Viinifiilistelyä, lammasta ja jouluinen maustevoi

Hyvälle lihalle hyvää viiniä. Niin yksinkertaista se on. En ole mikään viini-besserwisseri eikä toivottavasti minusta koskaan sellaista tulekaan. Oikeasti ihailen ihmisiä, jotka ovat luoneet viineistä ammatin tai harrastuksen, sillä alalla, jos missään, on miljoonaa muuttuvaa komponenttia, joiden hallitseminen vaatii valtavan määrän niin nippelitietoa kuin soveltamisen taitoa.

Onneksi meistä jokainen voi olla oman viininsä sankari. On kiehtovaa valita pulloa myymälän rivistöstä ja yhtä jännittävää avata ja maistaa. Olen jo ihanasti fakkiutunut muutamiin omaan suuhuni sopiviin kaavoihin. Pidän samppanjaa takuuvarmana valintana tilaisuudesta ja ruuasta riippumatta. Polveni notkahtavat joka kerran kun maistan lasillista hyvin viilennetyä Chablis'ta (mielellään Premier Cru) ja Rieslingin arvo ruokaviininä on vihdoinkin avautunut minullekkin. Punaviinien kanssa en vain pysty päättämään. Usein se on Pinot Noir, mutta yllättävää tuttavuutta olen tehnyt myös Malbecin ja italialaisten rypälesekoitusten kanssa. Tai tuhtien espanjalaissten.  Mutta kun Kaliforniastakin löytyy hyviä kuten ylipäätään uudesta maailmasta... sekoan...

Tosi tosi rakkaita ja varmoja valintoja meikäläisen suuhun tuntuvat olevan myös Chileläiset viinit ylipäätään. Perinteikäs Cousiño-Maculin viinitila Maipon alueelta on minulle vanha tuttu ja niin on sen ihana  100% Cabernet Sauvignonkin; Antiguas Reservas (Alko 12,48€). Viiniä kypsytetään 12 kk tammitynnyreissä jonka jälkeen se lepää pulloissa vielä 6 kk. ennen myyntiä. Se on cabernetmaisen herukkainen ja kirsikkainen, täyteläinen viini. Katsokaa sen väriä tuota valkoista liinaa vasten, niin syvä, tumma ja kutsuva.  Siitä löytyy myös tannisuutta ja pullo kannattaa avata hengittämään ajoissa. Tai sitten dekantoida. Se on mainio kumppani tummalla lihalle, myös riistalle ja porolle. Eli jos joulupyhien aikaan pöydästäsi löytyy jotakin näistä, ota seuraksi ihmeessä Antiguas Reservas.

Viinistä saa muuten huomattavasti enemmän irti pienellä välinevarustelulla. Hyvät isot lasit ovat must ja  ja lähes jokainen viini hyötyy dekantoinnista, eli karahvi on hyvä olemassa. Toisaalta dekantoinnin voi tehdä vaikka tavalliseen lasiseen mehukannuun. Viinipullon avaaja on tietysti tärkeä ja tärkeää on, että löydät sellaisen jota osaat käyttää. Minä itse olen aivan epätoivoinen kaiken maailman automaattisten kierreruuvien kanssa, mutta erittäin näppärästi avaan pullon  tarjoilijan perustyökalulla. Käteen sopivassa mallissa on teflonpinnoitettu kierre ja kaksinivelinen vipuosa. Tippakauluri on hyvä valkoisia liinoja ajatellen. Kannattaa miettiä myös tuollaista ilmapumppua ja siihen kuuluvia kumikorkkeja. Jos et nauti koko pullosta kerralla säilyvyysaika monikertaistuu kun asetat kumikorkin päälle ja pumppaat pullosta ilmat pois.

Mutta ennen kaikkea, minun mielestäni, erinomaiseksi viinin tekee hyvä seura ja herkullinen ruoka.

Lampaankyljykset ja jouluinen maustevoi

2  karitsankyljystä/ruokailija (nämä olivat sellaisia tuplia, keskellä luu ja filettä molemmin puolin sekä rasvaa ympärillä 
suolaa, pippuria

paistamiseen öljyä, voita, pari valkosipulinkynttä ja hiukan timjamia

Seurasin facessa tässä yksi päivä kun lampaankasvattajat vaihtelivat reseptejä. Yleinen mielipide tuntui olevan, suolaa ja pippuria ja pikainen paisto, eli sillä lähdin minäkin. Isokyröläiset karitsat pippuroin ja suolasin, kuumensin rasvat (reilusti voita) ja heitin sekaan valkosipulin ja hiukan timjamia maustajaksi ja otin nopeasti värin kyljyksiin molemmin puolin. Sitten koko pannu uuniin 175 astetta ja 5 minuuttia. Hyvää tuli, IsoHoon mielestä ehkä parasta lammasta ikinä. Hämmentävää. 

Karitsojen kanssa nautittiin pannulla raakana paistettuja perunasiivuja ja karamellisoituja valkosipulinkynsiä, vihreitä papuja ja ihanan jouluista maustevoita. Idean puolukkavoihin sain Juurelle ravintolasta, jossa se höystää hirven filettä. Rakastuin oikopäätä sen väriin. Juurella voi valmistetaan kokoon keitetystä puolukkasiirapista, omani sai vähä lisärouheutta pekaanipähkinästä ja rosepippurista ja aimo annoksen minttua, joka sopi  lampaalle tarkoitettuun voihin ihan nappiin.

Enkä tietenkään ehtinyt mitään siirappia keitellä. Tämä oli aivan pikaruokaa.

Jouluinen maustevoi
4:lle

1 dl (pakaste)puolukoita survottuna
100g pehmeää voita
1/2 dl paahdettuja pekaanipähkinöitä rouhittuna
1 tl kokonaisia rosepippureita
kourallinen tuoretta minttua silppuna

Paahda pähkinät kuivalla pannulla, älä polta. Lisää aineet minttua lukuunottamatta yhteen ja survo joko sauvasekoittimella tai jollakin mixerilaitteella tasaiseksi tahnaksi. Sekoita lopuksi mukaan minttu. Kääri voipaperin sisään rullaksi, päälle folio ja pakkaseen jähmettymään tangoksi, josta voit leikata fiksuja viipaleita. Tai sitten teet kuten minä, nostelet jääkaappikylmästä voimassasta lusikalla puolukkaisia voinokareita lihan päälle.

Suosittelen.

Ai niin. Yksi tärkeä pointti vielä. Cousiño-Macul Antiguas Reservas on myös mainio juustoviini (kypsät ja voimakkaat juustot), eli pääruuasta seuraavaan osaan voi jatkaa fiilistelyä saman viinin voimin. Tai sitten vaan ihan fiilistellä joulunodotusta joku ilta; siivoaisko kaapit vai istahtaisko viininlasin kera juustojen ääreen hengähtämään?

Chilen vanhin viinitalo fiilistelee joulua myös instagrammissa. Hashtagaa kaunein joulutunnelmainen viinikuvasi #jouluviini #antiguasreservas #viikonviini ja osallistu Decanterin 50€ lahjakortin arvontaan!

Kilpailuaika 8.-21.12. ja palkinto arvotaan 22.12. Palkintona Decanterin lahjakortti, arvo 50€. 

Yhteistyössä Cousiño- Macul

After XMAS-kinkku

Elämää joulun jälkeen. Tiedän, vaikea kuvitella. On sitä. Siksi tämä paistos.

