About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Mun possu dim sum



Katuruokaa. Kaikkialla. Herkullista sormisyötävää. Maiskuta, ryystä, rouskuta, nuole sormenpäät. Syö onnellisena.

Katuruoka -nimike on juurikin niin armeliaan laaja, kuin haluat. Samaan aikaan ihanasti kulttuurisidonnainen, silti vahvasti globaali. ( En voi uskoa, että kirjoitin juuri ruokabogiin sanan "globaali"! Seuraavaksi tulee varmaankin "kokonaisvaltainen".)

Kiinan lahja katukulttuuriin ovat erilaiset höyrytetyt nyssykät. Täytteitä voit varioida loputtomiin, omani on hyvin helppo perusohje, johon sesamöljy tuo juuri sen oikean sävyn. Wonton kuoria saa kätevästi pakasteena aasialaismarketeista, on niitä joku hullu tehnyt itsekkin, mutta olivat nämä valmiskuoret käteviä.

Omani eivät ulkonäöllään voita missikisoja, mutta herkkukisassa mennäänkiin jo pitkälle. Oikeasti dim sumit ovat hiukan kuin sushi, valmistuksesta voi tehdä lähes taidetta ja parhaat dim sum kokit ovat arvostettuja mestareita.

Nää vaan tavallisia...


Possu dim sum

60 wonton kuorta (aasiakauppapakaste)

400 g mahdollisimman sikapitoista jauhelihaa
nippu kevätsipuleita
1 valkosipulinkynsi
2 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
5 rkl soijaa
3 rkl sesamöljyä
100g pak choyta, varhaiskaalia tai pinaattia

makea soijadippi
1rkl soijaa
2 rkl balsamicoetikkaa tai miriniä
2 rkl hunajaa tai sokeria
1 kevätsipuli hienonnettuna
1 punainen tai vihreä chili siemenineen pikottuna
4 rkl kuumaa vettä

Laita kaikki täytteen ainekset lihaa lukuunottamatta pienemiksi pikottuna tehosekoittimeen ja aja tahnaksi. Sekoita tahna sitten hyvin possun jauhelihaan. Käsin paras. Jollet omista mitään tehoblenderiä, pilko vain ainekset mahdollisimman pieniksi.

Levitä kerrallaan kymmenen wonton kuorta jauhotetulle pöydälle ja laita reilu pikkulusikallinen täytettä jokaiselle. Jos haluat puolikuun mallisia, leikkaa muotin avulla kuorista pyöreitä. (Tein näin puolet kuorista). Kostuta kuoren reunat ympäriinsä veteen kastetulla sormella ja painele vastakkaiset puolet kiinni niin että saat puolikuun mallisen nyytin. Rypyt ja siirrä sivuun odottamaan, sauma ylöspäin. Voit siis tehdä myös neliönmallisista erilaisia nyssyköitä, muista vain aina kostuttaa yhteenliimattavat reunat.

Dippikastikkeen valmistat vain sekoittamalla ainekset yhteen.

Höyrytä pallerot kypsiksi, n. 6 minuuttia.Pallerot muttuvat läpikuultaviksi. Nauti hyvän, aasialaishenkisen dippikastikkeen kera.

Niinkun kuvasta näkyy, olut on oma lempivalintani aasialaisruuan kaveriksi. Hartwall on tuonut markkinoille ensimmäisen kotimaisen, kokonaan alkoholittoman, maultaan hyvin sitruksisen oluen. (täältä lisää reseptejä) Sopii hienosti tälle annokselle ja on tervetullut alkoholiton vaihtoehto. Muuten kuulemma mös erinomainen palautusjuoma, kaikki sporttaajat (jaana!).


Pils on tälle ruualle toinen hyvä vaihtoehto ja oma suosikkiolueni ylipäätään. Hienoa, että on saatu sillekin uus kotimainen vaihtoehto ja vielä mahdottoman kauniissa pullossa.

Tämä olutfiilistely johtuu siitä, että olin pari viikkoa sitten mukana Blogiringin ja Lapin Kullan järjestämässä tilaisuudessa, jossa harjoiteltiin oluen maistamista ja sitä kuinka erilaiset oluet korostavat eri asioita ruuassa. Ilta päättyi hulvattomaan kokkailuun Top Chef Teemu Laurellin kera. Streetfood - henkisesti tietenkin.

