About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Kevyesti kesään lihapiirakalla


Koska vuoden suurin salaatinsyöntisesonki on käynnissä ja  elämän bilevaihekin kaukana takanapäin, mikä tarkoittaa vain muistoja kesäöiden grillireissuista, on ihmisen vähintäänkin uppopaistettava jotakin välttyäkseen liialta keventymiseltä (Henkilökohtaisesti olen vältellyt keventymistä viime vuosina uskomattomalla menestyksellä).

Myös koska kesä on juuri oikeaa aikaa hyödyntää appivanhemmilta joskus saaatua friteerauskeitintä. Pönttöö kainaloon ja terassille, käryt fasaanien iloksi. Sähköisen friteerauspannun suurin avu on muuten se termostaatti, ei tartte miettiä, koska öljy on sopivaa ja jäähtykö se vai peräti roihahtaa kohta.

Ja myös siksi, että saat ihanan yllärivieraan yökylään ystävättärestäsi lapsiensa kera, ja grillin sanottua alkukuusta irti sopimuksensa on keksittävä jotakin muuta (kevyttä) iltapalaa. Omat perinteeni velvoittavat tietysti; vieraiden varjolla kokataan aina jotain ennentekemätöntä, epäonnistumisen uhallakin. Sitäpaitsi pahimmassa tapauksessa voi aina sanoa, että en ollut koskaan ennen tehnyt tätä, varmaan huono resepti. Teeppä bravuuriasi, epäonnistu ja yritä siten selittää, että yleensä tämä on kyllä syötävää. Ni!

Itsetehdyt lihapiirakat ovat jo pitkään väijyneet minua siellä täällä ja kutkuttaneet taikinapeukaloani. Mutta kun niitä Liisa väänteli hyvällä menestyksellä hiljakkoin Kivistössä, lupasin itselleni, että nyt, paljon myöhempää ennemmin, niitä vihdoin taiteillaan myös meillä. Reseptiä noudatettiin tunnontarkasti alkuperäistä muokkailematta, paitsi, että en mittaillut mausteita, mistä saattoi johtua, että sinapinsiementen osuus oli arvioitua - tai siis juuri arvionnin seurauksena- suurempi... Ja taikina käskettiin kaulia 3 millin paksuuteen....oiskohan tuo ollut mulla pikkusen reilu, ensikerralla ohennan reippaammin. Lisäksi puuroriisi, jota ihmisellä on AINA joulun jälkiseurauksena vajaa pussi kaapissa, oli varmaan jossakin havikistä herkuksi -puuskassa lähtenyt kävelemään, joten sitä sai tuurata risottoriisi.


Kotitekoiset lihapiirakat
tai Lihis, kuten sitä Kivistössä kutsutaan(jonka resepti tässä kopioituna)


Taikina:
3 dl maitoa tai vettä
25 gr hiivaa
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
1 rkl öljyä
8-10 dl hiivaleipäjauhoja

Täyte:
400 gr jauhelihaa
2 sipulia
4 dl keitettyä puuroriisiä (1,5 dl keittämätöntä)
1-2 tl suolaa
1,5 maustemitallista maustepippuria
valkopippuria
mustapippuria
1 tl sokeria
1 tl sinapinsiemeniä
1 rkl valkoviinietikkaa




Lisää hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen, skoita muutkin aineet joukkoon ja vaivaa kunnes taikina irtoaa käsistä (tai koneesta). Anna nousta peitettynä 3 varttia.

Keitä riisit. Silppua sipulit ja kuullota pannulla. Lisää sekaan jauheliha, paista kypsäksi, lisää riisi ja mausteet joukkoon.

Kauli taikina n.3mm paksuiseksi levyksi jauhotetulla alustalla ja ota pyöreällä muotilla paloja. Täytettä ruokalusikallinen per pala, kostuta reunat ja painele tiivisti nyssykän reunat yhteen. En kyllä muistanut kostuttaa, kiinni pysyivät silti. Anna kohota 10 minuuttia. Mulla taisi tulla 15 piirakkaa ja kuten esikuvallanikin, täytettä jäi reilusti yli.

