About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Suolaista pikatarjottavaa...

t

 Nyt kun kaikkien pakasteet pursuilevat  sinne torttuja varten hamstrattuja voitaikinalevyjä, on tämä resepti yksinkertainen ja helppo toteuttaa  vaikka iltateelle tai yllätysvieraille. Erityisesti toivon sinun muistavan reseptin joulun JÄLKEEN, kun pakastimesi edelleen pullistelee sinne joulutorttuja varten hamstrattuja voitaikinalevyjä....

Suolaiset voitaikinasarvet

Tarvitset:
1 Paketti voitaikinalevyjä tai tarvitsemasi määrä levyjä paketista. Yhdestä levystä aina kaksi sarvea.

täyte-esimerkki:
ruohosipuli tuorejuustoa,
juustoraastetta,
savukinkkurouhetta

voiteluun:
munaa

Levitä levyt sulamaan. Leikkaa kukin levy vinoittain halki- mikähän tämä termi nyt olisi?- pitkäkärkiseksi kolmioksi?

Sipaise kullekin palalle tuorejuustoa ja ripottele muut täytteet. Kääri rullalla aloittaen leveästä päästä.

Voitele kananmunalla ja paista 225 uunissa n. 20 minuuttia.

Kuulostaa Simo Simppeliltä, mutta kokoustamaan tulleet koiraihmiset repivät nämä suorastaan käsistä!

perjantai 10. joulukuuta 2010

Roiskittu ja rapattu piparkakkulinna

Jälkieditointia: Selväähän on että hormasta ei saa ruusua, mutta en kestänyt katsella enää tuota alempaa linnakuvaa, joten raahasin tänä aamuna koko hässäkän ulos paremman kuvan toivossa. No edelleenkään horsmasta ei saa ruusua, mutta ei nyt ainakaan verenoainemittari näy kuten alemmassa kuvassa... :D


Aaltoja, ablodeja ja respektiä kaikille  piparkakkutalon värkkääjille. Varsinkin niille, joiden työntuloksena tulee pieni suloinen, yksityiskohdissaan kadehdittavan pikkutarkka luomus.

Meillä ei ihan sellaista saatu aikaan. Mutta saatiinpa edes piparintuoksua taloon ja purkutuomiota odottelevan näköinen, valtavan kokoinen linna, jonka seinät olivat niin kierot, että pysyäkseen edes etäisesti toisissaan  kiinni, tämä äityli tilkitsi ja paikkaili niitä vaahtokarkeilla. Taitaa olla jonkin verran perustusten pystyssä pysyminen myös ihan silkan rukouksen ansiota.

Parasta 2 illan projektissa oli se, että Urho6v piirsi linnaa varten selkeät piirustukset:


Tästä olikin hyvä jatkaa. Piparkakkuluomuksissa käytetään aina tietysti valmistaikinaakin, jo senkin takia, että se käyttäytyy yleensä ennalta arvattavimmin uunissa. Lisäohjeistus ja kaavat löytyivät Sunnuntai-sivuilta. Kehottivat ostamaan kilon taikinaa, ei kyllä meinannutkaan riittää, mutta saahan sitä kesken leipomisenkin suit sait hairaistua vielä lisää kaupasta yksi ekstra puoli kiloa, saa samalla vähän raitista ilmaa.

Eka iltana siis valmistettiin ja koristeltiin osat. Annettiin kovettua yön yli (ja sitten vielä seuraavankin) kunnes kokoamisoperaatioon oli kerätty tarpeeksi voimia. Kokoamisessa käytin kuumaa sokeria, jolla en tänä vuonna edes polttanut itseäni, välillä kaupan sokerikuorrutusta ja sokeriin kastettuja vaahtiksia silloin kuin osat olivat todella lerpallaan.


Tikkat olivat tärkeät, jotta linnan torneista saatiin kulkuyhteys. Vaaleanpunainen on eka kerta omatekoista pikeeriä jonka ronskista puserrin muovipussin reiästä. Tunnustettakoon kuitenkin, että lähdin rakennuksessa tavoittelemaan kauniita koristekaaria ja pikkutarkkaa suoritusta aivan siinä onnistumatta.



Myös riippusilta oli oltava.



Ikkunat olivat minulle uusi huippuidea, johon törmäsin piparkakkutaloreseptiä etsiessäni. Ennen kuin laitat osat uuniin, laita ikkunanreikiin murskattuja muumitikkareita, joita löytyy ainakin väreissä punainen, vihreä ja keltainen. Palat voivat olla vähän suurempia, tai mukana ihan murskaa, ne kyllä sulavat ihanaksi ikkunaksi uunissa. Loistoidea, sanon minä. Ja toimiva. Ja syötävä!