Kuva kertokoon enemmän kuin 1000 sanaa. Näistä tunnelmista oli kiva lähteä suunnittelemaan omaa katukeittiö-postausta.

Kuva Kim Ohman visuals/Lapin Kulta

Kuva Kim Ohman visuals/Lapin Kulta

Lisää kuvatekstiKuva Kim Ohman visuals/Lapin Kulta

Kuva Kim Ohman visuals/Lapin Kulta

Ja kiitos muuten niistä tomatilloista!

yhteistyössä Lapin Kulta


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Moniaistinen ruokamuisto



Helmikuinen ystävänpäiväilta 16 vuotta sitten. Törnävän kauniiseen, linnamaiseen kirkkoon johtava kuusikuja on valaistu elävin tulin. Pehmeät lumihiutaleet leijailevat maahan hiljalleen.

Sisällä kirkossa on viileä. Sielläkin palavat kynttilät. Jännitys nostaa punan poskilleni, tunnelma on yhtäaikaa lämmin ja juhlava. 


Häämarssin ensi sävelet kajahtavat soittamaan Schubertin Ave Mariaa. Aloitamme yhteisen matkamme kohti alttaria rakkaan ystäväni Merja Kakon yhtyessä lehterillä kauniilla sopraanollaan säestykseen. Hetken kauneus nostaa vielä tänäänkin ihokarvat käsivarsillani.




Viime viikon lopulla Rytmikorjaamolla täällä Seinäjoella järjestettiin Sensibus-festivaali, joka keskittyi moniaistisuuteen; ruuan, juoman, musiikin ja eri taidemuotojen yhdistämiseen. Perjantai-iltana vuorossa oli Sound&Scent Bistro, jossa paikalle saapuneet saivat ostaa pikkuannoksia ruokaa paikallisilta ravintoloitsijoilta samalla nauttien eri taidepläjäyksistä. Minä, paikallisena ruokabloggaajana olin saanut myös toteutettavakseni moniaistisen makunautinnon. Olin niin hukassa tehtävänannon kanssa. Lopulta päädyin muistelemaan elämäni hetkiä, jotka ovat painaneet unohtumattoman muistijäljen mieleeni. 



Katoin siis omalle pöydälleni kynttelikön, samppanjacoolerin ja -lasit (ja -pullon) häärekvisiitaksi ja tein siianmätiä, smetanaa, yrttejä ja piparjuurta sekä mallasleipämuruja sisältäviä mallas-mätilusikoita, mätiä kun oli myös aikanaan hääpöydässämme. Pääsin kertomaan annokseen liittyvän "tarinani" vuorollani. Koko tarinan ja makukokemuksen kruunasi se, että paikalla oli sekä konserttiflyygeli, sitä upeasti soittava Raili Peltonen ja Lahdesta asti paikalle rientänyt ystäväni Merja Kakko laulamassa tuon Ave Marian.




Käsivarteni ihokarvat...

Taas yksi hieno tapahtuma, jossa sain olla osallisena. Asiakkaiden keskuudessa kiersi mm. impronäyttelijöitä, lavalla oli todella mielenkiintoisia esityksiä, mm kaksi settiä vetäneet M.A Numminen ja Chef Santeri tällä kertaa  Dj:n (?) ominaisuudessa sämpläten musiikka Mauri Anteron runonlausuntaan (ja soittaen 3 säveltä melodicasta). Kappaleiden välillä yleisölle tarjoiltiin makupaloja öylätistä nallenapalmiin... Melko Performanssi. En voi enää koskaan lukea Chef Santerin keittokirjoja muistelematta tätä... 



Pakko vielä kertoa, että bäkkärillä Mauriantero oli käynyt sanomassa Merja-ystävälleni, että "lauloit kovin kauniisti!" Erittäin sanavalmis ystäväni oli siihen heti tokaissut: "Niin sinäkin!", jolloin M.A oli revennyt täysin.

