About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Tiramisu


Aaah, Tiramisu, miten sinua rakastankaan! Sillä lailla melkein vinksahtaneesti, etten ikinä halua tehdä sinua sokerikakkupohjasta ja epätoivoisesti yritän vältellä kaikki vadelma-, sitruuna- ym fusionmisut. Tiramisun täytyy olla  sopivasti mokkainen, kaakaoinen, pehmoinen olematta mössöinen. Ja myös sopivasti alkoholinen, kuten eilisillan ruokavieraat huokailivat, olin kuulemma erityisesti onnistunut alkoholin tasapainossa.

Tiramisun autuus avautui minulle parikymppisenä Saksassa Ebertin perheen Au Pairina ja siitä seuraavat 10 vuotta en pystynyt koskaan ohittamaan annosta jälkiruokalistalla tai kahvilan vitriinissä. Sen jälkeen voisin melkein sanoa, että olen pyrkinyt välttämään sitä ravintolan listalla tai konditorioissa, sillä harvoin saa kotitekoisen vertaista tiramisua maailmalla. Liian makea, liian kuiva,liian viinainen... varmasti erinomaistakin saa, mutta kun ei varmasti tiedä, jätän mieluummin tilaamatta.



Tiramisun valmistukseen ei onneksi tarvita erikoistaitoja tai -välineitä. Sen voi koota lähes millaiseen vuokaan tahansa ja ennen tarjoilua kaikki virheet siivilöidään tummalla kaakaokerroksella peittoon. Lisäksi sen voi (ja pitää) valmistaa hyvissä ajoin ja se sopii niin aterian päätteeksi kuin vaikkapa kahvipöytätarjoiluun kevään juhliin. Reseptejä googlaillessa aineitten suhteen löytyy melkoisesti variaatiota, mutta olen jo pitkään luottanut Fanni&Kanelin reseptiin, jonka takana löytyy hänen ystävänsä Giulian sukuresepti. Ja kuten (italialaisissa) perheresepteissä aina, tiramisustakin löytyy sympaattinen muistisääntö: 1 muna per 100g mascarponea per rkl sokeria. Näin reseptiä on helppo muunnella. Samoin pienen suklaalisän olen napannut tästä reseptistä. Sen sijaan alkoholin kohdalla olen heittänyt kaikki periaatteet nurkkaan. Vino Santo tai Marsala lienevät autenttisempia kostuttajia, mutta koska niitä tuskin koskaan kaapistani löytyy, olen mieltynyt Amaretton ja konjakin sekoitukseen tai toisen puuttuessa ihan jompaan kumpaan.Ja käytän ne nimenomaan keksien kostutukseen kahvin kanssa (jota minulla kuluu huikeasti enemmän, vaikka vain nopeasti kastan keksit), en muna-mascarpone seoksen maustamiseen.



Tiramisu
10:lle

5 munaa
1 dl sokeria ( tämä on siis sama kuin 5 rkl)
500 g mascarpone- tuorejuustoa
300 g Savoiardi- keksejä
4 dl vahvaa jäähtynttä kahvia tai espressoa
2,5 rkl amarettoa
2,5 rkl konjakkia
tummaa kaakaojauhetta
tummaa suklaata

Riko kananmunat eritellen keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon mascarpone. Vatkaa valkuaiset jämäkäksi vaahdoksi ja kääntele vaahto keltuaisseokseen. 

Laita valitsemasi vuoan pohjalle ohut kerros munamascarponeseosta. Raasta päälle tummaa suklaata. Kastele savoiardi-keksit yksi kerrallaan kevyesti kahvi-viinaseoksessa (ne kyllä pehmenevät sitten misun sisällä) ja lado vierekkäin vuokaan. Laita uusi kerros seosta, raastettua suklaata ja toinen kerros keksejä. Mielestäni kaksi kerrosta keksejä on sopiva. Lopuksi loput massasta päälle ja tiramisu jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi, mielellään yön yli. 

Ennen tarjolle vientiä siivilöi päälle reilu kerros tummaa kaakaojauhetta.

Ahhh, Tiramisu, miten sinua rakastankaan!



