About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

KAFFILLEEEEEE!




Kahvin kanssa maistuu myös suupalanen jotakin pientä, usein makeaa, vaikka omat parhaat kahvihetket ovat ehdottomasti ne kun metsässä istuu kannonnokkaan, avaa rapisevaan voipaperikuoreen kääräistyt rukiiset eväsleivät ja nauttii ne termospullokahvien, tai mikä vielä parempaa, nokipannukahvien kanssa. Kahvi ei ole minulle jokapäiväinen juoma, siksi nautinto kahvihetkistä onkin aina erikoishetki.



Paulig julkaisi kevään juhlakauden kunniaksi vaaleapaahtoisen mutta tiivisaromisen Presidentti Special Blend sekoituksen.

Pauligin kolmas Special Blend- vuosikertakahvi saa seurakseen rustiikin kutsuvan filotaikinaleivonnaisen. Kupillinen erinomaista kahvia kohtaa lehtevän kuoren alla pehmeänkinuskisen sydämen, jonka suolahiutaleet tiivistävät Nariño-pavun aromit. Pekaanipähkinän maku jää viipyilemään. Parissa suupalassa kaikki mitä kahvi kaipaa.

Hyviin hetkiin. Juhliin, vierastarjottavaksi, piknikille tai ihan vaan omaksi iloksi. Leivonnainen ei ole liian hieno, silti se on tarpeeksi erilainen herättämään kiinnostuksen. Makupari ei tällä kertaa perustu makeuteen vaan rapsakkaan suutuntumaan ja suolakiteiden herättelemän kahvin aromiin.


 

Helppokin kuin mikä.
 


 
Filoringit suolakinuskista ja pähkinöistä
n. 80kpl
 
1 paketti filotaikinaa 450g
1tölkki valmiskinuskia kondensoidusta maidosta
200g pekaanipähkinöitä
2 tl sormisuolaa

100g voisulaa voiteluun
 
 
Sulata filotaikina ja avaa rulla. Jaa taikinasivut kahdeksi pakaksi. Levitä molempien taikinapakkojen päälle tölkistä paksua kondensoitua kinuskia. Rouhi pecanpähkinät ja levitä ne kinuskin päälle, lopuksi ripottele päälle hiukan sormisuolaa.
 
 
Halkaise molemmat taikinalevykerrokset vielä puoliksi ja rullaa ne pituussuuntaan rulliksi ja leikkaa kukin rulla 20:ksi sormenlevyiseksi palaksi. Nosta rullat uuunipellille leivinpaperin päälle ja voitele voisulalla. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.
 
 
Paulig lähetti pikkuruisen pressopannun kahvipakettien kera ja pääsin eka kertaa kokeilemaan kahvin valmistusta sillä. 3-4 mittalusikallista kahvia pohjalle, päälle juuri kiehunut vesi, kansi päälle, ettei aromit karkaa ja 4 minuutin kuluttua mäntä alas. Kahvi on valmis nautittavaksi. Helppoa ja näppärää ja HYVÄÄ! Kahvipakettien kuljessähän on nykyään tuo pressopannun kuva, mikäli kyseinen suodatuskarkeus soveltuu sille.



Teillä, hyvät lukijat on nyt mahdollisuus valita suosikkinne toinen toistaan herkullisimmista (ja luultavasti jokaisesta omaani kauniimmasta, saankohan mä sääliääniä?....) makuparileivonnaisesta Pauligin kotisivuilla. Eniten ääniä kerännyt resepti tarjotaan Paulig Special Blend 2014 kanssa Pauligin ständillä Taste of Helsinki tapahtumassa kesäkuun puolessavälissä.