Mukana oli vielä argentiinalais-ruotsalaiskokoonpano, joka jammaili Aroma Jockeyn kera. Juu, miettikää vaan mikä se on.



Illan päätteeksi oli vielä Softenginen keikka. Urhohan oli heti pukattava samaan kuvaan poikien kanssa, ties vaikka tulevat euroviisuvoittajat. Ihquja ovat joka tapauksessa, kaikki 4 kuvaan päässyttä nuorta ja nuorempaa miestä.

Minä pakkasin kuitenkin lusikkani ennen keikan alkua, mikä lienee viisas teko. Esimerkiksi nyt vaikka siksi, että Maitotyttö saapui paikalle ihan nätissä sinisessä villamekossa, hiukset kahdella patukalla (no teilläpäin varmaan letti!), mutta kun kotiinlähdön aika koitti, neiti riekkui  jo melko vähäpukeisena aulassa suuntaviittoja täynnä olleen  tangon kimpussa....



Sensibusfestivaalista on vielä pakko jatkaa toisenkin postauksen verran, sen verran mielenkiintoisia juttuja oli järjestetty. Olin perjantai-illalla aika poikki, mutta askel nousi vielä kepeästi kotiinpäin kun paikalla olleet Seamkinpojat, jotka tekivät opinnäytetyötä haastattelemalla yleisöä kertoivat minulle lähtiessäni, että haastateltavat olivat erityisesti nostaneet elämykselliseksi luomani kokonaisuuden, jossa tarina auttoi kietomaan musiikkiesityksen ja maistelu-annoksen yhteen. 

Nöyrästi kiittäen, paikallinen ruokabloggaaja.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Huevos Rancheros



Terveisiä meksikolaiselta aamiaiselta. Söin sen kyllä lounaaksi. Oli pakko tehdä tätä meksikolaista aamiaisklassikkoa, kun jääkaapissa oli tuoretta salsa verdeä.  Annos on tietysti varioitavissa, ja jos olet suomalainen, voit tuskin vastustaa tomaatin ja/tai avokadon pilkkomista lautaselle. Punasipulia. Paistettua chorizoa, tai kinkunsiivu munan alle. Alkaa muuten jo rekkamiehetkin pysyä tiellä.

Tällä kertaa kuitenkin erittäin erittäin (tahallinen toisto) perus huevos rancheros.



Huevos Rancheros
1:lle
2 maissitortillaa
2 paistettua kananmunaa
hiukan juustoraastetta (esim gouda)
Salsa verdeä maun mukaan (onnistuu myös purkista)
reilu kauhallinen frijoles refritos eli niitä papuja
korianteria maun mukaan

Paista kananmunat jättäen keltuaiset löysiksi. Kuumenna tortillat päälletysten paistinpannulla. (Ei mikroa tänään, ei ne tykkää, maku ei lähde irtoamaan) Kokoa annos asettamalla lautaselle ensin tortillat, niille hiukan juustoraastetta ja kananmunat päälle ja sitten reilusti salsa verdeä. Frijoles refritos ja korianteri täydentävät  setin.


tiistai 11. maaliskuuta 2014

Tapaus anastetut tomatillot eli Salsa Verde


Meksikolainen salsa verde voi olla fresca eli tuore/raaka tai cocida eli keitettyä. Olisin halunnut tehdä jälkimmäistä, mutta yllättäen essuni taskussa Helsingistä salakuljettamistani 6 tomatillasta paljastuikin pari punaiseksi... 4 pienestä vihreästä tomaatista ei oikein saa keitosta aikaiseksi. Siis licuadoraan (=tehosekoitin)!

Viime viikolla pääkaupunkireissuminilomasella osallistuin Hartwallin ja Blogiringin järjestämään tapahtumaan, missä tuli aikamoinen olutpläjäystietoisku maisteluineen. Lisäksi siellä kokkailtiin katuruokaa Top-Chef Teemu Laurellin johdolla, mikä oli aivan hulvattoman hauskaa, koska Teemu on hauska heppu.  

