Green Monday ja tiukka korsetti

Tajusin juuri, että eiliseen mennessä viikon ainut lihaa sisältänyt ateria oli torstain spaghetti carbonara, johon upotin peräti yhden paketillisen pekonia. Kukaan ei ole valittanut, kukaan ei ole kiinnittänyt asiaan huomiota, en minäkään. Toki olemme syöneet kalaa poikkeuksellisen monena päivänä tällä viikolla ja leikkelettä kuluu aamupalalla, mutta itse pääruuat ovat olleet lihattomia.

Voisi se olla muuten taktiikka tämäkin. Aina kehotetaan lisämään kasvisten syöntiä niiden kiistattomien terveysvaikutusten takia. Yksi keino on eräänlainen piilosyöttö; yritetään lisätä kasviksia pilkottuna vähän joka paikkaan, niinkuin nyt vaikka makaroonilaatikkoon. Jostain syystä homma ei pelitä hyvästä tarkoituksesta huolimatta ainakaan meillä, kun väki toivoo, että lisäisin sinne makaroonilaatikkoon mieluummin vaikka pekonia. Ja kaikkein mieluiten, mother: Älä ala tuunaamaan sitä makaroonilaatikkoa ollenkaan, piste.

Oma kokemukseni siis lihansyöjäperheessä on, että parhaiten kasvisruuat uppoavat, kun ne ovat reilusti kasviksista tehtyjä pääruokia. Siinä on sitten vaikeampi haarukalla sörkkiä kasviksia eroon lihanpaloista kun koko herkkuateria koostuu kasviksista. Riikka Sukulan ja Alex NiemisenVege-kirjasta löytyi ihana, helppotekoinen intialaishenkinen munakoisocurry, suosittelen.

Munakoisocurry

1 tl korianterinsiemeniä
1 tl juustokuminansiemeniä eli jeeran siemeniä
2 tl kookosöljyä
2 1/2 cm pala  tuoretta inkivääriä kuorittuna ja raastettuna
1 vihreä chili
1 valkosipulinkynsi
1 tlk /400ml kookosmaitoa
 1 rkl kivetöntä tamarinditahnaa kuumaan vesitilkkaan liuotettuna*

1 iso munakoiso

lisukkeeksi basmatiriisiä, tässä kurkumalla ja sitruunalla maustettuna

*olin ilmeisesti evännyt tamarindipurkin pitkän oleskeluluvan jääkaapissani, koska sitä ei ainakaan mistään löytynyt, joten puristin mukaan hiukan limen mehua sen sijaan

Riko siementen rakenne kevyesti morttelissa ja kuullota öljyssä n. 1 min. Lisää inkivääri, chili ja valkosipuli, jatka kuullottamista. Lisää kookosmaito, tamarinditahna (lime) ja anna kastikkeen hautua 15-20 minuuttia miedolla lämmöllä.

Leikkaa munakoiso pitkittäin n. 1 cm paksuisiksi siivuiksi. Öljyä pinta kevyesti ja paista kypsäksi molemmin puolin, jos sinulla on parilapannu, niin käytä sitä, saat kivat raidat. Reseptin mukaan nämä valmistettiin "grillivastuksen alla molemmin puolin", mutta oma paistinpannu-metodini toimi mielestäni paremmin kuin hyvin.

Tarjoa munakoisot pihvimäiseen tyyliin kastike päälle kaadettuna. Viereen aromaattinen riisi. Ruoka oli hyvää, tosi täyttävää, mutta olo ei jäänyt raskaaksi.

Tiedän, että te olette nyt jääneet miettimään tuota otsikon tiukkaa korsettia ja miten se minuun liittyy? Ihmiseen, jolla ei edes hoikkuuden huipussaan koskaan ole ollut varsinaisesti uuman kavennuskohtaa nimeltä vyötärö.

Kaikessa epäurheilijamaisuudessani minullakin kuitenkin on elämässäni 2 liikuntaharrastusta; ratsastus ja laskettelu, jota tuskin kehtaa listata tähän enää, koska se rajoittuu vain 1-2 lomaan talvella, joissa yleensä rajoittaa 30 asteen pakkanen. Ratsastus sentään on ja pysyy. Vaikka yhdellä viikottaisella tunnilla on hankala saada itsestään irti kehitystä, pidetään kuitenkin taitoja yllä ja kyllä vaan, opitaankin joka kerta jotakin, itsestä, hevosesta, joskus jopa ratsastuksesta.

Tallillamme vuorottelemme tasapuolisesti este- ja koulujaksoin. Juuri alkaneella  koulujaksolla on nimittäin korsetti kovilla (ja tällä hetkellä myös kipeä). Keskitymme nyt treenaamaan lisättyä käyntiä, ravia ja laukkaa, mikä kahden viimeisen askellajin kohdalla tarkoittaa paketin eli hevosen oikeanlaisen muodon pitämistä kasassa  samalla kun se huomattavasti pidentää askeltaan lennokkaammaksi (valitettavasti se tarkoittaa myös huomattavasti kovempaa vauhtia). Ratsastaja tekee suurimmen työn istunnallaan, pystyäkseen ylipäätään istumaan lennokkaassa menossa on ratsastajan oltava yhtäaikaa sekä rento, mutta erityisesti hallitsemaan keskivartalonsa eli sen "korsetin", pitämään sen tiukkana, sillä se on se kohta mistä lähtee koko ratsukon liike ja yhteistyö. 

Korsettini tiukkuudessa lienee vielä paljon parantamisen varaa. Ratsuni Ilpo oli kuitenkin ensimmäisellä tunnilla todella liekeissä, lisätyn laukan lennokkuutta vaimensi vain hiukan ratsastajan päänuppi, joka sai vartalon autonomisesti himmaamaan vauhtia. Korsetti oli kuitenkin liekeissä seuraavana aamuna!