http://blogirinki.fi/
yhteistyössä Paulig


keskiviikko 14. toukokuuta 2014

IHMISKOE


Amatöörit ja ammattilaiset on erikseen, sehän on selvää. Huomenna laitetaan lakeuksien likka (tai ehkä pitäis laittaa, että akka) lujille: pääsen päiväksi Dietan ammattilaiskeittiöön (missä saattaa olettaa laitteidenkin olevan vimpan päälle...) toteuttamaan varsin ihanalle, mutta myös erittäin kriittiselle kohderyhmälle Sinne-ravintoloihtija Kai Kallion suunnitteleman menun. Apupoikieni taso on kuitenkin sellaista luokkaa, että en osaa päivää pelätä, vaikka valmistettavana onkin 5 ruokalajin menu ensiluokkaisista raaka-aineista n. 25 hengelle. 

Kysehän on siis tästä tilaisuudesta.




Huomenna se nähdään osaanko olla mitään muuta kuin tiellä. Tänään sain alustavan menun ja se oli pyörryttävän ihana syöjän kannalta. Mutta tajuttoman vaativa tälläiselle perheenäiti-kokkaajalle. Pidän menun vielä salattuna, mutta voin kertoa, että paikan tilaisuudesta varanneet ovat tehneet kyllä loistoratkaisun.



Saa nähdä, mitä nousee, minkä näköisenä ja missä aikataulussa? Odotan innolla päivän kokkikoulua ja lupaan kertoa teille rehellisesti oman työpanokseni määrään. Odotan päivää myös suurella nöyryydellä, on ainutlaatuista päästä saman piisin ääreen huippuammattilaisten kanssa. Ja vaikka olenkin tälläinen iloinen hölöttäjä ja huseeraaja, luulen, että kanssani aikaisemmin työskennelleet kokit (kokki-tarjoilija suhteessa) varmasti allekirjoittavat sen, että olen aina suhtautunut kunnioituksella luukun takana taikojaan tekeviin keittiöammattilaisiin. 

Palvelusta on kirjoitettu viime-aikoina paljon ja sen toimivuuden perustana on kyllä tarjoilijan ja kokin ammattisuhde, joka perustuu molemminpuoliseen luottamukseen ja kunnioitukseen toisen ammattitaitoa kohtaan.

Jaa-a hakoteillä taas, ajatus rönsyilee. No, jos näin käy huomenna keittiössä, ehkä Cheffit laittavatkin mut tarjoilemaan....



Lämpimästi tervetuloa tilaisuuteen ilmoittautuneet bloggaajakolleegaani! Odotan työntäyteistä, opettavaista päivää ja ihanaa, iloista iltaa seurassanne.

(Pitääkö jäädä tiskaamaan?...)

tiistai 13. toukokuuta 2014

Jaettavan hyvä yhdistelmä



Quesadillat on helppoja herkkuja. Avokado, lime, tomaatti ja punasipuli ja kaiken päälle pilven lailla ripottautuva korianteri sitoo meksikolaistyylisen aamiaislautaseni maut tutuksi herkkukomboksi.

Aivan yhtä hyvin tämä käy lounaaksi, illalliseksi tai iltapalaksi. Hyvä yleensä käy. Kaikille koska vaan.

No se juju ja salaisuus eli jippo piilee tietenkin quesadillan täytteissä. Muistakaa mun ohje edelleen: Vähemmän on enemmän.
Juustoa on tietenkin pakko olla. Kestosuosikkini on myös raakachorizo, joka tällä kertaa löysi aivan valovoimaisen kaverin, ohueksi siivutetun salaattifenkolin. Toimii.


Quesadillat, chorizoa ja fenkolia
tortillojen koosta ja määrästä riippuen 2-4:lle

2 raakachorizoa
4-8 tortillaa, maissi tai vehnä (meksikossa quesadillat aina maissia)
1/2 salaattifenkoli
150g mozzarellajuustoraastetta tai goudaa

Vinkit quesadillojen tekoon voit käydä katsomassa tästä mun videolta.

