FEIJOADA JA TYKÖTARPEET

Feijoada'a [fejʒuˈadɐ]  varmaan voisi nimittää Brasilian kansallisruoaksi.  Lihaisa papupata lienee saanut alkunsa orjien heittäessä papupadan sekaan muiden hyljeksimät lihanpalat hautumaan ja keskustelimmekin syödessä siitä, että tämä nykyinen, hyvin lihaisa version on alunperin ollut varsin papuisa. Meistä 12 aikuisesta syöjästä 3 oli syönyt feijoadaa aikaisemmin, alkuperämaassa ainoastaan PikkuveliNuutti, jonka tasavuosisynttäreiden kunniaksi me nämä brasilialaiset syömingit järjestimmekin. Sankarin toivomuksesta.

Yllättävintä tässä oli (minulle siis), että feijoada on todella, todella herkullista.Ihan asteikon yläpäässä. Uskoin sen toki olevan maistuvaa, mutta ylitti odotukset. Nude kertoi oman versiomme tuoksuvan ainakin täsmälleen oikealta, hiukan savuiselta, ja myös maun tuovan muistot Brasilianvuodelta mieleen. Onnistuimme siis. Keitosta edelsi aikamoinen ruljanssi kun googlasilimme ohjeita, joita on tasan yhtä monta erilaista kuin niitä löytyy ja jahtasimme raaka-aineita. Isäni, äitini , PikkuveliNuutti  ja minä teimme viikkoja tutkimustyötä ja jahtasimme raaka-aineita, joten oli kiva kun lopputulos onnistui. 

Isäni otto mulle kuvan feijoafan aineksista. Juomat ei kyllä kuulu. 

Minä suunnittelin juhlien menun, hiukan synttärisankarin toiveiden vastaisestikin, Nude kun olis halunnut pelkän lihapadan oheisineen, ei alkuruokaa tai jälkkäriä, koska ei niitä kuulemma Brasiliassakaan tämän ruoan kanssa ollut. Pidin pääni ja poikkesimme vähän kaavasta, olihan nämä nyt juhlat kuitenkin. Ruokajuomaksi yritin metsästää brasilialaista olutta (haloo, eikö sitä todellakaan ole tällä hetkellä?), mutta sitä ei sitten löytynyt ja tilasimme cittariin 6 pulloa Guarana-limonaadia, sitä kuulemma nautitaan yleisesti, vanhat ja nuoret, ruoan kanssa Brasiliassa.  Ja itseasiassa ruokajuomakin oli nimenomaan sankarin pyynnöstä, minä vain sooloilin sen oluen perässä. Sekin, Guarana-limpsa siis, oli yllättävän hyvää, maistui niin aikuisille kuin lapsille, mutta en kuitenkaan ehkäs suosittele jatkuvaan käyttöön, guarana taitaa olla aika piristävää...

Perinteisesti tämä ei ole tuhtiutensa puolesta mikään illallisruoka vaan brasilialaisten tärkein yhteinen ruokahetki on lauantain lounas, jolla juuri usein tarjotaan feijoadaa. Feijoadan kanssa tarjotaan riisiä, farofaa, ja paistettuja vihreitä, salsaa ja appelsiininlohkoja.

FAROFA on sipulin ja valkosipulin, joskus myös pekonin kanssa pannulla paistettua maniokkijauhoa, jonka hiukan korppujauhomaista olemusta ripotellaan Feijoadan (ja muidenkin ruokien) pinnalle. Tässä meille kävi pieni vipa. Järvenpäässä on brasilialainen  verkkokauppa, josta tilasimme eksoottisempia tarvikkeita (palmunsydämet, naudan kuivalihan, mustapavut ja farofan), Olisimme halunneet ihan maniokkijauhoa ja valmistaa lisäkkeen itse, mutta sieltä lähetettiin pussillinen valmiiksi maustettua farofa-seosta, joka maistui, pussista päin aika esanssiselta. Ihme kyllä, feijoadan päälle se kuitenkin sopi aivan hyvin, eikä maku tuntunut teolliselta.

