About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 9. joulukuuta 2010

Vähän viitseliäämmän emännän uuniperunat


Blogeista huokuaa jo näillä viikoilla sellainen jouluntuoksu, että sen voi melkein aistia kotikoneelta. Meillä kuitenkin kokkaillaan vielä tavallista arkiruokaa ja vasta suunnitellaan jouluruokia. Ehkä ensi jouluna löytyy sitten tästäkin blogista jotakin vinkkiä jouluruokia suunnittelevalle. Vaikka tänä jouluna taidan olla onnekseni/pettymyksekseni oman äitini patojen ääressä ( Onni=takuuvarma herkkulaatu, joutilas joulu/ pettymys= kun sormet kuitenkin syyhyäis jouluruuan tekoon).

Suurena perunan, niinkuin monen muunkin ruoka-aineen ystävänä ajattelin tehdä jotakin uuniperunaa arkiruuaksi ja päädyin seuraavaan reseptiin. Tuo viitseliäs emäntä en sitten tapaa olla minä, mutta välillä sitä ihminen hairahtuu arkenakin.

Vähän viitseliäämmän emännän uuniperunat
4:lle

4 isoa tai useita pieniä jauhoisia perunoita
voita
suolaa
paprikajauhetta
savukinkkua kuutioina
juustoraastetta
aurajuustoa
Dijon sinappia
sipulia
kermaviiliä


Ainesmäärät, eivät ole tässä niin tarkat, laita niin kuin hyväksi näet.

Paista hyvin pestyt perunat uunissa 225 asteessa kypsäksi.
Halkaise kypsät perunat ja lusikoi sisus kulhoon. Aseta kuorikupit odottamaan uuninpellille.
Survo perunan sisusta vaikka haarukalla kera ison kimpaleen voita ja mausta.

Tein 2 samantapaista täytettä kun toiseen ei haluttu sipulia(huokaus), eli tässä vaiheessa jaoin perunasurvoksen kahteen kulhoon.
Ensimmäiseen lähti sipuli, kinkku, sinappi, juustoraaste ja kermaviili, ehkä desi kutakin. Paitsi sinappia vain ruokalusikka! Ja yksi sipuli!
Toiseen sitten aurajuusto, kinkku ja kermaviili, taas noin desit.


Uunia vailla valmiit

Lusikoi täytteet kuoriin ja paista uunissa kunnes saavat vähän väriä pintaan, tarjoile salaatin kera.
Eihän näistä voi huonoja tulla. Täytteissä on vain oma mielikuvitus rajana. Mutta tälläinen sipuli-kinkku-juusto on tietysti aina perusvarma.



Ja nämä syödään sitten tietenkin kuorineen!

tiistai 7. joulukuuta 2010

Herkullinen syntymäpäiväillallinen

Suomen juhliessa itsenäisyyttään, myös minä saan juhlistaa vuosien kulumista. Tällä kertaa sain tehdä sen valmiiseen pöytään istumalla, sillä pikkuveliNuutti perheineen kutsui oman perheeni syömään.

Tällä kertaa ei siis reseptejä, vain pieni makumuistelo ihanaisesta illallisesta.


Aloitimme lempeän kermaisella porkkanakeitolla.



Pääruokana oli Jamien ohjeella valmistettu valtavan kokoinen (1,6kg) luomukana , joka lepäsi peruna-palsternakka pedillä. Kanan sisällä oli sitruuna ja nahan alla oli mehevöittäjänä  mausteseos,  jossa oli ainakin valkosipulia, sitruunaa, timjamia, voita ja parman kinkkua. Kuori oli ihanan makuista ja rapsakkaa, samoin kuin täyte. Kana oli juuri sopiva, ei yhtään kuiva ja rintapaloihin sai vielä lisää makua valelemalla niitä liemestä kokoon keitetyllä kastikkeella.

Vielä täytyy erikseen mainita, että peruna ja palsternakkaa, jotka mitä ilmeisemmin olivat saaneet osansa kanasta valuvista liemistä, olivat myös erikoisen maukkaat.


Lopuksi sain onnittelulaulun jälkiruuan kera. Uuusimmassa Pirkassa oli ollut tämä ohje vadelmajäädykkeestä jossa on mukana myös turkinpippurirouhetta. Loppusilauksen antaa lakritsikastike.
Kyllä, kyllä, tämäkin oli yllätyksellistä ja hyvää.

PikkuveliNuutti oli vastuussa pääruuasta ja Nuutinminna eli hänen vaimonsa oli hoitanut etu- ja jälkiruuan.