Minä kuulun niihin, joka en pysty kohtuudenkaan nimissä luopumaan mistään joulupöytääni perinteisesti kuuluvasta herkusta. Ja oman joulupöytäni kiistellyin kaveri on tietenkin, Juicen sanoin, sika. Kiistattomasti se tosin pöytääni kuuluu, mutta se, minkämoinen tänä vuonna laitetaan, kuinka suuri, pakastettu vai tuore, luomu-, vilja-, potkallinen, luullinen, tuottaa aina asiallisen määrän keskustelua. Joka jatkuu sitten joulupöydässä, jossa rankataan kinkun onnistuneisuus kaikkia edellisiä kinkkuja  sekä vähän naapurillakkin maistettuja verraten. Tässä kohtaa saa myös kinkun kaveriksi valitut sinapit huutia. Joo, ja niitä on pakko olla useampia vaihtoehtoja, ettei kinkku mene pilalle väärästä sinapista.

Kaksi kinkkuateriaa on kuitenkin ehdoton maksimi joulunaikaankin, varsinkin kun siihen vielä lisää öiset jääkaapiretkeilyt kinkkuleipien ja kylmän maidon merkeissä. Ja onneksi meidät kuluttajat on jo aika hyvin opetettu; Kinkku pidetään kylmässä, pöytään leikataan tarvittavat siivut ja viimeistään sen toisen päivän jälkeen perkaan kinkun ja pakastan rippeet erissä maailman ihanimpia hernekeittoja ja kinkkukiusauksia varten.

Tällä paistolla voit duunata kinkun jo ihan eri ruuaksi vaikka tapaninpäivän ulkoilun päälle. Se on myös mainio tuhtina brunssiruokana. Ja parasta on se, että halutessasi sen voit valmistaa uunitusta vaille jo edellisenä iltana jääkaappiin odottamaan. Silloin munamaito oikein imeytyykin leipiin. Tässä voi sopivasti käyttää joulusta jäänet ylimääräiset leipäpalatkin.

After Xmas kinkkupaistos

1 l joulukinkun rippeitä kuutioina (tai pieninä palasina)

n.15 siivua vaalea leipää

2 isoa punasipulia

1 rkl voita

1 tl suolaa

1 tl sokeria

6 munaa

4 dl maitoa

2 rkl dijon sinappia

1 rkl timjamia

suolaa ja mustapippuria myllystä

5dl voimakasta juustoraastetta esim. puolet parmesania, puolet emmentalia tai gruyeriä

Kuori ja suikaloi sipulit. Sulata voi paistinpannulla, lisää sipulit, suola ja sokeri ja anna pehmetä 10 minuuttia miedolla lämmöllä.

Sekoita muna ja maito ja mausta se dijonilla, timjamilla, suolalla ja pippurilla. Voitele suuri uunivuoka, kasta leivänpala kerrallaan munamaitoon ja levitä alimmaksi kerros leipää. Ripottele kerroksen päälle puolet kinkusta, sipulista ja juustoraasteesta. Puolita leipäpalat ja asettele seuraava leipäkerros hiukan limittäin pystyyn, niin että pinnasta tulee nätin rouhean epätasainen. Edelleen kasta jokainen palan munamaitoon ja leipiä asetellessasi ripottele aina hiukan myös kinkkua ja sipulia väleihin. Lopuksi vielä päälle loppu juustoraaste ja munamaito.

Paista 220 asteessa n. 20 minuuttia, kunnes munamaito on hyytynyt ja pinta saa kauniin värin.

Tarjoile vihreän salaatin kera.

Paistoksen voi tosiaan tehdä paistoa vaille valmiiksi jo aamulla iltaa varten ja jättää vetäytymään jääkaappiin, mutta yhtä hyvin voit tehdä ja paistaa sen välittömästi. Paistos on myös helposti muokattavissa; sinihomejuusto, jalapenot, valkosipuli tai osan maidosta korvaaminen valkoviinillä saa aikaan aivan uuden makumaailman.

Tämä resepti löytyy HooKoon uusilta joulusivuilta, jossa paljon herkkureseptejä ja hyviä vinkkejä jouluruokien ja kattauksen tiimoilta. Jouluruokia ideoimassa on ollut Mestariskokki Björckin Tomi sekä pari suosittua ruokabloggaajaa. Maistuis varmaan sullekin - blogi on kehitellyt ihanan jouluisen punakaali-pekonihöystön joulupöytään ja minä sain miettiä hävikistä herkuksi -teemalla jotain kivaa kinkun rippeille. Hookoo löytyy myös kätevästi facesta.

Yhteistyössä HK

Hirvi-pärämätsit ja pikainen sienisalaatti

Tänä syksynä sain maistaa ensimmäistä kertaa pärämätsejä, hevosenlihasta. Ne olivat aivan supermaistuvaisia ja lupasin heti itselleni kokeilla myös kotona. Koska sitä hevosen jauhelihaa minulla harvemmin on (itseasiassa nyt on kyllä Kerttua pakkasessa, mutta se onkin jo toinen tarina) päätin korvata sen yhtä aromikkaalla ja kuivalla jauhelihalla eli hirven jauhelihalla.

Parämätsit eli tataaripiirakat ovat tulleet Suomeen  viime vuosisadan (siis18-19) vaihteen tienoilla kotiutuneen tataariyhteisön myötä. Alkuperäinen nimi on Peremec (Turkistakin löytyy) ja islaminuskoinen väestö teki ne tietenkin naudasta , koska possua eivät käytä. Hyvin voisin kyllä kuvitella, että tataareilla voisi olla juuri hevonen sitä aitoa ja alkuperäistä käytettyä lihaa, tiedä häntä. Pärämätsi nimi on saanut alkunsa Tampereella, jonka tataariyhteisö sai villittyä muunkin väen peremecien makuun, Linkosuon leipomo alkoi niitä valmistaa ja niistä tuli paikallisten grillien erikoisuus. "Lihapiirakan" sai joko kuivilla tai märillä mausteilla, kuivan ollessa paprikapohjainen maustesekoitus ja märkä viittaa ketsuppi-sinappi linjalle.

Ehdottomasti kokeilemisen arvoisia, herkullisia ja jokseenkin täyttäviä. Meillä hoitivat tänään lounaan virkaa, mutta hyvin sopisivat tuhdiksi iltapalatarjoiluksikin. Pärämätsit valmistetaan hiukan karjalanpiirakoiden tapaan, mutta taikina on vehnäjauhoa ja siten helpompi käsitellä kuin kuiva ruistaikina. Itse korvasin osan tavallisista täysjyvävehnäjauhoilla, ne kun vaan antavat niin makua.

Tuosta Hevosillan ruoista oli hiljattain raporttikin yhtenä torstaina sanomalehdissä Lännen Median tuottamana ja tämä samainen resepti löytyy siitä. Hilpeyttä herätti reseptin kohta: "1-3dl munanlämpöistä maitoa..."

