About me
Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.
lauantai 22. helmikuuta 2014
Päivän piristys
Tunnisteet:
helpot,
jälkiruoka,
mansikka,
marjat,
nopeat,
suomalainen erikoisuus
Oletan että aika monelle käy niinkuin minulle. Suloinen unohdus. Tai ehkä fiksuille ei käy. Äitini marjat on syöty puuron kera viimeistään keväällä.
Jos olet onnellinen pakastimen omistaja, jonka pakkasessa kylmänhuuruisessa sekasorrossa (tai jos olet fiksu, ehkä ne ovat siellä jämptissä järjestyksessä) löytyy pussi jos toinenkin kotimaisia marjoja, jotka ovat parhaassa tapauksessa omista puskista lapsityövoiman avulla poimittuja (nyt saatan viitata itseeni), niin hopi hopi, surauttelemaan smoothieta, leipomaan piirakka, tekemään jälkiruokaa, keittelemään kiisseliä, maistamaan marjapuuroa.
Sä tarvitset ne vitamiinit!
Ja jos olet elänyt 70- tai 80 luvulla, perheesi repertuaariin luultavasti kuului ehkä retroista retroin jälkiruoka, jota syötiin todellakin kyllästymiseen asti. Mutta siitä on niin kauan, että nyt voi jo hifistellä maailman helpoimmalla ja herkuimmalla jälkkärillä/välipalalla/aamiaisella/iltapalalla.
Ja siis viikonlopun resepti:
Pakastemarjat
marjoja oman määrän ja maun mukaan, tässä mansikka mustaviinimarja ja punainenviinimarja
sokeria maun mukaan
Jäiset marjat kulhoon sulamaan ja päälle pari ruokalusikallista vähintään sokeria. Sekoita ja anna sulaa kokonaan tai siihen asti kunnes pystyt marjoja suussasi sulatella.
Heikoimmat syövät kera vaniljajäätelön, kermavaahdon, vaniljakastikkeen, luonnonjogurtin tai vaniljavanukkaan kera.
Kovemmat emännät (saatan viitata itseeni) vetää ihan paljaaltaan!
Postaus toteutettu yhteistyössä pakastimeni ja marjapuskieni sekä mansikkapenkkini kanssa, jotka luovuttivat tuotteet veloituksetta käyttööni. Sivukuluja, eli pakastimen sähkönkulutusta ei sponsoroitu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minä en tajua, miten ne marjat voi aina vaan unohtua sinne pakastimeen, vaikka tykkään niistä valtavasti. Surkea suoritus tänäkin vuonna... Vielä ehtii ennen kevättä.
VastaaPoistaJuu, EHTII!
PoistaOsuit naulan kantaan, useammassa kohdassa! Ja loppukappaleessa ;D.
VastaaPoista;D
PoistaTekisin, mutta perhanan pakastin oli mennyt rikki ja sinne män kaikki. Kaikki :( nooh, ensi vuonna sitten :)
VastaaPoistaAargh, tiedän kokemuksesta, että vatuttaa!
PoistaLuin Facebook-kaverini sienältä viime kesänä ihan mahtavan idean! Hän kirjoitti joskus loppukesästä kun pakkasessa ei ollut uudelle sadolle tilaa, että merkkaa kalenteriinsa huhti-toukokuulle pakastimentyhjennysbileet. Ei huono. Pakastin tyhjäksi ja sen sisällöstä mahtavat juhlatarjoilut. Kuin ihmeen kaupalla mun pakastimesta on kohta marjat loppu, mutta siellä on kaikkea muuta, jota ei missään nimessä kannattaisi enää kovin kauaa säilöä.
VastaaPoistaNo loistoidis! Tulis kyllä hirviästi suppilovahvero ruokia. Tai jos kutsuis 200 lähintä ystävää suppiskeitolle. Ja jälkkäriksi pakastemarjoja. Juomaksi punaista viinimarjamehua. Varmaan olis jo toinen pakastin tyhjä... :)
PoistaTuo on niin parasta. Ihan sellaisenaan. Ja sitten on se juttu mitä en vaan käsitä: lapset ei syö pakastettuja marjoja sellaisenaan. Vai aloitinko minäkin vasta isompana lapsena?
VastaaPoistaMä taas luulen että hylkäsin marjat vähän isompana lapsena hetkeksi just kun niitä aina pienenä syötiin.
PoistaOmat syö aivan tuulen suunnasta riippuen.
Suosittelen myös vispipuuroa. Joko mehusta (todella nopeaa touhua) tai ihan niistä marjoista. Nimimerkillä varmaan kol´mas puuro täss tulossa viikon sisällä...
VastaaPoistaJust just. Ja mullakin on hirviästi musta-aroniamehua, josta tulee tosi hyvä marjapuuro!
Poista