Ratsastuksenopettajani Katja kiitteli minua linkistä  ja vinkistä kokeilla Yoogaian syvävenyttelyjä. Talliyrittäjälle on suunnaton etu kun voi itse valitsemanaan aikana, vaikka iltatallin jälkeen, avata ruudun ja valita tallenteilta sopiva tunti. Tuntien nautinnollisutta ja tehokkuutta kuvaa sekin kuinka 60 min kuluu jopa nopeammin kuin ratsastustunnilla. Liikkeet ovat juuri oikeanlaisia, lukkoja  ja kireyksiä avaavia, joiden suoritus pitäisi laittaa pakolliseksi jokaiselle liikuntaharrastajalle ja ylipäätään 35+ ihmisille kun ketteryys alkaa perääntyä.

Green Monday- postaukset on toteutettu yhdessä Yoogaia: n ja Vege-keittokirjan kanssa. Haluamme luoda positiivista pöhinää sekä terveellisemmän ravinnon, että liikunnan ympärille. Facebookissa voit seurata viime hetken vinkkejä ja tunneille osallistumalla osallistut myös viikottaisiin Vege-kirjan arvontoihin.

Sinulle halusimme, rakas lukija, (ja minä niin PAKOTTAISIN sinut tähän, jos kykenisin, koska tätä tilaisuutta ei kannata jättää väliin) tarjota välitykselläni mahdollisuuden kokeillaYoogaia- verkkopalvelua 2 viikon ajan veloituksetta koodilla NANNA2015.
Ole hyvä vaan, kaikki kokeilleet ovat tulleet kiittelemään. Jopa IsoHoo pyysi koodia golfkaveriaan varten....

Ilmaisen koejäsenyyden voi lunastaa kuka tahansa, mutta vain kerran. Sivustolla kaikki pääsevät luomaan oman koodin viikoksi, mutta NANNA2015 koodilla pääset tunneille siis kahden viikon ajan. Seuraa siis ohjeistusta: Mene sivustolle Yoogaia.com. Klikkaa aloita ilmainen kokeilu. Rekisteröidy joko Facebookin kautta tai ilmoittamalla nimi, sähköposti ja keksimäsi salasana. Klikkaa eteenpäin, lukikohan siinä luo ilmainen tunnus tai jotakin. Rekisteröistyäsi pääset sivulle, jossa lukee YOOGAIA- tilini. Tietojesi alla on lunasta kampanjakoodi- linkki jota painamalla pääset syöttämään NANNA2015 -koodin ja saat pidennettyä viikon koejäsenyyden kahdeksi.

Yhteistyössä Yoogaia ja Green Monday

Zarzuela on katalonialainen kala-äyriäispata

Tai silloin nimi kuuluu oikeastaan Zarzuela de Mariscos A La Catalana. Jos menet googlailemaan  pelkkää Zarzuelaa löydät itsesi keskeltä espanjalaista lyyristä oopperaa. Ihan tuntematon alue minulle sekin. Tänään valmistamani zarzuela-resepti on odotellut vuosia kirjoitusalustan alla sopivaa kokkaushetkeä, alunperin sivu näkyy olevan repäisty Anna-lehdestä, jutusta jossa kerrotaan Codorniun viinitilasta. Jutun (siis tämän omani) nimi voisi olla myös Eniten v***ttaa, mutta siitä lisää reseptin jälkeen.

Ohje on sopivan yksinkertainen, vaikka nyt viisaampana ja kerran kokeilleena tekisin seuraavalla kerralla jotakin toisin, varsinkin siinä viime metreillä. Lopusta löytyy myös juttua Wolfbergin viineistä, joista yhden korkkasin tätä ruokaa varten. Sillä tämähän ei muuta kaipaa kuin pullon hyvää, kylmää valkoviiniä ja tuoretta rapeakuorista leipää. Maku oli syvä, sahramin ansiosta jotenkin paellamainen ja sattumia ihanampaa olikin dippailla leipää liemeen.

Zarzuela eli katalonialainen kala-äyriäispata

4-6:lle

n. 250g  ruodotonta kuhafileetä

1 pussi tuoreita simpukoita

3 dl valkoviiniä

2 dl vettä

kalaliemifondikuutio

1 iso sipuli viipaloituna

3-4 isoa valkosipulinkynttä

1 punainen chili hienonnettuna

1 dl oliiviöljyä

1 tlk tomaattimurskaa

3 rkl silputtua persiljaa

1/2 sitruunan mehu

50g kuorittuja manteleita jauhettuna

12 raakaa jättikatkarapua

teelusikallisen kärjellinen sahramia

suolaa, mustapippuria

Mausta kuha suolalla ja jätä huoneenlämpöön maustumaan.

Pese simpukat kylmässä vedessä, samalla tarkistaen, että kaikki kuoret ovat ehjiä ja eläviä, eli menevät kiinni sormella napauttaessa.

Kuumenna  viini, vesi ja fondi kattilassa tai padassa. Lisää simpukat ja kansi, keitä 2 minuuttia kattilaa välillä ravistaen. Ota simpukat liemestä, säästä sekä liemi, että simpukat.

Laakeassa paistokasarissa tai ihan samassa padassa kuumenna oliiviöljy ja kuullota siinä miedolla lämmöllä sipulit ja chili. Lisää tomaattimurska, persiljasilppu (käytin puolet kuivattua, koska minulla ei ennakkotiedoista poiketen sitten ollutkaan lehtipersiljaa kuin aivan vähän), sitruunamehu, karkeaksi jauhetut mantelit ja simpukoiden keitinliemi. Anna kiehua hiljoilleen ilman kantta 20 minuuttia. Lisää sitten maistellen suola, sahrami ja mustapippuri.