RIISI on kanssa hiukan ongelmallinen. Se kun on brasiliassa aika irtonaista, mutta silti ei mitään Uncle Ben'sin par boiledia. Päädyimme lopuksi kuitenkin basmatiin. Riisinkeiton taito on myös brasseissa oma lajinsa, perinteisesti tyttö oli valmis naimakauppoihin kun masteroi sen. Riisi kuullotetaan aina ensin öljyssä, sen jälkeen me valmistimme sen riisinkeittimessä.

VIHREÄT ovat erilaisia vihreitä kasviksia, käytimme lehtikaalta ja pinaattia, mutta myös vaikka mangoldi tai rucola käy. Vihreät freesaillaan pannulla öljyssä sipulin ja valkosipulinkera ja siinä se. Maailman helpoin lisäke. Toki suolaa ja pippuria.

APPELSIINI on perinteinen osa feijoadaa. Kullekin syöjälle lohkotaan appelsiini ja siivuja nautitaan sekä välillä keventämään tuhtia vaikutelmaa, mutta vähän myös aterian päätteeksi. Oli muuten appelsiini paikallaan!

SALSA. Hiukan etikkainen salsa  oli myös hyvä lisuke raikastamassa kokonaisuutta:

200g murskattua tomaattia

nippu silputtuja kevätsipuleita

1 valkosipulin kynsi hienonnettuna

kourallinen lehtipersiljasilppua

3 rkl oliiviöljyä

1 rkl punaviinietikkaa

 2 punaista chiliä silputtunsuolaa ja mustaa pippuria

Ja kaikki ainekset sekaisin kulhoon. Me teimme tietenkin tupla-annoksen, paitsi kevätsipuleita ei lisätty enempää.

Mutta sitten päivän päätähteen, feijoadaan. Ymmärsimme ohjeista, että lihapuoli on hyvin vapaavalintaista. Feijoada Completa on ruoka johon pistetään aivan kaikki ruhon osat silmistä saparoon ja se usein tarjoillaankin eri lihat omista kulhoistaan. Pääasiallisesti siihen kuitenkin laitetaan erilaisia possunlihoja, savustettuna, suolattuna,kuivattuna, makkarana, luullisena(ribsit) jne. Usein myös naudan kuivalihaa, jota mekin tilasimme brassikaupasta. Me jätimme sorkat ja  korvat ja sellaiset pois tällä kertaa. Niistähän ei varsinaisesti niin syötävää tule, lähinnä keitosta paksuntavaa gelatiinia. 

Ylimmäisen padankeittäjän arvonimen sai äitini, joka lauantai-aamulla heräsi varhain padan keittoon. Laitan alle reseptin  äitini omin sanoin. Kursiivit omia huomautuksiani. Pata keitettiin 10 litran kattilassa, mutta tuotiin pöytään vähän pienemmässä ja nätimmässä padassa.

FEIJOADA

n. 20:lle

1 kg mustia papuja

1/2 kg kuivalihaa carne seca (pala)

1/2 kg kuivattua possinkinkkua (pala)

1/2 kg tuoretta kasleria

oliiviöljyä

4 isoa sipulia

2 kokonaista valkosipulia

suolaa

savustettuja porsaan ribsejä 2x 20 cm pala

 380 g raakachorizo tavallinen

380 g raaka chorizo yrtti

 300g paketti pieniä kuivattuja salamimakkaroita

1 savustettu sianpotka

140 g  savupekonia

vettä

8 laakerinlehteä

2 tlk tomaattimurskaa

"Kilo mustia papuja likoon edellisiltan ilman kantta. Meillä oli meksikolaisia vieraita myös ja Mirna, tottunut pavunkäyttäjä, kävi pavut läpi yksitellen !, sanoi, että joukossa on aina kivi tai kaksi. Ja niin myös tälläkertaa, yksi löytyi. Kilo kuivaa lihaa pilkottu suupaloiksi ja likoon edellisiltana kylmään. Kuiva liha puoli kiloa brassilihaa carne seca ja puoli kiloa Lidlin kuivalihaa suupaloiksi pienittyinä.

Aamulla leikkasin puoli kiloa tuoretta kasleria suupaloiksi, ruskistin ne oliiviöljyssä, siivutin 4 isoa sipulia ja 2 kokonaista valkosipulimöykkyä. 