Ihaninta oli kuitenkin se, että siellä oli kulhollinen tomatilloja eli vihreitä tomaatteja, jotka eivät siis ole raakoja tomaatteja, vaan ihan oma lajinsa, jota Meksikossa juurikin käytetään salsa verdeen. Makukin on ihan omintakeinen. Tänne meille asti ei koskaan ole kyseistä lajiketta löytynyt, eikä sitä aivan jatkuvasti taida kyllä Helsingin suunnaltakaan saada. Ehkä koko ajan paremmin, en tiedä? No kun niitä siinä oli sitten "ylimääräisiä" niin pakko oli anastaa muutama essun taskuun. Tein sen kyllä aika suureen ääneen, että varkauteni ei varsinaisesti ollut kovin salakähmäisesti suoritettu... (onko tämä nyt sitä kun tomaattien kasvatuksen yhteydessä aina puhutaan varkaista?....vähän rankempaa puutarhahuumoria näin kevään kynnyksellä!)


Salsa Verde Fresca
Meksikolainen salsa verde
pieni annos n 3dl

5 tomatilloa
1 jalapeno tai vihreä chili
1 valkosipulinkynsi
tuoretta korianteria
vettä
suolaa maun mukaan

Leikkaa chilistä kanta pois, puolita tomatillot, kuori valkosipuli ja heitä ne kaikki tehosekoittimeen. Perään kourallinen  tuoretta korianteria  ja desin verran vettä. Surauta sileäksi. Maista lisää suola ja tarvittaessa vettä, mikäli salsa on turhan tanakkaa.

Tarjoile meksikolaisten ruokien lisukkeena tai käytä vaikka enchiladaksien valmistukseen. Salsa on juuri niin tuoreen ja raikkaan makuinen kuin mitä se näyttääkin. Melkein teki mieli imeä pillillä. Jotkut käyttävät salsassa myös sipulia, mutta henkilökohtainen meksikoauktoriteettini Mirna sanoi: "no, cebolla no lleva, toma un sabor diferente....a mi no me gusta...(Minulle täytyy puhua selkoespanjaa.)


Resepti ansaitsee myös leiman.


Ja vielä: tiesittekö että tomatillot kasvavat kuivien lehtien verhoamana ananaskirsikan tapaan? En minäkään, mutta onneksi on Natasisko.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Viikuna-frangipanetorttu


Ystäväni (no just joo, varmaan) Gordon Ramsey on tämän piirakkareseptin takana. Mieleni on tehnyt sitä kokeilla jo pitkän aikaa, kypsien viikunoiden löytäminen vain ei ole kaikista helpoin tehtävä.

Mutta viettelevältähän tuo piirakka näyttää, vai mitä? Siitäkin huolimatta, että näemmä unohdin tomusokerit pinnalta kuvausvaiheessa....raivostuttavaa! Käyttäkää mieikuvitustanne. Tomusokerin kanssa olisi ollut niin täydellisen kaunista.

Vaikka tässä onkin frangipanea, tortun tekoon ei saa kyllä uhrattua aikaa kymmentä minuuttia kauempaa, pohja on nimittäin valmista voitaikinalevyä. 20 minuuttia uunissa, tarjoilet vielä lämpimän kaunottaren hunajan ja vatkatun kerman (sekä tomusokerin) kera, kelpaa kyllä kruunuksi mille tahansa aterialle.



Viikuna-frangipanetorttu
4-6 torttua, koosta riippuen

450 g valmista torttutaikinaa
 1 keltuainen vispattuna voiteluun
10 tuoretta viikunaa

Frangipane
100g mantelijauhetta
100g voita
1 2/3 dl tomusokeria
1 muna
3dl vehnäjauhoja

Valmista ensin frangipane. Vatkaa pehmeä voi ja tomusokeri vaahdoksi. Vatkaa joukkoon muna. Lisää mantelijauhe ja vehnäjauho ja vatkaa tasaiseksi.

Kauli torttutaikina n. 3mm paksuiseksi ja jotain sopivan kokoista pyöreää apuna käyttäen leikkaa torttupohjat ( alassuin käännetty muumikulho tässä)ja asettele ne uuninpellille leivinpaperin päälle. Viiltele tortun reunapinnat n. 1 cm leveydeltä (ei pohjaan asti) ja voitele reunat sitten keltuaisella.