Lisää paloitellut kalat ja jättikatkaravut. Syömistä helpottaakseni perkasin myös ravut kuoristaan ja suolistaan, jätin vain yhden nätin nappisilmän koristeeksi. Anna kypsyä 5 min.

Lisää lopuksi simpukat ja kuumenna. Ripottele ruuan päälle vielä silputtua lehtipersiljaa.

Jostakin syystä tämänpäiväinen sopankeitto herätti paljon ajatuksia. Käväisin Maitotytön kanssa kaupassa hakemassa 3 puuttuvaa ainesta; simpukat, kuhan ja ravut. Kauppareissu kesti 2 tuntia, koska ensin kävimme toisessa kaupassa, josta ei saanut mitään. Kaupat olivat kuitenkin tuttuun tapaan täynnä leluja ja karkkeja ja toisessa oli vielä kaikenmaailman käveleviä karkkihahmoja, joita oli halattava ja Maitotyttö oli aika monta kertaa aika kauan kadoksissa. Lopulta kassalla alkois suorastan v***ttaa, kun ostokset maksoivat 10 senttiä vajaa 30€.  Siis 3 asiaa, jotka olivat vain osa keiton aineksista. Kellä halvatun hedonistilla on varaa syödä tälläisiä keittoja?  Ei ainakaan perheellä, jonka äiti opiskelee, eli tulot ovat vain yhden takana. (And may I add baarimestarin tulot, ei lakimiehen) Ensi kerralla teen lohi-fenkolikeittoa perunalla. Senkin 10 egen lohet kirpaisee. Ehkä sittenkin seitä.

Ja ne simpukat maksoivat kuitenkin vain 6.90.  Epäillen ostin pussin ja myyjä kopeloikin muka kaikki 3 myynnissä olevaa pussia, silti 1/3 oli kotona kanttuvei, eli hiukan hävikkiä. Ainakin meilläpäin kala ja muut toimitukset tulevat torstaina ja se onkin ehdottomasti viikon paras ostospäivä, kuten myös kokkauspäivä, ihan sama jos olisin jo hakenut ne simpukat torstaina, joukkoitsarin ne olisivat tehneet jo lauantaihin mennessä omassakin jääkaapissa. Eikä ne kalatkaan suorastaan parane siellä tiskillä maatessa. 

Siksi ehdotankin, tai uskallan ehdottaa, että varmaan saat herkullista keittoa tällä hyvällä pohjalla, vaikka lisäisit sinne kuorettomia pakastesimpukoita ja isoja katkarapuja. Muistat vaan tehdä sen ihan loppuvaiheessa, kuumennus riittää, etteivät sitkisty. Ei sillä, kyllä tuoretavaran saa samalla lailla sitkeäksi. Ai niin, ja toivottavasti sinulla on oma kuharanta tai joku muu kalakaveri jolta saat kuhaa, tuo filehinta kaupan tiskiltä oli aivan järjetön. 250g maksoi melkein 10€! Eli omat kalat pataan.

Padan loppuvaiheessakin vähän v***tti (Nii-in. Mikä on vähän täällä pohjanmaalla, jossa kaikki on niin suurta?).

Zarzuela kuuluisi /tarjoilla/ valmistaa isossa laakeassa astiassa (keraamisessa mielellään) ja nyt ymmärränkin miksi. Padassani oli siis ihana liemi ja kuhanpalat ja jättikatkikset. Sitten kaadaan päälle simpukat. Miten käy? No pata näyttää siltä, että se on täynnä kuivia simpukoita. Yritän kauhoa kahden kauhan avulla vähän sattumia myös yläosaan. No, se näyttää siltä kuin simpukoiden päälle olisi heitelty muutama kuiva sattuma, koska liemi on edelleen näkymättömissä jossakin kattilan puolessa välissä. Lisäksi näissä padan tiiviissä tunnelmissa kaikki kuhanpalaset hajoavat atomeiksi varovaisistakin sekoitusyrityksistä. IsoHoo ihmettelee syödessä, että etkö sä laittanutkaan tänne sitä (s**tanan kallista kuhaa, ajattelen minä, IsoHoo ei tiedä hintaa). Tämä tietää siis vain huonoa pikakuvaussessiota ja epätyydyttäviä kuvia näin IHANASTA ruuasta. Aikaa ei ole enää miettiä uutta tarjoiluastiaa, sillä tämä ruoka ei uudelleen hauduttaessa parane.

Sitäpaitsi kuha on jo atomeina.

Semmonen pala ruokabloggaajan arkea.

Onneksi se Atrian mainoslause hyvästä ruuasta on totta.  Hengitä syvään, istu, murra pala leipää ja upota se liemeen. Syö. Yritä pakottaa lapsesikin syömään. Unohda lapsen syönti. Elää ne karkeillakin. Syö, nauti. Vapaan viikonlopun kunniaksi lasi viiniä.

Sain maahantuojalta testiin 3 Wolfbergerin viiniä.  Wolfberger on osuuskunta, jossa  750 viljelijää Alsacessa tuottaa persoonallisia viinejä, joiden valmistuksessa pyritään tuomaan esiin maaperän ja valikoitujen, alueen 7 rypälelajikkeen erityispiirteet.

Tälle ruualle valitsin modernin sekoituksen  3 rypälettä; Riesling'iä, Muscat'ta ja Pinot Gris'tä: Wolfberger (W)3.  Sen luvattiin sopivan vaaleille kaloille kuhasta haukeen, mutta myös äyriäisille ja ravuille, miksei siis myös tälle padalle. Ja sopihan se. Riesling takaa raikkauden, Muscat hedelmäisen aromaattisuuden ja Pinot Gris täyteläisyyden ja runsauden. Pirteä ja raikas (Tässä vaiheessa, viiniä juodessa, ei v***ta enää lainkaan).

