Grillikauden avaus

 Näin aikaisessa en ole kyllä ikinä ollut. Mutta tulipa nyt launtaina 4 asteen koleassa säässä avattua grillikausi. Urho5v. olisi halunnut myös syödä ulkona, mutta sille laitoin kyllä stopin.

En kuulu niihin, jotka harrastavat extreme grillailua talvisaikaan vaan miellän grillauksen kuuluvan aika lailla kesä ja kärpäset -genreen. Tästä aikaisesta hairahduksestani syytän alkanutta bloggailuani ja sen myötä tiiviimpää muidenkin blogien seurantaa. Sillä kun minä paistelin maksapihvejä viikko sitten esiteltiin Siskot kokkaa - blogissa uskomattoman herkullisen näköistä kokonaisena grillattua kanaa.

Kokonaista kanaa olen uskaltanut grillata vain muutaman kerran toissa kesänä kun Glorian ruoka ja viini lehdessä muistaakseni oli  se grilliresepti jossa kanan pyllyyn tungettiin kokonainen oluttökki (meillä Urho silloin 3v. risti sen kyllä kaljapurkkiin tungetuksi kanaksi...). Kana onnistui silloin hyvin ja tuolloin vasta tajusin epäsuoralla lämmöllä grillaamisen mahdollisuudet. Sitä ennen kun tuntui että uskalsin grillata ainoastaan ruokia, jotka vaativat vain muutaman minuutun paistoajan.

Oma toteutukseni Siskot kokkaa- kanasta meni siis näin: hain kaupasta 2 Kariniemen  kokonaista marinoitua uunibroileria. Aioin kyllä valmistaa niille oman marinadin, mutta olin perjantai-iltana niin väsynyt dramaattiselta ratsastustunnilta tultuani, että se jäi. Launtaina otin kanat sitten huoneenlämpöön ja päätin halkaista ne kahtia, kuten olin nähnyt Nigellan tekevän jossain ohjelmassaan. Ronskisti kiinni kanasta ja puolita se vahvoilla keittiösaksilla leikkaamalla 2 identtiseen osaan. Selkärangan puolelta voit leikata selkärangan vierestä ja sitten uudelleen toiselta puolelta selkärankaa, jolloin olet irroittanut sen siis kokonaan. Roskiin meni.

Olin ajatellut sivellä toisen kanan pinnan esikuvani käyttämällä chutneyllä johon tuli siis

• 2 rkl mangochutneytä 
• 2 rkl sitruunachutneytä 
• 2 rkl soijaa 
• n. 3 rkl öljyä (esim. rypsiöljy)

mutta kaupasta en löytänyt sitruunachutneytä, joten korvasin sen puristamalla mukaan puolikkaan sitruunan.
Toisen kanan sivelin laiskana tyttönä kaupasta ostetulla valmiilla BBQ Glace - SUIHKEELLA (joo, oli helppo käyttöinen).

Tässä likat matkalla grilliin.

Laitoin siis kananpuolikkaat nahkapuoli ylöspäin 2:lle foliogrillialustalle välttääkseni grillin sotkeentumista ja mahdollisia glazesta johtuvia liekinleimahduksia. Olin esilämmittänyt kaasugrillin, asetin kanat keskelle grilliä ja suljin keskimmäiset polttimot jättäen vain 2 ulointa päälle ja suljin kannen. Tästä on kyse kun puhutaan epäsuoralla lämmöllä grillaamisesta. Voitelin ja suihkutin kanoja n. 10-15 min. välein. Niitä ei siis tarvitse käännellä.

Täytyy myöntää, että haju oli huumaavaan ihana! (huom.  Pohjanmaalla puhutaan aina hajusta, hyvästä tai huonosta... tuoksu kuulostaa hienostelulta) Ei ne minuuttipihvit ihan tältä haise!

No niitä tuli grillattua melkein tunti ja vartti, mutta glazen ansiosta kanat olivat pysyneet mehevinä ja olivat joka puolelta hyvin kypsyneitä. Edes siivet eivät olleet kuivia.