Ja me vieraat vaan nautittiin!

Suosittelen ottamaan illalliskutsut kyseisiltä henkilöiltä vastaan!

torstai 2. joulukuuta 2010

Leipää ja voita


Kotona leivotun leivän ihanainen haju leijui eilen meillä. Tällä kertaa olin tyytyväinen myös itse lopputulokseen, viimeaikoina kun leivän leivonta on jostain syystä mennyt enemmän tai vähemmän  penkin alle. Tällä ohjeella tuli kuitenkin hyvää, pehmeää, vähän makoista ja sopivasti kuminaista.

Juuresleipä
4 pyöreää leipää, joita sopi 2 pellille

4dl vettä
1 dl kermaviiliä
1/2 l bataatti-perunasurvosta tai jotain muuta juuressurvosta (porkkana, lanttu, nauris...)
1 pussi kuivahiivaa
2rkl siirappia
1 tl suolaa
1 rkl kuminaa hienonnettuna
3dl ruisjauhoja
3dl hiivaleipäjauhoja
8-10 dl vehnäjauhoja

Lisää hiivapussi lämmitettyyn nesteeseen (sattui olla vajaa kermaviili purkki, siitä johtuen reseptissä), lisää sen jälkeen juuressurvos ja mausteet.


Kuminan voi murskata morttelissa

Anna yleiskoneen taikinakoukkujen käydä ja  lisää joukkoon pikkuhiljaa ensin ruisjauhot, sitten hiivaleipäjauhot ja lopuksi vehnäjauhoja niin , että saat sopivan kiinteän, muttei kuitenkaan liian kovaa taikinaa. Jauhojen määrä riippuu myös siitä kuinka lievää käyttämäsi juuressose on. Anna koneen vaivata taikinaa 10-15 min.


Ripottele vähä jauhoja taikinan päälle ja jätä se kohoamaan kaksinkertaiseksi.

Jaa kohonnut taikina 4 osaan ja taputtele pyöreiksi leiviksi uuninpellille, 2/pelli. Kohota vielä 1/2 h.

Pistele leipiin reikiä haarukalla ja paista niitä 200 asteessa uuninkeskitasolla n 30-35 minuuttia.



Ja sitten vaan leivän päälle voita!

Urhon6v kanssa syötiin leipää iltapalaksi.  Tunnetusti parhaat kannustusjoukot löytyvät (yleensä) kotoa.

- Mä haluaisin, että isi menis joskus siihen 4 tähden illalliseen.
- Mutta isihän ei kauhean usein tee ruokaa... (anteeksi, kamalaa asennekasvatusta!)
- No, ehkä parempi sitten sä meet...
- Mitäs mä sitten laittasin siellä?
- No, varmaan hernekeittoa ja raviolia! (Molemmat tulee meillä säilykepurkista...huokaus)

tiistai 30. marraskuuta 2010

Puolukka-Baileys-torttu


Vieraille on toki tarjottava jälkiruokaakin ja hyydyketorttu, jonka voit valmistaa jo edellisenä päivänä on aina hyvä vaihtoehto. Päässä pyöri ajatus jostain puolukkaisesta raikkaasta ja Valion ruokasivuilla löytyikin puolukkakakku nimellä resepti, jota lähdin muokkaamaan. Jaa miksikö? No kun ei ollut kaikkia tarvittavia aineita ja hapankorpuista valmistettu pohja tuntui turhan karskilta. Oli minulla nuo perustarvikkeet, mutta kaakkuun käytetty puolukkalikööri uupui, eikä ollut oikein muutakaan vastaavaa. Bailey's kermalikööri könötti kuitenkin kaapissa ja päätteelin, että jos kakussa on kerran vatkattua kermaa, niin miksi sitä ei voisi maustaa kermaliköörillä?

Nyt kaikkia varmaan jännittää, menikö tällä kertaa syteen vai saveen, ja koska kyseinen sanalasku ei minulle täysin aukea syystä, että en tiedä onko jompikumpi parempi vaihtoehto (aina ajatellut, että molemmat huonoja?), tyydyn vain toteamaan, että kyllä onnistui. Raikas, ei liian makea, mutta silti ihanasti "baileyksinen". Piparipohja sopii joulun alle. Ja tämän tortun.