Jään mielenkiinnolla odottamaan millaisia elämyksiä 2 muuta korkkausta odottavaa Wolfbergeriä tuo. Rieslingin tiedän olevan varma valinta monille hiukan mausteisimmillekin ruuille, ne tapaavat kestää myös kermaa ja voita (tai rasvaa, riesling pakkaa olla ihanaa esim mätisipulismetana-blinien kanssa), ihan kuin etnisiä ruokiakin, vaikka täytyy todeta, että aasialaiseen ja varsinkin intialaiseen kattaukseen napsautan mieluiten edelleen auki pullon olutta. Tai kolloo. 

Tuota Muscat'a varsinkin odotan mielenkiinnolla. En muista rypälettä mitenkään ajatuksen kanssa koskaan nauttineeni, mutta nyt kun olen vähän sivistänyt itseäni, niin odotan viiniä mielenkiinnolla. Muscat, joista kahta lajiketta viljellään Alsace'a, on tosi hankala viljeltävä. Muscat d'Alsace on vanha rypäle, ensimmäisen kerran mainitaan kirjallisuudessa 1400-luvulla ja se on hyvin aromaattinen ja hapokas. Muscat Ottonel on 1800-luvun puolivälistä, varhain kypsyvä matalahappoinen lajike, eikä aivan niin herkkä kuin isosiskonsa. Nykyään Muscat'ta  viljellään vain enää n. 2% Alsace'n viinialasta, monet viljelijät ovat luopuneet sitä, koska satokin tuntuu olevan hyvin vaihteleva.

Viiniä haukutaan erinomaiseksi pariksi valkoiselle parsalle ja musliinikastikkeelle ja juuri tähän aionkin iskeä. Kunhan tapaan laadukasta valkoista parsaa. Tällä hetkellä sitä ei vielä ole. Kauhistellen kääntelin eilen kaupassa vihreitä parsoja, joiden varsista olisi varmasti rakentanut kelopuumökin. Jätän vielä kauppaan. Ehkä meillekin asti eksyy joskus myöhemmin vaikka ahvenanmaalaista parsaa. Ruotsalainenkin käy aivan hyvin. Eurooppalainenkin kävisi, en ole turhan kranttu, mutta ulkonäön tulisi edes jollakin asteella jäljitellä tuoretavaraa. Ikävää kun katkaisee parsan varren 'luonnonmenetelmällä' eli antaa sen napsahtaa poikki itse valitsemastaan kohdasta,  siitä missä puusyis loppuu ja käteen jää vain nuppu.

Ei ole vielä parsasesonki, ei.

Melkein alkaa v***ttaa. Onneksi (W)3:sta  on vielä tilkka jääkaapissa. Tuntui auttavan äsken. Vai oliko se Hyvä Ruoka?

Postauksessa mainitut viinit saatu maahantuojalta.

Puolukkaposset ja kinuskikastike

Nyt ei ole päiväkaffien aika, vaan kupissa on ihana jälkkäri puolukkaposset jonka happamen raikkaan olemuksen sulostuttaa itsetehty kinuskikastike. Se on niin hyvän ja syvän makuista, jotta voisi pistellä lusikalla pelkästään.

Puolukkaposset löytyi Juurella-ravintolaan suunnittelemastani menusta ja siitä tykättiin niin paljon, että se on nyt kuukauden verran löytynyt osana Ruokaprovinssi-menua. Alakuvassa onkin ravintolatoteutus. Minä tein kotonani noita 15 kpl pääsiäisenä, kovasti ihmettelin minkämoisiin astioihin ne laittaisin, kunnes tajusin, että Aino-kupeissa on juuri sopiva annos. Toki kaunis vaaleanpunainen on edukseen myös läpinäkyvässä astiassa.

Posset on helppo jälkiruoka, Siinä kerma hyydytetään yleensä erilaisten sitrushedelmien hapoilla, mitään liivatteita ei tarvita. Koostumus onkin ihana; pehmeä ja samettinen. Puolukan hapot riittävät enemmän kuin mainiosti possetin valmistukseen.

Puolukkaposset
6:lle

4 dl (pakaste)puolukoita
1/2 dl vettä
4 dl kermaa
3/4 dl sokeria

Kaada marjat ja vesi kasariin, kuumenna kiehuvaksi ja keitä viitisen minuuttia, että marjat pehmenevät. Muusaa sitten marjat vaikka perunatompalla ja purista siivilän läpi, että saat n2 dl mehua ilman kuoria.

Kuumenna kerma ja sokeria pinnoitetussa kattilassa ja keittele hiljalleen koko ajan sekoittaen 3 min. Lisää puolukkamehu ja keitä vielä 2 min.

Kaada tarjoiluastioihin ja anna jähmettyä mielellään yön yli.

Kinuskikastike
2 dl fariinisokeria
4dl kermaa
1 rkl voita
ripaus suolaa

Paahda sokeria ensin hetki pinnoitetulla pannulla, lisää kerma ja keittele välillä sekoittaen n. 5 minuuttia. Laakealla paistinpannulla kinuski valmistuu nopeammin kuin kattilassa. Lisää lopuksi voi sekoittaen niin saat upean kiillon ja suola, joka nostaa kastikkeen vielä hiukan herkummaksi.

Tarjoile possetin päällä.

Kauralastureseptiä ei tällä kertaa. Pääsiäisvalakialla oli nimittäin leivontamyyntiä ja kun menin katsastamaan pois lähtiessäni tarjonnan ja kysyin, että - Onko nua kauralastuja?, minulle vastattiin, että - On, saat kaks pussia eurolla! No niin hullu en minäkään ole ettenkö eurolla helpottaisi hiukan seuraavan päivän ruuanlaittoa. Ja hyviä olivat kauralastut jonkun toisenkin keittiöstä.

