About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Foihan Fenkoli!


Voi mikä iisi-biisi ihanan makuinen resepti ystävästämme Rva Fenkolista.

Luulin jo, että olin vuosikymmeniä  ajat sitten ohittanut sen kulinarismin esipuberteettivaiheen, jolloin suurinta herkkua on kaikki leivitetty ja uppopaistettu tyyliin mustekalarenkaat, mozzarellatikut, jalapeñopoppersit, scampit; you name it. Luultavasti samalle herkkulistalle olisi päässyt myös vanha kengänpohja kun se olisi huolellisesti paneerattu ja tarjoiltaisiin pöytään friteerauksen jälkeen rasva vielä sormenpäitä poltellen.

Onneksi suvussamme on sepelvaltimotautia. Ei tarvitse syyttää näitä teinimättöjä.

Mutta kieltämättä ihminen joskus ehkä tarvitsee jotakin tämän suuntaista tuomaan vaihtelua jo vähän kutivoituneemmallekin paletille.

Ainakin tätä paistettujen fenkolien reseptiä oli pakko kokeilla . Ja kannatti. Fenkolin anisuus sopii aivan erinomaisesti yhteen rapsakan kuorrutteen kanssa. Eikä näitä edes friteerattu, kunhan paistoin pannulla.(runsaassa öljyssä....)


Mulla oli vaan yksi fenkoli, joten kun vähän kipuilin pannun lämpötilan kanssa, lopputulos oli taas kerran hiukan tummanpuhuvaa....

Paistetut paneeratut fenkolit

Fenkoli
3 kananmunaa
vehnäjauhoja
korppujauhoja
suolaa
 pippuria

Trimmaa fenkolista "varret" tupsuineen pois (voit käyttää salaateissa tai vaikka kalakeitossa) ja leikkaa fenkoli"pallo" neljäksi lohkoksi. Siivuta kukin lohko reilun puolen sentin siivuiksi.

Ja sitten normi panerointi: ota kolme syvää lautasta tms ja laita yhteen vehnäjauhoja, yhteen suolalla ja pippurilla maustetut korppujauhot ja yhteen kevyesti vatkatut munat. Sitten pala kerrallaan kierittele ensin vehnäjauhoissa, kasta sitten molemmin puolin muniin ja lopuksi kääntele korppujauhoissa ja pistä syrjään odottamaan. Resepti ohjeisti hyvin, että kannattaa ensin rauhassa leivittää kaikkia, muuten sormiin tarttuu sellaiset jauhopallukat joilla sotkee kaikki paikat.

Ja sitten vaan paistat pienissä erissä reilussa öljyssä yht.3-4 minuuttia kutakin erää, molemmin puolin tietysti, talouspaperin kautta liiat rasvat pois ja eikun syömään. Nämä olivat ehdottomasti herkullisia kuumina. Joku mielidippi sopii hyvin ja myös sitruuna, kuten aina näille leivitetyille jutuille. Itse tein aiolia....jokin meni pieleen...ei se kiinnikään leikannut, mutta siitä tuli aivan suunnattoman juoksevaa, maku oli kuitenkin upea onneksi ja natsasi erinomaisesti fenkolin kanssa.

Pikkusen näpräämistä, mutta niiiiiin palkitsevaa. Ja onko kukaan vielä syönyt itseään irti fenkolista? Antakaa hypätä teidänkin ostoskärryihin!

18 kommenttia:

  1. Parempi vähän tumman puhuva kuin ihan vaalean valju sanon minä!

    Fenkoli on tuttu, mutta vielä en ole täysin menettänyt sydäntäni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä resepti tuo kokonaan uuden puolen fenkolista esiin, kun maku yhdistyy rapsakkuuteen, eli voisit tykätä.

      Poista
  2. kyllä minäkin niihin olen kovin tykästynyt mutta paneerannut en ole kyllä koskaan. kai niihin sitten tarttuu se paneerauskierros?:) en olis uskonut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mulla oli sama epäilys jauhotuksen tarttumisesta, mutta onnistui todella hyvin, yllättävää kyllä.

      Poista
  3. Komppaan Tuslaa, mikään ei ole pahempaa kuin löysä ja vaalea paneeraus.
    Ihana otsikko, tuli hymy huulille - vielä kevätaurinko päälle, niin eihän aamu voi ihanammin alkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin vihdoin paistaa!Siitä tulikin mieleeni...pitääkö fenkoli esikasvattaa?...

      Poista
    2. Siis kysytkö minulta kaikkien viherpeukalo keskellä kämmentä äidiltä ;-)

      Poista
  4. Fenkoli on venynyt jääkaapissa jo jonkin aikaa. Käytin sitä vähän katkarapukeittoon, mutta lopusta en ole keksinyt mitään. Tämä paneeraus on hyvä idea, pitää kokeilla. Olen vasta totuttelemassa fenkoliin, sillä aniksen maku ei ole ihan suurimpia suosikkejani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mun miehenikään ole tykännyt fenkolista ja nyt se oli aivan, että mitä tämä on, tosi hyvää!

      Poista
  5. Hauska idea! Pitää laittaa muistiin.

    VastaaPoista
  6. Juu, tee sitten kumppaniksi vähän paremmat aiolit kuin mulla!

    VastaaPoista
  7. "Onko kukaan vielä syönyt itseään irti fenkolista?" Mä en ole vielä syönyt itseäni kiinni fenkoliin... Tosin pakko myöntää, kun ekan kerran en tykännyt niin toiste en ole syönyt. Yrittämättömyydestä tai kiinnostuksenpuutteesta ei voi syyttää, montakin olen hapantanut jääkaappiin!! Meinaan, mutta en sitten kumminkaan saa ruokaan asti. Ehkä seuraavan nahistuneen voin sitten paistaa näin ja lopultakin maistaa uudestaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nahistuneinahan ne on parhaimmillaan paistettuna.... ;D ...Ihan puppupuhetta, että raaka-aineiden tulisi olla mahdollisimman tuoreita....LOL!

      Oikeasti näin käy ittellekkin monet kerrat, ostan raaka-aineita ja havahdun käyttämään vasta sitten kun ne on enää sekunnin päässä syömäkelvottomasta....Järjetöntä....

      Poista
    2. juu, ehkä sitä fenkolia ei käy sitten edelleenkään syyttäminen jos ei maistu... ;)

      Poista
  8. Fenkoli on ihanaa, ihan lempparikasvis! Yleensä teen fenkoli-appelsiinisaalaattia (juu, sydänvikaisia koko suku täälläkin), mutta friteerattuna en ole koskaan maistanut... Uskon, että oli namia, mäkin voisin syödä vaikka tiskirätin paneerattuna! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva löytää aina näitä "samis- juttuja"...(varsinkin tuo sydänosasto... ;D)

      Poista
  9. Joudun sanomaan että en ole vielä edes syönyt itseäni fenkolin ystäväksi :D tämä resepti kyllä vaikuttaa siltä että voisin tykätä, (lähes)kaikki paneroitu on hyvää ;)

    annemi

    http://www.lily.fi/palsta/52-weeks-deliciousness

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu, luulen tämä resepti kelpaa muillekin kuin fenkolin sydänystäville....

      Poista