Lihojen ruskistuksen jälkeen otin lihat kattilaan ja ruskistin sipulit ensin, lisäsin hiukan suolaa sipuleille ja lisäsin valkosipulit. Hauduttelin 2 min. ja panin pataan lihojen sekaan sekä lisäsin kaikki muut lihat ja keittelin tunnin puolitoista.

Muita lihoja siis kaslerin lisäksi ne valutetut liotetut kuivalihat, savustetut ribsit leikattuina erilleen (yht. 2 Ribsipalaa noin20 cm kumpikin) 380 g paketti chorizo makkaroita, yrtti ja tavallisia, siis paketti kumpaakin. Pieni paketti salamimakkaroita ehkä 300g, ja savupotka, savupekonia ruskistettuna ja paloina yksi paketti 140g. vettä kunnolla jotta lihat peittyy ja 8 laakerinlehteä. Osan murskasin osan jätin ehjäksi.

Sitten lisäsin valutetut pavut ja keittelin kannen alla pari tuntia kunnes pavut pehmeitä. Brasiliassa tämänkin ruoan valmistukseen käytetään useimmiten painekattilaa, mikä nopeuttaa valmistusta.

Viimeiseksi lisäsin 2 purkkia tomaattimurskaa ja keittelin 2-3 tuntia, kunnes potka hajosi. Poistin potkan nahan ja luut sekä ribsien luut.

Ja siinä se oli. Ei tarvinnut lisätä suolaa."

Ja siinä se todellakin oli, herkullinen tuoksuava Feijoada. Lämmin suositus.  Ja sinulle nyt tutkimustyömme tuloksena tämä testattu reseptimme, jolla saat aikaan hyvin autenttisen makuisen Feijoadan. Ihana viikonlopun ruoka!

Laitetaan loppuun vielä koko menu:

Alkuun 

aikuisille Caipirinha

lapsille Bacana Marjarefresco

xxx

Katkarapu-ananas-palmunsydänsalaatti 

&

hunaja-kanelikastike

xxx

Feijoada

Farofa

Paistetut Vihreät

Salsa

Riisi

Appelsiini-lohkot

xxx

Nega Maluca, Hullun naisen kakku

Beihinjos

xxx 

ruokajuomana Guarana-limonadi

EPAS, TAPAS, SAPAS*

Ensi tiistaina. 5.4 on maku-trilogian toinen ruokaverstas Seinäjoella Itikanmäellä. Ai, jai miten kivaa me ollaan teille keksittykään!

Ensimmäisessä Makuverstas-parissahan tutustuttiin perusmakuihin.

Seinäjoella muokkailimme puolukkaa ja Lappajärvellä tyrniä. Kotoisille, voimakkaille marjoillemme etsittiin uusia mausteita korostamaan tai pehmentämään haluttuja makuominaisuuksia.

Kokeiltiin myös eri rakenteiden vaikutusta makuun: oli mehua, moussea, emulsiota ja kaviaarihelmeä. Ryhmien välillä taisi tulla vähän leikkimielistä kilpailuhenkeäkin, sen verran punaposkisina askarreltiin toimeksiantojen parissa.

Tällä kertaa  Seinäjoella ja Kauhajoella pidettävissä verstaissa mietitään makujen yhdistämistä. Onko kyse tieteestä, taiteesta, intuitiosta vai ammattitaidosta? Mistä sitä oikein tietää, mikä sopii yhteen ja mistä keittiömestarit ammentavat annoksiinsa nuo hienot makuelämykset?

Tuttuun tapaan tutkimusprofessori Anu Hopia avaa meille aluksi ovea teorian maailmaan. Olemme innoissamme myös itse käsityövaiheesta. Käytämme raaka-aineina maakunnan parhaita tarjottavia ja suunnittelemme niistä uusia, yllättäviä ja ennen kaikkea tietenkin herkullisia pieniä suupaloja. Jokainen Seinäjoen Juurella- ravintolassa käynyt tuntee Epakset, Keittiömestari Jani Unkerin eteläpohjalaiset tapakset, joka on eittämättä ravintolan suosituin valikoima alkupaloja. Ja tapas-perinne, kuten kaikki tiedämme, on lähtöisin Espanjasta, jossa pieniä suupaloja nautitaan baareissa viinin kanssa.