Green Monday eli vege-maanantai

Kasvisruoka. Välillä tälläisellä sekasyöjälle jotenkin hirveän vaikea käsite. Että mitä sitä nyt saa sitten sellainen syödä? Saako olla munaa, saako olla juustoa, eli hyväksytäänkö kaikki muu paitsi liha? No hyväksytäänkö kala? Ja mikä se sitten on se vegaani, joka haluaa  syödäkseen vain ei eläinperäisiä tuotteita (vegaanille lienee, joku parempikin määritelmä)?

Aika monella kaksikymppiselle nämä on aivan itsestään selviä asioita, mutta itse olen sitä sukupolvea, joka on tottunut saamaan liha (tai makkara!) -annoksensa lähes jokaisella aterialle. Sitä sukupolvea, joka tapasi sivuuttaa sen yhden kasvisvaihtoehdon ruokalistalla pikavauhtia. Nehän kun oli tarkoitettu VAAN kasvissyöjille.  Jonka vegenautinnot on pilattu lähtökohtaisesti sillä, että kasvisruoka parhaimmillaan tarkoittaa epämääräistä, ylikypsää kasvista, joka on haudattu 5 sentin juustogratiinin alle.

Onneksi nyt on nyt ja nuo ajat ovat vain muistoja. Yliopiston ruokalassa vaihtoehtoja pähkäillessäni kasvisruokavaihtoehdot ovat aivan samalla viivalla muiden annosten kanssa, ilman syömätottumusteni kategorointia mihinkään. Tarjonta ja tietoisuus yleisellä tasolla ovat lisääntyneet huimasti, mutta eniten iloitsen muutoksesta omassa keittiössäni. Vaikka edelleen vihaan kylmää vihersalaattia samalla lautasella lämpimän ruuan kanssa (no, meillä kaikilla on omat pienet vinksahtuneisuutemme), on juuresten ja kasvisten monipuolinen käyttö kokkailussani lisääntynyt huimasti nimenomaan rikastuttaen ruuanlaittotaitojani. Mahdollisuus omien kasvien ja yrttien kasvatukseen, tuo vielä lisäjännää koko touhuun. Ihan useana päivänä viikossa huomaan, että meillä syödään kasvisruokaa, vaikka tietoista valintaa ei olla tehtykään. Ja se on musta huippua!

Alex Niemisen ja Riikka Sukulan tuore VEGE-kirja on pullollaan innostavia kasvisruokareseptejä, sellaisia jossa voidaan käyttää kuitenkin vaikka maitotuotteita ja munia valmistuksessa, eikä tarvitse lähteä agavesiirapin tai muun sekasyöjälle oudomman aineen metsästykseen. Kirjan alkupuheessa tiivistetäänkin hienosti, että kasvissyönti ei todellakaan ole luopumista, vaan makuelämyksien rikastuttamista, ruokakulttuuritaustasta tai -valiosta riippumatta.

On paljon hyviä, ellei jopa erinomaisia keittokirjoja, joita lukiessani itselleni tulee  tunne, että niin nämähän on mun reseptiä, tai tämän tyylistähän mä teen itsekkin. Siksi kaikkein inspiroivimpia ovat sellaiset reseptikokoelmat, joissa sivu toisensa jälkeen löydän reseptin, jonka äärellä pysähdyn ihmettelmään, että kuinka joku  (tai miksi minä itse en ole)on tälläistä keksinyt, tai wautsi mikä yhdistelmä, tälläistä en olekaan koskaa kokeillut. Viime vuoden kirjoista muuten yksi tälläinen oli Kira Åkerström- Kekkosen Auringon Makuja.

Ensimmäisenä VEGE-kirjasta kokeilin Bergera- salaattia, koska a) en ollut koskaan kuullutkaan Bergera-nimisestä juustosta ja b) reseptissä oli pääraaka-aineena varsiselleri, kasvis, jota moni inhoaa, mutta jota itse tykkään napostella ihan raakatikkuina. Ja olenkos koskaan kertonut, että rakastan Bloody Mary'ä? Ehdottomasti sellerinvarrella, jätääkää mieluummin vaikka votka pois. 

Ai niin, en edelleenkään ole maistanut/saanut käsiini Bergera- juustoa, mutta reseptissä sille annettiin vaihtoehdoksi feta. Sillä siis. Sallinnette, Riikka ja Alex kuitenkin, että vaihdan erinomaisen reseptinne nimen Bergera- salaatista vähän tylsemmäksi sattuneesta syystä.

Varsiselleri-fetasalaatti

3-5 varsisellerin vartta pilkottuna (vaaleat osat)
1/2 kurkkua kuutioituna
1 dl saksanpähkinöitä, hiukan pienemmäksi rouhittuna
200g fetaa kuutioituna
oliiviöljyä 
sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Yhdistä kaikki ainekset ja mausta oliiviöljyllä. sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Anna marinoitua jäälkaapissa mielellään puolisen tuntia.

Tämä lisäkesalaatti oli ihana, raikas tuttavuus. Vei sitä eilen veljelleni kreikkalaisespanjalaiseen meze/tapas pöytään, jonne se istui kuin nakutettu.

Testailen kirjan reseptejä Yoogaia- yhteistyön merkeissä. Yoogaia (käy tykkäämässä facessa) tarjoaa netissä erilaisia jooga, syvävenytys, kahvakuula, pilates yms. tunteja, sekä livenä, että tallenteena. Huhtikuu-maanantaisin vietetään Green Monday'tä, eli syvennytään kokonaisvaltaisesti kehon hyvään oloon, johon teemaan kasvisruokakin sopii mainiosti. Yoogaia- blogissa Anu kertoo perheen pinaattilättypäivästä. Kasvisruokapäivän kruununa on Kukan pitämä Hoivaava jooga- tunti jolla keskitytään nivelten, ruuansulatuksen ja vatsalihasten vahvistamiseen. Mukana on myös hengitysharjoituksia ja meditaatiota. Nyt kokeilemaan oman kodin rauhassa, sinäkin, joka et ole koskaan joogatunnille uskatanut. Kaikkien maanantain livetunnille osallistuneiden kesken arvotaan aina yksi kpl VEGE-kirjoja. 