Siivutat fenkolin ohueksi ja puristat makkarat kuorestaan pannulle ja paistat kypsäksi samalla haarukalla murustellen. Tortilla pannulle, päälle juustoraastetta, chorizoa ja fenkolia, toinen tortilla kanneksi tai käännä yksi puoliympyräksi. Paista molemmin puolin. Leikkaa ympyrä neljäksi, ja puoliympyrä kahdeksi palaksi.

Kerää hyvät lisukkeet ympärille ja nauti aivan parhaasta kotoisesta pikaruuasta.

Aamiaisquesadillan akuuttihimo iski tätä lukiessa, mutta quesadilloja löytyy myös omasta blogista videon lisäksi:

Hurjan herkkuja chorizo-quesadilloja

Yllättävää kyllä, ei enempää?





maanantai 12. toukokuuta 2014

Oodi perunalle!


Mä oon niin peruna-ihminen! ...ja lisäksi riisi ja pasta, noodeli ja what-not-ihminen, mutta ei seata sitä nyt tähän.

Mä niin rakastan perunaa!

Kohta saa vuoden paras aika, suomalaisen uuden perunan aika. Menee kuulkaa meikäläisellä ohi parsojen ja ravustuskauden ja mansikoidenkin.

Ihan siitä onnesta pari vanhaa perunavinkkiä. Vanhoista perunoista.

Yläkuvassa ihanan rapsakat Hawksmoorin perunat, joiden reseptiin taisin tutustua  Chez Jasun blogin kautta. Hän oli lusikoinut reseptin vaatimat ankanrasvat ankankoipiconfit purkista. Itse otan talteen aina pari kertaa vuodessa rasvat ankkaa paistaessani. Se on kyllä erikoishyvää rasvaa. Jasu käytti timjamia, minä olen näemmä hoidellut homman rosmariinilla. Minä en liioin perunoitani kuori.

Hawksmoorin perunat

1 kg jauhoisia perunoita
5-7 rkl ankanrasvaa
rosmariinin oksia tai timjamia
4 valkosipulinkynttä
sormisuolaa

Pese, kuivaa ja lohko perunat ja esikeitä jättäen ne vielä tuntuvasti napakoiksi ja levitä ne uunivuokaan. Lusikoi sulatettu ankanrasva päälle ja sekoita hyvin.

Paista 220 asteessa noin tunti.  Voit välissä käännellä perunoita, että rapsakoituvat tasaisesti. Vartti ennen valmistusta lisää mukaan valkosipulit hiukan pienistettynä sekä yrtit.

Sormisuolaa ja syö.


Toinen ikisuosikkini on uuniperuna kaikessa simppeliydessään. Ekstra gurmeeta saa, kun suuret jauhoisat perunat kieputetaan  folioon ja heitetään kuumille hiilille. Tämä vaatii aikaa, perunan koosta riippuen vähintäänkin tunnin, mutta peruna saa ihanan aromilisän hiilipaahdosta. Eipä siinä sitten enää kun ristiviillot ja suolaa ja voita. Hiiliksi kelpaa leivinuuni, takka, nuotio, grilli, mikä sulla nyt sattuu olemaan.


Minä tein näitä leivinuunia lämmittäessäni, kun se hiilivaihe siinä kestää niin kauan. Samalla heitin uunimakkarat valurautapannulle ja valkosipulin puolikkaat sekaan.

Saattoipa uuni olla makkaralle hitusen kuuman sorttinen, mutta uskotteko jos sanon, että itseasiassa se on juuri hyvää noin päältä kuivahtaneena.



Huuda hep, jos tykkäät perunasta!

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Hirvikebab

 
Kotitekoisen kebabin laitto on jäänyt minulta kokonaan väliin. Pakkohan tuollainen virhe on korjata, kun meinattuakin on tullut vasta viitisen vuotta. Uutta sytykettä sain palooni, kun tänä keväänä törmäsin blogeissa pariinkin otteeseen hirvikebabbiin (nyt en vain enää tietenkääm muista/löydä kun tämän yhden). Ja Sipulassakin pullisteltiin asian tiimoilta (melko ruokahalua herättävästi).
 
