About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävyydelle


Sen lisäksi, että olen kova kiroilemaan, olen myös kova itkemään. Jos suutun oikein kovasti, itken. Mutta yleensä itken ihan tyhmeliini asioista. En pysty esimerkiksi itkemättä kuvailemaan kuinka valkoinen hevonen käveli arkun perässä Astrid Lindgrenin hautajaissaattueessa. Tai että ihailen Kaunis pieni elämä -blogin vanerisahausaskarteluja ja ettei minulla ole edes vanerisahaa. Murrun joka kerta.

Ystävyyden kyyneliä sain vierittää Herkkumessuilla, joku saattaa muistaa, että mainitsin asiasta. Perjantaina oman osuuteni päätyttyä, menimme pienessä seurueessa juomaan tutkimaan viinimessupuolta. Siinä ihania Epasteria annoksia syödessämme läheisestä pystypöydästä tuli luokseni hoikka ikäiseni oloinen nainen, joka pyysi minua käymään luonaan kun ehtisin. Menin hetimmiten  mietiskellen mitähän hänellä mahtoi olla asiaa. Hän kaivoi käsilaukustaan vanhan valokuvan ja työnsi sen käteeni.

Kuva oli tuon ylemmän kuvan kopio. Tunnistin sen heti  ja sitten ymmärsin kuka tuo nainen oli. Nainen, jonka olin tavannut viimeksi vuonna -75 ekaluokkalaisena. Kuvassa - nimet eivät oikeita, vaikka eivät muutettujakaan, näin meitä kutsuttiin-vasemmalta siis minä, Ojalluoron Pirjo ja Osuuskaupan Maarit. Ollaan Oravan mummolan pihassa, jossa tuolloin asuin, leikkimökin eressä. Me, kylän kolme ekaluokkalaista tyttöä. Poikiakin oli luokalla kaksi, Hannu ja Lasse. Yhteensä koulussa oli 16 oppilasta. Maarit muutti vanhempineen ekaluokan jälkeen pois pitämään jotain toista osuuskauppaa jonnekin muualle, enkä häntä ole sen koommin nähnyt. Kaiken tuon käsitin ja se vaivannäkö, että hän tuli messuille mukanaan kuva, sekä hänelle kirjoittamani onnittelukortins säe, miten se nyt menikään, hatarin harakanvarpain kirjoitettu, jotenkin hyvin muodollisesti, "Syntymäpäivänäsi onnitellen".

Joten ehkä kolmen sekuntia siitä kun sain kuvan käteeni olin täysin kyynelten vallassa. Kaikki ne muistot vyöryivät lävitseni, pienet hetket ja jutut jotka luulin unohtaneeni. Kiitos Maarit.  




Tänään Maitotyttö pääsi naapurin Linnean 3v. synttäreille. Halusi tehdä Linnealle kakun. Ja niinhän me tehtiin, ihan suloinen ja mini ja nopea vaan. Paljon oven avaan!

Hyvää ystävänpäivää, kaikki ystäväni; lapsuudenystävät, koulukaverit, koiraharrastuskaverit, ratsastuskaverit, työkaverit, opiskelukaverit, laivakaverit, ulkomaan kaverit, blogikaverit ja  te kaikki blogiani lukevat kaverit, onpa mulla pari vanhaa poikakaveriakin. Ja sitten tämä yks IsoHoo, jonka kanssa vietettiin häitä tasan 16 vuotta sitten.


Hyvää ystävänpäivää!

18 kommenttia:

  1. Ja nyt minä poraan täällä! Kiitos Nanna, kiitos paljon!

    VastaaPoista
  2. Hyvää ystävänpäivää ihana Ystävä! Tukevasti kylmät väreet juoksee pitkin käsiä. Mikä tapaaminen, ystävyyden eteen kannattaa nähdä hiukan vaivaa.

    Ja minäkin itken, kun tarpeeksi suutun ja mikään ei ole raivostuttavampaa ;-) Jotenkin siltä kiukulta menee teho.

    Onnea myös ihastuttavalle nuorelle parille ja ystävänpäivätoivotukset sille Pohjanmaan isoimmalle Hoolle.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, ystävä kallis. Olen iloinen, että olet tullut elämääni.

    Juuri se. Raivostuttavaa.

    Nuoripari kiittää ja IsoHoo lähettää "Etelä-Suomen parhaalle naisgolfarille".

    ??!!!??? ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kiitos noista kauniista sanoista. Tunne on molemminpuolinen. Enkä viittaa tuohon parhaaseen naisgolfariin ;-D

      Poista
  4. Mahti tarina. Hyvää ystävänpäivää myös sinnekin pohjanmaalle ;-)

    VastaaPoista
  5. Kiitos "lehdestä tuttu". Oli hienot artikkelit.

    VastaaPoista
  6. Ihanan tuttu värimaailma harvoista lapsuuden kuvista, aiemmat olivat mustavalkoisia ja sitä aiemmat olisi varmaan olleet kiveen riipustettuja :) Hyvää eilistä ystävänpäivää sinne topakoiden ihmisten asuinsijoille! Toukokuussa toivottavasti viimeistään nähdään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, ja toukokuun on täällä jo ihan kohta....mullon kyllä kutina että nähdään jo ennen sitä.

      Poista
  7. voi nyyh miten ihana tarina ja tuo valokuva ja sit et ootte menny naimisiin ystävänpäivänä. enkestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Välillä tuntuu etten mäkään kestä. ..)
      Ystävänpäivä on kyllä niin huippu hääpäiväksi ja talvihäissä on jotenkin jäätävä kauneutta. Suosittelen.

      Poista
  8. Joo monäkin muistan kun tuota kuvaa otettiin. Nuo sun vaattesikin, jotka äitis oli tuonut Sveitsistä ja olivat viimeistä muotia. Muuten onko se sun ekaluoka sveitsin reppus vielä tallella? Se oli kans ihmetystä herättävä. Nahkainen ja läpäs lehmän nahkaa. Yritin tiirailla tuosta kuvasta sinne taakse. Mutta ei silloin sulle oltu vielä tehty Oravankylän ensimmäistä maauima-allasta. Ja sitten saikin sua vahtia, jottet sä sinne altaaseen huku. T. Mimma-täti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullahan oli maailman paras lapsuus maailman rakastetuimpana pikkutyttönä. Kiitos mumman, papan, tätien ja enojen (ja vanhempienkin Tietysti). Ja turvallisen Oravankylän.
      Ja reppu on, pitääs tuunata se olkalaukuksi.

      Poista
  9. Ja erityisonnittelut MILJOONAN vierailurajan rikkoontumisesta !!!
    Onhan siinä ystäviäkin jo aika joukko-

    VastaaPoista
  10. Mä oon jo kolme kertaa yrittäny kommentoida sun eri postauksia, mutta ei vaan onnistu iPhonella eikä iPadilla. Se hävittää kommentin sillä hetkellä, kun painaa julkaise-nappia.

    No mutta, piti siis vaan sanoa, että ihana Nanna <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä alkaa ottaa jo pattiin. Sidkollsni ja kälyllä on sama ipad ongelms. Ne olis just tähänkin halunneet kommentoida mutta kuulemma hermot menee. Onhan tämä ongelma kaikissa bloggerin blogeis, ei vaan mulla?
      Koska kaikki kommentit on kallisarvoisia.

      Poista
    2. Joo sama ongelma oli bloggerin blogeissa joskus viime vuonna mutta sitten kommentointi toimi ihan normaalisti vähän aikaa. Et joku vika on jossain kyl ny.

      Poista