Pärämätsit hirvestä
20kpl

taikina
10 dl vehnäjauhoja (4 dl laitoin täysjyvävehnäjauhoja)
1 1/2 tl suolaa
1 rkl voita
1 muna
3 dl lämmintä maitoa

täyte:
500g hirven jauhelihaa
2 keltasipulia pieneksi pilkottuna
1 1/2 dl vettä
suolaa, valkopippuria

Laita taikinaan muut aineet paitsi jauhot ja sekoita jauhot sitten mukaan pikkuhiljaa kunnes saat kiinteän taikinan. Taikinaa ei tarvitse vaivata sen enempää.
jaa taikina 20 osaan ja painele /kaulitse ohuiksi ympyröiksi jauhotetulla alustalla (n. kahviasetin kokoisia).

Sekoita taikinan ainekset ja jaa RAAKA täyte taikinapaloille, painele litteäksi ja ummista piiraat rypyttämällä. Muoto on pyöreä.

Paista voin ja öljyn seoksessa paistinpannulla kypsiksi, ensin avonainen puoli alaspäin. Jos mahdollista, käytä kahta pannua, niin homma hoituu näppärästi. 

Lämpöiset pärämätsit maistuvat älyttömän hyviltä sienisalaatin kera jonka teet näpsäkästi vaikka Sauvon säilyketölkkisienistä näin:

Nopea sienisalaatti

1 tlk tai noin 2-3 dl pilkottuja sekasieniä
1 keltaipuli hienonnettuna
150g ranskankermaa
1/2 kermaviilipurkki
tuoretta tilliä
suolaa, valkopippuria

ja sekoitat vaan kaikki aineet yhteen ja asetat vadin pärämätsien viereen, josta jokainen voi laittaa omalleen.

Ei huono synttärilounas vaikka itte jouduin tekemäänkin.

Hyvän mielen leipä

Joulun alla on kiva muistaa ystävää ja tuttua joululeivällä. Saaristolaistyyppiset leivät on näkkileivän ohella ehdoton ykkösvalinta, sillä ne säilyvät ja parantuvat viileässä säilytettynä parikin viikkoa. Lahjaleivän voi halutessaan pukata myös pakkaseen aattoa odottamaan muutaman päivän "kypsyttelyn" jälkeen.

Saaristolaisleivät ovat villejä leivottavia myös jauhopeukalottomille. Taikinaa ei vaivata, sekoitetaan vaan ja löysä taikina kypsennetään uunivuuassa. Joka ikinen leipomani leipä on saanut kehuja maustaan aaton kalapöydässä, ulkonäköongelmien kanssa kamppailen edelleen. Leipäni nimittäin ruukaavat sillä lailla keveästi mennä kuopalle tuosta keskikohtaa. Mutta jos on tälläinen ei niin nipontarkka ja uskoo lahjansaajan arvostavan makua ja rakkaurella leipomista, antaa mennä vaan. Ehkä mun signature saaristolaisleipä on keskeltä matalammalla. Tehkää perässä jos osaatte.

Tällä kertaa olen liikkeellä pikkuisen muokatulla lainareseptillä. Blogini alkuaikoina, silloin kun sitä luki vain sukulaiset ja kommentit olivat harvinaista herkkua, sain silloin tällöin kommentteja Kari.K nimiseltä henkilöltä. Että olin otettu, ihan joku tuntematon jaksoi vaivautua.... sittemmin Kari.Koon kommentointi on lähes tauonnut ja minulle on paljastettu, että Kari.K on itse asiassa IsoHoon työkaverin T. Rehnmannin alter ego ja siinä oli sitten vissiin kaksikseen hihitelty postauksiani kommentoidessa. Ei se mitään, minulle ne tulivat oikeaan aikaan. Rehnman asuu Bergön saarella joka on lossinvarainen puolentuhannen asukkaan saari tuossa Vaasan rannikolla. Tässä reseptissä on erikoista siinä käytetty tyrnimehu, ja vaikka sitä onkin vain puoli desiä, sen kyllä maistaa lopputuloksessa (ellen sitten ole makuharhainen). Saamani resepti oli ruotsinkielellä (tai, noh...) ja piti pistää pystyyn oikein some-etsintä kun ihmettelin mitä on surbärssaft (Kari.K ei ollut juuri silloin tavoitettavissa).  Tuo aluehan taitaa olla melkoista Tyrnivaltiota, joten sielä mehua saa hyvillä suhteilla (tai omista puskista) edullisemmin isoompaankin satsiin. Mutta tämä on just hyvä meille.

Bergön tyrnileipä
4 leipää

7,5 dl piimää
3dl appelsiinimehua
0,5 dl tyrnimehu(tiivistettä)
1 rkl voita
50g tuorehiivaa
3dl siirappia
4dl Myllärin luomu ruisjauho
2 dl vehnärouhetta
2 dl ruisrouhetta
4 dl olut- ja leipämallasta
6 dl Myllärin vehnäjauhoja
3tl suolaa!!!! (oli jäänyt pois reseptistä, taikinassa oli, kiitos tarkat lukijat (meemu))



Kuumenna kaikki nesteet  siirappia lukuunottamatta ja voi  37 asteiseksi ja liuota hiiva mukaan. Lisää myös siirappi ja sitten sekoita mukaan kaikki kuiva-aineet. Kaada  löysä taikina neljään n. litran vetoiseen suorakaiteen muotoiseen vuokaan ja anna seistä liinalla peitettynä puoli tuntia.

Paista  180 asteessa kiertoilmauunissa 45-60 minuuttia. Anna jäähtyä ja tasaantua viileässä ainakin 2-3 päivää.

Paketoinnissa tykkään  useimmiten yksinkertaisesta glitterin ja säihkeen sijaan, vaikka niilläkin on paikkansa. Yksinkertainen vyöte on kaunis leivän päällä, mutta jos leipä on matkassa mukana, niin se on kiva peittää kauttaaltaan. Voipaperi tai pergamiinipaperi sulkee sisäänsä siirapit ja rasvat (ja kauneusvirheet). Tulostin yksinkertaisen tervehdyksen kauniilla fontilla ihan ruskean paketointipaperin päälle ja leikkasin sen vyötteeksi. Kaunista narua ja se on siinä. Paketointitarvikkeet löytyivät ainakin meiltä kotoa, minä kun kohdalle sattuessa ja kukkaron ollessa lyönnissä helposti sorrun ostamaan kaikenmoista askarrustarviketta. Onhan se hyvä, että on hyvät varastot vaikkei niin askartelisikaan...

Ja sitten vaan suukkuun. Maistiaisleipä reilulla voilla, jouluna sitten kalaa.

Kiitos Kari.K. Kiitos Rehnman. Kiitos Bergö! 

Postaus osallistuu Myllärin joululeipähaasteeseen. Kiitos jauhoista!

Chorizo-valkosipulikeitto

Sopa de ajo. Valkosipulikeitto siis. Ja sitten sitä chorizoa. Resepti vaikutti heti herkulliselta. Jotain tässä on vuosien mittaan oppinut arvioimaan, sanoja paperilla, mittoja ja raaka-aineiden suhteita. Jotta oli se. Herkullista.

Olen ylipäänsä valkosipulin kohtuukäyttäjä (poikkeus). Inhoan väkevää valkosipulin katkua, vaikka useimmiten resepteihin tulee kynsi tai kaksi ja sellaisenaan valkosipuli onkin yksi mahtavimmista maustajista. Huithapelisti olen myös kasvattanut valkosipulia. Toissa syksynä pökin kasvimaani nurkan täyteen pieniä sipulinaihioita kesällä kasvatetuista ja niinpä viime keväänä kasvimaan nurkassa olikin varsinainen valkosipulipöheikkö. Tuollainen green garlichan on arvostettu kausiherkku, mutta niin vain jäi käyttämättä. Jäi harventamattakin. Syksyllä sitten kaivoin sieltä vasullisen tuollaisia multaisia puolimoosia kynsiä. Ja loput jätin maahan ihmettelemään mitä niistä ensi vuonna tulee. 

