About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

The Ruislimppu


In the leivinuuni. Toteutunut unelma.

Jos olisin varsinainen mestarileipuri, olisi ihaninta kun minut tunnettaisiin  ruislimpustani. Kovakuorisesta, ruskeaksi paahtuneesta, happaman aromikkaasta kaunokaisesta. Rakkaudella vaalittuun juureen leivotusta. 

Oven takana jono leivontapäivänä.



Hiukan oioin mutkia. Koska on meneillään Myllärin Luomun kisapuolivuotiskauden viimeinen leivontakuukausi, teemana mestarileipomus, kaivoin Ruisleipäaines pussin kaapista samaan aikaan kun pistin tulet leivinuuniin. Ruisleipäainekseen tarvitsee lisätä vain pala hiivaa ja lämmintä vettä ja sitten antaa lämmintä kättä tai tässä tapauksessa yleiskonetta.

Ruisleipäaineksessa on valmiina ruisleipäjuurta, jonka kyllä haistaa taikinaa vaivatessa. Ruisleipätaikinalla on aivan omanlaisensa sielu. Se on koostumukseltaan tahmeaa, silti erittäin muokattavaa, sen aromi kiidättää minut muistossani aikaan, jolloin ripustauduin kiinni vielä mumman kaatiin (*=esiliina).

Vaivattu taikina saa levätä ja nousta lämpimässä peitettynä, tunnin tai kaksi. Ja sitten siitä leivotaan limput.

Jaoin taikinan ohjeen mukaisesti kolmeen osaan ja pyörittelin palloiksi. Runsaasti jauhoja mukana tässäkin vaiheessa. Itse limppu pyöritellään hauskasti  kättä vasten niin, että saat tavallaan kartion jossa pohja on kämmentäsi vasten, ja jonka käännät sitten pöydälle niin, että kärki osoittaa kattoon. Pitäisi tehdä tästä emoksen pyörityksestä kai video...

Anna limppujen kohota ja repeillä liinan alla vielä 40 min. Paista sitten 250 asteisessa uunissa puolisen tuntia, kunnes limppu kumisee pohjaan koputtaessa.

Tuli niin hyviä, vaikkakin pieniä, että en millään raaskinut rikkoa illuusiota mestarileipurista ja kertoa syöjille käyttäneeni ruisleipäaineksia.




Jauhot toimittanut käyttööni Myllärin luomu. Muita kilpailupostauksia aiheesta:

Suklaapähkinäpikkuleivät






12 kommenttia:

  1. Luonnonmukainen ja rapea pitää ollakin. Ruisleipä on myös kuitupitoista, siksi sopii minulle.

    VastaaPoista
  2. Voisitko ruveta diilaamaan noita tänne, maksan sulle hyvän hinnan :D?

    VastaaPoista
  3. Kauniita ja herkullisen näköisiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...etten olis ittekkään paremmin sanonu....

      Poista
  4. Voi Nanna! Leivinuuni ja ruislimppu, mie romahan!

    VastaaPoista
  5. Mun eilinen kommentti näkyy hävinneen bittiavaruuteen.
    Mutta jos siis haluat hyvän, vanhan ruisleivän juuren, voin tiputtaa postiin!

    VastaaPoista
  6. Jos ei ole vielä tuttu aines niin Riihiruisjauhot kannattaa testata! Niistä tulee aivan älyttömän herkulliset, mukavasti savuntuoksuiset sämpylät ja leivät.
    Mä tein taannoin nauriskukon riihiruisjauhokuoreen ja onnistui erinomaisesti:
    Nauriskukko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Janne. Kuulostaa ihanilta, täytyy napata mukaan heti kun näen.

      Poista