Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.
Teemansa kullakin. Eilen julkaisemani jauhelihakastikepostaus tuntui olevan niin (positiivisia) tunteita herättävä monelle ja keräsi nopeasti ison kasan lukijoita (tälläisestä palautteesta ihminen aivan herkistyy), että päätin ottaa sen jo tämän viikon viikkomenuuseen ja sen myötä päädyin rakentamaan koko menun aika tuoreista postauksista eli viimeisen puolen vuoden ajalta. Vasso guu!
Siinä se nyt on se murusoosi, suomalaisten arkirakkaus, lapsuuden toiveruoka ja keittotaidon mittari. Tavoistani poiketen kerroin lapsille jo eilen, että tänään meillä syödään jauhelihakastiketta, perunamuusia ja porkkanaraastetta. Sain kai hiljaisen hyväksynnän. Urho12v tuumasi vain, että siitä onkin pitkä kun meillä on ollut viimeksi porkkanaraastetta!
Kasviskeskiviikon kohtaamme nopealla reseptillä, jossa herkullisuus on silti potenssiin kolme. Kaupan pakasteesta kasvisjauhispyörykät, leipähyllystä esipaistetut mini naanit, valmishummus, fetapurkki, pari porkkanaa ja nippu tuoreita yrttejä.
On hyvää. Oikeesti laitoin tämän siksi, että kävisitte äänestämässä mua vegehaasteessa, vaikka ei silläkään niin väliä kun pitäisi kuroa 500 ääntä umpeen. Mutta silti, kiva saada kannustusta!
Tämän voit hoitaa kahdella tavalla, ostat valmiin savulohen, mikä sopii minuuttiaikatauluun tai jos sinulla on sähkösavustin saat kohtuu nopeasti lohifileestä herkkua ruokapöytään. Perunat ja uunijuurekset sopivat kylkeen, sopii salaattikin. Näköjään resepti on puolta vuotta vanhempi, mutta kuva ei.
Oliko se perjantain diili, että sai heittäytyä herkutteluun? Mä niin tykkäsin näistä siivittömistä siivistä, jotka ei oo siipiä nähneetkään, mutta olivat ikäänkuin. Siipiä.
Tulee nyt vähän pyörykkää pyörykän päälle tälle viikolle, mutta oikeestaan reseptit on täysin erilaisia. Ja tässä saa taas uppoutua kokkausterapiaan ja näpertelyyn. Kun oikein innostut, teet pitaleivätkin itte.
Viikonlopun aamiaiselle meksikolaista meininkiä. Ehdottomasti. Eikä ne meksikolaiset suutu vaikka tekis näitä jonain iltana iltapalaksi.
VIIKON LEIVONTA: PUNAJUURI-SUKLAAMUFFINIT Tiistain ystävänpäivän kunniaksi pitäis tietenkin olla jotakin niin henuusta leivottavaa, mutta antaa mennä nyt punajuurimuffinit, ne on ainakin punaaset, tai no, punertavat. HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ JA RUOKAVIIKKOA!
Perinteinen jauhelihakastike ja murukastike. Tai soosi. Keitetyt perunat tai muusi viereen. Seinäjoki-Nurmon alueella jopa pinaattilätyt. Maistuu aina ja kaikille. Tai jauhelihakastikkeen uudempi, nopeampi ja terveempi versio. Kumpi tahansa, jauhelihakastike on vaan paras.
Tämä jauhelihapostaus on tuotettu kaupallisessa yhteistyössä Atrian kanssa.