Jotta sellainen taideteos tällä kertaa. Linna oli valtavan iso. Se olisi varmasti söpömpi 3x pienempänä versiona. Ehkä jopa helpottaisi pystytystä. Onneksi pääarkkitehti tuntui olevan tyytyväinen. Ja itse rakentaja/toteuttaja tyytyy vain sanomaan, että rapatessa roiskuu!

torstai 9. joulukuuta 2010

Vähän viitseliäämmän emännän uuniperunat


Blogeista huokuaa jo näillä viikoilla sellainen jouluntuoksu, että sen voi melkein aistia kotikoneelta. Meillä kuitenkin kokkaillaan vielä tavallista arkiruokaa ja vasta suunnitellaan jouluruokia. Ehkä ensi jouluna löytyy sitten tästäkin blogista jotakin vinkkiä jouluruokia suunnittelevalle. Vaikka tänä jouluna taidan olla onnekseni/pettymyksekseni oman äitini patojen ääressä ( Onni=takuuvarma herkkulaatu, joutilas joulu/ pettymys= kun sormet kuitenkin syyhyäis jouluruuan tekoon).

Suurena perunan, niinkuin monen muunkin ruoka-aineen ystävänä ajattelin tehdä jotakin uuniperunaa arkiruuaksi ja päädyin seuraavaan reseptiin. Tuo viitseliäs emäntä en sitten tapaa olla minä, mutta välillä sitä ihminen hairahtuu arkenakin.

Vähän viitseliäämmän emännän uuniperunat
4:lle

4 isoa tai useita pieniä jauhoisia perunoita
voita
suolaa
paprikajauhetta
savukinkkua kuutioina
juustoraastetta
aurajuustoa
Dijon sinappia
sipulia
kermaviiliä


Ainesmäärät, eivät ole tässä niin tarkat, laita niin kuin hyväksi näet.

Paista hyvin pestyt perunat uunissa 225 asteessa kypsäksi.
Halkaise kypsät perunat ja lusikoi sisus kulhoon. Aseta kuorikupit odottamaan uuninpellille.
Survo perunan sisusta vaikka haarukalla kera ison kimpaleen voita ja mausta.

Tein 2 samantapaista täytettä kun toiseen ei haluttu sipulia(huokaus), eli tässä vaiheessa jaoin perunasurvoksen kahteen kulhoon.
Ensimmäiseen lähti sipuli, kinkku, sinappi, juustoraaste ja kermaviili, ehkä desi kutakin. Paitsi sinappia vain ruokalusikka! Ja yksi sipuli!
Toiseen sitten aurajuusto, kinkku ja kermaviili, taas noin desit.


Uunia vailla valmiit

Lusikoi täytteet kuoriin ja paista uunissa kunnes saavat vähän väriä pintaan, tarjoile salaatin kera.
Eihän näistä voi huonoja tulla. Täytteissä on vain oma mielikuvitus rajana. Mutta tälläinen sipuli-kinkku-juusto on tietysti aina perusvarma.



Ja nämä syödään sitten tietenkin kuorineen!

tiistai 7. joulukuuta 2010

Herkullinen syntymäpäiväillallinen

Suomen juhliessa itsenäisyyttään, myös minä saan juhlistaa vuosien kulumista. Tällä kertaa sain tehdä sen valmiiseen pöytään istumalla, sillä pikkuveliNuutti perheineen kutsui oman perheeni syömään.

Tällä kertaa ei siis reseptejä, vain pieni makumuistelo ihanaisesta illallisesta.


Aloitimme lempeän kermaisella porkkanakeitolla.



Pääruokana oli Jamien ohjeella valmistettu valtavan kokoinen (1,6kg) luomukana , joka lepäsi peruna-palsternakka pedillä. Kanan sisällä oli sitruuna ja nahan alla oli mehevöittäjänä  mausteseos,  jossa oli ainakin valkosipulia, sitruunaa, timjamia, voita ja parman kinkkua. Kuori oli ihanan makuista ja rapsakkaa, samoin kuin täyte. Kana oli juuri sopiva, ei yhtään kuiva ja rintapaloihin sai vielä lisää makua valelemalla niitä liemestä kokoon keitetyllä kastikkeella.