Mutta noille omille kynsille pitää löytää arvoisensa reseptit. Tämä kuulkaa on. Talonpoikainenkeitto espanjalaiseen tapaan. Alkuperäinen resepti Guardian. Vähän lisäsin chorizoa....

Chorizo-valkosipulikeitto
4 annosta

4 rkl oliiviöljyä
4-5 kokonaista valkosipulia (n.3-4 dl valkosipulinkynsiä)
280g raakachorizoa (Saarioisella löytyy hyvä, ihan joka makkarahyllyssä yleensä)
1 rkl tuoreen timjamin oksia riivittynä tai 2tl kuivattua
1/2 tl savupaprikaa
1 litra kanalientä(vaikka fondista)
4 munaa
8 viipaletta ciapattaa tai muuta hyvää vaaleata leipää
mustapippuria, suolaa (ei ehkä lainkaan)
lehtipersiljaa pintaan

Kuumenna öljy kohtuulämpöön paistinpannulla ja kuullottele valkosipulinkynsiä KUORINEEN miedolla lämmöllä n.20 minuuttia kunnes ulkokuorikullanruskea ja sisus pehmeä. Nosta reikäkauhalla laakealle paperille hiukan jäähtymään.

Purista chorizo pannulle kuorestaan nokareiksi ja paista kypsäksi. Lisää lopussa timjami ja savupaprika. Siirrä kattilaan makkara ja kaada kuuma kanaliemi päälle. Purista hiukan jäähtyneistä valkosipuleista sisukset ulos ja soseuta sauvasekoittimella, lisää hiukan kanalientä niin onnistuu paremmin. Kaada tahna myös kattilaan. Keitä hiljaa viitisen minuuttia. Lisää pippuri ja maista suola. Älä pyörry onnesta.

Ennen tarjoilua särje keittoon varovasti 4 kanamunaa. Annostele keitto kulhoihin nini, että liemi ja chorizo tulevat ensin. Paahda leivät ja revi muutamaksi palaksi, aseta keiton pinnalle ja nosta päälle varovasti siältä valuvat kananmunat.

Kyllä lähtee nälkä ja sisäinen vilu eräänäkin synkkänä marraskuisena päivänä. Se on lupaus!

Ja terveisiä Jokihakalaan, chorizo-reseptien aarre-aittaan!

The vuokaruoka. Kun on kiire tai väsy.

Tai molemmat. Ja niin pajon kun joulun läheisyys antaakin energia, on se myös aikamoinen energiasyöppö. Kun pöytään saa ruuan vähällä vaivalla ja olemattomalla aivotyöskentelyllä, saattaa se joskus olla perheenäidin pelastus. Tai parisuhteen.

Tässä yksi lempparivuoistani, jonne voi oikeastaan heittää mitä vaan. Ennen lapsia tein tätä chilitonnikalasta, nykyisin tyydyn töräyttämään oman annokseni päälle srirachaa. Pääosassa ovat peruna ja tonnikala, perunana ovat parhaita eiliset keitetyt perunat, mutta voit tehdä nämä myös kaupan lohkoperunoista. Ei mitään pitkällistä kypsytystä vaativaa, koska vuoan tulisi olla valmis max. 30 minuutissa.

Ohjeessa ei ole tarkkoja määriä, tee sen mukaan mitä sinulla on, ole luova kaappisi sisällön rajoissa (mutta älä sorru liialliseen pohdintaan eli aivotyöhön).

Nopea tonnikala-perunavuoka

1-2 prk tonnikalapaloja öjyssä tai maustekastikkeessa
keitettyjä perunoita isoina lohkoina tai pussi pakastelohkoperunoita
kirsikkatomaatteja halkaistuna
1 punasipuli puolirenkaiksi leikattuna
1 tölkki artisokansydämiä
öljyä
suolaa. pippuri, paprikaa 
juustoraastetta (tässä valion TexMex-raaste pussi)

Öljyä uunivuoka. Heittele vuokaan sekaisin kaikki ainekset (ei juustoa) ja mausta sullesi sopivaksi. Ripottele päälle juustoraaste ja anna komeuden kuumeta uunissa 175 asteessa 20-30 minuuttia.

Viereen raikas salaatti.

Yksi ongelma pois päiväjärjestyksestä.

Za'ataria mun oliiveihin

Jos puhutaan yksinkertaisista nautinnoista, jotka useimmiten ovat niitä kaikkein upeimpia, kuvitelkaapa tämä: Kulhollinen marinoituja oliiveja jonka oliiviöljyiseen kylpyyn kelpaa dipata myös rapeakuorista juurileipää, makeudeksi pirskaus laatubalsamicoa leivälle.

Nyt tekisi mieli lopettaa postaus tähän sanoin "Olen puhunut."

Mutta koska mä olen Nanna ja liian heikko vastustamaan kiusausta jaaritella liirum-laarum ja niin kiltti, että haluan suoda teillekin saman mahdollisuuden oliiviövereihin (sillä sehän tästä väistämättä seuraa) mä jatkan.

 Koska aivoni eivät myöskään toimi moodiilla kieltäydy reseptikilpailusta löysin itseni testaamasta GAEAn uusia oliiveja pussissa. Ainakaan täällä puolivälin etapilla napapapiiriä kohti ei ole ollut kaupoissa tarjolla pussioliiveja, ulkomailta nuo ovat tuttuja. Käteviä ja kevyitä kuljettaa myös mukana ja rahdata pohjolaan. Miettikää kuinka paljon näitä litteähköjä nesteettömiä pusseja menee rekan perällä verrattuna lasisiin suolavesipurkkeihin, joissa usein oliivit asustelevat. Kylläpäs pieneni jalanjälki!

Kun oliiveista poistetaan kivi, poistetaan myös sen sielu. Mutta myönnän, olen syönyt myös hillittömän pahanmakuisia kivellisiä oliiveja. Ja jos romanttisilla treffeillä (joilla muistaakseni olin viimeksi vuonna -88) haluaa pidättäytyä kivien sylkemiseltä tai säästää vieraita hammaslohkeamisilta tai yksinkertaisesti vain yksin ollessa lukea ja syödä, jolloin toisessa kädessä on haarukka ja toinen kääntää sivuja, eikä kolmatta kättä jää kivien kaiveluun suusta, ovat kivettömät hirveän hyvä vaihtoehto. Näitten GAEAn oliivien kohdalla todella hyvä vaihtoehto, koska ne ovat ihanan suolaisia ja maukkaita. Ihan kivitavaraa, jos ymmärrätte vihjailuni. Sekä mustavihreä rosmariini-sitruunapussi että mustat naturellit. 

Minä osallistuin tuotekehitykseen tällä ehdotuksella. Jos ei Za'ataar sovi oliiveille niin ei sitten mikään. Za'ataarin voit ostaa Lähi-idän kaupasta tai hifistellä gourmet version ohjeeni mukaan.