Siitäpä sai sitten valita tummaa tai vaaleaa, kukin makunsa mukaan. Paloittelin kananpuolikkaat vielä 3 osaan; koipireisi ja rintaosa kahtia, jotta pystyi sitten maistamaan molempia laatuja.
Ja voiton vei -rummunpäristystä-  mangochutney marinadi! Tuo mustan kanan glaze, vaikkakin herkullisen näköistä, oli niin suolaista, että nahka jäi syömättä. Itse lihaan sekin oli kyllä jättänyt mukavan savunmaun.

Eli hienosti onnistuupi grillissä myös kookkaammat palat. Olihan lautasella vielä muutakin, mutta ehkä siitä enemmän ensi kerralla.

Ei muuta kun grillit kuumiksi!

Pastamaisempi juttu

 

 

Televisionkatselu on nykyään tosi minimissä. Ei edes ruoka- ja sisustusohjelmia ehdi katsoa. Toisinaan TV on auki oikeaan aikaan ja pääsen nauttimaan jostakin kiinnostavasta ohjelmasta (koska oikeasti en kyllä tiedä enää milloin mitäkin tulee). Rachael Rayn kokkausta jäin katsomaan jaksoksi alkuvuodesta ja mieleeni jäi muhimaan mielenkiintoinen kreikkalainen gulassi. Ruokaan lisätty kaneli jäi kiehtomaan. Mistä tuo nimi ruualle tulee, ei jummarra, mutta hyvältä kuulosti. Siis kreikkalaisuuden vielä ymmärrän kun käytetään mm. fetaa, munakoisoa ja pinaattia...mutta gulassiko tulee tomaattimurskasta ja lihasta (joka on vielä jauhettua)?

 

Nyt sitten muistin reseptin ja etsin sen netistä ruuanlaittotarkoituksessa. Katsoin tarvittavia aineita. Ja ei oota riitti; munakoiso, kalamata-oliivit, sitruuna, sekä orzo-pasta. Ja mitähän se on? Näytti ohjelmassa sellaiselta jättiriisin malliselta, mutta en ole koskaan siihen törmännyt missään. No ehkä täytyy vähäsen  soveltaa.

 

Nimenkin voi varmaan jo muuttaa.Tällä mentiin:

 

Fusillia ja kreikkalainen ragu (toivottavasti bolognalaiset eivät käänny haudoissaan)

 

• 2 rkl oliiviöljyä
• 400g jauhelihaa
• 1 iso sipuli hienonnettuna
• 3 valkosipulin kynttä raastettuna tai puristettuna
• 1 tl oreganoa tai 2 tuoretta oksaa
• 2 hyppysellistä kanelia (mun oli aika isoja)
• mustaa pippuria
• Iso paprika reiluina lohkoina
• 200g latva-artisokkaa (omani oli pakaste, on myös tölkissä)
• 500g tomaattimurskaa
• lasi valkoviiniäviiniä
• kasvisliemikuutio
• 150g kuivaksi puristettua sulatettua pakastepinaattia
•  desin verran murennettua fetajuustoa
• persiljaa (unohdin)

Sopiva määrä keitettyä kierremakaronia tai muuta pastaa.

Ruskista jauheliha ja mausta mustapippurilla, kanelilla ja oreganolla.
Lisää sipuli, valkosipuli, paprika, latva-artisokka, tomaattimurska, viini ja liemikuutio.

Tässä vaiheessa laita pasta kiehuvaan veteen. 

Anna hautua 10 minuuttia. Sekoita joukkoon pasta  ja ripottele päälle fetamurut ja persilja.

Tarjoile.

Oli maittavaa, vähän erilaista, kaneli toi kuin toikin oman kivan säväyksen, sekä makuna, että tuoksuna.
Helppoahan tämä oli tehdä myös, vaikka ainesluettelo näyttääkin pitkältä. Mutta fiilispohjalta pataan vaan kun heitteli tavaraa, ei tuntunut ainakaan työläältä.

Rouva Rey oli tähän valmistanut vielä sitruunasta, oliivista ja persiljasta lautaselle annoksen päälle ripoteltavan gremolatan. Mun mielestä tässä nyt oli kyllä makuja tarpeeksi, joten en sitä tehnyt. Ja kun ei ollut niitä aineitakaan. Teen sitä kyllä varmasti joskus, mutta en ehkä tähän ruokaan kaipaa enää enempää.
Kokeilkaapa välillä jotain tämän tyylistä! Kanelia ja fetaa, ja siinä välissä vähän kaikkea!