Vielä täytyy erikseen mainita, että peruna ja palsternakkaa, jotka mitä ilmeisemmin olivat saaneet osansa kanasta valuvista liemistä, olivat myös erikoisen maukkaat.


Lopuksi sain onnittelulaulun jälkiruuan kera. Uuusimmassa Pirkassa oli ollut tämä ohje vadelmajäädykkeestä jossa on mukana myös turkinpippurirouhetta. Loppusilauksen antaa lakritsikastike.
Kyllä, kyllä, tämäkin oli yllätyksellistä ja hyvää.

PikkuveliNuutti oli vastuussa pääruuasta ja Nuutinminna eli hänen vaimonsa oli hoitanut etu- ja jälkiruuan.

Ja me vieraat vaan nautittiin!

Suosittelen ottamaan illalliskutsut kyseisiltä henkilöiltä vastaan!

torstai 2. joulukuuta 2010

Leipää ja voita


Kotona leivotun leivän ihanainen haju leijui eilen meillä. Tällä kertaa olin tyytyväinen myös itse lopputulokseen, viimeaikoina kun leivän leivonta on jostain syystä mennyt enemmän tai vähemmän  penkin alle. Tällä ohjeella tuli kuitenkin hyvää, pehmeää, vähän makoista ja sopivasti kuminaista.

Juuresleipä
4 pyöreää leipää, joita sopi 2 pellille

4dl vettä
1 dl kermaviiliä
1/2 l bataatti-perunasurvosta tai jotain muuta juuressurvosta (porkkana, lanttu, nauris...)
1 pussi kuivahiivaa
2rkl siirappia
1 tl suolaa
1 rkl kuminaa hienonnettuna
3dl ruisjauhoja
3dl hiivaleipäjauhoja
8-10 dl vehnäjauhoja

Lisää hiivapussi lämmitettyyn nesteeseen (sattui olla vajaa kermaviili purkki, siitä johtuen reseptissä), lisää sen jälkeen juuressurvos ja mausteet.


Kuminan voi murskata morttelissa

Anna yleiskoneen taikinakoukkujen käydä ja  lisää joukkoon pikkuhiljaa ensin ruisjauhot, sitten hiivaleipäjauhot ja lopuksi vehnäjauhoja niin , että saat sopivan kiinteän, muttei kuitenkaan liian kovaa taikinaa. Jauhojen määrä riippuu myös siitä kuinka lievää käyttämäsi juuressose on. Anna koneen vaivata taikinaa 10-15 min.


Ripottele vähä jauhoja taikinan päälle ja jätä se kohoamaan kaksinkertaiseksi.

Jaa kohonnut taikina 4 osaan ja taputtele pyöreiksi leiviksi uuninpellille, 2/pelli. Kohota vielä 1/2 h.

Pistele leipiin reikiä haarukalla ja paista niitä 200 asteessa uuninkeskitasolla n 30-35 minuuttia.



Ja sitten vaan leivän päälle voita!

Urhon6v kanssa syötiin leipää iltapalaksi.  Tunnetusti parhaat kannustusjoukot löytyvät (yleensä) kotoa.

- Mä haluaisin, että isi menis joskus siihen 4 tähden illalliseen.
- Mutta isihän ei kauhean usein tee ruokaa... (anteeksi, kamalaa asennekasvatusta!)
- No, ehkä parempi sitten sä meet...
- Mitäs mä sitten laittasin siellä?
- No, varmaan hernekeittoa ja raviolia! (Molemmat tulee meillä säilykepurkista...huokaus)

tiistai 30. marraskuuta 2010

Puolukka-Baileys-torttu


Vieraille on toki tarjottava jälkiruokaakin ja hyydyketorttu, jonka voit valmistaa jo edellisenä päivänä on aina hyvä vaihtoehto. Päässä pyöri ajatus jostain puolukkaisesta raikkaasta ja Valion ruokasivuilla löytyikin puolukkakakku nimellä resepti, jota lähdin muokkaamaan. Jaa miksikö? No kun ei ollut kaikkia tarvittavia aineita ja hapankorpuista valmistettu pohja tuntui turhan karskilta. Oli minulla nuo perustarvikkeet, mutta kaakkuun käytetty puolukkalikööri uupui, eikä ollut oikein muutakaan vastaavaa. Bailey's kermalikööri könötti kuitenkin kaapissa ja päätteelin, että jos kakussa on kerran vatkattua kermaa, niin miksi sitä ei voisi maustaa kermaliköörillä?