Uppopaista piirakat 180 asteessa kauniin ruskeiksi molemmin puolin, paistoastian koosta riippuu kuinka monta sinne sopii kerralla kellumaan. Valuta talouspaperin päällä. Kos kuori tuntuu kovalta, anna pehmetä hetken muovipussissa liinan alla. Öljyä rittää hyvin 1 litra. Rypsiöljyä sanoisin, tai muuta mautonta.

Kohta ajankohtaisen sanonnan mukaisesti helppoa kuin heinänteko, eikä edes mitenkään työlästä. Taikina oli upeaa käsitellä jostakin syystä. (vahinko?)

Kukin pistäköön piirakkaansa mitä haluaa, meilläpäin sinappi, ketsuppi ja aivan EHDOTTOMASTI Koskenlaskija- sulatejuustosiivut kuuluvat esillepanoon. Kurkkusalaattikin olisi kuulunut, mutta hänkin oli jo poistunut keskuudestamme.


Mutta jos kesäisiä tunnelmakuvia mietitään, niin "illan viilentyessä ja kääntyessä sateeksi, turvassa terassin katon alla lihapiirakoita paistellen ( ja oli mulla punkkulasikin kädessä), hyvän ystävättären kanssa jutellessa" tuokiokuva ei ole yhtään pöllömpi, vaikkei se ehkä ekana mieleen juolahdakkaan missään ihanin kesäjuttu-gallupissa. Mutta kuten sanottu, ei pöllömpää! ( eli pöllöömpää...)




26 kommenttia:

  1. Kotitekoiset lihikset on parhaita (jos ei ole mahdollista saada Irene Partasen piirakoita). Tosin olen tehnyt vain kerran ja epäonnistuin suuresti: kasasin tyhmä ne raa'at versiot hieman päällekkäin ja ne penteleet sulautuivat yhteen! Vain yksi onnistui. Se oli herkullinen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäonnistumisen keskellä sitä yhtä osaakin arvostaa sitten enemmän!

      Poista
  2. Jee Nanna, mahtavat lihikset! Siitä taikinasta tosiaan tulee ihana käsiteltävä, olen molemmilla tekokerroilla sitä hämmästellyt. Leppoisaa juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun omat oli kyllä ainakin esteettisemmän näköiset! Mulla pakkaa olla joka asiassa aina tuo tumma paahto. Iloista juhannusta Kivistöön, oletan!

      Poista
  3. Mullakin on kotitekoiset lihikset to cook-listalla, pitäisi päästä kaverin rasvakeittimen kimppuun vielä tämän kesän aikana :) heyvältä näyttävät sekä kuulostavat, en tiennyt että tähän aikaan aamnusta voi himoita lihiksiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai voi! Ja kyllä nänä valurautapadassakin tai kattilassakin voi keittää, pitää vaan sitten arvioda sitä lämpötilaa tarkemmin.

      Poista
    2. Minulla on semmoinen kätevä mittari, joka asetetaan padan reunaan, olen ostanut sitä sokerinkeittoa varten. Mutta myös semmoinen tikussa oleva anturi josta lähtee piuha siihen ajastin/mittarilaatikkoon (tiedätte varmasti mistä puhun) toimii hyvin, sinne vaan öljyyn uiskentelemaan ja mittari hälyttämään sopivassa kohtaa.

      Poista
  4. Ei ole oikein julkaista lihisreseptiä siten, että ihminen lukee sen kesäjuhlien jälkeen. Nyt maistuisi!

    Heidi, oikea tori väärä koju ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita Jonna tulemaan se sun kesäjuhlakalenteri, tottakai otan postauksia tehdessä tälläiset asiat huomioon..... ;D

      Poista
  5. Oi oi, tätä pitäisi kokeilla, just passeli kevyt kesäherkku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tervetullutta vaihtelua makkaran grillaukselle...oi kevyt kesä? (Oikeasti muuten en oo grillimakkaran kaveri ollenkaan, pitäis joskus tehdä makkarat itte...)