Levitä jokaiselle tortulle kerros frangipanea ja asettele viipaloimasi viikunat limittäin massan päälle. Vielä hiukan tomusokeria päälle ja uuniin 200 asteeseen 20 minuutiksi.

Valuta vielä lämpimän tortun päälle hunajaa, ripaus tomusokeria ja tarjoile vatkatun kerman kera.

Ehkä kuppi erinomaista kahvia... 



keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Rosmariini-pannacotta, rosmariinisiirappia ja pinjansiemenkrokantti


Lauantaina vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Mitäs jos  hemmotellaan naisia kermaisen pehmeällä pannacottalla, jossa viettelevät rosmariini ja hunaja? Viileään pehmeyteen vastaa rapea rosmariini-pinjansiemen krokantti ja muutama kiehkura rosmariinisiirappia viimeistelee herkun.
 



Hunajainen rosmariini-pannacotta
5 annosta

3 dl kermaa
2 dl maitoa
0,5 dl sokeria
1 rkl hunajaa
½ halkaistu vaniljatanko
1 rosmariininvarsi
2 liivatelehteä

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
Kiehauta kaikki ainekset ja keitä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen muutama minuutti.
Nosta rosmariini ja vaniljatangot seoksesta ja sekoita mukaan liivatelehdet, joista olet puristanut ylimääräisen veden pois.
Kaada tiheän siivilän läpi annosmaljoihin. Anna hyytyä kylmässä vähintään 4 tuntia, mieluummin yön yli.
Koristele tarjolle tuotaessa rosmariinisiirapilla ja pinjansiemen-rosmariinikrokantilla.

Rosmariinisiirappi
2 dl ruokosokeria
2dl vettä
1 rosmariininoksa

Kiehuta hiljalleen kunnes siirappi sakenee, n.10 min. Poista oksa varovasti.

Pinjansiemenkrokantti
40g pinjansiemeniä kuivalla pannulla kevyesti paahdettuna
1 dl ruokosokeria
1 rkl silputtua rosmariinia

Levitä paahdetut pinjansiemenet ja rosmariini leivinpaperinpäälle yhtenäiseksi matoksi. Sulata sokeri paistinpannulla ja kaada se varovasti maton päälle. Anna jäähtyä 5 min. Rouhi kovettunut seos krokantiksi.



Jos päätät juhlistaa ateriaa tällä herkulla, voin ylpeänä kertoa, ettet muuten ole ainoa. Ensi viikonloppuna ainakin tarkasti arvioituna sellaiset 250 PwC Women 2014 -tilaisuuteen osallistuvaa naista herkuttelee tällä  tilaisuutta varten laatimani reseptin mukaan valmistetulla jälkiruualla. 

Olkaa hyvä ja nauttikaa! Ja muistakaa käydä kertomassa mitä piditte.

En ole kyllä hirveän huolissani. Miehenikin tykästyi annokseen...


maanantai 3. maaliskuuta 2014

Albondigas en Chipotle de Doña Blanca


Mexicossa syödään paljon muutakin kun tortilloja eri täytteillä. Tässä yksi resepti Mirnan aarreaitasta, anoppinsa elikkä Doña Blancan lihapullat.

Ja voi poijat oli hyviä lihapullia. Resepti jäi aivan varmasti käyttöön. Salaisuus on kastikkeessa, jossa maistuu  upeasti adobe kastikkeeseen säilytetty chipotle-chili. Eli kun kerran löydät kaupasta sen pienen purkin, tässä taas uusi käyttötapa. Purkki on todella riittoisa, yhteen ruokalajiin kun ei kovin monta chiliä voi laittaa. Suosittelenkin, että loput säilyketölkistä pakastat parin chilin annoksina, avatussa säilyketölkissähän ne eivät kauaa säily.

Lihapullat kannattaa tehdä ehdottomasti possun- ja naudanjauhelihan sekoituksesta, possusta tulee tarvittava maku ja rasva. Lihapullaan on suloisesti upotettu pieni pala kananmunaa, en oikein tiedä sen funktiota, mutta jos edes mennyt Doña Blanca kerran lihapullat näin teki, niin teen minäkin. Hiukan aikaa vievää touhua, kunnon spend-the-whole-day-cooking-meininkiä. Ei vaiskaan, ei siihen nyt niin kauaa mennyt.