Puolukka-Baileys-torttu

Pohja
25g voita
100g piparkakkuja

Täyte
5 liivatelehteä
1rkl sitruunamehua
3,5 dl puolukoita
1prk (250g) maitorahkaa
3dl kuohukermaa
1,5dl sokeria
1dl sokeroitua, laimentamatonta puolukkamehua
1/4dl Bailey's kermalikööriä

Kiille
3 liivatelehteä
1/4 dl vettä
1 1/4 dl sokeroitua, laimentamatonta puolukkamehua

Koristeluun
kourallinen kokonaisia puolukoita
tomusokeria

Leikkaa leivinpaperista irtovuoan pohjalle (22cm) levy ja aseta se vuoan pohjalle.

Hienonna piparit ja sekoita ne sulatetun voin kanssa, painele massa sormin vuoan pohjalle.

Liota täytteen liivatteita n. 10min. runsaassa kylmässä vedessä. Soseuta 3dl puolukkaa, jätä puoli dl kivoiksi sattumiksi täytteen sekaan. Vaahdota kerma. Kuumenna sitruunamehu ja liota siihen kuivaksi puristetut liivatelehdet. Yhdistä kaikki täytteen ainekset, sekoita liivate mukaan ohuena nauhana kaataen ja kaada täyte pohjan päälle. Peitä vuoka ja anna jähmettyä jääkaapissa 2 tuntia.

Valmista 2 tunnin kuttua kiille. Kuumenna vesi ja lisää siihen kylmässä vedessä liotetut, kuivaksi puristetut liivatelehdet. Sekoita seos mehun joukkoon. Kaada hyytyneen kakun päälle. Ripsauta kourallinen puolukoita kiilteen päälle. Anna kakun hyytyä peitettynä mielellään seuraavaan päivään peitettynä. Irrota vuosta ja siivilöi tomusokeria päälle kun viet tortun tarjolle.

Oma vuokani taisi olla vähän suurempi kuin 22 cm, koska tortusta tuli aika matala. Lisähuomautus vielä, mikä pätee kaikkiin tälläisiin paistamattomiin torttuihin ja toisiin kakkuihinkin, että vaikka tässä kehotetaan pitämään peitettynä jääkaapissa, minä esim. asetan lautasen vuoan kanneksi. Jos tortun tyrkkää johonkin yli tiiviiseen tupperiin, alkaa sisällä usein kiivas hikoilu ja pohja vetistyy turhaan. En tiedä oletteko muut huomanneet tätä ilmiötä?

maanantai 29. marraskuuta 2010

Rosamunda-bataattimuusi


Heleppua kun heinänteko ja tosi maistuvaa! Kalkkunan lisukkeena meillä tarjottiin peruna-bataattimuusia. Se osoittautui erinomaisen herkulliseksi, vaikka en asiasta ollutkaan ennakkoon vakuuttunut bataatin makeuden takia. Suosittelen lämpimästi kalkkunan kaveriksi, mille tahansa paistille ja voisin kuvitella tämän olevan erinomainen makupari vaikkapa hirvenpaistille tai hirvenlihapullille. Muusissa on jo itsessään makua niin, että kastikkeen alle tätä ei tarvitse hukuttaa.

Rosamunda-bataattimuusi 
ruokki 6

2 isoa tuhtia bataattia
silmämääräisesti vastaava määrä Rosamunda-perunaa tai muuta jauhoista lajiketta
1dl täysmaitoa
50g voita
suolaa
valkopippuria
muskottipähkinää

Kuori ja lohko bataatit ja perunat ja kiehuta ne vähäisessä vedessä kunnolla kypsäksi.
Lämmitä voi ja maito. Survo juurekset yhdessä voin ja maidon kanssa, mausta suolalla, valkopippurilla ja muskottipähkinällä.

Onnistuupa tietenkin rasvattomastakin maidosta, mutta juhla-aterialla lienee paikallaan herkutella kunnon voi-annoksella ja rasvaisemmalla maidolla. On se niin hyvää...

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Kokonaisena paistettu kalkkuna ja kuinkas siinä kävikään...


Tässä tämä rimpula, 6kg sulatettu pakastekalkkuna, jonka nahka oli jo valmiiksi repeytynyt rintalihojen päältä, että se siitä nahan suojasta. Reidetkin repsottovat kummasti ruumiista erilleen, etten oikein saanut siitä uuniin nättiä pakettia.

Olen jo vuosia halunnut kokeilla kokonaisen kalkkunan valmistusta, asenteella jos amerikkalaiset osaavat miksen sitten minäkin. Nyt tuli sopiva sauma, kun löysin tarjouskalkkunaa 2,99/kg.  Ajattelin, ettei sitten niin harmita. (Kerrankin hyvin ajateltu!)