No kyllä sitä pullistella osataan meilläkin.
 
Jonsei tämä ole pullistelua, niin ei sitten mikään.
 
Tarjosin kebabia omalle ja sisatusteni perheille pääsiäisen aikaan, noin niinkun vähän rennonpana  ruokana. Resepti on iso; 2kg jauhelihaa, josta tuli 3 kebablihapötkälettä. Lisukkeista jätin pois tällä kertaa punaisen kebabkastikkeen, jonka virkaa toimitti pöytään nostettu srirachapullo. Jugurtista, fetasta ja valkosipulista tuli mainio valkoinen kastike. Sitten sekoitin vadille raastettua kaalta ja porkkanaa, asettelin reunoille pieniä tomaattia. pepperoneja, suippoparikaa  ja punasipulia.
 
 
Hirvikebab
(tästä annoksesta riittää lihaa varmaan 25:een kebabiin)
 
2 kg hirven jauhelihaa
1 paketti pekonia
4 rkl öljyä 
1 rkl savupaprikaa
2 rkl rouhittua mustapippuria
1 rkl suolaa
 
Laita kaikki ainekset yleiskoneeseen (pilko raaka pekoni, joka oli hetken mielijohde-lisäys, hirvenliha kun on niin vähärasvaista) ja anna koneen käydä varttitunti. Näin saat massasta hyvin ilmatonta, lähes tahnamaista, jolloin siitä tulee uunissa kebabmöhkäle murekkeen sijaan. Muotoile massasta 3-4 käsivarren (naisen) paksuista tiukkaa pötköä ja kiedo ne jämäkästi folioon. Tuplafolioon. Paista kebabpötköjä 100 asteessa 4 tuntia ja anna mielellään tekeentyä jääkaapissa (jäähdytä ensin) vaikka yön yli.
 
Vuole kebabista joko juustohöylällä tai terävällä veitsellä ohuita lastuja, levitä ne uuninpellille ja ota niihin vähän väriä kuumassa uunissa. 225 astetta, ehkä viisi minuuttia.
 

 
Sitten vaan kokoamaan annoksia ihanaisten itse leivottujen pitaleipien väliin. Koska jos kebabin jaksaa tehdä itse, niin kyllä jaksaa pitatkin. Pitaleipäohje täällä. Kannattaa kokeilla myös täysjyväpitoja, niiden maku on aivan huippu, mutta eivät ehkä kohoa aivan niin hyvin.
 
Ja jos pötkäleitä jää niin se on helppo pakastaa ja siitä voi sitten höylätä kebablastuja heti puolikohmeisenakin!
 
Hyviä kotikebabbeja kaikille!
 

 
 
 
 

torstai 8. toukokuuta 2014

Rosmariinivarras, miniä ja lammasta




Enkö minä osaa vai enkö minä vaan halua?
Ollaanko sitä meirän keittiössä aivan kaavoihin kangistuneita?

Chileläinen 1865  Cabernet Sauvignon on just sellainen lämpimän rehellinen, rotevasti omilla jaloillaan seisova viini, joka tekee hyvälle, simppelisti valmistetulle lihalle juurikin sen mitä hyvä Cabernet Sauvignon yleensäkin lihalle tekee. En vaan saa suuhuni/ tai päähäni sopimaan sen erikoisempaa, uudempaa tai ylipäätäänkään mitään twistimpää  ruokaa kun se simppelisti valmistettu liha.

Tällä kertaa lampaasta, vartaassa ja grillissä. Yrttejä, savustettua valkosipulia, paahdettua paprikaa. Ja lasi kasitoistkuusvitosta. Kyllähän te tiedätte mitä siitä seuraa ...