Säilykehirvenlihakeitto ja ankkastukin pääteasema

Kuinkas se radiomainos nyt menikään? "Kokataanko teillä avaamalla säilykepurkki vai valmistamalla Burgundin pataa?"  Ainakin tänään meni tuonne ykkösvaihtoehdon puolelle, sillä kaappi oli melko tyhjä, kauppaan ei oikein keriinnyt, nälkäkin oli ja sitäpaisi Iso-hoo oli himoinnut vanhemmiltani viime viikolla saamastani hirvenlihasäilykkeestä tehtyä nötköttisoppaa siitä lähtien kun sai tietää mitä tuo etiketitön säilykepurkki sisälsi.

Eli sitä sitten. Hirvenlihasäilykettähän voi pistellä ihan sellaisenaan ruisleivän tai vaikka näkkileivän päällä. Lasi piimää siihen päälle ja tulee niin juureva olo että!
Säilyke on siis samantyyppistä sikanautapurkin kanssa, huomattavasti vähärasvaisempaa vain. Myös maku on yllättävänkin mieto. Ja vaikka purkissa, niin lienee ihan lähiruokaa parhaimmillaan. Luulen, että tämäkin hirvi juoksenteli vielä vuosi sitten pitkin Kortesjärven mettiä.

Koska päivällisen teemana oli myös 'nopeastiruokaaheti', kaivoin pakastimesta salaisen aseeni, tuon arki-iltojen moninkertaisen pelastajan, peruna- keittovihannespussin. Pakko hehkuttaa kyseistä tuotetta, sillä se on todella hyvä. Kasvikset ovat reiluina paloina ja niissä on myös makua. Lisäät vain veden, lihaliemikuution ja keittosi lisukkeen; jauhelihaa, nakkia, makkaraa, kanaa, seitä, savulohikuutioita, lihaa, mitä teillä nyt sitten perunapohjaiseen keittoon ikinä pannaankin. Vaikka sitä nötköttiä. Maistuu oikein kotoisalta, on aivan ehdoton lapsiperheessä, meilläkin menee varmaan kerran viikossa jossain muodossa. Pussin hinta lienee n. 1, 80 ettei siinä perunankuorimisella paljon tuntipalkoille pääse. Ja sitten voi tietysti alkaa variomaan myös lientä; tomaattimurskaa, tuorejuustoa, kermaa, kookosmaitoa... ideoita otetaan vastaan.

Säilykehirvenlihakeitto

• 1 l vettä
• 1 säilykehirvenlihapurkki (tästä keitto on saanut omaperäisen nimensä...)
• 1 pss peruna+ keittovihanneksia (pakaste)
• 2 lihaliemikuutiota
• persiljaa tai korianteria

Kiehauta vesi vedenkeittimellä saadaksesi nopeasti kiehuvaa vettä. Kumoa kattilaan kiehuvan veden joukkoon pakastepussin sisältö ja viipaloitu tai lusikalla kaivetut hirvenlihasattumat. Lisää myös lihaliemikuutiot. Anna porista n. 15 min tai kunnes perunat kypsiä. Tarkista maku ja viimeistele persiljalla tai tässä tapauksessa korianterilla, se oli ainoa 'twist', jonka tähän annokseen keksin toteuttaa. No, sanontahan kuuluu. "säilykehirvenlihakeitto säilykehirvenlihakeittona..." (jössös, että mä rakastan tuata sanahirviötä).

Soppa maistui koko väelle paahdettujen ruisleipien kera. Mukana oli myös pitkältä Aasian turneelta palannut Isosisko (Urhon). Tätä harvinaista perhekokoontumista juhlistaakseni huomasin pöydällä viime viikkoisen ankkastukinpuolikkaan joka suorastaan huuti muuntumista köyhiksi ritareiksi. Meilläpäin se tapahtuu todella simppelisti. Pullasiivut kastellaan molemmin puolin maidossa ja paistetaan kauniin väriseksi voissa pannulla. Siinä se. Osa nautti niistä tähän tapaan:

 Todelliset nautiskelijat eivät toisaalta hautaa ritarillista ankkastukkia lisukkeisiin, vaan vain korostavat sen makua ripauksella sokeria...

