About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Liemessä valokuvauksen kanssa


Tieto lisää tuskaa.

Silti sunnuntaina-iltana istuin junassa matkalla kotiin Helsingistä tuskin nahoissani pysyen. Aivot hyrräsivät vielä ylikierroksilla ja inspiraatiopykälät pongahtelivat yli asteikon. Olin nähnyt valon. (Se oli myös selitetty, havainnollistettu sekä perusteltu minulle...)

Sain viettää sunnuntain ihanassa seurassa valloittavien uusien tuttavuuksien seurassa tutustumassa asiaan, joka kiehtoo päivä päivältä enemmän. Jonka edessä nöyrästi tunnustan pienuuteni, mutta joka silti  raottaa minulle ovea, tarjoten väläyksen kehityksen polusta.

Liemessä Jenni Häyrinen opasti meitä koko päivän kärsivällisesti ruokakuvauksen saloihin. Tuntuu, että tässä tapauksessa kohtasi ideaalikokoonpano; me taitojemme kehittämistä janoavat ruokabloggaajat ja Jenni, joka itsekin ruokabloggaajana ja hienon kehityskaaren läpikäyneenä tuntui tietävän juurikin tarkasti mitä olimme vailla.

Hyvästi automaattiasetukset, tervetuloa manuaalimaailma! Mitäpä minä polo tiesin ennen valkotasapainon mittaamisesta, kapalaudoista tai hitsi vie, että on sellaisia kamerajalustoja, joiden putki kääntyy vaakatasoon niin, että voit ottaa kuvan halutessasi suoraan ylhäältäpäin, ilman kaahimista. Tai että ruuan voi kyllä asettaa lattiallekkin kuvaamista varten. Tai, että se jalusta ylipäätään on aiheellista käyttää.

Välillä vähän kokkailtiin ja sitten stailattiin, sommiteltiin kuva jo ennen ruuan esille laittoa (mitattiin niitä valkotasapainojakin...) ja vaikka nyt lähes tulkoon jostakin syystä suollankin tekstiä lähes kirjakielellä, niin paikanpäällä joutuivat muut kyllä välillä (koko ajan) todistamaan pohjalaisen kiroilua....

Mutta nyt ei sitten mitää paineita tännepäin. Pikkuhilaa sulattelen oppejani ja alan soveltaa niitä. Vielä ajatustyön automatiikka toiminnasta puuttuu, aikaa kuluu tuhottomasti kun jokaista säätöä on ajateltava niin voimallisesti. Eli luultavasti vieläkin räiskitään kuvia kuten ennenkin - tai siis ei automatiikkalla enää- mutta ehkä välillä ehtii keskittyä myös kuvaamiseen. Ja onhan nuota vanhoja kuviakin vielä odottamassa muutama postausta. Ajalta jolloin olin vielä viaton ja naivi valokuvaaja...

Ja jotta välineitäkin vois vähän syyttää, niin molemmat objektiivinikin on taidettu tarkoittaa muihin hommiin.
Tässä postauksessa näkyvät harjoituskuvani otin omaan runkooni kiinnitetyllä lainalinssillä, niin pääsin säätämään aukkoakin enemmän.

Pakko kehua kun on kehun paikka; Kurssi oli hyvä ja Jenni oli nainen paikallaan.(Jennin kuvia) Kiitos paljon. Ja kiitos myös Maalaisille. Tuli ihanat tutut lisää.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, Kiitos omalle isälle sponsoroinnista.




26 kommenttia:

  1. Katsoin bloglovinini virrasta hämmentyneenä, että mitä, onpa tuttu kuva, mistä toi tohon tuli. Lyhyt on muisti ja hidas aivo :D
    Kiitos itsellesi hurmaavasta seurasta ja hauskasta päivästä, huutelee yksi Maalainen.

    VastaaPoista
  2. Nyt alkaa kyllä epäilyttää, että saikohan se Jenni taottaua sitten mitään meitin päähän.... ;D

    VastaaPoista
  3. Heh, mä katoin just ihan samaa kuin Mari! Kiitokset kivasta päivästä tältäkin Maalaiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä heti rupian nimittelemään! :D ja Tavataan Tuurissa, eikös se sovittu....

      Poista
  4. Kuulostaa niiiin kiintoisalta! Oi jospa oisin saanut olla muukaanaa....

    Mutta ihan uusin silmin (ja odotuksin) nyt sitten täällä tarkkaillaan. Mutta eiköhän se ole niin, että valokuvaus on vähän samassa sarjassa kuin puutarhan hoitaminen ja purjehtiminen: prosessi ja ikuista opiskelua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se taitaa juurikin olla niin! Kyllä tässä varmaan kuluu kypsytellessä ja harjoitellessa aika kauan, ennenkuin tulokset alkaa näkyä täälä blogissa.

      Mutta kyllä tykkäsin.