Yoogaiaan saat kauttani nyt huhtikuun aikana kahden viikon ilmaisen koejäsenyyden koodilla NANNA2015, joka ei sido sinua mihinkään, eikä mitään tarvitse peruutella. Laitan loppuun yksityiskohtaisemmat ohjeet koodin lunastukseen. Asiasta tulen kirjoittamaan vielä enemmänkin, ratsastajakavereitani on jo hurmaantunut YIN-joogatunneista ja jopa IsoHoo oli vaikuttunut Joogaa golffareille- tuntia kokeiltuaan. Vartin niska-hartiajumppa on aivan ehdoton tässä koneella istuessa.

Yhteistyössä Yoogaia ja Green Monday

Ja tämä on nyt se loppu:

Ilmaisen koejäsenyyden voi lunastaa kuka tahansa, mutta vain kerran. Sivustolla kaikki pääsevät luomaan oman koodin viikoksi, mutta NANNA2015 koodilla pääset tunneille siis kahden viikon ajan. Seuraa siis ohjeistusta: Mene sivustolle Yoogaia.com. Klikkaa aloita ilmainen kokeilu. Rekisteröidy joko Facebookin kautta tai ilmoittamalla nimi, sähköposti ja keksimäsi salasana. Klikkaa eteenpäin, lukikohan siinä luo ilmainen tunnus tai jotakin. Rekisteröistyäsi pääset sivulle, jossa lukee YOOGAIA- tilini. Tietojesi alla on lunasta kampanjakoodi- linkki jota painamalla pääset syöttämään NANNA2015 -koodin ja saat pidennettyä viikon koejäsenyyden kahdeksi.

Ja oikeasti; kannattaa kokeilla!

Om nom Okonomiyaki !

Minä olen tälläinen Japanilaisen ruuan perään Suomessa haihattelija, eli alkuperäisiä makuja etsiessä olen aivan toisten armoilla. Tänään kokeilin Okonomiyakia, joka on jokseenkin kuin japanilainen munakkaan, pannukakun ja pyttärin hybridi ilmentymä. Nimi tarkoittaa "mitä vain haluat paistettuna" tai jotakin sinne suuntaan. Blogeissa olen törmännyt ainakin Sivumaun ja Kulinaarimurulan resepteihin. Yhtä autenttista reseptiä lienee turha haikaillakaan, koska annoksen valmistamisessa on jopa kaksi ihan eri koulukuntaa; Kansai- ja Osakatyyli.

Minä löysin itselleni parhaiten sopivan reseptin Jamie Oliverin, Kätevä Kokki Jamie - kirjasta (sain sen vuosi sitten häälahjaksi; takakannessa se lupaa lisää älliä ruuanlaittoon. Laudaturin yo:na, kuitenkin tästä vähän otin itseeni...). Jamien kansainvälisissä ohjeissa oiotaan joskus mutkia, mutta poikkeuksetta lopputulokset ovat makunsa puolesta huippuja. Eikä tässä tarvinnut lähteä markettia edemmäs ostoslistankaan kanssa, ja sehän on aina plussaa.

Ohje oli helppo ja nopea toteuttaa, oheinen resepti on kuudelle, tein itse 4 munasta hiukan arvioiden aineksia tyyliin laitan vähän enemmän kuin puolet, mutta kirjoitan tämän reseptin nyt alkuperäisenä, se on helppo esim. puolittaa.

Okonomiyaki eli japanilainen pannukakku
6:lle

1 sipuli ohueksi viipaloituna
100g ruskeita, tuoreita herkkusieniä viipaloituna
1/2 kiinankaali hienonnettuna
100g retiisejä ohuina viipaleina
350g pehmeää silken tofua kuutioituna 1cmx1cm
6 kananmunaa
150g vehnäjauhoja (n. 4dl)
suolaa, mustapippuria
öljyä paistamiseen
ketsuppia(yäk) tai tulista chilikastiketta (siis sriracha!)
soijakastiketta
(japanilaista) majoneesia tai luonnonjugurttia

Vatkaa jauhot ja munat sileäksi ja mausta hyvin suolalla ja mustapippurilla. Sekoita varovaisesti mukaan vihannekset ja lopuksi tofukuutiot.

Kuumenna pinnoitetulla pannulla öljy. Kaada päälle okonomiyaki-seos ja paista keskilämmöllä n.4 minuuttia. Käännä pannukakku ja paista toistakin puolta saman verran. Hyvä konsti kääntämiseen oli ottaa irtopohjakakuvuuan pohja, laittaa se kanneksi, kääntää sitten paistinpannu ylösalaisin kannen pohjasta pidellen ja sitten liu'uta munakas/pannukakku takaisin pannuun.

Tarjoile  Okonomiyaki heti. Raidoita pannukakku majoneesilla ja chilikastikkeella ja kata myös soijapullo pöytään.
Jamiellä oli myös superhelppo ja ihanan makuinen lisuke hihassaan.

Pikapikkelsikurkut
1/2 kurkku
chilihiutaleita
soijakastike
valkoviinietikka 
seesamöljy

Puolita kurkku, kaavi lusikalla siemenet ja viipaloi reiluiksi paloiksi. Ripottele päälle hyppysellinen kuivattuja chilihiutaleita, sekä loraukset soijakastiketta, valkoviinietikkaa ja seesamöljyä(maun mukaan, mutta n.1rkl kutakin)

Mä tykkäsin. Oli maukasta, ruokaisaa eli täyttävää ja vahingossa ihan kasvisruoka, vaikkakaan ei vegaani. Nopea ja helppo.