Ja ihan vaan sattumalta. IHAN SATTUMALTA, hyvät ystävät, kiinnostuneet ja paikalle saapuvat, Makuverstaassa on tällä kertaa paikalla oma Jani Unkerimme ja Baskien Kulinaarisesta Instituutista nuori sympaattinen keittiömestari Jose Manuel de Torres Arrillo. Tosi jännittävää nähdä, mitä samoista aineksista syntyy ammattilaisten ja meidän ruuasta innostuneiden käsissä.

Luultavasti ainakin paras makuverstas ikinä!

Tervetuloa kaikki siis ensi viikon tiistaina 5.4 mukaan Seinäjoelle tai Kauhajoelle viikkoa myöhemmin keskiviikkona 13.4. Niinkuin ennenkin, tilaisuus on täysin maksuton ja  pääsyvaatimuksena on ainoastaan kiinnostus ruokaan ja ruoanlaittoon. Lisää voit lukea Ruokaverstas- blogista tai Facebook-sivuiltamme. Ennakkoilmoittautumiset tilaisuuteen, niin kauan kuin paikkoja riittää laila.matikainen(at)seamk.fi .

* SAPAS = suomalainen tapas tai SUN omat tapakset!

BEIJINHOS

Beijinho [bej'ʒĩɲu] on portugalia ja tarkoittaa pientä suukkoa. Nämä suukkoset ovat älyttömän suosittuja Brasialiassa monelle tutumpien suklaisten Brigadeirosten ohella. Näistä täytyy antaa kyllä kookosvaroitus, mutta varsinkin -suositus kaikille kookoksen ystäville. Brassit ovat hulluina Doce de leiteen,  siis  siihen kondensoituun maitoon, ja pistävät sitä kaikkialla. Suukkosissakin se on pääraaka-aine kookoksen ohella. Mutta yllättäen nämä eivät olleetkaan mitään överimakeita, vaan sellaisia sopivan kookoksisia.

Koska näitä tarjotaan usein nimenomaan synttäreillä, pääsivät ne meilläkin PikkuveliNuutin synttärimenuta koristamaan. PikkuveliNuutti on ollut aikoinaan vuoden Brasialiassa vaihto-oppilaana ja kun sai valita teeman pääsiäisunnuntain synttäreilleen, se oli empimättä Brasilia. Meille muille aika tuntematon ruokamaana (ja muutenkin), mutta nyt ollaan kuukauden päivät tehty tutkimustyötä, Nude, äitini, isäni ja minä, ja ollaan paljon paljon viisaampia. Mulla on ollut luvussa hyväntuulinen Brassiruokaa* kirja myös, jota suosittelen, jos haluatte vähän uusia tuulia ruuanlaittoon (*Nude sai sen lahjaksi). 

Beijinhon historiaa googlailtiin myös ja parhaat jutut löytyi portugaliksi, joita veljeni sitten mulle tulkkaili. Beijinhot ovat saapuneet Brasiliaan portugalilaisten nunnien matkassa. Niihin saatettiin kätkeä sisälle ylentäviä Herran säkeitä, mutta osaan pistettiinkin jotakin rivouksia. Tämä nunnien huumorintajusta (vai jumalanpilkasta) kertova seikka varsinkin tietysti nauratti minua.

BEIJINHOS

n. 25 karamellia (resepti Brassiruokaa -kirjasta)

400g maitotiivistettä (yksi tölkki, siinä taisi olla hiukan alle)

2 rkl voita

hyppysellinen merisuolaa

200g kookoshiutaleita

kokonaisia neilikoita koristeluun

Pane maitotiiviste, voi, suola ja 150g kookosta paksupohjaiseen kattilaan ja hämmennä keskilämmöllä kunnes seos paksuntuu ja irtoa reunoista, tiivistyy tavallaan sellaiseksi taikinaksi. Kannattaa sekoittaa koko ajan, mulla meinas kookokset ottaa jo aavistuksen väriä. 

Kaada taikina (ja levitä laakeaan) astiaan ja anna jäähtyä viileässä vartti.

Muotoile suukot kostutetuin tai öljytyin käsin n. 20g palloiksi, kierittele kookoksessa (myös isokiteinen sokeri käy) ja pane pallot pieniin leivos tai konvehtivuokiin. Koristele työntämällä keskelle yksi neilikka. Jätin lasten omista neilikat pois.