Reseptiin sain innoitteen marraskuussa näkemästäni Jamie'n jaksosta jossa hän sananmukaisesti suitsait kiepsautti sekä hanhen että kalkkunan uunissa. On se niin näppärä!

Minä taas uurastin reseptin parissa noin kello 7 aamulla alkaen, kun ruoka oli määrä tarjota kello 14.  Siinämäärin mehut ovat nyt kokilta kateissa, etten jaksa kyllä koko pitkää reseptiä tähän laittamaan, kerron vain vähän pääkohtia valmistuksesta.

Huoneenlämpöisen kalkkunan nahan alle ujutettiin kädellä varovasti voita joka oli maustettu raastetulla sitruunan ja klementiinin kuorella, suolalla ja pippurilla sekä nahan alle ujutettiin kokonaisia salvian lehtiä, ajatuksena että voi sulaessaan valelee ja maustaa lihaa. Sisälle laitettiin vähä täytettä eli stuffinkia. Nahka siveltiin vielä oliiviöljyllä ja viismausteella, jota ei minulla ollut, joten tein sekoituksen neilikasta, kanelista, valkopippurista sekä muskotista,  fenkolinsiemeniä eikä tähtianista minulla ei ollut - tai en ainakaan löytänyt.... Sitten liian pienelle uunivuoalle parin porkkanan, sipulin , valkosipulin, rosmariiinin ja varsisellerin päälle.

Matkalla uuniin. Repeillyttä nahkaa pikattu hammastikuilla. Nahan alla vihertää salvianlehdet.

Uunissa oli  asteita 240 ja kun sain  kalkkunan uuniin laskin asteet 180. Vajaan tunnin kuluttua suojasin koivet kerrosella foliota. Paistoaika oli 35 min/ kilo, eli kun 10 kalkkuna meni uuniin otin sen puoli kahdelta pois ja jätin foliolla peiteltynä lepäämään.

Stuffing

Täyte, jota tein puolet liikaa (Jamie käski!), koostui 700g viljapossun jauhelihaa joka sekoitettiin 3 isoon punasipuliin, joita oli haudutettu 10 minuuttia pannulla oliiviöljyssa, lopuksi puntillisen salvian lehtiä kera. Mukaan hienonnettiin reilusti vielä kuivattuja aprikooseja ja karpaloita ja mausteet.  Ylijäämä täyte laitettiin kokkareiksi siihen uuninpellille, johon se päällipuolin ainakin kuivui mustaksi massaksi. Mutta se mikä pelastettavissa oli, oli todella hyvää. Karmean näköistä, mutta oikein hyvää.

Stuffing
Kuumaa, 6kg kilon kalkkunaa on muuten tosi mielenkiintoista käsitellä. Sekä sen levätessä rasvaa täynnä olevalla uuninpellillä, että ihan omana itsenäänkin. Entistä mielenkiintoisempaa kun olet  kahdeksatta kuukautta raskaana.

Keittelin pannunpohjavihanneksista ja nesteestä yhdessä kanaliemen  ja 2rkl vehnäjauhojen kanssa kastikkeen , jonka siivilöin ja maistoin hunajalla. Kastikkeet on aina kompastuskivenä, mutta tämä oli mainion makuista ja tuli tarpeeseen kostuttamaan- olisitteko ikinä arvanneet- kuivahkoa kalkkunanlihaa.

Uunista otettaessa en muistanut kiireessä otta edes kuvaa kalkkunasta. Kalkkuna meni aika riekaleiksi paloittelu vaiheessa, joten näky taas liian pienellä tarjoiluvadilla on vaatimattomasti sanottuna aika roiskaistun oloinen.


Anoppi , Appi, Käly ja sen mies (joka sanoi, että on ollut 3 päivää syömättä kun tiesi tulevansa meille) ja Iso-Hoo kaikki kehuivat ruokaa ja kalkkunaa kovasti ja ottivat lisää (no, jos se oli se 3 päivän paasto...), mikä tietenkin lämmitti kokittaren mieltä, mutta totuus nyt kuitenkin on, että oli se kuivaa! Mutta uskon, että onnistuneet lisukkeet eli kastike, stuffing, Waldorfin salaatti, puolukkahillo ja ihanainen bataattimuusi paikkasivat kokonaisuutta. Palan painikkeeksi sommelierin (lausutaan samoin kuin oma nimeni) Ison-Hoon viinkaapista valitsema Hobnobin Pinot Noir oli hedelmäisyydessään oiva valinta. Tällä kertaa kukaan ei juonut maitoa. Paitsi Urho6v, joka olisi ollut kiinnostunut myös viinistä. Raskaana olevat tyytyivät ehkä kaikkein epäterveellisimpään vaihtoehtoon eli Coca-Cola zeroon.

