About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 27. helmikuuta 2014

Tavallisen hyvää


Mä olen niin tavallinen.

Tavallinen ruuanlaittajakin.  Ruokabloggaajakin elää aivan tavallista lapsiperhe-arkea. Perheenäidin elämää. Sitä kun yritetään revetä joka paikkaan ja suurimman osan aikaa tunnetaan vaan äärimmäistä riittämättömyyttä ja jos ei sitä, niin ainakin syyllisyyttä. Ajankäytöstä, valinnoista, jopa ruokavaliosta.

Yritän armahtaa myös itteni. En pysty koskaan sanomaan, että valmistan aina kaiken alusta asti itse. Monesti kyllä, tietyt asiat on vaan paljon maistuvampia itse alusta asti ponnistettuna. (Vaikka paistetut silakat. Ne on ehdottomasti valmistettava kokonaisista silakoista,jotka perkaan itse, ei fileistä.) Mutta olen myös rakastunut siihen perunavihanneskeittopussiin pakkasessa, josta taikoo vartissa lapsillekin maistuvan keiton. Pinaattilätyt on melkein viikottainen hätävara. Ja välillä ostelen sitä makaroonilaatikkoakin. No onhan se helppo tehdä itse (ja kyllä parempaakin), mutta joskus sen valmiina osto on vaan paljon helpompaa. Ja sitten mulla on salainen addiktio vielä pakastepizzoihin. Ja kaikkeen uuteen, valmisruokaankin. Kerran kokeiltava. Ja niin kuin ruuanlaiton kanssa yleensä, niiden alusta asti tehtävienkin kanssa, joskus tulee hirmu hyvää, joskus never-again-annoksia.



Nyt olen sitten kokeillut Abba Ateriavalmis kalakastikkeita Blogiringin kamppiksessa. Kastikkeet on tarkoitettu nopeuttamaan arkea, lohifile uunivuokaan , kastike päälle ja 25 min. uunissa. Päiväkin oli passeli, lapset sairastaa jotain ihmeellistä pientä kuumeilua hiihtoloman kunniaksi ja oma lomani yliopistolta on vasta ensi viikolla.

Iskä-IsoHoo haki aineet kaupasta ja saatiin näppärästi kello viiden ruoka pöytään.



Laitoin ihan ensimmäisenä perunat kiehumaan ja kiehutin melkein kypsiksi, sain sitten samaan vuokaan paineltua lisukkeeksi ryttypottuina, voita ja oliviiöljyä, suolaa ja pippuria päälle. Pyrstöksi asettelin suloisia broccoliineja. Ne olis kyllä saanut esikeittää, mutta oma moka.

Sitten kaikki vaan uuniin. Valintani oli osunut sitruunaiseen kastikkeeseen ja syödessä tuli kyllä ihan kesäiset tunnelmat, sillä lailla hollandaisetyyppisesti; lohta, perunaa ja parsakaalta. Lähes 800g lohiziivu katosi meille 4 pekkaan tuosta vaan.



Onnistuneen maun, lisäaineettomuuden, helppouden ja muun mukavan lisäksi parasta tässä ehkä on, että voin delegoida ruuanlaiton myös IsoHoolle, jonka ainoa bravuuri on pannulla paistettu makkara. Itse kyllä lisää joukkoon myös purkkihernekeiton, mutta minä irtisanoudun irti sen herkullisuudesta, IsoHoolla kun on mielihalu lisätä joukkoon vaikka nakkeja.


Ja instagramvideointiharjoitukset jatkuvat, onneksi nämä ovat vain 15 min. pituisia. Keskellä tapahtuu jotakin sekavaa...editointi on mielestäni aivan yliarvostettua.....

 




 Yhteistyössä Abba Ateriavalmis

32 kommenttia:

  1. Ihanaa, on muitakin ihan tavallisia! Ei tartte olla fiinisti blogi kun ei arkikaan oikein fiinisti mene ja ruoka on vähä sinne päin. Mua on niin lohduttanut sun Ei rumia, vain erilaisia -sämpyläpostaus. Ruoanlaitto on meillä arkena (ja usein sunnuntainakin) nopsasti vaan -periaatteella, kun yleensä jaloissa pyörii pienin joka huutaa, keskimmäinen joka villiintyy ja vanhin joka kärttyää, jos ei saa ruokaa ajallaan. Hiukan paineita siis kokilla...
    Puolivalmisteet ovat aliarvostettuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Ja joskus aivotkin vaan tarttoo lepoa. Mun ruuanlaitto on parhaimmillaan aivokopassa tapahtuvaa suunnittelua ja pähkäilyä ja silloinkun kiintolevy alkaa olla täynnä on helpompi vaan olla ajattelematta liikaa. Heittää raviolipurkki kuumenemaan, josta tietää varmasti, että lapset syö sitä. Yksi murhe vähemmän.
      Kiitos vertaistuesta sinnekin, Sitruuna.