Jauheliha on kätevistä kätevin tuote, sen alle voi lisätä loputtoman listan siitä valmistettavia reseptejä, se taipuu Aasiasta peräpohjolaan, toimii kaikilla mausteilla, päällä, sisällä, kastikkeessa. Valttikorteiksi muodostuu sen nopeus ja helppous. Ainakin oman sukupolveni aivoihin on iskostunut, että jauheliha tulee valmistaa saman tien ruuaksi kun se on ostettu. Väittämä juontaa juurensa kaupoissa (tai kotona) jauhettuun lihaan, joka oli altis pilaantumaan, eikä tokikaan ole pitänyt paikkaansa enää aikoihin. Vuonna -92 saatiin ensimmäiset teollisesti valmistetut jauhelihat kauppoihin ja säilyvyysajat alkoivat pidentyä. Mutta oikeasti on aivan käsittämätöntä, että vasta nyt, 2017 saatiin pakkausasiat kohdilleen. Nyt meillä on Atrian kehittelemä jauhelihan kokoinen pehmeä pakkaus jonka avaamismekanismikin on vielä älyttömän toimiva. Täten julistan, että en enää koskaan sahaa veitsellä jauhelihapakkauksen muovilaitoja sen aukaisemiseksi. Eikä (näin kertoo legenda) appiukkoni tarvitse enää koskaan paista pakkauksessa lihan alla olevaa "imusientä" silavanpalana. Miten jumaliste tätä ei ennen keksitty? Sitä vain kysyn! Mulla on jääkaappi vielä aika usein täynnä, eihän sinne saa edes survottua niitä isoja suojakaasupakkauksia. Ja jos aikaisemmin meinasi pakastaa, niin piti alkaa vaihtaa jauhelihaa pakastepusseihin, että pakkaseen mahtuisi muutakin kuin suojakaasua. Anteeksi paasaukseni, mutta näköjään pyörää ei oltu vielä keksitty. Uusi pakkaus on oikeasti aaltojen arvoinen, yhtäaikaa pehmeä ja kestävä. Ja miettikää 150 tonnia vähemmän jätettä ja pienemmät kuljetuskustannukset ja ja ja....
Ja sitten siihen jauhelihakastikkeeseen. Sitä voi tehdä kahdella lailla (tai varmasti yhtä monella kuin on kokkaajiakin, come to think of it!) ja meillä tehdäänkin. Jauhelihakastikkeen teko ei ole ihan niin millilleen, se on niitä ruokia, jotka ryykäistään sormituntumalla, maistellen ja lisäten sitä sun tätä, mutta yritän suuntaviivat laittaa.
Ja ne kaksi tapaa tehdä jauhelihakastiketta ovat tietenkin oikea ja väärä perinteinen, suomalaisen maalaisperinteen mukaan voista ja vehnäjauhoista ruskistamalla tehty kastike ja sitten se pikaisempi versio, josta puuttuu voi ja karsinogeeninen ruskistus, eli vähän kuin terveempi versio vanhasta. Ja nopeampi.
Kaikki alkaa pannun valinnasta. Vanha soosi huutaa valurautaa, uusi onnistuu vain teflonissa.Jauhelihakastikkeen saa toki vietyä lähes mihin sfääreihin tahansa maustamalla ja tuunaamalla, mutta jos puhutaan ruskeasta jauhelihakastikkeesta, siihen ei kuulu porkkana pienittynä eikä raasteena, eikä muutkaan vihannekset sipulia lukuunottamatta (mutta kokeilkaa, sillä hyvää on niinkin). Omaan jauhelihakastikkeeseeni ei lorautella kermaa, koska tämä ei ole kermakastike (mutta silläkin saa ihanan täyteläisen version). Moderniin versioon olen minimoinut kaikki mahdolliset valituksen aiheet joita ajoittain sipulille allergiset (se on se tuulen suunta nääs) perheenjäsenet saattavat esittää. Mutta eihän sitä nyt jauhelihakastiketta ilman sipulia.
Näitä minä pakotan perheeni syömään:
Perinteinen eli vanhaallaija ruskia jauhelihakastike 4-6 :lle 400 g Atria Perhetilan Naudan Jauhelihaa 15% 1 iso keltasipuli suolaa 25g voita 2 rkl vehnäjauhoja kuumaa vettä 1 lihaliemifondi/kuutio 5 maustepippuria suolan tarkistus (ja joskus vielä loraus sinappia) Ota valurautapannu ja ruskista jauheliha, kuori ja hienonna sipuli ja laita se loppuvaiheessa jauhelihan joukkoon pehmenemään. Siirrä jauheliha pannusta pois odottamaan.