Albondigas en Chipotle de Doña Blanca
Doña Blancan meksikolaiset lihapullat chipotlekastikkeessa

Lihapullat
45-50kpl
2-3 viipaletta vaaleaa leipää, hiukan kuivahtanutkin käy
maitoa niin, että murennetut leivät hyvin peittyvät
1kg porsaan- ja naudan jauhelihaa 50/50
1 sipuli hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 munaa
1/2 dl soijaa
 1tl suolaa
mustapippuria
3 kovaksi keitettyä kananmunaa




Chipotle-kastike lihapullille
1 kg tuoreita tomaatteja
3 valkosipulinkynttä
2 kanaliemikuutiota tai fondia
2-3 chipotle chiliä  adobados(tölkistä)
5 dl paseerattua tomaattia 
suolaa, pippuria
vettä

Murustele leivänviipaleet kulhoon ja peitä ne maidolla, anna murujen turvota ja vetäytyä 10 min. Jos leivänkappaleet kovin suuria, voit surauttaa massaa hiukan sauvasekoittimella. Lisää mukaan jauheliha ja kaikki muut ainekset (ei keitettyjä munia), sekoita hyvin ja anna taikinan levätä 10 minuuttia.




Pieni kananmunat pieniksi paloiksi. Ota lihapullataikinasta lihapullan kokoisia mölttejä, pyöritä palloksi, paina toisella peukalolla pullaan kolo ja nosta siihen pieni palanen valkuaista ja keltuaista. Muovaa pallo kiinni. Toista tämä nippa nappa 50 kertaa.

Paista lihapulliin pannulla ruskeat pinnat pienissä erissä (en käyttänyt mitään rasvaa) ja nostele ne sitten soosiin kypsymään 20 minuutiksi.

Kastike

Laita licuadoraan eli tehosekoittimeen, tuohon modernin meksikolaisnaisen tärkeinpään keittiövälineeseen lohkotut tomaatit, kuoritut valkosipulinkynnet, kanaliemikuutiot, chipotlet, suolaa ja pippuria (suolan kanssa varovasti, huom, kanafondi) sekä 2-3 dl vettä. Aja sileäksi nesteeksi.  Laita kastike pataan ja liedelle porisemaan  10-15 minuutiksi, lisää sitten paseerattu tomaatti ja jatka  keittämistä miedolla tulella vielä 10 minuuttia. Lisää sen jälkeen  kastikkeeseen lihapullat ja anna kypsyä 20 min.

Tarjoile valkoisen riisin kera.

Todella maukasta. Tässä on kivaa myös se, että kun lihapullat eivät itsessään ole mausteisia ennen kastikkeeseen upottamista, oli helppo jättää kymmenkunta lihapullaa lapsille pannulle paistumaan.

Ja jännitykselle ensimmäsien lihapullan abduktio. Jee, se oli sielä!



Nämä lihapullat saavat tietenkin itseoikeutetusti autenttisuusleiman.



Huomasimme  turkulaisen Taco Nito -ravintolan kanssa olevamme aivan samalla asialla, levittämässä tietoutta aidosta meksikolaisesta ruuasta. Taco Niton väen sanoin:

Taco Niton tärkein tehtävä Suomessa on tuoda aito meksikolainen keittiö ihmisten tietoisuuteen helposti lähestyttävällä ja uudella tavalla. Meksikon ruokakulttuurilla on paljon annettavaa ja tulevaisuudessa haluammekin tuoda pala palalta lisää Meksikon herkkuja Suomeen. Ruoan laatu ja asiakaspalvelu ovat yrityksemme kulmakiviä ja uskomme että tulevaisuudessa joka taajama Suomessa pääsee nauttimaan tuoreista tacoista ja burritoista.

Taco Nito saa peuhata ravintolarintamalla, minä tuon toivottavasti uusia reseptejä kotikeittiöön. Taco Nito ystävällisesti luovutti logonsa käyttööni.