      Poista
  5. Mikä se sellainen kapalauta on? Valtavan innostava päivä ollut sinulla varmasti. Oon ihan kade:) Ehkäpä kurssille tulee vielä jatkoa. Tai Jokihaka järjestää samanlaisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katto piti vähän heitellä opittua alan jargonia mukaan. Kapalauta oli sellainen valkoinen levy jolla ohjattiin valoa. Kapalautana voi käyttää esim. valkoista suurta paperikassiakin, jonka asettaa kuvattavan annoksen taakse tai sivuun, valo ja varjot tulee eri lailla sen avulla. Syksyn kurssilla on muuten avoimia paikkoja. Ellet lämmittele sitten tuota Jokihakaa?

      Poista
  6. Olisin niin halunnut osallistua, ehkä syksyllä sitten. Ja suhun olis ollut hauska tutustua.
    Mä lainasin kirjastosta hirveen pinon kuvausoppaita taannoin ja nyt alkaa oleen kameran käyttäminen hallussa, vielä kun se alkais näkyä kuvissa.. :)
    Kaikilla on nykyään ruoan alla joku lankku, olenkin miettinyt, et pitäiskö hakee partsilta yks ralli kuvausalustaksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lankut ja voipaperit, ne tuntuu olevan tosi pop...ja on se stailaus aika kivaa leikkiä kyllä.

      Mulla on pitkä lista teistä keihin olis hauska tutustua, kiitos ajatuksesta Veera, likewise. (Mutta mä oon hirviän kovaääninen ja kova kiroilemaan (näköjään) vieraassa seurassa...;D)

      Poista
  7. Voi minua harmittaa, olisi kiva olla teidän kanssa samalla kurssilla. Itse olen menossa siihen seuraavaan ryhmään huhtikuussa. Upeita kuvia olet onnistunut ottamaan eli odotukset nousivat nyt pilviin samantien.

    VastaaPoista
  8. No vertaillaan sitten blogistaniassa otoksia vapun jälkeen! On sulla ainakin kivaa/hyvää ja hyödyllistä tulossa mitä oottaa.

    VastaaPoista
  9. Voi, varmasti oli ihanaa päästä tuonne kurssille! Itsekin tuota olen vähäsen haaveillut, vaikken ruokablogia pidäkkään. Mutta saisi nyt edes kunnollisen kameran, ja sitten voisi haaveilla näin ihanista kuvista! Ja kiitos haasteesta :)

    VastaaPoista
  10. Oliko tämä kurssi siis joku lisä- vai vip-kurssi, kun ei missään mainittu kuin yhdestä kurssista kevään osalta?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en oo ikinä ollu missän vip, eli en varmaan tässäkään... Tämä oli omalta osaltani onnellinen mahdollisuus, olisin tullut sinne kevään kurssille, mutta mulla on samaan aikaan aina se muonittamani koiraleiri. Tässä oli olosuhteet vähän rajoitetummat, emme olleet myöskään studiossa, mutta varmaan Jennikin halusi testata/ottaa vähän tuntumaa vähän pienemmällä porukalla.

      Poista
  11. Hienoja kuvia! Musta tää kurssi on Jenniltä tosi hyvä idea!

    Itselläkin olisi niin paljon parannettavaa ja kehitettävää, mutta nälkä tai (lasten) malttamattomuus tuppaa määrittelemään sen että kuva on otettava nopsaan. Siinä ei kauheasti stailata ;).

    VastaaPoista
  12. No kyllä se meilläkin sanelee se nopeus(lapset) aika paljon kuvausta. Öisin vois tietysti kaikes rauhas kokkailla, mutta melko pimeää...
    Näkyi olevan uudessa kotivinkissäkin ruokakuvaus-asiaa.

    VastaaPoista
  13. Kuulostaa mahtavalta, täytyy toivoa, että itsekkin joskus pääsee. Meillä yleensä 5 sekunttia aikaa ottaa kuva ennen kuin lapset, mies tai raksatalkoolaiset hyökkää ruoan kimppuun :). Ja sen kyllä valitettavasti myös huomaa kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavintahan huonoissa valokuvissa on, että niistä voi vaan parantaa sitten joskus kun aikakin sallii. Ja aina voi myös kompensoida hyvällä tekstillä ;D

      Poista
  14. Tuo kurssi kuullostaa niin hyvältä! Hyvät vinkit olisivat tarpeen itse kullekin ;)

    -Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mulla oli ainakin mitä mainioin ja opettavaisin päivä. Ihanaa oli!

      Poista
  15. Johan multa on jäänyt koko Jennin kurssit täysin huomaamatta, mutta voi että nyt alkoi kiinnostaa! Oi että, olispa ihanaa vaikka tuonne syksyn kurssille päästä. Pitäis muutenkin saada jostain kaivettua lisäaikaa kameran ja kuvauksen kunnolliseen opiskeluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolta sai kyllä sitä lisäsykettä myös itseopiskeluun. Tiiän just kuinka vaivalloista se on kotona pienten lasten kanssa löytää se sun ja kameran välinen aika....

      Poista