Beijinhos- suukkoset olivat helppoja ja nopeita valmistaa, taikinaa oikein näppärä pyöritellä. Jostakin netistä luin äidin vinkin, että turkoosinsinisissä leivosvuoissa nämä ovat hienoa tarjottavaa Frozen - synttäreillä. Lumipalloja, nääs,

Ja ilman niitä rivouksia sitten!

Kukko eli kana

Mua nauratti tuo alaotsikko Murun keittokirjassa. Mutta niinhän se on, että kanaahan ne meidän kukot kai useimmiten ovat. Kukkoa viinissä eli Coq au vin on yksi ranskalaisia ruokaklassikkoja, jota en ollut valmistanut mies muistiin. Unohtanut täysin, kuinka hyvää voi olla punaviinissä pekonin ja herkkusienten kera hautunut kana. Se nimittäin on tajuttoman hyvää! Ja muunnellakseni klassista rexona-mainosta, ruokapöydässä on aina tilaa klassikolle.

Kauan odotettu ystäväperhe oli tulossa kylään, enkä oikein mitenkään saanut inspiraatiota mitä heille laittaisin. Heillä on aina härän sisäfileet grillissä, monenmoiset salaatit ja lisukkeet ja jotenkin olimme käyneet turhan monta kertaa peräkkäin heillä nautiskelemassa, ja nyt halusin tarjota  vuorostani minä jotakin herkullista. Ei vaan mikään tuntunut miltään, niin kuin en koskaan olisi keksinyt valmistaa ainoatakaan ruokaa. Vielä vierailupäivän aamuna olin ihan, että mitä mitä mitä. Joten otin soffalle pari keittokirjaa mukaan ja aloin selata. No, Murusta, se heti löytyi, Kukkoa viinissä. Tiesin reseptin olevan mainiosti toimiva, onhan Henkka Alén klassisen ranskalaisen keittotaidon paras puolesta puhuja. Ja mies, jonka ruoat ovat maistuneet ja toimineet aina.

Lisäksi pataruoan saisi valmistumaan itsekseen, joten ehtisin ehkä käydä hiukan siivoamaankin. Ja suihkussa. Ja semmoista.

Yhtäkkiä mulla olikin menu valmis. Kolmen keittiön jumalaiset klassikot: Blinit, Kukkoa viinissä ja jälkiruoaksi Tiramisu. Muru tarjosi kukkonsa sitruunapolennan kanssa ja päätin kokeilla senkin.

Kukkoa viinissä ja sitruunapolentaa
6:lle
Resepti Muru-ravintolan keittokirjasta
6 maalaiskanan rintafileetä
suolaa
pippuria
2 rkl vehnäjauhoja
voita paistamiseen
100g pekonia
2 porkkanaa
15 pikkusipulia
1 rasia pieniä herkkusieniä
1 puntti tuoretta timjamia
2 laakerinlehteä
5 dl punaviiniä
5 dl kanalientä
2 rkl persiljasilppua

Mausta kanafileet suolalla ja pippurilla, kääntele ne jauhoissa ja ruskista voissa pannulla. Siirrä pataan.

Hienonna pekoni ja sipuli, kuutioi porkkanat. Ruskista ne kokonaisten sienten kanssa pannulla. Siirrä kasviksetkin pataan,

Lisää pataan timjami, laakerinlehdet, punaviini ja kanaliemi. Hauduta pataan160 asteisessa uunissa 2 tuntia, kunnes kanapalat ovat hajoaan kypsiä. Ripottele pinnalle hienonnettua persiljaa,

Sitruunapolenta

3 dl kanalientä
1 dl polentasuurimoita
1 sitruunan mehu
2 rkl parmesanraastetta
 1 rkl voita
suolaa
valkopippuria

Kuumenna kanaliemi kattilassa ja lisää suurimot kiehuvaan liemeen koko ajan sekoittaen. Vispaa seosta noin 5 minuuttia.

Lisää sitruunamehu, parmesan ja voi. Jatka kypsennystä vielä 5 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile heti.