Mini-lammasrosmariinivartaita
kymmenkunta varrasta

500g lampaan ulkofilettä
ruukku rosmariinia
4-5 pientä salottisipulia
(savustettu) valkosipuli
1 pieni punainen paprika

marinadi
1 dl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 dl hienonnettua timjamia ja toinen lehtipersiljaa
1/2 sitruunan mehu
1tl savupaprikajauhetta
suolaa ja mustapippuria

yrttiöljy
ruukku lehtipersiljaa 
1 dl oliiviöljyä
2 savustettua valkosipulinkynttä
suolaa

Siisti lampaanfileet kalvoista, sekoita marinadin aineet ja anna maustua pussissa lihojen kanssa vaikka yön yli jääkaapissa. Nopeamman marinoinnin teet kun leikkaat fileet jo sopiviksi kuutioiksi ja marinoit pari tuntia. Ota liha hyvissä ajoissa huoneenlämpöön ennen grillausta.

Kuorittuja valkosipulinkynsiä ja salotteja kannattaa keittää 5 minuuttia, niin ehtivät pehmetä mukavasti. Puolita salotit.  Kuutioi paprika sopivan ronskeiksi paloiksi. Valitse 10 sopivaa rosmariininoksaa (pikkulusikan pituista) ja riivi keskeltä hiukan lehtiä pois, niin ainekset kulkevat paremmin vartaassa. Ota avuksi myös metallinen grillivarras , jolla teet aineksiin ensin reiät ja pujota ne sitten haluamassasi järjestyksessä rosmariinioksaan, 3-4 lihanpalaa kuhunkin, valkosipulinkynsi, salotinpuolikas ja ainakin 1 paprikansiivu.

Valmista yrttiöljy surauttamalla kaikki ainekset sileäksi sauvasekoittimella.

Grillaa kuumassa grillissä vartaisiin paahtuneet pinnat melko nopeasti jolloin ne myös jäävät sisältä sopivan meheviksi.

Viimeistele vartaat yrttiöljyllä ja ripauksella sormisuolaa tarvittaessa.




Tämä resepti on tietenkin oma panokseni Oivapari-reseptikilpailuun, jossa kyseiselle viinille etsitään sopivaa huikopalaa vaikka kattojuhlissa tarjottavaksi.

No kyllä minä yritin, vaikka ei meilläpäin kyllä kukaan katolla juhli. Tai no, viime kevään ravintolapäivänä jotkut onnekkaat pääsivät syömään Lakeuden ristin huipulle.

Jos jotakin kuvien ja itse reseptin lisäksi haluaisin kanssanne jakaa, hyvät ystävät, niin se olisi ehdottomasti grillistä leijuva huumaava  rosmariinilampainenvalkosipulipaprikainen-aromi (ja tähän uudelleen ylempi mitäsiitäseuraa-linkki).

Nih!


Viinin toimitti Pernod-Ricard




keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Kuohuva vinkki - ja toinenkin



Nyt alkaa olla kohta kevään kuohuvien sesonki. Mutta ei tämä juttu kyllä siihen liity. Vaan  tämäpäs liittyykin noihin hurmaavista hurmaavimpiin Sir Lintsin etanoihin. Natasiskoni oli tilannut niitä jonkun aterian alkuun pääsiäisen aikoihin ja koska pikkusiskoa täytyy joskus hemmotella, toteutin toiveen. Koska tiedän, että Natasisko ei pääse Ipadillään kommentoimaan tähän, voin ihan kertoa teille kaikille hänen puolestaan, että kehui etanoiden olevan vaatimattomasti parhaat eläissään syöneensä. Ja vielä voisin kertoa niille, jotka eivät Natasiskoani tunne, että Natan keskittäessä energiansa ensijaisesti salsan askeliin, on maailma -  ala kuin ala!- menettänyt samalla kriitikoista suorimman ja perusteellisimman....