Ja sitten kun hifistelen japanilaisen ruuan perään, käyn katsomassa mitä vaikka Masutoaitemu tai hirame-no-me blogeissa on meneillään.

Tai toivon, että taivaalta putoais mun suuhun sushia.

Simpukkaa ja viiniä kerrakseen

Olipas hienoa löytää uusi, helppo ja jopa edullinen alkuruokasuosikki tai tapaspöydän sankari. Pääsiäissunnuntain menun aloitti, heti dukkahin jälkeen, gratinoidut vihersimpukat, joita on pitänyt tekemäni jo pitkään. Lauantaina katselin kalatiskillä hetken ainokaista sinisimpukkapussia, mietin mahtaako olla kuinka moni säilynyt pitkäperjantain yli, käännyin kannoillani ja otin pakastehyllystä 3 puolenkilon vihersimpukkarasiaa, simpukathan on jo kypsennettynä kuorenpuolikkaassaan, eli säästyin jynssäys/kypsytysoperaatiolta, ja lopputuloksen maussa en ainakaan tätä pakasteoikaisua erottanut. Eli suosittelen. Rasia maksaa 5.99 ja meille olis riittänyt isolle porukalle kaksikin.

Gratinoidut vihersimpukat
4:lle

500g vihersimpukoita kuoressa, pakaste
1 pkt karkeaa merisuolaa

Maustevoi
50 g huoneenlämpöistä voita
2 isoa valkosipulinkynttä puristettuna
1 dl tuoretta basilikaa hienonnettuna
1/2 sitruunan mehu 
2 tl sriracha chilikastiketta / tai voit hienontaa mukaan tuoreenkin chilin
mustapippuria

Gratiini
1/2 dl Panko-korppujauhoja
1/2 dl raastettua parmesaania
1/2 dl tuoretta persiljaa hienonnettuna

Anna vihersimpukoiden sulaa yön yli jääkaapissa, valuta ne hyvin ja katso vähän, ettei niihin jää lohjenneita teräviä kuorenkappaleita. Kaada suolapaketti uuninpellille niin saat hyvän pedin simpukoille, missä pysyvät tukevasti selällään.

Sekoita kaikki maustevoin aineet tahnaksi. Sipaise kunkin simpukan päälle hiukan maustevoita ja aseta makaamaan suolapedille. 

Sekoita gratiinin ainekset. Jaa gratiiniseos jokaiselle simpukalle. Ei paljon. 

Gratinoi 225 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Tarjoile heti leivän ja hyvän viinin kanssa.

Ja hyvää viiniä, jos koskaan on Parés Baltàn Brut b Cava, joka on 
juuri niin hyvää kuin espanjalaiset cavat parhaimmillaan ovat. Ihanan ryhdikäs kumppani just näille vihersimpukoille.

Silläkin ilveellä, että menetän kaiken uskottavuuteni viinien saralla, paljastan, että lähdin kollaamaan viinikaappiani aivan ilman ideaa, mitä menun kanssa tarjottaisiin. Kyllä minulla sopivia juomia olis, sen tiesin. Parés Baltàn viineihin päädyin kuitenkin siitäkin syystä, että niiden simppelin yksinkertaisten etikettien väri oli niin pääsiäiseen sopiva! (älkääkä yhtään muikistelko siellä, kuinka moni teistä ei ole koskaan ostanut viinipulloa etiketin/ulkonäön perusteella?)

Päätin nimittäin siinä viinikaapilla, että menuuta jatketaankin tällä kertaa valkoviinin parissa (sitruunainen maitokana).  Ja jos nämä pullot eivät ole keväisiä, niin näyttäkää mulle keväisempi. Parés Baltàn viinitalon viinit ovat luomuviinejä Penedèsin alueelta, vuonna 1790 perustettu ja tällä hetkellä viininvalmistuksesta vastaavat perheen poikien nuoret vaimot.  Uusissa Savia Viva Familia Blanco Xarel-lo pullojen etikettien takana on suloinen tarina.

Joan ja Maria Angeles Cusinè avioituivat, ostivat matkailuauton ja lähtivät kiertämään Scandinaviaa, rakastuivat Suomeen, sen luontoon, ihmisiin ja ruokaan (!) 9 kk kuluttua syntyi heidän ensimmäinen lapsensa....

Jotain Maukasta-Mari onkin tainnut viini tilalla vieraillakkin, toivottavasti itsekkin pääsen paikan päälle joskus tutustumaan.

Viini olisi ehkä parhaimmillaan kalan kumppanina, mutta kyllä me nautimme siitä myös kanan kanssa. Se on kuiva ja pirtsakan hapokas, tuoksussa ja maussa on kyllä myös aimo annos hedelmäisyyttä. Olimme kaikki aivan fiiliksissä (huom. emme siis juovuksissa, tämä oli perheateria) ja minua meinasi alkaa itkettämään kun luin tarinaa Suomen ystävistä pullon takaa muille.

Vaikka sainkin pilattua menuni risoton, isäni kiitteli lähtiessään vielä monta kertaa ihanasta ja taas niin erilaisesta (lue = muista valmistaa aina ruokia, jota et ole koskaan aikaisemmin kokeillut, valitse viinit ulkonäön perusteella...) pääsiäispyhän ateriasta.

Ai niin ja sen vielä haluan mainita, että olin kasannut sohvapöydälle "ruuanodotus" lukemiseksi valikoiman uusia keittokirjojajni, koska tiedän, että kaikki perheessäni (no ehkä tähtikokkiamme äitiäni lukuunottamatta) tykkäävät niitä selailla. Isäni ihastui Hannele Kojon eli Omenaminttublogin Yrttiherkut keittokirjaan ja mainitsi ainakin 7 kertaa, että Todella hyvä kirja! Että sillä lailla Hannele! Olen kyllä samaa mieltä.