 On varmaan helpointa käyttää noita paksuja rintafileitä. Perinteisemmin kai käytetään koko kana paloiteltuna ja niinpä minäkin hankin luullisia rintafileitä. Maun takia, you know. Ja itseasiassa keittokirjankin kuvassa törröttää koipi pystyssä. Kanat (pelkät luulliset rintafileet)kypsyvät kuitenkin niin hajoavan meheviksi liemessään, että ne pikkuruiset luut tippuvat sinne kastikkeeseen ja aiheuttavat hiukan vaivaa.  Meillä oli myös ihan väärä punaviini tälle ruoalle, mutta so what. Sipuleja en  myöskään hienontanut, vähän lohkoin vain. Sitruunapolenta komppasi kanaa kukkoa upeasti. Ja melkein parasta oli kun sai imeyttää leipään viimeisetkin kastikkeen rippeet.

Nyt kaikki klassikoiden kimppuun! Niitä kutsutaan tuolla nimellä ihan syystä. Tämä on oiva resepti aloittaa.

Tiesittehän muuten, että Henri Alén ja Tommi Tuominen ovat avaamassa Helsinkiin Finnjävel- nimistä ravintolaa, jossa käydään suomalaisten klassikoiden tai pikemminkin perinneruokien kimppuun? Enää kymmenkunta päivää avajaisiin...

KANAKORMA

Rakastan kokata  intialaista, sitä, kun talon täyttää mausteiset tuoksut. Sitten rakastan myös sitä, että intialaiseen ateriaan kuuluu leipä, toisin kuin vaikka aasialaiseen.  Harmistuksekseni naan-leipäni onnistuu joskus, toisinaan uunista tulee enemmänkin tunnbrödiä muistuttavaa näkkäriä. Mutta armahdan itseäni ja ostan usein niitä kaupan puolivalmiita naan-leipiä. Niilläkin pääsee mukavasti tunnelmaan. Ja nopeasti.

Korma on intialaisista curryistä se, joka koetaan kaikkein miedoimmaksi. Mikään ei kuitenkaan estä lisäämästä chiliä ja tekemästä siitä voimakkaampaa. Mieto curry ei todellakaan tarkoita mautonta. Korman maustepaletti on tosi upea ja monivivahteinen ja koska poltetta ei välttämättä ole, herkistyy makuaistikin nauttimaan aivan eri lailla.

Toinen korman tunnuksista on kermaisuus. Reseptin alkuperästä riippuen se saadaan aikaan jugurtilla, kookosmaidolla tai vaikka ihan sillä kermalla. Mun ykkösvaihtoehdoksi kallistuu useimmiten jugurtti, kerman miellän jotenkin niin hirveän länsimaiseksi. Mun tämänkertainen kanakorma resepti on toteutettu Apetinan sivustolle, josta tämä kanakorma- reseptikin löytyy, ja siitä lähti idea perustaa kermaisuus neutraaliin mutta pehmeään tuorejuustoon. Ja sehän oli kuulkaas niin kun se olis tätä reseptiä varten kehitetty. Siis se tuorejuusto.

Meillä pääsiäisenä syödään 2 kertaa lammasta, kerran paahtopaistina ja kerran mun all time favouriteä, nyhtölammasta eli revittyä lammasta. Pyhiin mahtuu myös hillittömät brasilialaishenkiset bakkenaalit pikkuveljen tasavuosien kunniaksi.
Koko ajan syödään. Jees! Välillä täytyy vähän keventää, kalaa ja kasvista repertuaariin. Ja kun haluaa vähän eri makumaailmaa, niin tämä kanakorma on hyvä. Versioni on muutenkin helpotettu, mennään valmiiksi jauhetuilla mausteilla. Todistettavasti niistäkin maku irtoaa.

Hyvää pääsiäisenaikaa kaikille!

Yhteistyössä Apetina.com

Vain 3 aineksen pääsiäiskakku!

Kuulostaako vähän helpolta jos sanon, että tässä mun pääsiäiskakussa on tasan 3 raaka-ainetta:on valkosuklaata, on munia, on tuorejuustoa. Ei muuta. Kakku on sienimäisen kohokasmaisen keveä ja pehmeä ja ihanasti pääsiäistipun keltainen. Ohjeen näin viime viikolla jossakin FB- videossa, ja googlaimella tästä japanilaisesta juustokakusta löytyi ohje sun toinenkin. En vain itse ollut törmännyt aiemmin.