*ankkastukki= eteläpohjalainen murreilmaisu pullapitkosta

Pekoniset maksapihvit

Liian harvoin tulee laitettua maksaa vaikka se on herkullista ja edullista ruokaa kaikissa muissa muodoissaan paitsi maksalaatikkona. Ja sekin on kyllä edullista. Jokunen aika sitten tuli pitkästä aikaa laitettua jauhemaksapihvejä, kun netissä tuli ohje vastaan. Tarkemmin ottaen Pekoniset maksapihvit -ohje (ruokala/Matleena Lahti).

Hyviähän niistä tuli tälläkin kertaa. Eikä kylläkään palaneita, vaikka tuossa kuvassa paistopinta näyttääkin uhkaavan mustalta. Täytyy kyllä sanoa, että paistolämpötilaa saa hetken hakea, pihvit ottavat värin todella nopeasti.

Pikkuisen mukailin alkuperäistä reseptiä, eli raastoin sinne porkkanaa mukaan myös ja tuoretta meiramia ei ollut, enkä sitten muistanut laittaa kuivattuakaan. Mutta tässä ohje porkkanan kera.

Pekoniset maksapihvit
4:lle


1 sipuli hienonnettuna
1 rkl voita
400 g jauhettua naudan maksaa
2 dl perunaa raastettuna (esim. Rosamunda)
2dl porkkanaa
100 g pekonia silputtuna
1 muna
2 rkl korppujauhoja
1,5 tl suolaa
1 rkl siirappia
0,5 tl mustapippuria
voita paistamiseen
tuoretta meiramia
puolukoita


Kuullota sipuli voissa pehmeäksi. Sekoita maksaan jäähtynyt sipulisilppu sekä muut ainekset. Anna mureketaikinan tekeytyä jääkaapissa reilusti ennen paistamista. Annostele taikinasta pihvejä suoraan paistinpannulle ja paista ne voissa kypsiksi.

Meillä pihvit nautittiin siis perunamuusin ja puolukkahillon kera
Lisäksi suikaloin 3 isoa sipulia, kuullotin niitä pannulla voissa, maustoin balsamicolla ja annoin hautua pehmeiksi. Maku vielä kohdalleen ripauksella suolaa ja sokeria.

Siinä se. Aika vaivatonta arkisapuskaa. Ylimääräiset pihvit voit pakastaa, niin seuravalla kertaa suoriudut vieläkin nopeammin ruuanlaitosta. Tai nauti iltapalaksi kylmänä ruisleivän päällä. Tai syötä rotweilerillesi, mutta sitähän MINä en tehnyt, vaan annoin loput äidille ja isälle.

Urho 5v. tykkää maksalaatikosta. Koska isikin tykkää.

Äiteen salaanen herkkuhetki

Kotona työskentelemisessä on se hyvä puoli, että voi syödä koska haluaa ja mitä haluaa. Tai no, mitä kaapista löytyy. Useimmiten se on tietenkin edellisten päivien tähteitä tai sitten voileipää. Tällä viikolla kuitenkin kevätti niin hirmuisesti, että teki mieli myös vähän herkutella keväisesti. Varsinaista reseptiä tässä ei tule, mutta ehkä ideaa kuinka  voi hemmotella itseään ihan samassa ajassa kuin jos tekisit pari voileipää.

Ja mikäs sen keväisempää kuin parsa ja alkanut parsakausi joka oli ensimmäisen herkkulounaani innoittajana. Voisipa tuo otsikko olla myös "Parempia parsoja odotellassa", sillä mikä idea on parsakaudessa kun myytävänä olleet parsat ovat Perusta? No, ne menivät kuitenkin täydestä minulle, olivatpa suorastaan herkullisia, joten voin vain kuvitella mitä tuoreemmat lähiversiot (vaikka edes Euroopasta) olisivat olleet.