Hei, ja nyt on sitten muuta turkey leftovers kaappi täynnä kuin kiitospäivän jälkeen konsanaan!

torstai 25. marraskuuta 2010

Varsinainen kulinarsisti eli parhaat epäonnistumiseni osa 1

Kulinarsisti on henkilö, joka rakastaa itse valmistamiaan ruokia. Tämän hillittömän hauskan määritelmän kuulin ensi kertaa Jaakko Heiniluoman suusta Neljän tähden illallinen -ohjelmassa. No, ettei minua vain kukaan pääse noin nimittelemään -sillä sehän olis synti ja häpiä näillä lakeuksilla olla nuan omahyväänen- niin tässä mun ihania kokkauksia, joista piti tulla bloggauksia, mutta ei sitten tullutkaan. Yleensä ei edes syötävää...

Seuraavat siis arkistojen kätköistä, bloggaamatta jääneet, syystä tai toisesta.


Punajuuri-vuohenjuusto-hasselpähkinäpiirakka

Tämä on mun suosikki numero 1. Törmäsin reseptiin syksyllä netissä ja en millään olisi malttanut odottaa, koska ehtisin kokeilla sitä. Oikein maistoin suussani tämän makuelämyksen... Noudatin kyllä reseptiä turhia säveltämättä, mutta lopputulos oli että Iso-Hoo ja minä väkisin söimme yhdet palat, loput meni (ongelma)jätteidenkäsittelylaitokselle. Enkä minä vielä tänä päivänäkään tiedä mikä meni vikaan.


Famous Crack Dip

Tämä on taas niitä ameriikan kotkotuksia. Ja pakko kokeilla, tottakai, kun kaikkialla niin hehkutettiin.
Olisi kuitenkin pitänyt ymmärtää, että nimi saattaa olla enne. Tuo crack nimittäin viittaa saman nimiseen huumeeseen, johon helposti addiktoituu. Niinkuin siis tähänkin kuulemma jumalaiseen dippiin. Itseasiassa maalaistyttönä, mutta kuitenkin englanninkielentaitoisena tämä ei ollut se päällimmäinen mielikuva, jonka nimestä ensilukemalla sain. Ihmettelin vain kovasti, että onkohan tämä dippi sitten jotenkin vahvan hajuista, kun sillä on noin erikoinen nimi (butt crack = persvako).

Netistä löytyy tuhat ja sata eri veriota, en enää muista omani alkuperää, mutta tämä on siis uunissa valmistettava lämpimänä tarjoiltava dippi, jossa on kananlihaa, aurajuustoa, ranch-salaatinkastiketta ja hot wings kastiketta. Muun muassa. En löytänyt sitten oikein mitään hot wings kastiketta muuta kuin jotain Jim Beam wings kastiketta, ja epäilen, että siitä johtui se hiukan etikkaisen läpitunkeva maku, joka löi läpi. Onneksi olin sitten kutsunut naapuritkin peli-iltaan....


Oodi Leivälle
Oi,  hän niin kaunis on,
juureen tehty, siit ehkä muodot muhkeat vartalon.
Mut' vaik' kuori oli rapea,
oli maku kitkerä, apea...
Syy jauhoissa?
No, ei ainakaan minussa...


Pinaattikeittosämpylät

Nää oli kans hyvännäköiset, mutta edellisestä poiketen myös maukkaat ja pehmoiset. Mutta kuka kehtaa blogata reseptiä: Laita taikinanesteeksi eilisen pinaattikeiton jämät.

Siispä me vaan sitten syötiin ne ja odotellaan seuraavaa pinaattikeittopäivää.



Vihertääkö nämä vähän?



Tämäkin on aika "hyvä". Kuuluisan Pioneeriwomanin Fancy Macaroni. Ei tartte teherä toista kertaa. Kyllä suomalaanen makarooniloora vaan on hyvää!



Voi voi, tämäkin on jäänyt pois. Kokkimitalisti valmistaa kuuluisaa makkarakeittoaan.



Tässä kuvassa vielä kaikki suloiset sormet tallella....

Oliskohan tähän hyvä lopettaa tällä kertaa?
Voin vakuuttaa kuitenkin, että there´s plenty more where these came from!