Nyt kaikkia varmaan jännittää, menikö tällä kertaa syteen vai saveen, ja koska kyseinen sanalasku ei minulle täysin aukea syystä, että en tiedä onko jompikumpi parempi vaihtoehto (aina ajatellut, että molemmat huonoja?), tyydyn vain toteamaan, että kyllä onnistui. Raikas, ei liian makea, mutta silti ihanasti "baileyksinen". Piparipohja sopii joulun alle. Ja tämän tortun.

Puolukka-Baileys-torttu

Pohja
25g voita
100g piparkakkuja

Täyte
5 liivatelehteä
1rkl sitruunamehua
3,5 dl puolukoita
1prk (250g) maitorahkaa
3dl kuohukermaa
1,5dl sokeria
1dl sokeroitua, laimentamatonta puolukkamehua
1/4dl Bailey's kermalikööriä

Kiille
3 liivatelehteä
1/4 dl vettä
1 1/4 dl sokeroitua, laimentamatonta puolukkamehua

Koristeluun
kourallinen kokonaisia puolukoita
tomusokeria

Leikkaa leivinpaperista irtovuoan pohjalle (22cm) levy ja aseta se vuoan pohjalle.

Hienonna piparit ja sekoita ne sulatetun voin kanssa, painele massa sormin vuoan pohjalle.

Liota täytteen liivatteita n. 10min. runsaassa kylmässä vedessä. Soseuta 3dl puolukkaa, jätä puoli dl kivoiksi sattumiksi täytteen sekaan. Vaahdota kerma. Kuumenna sitruunamehu ja liota siihen kuivaksi puristetut liivatelehdet. Yhdistä kaikki täytteen ainekset, sekoita liivate mukaan ohuena nauhana kaataen ja kaada täyte pohjan päälle. Peitä vuoka ja anna jähmettyä jääkaapissa 2 tuntia.

Valmista 2 tunnin kuttua kiille. Kuumenna vesi ja lisää siihen kylmässä vedessä liotetut, kuivaksi puristetut liivatelehdet. Sekoita seos mehun joukkoon. Kaada hyytyneen kakun päälle. Ripsauta kourallinen puolukoita kiilteen päälle. Anna kakun hyytyä peitettynä mielellään seuraavaan päivään peitettynä. Irrota vuosta ja siivilöi tomusokeria päälle kun viet tortun tarjolle.

Oma vuokani taisi olla vähän suurempi kuin 22 cm, koska tortusta tuli aika matala. Lisähuomautus vielä, mikä pätee kaikkiin tälläisiin paistamattomiin torttuihin ja toisiin kakkuihinkin, että vaikka tässä kehotetaan pitämään peitettynä jääkaapissa, minä esim. asetan lautasen vuoan kanneksi. Jos tortun tyrkkää johonkin yli tiiviiseen tupperiin, alkaa sisällä usein kiivas hikoilu ja pohja vetistyy turhaan. En tiedä oletteko muut huomanneet tätä ilmiötä?

maanantai 29. marraskuuta 2010

Rosamunda-bataattimuusi


Heleppua kun heinänteko ja tosi maistuvaa! Kalkkunan lisukkeena meillä tarjottiin peruna-bataattimuusia. Se osoittautui erinomaisen herkulliseksi, vaikka en asiasta ollutkaan ennakkoon vakuuttunut bataatin makeuden takia. Suosittelen lämpimästi kalkkunan kaveriksi, mille tahansa paistille ja voisin kuvitella tämän olevan erinomainen makupari vaikkapa hirvenpaistille tai hirvenlihapullille. Muusissa on jo itsessään makua niin, että kastikkeen alle tätä ei tarvitse hukuttaa.

Rosamunda-bataattimuusi 
ruokki 6

2 isoa tuhtia bataattia
silmämääräisesti vastaava määrä Rosamunda-perunaa tai muuta jauhoista lajiketta
1dl täysmaitoa
50g voita
suolaa
valkopippuria
muskottipähkinää

Kuori ja lohko bataatit ja perunat ja kiehuta ne vähäisessä vedessä kunnolla kypsäksi.
Lämmitä voi ja maito. Survo juurekset yhdessä voin ja maidon kanssa, mausta suolalla, valkopippurilla ja muskottipähkinällä.

Onnistuupa tietenkin rasvattomastakin maidosta, mutta juhla-aterialla lienee paikallaan herkutella kunnon voi-annoksella ja rasvaisemmalla maidolla. On se niin hyvää...