Za'atar ja oliivit
1 pussi GAEA mustia oliiveja
3 rkl laadukasta Extra Virgen- oliiviöljyä
2-3 tl Za'atar- mausteseosta
sormisuolaa

Anna marinoitua viileässä pari tuntia
Tarjoiluun hyvää leipää ja tummaa balsamico-viinietikkaa. 

Määrät ovat suuntaa antavia, kun oikein innostut dippaamaan hulahtaa tuonne helposti desi öljyä ja sitten vastaavasti lisää Za'ataria. Ja sormisuolaa kaipaa öljy hiukan jos jollain suupalalla dippaat ilman oliivia, vaikka oliivit ovatkin suolaisia.

Käy tutustumassa oliiveihin ja äänestä omaa suosikki-yhdistelmääsi, osallistu kilpailuun. (klikkaa kuvaa)

Oliivit ja oliiviöljyn testattavaksi ja tuotekehitykseen toimitti GAEA

Rendang, mikä pata!

Kuuletteko sen? Se on melkein kuin kirosana, mutta hyvä sellainen. Se rollaa suussa sillä lailla ämerikkäläisittäin; Reen-´dääng, mikä pata!

Jos haluat loppuvuoden juhlakauteen takuuvarmaa herkkua, jonka valmistelu kestää 20 min ja loput 4-5 tuntia hoitaa uuni. Joka jo tuoksullaan hurmaa jokaisen ovesta sisään astuvan. Älä yhtään kattele kauemmas, tässä on sun resepti. Pataruoka on aina hyvä vaihtoehto juhlaan, ehdit paneutua myös alkuruuan tai jälkiruuan tekoon. Tai kattaukseen. Tai miten olis jo keittiökuningatar kerrankin ehtis pynttäytyä ja rauhoittua ennen vieraiden tuloa?

Padan nimi on oikeasti Rendang ja se on indonesialaista alkuperää. Sen valmistus on kummitellut mielessäni siitä asti kun luin Pastanjauhajista, että se muutama vuosi sitten valittiin  ykköseksi kun CNN järjesti äänestyksen maailman 50 herkullisimmasta ruuasta. Pata uunitetaan oikeasti melko kuivaksi, mutta minä tykkäsin tehdä hiukan kastikkeisemman version. Vaikka ainesosaluettelo vaikuttaa pitkältä, ruoka valmistuu uunikuntoon nopeasti. Syöminen on nautinto, padassa on pehmeä polte johon ehtii addiktoitua ruokakulhollisen aikana, pakko ottaa aina vaan vielä vähän lisää. Versioita löytyy netistä pilvin pimein, omastani tuli tälläinen:

Rendang
(iso padallinen, mutta ehkä 6-8:lle)

4 rkl öljyä
1 dl maissitärkkelystä (siis maizenaa)
1tl suolaa
1 tl mustapippuria myllystä
1300g naudan ulkopaistia paloiteltuna isoiksi kuutioiksi
1 sipuli pilkottuna
5 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1 iso pala inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna (2 peukalon verran)
2 tl kurkumaa
2 sitruunaruohoa
3 punaista chiliä hienonnettuna
2 tl jauhettua korianteria
2tl mustapippuria myllystä
1 tl kanelia
3 kafferilimetinlehteä
3 rkl tummaa siirappia
2x 400ml kookosmaitoa (ei kevytversioita)
1 limen mehu
suolaa maun mukaan
tuoretta korianteria päälle

Mausta maizena suolalla ja pippurilla ja pyörittele lihapalat seoksessa. Kuumenna 2rkl öljyä ja ruskista lihapalat pienemmissä erissä. Siirrä pataan.

Kuumenna loput öljystä ja kuullota sipuleita  muutama minuutti miedolla lämmöllä. Lisää valkosipuli, inkivääri, chili ja kurkuma ja kuullota vielä pari minuuttia.

Poista sitruunaruohoista uloin osa ja murskaa jäljelle jäävää osaa lyömällä sitä kaulimella. Puolita tangot ja lisää pannulle jauhetun korianterin, kanelin (edit! kaneli puuttui ohjeosiosta), mustapippurin, kafferilimetinlehtien ja siirapin kera. Kuullota minuutti, lisää sitten kookosmaito ja kiehauta.
Kaada seos pataan lihojen päälle.

Anna padan hautua uunissa 150 asteessa ensin 3 tuntia kansi päällä ja 1-2 tuntia ilman kantta riippuen kuinka paljon haluat kastikkeen redusoituvan. Voit muutaman kerran sekoittaa pataa haudutuksen aikana. Älä säikähdä öljyn erottumista padan pintaan, se on tyypillistä näille kookospohjaisille ruuille ja sekoittamalla selvitettävä asia. Lopussa kastikkeen väri muuttuu myös tummemmaksi.

Ota pata pois uunista ja purista sekaan limen mehu. Tarkista suola, saatat joutua lisäämään melko reilusti (1 tl ainakin.) Ripottele päälle tuoretta korianteria ja tarjoa höyryävän basmatiriisin kanssa.

Aineksista: Sitruunaruohoa saa melko yleisesti kaikista suuremmista marketeista, sen voi korvata myös sitruunaruohotahnalla. Samoin kuivattuja kafferilimetin lehtiä löytyy, vielä parempaa jos löydät tuoreita. Reseptiin kuuluu myös tamarinditahnaa, jota minulla ei ollut ja korvasin sen limen mehulla. Mikäli sinulla tahnaa on, voit lisätä sen jo kastikkeen tekovaiheessa mukaan (2  tl). Lihana oli mainio Kotitilan härän ulkopaisti.

Resepti osallistuu Kotitilan blogihaastemaratonin neljänteen ja viimeiseen osakilpailuun, jossa teemana on Juhlakauden uudet maut. Ja ihan naulankantaan!

Hempeämpää kakkua...

Naapurin Janelle tein vuosi sitten kauniin tähtikakun ristiäisiin ja kappas vaan, nyt oli aika tehdä pari 1-vuotiskakkua sunnuntain synttäreille. Janen äiti, SP, on aina täynnä toteuttamista odottavia ideoita ja viimeiseen asti suunniteltuja kokonaisuuksia, mikäs siinä sitten on toteuttaessa. Jää se kuuluisa kakkugooglailukin väliin. Oikeammin SP oli hoitanut jo hommat ja sain viestin käydä Geekkimässä (=geekkihän on Cheek ja sehän laulaa, että "ota, ota mallia, ota, ota mallia...pysyttekö mukana?) Sokeriperhosen upeita kakkuja.

Imitation-mode vaan päälle eli valkoista ja vaaleanpunaista, rusetti ja pilkkuja sekä nimilaatta. Nämä koristelut olivat helposti toteutettavissa (pilkut painoin pienen teräksisen tyllan toisella päällä, mikä tahansa pieni esim. korkki käy) joten ottakaapa kaikki tarvitsevat rohkeasti mallia (siis geekitte), lopputulos on mielestäni kyllä kaunis. Kakun väleissä toistuivat samat värit valkosuklaa-limekermatäytteen ja mansikkakermarahkatäytteen muodossa.