Osa viineistä  saatu maistettavaksi maahantuojalta.

Pääsiäisperinteitä lapsilleni

Ihania pääsiäsimuistoja lapsuudestani. Pieniä välähdyksiä ja muistikuvia ja mieleenpainuneita perinteitä. Aika usein mummolasta. Mummolassa tehtiin aina tien toiselle puolelle oma pääsiääsvalakia. Iso valakia tehtiinkin, risu- ja rankakuormia haettiin useampikin. Ja tietysti traktorinrenkaita. Ja kyllä ne sitten paloovakkin! En ole varmaan ollut kun 3-vuotias, muistan kuinka valakialle piti pukia lämpimästi, punaanen toppatakki ja damaskit. Isä oli käymässä Sveitsistä ja toi mukanaan ilotulitustraketteja, luulisin, että Oravan kylän ensimmääsiä, joita sitten ammuskeltiin. Ekaluokkalaisena sain Sveitsistä ihanan pääsiäispaketin, jossa oli Lindtin suklaata ja sellainen jättimäinen suklaapupu, ei sekään ollut tainnut ennemmin Oravaan päästä. Munia puhallettiin tyhjäksi jo muutama viikko ennen, jotta pääsiäisenä riitti varmasti maalaamista. 

Ja koululaisena trullittelut. Että sitä jaksettiin kiertää, aamusta iltaan, ja voi sitä saaliin riemua. 

Kaksi on mulla pikkutrullia nyt kotona. Joskus ennen lapsia ei sillä ollut niin väliä, olinko pääsiäiset laivalla töissä tai leirillä koiraa treenaamassa. Nyt on toisin.  En kerta kaikkiaan malta lähteä mihinkään kotikulmilta, en ulkomaille, en lappiin, en. Toivoisin, että lapsilleni jäisi muistiin ihanat pääsiäisperinteet, joita joskus ehkä jatkaisivat omien perheensä parissa. Tai ainakin muistelisivat.

Etelä-Pohjanmaalla trullitellaan  lankalauantaina. Olen siinä pikkuisen puritaani ja haluaisin erottaa palmusunnuntain virpojat omaksi kastikseen, vaikka niinpä nuo perinteet ovat perinjuurin ja lopullisesti sekoittuneet. Siitä en kuitenkaan tingi, että meillä pukeudutaan trulleiksi, varusteina siis ainakin hilakku ja kaati (huivi ja esiliina)ja mielellään kahvipannu. Pajunkissavitsoja koristellaan nykyään mukaan virpomistyyliin ja onhan se mukava antaa vastalahja. Olen jopa yrittänyt kertoa, että virpomisloru ei ole meidän perinteitä, Hyvän pääsiäisen toivotus riittää, mutta tässä olen kyllä joutunut antamaan lapsille periksi ja ihanastihan tuo Maitotyttökin sen ilmoille kajauttaa (käy kuuntelemassa kaikkiäitini reseptit instagrammista).

Myönnettäköön, että välillä pääsiäissiivoni ovat vähän niin ja näin, silti yritetään ehtiä koristeluhommiin. Kaivetaan vanhat koristeet pääsiäislaatikosta ja laitetaan lasten askartelut esille. Rairuohon kasvatus yritetään ajoittaa optimaalisesti. Joulukuusi kannetaan vihdoin tuvasta.

Äitilläni ja Isälläni on vieläkin tapan lahjoittaa lapsenlapsilleen ne suuret suklaiset pääsiäispuput. Mutta kun päästään asiaan eli munanmaalaukseen, olen taas aivan kaavoihin kangistunut. Ei mitään styroxpallokoristeluja vaan oikeita kananmunia, jotka puhalletaan tyhjiksi. Lapset ovat aina yhtä lumoutuneita tästä äidin erikoistaidosta, vaikkakin siinä välillä jokunen saattaa rikkikin räsähtää. Urho10v. muna taisi jäädä tänä vuonna maalaamatta, Maitotytön omaan kirjattiin nimi ja vuosiluku.

Pääsiäinen on myös yhdessäoloa. Mummolaan kokoontuu useimmiten pienten serkusten parvi. Nautitaan hyvistä ruuista äitini pitkän pöydän ääressä. Tapellaan lasten kanssa kuinka kauan pöydässä pitää istua. Opetellaan tapoja. Taitavat oppia eniten kiistelemään. Viimeisenä pääsiäispyhänä muisteltiin vähän raamatunjuttujakin, niitä tarinoita siis, kuuluuhan se kai yleissivistykseen. Me aikuiset innostuimme tekemään "kuka raamatun henkilö olet"- testejä... (Mooses olen).

Pääsiäislauantain ehdoton perinne on sitten pääsiäisvalakia (huom. juhannuskokko). Meitä on taas onnistunut, kävelymatkan päässä on perinteisesti kaksi valakiaa. Kovasti oli vain luottovalakiamme pieni tänä vuonna, pakko laittaa tähän vuosien takainen isompi kuva, todisteena siitä, että isompikin se on ollut.

Välillä perinteistä lipsutaan. Virpomislorulle jouduin jo antamaan periksi, mutta eivät ne lapset suostuneet mämmiäkään lusikoimaan. Meillä ei pashan ja kulitsojen perään ymmärretä, mutta mämmin soisin maistuvan yhtenä päivänä vuodessa. Omani herkuttelen maidolla ja sokerilla.

Niin, sellaista kuuluu pääsiäisenä tehdä. Meidän pikku maailmassa.

p.s. toivattavasti kuitenkin syön tuossa ylimmässä kuvassa suklaata...