Yksinkertaiset raaka-aineet, joo kyllä, eivät silti tarkoita, että kakku olisi hyvin yksinkertainen tehdä. Ei vaikeakaan, mutta on tässä pari käyrää nostattavaa vaihetta, valkuaiset vaahdotetaan erikseen, suklaa sulatetaan hauteessa ja vuoka vuorataan leivinpaperilla, sillä lailla, että reunat tulevat reilusti vuoan yli. Ohjeet pitää lukea tarkasti, että huomaa, että kakku kypsyy (vesihauteessa) ensin yhdessä lämpötilassa vartin, sitten vähän alemmassa toisen ja lopuksi vielä sammutetun uunin jälkilämmössä kolmannen. 

Mutta ei silti, kyllä te onnistuitte, kun minäkin kerran onnistuin.

 Kolmen aineen japanilainen juustokakku

6 munaa
250 g valkosuklaata
250 g tuorejuustoa

Laita uuni kuumenemaan 170 asteeseen. Ota 20cm irtopohjavuoka, lvuoraa pohjaleivinpaperilla. Laita myös reunaa kiertämään leivinpaperi niin, että paperi nousee reilusti laitojen yli (Ei oo helppoa).

Laita paloiteltu suklaa sulamaan kasariin vesihauteeseen. Kaksi kattilaa siis päällekkäin, alempaan vesi, kuumenna kiehuvaksi, sammuta liesi ja sekoita suklaa sulaksi.

Ota kattila pois vesihauteesta ja sekoita sula suklaa kulhossa tuorejuustoon sileäksi massaksi (suosittelen vatkaimen käyttöä). Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita keltuaiset taikinaan.

Vatkaa valkuaiset erikseen vaahdoksi, niin, että saat aikaan pysyviä huippuja (tästä ei tule ihan niin kiiltävää kuin marengista kun ei ole sokeria). Kääntele sitten valkuaisvaahto mukaan, aina 1/3 kerralla.

Kaada varovasti vuokaan, katso, että paperi on hyvin ja kopauta kerran pöytää vasten, että ilmakuplat putoaa pohjalle (mitähän taikauskoa tämäkin...). Laita vuoka sitten isomman vuoan sisälle , john kaadat kiehuvaa vettä, vuoka paistuu siis vesihauteessa. (veden ei tarvitse yltää vuoan yläreunaan, puoliväliin on ok).

Paista 170 asteessa 15 min. Käännä sitten 160 asteeseen, paista toiset 15 min. Käännä uuni pois päältä ja jätä kakku uuniin vielä vartiksi. Ota pois ja anna jäähtyä. Irrota vasta jäähtynyt kakku vuoasta.  Laita kakku vielä pariksi tuntia viilenemään jääkaappiin.

Koristele valmis kakku tomusokerilla ja pääsiäisenä tietysti pienillä munilla. Kesällä luonnonkukat olisvat upeita.

Ja  kaikkien huulilla pitäisi nyt olla kysymys: Miltä se maistui? (inhoan aina kun joku tekee jotain eikä sitten kerro, että oliko hyvää ...)

No, minäpä kerron. Maistui ihan munalle. Ei millään huonolla tavalla vaan tosiaan sillä lailla keveän soufleemaisesti. Erilaisesta rakenteesta ja erilaisuudesta pisteet. Eikä ollut myöskään tippaakaan makea, vaan yllättävän neutraali. Joten minäkin, vaikken sokerihiiri olekaan, päädyin syömään kakun kakkua runsaan suklaakastikkeen kera ja se sopi tähän todella hienosti. Voisin kuvitella myös jonkun lemon curdin maistuvan, samoin minkä tahansa kombinaation kotimaisia marjoja. Ihan yksin vähän blunt.

Ja kyllä tämä söpöyspisteetkin ansaitsee, vai mitä ?

Pikku herkkupiiras pääsiäiseen

Pääsiäinen, ihan parasta aikaa. Miettikää nyt, kuinka monta mahdollisuutta yhteisille aterioille! Omassa perheessäni pääsiäiseen kuuluu pitkät pyhät vapaata koulusta, töistä ja harrastuksista. Lähiperhe kokoontuu Seinäjoelle, ei tarvitse lähteä edes matkustamaan. Kunhan nauttii pääsiäisperinteistä, trullittelusta, valakioista  ja hyvästä ruoasta. Oi mämmi, oi nyhtölammas, oi ihanat yhteiset (meluisat) ateriat!