Uskomattomasti SP saa mut joka vuosi uurastamaan myös cake popseja, tälläkin kertaa reilu 70kpl. Edellispäivän sählyporukan tikkarit mukaan lukien taistelin noiden pallukoiden kanssa siis yli 100 kertaa. Eli jos joku teistä nyt sitten tekee näitä ja kokee sen tuskalliseksi niin jos yhtään auttaa niin minä myös! Olen kyllä lukenut monta tarinaa kuinka helppoja nämä on, mutta ei ole kyllä minun todellisuuttani. Toisaalta, on sanottava, että SP:lle muutamia satoja tehneenä, harjoittelu todellakin parantaa onnistumismahdollisuuksia. Edelleenkään kuorrutteeni eivät kyllä ole sileän pyöreitä vaan tuollaisia pyörteisiä. Mutta pääasia, että pysyvät tikun nokassa!

Jos joku kaipaa postausta otsikolla Cake Pops - Mein Kampf voin harkita tutoriaalin tekemistä jossa paljastan tärkeimmät onnistumistekijäni. Erityisen pitkä lista on kuitenkin älä tee näin- kohdassa.

Iloiseksi lopuksi: Janen nimeen kirjaimia tehdessäni huomasin , että olin vahingossa ostanut 2 settiä Upper Case Letters eli isoja kirjaimia ison ja pienen sijasta. Tiedän toki, että Leipurin putiikin maailman paras asiakaspalvelija Mikko olisi ottanut toisen vaihtoon, mutta en nyt jaksa säätää, varsinkin kun olin repinyt molemmat pussit auki. Jos siis joku tarvitsee, lähetän ensimmäiselle kommenteissa asiasta ilmoittaneelle toisen pakkauksen. Ovh. 6 euroa, ja nyt siis postikuluineen veloituksetta.

Toivottavasti tontut kävi kurkkimassa just nyt!

Kakut omalla vastuulla eli sählykakku

Tai sähläyskakku.

Aina tämän tästä joku ystävä tai tuttu soittelee, josko voisin leipoa vaikka synttärikakun. Ja ei kai se kakkukaan niin tärkiä, mutta ne spesiaalikoristeet. Koskaan en oo väittänyt kenellekkään olevani leipuri, kakuntekijä tai muu kondiittorigeenin saanut. Mutta sellaisen vian olen itsessäni huomannut, että jos joku vaan soittaa ja kysyy, että pystyisitkö toteuttamaan kakun laukkaavalla hevosella tai että onnistuuko Koiramäen elämää 34 hahmolla 3D:nä niin huomaan aina vastaavani, joo, totta kai.

Oikeasti kakku-uteluihin minä vastaan kyllä AINA myös että sitten tilaajan vastuulla. Että voin koettaa, mutta takeita en anna lopputuloksesta. Susia olen lahjakas tekemään. Voi olla, että onnistuu, voi olla että eipä niinkään. Että jos nyt on ihan juhlien onnistuminen kakusta kiinni, niin kääntykää jonkun muun puoleen. Täältä toimitetaan vaihtelevalla menestyksellä.

Lauantaina tein synttäreihin sählykakun. Sankarin lempiväri oli vihreä ja äitillään ajatus, että ehkä maali, pallo, maila, jotakin semmoista. Muuten perushillitty, luulen, meni sellaiseen tyylikkääseen, moderniin kotiin. Black and white and klassikot, you know.(Anteeksi Hanna tämä häpeämätön arvio kodistasi, jossa en ole koskaan käynyt... <3).

Vastasin joo, totta kai.

Kakuntekijän ensimmäinen työvaihe on ns. kakkugooglaus. Sählykakulla ja floorball cakella löytyi melko vaatimaton määrä osumia. Ja ihan hirveen rumia sopimattomia mun malliksi. (Anteeksi kaikki sählykakun tekijät).

Seuraava vaihe on ongelmanratkaisu?Kuinka toteuttaa maali? Sählypallon reiät? Mittasuhteet? Maalinverkko? Jos kakusta haluttiin valkoinen, miten tehdä siitä tyylikäs mutta ei kalvakka?

Viimeinen vaihe on itse toteutus, hetki jossa viimeistään kaikki romahtaa jos niin on tapahtuakseen. Peukalo keskellä kämmentä ei ole suurin tuntematon tekijä, koska, no taidot on tiedossa, mutta kuten ennenkin olen sanonut, myös ulkoiset tekijät ovat ongelmallisia. Ennen se oli rakas rottweilerini Obelix aka Pote, nykyään Maitotyttö, joka ei koiran lailla pysty ehkä ahmaisemaan suuhunsa 3 tunnin uurastusta nanosekunnissa, mutta tykkää koskea "ihan vähän vaan"...

Maalin tuin rautalangalla ja ilmoitin siitä kakuntilaajaperheelle, mikäli aikovat järsiä maalin kehikkoa. Verkosta sain kuningasajatuksen, joka, olen varma, oikeasti myös toimii jos sen toteuttaa hiukan kiireettömämmin ja ajatuksella kuin minä. Tein kakkupitsintekoonkin käytettävästä jauheesta massan ja spruuttasin siitä leivinpaperinpäälle uuninpellille verkkoa. Kuivatus n. 15- 20 min. 60-70 asteisessa uunissa. Paitsi jos jostain syystä laitat uunin 175 asteeseen. Siitä tulee aikaan ruskeaa korppuverkkoa.
Toisella yrityksellä onnistuin (huom. harvoin yritän toista kertaa, mutta verkko oli saatava). Massa oli ehkä hiukan paksua ja unohdin joukosta glyseriinin ja ehkä aavistuksen kauemmin olisin voinut kuivattaa, mutta joustava verkko siitä tuli. Niin joustava, että alkoi repeillä.

Lisäväriä kakkuun toin tähdillä ja sählypallon reikäkysymyksen ohitin hetken hammastikulla erinäisiä viritelmiä tökittyäni. Mittasuhteista en ole ollenkaan varma, mutta kyllä tuosta nyt fiilikseen pääsee.

Ja verkko repeili ja repeili. Minusta (huom. saatan olla jäävi) se oli kuitenkin aika söpöä se repeily, tuollaisia maalejahan poikalasten pihat on OIKEASTI täynnä. (eikä kyllä ollut aikaakaan kolmanteen yritykseen, Urho10v:n season opening race oli alkamassa just kohtsillään. Ja kai ne synttäritkin).

Toivotaan kakku maistui sankarille ja vieraille ja toi hymyn kaikkien huulille. 

Ainakin sählykakkua googlettaville on nyt yksi ruma vaihtoehto lisää.

PIKKUJOULU

Pikkujoulusesonki on hengästyttävimmillään. Hirveästi koske mua, sillä viime vuosina minulla on noin keskiverrosti ollut vain kahdet pikkujoulut, Ratsastusseuran senioreiden ja junioreiden (ja miettikääs nyt vaan, että kuinka voin osallistua molempiin...).

Nuo pikkujoulut ovat olleet sitäkin hauskempia, sillä pikkujouluista menee maku juuri siinä kohdassa kun niistä tulee pakollista stressiä. Siksipä peukutankin kaikille epävirallisille ystävien, lasten ja harrastusporukoiden pikkujoulutunnelmaisille kokoontumisille, joissa vietetään yhdessä aikaa hyvän ruuan tai naposteltavan ympärille; seurustellaan, tanssitaan,askarrellaan, tehdään nuotioretki, lauletaan karaokea tai vaikka jouluvirsiä, pelataan seurapelejä, kokkaillaan tai ratsastetaan esterata keppihevosella (arvatkaa missä pikkujouluissa niin tapahtuu?).