Vihreän parsan valmistus on nopeaa, niitä ei tarvitse kuoria, leikkaat vain puumaisen kantaosan pois. Sitten keität ne napakoiksi vähäisessä vedessä n.5+min. Parsat söin kylmäsavulohen ja valmispussista mikrottamani Hollandaise-kastikkeen kera (jossa oli vanha parasta ennen merkintä...). Ei ehkä aivan kaikkien taiteen sääntöjen mukaista, mutta kyllä se silti oli HERKULLISTA! Tuo yhdistelmä toimii!

Herkkuhetki numero 2 sai alkunsa Siskot kokkaa -blogin kukkakaalireseptistä. Ihmettelin, etten ole ikinä tajunnut valmistaa kukkakaalia noin yksinkertaisen viettelevästi. Kyseessä ovat siis paahdetut kukkakaalet parmesanilla. En toista nyt tuoretta reseptiä tässä, pääsette sen itse linkistä katsomaan.

Kukkakaalikeitto on nam. Kuorruttu kukkakaali on nam. Raaka on nam ja sitten mulla on yksi hyvä  kylmä lisäkeresepti (kukkakaalta, jugurttia, sinihomejuustoa...) joka on tosi nam. Intialaisessa kukkakaali on aina nam... Mutta voi poijjaat tämä oli NAM! Parmessanin raastoin  päälle vasta paistamisen jälkeen, sekoitin ja sinne sekin suli. Valkosipuli, sitruuna, valkoviinietikka ja oliiviöljy suolan ja mustapippurin kera suhteellisen pitkältä kuulostavan paistoajan (0,5h) kanssa kuumassa uunissa oli joku maaginen yhdistelmä... Tehkää hyvät ihmiset, sopii lisäkkeeksikin vaikka mille, minä kyllä vetelin sen uunivuosta haarukalla siltä seisomalta.

Punajuurihummus

Blogistianiassa matkatessani törmäsin  Simply Recipes -blogiin ja nappasin heti mukaani Beet Hummus - eli punajuurihummus ohjeen. Äsken googlailin vastaavia reseptejä vähän muualtakin ja huomasin, että tämä ensimmäisenä löytämäni resepti olikin  erilainen kuin suurin osa muista samalla nimellä kulkevista. Eli tässä versiossa on vain punajuuria ja tahinia, ei lainkaan kikherneitä, joita siis on perushummuksessa ja näissä muissa resepteissä oli siis sekä kikherneitä, punajuurta että tahinia. Ensi kerralla täytynee kokeilla tuota versiota jo vertailun vuoksi. Olisiko tälle sitten osuvampi nimi punajuuritahini?

Lopputulos oli jumalaisen väristä, hienon makuista tahnaa joka sopii mielestäni vaikka liharuuan lisäkkeeksikin sen lisäksi, että se on sellaisenaan ihanaa dippailtavaa vaikka pitaleivän kanssa.

Helppoa dippiversiota varten kokeileppa leikata ihan kaupasta ostamasi pitaleivät 6:ksi kolmioksi, levitä ne uunipellille, suihkuta päälle ohuelti oliiviöljyä ja lopuksi ripottele jotakin karkeaa sormisuolaa hiukan pitojen pinnalla. 230 uuniin hetkeksi ja sitten lusikoimaan tahinia kolmioilla. Dippailtavaksi sopii myös kurkku-ja selleritangot amerikkalaishenkisesti.

Punajuurihummus

• 
  
  4 keskikokoista punajurta, puhdistettuna, keitettynä, kuorittuna ja kuutioituna
• 
  
  2 rkl tahini sesamtahnaa, jota nykyään löytyy varmaankin kaikkien kauppojen eksotiikkahyllyltä
• 
  
  1/2 sitruunaa puristettuna, ainakin (5rkl?)
• 
  
  1 terhakka valkosipulinkynsi, hienonnettuna
• 
  
  1rkl jauhettua kuminaa
• 
  
  1sitruunan kuori raastettuna
• 
  
  Reilu ripaus suolaa
• 
  
  mustapippuria myllystä maun mukaan

Laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja pyöritä seos tasaiseksi. Maista ja justeeraa vielä mausteet kohdalleen jos tarvetta.