Sulata voi pannulla ja kun se on sulanut sekoita vehnäjauhot tarkasti voihin ja ruskista puulastalla tilannetta kontrolloiden jauhot niin tummiksi kuin uskallat. Älä polta, mutta tummassa paahdossa on maun salaisuus. Tapaan pitää vieressä vedenkeitintä, koska seuraavaksi sekoitan mukaan desi pari kerrallaan niin paljon vettä kuin pannuun kivasti sopii (arvioi mukaan lisättävä jauheliha). Kuuma vesi ei ole shokki pannulle ja se sulautuu jauhoon hyvin, sekoittele kuitenkin kunnolla, sillä paakkuja me ei haluta. Sitten vaan liemikuutio ja jauhelihat joukkoon ja anna porista hiljalleen minimissään sen 3 min, että jauhot kypsyvät ja kastike sakenee. Tarkista suola ja lorauta sinappia jos siltä tuntuu. Lempeä kastike saa hautua mielellään pitempäänkin, maku vain paranee. Jos sakenee liikaa, laita vettä. Kälyni on neuvonut vinkin, joka tekee kuulemma jauheliha(ja nakki- ja makkara- ja liha)kastikkeesta vertaansa vailla, eli nämä hellallakin tehtävät kastikkeet kannattaisi laittaa padassa tunniksi uuniin hautumaan). Vinkki on edesmenneen anoppinsa peruja. Jauhelihakastike on meillä arjen pikaruokaa, enkä ole ehtinyt viimeiseen parinkymmeneen vuoteen vinkkiä testata. Ehkä mummona sitten keittelen maailman parasta vanhaallaija ruskiaa jauhelihakastiketta tuntikausia uunissa hauduttaen (leivinuunissa vielä!)
Moderni jauhelihakastike 4-6:lle 400 g Atria Perhetilan Naudan Jauhelihaa 15% 1 tl paprikajauhetta 1/2 tl jauhettua maustepippuria kuumaa vettä 1 rkl jauhettua sipulia 1 lihaliemifondi/kuutio 3 rkl tummaa kastikesuurusta 1 rkl sinappia 1 rkl ketsuppia maistele ja lisää halutessasi mausteeksi varovaisesti soijakastiketta tai worchesterin kastiketta Ota teflonpannu ja ruskista jauheliha, älä mausta suolalla (no ehkä vähän, mutta muista tulevan liemikuution suola), paprikalla ja maustepippurilla. Jauheliha kannattaa aina maustaa jo paistaessa tai heti jälkeen, mausteet pääsevät oikeuksiinsa lihassa. Lisää kuumaa vettä 4-5 dl, miten nyt pannuun sopii ja sekoita. Lisää liemikuutio ja sipulijauhe, kuumenna kastike kiehumaan ja ripottele mukaan tumma kastikesuuruus samalla sekoittaen. Anna porista kunnes kastike sakenee, lisää vettä tai kastikesuurusta, että saat sopivan oloisen kastikkeen. Mausta sinapilla ja ketsupilla, pinnalle sopii ihanasti silputtu persilja. Terveisiä vielä Salomaan Perhetilalle Loviisaan! Aina yhtä kiva tuo lihan jäljitettävyystieto. Avauduppa sitten millaista jauhelihakastiketta teillä tehdään? Ja mitä luulet, kumpi näistä kastikkeista oli parempaa? Minäpä tiedän, kun kerrankin tein niitä rinta rinnan. Makuasiota, niinhän ne sanoo! (...ja ne pinaattilätyt ei ollu tsoukki!)
Tiedättekö, tästä eteenpäin mä nautin hernekeittoni lihapullana! Saattaa kuulostaa melkoisen sekopäiseltä, paitsi etten mä tietenkään aio hernekeiton syömistä lopettaa. Mutta kauppakassiin arjen kiireessä taitaa suhahtaa säännöllisesti pakasteosastolta Apetitin uudet herneproteiinista valmistetut kasvisjauhispyörykät.