Ja pikkujoululahjat. Ennen aikaan semmoinen oli kaikissa kunnon pikkujouluissa, aikuistenkin omissa. Soisin tuota perinnettä hiukan elvytettävän, kukapa ei rakastaisi kauniisti käärityn paketin arvoituksellisuutta? Ehkä se meni siinä vaiheessa pieleen, kun joka toisesta paketista alkoi löytyä ässä-arpa. Eikä ässä-arvassakaan varsinaista vikaa, sisältäähän se suuren unelman muutamaksi toviksi (kunnes raaputat sen), vaan ennen kaikkea se, kun siitä kirjekuoresta aina saattoi arvata, että mikä on tulossa. (Minulla ei henkilökohtaisia ässä-arpa-pikkujoulutraumoja ole toisin kuin Urho10v:llä, joka ei vieläkään voi käsittää kuinka pikkujoulun joulupukki kerran toi Urholle eskari-ikäisenä ilmiselvän "tyttöjen" lelun, PetShop- elukan).

Joten jos olette valmiina; greiseimmät, tylsimmät, ja erilaisimmat, ihan miten vaan, pikkujoululahjavinkit. Kaikki kelpais mulle. Hei, ja kerrankin mä pääsen tekemään toivekollaasin!

Keittiöpyyhe. Se on must. Vallilan Fazer-kuosi yhdistää 3 suurta suosikkia: Mariannen, Salmiakin ja Kettukarkin. Me so likes.

Pohjalaisena on tartuttava myös Lauri Tähkän mallistoihin. Tämä Hehku- kuosi (vuodelta -13)löytyy niin pussilakanana kuin mukinakin, jälkimmäinen tietysti pikkujoulupakettiin. Oli muuten hauska selailla Vallilan sivustoa, pystyin arvaamaan Tähkän mallistot jo nimistä miehen kynästä kun lähtee aina jotakin hehkuvaa, riipivää, raastavaa rakkaustyyppistä syrämmenpaloa...

Nyt kun päästiin lauritähkään ja toivekollaasin tekoon, niin pakko vielä jatkaa, vaikka nämä taitavat olla ihan jouluaaton lahjatoiveita. Tänä vuonna ilmestyneet kuosit Joululaulu ja Sydäntalvi, tuotteita löytyy esim. mattoina, vahakankaana ja kankaana. Tuo Sydäntalvi (jota saa 3 värisenä) on aivan huikea, siinä on nimittäin lähtökohtana vanhojen talonpoikaisten neliömäisten juustomuottien taidokkaasti veistetyt kuviot. So foodblogging!

Mitäs voisi keksiä pikkujoulukonttiin jotain, joka varmasti olisi tarpeellista kenelle tahansa? Näitä ette muuten oo ikinä saaneet, mutta ei tämä huono idea oo. Pistetään pakettiin sukkia.

Vaikka Sukkamestarien Romeo/ Julia sukkia. Varsin hyvännäköinen myös tuo avainlippu-logo...

Ja kaikille mun pyöräileville  tutuille tai muille urheilullisille, kuten myöskin koiranomistajille* (niitä tunnen muuten huomattavasti enemmän kuin pyöräileviä, jotka voin laskea sormillani ja joista huomattava osa on myös ruokablogaaneja...) vois laittaa näitä Sidosteen Sport -sukkia. Ei pikaluistelijoille, joita muuten tunnen kohta jo lähes yhtä paljon kuin palveluskoiraharrastajia, koska ne viipottavat luistimissaan ilman sukkia. Joo siis kyllä. Talvipakkasillakin.

*ihan vain siltä varalta, että kukaan ei huomannut, niin tässä meni postauksen virallinen vitsi. Urho10v. on kyllä kertonut minulle, että - Äiti, se että sä itte naurat sun vitseille ei tarkoita, että ne olis hauskoja... 

Ai niin: Varsin hyvännäköinen tuo avainlippu- logo.

Jos me päätetään pitää NaapurinUllan kanssa ihan privaatti pikkujoulut, niin mä niin tiedän mitä ostan sille. NaapurinUllan hahmo alkaa olla jo piirtynyt melko selkeäksi blogini sitkeimmille lukijoille, mutta en ole varma olenko maininnut, että se on aivan siivoushullu. Ei kuulosta kovin hedelmälliseltä lähtökohdalta minun kanssani solmitulle ystävyyssuhteelle, mutta kaikki vastalauseet nieleskellen otan vastaan aina NaapurinUllan kommentit, jotka koskevat kotini kaaosta. Olenko minä sillä lailla ainutlaatuinen, että talon silloin tällöin järjestäydyttyä, ovesta sisään astuvat vieraat (ja tutut) kokevat tähdelliseksi mainita,  - Onpa täällä siistiä? Ja NaapurinUlla lisää loppuun vielä aina opettavaisesti: Nyt Nanna; nyt muista se ylläpitosiivous....

Mutta NaapurinUllan paketissa näitä suomalaisia Sini-siivoustuotteita ei varmaan voi olla liikaa. Ja sitäpaitsi sen mieskin siivoaa.

Ruoka ja varsinkin juomahifistelijöille täytyy muuten erikseen vielä kertoa tästä lasiliinasta. Poistaa kaikki pisarajäljet ja kalkkitahrat laseja kuivatessa ja kiillottaessa.  Ulla, jos pidetään omat pikkujoulut, osta mulle tämä liina. Mun viinilasit niin huutaa sitä.

Sitten kun on avattu pikkujoululahjat ja ollaan kiillotettu kaikki mun viinilasit, niin istutaan alas, juodaan lasilliset viiniä ja syödään jotain kivoja sormisyötäviä, joiden reseptejä tästä pikkujoulupostauksesta on turha haeskella. Jos ollaan ihan väsyneitä (siivous usein tuntuu musta hirviän uuvuttavalta), niin sitten vaan haetaan pakasteesta pingviinijätskit ja dippaillaan niitä sinne viiniin. Lapset voi dipata colaan.

Tällä kaikella pikkujouluhässäköinnillä olet ollut taas edistämässä suomalaista työtä. Jokainen yllämainittu tuote työllistää suuren määrän suomalaisia. Kaikki 4 ensimmäistä yhtiötä ovat perinteikkäitä suomalaisia perheyrityksiä, mutta myös useat kansainväliset yritykset, kuten Pingviinijäätelöitä valmistavan Turengin jäätelötehtaan takaa löytyvä Nestle, ovat suuria työllistäjiä (Nestle n.450 henkilöä Suomessa). Suosimalla suomalaisia tuotteita, voimme yhdessä luoda lisää työpaikkoja Suomeen. Kymmenen euroa lisää kuussa suunnattuna suomalaisiin tuotteisiin lisää luo 10 000 uutta työpaikkaa . Tarkkaile Avainlippu-, Design from Finland -, Sirkkalehti-, Ruokaa omasta maasta- tai Joutsenlippumerkkiä, lisäksi esim. K-ryhmän kaupoissa tuotteita tuodaan kampanjan aikan selkeästi esille Sinivalkoinen jalanjälki -viitoituksin.

Osallistu sinäkin haasteeseen Suomalaisen työn puolesta! Pysytään pikkujouluissa!