Tahna säilyy jääkaapissa n. 3vrk, mutta sen voi myös pakastaa!

Reseptistä tulee n. 5dl.

Huom! Ei kannata tarjoilla olohuoneen valkoisen maton päällä olevalta sohvapöydältä....

Pääsiäispyhien päätösmeny

Pääsiäispyhien lähestyessä loppuaan, oli aika vielä yhdelle kokkausrupeamalle. Vieraaksi saimme molempien vanhemmat, mistä syystä ateria sai kiitettävästi positiivista palautetta, lienevätkö sitten vain kannustusmielessä

lapsiaan kehuneet...

3 päivän lampaanlihansyönnin jälkeen vain yksi asia oli varma; en laita lammasta. Ja siitä se idea sitten lähti!

Hedelmäinen katkarapucoctail

Pestolla kuorrutettu uunilohi

Vuohenjuusto-pekoni risotto

Paistettua fenkolia, voita ja valkoviiniä

Rahka-juustomaljat

Ettei tästä postauksesta tulisi liian pitkä, tyydyn osassa resepteissä ylimalkaisuuteen. Myös siksi, että ne valmistettiin ehkä hiukan, no jos tätä laittais -periaatteella. Fenkoli-lisäke ja jälkiruoka ansainnevat kunnon reseptiikan. Ohjeet siis kuudelle.

Hedelmäinen katkarapucoctail

noin desi seuraavia ainesosia pikottuna tai puolitettuna:

• 
  
  kurkku
• 
  
  miniluumutomaatit
• 
  
  päärynä
• 
  
  viinirypäle
• 
  
  surimisuikale
• 
  
  jäävuorisalaattia ja rucolaa

Kaikki aineet sekaisin kulhossa, mukaan

• 
  
  seafood rub seasonilla (perhaps not such a good idea...) maustettu kermaviilipurkki

asettelin ruuan coctailtyyppisin maljoihin ja laitoin jokaisen päälle 3kpl

• 
  
  jättikatkaravunpyrstöjä

Ja sitten vauhdilla pääruokaan

Pestolla kuorrutettua uunilohta ja vuohenjuusto-pekonirisotto

Olin ostanut puolikkaan, suuren lohifileen ja halusin valmistaa sen mahdollisimman helposti (koskahan olisin hakenut mahdollisimman monityövaiheista reseptiä...?) maistuvaksi.  Päätin kuorruttaa fileen purkillisella pestokastiketta (tämä on Nata-siskon bravuureita) ja hetken mielijohteesta ripottelin pinnalle vielä kauttaaltaan sesaminsiemeniä, 175 astetta ja 20 minuuttia uunissa. Lohi, ei missään muotoa ollut kuivaa, mutta kuten kuvakin antaa ymmärtää, lievästi kuitenkin ylikypsää, minkä huomaa varsinkin tavasta jolla lohi lohkeilee paloiksi sitä otettaessa.

Risotto valmistui Jamie Oliverin risottoreseptillä, joka löytynee useammastakin hänen kirjastaan, omalla työpöydälläni lepäsi Alastoman kokin paluu. Varsiselleriä en laittanut, koska en ollut sitä muistanut ostaa. Ihan omapäisesti sitten lisäsin lopussa yhdessä parmesaanin ja voin kanssa mukaan myös 200g pehmeää vuohenjuustoa ja puolikkaan silputun pekonipaketin , jonka olin paistanut pannulla (siis pekonit, en niiden käärepaperia). Päälle hiukan tuoretta timjamia. Risotto tuntui saavan ihan aitojakin kehuja, joten sen kunniaksi vielä yksityispotretti:

Paistettua fenkolia, voita ja valkoviiniä

Tämäkin on Jamien resepti Alastoman kokin paluusta.  Yritin valmistaa sen pieteetillä ja odotin lopputulosta innokkaasti. Jotain taas unohtui eli en muistanut leikata fenkolin yläosia irti ja syödessämme vähän ihmettelimme sen osan puumaisuutta, kunnes tarkastin kesken syönnin reseptistä, että ne kuului poistaa. Sillälailla tyttö, laitappa vähän usiammin fenkolia niin opit! Muuten se oli anismaisuudessaan onnistunut lisäke kalalle ja kaikenkaikkiaan (keskiosan) suutuntuma oli ihastuttavan rapsakka.

