se ainakin hyvää.

*bloki (kirjoitetaankohan se edes nuan?) on tarjoilijan pieni muistilehtiö, joita käytettiin lähes 70 vuotta välirauhan solmimisesta. Nyt taitaa olla  elektroniikat lanteilla.