Sekin on ihanaa, että pitkiin pyhiin voi keksiä monenlaista menuta. Lankalauantain trullittelun lumoissa ei ehdi pekonipastaa tai keittoa kummempaa ja illalla pääsiäisvalakialla maistuu käriste. Pääsiäissunnuntait istutaan sitten herkutellen pitkän kaavan mukaan. Ja vielä pitkäperjantaillekin saa ruuat suunnitella.

Päädyin tekemään tälläisiä pikkupiiraita, jotka sopivat lehteviksi alkupaloiksi salaattipedillä, tai ihan vaan juhlavimmiksi sormisyötäviksi illalla. Brunssille myös oikein passelit. Blogiringin ja Atrian Kulinaarikamppiksessa saimme vapaat kädet suunnitella jotakin vähän juhlavampaa Atria Kulinaari - leikkeistä. Atrian Kylmäsavukinkku on mun lemppari nykyään leivänkin päällä (ihanan ohuella leikkeellä saa leivälle paljon makua), joten se valikoitui raaka-aineeksi tähänkin. Uutuus Liekitetty Porsaanfile sopii myös tähän hienosti savuisalla klangillaan.

Juhlavan ja hienon makuisen tarjottavan valmistus ei tarvitse olla vaikeaa ja monimutkaista, vaikka  parhaat suupalat joskus antavat niin ymmärtääkin. Käytin pohjana valmiita voitaikinalevyjä, jotka helpottavat hommaa suuresti. Saa keskittyä näpertelyyn. Paritin kylmäsavukinkun punahomejuustolla, joka on tällä hetkellä superlempparini, mutta tähän sopii kyllä juusto kuin juusto, kova tai pehmeä. Paina vaan juustokuutiot ihan pohjalle, ne mielellään sieltä sulaessaan lähtevät pulppuamaan. Se ei haittaa, murustele sitten vaan ylisulanut, jäähtynyt juusto takaisin piiraiden päälle.
Yrttiöljy tuo särmää ja raikastaa koko piirakan.

Kylmäsavukinkku - punahomejuustopiiraat

4-6:lle

100g Atria Kulinaari Ohuen Ohut Kylmäsavukinkku

150g punahomejuustoa

 6 kpl /500g voitaikinalevyjä

 2 rkl pinjansiemeniä

lisäksi esim. hunajamelonipaloja, kirsikkatomaatteja, parsannuppuja

Yrttiöljy

1 dl pippurilla maustettua oliiviöljyä

½ ruukkua basilikaa

½ ruukkua lehtipersiljaa

½ ruukkua rucolaa

1 valkosipulinkynsi

1 rkl punaviinietikkaa

1 rkl sokeria

1 tl suolaa

Ota voitaikinalevyistä muotilla 12 ympyrää ja aseta ne uunipellille leivinpaperin päälle. Pilko juusto 12 osaan ja paina palanen keskelle jokaista voitaikina-pyörylää. Painele osaan pyörylöitä parsannuppu, osaan halkaistu kirsikkatomaatti tai molemmat. Paista uunin keskitasossa 225 asteessa 15–17 minuuttia.

Valmista yrttiöljy sekoittamalla kaikki ainekset sauvasekoittimella sileäksi.

Kiepauta kunkin paistetun piiraan päälle siivu tai kaksi ohuen ohuita kylmäsavukinkkuviipaleita. Voit kietaista kinkun sisään myös meloniviipaleen. Viimeistele piiraat nokottamalle päälle yrttiöljy ja kuivalla pannulla paahdetut pinjansiemenet.  Rapistele piiraiden päälle myös uuninpellille valunut rapeaksi paistunut juusto. Tarjoile salaatin ja meloninlohkojen kanssa alkupalana tai juhlavana pikkuruokana.

Ja mitä jäljelle jää? No, oman koekeittiöni perusteella ei montakaan murua. Muut Kulinaarikamppis reseptit löytyvät täältä. Ja Atrian Kokkaamosta paljon paljon lisää inspiraatiota ruoanlaittoon.

Yhteistyössä Atria Kulinaari