Apetit haastoi minut mukaan kehittämään reseptejä VEGEBLOGIHAASTEESEEN ja pääsin ensimmäisten mukana testaamaan kasvisjauhis-tuoteperhettä.
Useamman kuivan kasvispyörykän kurkustani kakoneena ihastuin näiden pyöryköiden mielettömän pehmeään mehevyyteen ja kauniiseen lihapullamaiseen ulkonäköön. Maku on miellyttävän muuntautumiskykyinen ja neutraali, joten luulen kasvisjauhispyöryköiden maistuvan myös lapsilleni ihan perunamuusin kaverina. Jee, yksi kasvispäivä lisää, protskusta tinkimättä!
Reseptin teossa lähdin siitä, että valmistuksen täytyy olla yhtä mutkatonta kuin jauhispyörykkäpussin nappaaminen pakastealtaasta. Niin terapeuttista kuin käsien upottaminen taikinaan tai hummuksen sitruunaisen aromin tuoksun avautuminen sitä tahnaksi surauttaessa onkin (näinhän olen antanut ymmärtää), arjen nälkäkiukuissa on ihana saada tarjottava pöytään nopeasti ja vaivattomasti. Niinpä reseptissä turvaudutaan esipaistettuihin mini-naan leipiin ja valmishummukseen. Porkkanan raastamisessa on joskus ihan tarpeeksi keittiöterapiaa. Reseptin kasviksia voi vaihdella helposti, tämänkertaiseen annokseen lisäväriä toi tavallisen oranssin porkkanan lisäksi myös purppuran värinen.
Kasvisjauhis Naan 2 :lle
2 porkkanaa 1 rkl riisiviinietikkaa 2 tl ruokosokeria ½ limen mehu ¼ tl suolaa 2 Naan leipää (mini) 4 rkl hummusta 8-10 kasvisjauhispyörykkää ½ punasipuli 1 dl öljymarinoituja fetakuutioita 2 rkl pinjansiemeniä tuoretta korianteria ja minttua sekä limelohkoja tarjoiluun
1. Raasta porkkanat. Sekoita raasteelle kastike riisiviinietikasta, ruokosokerista, limestä, sokerista ja suolasta. Kaada raasteen päälle. Kuori ja viipaloi sipuli suikaleiksi
2. Lämmitä kasvisjauhispyörykät paistinpannulla n. 10 min. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla.
3. Voitele Naan-leivät fetakuutioiden öljyllä ja paista 200° 2 minuuttia
4. Kokoa leipä levittämällä lämpimälle Naan-leivälle reilusti hummusta. Lisää porkkanaraaste, jauhispyörykät, punasipulisuikaleet ja fetakuutiot. Viimeistele ripottelemalla päälle pinjansiemenet ja reilusti tuoretta korianteria ja minttua. Purista päälle vielä halutessasi limeä
Takaan, että Kasvisjauhis naan ilahduttaa syöjäänsä aterialla kuin aterialla. Muista resepti päivänä, jolloin mikään ei huvita, eikä mikään ruokabravuurisi inspiroi, eikä oikein jaksaisi kokatakaan.
Kyllä se iloksi muuttuu! Ihan helposti!
Voit ilahduttaa myös minua äänestämällä reseptiäni VEGEBLOGIHAASTEESSA, samalla saatat voittaa itsellesi yhden viidestä 100 euron ravintolalahjakortista. Sivulta löytyy myös puolentusinaa muuta hurmaavaa kasvisjauhisreseptiä.
Lännen Median tuottaja sanoi ymmärtäneensä rivien välistä, että tukkään aika paljon juustoista. No niinhän minä tykkäänkin! Eikun siis rakastan!