Yhteistyössä Suomalaisen Työn Liitto

Vegaanin keittiössä (melkein)

Syksy tuntuu. Joskus unohdan, että se on melkein lempivuodenaikani ja annan syksyn pimeyden laskeutua ylleni. Hermostun kun en ehdi laittamaan ruokaa niin, että ehtisin vielä kuvata sen ennen kuin musta ja sade imee viimeisetkin valonsäikeet. Olo tuntuu kamalan krapulaiselta (siis ilman juhlia) järkyttävän syysflunssan kourissa, joka vie ääneen, hajuaistin, aloitekyvyn, voimat ja ehkä jopa järjen.

Vietetään kotona lasten kanssa etä-isänpäivää ilman ainuttakaan isää tai pappaa. Keiton paikka. Lohduttavan keiton.

Tänä syksynä on ilmestynyt taas vino pino ihania keittokirjoja. Erityisilonaihe on aina kanssabloggaajien teokset.  Hurjan suositun Chocochili-blogin Elina Innasen esikoisteos Viiden tähden vegaani sai jatkoa uunituoreella Vegaanin keittiössä - Parempaa arkiruokaa kasviksista. Opus on ihanaa silmänruokaa reseptien lisäksi, selkeä ja tyylikäs. Vegaanin maailma on minulle jokseenkin vieras, silti ehkä juuri se tekee kirjasta yhden syksyn mielenkiintoisimmista, uutta näkökulmaa, oivalluksia ja mielenkiintoista uutta kokittavaa riittää tavalliselle sekasyöjälle lähes koko kansien väli.

Tänään pyöräytin Porkkana-tahinikeiton. Lemppariporkkanalleni ihan uudet kaverit innostivat kokeilemaan ja hyväähän siitä tuli, ei aivan niin kauniin väristä kuin Elinan kirjassa kylläkään. Keitto kestäisi varmaan vielä voimakkaammatkin mausteet, seuraavalla kerralla vaihdan ainakin tavallisen paprikan hottimpaan savupaprikaan. Katkera flunssa ei toki mitenkään edesauttanut keiton maistamista, pukkaan loput pakkaseen ja otan vielä uuden makutestin terveemmällä järjellä aistivarustuksella. Ihan vegaaniksi en sentään kääntynyt vaan paahdoin uunissa valkosipulipatongin palan, johon leikkasin railun siivun gruyeriä. Ja keiton pintaan ripaisin järjettömän hyvää Pares Baltan viinitilan oliiviöljyä.

Porkkana-Tahinikeitto (Elina Innanen :Vegaanin keittiössä.)

Paahdetut porkkanat
1kg porkkanoita
1/2 dl öljyä
2tl juustokuminaa
suolaa ja pippuria

Muut ainekset
2 dl punaisia linssejä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 tl korianterinsiemeniä
1 rkl öljyä
1tl paprikajauhetta
7 dl kasvislientä
4 rkl tahinia
1 sitruunan mehu
suolaa

Kuori ja leikkaa porkkanat n. 2 x 2 cm paloiksi. Sekoita öljy ja mausteet ja pyörittele porkkananpalat seoksessa. Levitä uuninpellille ja paahda 225 asteessa kypsiksi n. 15min.

Huuhtele linssit ja keitä ne pehmeiksi suolalla maustetussa vedessä. Kaada vesi pos

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy kattilan pohjalla ja lisää siihen murskatut korianterinsiemenet ja paprikajauhe, Kuullota kunnes tunnet mausteiden tuoksun ja lisää sipulit kattilaan. Kuullota vielä pari minuuttia ja lisää kattilaan sitten kypsät porkkanat, linssit ja kasvisliemi.

Nosta kattila liedeltä ja sekoita tahini joukkoon. Soseuta ja lisää tarvittaessa vettä, jotta koostumuksesta tulee passeli. Mausta sitruunamehulla.

Kiehauta keitto vielä kuumaksi. Elinan tapaan koristelet keiton tahinilla ja rucolanlehdillä, minä käytin herneenversoja ja oliiviöljyä.

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Apua Isänpäivämenuongelmiin

Albumistani ei löydy kovin montaa kuvaa minusta kahdestaan isäni kanssa (ja johan se on joulupukki tunkenut tähänkin kuvaan). Syy siihen ei ole mitenkään dramaattinen, ainoastaan se, että isäni on aina ollut innokas valokuvaaja ja jo tuolloin hääri yleensä kameran takana. Silloin on vaikea olla kuvissa...selfie-sukupolvelle tämä saattaa olla vaikeaa sisäistää...

Draamaan kaaresta puheenollen; IsoHoo asteli päiväkodin pihalle hakemaan Maitotyttöä (3v) juuri sopivasti päästäkseen todistamaan seuraavaa kohtausta: Maitotyttö istuu maassa ja katselee vetoavasti ylöspäin erääseen isiin ja äitiin, jotka ovat tulleet hakemaan Paavo-poikaansa, joka osoittaa sormellaan Maitotytön suuntaan ja selittää tohkeissaan: - Tuo on se tyttö, jonka äiti ja isi on kuallu ja se asuu aivan yksin ja se joutuu nukkumaan pihalla...

Tutkiskelin vähän omaa blogihistoriaani ja ajattelin nostaa teille muutamia reseptejä, jotka voisivat passata isänpäiväksi. Menuun ei aina tarvitse olla mielestäni alkuruoka-pääruoka-jälkiruoka ojennuksessa vaan esimerkiksi alkuruuan voi skipata, jos pöydässä on montaa lisuketta. Ja täytekakku saa käydä jälkiruuasta!

Herkuttelijalle perinteikkäästi:

alkuun Sir Lintsin etanat

Päälle kunnon pihvit vaikka uunilohkoperunoiden kanssa, maustevoilla ja vihreä salaatti. Kuvan pihvit ovat Hirven ulkofilettä, mutta yhtä hyvin voit tehdä ne härästä, sisä-tai ulkofileestä.

Hirvestä tulikin mieleeni se että mikään ei kyllä voita hirvikäristystä, sitä kun harvoin saa niin se on oikein juhlaruokaa.

Niinkuin vanha kunnon kauan uunissa muhinut karjalanpaistikin.

Kumpaakin vois piristää vaikka bataattimuusilla.

Jos teillä on sähkösavustin, niin savustettu lohi ja uunijuurekset on varmaan kaikille maistuvia. Ainakin meillä lohta rakastavat myös lapset.

Kai mun täytyy lisätä tänne jotakin meksikolaistakin. 

Alkuun sopa de Conde eli Mustapapukeitto

Ja sitten Enchiladas Suizas eli kanaenchiladat

Aasian suunnata voisin isille syöttää Pika Bos sämiä

ja sitten vaikka Kookosmaidossa hurjan pitkään hautunutta naudanpotkaa.

Kyllähän se löytyy tästäkin blogista jos kaikennäköistä, aikaa vaativaa touhua vaan tämä selailu, fiksumpi olis varmaan tehnyt jo aikaisemmin.

Ihan varmasti isät on iloisia kun kaikki kokoonnutaan yhteen ja syödään jotain isälle maistuvaa, kyllähän te kaikki omanne tai lastenne omat (yleensä) tunnette.

Mä luulen, että joskus isänpäivän voisi kruunata vaikka ajamalla koko väki vanhalle kunnon grillille, missä niitä vielä löytyy. Seinäjoen ykkönen on Kauhavalaislähtöinen Samburger ja nimenomaan se  sulatejuustohampurilainen... sitä sitten on, sitä juustoa.

Hyvää isänpäiväviikonloppua  kaikille Isille!