• 
  
  3 suurta fenkolia
• 
  
  1 valkosipulinkynsi (kuori ja viipaloi)
• 
  
  3 isoa nokaretta voita
• 
  
  2 viinilasillista vermuttia mutta minä käytin kuivaa valkoviiniä, koska jaska lupasi, että sekin käy
• 
  
  suolaa ja vastarouhittua pippuria

Poista fenkolista kaikki vahingoittuneet pintaosat JA NE YLÄOSAT (säästä vihreät lehtihaituvat koristeluun).

Viipaloi fenkoli esim. pystysuunnassa neljään osaan

Heitä vuokaan kaikki muut aineet paitsi lehtihaituvat. Repäise pala leivinpaperia, kastele se kylmällä vedellä. Rutistele, jotta paperi pehmenee. Asettele se sitten hellästi fenkoleitten päälle, älä koko astian. Paperi saa fenkolit paistumaan ja kypsymään viinihöyryissä - mikä tekee niistä hemmetin hyviä, sanoo Jamie.(itse en käyttäisi sanaa hemmetin, vaan jotain suorasukaisempaa hoolla alkavaa "alamaailmaan" viittavaa)

Paista fenkoleita 225 asteessa 20 minuuttia ja ripottele haituvat ennen tarjoilua päälle.

Ainut asia mikä ehkä estää sinua kokeilemasta näitä harvemmin laitteuja uuniherkkuja lienee hinta; fenkolit maksoivat kokonaista 2,47€...

Ja viimeisenä, mutta ei lainkaan vähäisimpänä

Rahka-juustomaljat

Koti ja keittiö- lehden numerosta 4/2010 löytyi tämä ihanainen resepti tässä muodossa:

Pohja:

• 8 digestivekeksiä
• 40 g voita

Täyte:

• 250 g maitorahkaa
• 200 g maustamatonta tuorejuustoa
• 2 dl vispikermaa
• 1 vaniljatanko
• 1/2 tl jauhettua inkivääriä
• 3/4 dl sokeria
• 4 liivatelehteä

Lisäksi:

• 1 mango
• 2 passiohedelmää
• akaasiahunajaa

1. Murskaa keksit. Sulata voi ja sekoita keksimurskaan. Painele keksiseos juomalasien pohjalle.

  

2. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.

  

3. Sekoita maitorahka ja tuorejuusto. Vaahdota kerma ja lisää rahkaseokseen. Halkaise vaniljatanko. Raaputa sisus täytteeseen. Mausta inkiväärillä ja sokerilla.

4. Liuota liivatelehdet tilkkaan kuumaa vettä. Lisää liivate ohuena nauhana täytteeseen samalla sekoittaen. Sekoita tasaiseksi. Lusikoi täyte juomalaseihin keksipohjan päälle. Laita kylmään jähmettymään pariksi tunniksi.

5. Kuori ja paloittele mango. Laita mangopaloja laseihin rahkatäytteen päälle. Halkaise passiohedelmät ja lusikoi sisukset mangopalojen päälle. Valuta lopuksi annosten päälle akaasiahunajaa.

Omat oikotieni:
ei ollunna vaniljatankua - käytin vaniljasokeria
ei ollunna tuaretta mangua - käytin säilykettä
no ei ollunna niitä intohimon hetelmiäkään - käytin granaattiomenaa (tai graniittiomenaa, kuten CM mainosti)

äläkä unta nää jotta jotakin akaasiahunajata - käytin tuiki tavallista , oli eres juaksevaa kummiskii

Lopputulos oli ihanainen, juustokakkumainen, ja juuri sopiva lopetus tälle kevyehkölle menyylle (no olihan sitä voita ja juustua vähä joka ruokalajis, mutta ei kerrota kellekään)

Jaksoikohan joku lukea tämän loppuun(muut kuin sukulaiset)? Kertonette ystävällisesti, mikäli ylipitkät postaukset kieltävä direktiivi on astunut jo voimaan. Tietää ainakin mitä pykälää rikkoo.