Tykkään ihan kaikenlaisista juustoista. Lapsuuden punakuorinen edam, suoraan suuhun höylättynä tuottaa iloa yhtä lailla kuin vahva arominen, pitkään kypsytetty haisuli juusto. Pasta ilman (kunnon) parmesaania on pyhäinhäväistys ja Kreikkaan voisin matkustaa yksinomaan fetan takia. Lehmänjuusto, vuohenjuusto, lampaanjuusto. Juustoa kuluu ihan joka päivä. Vieläkin mietin kyynelsilmin miksi Juustoportti lopetti chili-vuohenjuuston valmistuksen. Ja listaan Seinäjoen suurimmaksi epäkohdaksi, ettei kukaan myy täällä taleggiota.
Tai reblochonia. Sitä tarvittaisiin kuvan Tartifletteen, mutta herkullinen tuli tuosta twistatustakin versiosta.
Juustoreseptejä mietin ystävänpäivän hengessä. Juustolla jos millä on lupa herkutella ja juhlistaa ystävyyttä ja rakkautta ensi viikollakin. Tartifletten valitsin sen juustoisuuden överiyden ja rehdin makuelämyksen takia. Yksinkertainen vie sydämen parhaiten.
Vuohenjuustosalaatista on miljoona versiota, luultavasti jokainen yhtä syötävän herkullinen. Ystävän eteen nähdään hiukan vaivaa paahtamalla paprikat ja marinoimalla kasvikset. Sopii myös vuodenaikaan hyvin!
Nuorekkaasen ystävänpäivän ilonpitoon tehdään pikkupaprikoita ja chilejä juustotäytteellä. En muistanutkaan kuinka herkkuja ovat!
Arvaas mitä nämä pikku söpöliinit minipiirakat sisältää? Jos olet niin onnekas, että pääset tänään lukemaan jonkun maakuntalehdistä, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä ) Ilkka, Pohjalainen, Aamulehti, Turun Sanomat, Kaleva, Hämeen Sanomat, Forssan Lehti, Kainuun Sanomat, Keskipohjanmaa, Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat, Satakunnan Kansa), niin nappaa justoiset hemmotteluresepti talteen. Ne on mun ystävänpäivälahja sulle! Ai niin, ja lopuksi vielä hehkutus: Kokeilin valmistaa myös vegaanista tuorejuustoa elämäni ensimmäistä kertaa. Ja lopputulos? Tämä on aivan mielettömän hyvä levite! MIELETTÖMÄN!
Talviurheilu on ihanaa. Ja, että mitäs sitä on tullut urheiltua sitten? ....ööö, kerran olen ollut laskettelurinteessä Maitotytön kanssa, en hiihtänyt, en luistellut, en edes ollut pulkkamäessä. Kerran olen hyvin liukkaasti kaatunut. Sillä liukasta on lumettomalla Seinäjoen seudulla riittänyt. Onneksi lapset ovat kuitenkin useamman kerran viikossa lumetetulla Joupiskalla mutkamäessa ja tietenkin tekojääradalla. Tekojääradalla vierähti kulunut viikonloppukin parhaassa seurassa Nuorten Hopealuistinkisoissa. Varsinkin sunnuntain jäätävän hyisen viiman sai tuta lähdönjärjestelijän ominaisuudessa keskellä rataa. Mulla sentään oli toppavaatteet päällä, verrattuna luistelijoiden ohuisiin trikoisiin ja sukattomiin jalkoihin.
Onnittelut kaikille mitalisteille!
Kuva Esa Viertola
MAANANTAI: RAVIOLI SÄILYKETÖLKISTÄ Sunnuntai-iltana sängyssä Maitotytön kanssa käyty keskustelu...koko viikonloppu oli vierähtänyt siis enemmän tai vähemmän eväspolitiikalla ja puhuttiin syömisen tärkeydestä: - No, mitä sä haluaisit sitten syödä? Sano nyt joku sellainen ruoka, mitä haluaisit syödä, niin äiti tekee sitä huomenna ruuaksi. - ....hmmp... raviolia! (ja meillä tämä toive tarkoittaa nimenomaan SÄILYKETÖLKKIraviolia). Sitä sitten maanantaille.