      Poista
    2. No niin, nyt sitten odotamme kaikki Nannan makkarapostausta! :D

      Poista
    3. Siis tässähän alkaa olla kovemmat paineet kuin Tero Pitkämäellä.....

      Poista
  6. Vaari laittoi lihiksen väliin aina höyrytettyjä nakkeja ja sinappia, ja niin oon laittanut minäkin. Herkkua! Varsinkin kun on omatekemät lihikset. Juustopiirakat on kanssa suosikkeja.

    Sellaista friteerauspannua olen miettinyt, että olisi kätevä. Just uppopaistin tonkatsuja ja kyllähän se digimittarin kanssa jotenkin sujuu, mutta kyllä siinä saa olla haukkana ennakoimassa lämpötiloja. Milloin on 195°C ja milloin 170°, 180°C on yleensä sellainen ohikiitävä hetki vain:)

    VastaaPoista
  7. Mulla kans hyvin onnistunut painonvartiointi...ei ole päässyt putoamaan. tänä resepti taatusti sopii siihen ruokavalioon ja vesi kielellä jo kuvittelen näiden paistoa...ja en edes uskalla ajatella, että mitä sitten kun roihahtaa liekki liesituulettimeen ja,ja.... ei vain mulla mittari ja eikö se vahdi.

    Mukavaa juhannuksen aikaa

    Mervi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, vartioi painoasi; joka kilo tarvitaan! ;D

      Poista
  8. Aivan mahtava tuo otsikko.. sain hymyn huulille heti aamusta :) Suomalaisia grillimakkaroita täältä ei saa mutta josko näillä taikoisi juhannusfiiliksen tänne?? wow, varmasti sairaan hyviä. Minusta ne kaupan versiot on niin teollisia olleet kun joskus erehdyksissään ostanut.. lapsena ostettiin aina yhdestä asuntovaunusta näitä jättikokoisina ja olivat sairaan hyviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli lapsena aina huippuhetki jos isä ja äiti vei grillille... oi niitä muistoja....menovuosina se oli kans aina grillin kautta kotia, nyt ei taida kerta vuoteen olla paljon valehdeltu. Mutta se onkin nykyään ihan spesiaalitapaus kun haetaan grilliltä sulatejuustohampurilaiset!

      Poista
  9. Lihapiirakoilla on muuten hyvä vaihtoarvo sukulaismiespörssissä! Laitoin omiani pakasteeseen ja vot, kun lankomies tykästyi.

    Muuten; jaan keventymiskokemukset...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä? vaihdoitko piirakat mieheen? ja vielä lankosellaiseen. Kuulostaa kauniilta ja rohkeilta.

      ...vitsi, vitsi... niinkuin huomaat, jos ei muuta niin aivokoppa on alkanut keventyä ;D

      Poista
    2. Hehhee, kahta en vaihda ja se ensimmäinen istuu tuossa víeressä...

      Poista
  10. Oi lihis! Siis itse tehty. Mutta tuo Koskenlaskija siellä välissä on minulle ihan uusi juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä meilläpäin on vielä hirveästi perinteisiä grillejä, siis niitä joista saa sotapojanpakkauksia ja hampurilaiset on sellaista littaantunutta mallia. Mutta vain parhaissa grilleissä on juustohampurilaisessa se juusto sulatejuustoa ja siis sitä köntsämallia, ei miitään siivuja kuten edellä virheellisesti sanon, koska olin siis itse leikannut köntsästä siivuja. olympiakin käy ja sitä pitää olla runsaasti. Juusto saa olla myös viileä, sitä ei tartte sulatella kunhan hampurilainen tai lihis on kuumaa. Siis niin nam!

      Poista
  11. Hatunnoston arvoinen suoritus, kotitekoiset lihikset! Suu vettyy jo ajatuksestakin...

    VastaaPoista