18 kommenttia:

  1. Aah, tiramisu. Keltuaisten ja valkuaisen erikseen vaahdottaminen tekee tiramisusta ihanan kuohkean. Mä tykkään enemmän sokerikakkupohjaversiosta, ehkä siksi, että opin sen pariisilaisessa suosikki-italialaisessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...mä annan sulle anteeksi. Ehkä ne tiesi mitä ne teki sen sokerikakkupohjan kans. (ja oikeastihan savoiardi keksit on niinkuin kuivunutta kuohkeaa sokerikakkutaikinaa, mua vaan puhuttelee se muoto, ehkä makua enemmän, tulee sopivan rustiikkia kun niitä sormikeksejä sovittelee vaikkapa pyöreään kulhoon).
      Mutta joo, AAH, TIRAMISU!

      Poista
  2. Uu, aa, nam. Just eilen illalla mietin, että pitäisipä tehdä tiramisua. Tämän postauksen ja kuvien jälkeen sitä on kyllä pakko tehdä asap.

    VastaaPoista
  3. hmmm.... oma kakkusuosikkini myös. Minulta harvemmin löytyy amarettoa tai konjakkia, niin olen hävyttömästi käyttänyt baileyssiä. Herkkua tulee kyllä siitäkin :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni olen muuten itsekin joskus joutunut turvautumaan Baileyssiin. Kyllä sekin maistuu!

      Poista
  4. Tiramisu on kyllä tosi namia.En ole itse tehnyt mutta mun veli tekee sikahyvää tiramisua;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos oon oikein ymmärtäny, niin veljeshän taitaa olla Italia-expertti!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Nyt muuten tajusin, että mulla on vielä jääkapissa yks purkki mascarponea ja savoiardi keksejä. Ei kai siinä oo mitään varoaikaa kuinka pian saa tehdä uudestaan?

      Poista
  6. Juuri noin! Samalla tavalla mekin teemme tiramisumme. Ja mielestäni se on ainoa oikea tapa.
    Keksien kostutus tapahtuu meillä kyllä usein Vino Santolla, sillä avopuoliso ei suostu muuhun, mutta mulle kyllä maistuu Amaretollakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Vino Santo kai on just SE OIKEA tapa. Mutta jossakin on pakko joustaa ja amrettosta tulee kyllä ihanaa.

      Poista
  7. Minäkään en enää uskalla tilata tiramisua ravintoloissa, vaikka älyttömästi se aina houkuttelee, pettymys kun on niin suuri jos se ei olekkaan täydellinen :D Omatekemä nimittäin on! Ja käytän myös tuota samaa ohjetta, alkoholi on kyllä muuttuja...
    Nti Papu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis ihan samoilla mennään, Ja alkoholin kanssa on hiukan pakko pelata kun pitää katsoa mitä on. Olenpa kuullut tummasta rommistakin tehtävän.

      Hauska kuulla, että muillakin on samanmoisia eniten himoitsen, mutta en uskalla tilata -ravintolassa kokemuksia!

      Poista
  8. Mietin tuota sokerin oikeaa määrää kun ohjeessa lukee että 10 dl = 5 rkl, mutta kun tietojeni mukaan rkl = 15 ml niin tuo suhde ei päde. 1 dl on vajaa 7 rkl eli tässä ohjeessa on siis enemmän sokeria kun tuo muistisääntö sanoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta. Mulla on ollut varmaan taas suuripiirteiset kukkuramitat kun olen mittaillut. Jos siis ollaan oikein tarkkoja niin 5 rkl (joka on siis sukuohjeen mukaan oikea määrä 5 munalle) on tosiaan 3/4 dl eikä täyttä desiä. Näitten mittojen kanssa pitää aina olla tarkkana, joskus tulee muuntovirhe, joskus mittavirhe ja joskus kirjoitusvirhe, niinkuin sinullakin tuossa yllä (10 dl=7 rkl). Tässä lähinnä kyse varmaan suurpiirteisestä mittauksesta. Onneksi tuo pieni sokerilisä ei reseptiä pilaa, että maun mukaan, tehkää desi (7 rkl) tai 3/4 dl (5 rkl). Hyvää on! Kiitos tarkkanäköisyydestä!

      Poista
  9. Olin Toscanassa aidon nannan,ravintoloitsija Mamman opissa ja erona oli mm. se että keksit kostutetaan joko kahvissa tai Marsalassa; ts. joka toinen keksi maistuu kahvilta ja joka toinen sitten Marsalalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, pitääpä koittaa seuraavalla kerralla!

      Poista