      Poista
  2. Hei suuri kiitos tästä! Juuri eilen mainoksen nähtyäni mietin että uskaltaako tätä kokeilla. Nyt tiedän että uskaltaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mun ykkössuosikki on just tämä sitruuna!

      Poista
  3. 15 minuuttia Insta-videota editoimatta, apua! :D

    No anteeksi.

    Kukin tyylillään, sano. Olen vähän (tosi) kyllästynyt tähän aina välillä nousevaan keskusteluun siitä mitä SAA tai EI SAA kokata/syödä - etenkin jos on ruokabloggaaja. Ei se herranjumala ole vakavaa. Ei se herranjumala muille kuulu. Jos (kun) MÄ en kastiketta valitsisi hyllystä, ei se tarkoita sitä, että sitä käyttävät on tyhmiä, laiskoja ja eivät vaan ymmärrä omaa parastaan. KÄMÖÖN kuten eräs tosi-tv -kilpailun juontaja tapasi sanoa.

    Uff, mulla on ollut avautuminen tulossa tästä muodikkaasta ruokaylemmyydestä jo pitkään. Se on päässä, mutta en ole varma kuuluuko se Kivistöön. Pitää varmaan perustaa työblogi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sä tiärät, että kun meilläpäin ruvetahan vireoomahan, niin vireoorahan sitten kunnolla. Meilläpäin on instarammi vireokki vähintään sen viistoista minuuttia....

      Niin, mäkin täs kuulin, ettei ruokabloggajan ja maustetun ruokakerman tulis ikinä kohdata.
      Tämäpä onkin just se juttu; on erinomaista, että puhutaan ruuan terveellisyydestä, ekologisuudesta, lisäaineettomuudesta, hävikistä ja muista tärkeistä asioista. Mutta toivoisin, että kaikki tapahtuisi innostavassa enemmän kuin syyllistävässä hengessä. Niinkuin nyt useimmiten tapahtuukin. Ihminen sitä syyllistyy vaan niin helposti.

      Juu, Kivistön harmoniaa ei ehkä kannata ravistella tälläisillä. Mutta jos joku TV ajankohtainen haluaisi vaikka sut paasaamaan asiasta, niin mä voin tulla mukaan heittelemään näsäviisaita (ja usein asiaan kuulumattomia) kommentteja. LOL <3

      Poista
    2. Armaat, olette niin asian ytimessä. Kenenkään syöminen muille kuulu.
      Just syön näkkäriä oivariinilla, kun en jaksa kokata. Jos jää nälkä syön ehkä pastaa voilla. Perversio, jota mieheni ei ymmärrä.

      Poista
    3. Ai niin ja minunkin on tehnyt mieli paasata asiasta, mutta en ole jaksanut. Olenkohan tulossa vanhaksi?

      Poista
    4. Aamen, te ihanat!
      Olen samaa mieltä, että innostavalla otteella on paljon vahvempi voima kuin syyllistämisellä, olipa sitten kyse ruokavalinnoista tai melkein mistä tahansa asiasta. Ja jokainen saa syödä ihan just niin kuin haluaa, tehdä asioita, joista tykkää ja valintoja, jotka tuntuvat just siinä hetkessä parhailta mistä ikinä syystä.

      Taatusti itse tehdyt prezelit olis ihan huikean hyviä, mutta just nyt tämä Lidlin paistopisteen valmiskama maistuu aivan jumalaiselle.

      Poista
    5. NYT tahtoo pretzeleitä ja cheddarjuustokastiketta!

      Poista
  4. Tuo "loppukaneetti/kiljahdus" on paras tuossa videossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saako siiitä selvän? Että "Syö"? Maitotyttö kyllä kiljui pyynnöstäni "Syömään", mutta kun julkaisin videon, se olikin 15 minuutin sijaan 15 SEKUNNIN mittainen ja onnistui kadottamaan sanan lopputavun...