Näytti olevan ruhtinaallisesti silakoita ja muikkuja tarjolla kaupassa jo viime viikolla. Jos muikkukukkoa leivinuunissa? ÖÖÖ, ei kun paistan silakoita ja teen perunamuusia!
Simpukoiden saatavuus hyvä, ja aina voi tehdä pakastesimpukoita. Kookos tuo makuun ihanan vaihtelun Aasian malliin. Linkissä myös oiva jälkkäri.
SUNNUNTAI: GRILLIKANA VARTAASSA Jos jollakin on kotona sähköinen varrasgrilli, niin kaivakaa esille ja tehkää, voiko kana parempaa olla. Tai sitten teette vain kokonaista kanaa uunissa.
Postauksen kirjoittaminen tuntuu välillä ylivoimaisen vaikealta. Vaikeimmalta, kun on kokenut ainutlaatuisen elämyksen, sellaisen joka on stimuloinut jokaista aistia. Kun tietää, että sanaisen arkkuni kansi on kovasti natiseva, enkä sieltä koskaan pysty ammentamaan kaikkia oikeita sanoja, jotka vangitsisivat hetken täydellisesti.
Riga-Gaujan alue kantaa vuoden 2017 Euroopan Gastronomisen alueen titteliä. Olin mukana kun titteli julkaistiin Latvian Suurlähetystössä Helsingissä. Huikeasti toteutettu, moniaistinen illallisperformanssi teki tutuksi Wild at Palate - teemaa. Lautaselta löytyi mm. majavaa, peuraa, nahkiaista, ja mehiläisten siitepölyä. Uskomattoman upeasti jugend-tyylinen lähetystö tummine paneeleinen (ja salaovi, yhdessä nurkassa oli varmasti salaovi!) oli muunneltu palaksi latvialaista luontoa musiikin, valojen ja tarkasti harkittujen efektien avulla.
Kieltämättä minulle tuli kerran jos toisenkin tunne, että olen salaseuran kokouksessa. Sanoja ei käytetty, paitsi loppua kohti alkoi olla jo pakko vaihtaa vieruskavereiden kanssa kokemuksia (kun vieruskaveritkin olivat koko ajan aivan parasta seuraa). Heti eteisessä saimme käteemme lankavyyhdit, joita kerien löysi perille yläkerran aulaan, jossa tanssivat faunit ohjasivat meidät eteenpäin kahtena ryhmänä.
Löysin itseni metsään katetun pöydän äärestä. Kankaassa olevien aukkojen läpi päämme ja kätemme pujottamalla saavuimme metsän keskelle kuin vaatekaapista Narniaan konsanaan. Korvakuulokkeista kajahtelivat erilaiset metsän äänet, joiden läpi kertojan rauhallinen ääni esitteli Latvian luonnon ihmeitä. Kuten metsässä kuuluukin, kaikkea leimasi kiireettömyyden tuntu, metsä tuli yhä lähemmäksi, tarjoilijoiden (tai pitäisi varmasti sanoa taiteilijoiden) asettaessa eteemme käpyjä, sammalta, risuja.
Kuvat/Latvian Embassy
Keväisen metsän kohistessa korvissa kullekin valutettiin koivunrungosta mahlaa alkuun tarjoillun majavan kyytipojaksi.
Kuvat/Latvian Embassy
Pääruokaa varten katettiin kokonainen metsäinen pöytä, joka sytytettiin aamu-usvaiseen savuun juuri ennen kuin peuran fileet suklaisessa kastikkeessa sarvineen päivineen, nostettiin eteen.
Suurissa sarvissa kannettiin eteemme myös portviini. Upean metsäinen tunnelma sulki rauhaansa; tunsin, maistoin, haistoin, kuulin ja koin metsän rauhan.
Kuvat/Latvian Embassy
Kuvat/Latvian Embassy
Metsästä matkasimme joen ääreen. Näimme ensin Latvian jokiluontoa esiteltävän videon. Istuimme pitkän yhteisen pöydän ääreen, jonka päissä seisovat taiteilijat loivat väliimme virtaavan veden liikuttelemalla sinisiä silkkikankaita ja nauhoja. Nauhan liike pysähtyi hetkeksi, jotta saatoimme lukea siihen painetun seuraavan ruokalajin.