Samoihin aikoihin olin saanut maisteltavaksi/kommentoitavaksi pullollisen Alkon perusvalikoimiin kuuluvaa unkarilaista Chapel Hill Chardonnay Brut - kuohuviiniä. Menisi kuulemma hyvin äyriäisillekin ja ehkä etanoillekin, ellei liikaa valkosipulia.

Tähän tartuin, koska olin hiljakkoin tehnyt noita huimia Sir Lintsin etanoita, joiden viettelevyys perustuu johonkin aivan muuhun kuin valkosipuliin hukuttamiseen. Viilensin pullon perusteellisesti, koska mikään ei ole niin kauheaa kuin vain lähes kylmä kuohuviini...,

Kannoin etanat pöytään, korkkasin kuoharin, maistoin... nooh, naah, niih, Brut on merkintä ja jossain oli  luonnehdittu erittäin kuivaksi, omaan suuhuni tuntui kyllä sen verran chardonnayn hedelmäinen runsaus, että ei ihan sitä mitä minä etsin kun rakastamiani rutikuivia kuohuvaisia siemailen.

Mutta SE legendaarinen muutos kun aloin nauttia juomaa yhdessä etanoiden kanssa! Aivan nappipari. Se hedelmäisyys ja pirskahtelevaisuus täydensi voiset etanat aivan hurmaavasti. Että napatkaa ihmeessä kyseinen pullo mukaan Alkosta mikäli aiotte näitä etanoita valmistaa. Yhdistelmä testattu ja toimivaksi todettu.
Eikä pullon hinta muuten päätä huimaa, 7,98.

Selvää on, että Svenssonit ovat tässäkin olleet meitä edellä, tämä on nimittäin jo 2011 ollut Ruotsin myydyin kuohuva.

Minulle kun unelma-ateria on sellainen, jolla nautitaan samppanjaa läpi aterian ja aloin muistella noita kokemuksia, joista useimmat ovat kyllä olleet kotona toteutettuja, ravintolassa samppanjan hinta kun karkaa käsistä siihen malliin, että alkumaljaa edemmäs ei kykene (onneksi hyvät cavat, vaikkapa, ovat todella hyviä), niin yhden ihanan aterian muistan (Silja Serenadelta), jossa ystäväni Virpin kanssa joimme Taittingeria ja herkuttelimme hummerilla ja risotolla...ja toden totta, alkuruuaksi söimme myös silloin etanat. Yksi niitä mieleenpainuvimpia aterioita, vaikka tarjolla ei ollutkaan miljoonaa lajia sitä sun tätä. Ja etanoissa oli kyllä valkosipulia.


Taannoisella Helsingin matkallani olin ympännyt vuorokauteen monta juttua, yksi niistä Ravintola Palacessa heti aamutuimaan. Tarjolla oli monen elintarviketuottajan uutuuksia, joita he olivat paikalla esittelemässä. Palace tarjoili alkupalat ja kuohuvan maljan, joka oli aivan järisyttävän hyvää - ja alkoholitonta.  Suosittelen lämpimästi alkoholittomaksi vaihtoehdoksi tai vaikka vaan ihan ylipäätään ainoaksi, kaikille sopivaksi kippistelymaljaksi kesän juhliin. Googlailemalla valmistaja löytyy Pohjois-Karjalasta asti, mutta sieltä (siis linkin alta) löytyy myös jälleenmyyjätkin ja ainakin Prismojakin on listalla.

Palacen palatkin olivat aika ihania

"Lehtikuohun raikkaan maun lähteenä ovat
Kiiskisten omalta sukutilalta käsin poimitut,
keväiset herukanlehdet.
Monelle juomasta tulevatkin heti ensisiemauksella mieleen
iloiset lapsuusmuistot kesäpäivästä mummolassa."

 
 Tästä jutusta piti tulla aivan lyhyt viinivinkki etanoille, mutta näköjään kuohui vähän yli...