      :)

      Poista
  5. Jaa nuanko se onki...Mä kun kuvittelin blokaanien pitävän meitä jotenki huonompina/laiskempina jotka sattuu niitä "eineksiä" käyttämään arkea helpottamaan eikä toisinpäin..hianoa että tämäkin selevis..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä sä meinaat, Taneli? "Toisinpäin"? Että minä oon huano ja laiska?

      Hianua, että tämäkin selevis... ;D !

      (Ei vaiskaan, kun kiitos kommentista!)

      Poista
    2. Taisin valita sanat väärin.. tarkoitin sitä että hienoa että tekin käytätte puolivalmisteita. (väärinymmärretyksi tulemisen mestari) :o

      Poista
    3. No kyllähän mä nyt tiesin mitä sä tarkootit!

      Poista
  6. Arki on arkea ja jokaisen arjessa on hetkiä kun flunssapäivän lounaaksi tehdään nuudelisoppaa suoraan paketin mausteilla. Tämähän on jo arkiherkkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä ? Pikanuudeleita?
      ...Vitsivitsi....sehän on just flunssaruokaa!

      Poista
  7. Työssä saan ja joudun hifisteleen. Bloggari tai en,niin kotona oikasen. Jotkut puolivalmisteet on jopa parempia kun jotku itsetehdyt :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälon nyt meneillään niinkun kootut tunnustukset! ;)

      Poista
  8. Mulla on myös pakastepitsa-addiktio :D Melkein viikoittain on saatava suola ja rasvapläjäys, muuhan niissä ei juuri maistu. Mitä halvempi sen parempi. Tämän hetken suosikkeja on x-tra pakastepitsat. Sen halvemmalla ei einestä saa.

    Muuten en valmisruuasta oikein välitä, mutta onhan ne näppäriä. Illalla kuoleman nälkäisenä, varpaat märkänä ja palellen kotiutuessa mielummin vetää saarioisten äitien tekemää alkupalaksi ja sen jälkeen rupee ruuan laittoon tai menee nukkumaan.

    Kasvispakasteet on mulla käytössä melkein päivittäin. Vihannessekoitus on huomattavasti halvempi kuin ostaa kukkakaali, porkkana ja parsa tuoreena hevi-osastolta. Samoja rehujahan ne on, mutta apetit on vaan pilkkonut ne mulle valmiiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo xtrapizzat ei oo muuten ollenkaan huonoja lajissaan....

      Poista
  9. Minä tykkään tuosta videosta, luulen, että minäkin osaisin tehdä noin hienon! Kuuluuko siinä joku kiekaisu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Vaikka luulen, että vaatimaton kun olet, niin tuo ei ollu suuri kehu. :)

      Mutta joo, kuuluu, eikö sulla oo äänet päällä?

      Poista
    2. On on, mutten ollut varma oliko se sitten oma ääneni, kun niin häikäistyin!

      Poista
  10. Hei Nanna! MISTÄ olet onnistunut ostamaan broccolinejä? Olen niitä monesti haikaillut mm. Rachel Rayn ohjelmista, mutta en ole koskaan nähnyt niitä missään kaupassa. Siis kuuluvatko ne jonkun kauppaketjun valikoimaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt löytyy ainakin Cittareista, nimellä makea parsa , valmiiksi pussitettuna.

      Poista
    2. Kiitokset; sieltä niitä löytyi! Samalla löytyi myös mustakaali, uusi herkullinen tuttavuus! Lehtikaalin muunnos, luulisin. Laitoin sen ihan yksinkertaisesti paistokasarissa, pekonia, lehtikaalia, pikkuisen oliiviöljyä, nokare voita, pippuria, suolaa, timjamia. Parin keitetyn perunan kanssa riitti mainioksi lauantailounaaksi kahdelle; suosittelen! Seuraavaksi ajattelin kokeilla keittona esim. papujen kera.

      Poista
    3. uu mäkin ostin sitä, en oo vielä valmistanut mutta kans italialistyyppinen papukeitto ollut mielessä- great minds think a like!

      cavolo nero on nimi italiaksi, paljon käyttävät.

      Poista
  11. Joo, kyllä näitä pikaisia, helppoja ja helpotettuja ohjeita perusarkeen tarttee ja paljon! Pitääpä tähänkin tuotteeseen nyt tutustua, jos sillä vaikka ratkaisis ylihuomisen ruokapulman. Huomiseksi on jo makkarat varattuna ;D Äh, ei tästä kirjoittamisestakaan tule nyt mitään, kun 4v haluaa ehdottomasti supsutella samaan aikaan korvaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin samaistun! Sekä ruokaohje-ongelmiin, että supsutteluun!

      Poista