Jokirapukeitto oli muiden annosten lailla koostettu useista mielenkiintoisista osasista. Annoksia ei myöskään kertaakaan vain tarjoiltu sellaisenaan, kokki kävi joka annokseen lisäämässä pölyä, tai murua, tai kaatamassa kannusta kastiketta. Kaikki sujui ympärillämme kuin tarkkaan harkittu tanssi. Valot, musiikki ja veden heijastukset loivat tunteen, ettei tiennyt oliko veden pinnalla vai pinnan alla satumaisen sinisessä maailmassa.
Keiton jälkeen silmämme sidottiin ja taiteilijat poistivat näkymättömissä pöydältä liinan ja kannen, jonka alta paljastui kirkas joen pohja. Yksitellen Ahdin tyttäret ottivat kiinni kädestä ja asettivat sen veteen, samalla vapauttaen sidotut silmät ja ohjaten käden joen pohjassa olevalle meripihkan näköiselle kivelle kuiskaten samalla korvaan: "It's amber, eat it." Vaikka oikeaa meripihkaa ei ole syötäväksi tarkoitettu, oli nekku aidon meripihkan näköinen ja tunnelma joen äärellä mystinen.
Joen pohjan päälle asetettiin kirkas pöytälevy, että pääsimme nauttimaan seuraavasta herkusta, nahkiaisesta. Nahkiaisen jokinen maku sai osakseen illan eksoottisimpien makujen tittelin. Nahkiaiset olivat aika suuria ja huoneesta poistuessani huomasin, että vain muutama muu oli syönyt sen laillani kokonaan. Eikä se pahaa ollut, vain voimakkaan yksipuolisen jokista, vähän samaan tapaan kuin vaikka ostereissa maustaa suolaveden. Upeat lisukkeet tukivat annosta kuitenkin hienosti.
Illallisesta vastasi Juris Dukalskis kokkitiimeineen, hän on keittiömestari Tam Labam Büs Augt- ravintolassa, joka kuuluu Latvian TOP 3 ravintoihin.
Kuvat/Latvian Embassy
Jälkiruualle kokoonnuimme koko porukka mehiläisten surinan ajoittaen täyttämälle niitylle, jota hallitsi muutama mehiläispesä, jonka kennoista saattoi valuttaa tuota kultaista nestettä. Huoneessa oli myös huumaavan voimakkaana hunajan tuoksu.
Suuren hunajaleivän sisuksista meille annosteltiin jälkiruuat ja ilta päättyi lopulta hunajakakun kautta siitepölyllä maustettuun mantelimaitoon.
MENU
LATVIAN SENSES
18.01.2017
Welcome drink: Cloudberry infusion with Riga Black Balsam
FOREST
Appetizer
Smoked beaver with bilberry-marinated pearl onions and salted cucumbers
dark-beer bread, golden chips, seed-bread crisps, dark-beer gel
Lāču rye bread with hempseed spread, cranberries, and bio buckwheat honey
sour cream, candied japonica quince, rowanberry jam
Honey minicake with cloudberry jam and japonica-quince foam
Drink: Chamomile almond milk
Menun yksityiskohtainen toteutus oli lumoava, eikä osasten summaa pysty mitenkään toistamaan näppäimistöllä. Hieno lanseeraus Euroopan Gastronomiselle Alueelle 2017. Muita alueita tänä vuonna ovat Tanskan Aarhus ja Italian Lombardia. Liitän loppuun vielä videon, joka illallisemme esikuvana on varmasti toiminut. Samantyyppinen toteutus, josta tunnistan monta omasta illallisestani tuttua elementtiä, on tuotu aitoon luontoon. Video tallentaa mykistävän kauniin moniaistisen ruokailukokemuksen vuodenajat-teemasta.
Osallistuin kutsuvieraana Latvian suurlähetystössä järjestettyyn tilaisuuteen.
